Tänään oli aivan upea kevättalvinen päivä, jota olisi ollut synti käyttää siivoamiseen. Siispä lähdimme kävelylle. Meren jäällä näkyi hiihtäjiä ja koiranulkoiluttajia. Aurinkoisissa rinnepaikoissa oli kuitenkin jo pälviä - kevät tekee tuloaan. Sen kunniaksi herkuttelimme viime kevään pakastetuilla muistoilla ja paistoimme illalla nokkoslettuja. Lastenvaunujen työntäminen raikkaassa ulkoilmassa kehittää terveen ruokahalun...
Nokkossesonki on täällä etelässä parhaimmillaan toukokuussa, kun nämä polttavat herkut alkavat nousta maasta. Nokkosia korjatessa kannattaa käyttää käsineitä ja saksia - pienikin nokkonen polttaa ärhäkästi. Syötäväksi sopivat keväällä nousevat pehmeät, nuoret versot kokonaan ja hieman varttuneemmista nokkosistakin latvaosat, kunhan ne eivät ole ehtineet alkaa tehdä nuppuja. Kukkimisvaiheeseen päästyään nokkonen ei enää kelpaa ruuanlaittoon. Nokkosia ei myöskään pidä korjata tienvarsilta tai navetoiden ja ulkohuussien liepeiltä. Onneksemme palstallamme kasvaa hyvinvoiva nokkoskanta aivan viljelemättä. Koko nokkossatoa emme ehdi syödä toukokuussa, joten ryöppäämme ja pakastamme osan myöhemmin käytettäväksi.
Oheinen nokkoslettujen resepti on peräisin Mysi Lahtisen Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä takavuosina pitämältä ruokapalstalta. Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluneen voisulan olemme jättäneet pois. Nokkosletut sopivat mainiosti täytettäviksi (täytteet on laadittu omasta päästä).
Nokkosletut kolmella täytteellä
Lettutaikina:
n. 1 litra nokkosen lehtiä, ryöpätään* ja silputaan
2,5 dl maitoa
2,5 dl vettä
4 kananmunaa
n. 2 dl vehnäjauhoja
suolaa
* nokkosten ryöppääminen: kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja keitä nokkosia 2-3 minuuttia, kaada siivilään ja jäähdytä laskemalla kylmää vettä päälle, purista vesi pois
Vatkaa sekaisin maito, vesi ja kananmunat, lisää jauhot. Anna taikinan turvota n. puoli tuntia. Taikinan turvotessa valmista täytteet. Paista letut voissa ja nauti.
Sienitäyte:
1 pieni tlk smetanaa
liotettuja suolasieniä (esim. rouskuja) hienonnettuna
1 pieni sipuli silputtuna
mustapippuria
Lohitäyte:
ruodittua savulohta hienonnettuna
ruohosipulituorejuustoa
tilkka ruokakermaa notkistamiseen
hieman sitruunan mehua
tuoretta ruohosipulia silppuna
mustapippuria
Porotäyte:
kylmäsavuporoa pieneksi pilkottuna
kantarellituorejuustoa
tilkka ruokakermaa notkistamiseen
lauantai 25. maaliskuuta 2006
Voinen tomaattikastike pastalle
Joskus hämmästyttävän yksinkertaisista aineksista ja yksinkertaisin menetelmin on mahdollista saada aikaan suorastaan käsittämättömän herkullinen lopputulos. Tämä kastike on juuri sellainen. Tässä kastikkeessa tomaatin, sipulin ja voin sinänsä toisistaan hyvinkin erilaiset maut yhdistyvät harmoniseksi, toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi, saaden aikaan miellyttävän pehmeän ja jalostuneen hienon makuisen pastakastikkeen. Aivan erityisen hyvin tämä sopii täytepastalle mutta yhtälailla se maistuu vaikkapa spagetinkin keralla.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti kuuluu (kahdelle pääruoaksi tai kolmelle alkuruoaksi):
Kuoritaan ja halkaistaan isohko sipuli kahtia (vaakasuoraan).
Laitetaan paistokasariin 200 gramman purkillinen paseerattua tomaattia, sipulinpuolikkaat alassuin ja hyvänlainen nokare (alkuperäisessä reseptissa taisi olla 50 g neljän hengen annosta varten) voita.
Sekoitetaan ja annetaan keittyä kokoon noin parisenkymmentä minuuttia. Maustetaan hyppysellisellä suolaa.
Onnistumisen salaisuus piilee siinä, että voita käytetään riittävästi. Jos sitä on liian vähän, kastike ei sakeudu ja makukin jää vaatimattomaksi.
Jos voin korvaa jollain ns. kevyemmällä vaihtoehdolla, myös maku tulee jäämään kevyeksi. Kokemusta on Voimariinista ja pettymyshän se lopputulos oli.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti kuuluu (kahdelle pääruoaksi tai kolmelle alkuruoaksi):
Kuoritaan ja halkaistaan isohko sipuli kahtia (vaakasuoraan).
Laitetaan paistokasariin 200 gramman purkillinen paseerattua tomaattia, sipulinpuolikkaat alassuin ja hyvänlainen nokare (alkuperäisessä reseptissa taisi olla 50 g neljän hengen annosta varten) voita.
Sekoitetaan ja annetaan keittyä kokoon noin parisenkymmentä minuuttia. Maustetaan hyppysellisellä suolaa.
Onnistumisen salaisuus piilee siinä, että voita käytetään riittävästi. Jos sitä on liian vähän, kastike ei sakeudu ja makukin jää vaatimattomaksi.
Jos voin korvaa jollain ns. kevyemmällä vaihtoehdolla, myös maku tulee jäämään kevyeksi. Kokemusta on Voimariinista ja pettymyshän se lopputulos oli.
keskiviikko 22. maaliskuuta 2006
Kiusataan Janssonia
Nopeiden, helppojen iltaruokien lisäksi meillä on toinen arkiruokakategoria, nimittäin lämmittämistä kestävät eväsruuat. Näitä laitetaan aina isompi erä kerralla, ja niistä kelpaa ottaa sitten työpaikalle lounasta. Valmiiksi laitettu ruoka on pelastus myös Ketturouvalle, joka keskittyy päivät pitkät lähinnä muuntamaan ja imeyttämään ruokia Poikaan äidinmaidon muodossa.
Parhaita eväsruokia ovat erilaiset laatikot ja keitot. Tänään Ketturouva päätti tehdä Janssonin kiusausta, jota oli tarkoitus laittaa jo sunnuntaina, mutta erinäisistä syistä (alkaen siitä että Poika vääntelehti vatsavaivoissa koko sunnuntain) valmistus on lykkääntynyt. Karhuherra auttoi raastamalla perunat ennen töihin lähtöään. Tähän ruokaan menivätkin melkein kaikki jäljellä olleet viime satokauden Rosamundat*.
Janssonin kiusaus
(alkuperäinen resepti Valittujen Palojen Ruokavuosi-kirjasta)
7-8 isohkoa perunaa
2 tlk anjoviksia (á 65 g sisällöstä anjovista)
2 sipulia renkaina
2 dl (kuohu)kermaa
voita tai ruokaöljyä
Perunat suikaloidaan tai raastetaan karkeaksi raasteeksi ja ohjeen mukaan huuhdotaan kylmällä vedellä sekä kuivataan talouspaperilla tärkkelyksen poistamiseksi. Käytännössä tyydymme puristelemaan nesteen pois raasteesta, suikaleiden huuhteluakin on joskus kyllä kokeiltu.
Renkaiksi viipaloitu sipuli ruskistetaan kevyesti paistinpannussa. Perunaraaste, sipuli ja anjovisfileet ladotaan voideltuun uunivuokaan kerroksittain niin että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee perunaa. (Muutama anjovisfilee saattaa jäädä yli mutta ne voi syödä myöhemmin voileivällä.) Kaadetaan päälle noin yhden anjovispurkin liemi ja puolet kermasta.
Kiusaus pannaan 200-asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi. Tämän jälkeen lisätään loppu kerma. Samalla uunin lämpötilaa voi pudottaa 150 asteeseen ja antaa kiusauksen muhia vielä 40 min. Jos pinta paistuu liikaa, laita kansi tai alumiinifolio päälle.
* Meillä on myös vuokraviljelypalsta tai oikeammin kaksi, joita hoidetaan kolmannen osapuolen kanssa (hänelle kuuluu se toinen palsta). Tästä tullaan epäilemättä kertomaan jatkossa lisää.
Parhaita eväsruokia ovat erilaiset laatikot ja keitot. Tänään Ketturouva päätti tehdä Janssonin kiusausta, jota oli tarkoitus laittaa jo sunnuntaina, mutta erinäisistä syistä (alkaen siitä että Poika vääntelehti vatsavaivoissa koko sunnuntain) valmistus on lykkääntynyt. Karhuherra auttoi raastamalla perunat ennen töihin lähtöään. Tähän ruokaan menivätkin melkein kaikki jäljellä olleet viime satokauden Rosamundat*.
Janssonin kiusaus
(alkuperäinen resepti Valittujen Palojen Ruokavuosi-kirjasta)
7-8 isohkoa perunaa
2 tlk anjoviksia (á 65 g sisällöstä anjovista)
2 sipulia renkaina
2 dl (kuohu)kermaa
voita tai ruokaöljyä
Perunat suikaloidaan tai raastetaan karkeaksi raasteeksi ja ohjeen mukaan huuhdotaan kylmällä vedellä sekä kuivataan talouspaperilla tärkkelyksen poistamiseksi. Käytännössä tyydymme puristelemaan nesteen pois raasteesta, suikaleiden huuhteluakin on joskus kyllä kokeiltu.
Renkaiksi viipaloitu sipuli ruskistetaan kevyesti paistinpannussa. Perunaraaste, sipuli ja anjovisfileet ladotaan voideltuun uunivuokaan kerroksittain niin että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee perunaa. (Muutama anjovisfilee saattaa jäädä yli mutta ne voi syödä myöhemmin voileivällä.) Kaadetaan päälle noin yhden anjovispurkin liemi ja puolet kermasta.
Kiusaus pannaan 200-asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi. Tämän jälkeen lisätään loppu kerma. Samalla uunin lämpötilaa voi pudottaa 150 asteeseen ja antaa kiusauksen muhia vielä 40 min. Jos pinta paistuu liikaa, laita kansi tai alumiinifolio päälle.
* Meillä on myös vuokraviljelypalsta tai oikeammin kaksi, joita hoidetaan kolmannen osapuolen kanssa (hänelle kuuluu se toinen palsta). Tästä tullaan epäilemättä kertomaan jatkossa lisää.
torstai 16. maaliskuuta 2006
Wok-kokkausta
Katkarapuwokki on yksi arkisuosikeistamme, jonka ainekset pyrimme aina pitämään kotona. Tänään poika täytti kuukauden, ja tajusimme, että edellisestä wokista on jo aikaa, koska viimeksi laitoimme sitä ennen pojan syntymää.
Ketturouva on tottunut tekemään tämän ruuan ns. omasta päästä, mikä tarkoittaa että aineksia ei mitata ja lopputulos vaihtelee jonkin verran. Seuraavassa ohjeessa esitettyjä määriä kannattaa siis pitää viitteellisinä.
Nopea katkarapuwokki
2-3 rkl maapähkinäöljyä
2 isoa valkosipulin kynttä hienonnettuna
2-3 rkl inkivääritahnaa (esim. Rajah tai Spice Up, em. mielestäni parempaa ja ennen kaikkea isommat purkit)
3-4 rkl makeaa thai-chilikastiketta
noin 1 dl kookosmaitoa
2 rkl soijakastiketta
1 pss (400-500 g) pakastettuja wok-vihanneksia (käytämme yleensä Rainbown itämaisia)
1/2 pss pakastettuja isoja katkarapuja
nuudeleita (suosimme osuuskaupan myymiä Long Life Brand munanuudeleita)
Laita nuudeleita varten vesi kiehumaan ennen kuin aloitat. Kuumenna öljy wokissa ja lisää siihen valkosipuli, inkivääri, chilikastike ja kookosmaito. Sekoita ja keitä seosta jonkin aikaa kokoon välillä sekoitellen. Lisää soijakastike, sekoita ja lisää jäiset wok-vihannekset. Kypsennä vihannekset kieritellen niitä välillä kastikkeessa ja laita nuudelit kiehumaan. Kun vihannekset ovat valmiita, lisää jäiset katkaravut, pyöräytä ne kastikkeeseen ja anna lämmetä hetki. Tässä vaiheessa myös nuudelien pitäisi olla kypsiä. Valuta ne nopeasti, kippaa wokkiin ja sekoita hyvin. Nuudelien kannattaa antaa hetki imeä makua kastikkeesta ennen tarjoilua.
Ketturouva on tottunut tekemään tämän ruuan ns. omasta päästä, mikä tarkoittaa että aineksia ei mitata ja lopputulos vaihtelee jonkin verran. Seuraavassa ohjeessa esitettyjä määriä kannattaa siis pitää viitteellisinä.
Nopea katkarapuwokki
2-3 rkl maapähkinäöljyä
2 isoa valkosipulin kynttä hienonnettuna
2-3 rkl inkivääritahnaa (esim. Rajah tai Spice Up, em. mielestäni parempaa ja ennen kaikkea isommat purkit)
3-4 rkl makeaa thai-chilikastiketta
noin 1 dl kookosmaitoa
2 rkl soijakastiketta
1 pss (400-500 g) pakastettuja wok-vihanneksia (käytämme yleensä Rainbown itämaisia)
1/2 pss pakastettuja isoja katkarapuja
nuudeleita (suosimme osuuskaupan myymiä Long Life Brand munanuudeleita)
Laita nuudeleita varten vesi kiehumaan ennen kuin aloitat. Kuumenna öljy wokissa ja lisää siihen valkosipuli, inkivääri, chilikastike ja kookosmaito. Sekoita ja keitä seosta jonkin aikaa kokoon välillä sekoitellen. Lisää soijakastike, sekoita ja lisää jäiset wok-vihannekset. Kypsennä vihannekset kieritellen niitä välillä kastikkeessa ja laita nuudelit kiehumaan. Kun vihannekset ovat valmiita, lisää jäiset katkaravut, pyöräytä ne kastikkeeseen ja anna lämmetä hetki. Tässä vaiheessa myös nuudelien pitäisi olla kypsiä. Valuta ne nopeasti, kippaa wokkiin ja sekoita hyvin. Nuudelien kannattaa antaa hetki imeä makua kastikkeesta ennen tarjoilua.
sunnuntai 12. maaliskuuta 2006
Kolmen sukupolven voimin
Pojan syntymän jälkeen kotonamme on käynyt pienimuotoinen vieraiden virta, kuten tällaisissa tilanteissa on tapana. Kahden keittotaidostaan ylpeän henkilön ei ole ollut aivan helppoa hyväksyä tilannetta, jossa ruuanlaittokapasiteettimme on ollut siinä määrin rajallinen, että tarjoilu on jäänyt pitkälti vieraiden mukanaan tuomien rotinoiden ja kaupan paistovalmiiden pullien varaan.
Kuluneena viikonloppuna Ketturouvan vanhemmatkin saapuivat vihdoin ihailemaan tulokasta. Kun Pojalla oli viihdyttäjiä enemmän kuin tarpeeksi, Ketturouva karkasi ruuanlaittopuuhiin oman äitinsä kanssa. Edellisen päivän kaupparetki oli hieman vahingossa tuottanut saaliiksi kaksi porsaan sisäfilettä (tarkoitus oli ostaa kalaa, mutta lähikaupan kalatiskin tarjonta ei miellyttänyt). Asiaa hetken harkittuaan Ketturouva päätti ex tempore kokeilla uusimman Valion ruokalehden ohjetta "Possua mangosalsassa".
Koska reseptin valinta tapahtui vasta ostosten jälkeen eikä kaapeistamme löytynyt säilykemangoa, Ketturouva annosteli sitäkin reilummin mango chutneya mutta kastike oli joka tapauksessa erinomaisen herkullista ja täyteläisen hedelmäisen makuista niinkin. Salsapossu viihtyi mainiosti lisukkeena tarjottujen couscousin ja höyrytetyn ruusukaalin seurassa. Mikäli ruuan kanssa tarjotaan viiniä, ehdotamme kuivaa mutta voimakasta valkoviiniä. Aterian kruunasi Päivättären loihtima sitruunapiiras kahvin kanssa nautittuna.
Ainoa pieni epäonnistuminen liittyi aterioinnin ajoitukseen. Juuri kun Ketturouva oli saanut ruuan omalle lautaselleen, pärähti Pojan sisäinen ruokakello soimaan. Ei siis auttanut muu kuin huolehtia ensin nuorimman perheenjäsenen ravitsemustilasta. Kamarin puolella Ketturouva kuunteli keittiöstä kantautuvia hyväksyviä kommentteja ruuasta. Onneksi tämä ruokalaji kesti myös lämmittämisen mikroaaltouunissa. Ja vielä seuraavana maanantaina työpaikalla lounaana lämmitettynäkin maku oli tallella, ehkä jopa kehittynytkin.
Sitruunatorttu
(ohje alunperin syyskuun 2005 Gloriasta)
pohja
100g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
täyte
3 dl ruokakermaa
1 1/2 dl sokeria
3 munaa
1 dl sitruunamehua
1 rkl raastettua sitruunankuorta
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon muna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Painele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 25 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita sitten täyteaineet keskenään ja kaada seos vuokaan. Kypsennä piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 25 min.
Piirakan kanssa sopii hedelmäsalsa, johon tarvitaan esim. 1 papaija, 2 kiiviä, 100g viinirypäleitä, 1 rkl sitruunamehua ja tuoretta minttua. Rypäleistä poistetaan siemenet ja hedelmät kuoritaan ja kuutioidaan. Sitten maustetaan sitruunamehulla ja mintulla.
Siteeraamme Päivätärtä: Ajattelin täytettä tehdessäni, että 3 dl kermaa on aika paljon, ja vaikka minulla oli suurin piirtein ohjeen kokoinen vuoka (25 cm halkaisija), laitoin vain n 2 dl. En oikein usko että 3 dl olisi mahtunut ainakaan matalaan pyrexvuokaani. Paistoin myös torttua pidempään, kun tuntui, ettei täyte hyydy ollenkaan.
Kuluneena viikonloppuna Ketturouvan vanhemmatkin saapuivat vihdoin ihailemaan tulokasta. Kun Pojalla oli viihdyttäjiä enemmän kuin tarpeeksi, Ketturouva karkasi ruuanlaittopuuhiin oman äitinsä kanssa. Edellisen päivän kaupparetki oli hieman vahingossa tuottanut saaliiksi kaksi porsaan sisäfilettä (tarkoitus oli ostaa kalaa, mutta lähikaupan kalatiskin tarjonta ei miellyttänyt). Asiaa hetken harkittuaan Ketturouva päätti ex tempore kokeilla uusimman Valion ruokalehden ohjetta "Possua mangosalsassa".
Koska reseptin valinta tapahtui vasta ostosten jälkeen eikä kaapeistamme löytynyt säilykemangoa, Ketturouva annosteli sitäkin reilummin mango chutneya mutta kastike oli joka tapauksessa erinomaisen herkullista ja täyteläisen hedelmäisen makuista niinkin. Salsapossu viihtyi mainiosti lisukkeena tarjottujen couscousin ja höyrytetyn ruusukaalin seurassa. Mikäli ruuan kanssa tarjotaan viiniä, ehdotamme kuivaa mutta voimakasta valkoviiniä. Aterian kruunasi Päivättären loihtima sitruunapiiras kahvin kanssa nautittuna.
Ainoa pieni epäonnistuminen liittyi aterioinnin ajoitukseen. Juuri kun Ketturouva oli saanut ruuan omalle lautaselleen, pärähti Pojan sisäinen ruokakello soimaan. Ei siis auttanut muu kuin huolehtia ensin nuorimman perheenjäsenen ravitsemustilasta. Kamarin puolella Ketturouva kuunteli keittiöstä kantautuvia hyväksyviä kommentteja ruuasta. Onneksi tämä ruokalaji kesti myös lämmittämisen mikroaaltouunissa. Ja vielä seuraavana maanantaina työpaikalla lounaana lämmitettynäkin maku oli tallella, ehkä jopa kehittynytkin.
Sitruunatorttu
(ohje alunperin syyskuun 2005 Gloriasta)
pohja
100g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
täyte
3 dl ruokakermaa
1 1/2 dl sokeria
3 munaa
1 dl sitruunamehua
1 rkl raastettua sitruunankuorta
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon muna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Painele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 25 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita sitten täyteaineet keskenään ja kaada seos vuokaan. Kypsennä piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 25 min.
Piirakan kanssa sopii hedelmäsalsa, johon tarvitaan esim. 1 papaija, 2 kiiviä, 100g viinirypäleitä, 1 rkl sitruunamehua ja tuoretta minttua. Rypäleistä poistetaan siemenet ja hedelmät kuoritaan ja kuutioidaan. Sitten maustetaan sitruunamehulla ja mintulla.
Siteeraamme Päivätärtä: Ajattelin täytettä tehdessäni, että 3 dl kermaa on aika paljon, ja vaikka minulla oli suurin piirtein ohjeen kokoinen vuoka (25 cm halkaisija), laitoin vain n 2 dl. En oikein usko että 3 dl olisi mahtunut ainakaan matalaan pyrexvuokaani. Paistoin myös torttua pidempään, kun tuntui, ettei täyte hyydy ollenkaan.
torstai 9. maaliskuuta 2006
Arkiruokaa
Ei tarvitse ihmetellä, mistä Poika on perinyt taipumuksensa nälkäraivoon, joka nousee nollasta sataan alta viiden minuutin - omena ei ole pudonnut kauas puista. Tästä syystä erittäin tärkeä vaatimus arki-iltojen ruualle kodissamme on nopealaittoisuus. Erilaiset pastat ovat ehkäisseet monta perheriitaa.
Pastankeitto on taloudessamme Karhuherran alaa. Tämän illan pasta oli
Tagliatellea kinkku-sinihomejuustokastikkeessa:
1 keskikokoinen sipuli karkeasti silputtuna
1 rkl voita
n. 100 g hyvää palvikinkkua (siivuina), leikataan n. kynnenkokoisiksi neliöiksi
1 tlk (200g) ranskankermaa
n. 100 g sinihomejuustoa (mieluiten Gorgonzolaa, mutta muukin käy)
suolaa, mustapippuria
silputtua persiljaa
Pastan keittovesi kannattaa laittaa kiehumaan etukäteen. Kasari kastikkeelle laitetaan lämpenemään hieman ennen kuin pastavesi kiehuu. Kun pasta on saatu kattilaan kiehumaan, tehdään kastike.
Sulatetaan reilu ruokalusikallinen voita ja kuullotetaan siinä sipuli. Lisätään kinkku ja pyöritellään sitä jonkin aikaa että se lämpenee. Lisätään tölkki ranskankermaa ja homejuusto muruina, sekoitellaan kunnes juusto sulaa ja kastike on suhteellisen tasaista. Sekoittelun aikana tarkistetaan kastikkeen suolaisuus ja lisätään tarvittaessa.
Kun kastike on tasaista, olisi pastankin syytä olla valmista. Valutetaan pasta ja sekoitetaan se kastikkeeseen. Rouhaistaan myllystä sopivasti mustapippuria päälle ja jatketaan sekoittamista, viimeistellään ripottamalla päälle kämmenenpohjallinen silputtua persiljaa. Nautitaan.
Pastankeitto on taloudessamme Karhuherran alaa. Tämän illan pasta oli
Tagliatellea kinkku-sinihomejuustokastikkeessa:
1 keskikokoinen sipuli karkeasti silputtuna
1 rkl voita
n. 100 g hyvää palvikinkkua (siivuina), leikataan n. kynnenkokoisiksi neliöiksi
1 tlk (200g) ranskankermaa
n. 100 g sinihomejuustoa (mieluiten Gorgonzolaa, mutta muukin käy)
suolaa, mustapippuria
silputtua persiljaa
Pastan keittovesi kannattaa laittaa kiehumaan etukäteen. Kasari kastikkeelle laitetaan lämpenemään hieman ennen kuin pastavesi kiehuu. Kun pasta on saatu kattilaan kiehumaan, tehdään kastike.
Sulatetaan reilu ruokalusikallinen voita ja kuullotetaan siinä sipuli. Lisätään kinkku ja pyöritellään sitä jonkin aikaa että se lämpenee. Lisätään tölkki ranskankermaa ja homejuusto muruina, sekoitellaan kunnes juusto sulaa ja kastike on suhteellisen tasaista. Sekoittelun aikana tarkistetaan kastikkeen suolaisuus ja lisätään tarvittaessa.
Kun kastike on tasaista, olisi pastankin syytä olla valmista. Valutetaan pasta ja sekoitetaan se kastikkeeseen. Rouhaistaan myllystä sopivasti mustapippuria päälle ja jatketaan sekoittamista, viimeistellään ripottamalla päälle kämmenenpohjallinen silputtua persiljaa. Nautitaan.
keskiviikko 8. maaliskuuta 2006
Takaumia...
Odotusaika oli pariskunnalle koettelemusten taival, koska Ketturouvalta kiellettiin kaikki hänen lempiherkkunsa, mm. homejuustot, kylmäsavustettu ja graavattu kala sekä puoliraa'at pihvit. Koska jaettu kärsimys on kaksinkertainen kärsimys, Karhuherra joutui osallistumaan odotukseen pidättäytymällä hänkin mainittujen herkkujen nauttimisesta. Niinpä Pojan syntymää odotettiin vesi kielellä.
Viikko Ketturouvan ja Pojan kotiutumisen jälkeen olimme koonneet riittävästi voimia ja itseluottamusta vauvan huollossa rohkaistuaksemme tekemään yrityksen simppeliä pastakastiketta vaativamman kokkaamisen suuntaan. Päättelimme, että ruuan oli kuitenkin syytä olla nopeasti valmistuvaa, jotta sen valmistaminen ja syöminen olisi edes teoriassa mahdollista Pojan nukkuessa.
Ketturouva kehitti pari vuotta takaperin Englannissa asustellessaan mieltymyksen tuoreeseen tonnikalaan - joka oli tietenkin yksi raskausaikana täysin kielletyistä ruoka-aineista. Resepti tonnikalapihveille basilikakastikkeessa löytyi Pastanjauhajilta. Tonnikala sai seurakseen marinoidut vihannekset, joiden ohje on peräisin Jyrki Sukulan Ruokalasta MTV3:n aamu-tv:ssä. Kutsuimme syömään myös Ketturouvan sisaren Päivättären, mikä lisäsi kokkausvahvuuteen yhden henkilön.
Pojan nukahdettua maidolla tankattuna keittiössä alkoi hektinen toiminta. Poika - joka sairaalassa oli osoittanut erehtymätöntä vaistoa herätä vaatimaan ruokaa samaan aikaan kun sitä oli tarjolla äidille - pysyi unessa aterian valmistamisen ja nauttimisen ajan. Tonnikalapihvit onnistuivat erinomaisesti, eikä vihanneslisukekaan ollut hassumpi valinta. Jälkiruuaksi laitoimme Pojan rotinapitkon lopusta tehtyjä köyhiä ritareita kermavaahdon ja häälahjaksi saadun karhunvatukkahillon kera.
Jotakin tuoreiden vanhempien henkisestä tilasta kertoo ehkä se, että unohdimme kauppareissulla hankkia valkoviiniä ruuan kanssa nautittavaksi. Kaapin pohjalta löytynyt kevyehkö punaviini toimi kuitenkin mainiosti palanpainikkeena. Viiniä enemmän päähän kohosi onnistumisen juovuttava tunne - olimme valmistaneet ja nauttineet hyvän aterian vain reilun viikon ikäisen vauvan vanhempina.
Köyhät ritarit
kuivahtanutta pullaleettaa
maitoa
voita
kermavaahtoa & hilloa
Leikkaa kuivahtaneesta pullapitkosta viipaleita. Kasta viipaleet nopeasti maidossa ja paista pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Tarjoa välittömästi kermavaahdon ja hillon kera.
Viikko Ketturouvan ja Pojan kotiutumisen jälkeen olimme koonneet riittävästi voimia ja itseluottamusta vauvan huollossa rohkaistuaksemme tekemään yrityksen simppeliä pastakastiketta vaativamman kokkaamisen suuntaan. Päättelimme, että ruuan oli kuitenkin syytä olla nopeasti valmistuvaa, jotta sen valmistaminen ja syöminen olisi edes teoriassa mahdollista Pojan nukkuessa.
Ketturouva kehitti pari vuotta takaperin Englannissa asustellessaan mieltymyksen tuoreeseen tonnikalaan - joka oli tietenkin yksi raskausaikana täysin kielletyistä ruoka-aineista. Resepti tonnikalapihveille basilikakastikkeessa löytyi Pastanjauhajilta. Tonnikala sai seurakseen marinoidut vihannekset, joiden ohje on peräisin Jyrki Sukulan Ruokalasta MTV3:n aamu-tv:ssä. Kutsuimme syömään myös Ketturouvan sisaren Päivättären, mikä lisäsi kokkausvahvuuteen yhden henkilön.
Pojan nukahdettua maidolla tankattuna keittiössä alkoi hektinen toiminta. Poika - joka sairaalassa oli osoittanut erehtymätöntä vaistoa herätä vaatimaan ruokaa samaan aikaan kun sitä oli tarjolla äidille - pysyi unessa aterian valmistamisen ja nauttimisen ajan. Tonnikalapihvit onnistuivat erinomaisesti, eikä vihanneslisukekaan ollut hassumpi valinta. Jälkiruuaksi laitoimme Pojan rotinapitkon lopusta tehtyjä köyhiä ritareita kermavaahdon ja häälahjaksi saadun karhunvatukkahillon kera.
Jotakin tuoreiden vanhempien henkisestä tilasta kertoo ehkä se, että unohdimme kauppareissulla hankkia valkoviiniä ruuan kanssa nautittavaksi. Kaapin pohjalta löytynyt kevyehkö punaviini toimi kuitenkin mainiosti palanpainikkeena. Viiniä enemmän päähän kohosi onnistumisen juovuttava tunne - olimme valmistaneet ja nauttineet hyvän aterian vain reilun viikon ikäisen vauvan vanhempina.
Köyhät ritarit
kuivahtanutta pullaleettaa
maitoa
voita
kermavaahtoa & hilloa
Leikkaa kuivahtaneesta pullapitkosta viipaleita. Kasta viipaleet nopeasti maidossa ja paista pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Tarjoa välittömästi kermavaahdon ja hillon kera.
tiistai 7. maaliskuuta 2006
Mistä on kysymys
Kuinka käy kulinarismin, kun kaksi varhaiskeski-ikäistä herkkusuuta saa lapsen?
Tervetuloa seuraamaan Ketturouvan ja Karhuherran sekä Pojan edesottamuksia hellan ja keittiönpöydän ääressä.
Kun tieto tulevasta iloisesta perhetapahtumasta levisi ystäväpiiriin, meitä kehotettiin valmistautumaan siihen, että lämpimänä syöty ateria on jatkossa harvinaisuus ja viikon ruokalista koostuu kalapuikoista, kananuggeteista ja jauhelihakeitosta.
Mainittuja ruokalajeja ei ole keittiössämme nähty, ja päätimme, että jos se meistä riippuu, ei tulla näkemäänkään. Aikomuksemme on jatkossa säännöllisen epäsäännöllisesti kertoa, kuinka kokkaaminen sujuu vauvataloudessa.
Tervetuloa seuraamaan Ketturouvan ja Karhuherran sekä Pojan edesottamuksia hellan ja keittiönpöydän ääressä.
Kun tieto tulevasta iloisesta perhetapahtumasta levisi ystäväpiiriin, meitä kehotettiin valmistautumaan siihen, että lämpimänä syöty ateria on jatkossa harvinaisuus ja viikon ruokalista koostuu kalapuikoista, kananuggeteista ja jauhelihakeitosta.
Mainittuja ruokalajeja ei ole keittiössämme nähty, ja päätimme, että jos se meistä riippuu, ei tulla näkemäänkään. Aikomuksemme on jatkossa säännöllisen epäsäännöllisesti kertoa, kuinka kokkaaminen sujuu vauvataloudessa.