Cheese and onion sandwich

Englantilainen käsitys lounaasta on kolmioleipä, pieni pussi perunalastuja ja suklaapatukka tai vastaava. Jätimme perunalastut ja suklaan väliin, mutta lähtiessämme hoitamaan tiluksiamme Ketturouva laati evääksi juusto&sipuli -sandwichejä, toinen muistuma saarivaltakunnassa vietetystä ajasta. Sopivat nämä tietysti vaikka vappupiknikillekin.

Juusto&sipuli -sandwicheihin tarvitaan
vaaleaa vuokaleipää
n. 100 g kypsää cheddaria (esim. Pilgrim's Choice Matured Cheddar)
2 kevätsipulia
kevytmajoneesia

Silppua kevätsipulin varret ja raasta juusto. Sekoita sipuli ja juusto keskenään ja lisää majoneesia niin paljon, että lopputulos on tahnamainen ja helposti levittyvä. Levitä paksulti juusto-sipulitahnaa puolelle leipäviipaleista, ja laita toinen viipale päälle. Leikkaa terävällä veitsellä kolmioiksi.

Aamiainen englantilaiseen tapaan

Seurustelumme alkuvaiheessa Ketturouva asui vajan vuoden Englannissa, jossa kehitimme mieltymyksen englantilaiseen aamiaiseen - tuohon verisuonet tukkivaan rasvapommiin, jolla jaksaa päivän raskaita maatöitä (esimerkiksi yhteensä kahden aarin kokoisella vuokrapalstaviljelmällämme).

Pekoniviikon kunniaksi esittelemme aamiaisen tässä.

Pavut tomaattikastikkeessa lämmitetään kasarissa ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Viipaloitu tomaatti paistetaan nopeasti pannussa ja viipaleet suolataan kevyesti. Paistetaan tuoremakkarat pannulla* ja toisessa pannussa yksi kananmuna jokaista ruokailijaa kohti. Lopuksi, munien alkaessa olla valmiita, paistetaan pekoniviipaleet nopeasti molemmin puolin kuumalla pannulla. Lisäksi tarjotaan paahtoleipää marmeladin kera. Oikeaoppisesti juomana olisi kai vahvaa teetä, mutta kuvassa näkyvässä mukissa on kyllä kahvia.

Suomesta ei saa, ainakaan kaupasta valmiina, sellaista paksua fileepekonia, jota tähän annokseen oikeastaan tarvittaisiin. Myöskään englantilaistyylisiä tuoremakkaroita ei hevillä löydä, joten ne on annoksessamme korvattu hallista vakilihakauppiaaltamme ostetuilla chorizo-tuoremakkaroilla (yllättävänkin toimiva ratkaisu).

*Englannissa makkarat ja tomaatit paistettaisiin hellan grillivastuksella, joka olikin englantilaisessa keittiössä ainoa varuste, jota jäimme kaipaamaan.

Illallinen kahdelle

Perjantaina Päivätär oli lupautunut ottamaan Pojan luokseen hoitoon, jotta Ketturouva ja Karhuherra saisivat muutaman tunnin laatuaikaa ihan kahden kesken. Meillä oli siis vihdoin tilaisuus toteuttaa se pihviateria, jota oli jo raskauden aikana suunniteltu syötäväksi Pojan syntymän jälkeen. (Raskaana olevan naisen ei näet sovi syödä kuin kypsää lihaa, ja kuka hullu nyt pilaisi hyvän pihvin paistamalla sen kypsäksi.)

Pihvit kahdelle

Kaksi n. 150 g naudan ulkofileepihviä (tai sisäfileetä)

Pihvit otetaan lämpiämään hyvissä ajoin (vähintään puoli tuntia ennen paistamista). Ennen paistamista ne painellaan nyrkillä hieman litteämmiksi. Pannu kuumennetaan ja pihvit paistetaan voin ja ruokaöljyn seoksessa nopeasti kummaltakin puolelta haluttuun kypsyysasteeseen. Päälle rouhaistaan myllystä suolaa ja pippuria.

Pihvien kera nautimme sherry-sinihomejuustokastiketta, jonka valmistamisen jalon taidon Ketturouva on oppinut ystävältämme Arilta.

1-2 salottisipulia tai pienehkö keltasipuli silputtuna
voita
1 rkl sinappia
50 g sinihomejuustoa
1 dl sherryä (Amontillado)
3 dl kermaa
mustapippuria

Keitä sipuli pehmeäksi voissa, mutta älä ruskista. Lisää noin puolet sinihomejuustosta. Lisää sinappi ja sherry, sekoita ja anna kiehua hieman kokoon. Lisää kerma ja keitä reippaasti kokoon. Lisää loppu sinihomejuusto ja mausta mustapippurilla.


Kastike kannattaa tehdä jokseenkin valmiiksi ennen kuin paistaa pihvit. Juustoa olemme laittaneet hieman reilummin kuin reseptissä mainitaan. Tähän mennessä olemme aina käyttäneet kastikkeeseen Aura-juustoa, mutta tällä kertaa Ketturouva päätti tehdä kokeilun Roquefort-juustolla. Kiistatta maku oli melkolailla tymäkämpi, ja päättelimme että alkuperäisen reseptin keltasipuli voisi hyvinkin sopia Roquefortilla terästettyyn kastikkeeseen. Aura-juuston kanssa keltasipulin maku on Ketturouvan mielestä turhan hallitseva, miedompi salottisipuli sopii Auraa käytettäessä paremmin. Ensi kerralla yhdistämme siis Roquefortin ja keltasipulin - ja kenties myös Dijon-sinapin. Tämän kastikkeen vakuutetaan sopivan myös maksapihvien kanssa, pitäisi kai joskus kokeilla.

Kasvislasagne

Päivätär, jolla epäsäännöllisesti työssäkäyvänä opiskelijana on vapaata arkipäivisin, käy toisinaan viihdyttämässä Ketturouvaa ja Poikaa. Usein tulee myös laadittua lounasta yhdessä, koska Ketturouvan ei ole aivan yksinkertaista laittaa ruokaa alusta asti yksinään, kun Poika pyrkii äänekkäillä vaatimuksillaan keskeyttämään tiheästi kaiken tekemisen mikä ei suoraan liity hänen viihtyvyytensä takaamiseen.

Tänään valmistimme ensin kasvislasagnen ja sen jälkeen teimme parin tunnin vaunulenkin kauniissa kevätsäässä.

n. 10 lasagnelevyä
1 pss emmentaljuustoraastetta

pinaattikastike:
0,5 dl vettä
300 g pakastepinaattia
2 tlk raejuustoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria

tomaattikastike:
2 rkl öljyä
2 tlk tomaattimurskaa
1 iso sipuli silputtuna
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,5 tl chilijauhetta

Kuumenna vesi kattilassa ja lisää siihen jäinen pinaatti. Kuullota toisessa kattilassa silputtu sipuli öljyssä, lisää joukkoon tomaattimurska ja mausteet, anna hautua.
Lisää kuuman pinaatin joukkoon raejuusto ja mausteet. Lämmitä juustokastike kiehuvan kuumaksi, mutta älä keitä.
Lado lasagnelevyt kastikkeiden kanssa vuorotellen voideltuun vuokaan ja ripottele puolet juustoraasteesta kerrosten väliin. Lisää loppu juustoraaste lasagnen pinnalle vasta paistamisen puolivälissä. Kypsennä uunin keskiosassa 200 asteessa n. 40 min.

Sivumennen: Ruokakuvausta blogia varten pitäisi kehittää. Huomasin lisäksi, että useimmat ruuat on tähän mennessä tullut kuvattua aidoilla DDRräläisillä lautasillamme, joilla on ikää vain hieman vähemmän kuin allekirjoittaneella.

Penne arrabbiata

Huomasimme Pastanjauhajien blogista jo jonkin aikaa sitten, että ensi viikko on julistettu suomalaisten ruokablogien pekoniviikoksi.



Lisätietoa löytyy Sorsanpaistajan blogista.

Halusimme tietenkin kantaa kortemme kekoon ja esitellä pekonia sisältävät suosikkireseptimme. Otimme pienen varaslähdön pekoniviikkoon jo lauantaina.

Penne arrabbiata eli vihastuneet pennet (2:lle)

4-5 viipaletta pekonia (Amerikanpekoni toimii hyvin) n. 1 cm levyisinä suikaleina
2-4 pientä peperoncinoa (pikku chiliä) kastikkeeseen ja pari pastan keitinveteen
oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi maun mukaan

0,5 litraa pennejä

Lisätään pekonisuikaleet ja chilit pannulle oliiviöljyyn ja ruskistetaan pekoni rapeaksi. Otetaan pannu pois tulelta ja annetaan hetken aikaa jäähtyä sillä välin kun murskataan valkosipulinkynnet. Sen jälkeen lisätään valkosipulinkynnet pannuun kuumaan öljyyn. Kun ne alkavat saada vähän väriä, lisätään 1 purkillinen paseerattua tomaattia mahdollisimman nopeasti sekoittaen räiskymisen minimoimiseksi. Tomaattipurkki huuhtaistaan tilkalla kylmää vettä, joka lisätään pannuun ja sekoitetaan hyvin. Tämän jälkeen pannu laitetaan takaisin tulelle miedohkolla lämmöllä ja keitellään kastiketta niin että se kiehuu hieman kokoon ja sakeutuu. Kun kastike on muutaman minuutin kiehunut lisätään pasta runsaaseen kiehuvaan, kevyesti suolattuun veteen, johon lisätään myös pari chiliä. Kun pasta alkaa olla lähes valmista, revitään kastikkeeseen puolentusinaa tuoretta basilikan lehteä.

Valmis pasta valutetaan ja sekoitetaan kastikkeeseen kasarissa. Sekoittamisen jälkeen päälle voi lorauttaa hieman öljyä ja raastaa Pecorino Romano -juustoa.

Jo muinaiset roomalaiset...

Tänään meillä oli vieraita, tai paremminkin tuttuja, eli Päivätär ja eräs ystävämme. Pääsiäisen kunniaksi Ketturouva valmisti tarjolle maidossa ja hunajassa marinoitua lammasta taatelikastikkeessa. Koska kyseinen ohje on peräisin Andrew Dalbyn ja Sally Graingerin The Classical Cookbook -kirjasta, tuntui sopivalta tarjota jotakin muutakin saman kirjan resepteillä valmistettua. Niinpä alkupaloina oli keitettyjä munia roomalaiseen tyyliin pinjansiementahnan kera sekä marinoitua kurkkua.

The Classical Cookbook on sikäli mainio näiden viime vuosina ilmestyneiden antiikkisten keittokirjojen joukossa, että eri antiikin teksteistä poimitut reseptit on valmiiksi testattu ja sovitettu nykyaikaiselle keittiölle.

Roomalaisissa ruuissa merkittävää osaa näyttelee kalakastike eli latinaksi garum, jonka voi korvata hyvin varustetuista supermarketeista saatavalla thaiversiolla samasta aiheesta, siis mädätetystä kalasta valmistetusta liemestä. Muutamia erikoisempia mausteita kuten lipstikkaa ja tuoksuruutaa Ketturouva on kasvatellut omassa ryytimaassamme. Muinaisten roomalaisten ruuissa on aivan omanlaisensa, usein melko vinkeä maku.

Valitettavasti päivällisseurue teki selvää munista ennen kuin Ketturouva älysi hakea kameran paikalle, ja luuttomana hankittu lampaanpaisti ei leikkaamisen jälkeen ollut kovin kuvauksellinen vaikka maistuikin herkulliselta.

Alkupalamunat roomalaiseen tapaan

4 keitettyä kananmunaa
120 g pinjansiemeniä
tilkka valkoviiniä
1 tl silputtua tuoretta lipstikkaa tai varsisellerin lehteä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria

Pinjansiemenet liotetaan yön yli tilkassa valkoviiniä, ja jauhetaan huhmareessa tai tehosekoittimella hienoksi tahnaksi. Lisätään lipstikka, kalakastike, hunaja, valkoviinietikka ja pippuri ja jatketaan sekoittamista kunnes saadaan aikaan sileähkö tahna.

Tämän jälkeen Dalbyn ja Graingerin ohje neuvoo tarjoamaan munat kuten munat majoneesin kera. Kuoritut munat puolitetaan pituussuunnassa, mutta pitäisikö keltuaiset jauhaa tahnan sekaan ja täyttää tahnalla keltuaisten jättämät kolot? Tällä kertaa tahnanokareet aseteltiin keltuaisten päälle.

Maidossa ja hunajassa marinoitu lampaanpaisti taatelikastikkeen kera

n. 1,25 kg lammasta
5,7 dl maitoa
n. 1,25 dl juoksevaa hunajaa
1 rkl rouhittua mustapippuria
suolaa
0,5 tl asafoetida-pulveria (hyvinvarustetuista etnisistä ruokakaupoista)

kastike:
8 tuoretta tai kuivattua taatelia, kivet poistettu
2,8 dl punaviiniä
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl juoksevaa hunajaa
4 rkl kalakastiketta
(hieman maissijauhoa suurustamiseen)

Sekoita marinadin ainekset ja jätä liha marinoitumaan yön yli, kääntele tarvittaessa muutaman kerran. Laita myös taatelit likoamaan tilkkaan punaviiniä.

Seuraavana päivänä poista paisti marinadista, taputtele se kuivaksi ja paista uunissa 200 asteessa n. 1 t 15 min (20 min + 20 min/450 g lihaa). Kun paisti alkaa olla valmista, soseuta taatelit punaviinin kanssa ja lisää kattilassa taatelisoseeseen loput punaviinistä, hunaja, kalakastike ja oliiviöljy. Kuumenna kastike kiehuvaksi ja keitä hetken aikaa kokoon, suurusta halutessasi maissijauholla (jota tosin muinaiset roomalaiset eivät varmastikaan käyttäneet!). Kun paisti on kypsää, ota se uunista ja anna sen seistä 10 min ennen kuin leikkaat sen ja tarjoilet taatelikastikkeen kera.

Nieriää, parsaa ja perunamuusia

Jos joku on huomannut alkaa ihmetellä, miksi reseptien ilmestyminen ottaa viikonkin verran, selitys lienee paikallaan. Tietokonetta on kyllä mahdollista käyttää kaksikuinen vauva sylissä samalla kun imettää, mutta pidempien tekstien kirjoittaminen yhdellä kädellä on turhan työlästä. Tämä ateria syötiin siis pitkänäperjantaina.

Koska pitkäperjantai on vielä paastonaikaa, päätimme laittaa kalaruokaa. Paria viikkoa aikaisemmin Ketturouva oli havainnut kauppahallissa nieriää, ja koska emme kumpikaan olleet aiemmin syöneet kyseistä lohensukuista, uteliaisuus heräsi. Nieriän seuralaiseksi valmistettiin pinaattiperunamuusia sekä tämän kevään ensimmäiset vihreät parsat.

Uunissa paistettu nieriä (4:lle)

n. 1 kg nieriä, fileoituna
3-4 dl hienonnettua vaaleaa leipää, esim. ranskanleipää*
75 g voita tai margariinia
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
1 valkosipulin kynsi
suolaa, pippuria

Sekoita keskenään hienonnettu leipä, pehmeä rasva, persilja ja ruohosipulisilppu sekä murskattu valkosipuli tahnaksi. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Laita nieriäfileet nahka alaspäin voideltuun uunivuokaan ja levitä leipäseos niiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 15 min. Poista sitten folio ja paista vielä 10 min.

*vinkiksi: leipää kannattaa ennen murentamista kuivattaa viipaleina muutaman tunnin ajan tai paahtaa kevyesti leivänpaahtimessa



alkuperäinen resepti kirjasta Herkutellaan kalalla (kirj. Rasmusson & Lundin) on kokonaiselle peratulle kalalle, joka täytetään ja kuorrutetaan

Jälkiruuasta huolehti jälleen Päivätär, joka toi pöytään synnillisen herkullisen suklaakakun.

Taikina:

170 g (vähäsuolaista) voita
150 g tummaa suklaata
4 munaa
2 dl sokeria
2 rkl manteli/pähkinärouhetta
4 rkl vehnäjauhoja

Kuorrutus:

3/4 dl kuohukermaa
50 g tummaa suklaata
50 g maitosuklaata

(tarjoiluun kermavaahtoa)

Voitele keskikokoinen, tasapohjainen vuoka. Leikkaa pohjalle leivinpaperi ja voitele sekin. Jauhota vuoka.
Sulata taikinan voi ja suklaa vesihauteessa.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota suuressa kulhossa keltuaiset ja sokeri. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi. 
 
Ota suklaa-voisula vesihauteesta ja vatkaa, kunnes se jäähtyy hiukan. Lisää reilu ruokalusikallinen valkuaisvaahtoa ja vatkaa hyvin. 
 
Sekoita voi-suklaaseos muna-sokerivaahtoon ja vatkaa jälleen voimakkaasti. 
 
Lisää mantelirouhe ja jauhot. Lopuksi sekoita valkuaisvaahto taikinaan hellästi mutta perusteellisesti.

Kaada seos vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa n. 50 min., kunnes kakun reunat irtoavat vuoasta. 

Jäähdytä kakku ja kumoa vasta sitten. Kakun kuuluu näyttää vähän likilaskuiselta.

Kuumenna kuorrutuksen kerma kiehumispisteeseen, älä keitä. Lisää suklaa paloiteltuna ja anna sulaa. Sekoita. Jäähdytä huoneenlämmössä silloin tällöin sekoittaen.

Poista leivinpaperi kumotun kakun pinnalta ja levitä jähmeä kuorrutus kakun päälle ja reunoille tasaisesti lastalla. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli (ei ihan välttämätöntä...).

Voi tarjoilla kermavaahdon (tai vaniljajäätelön?) kanssa. Jos haluaa hienostella, voi koristella esim. hedelmillä tai tomusokerilla.

Taikinan voi maustaa mantelin sijaan myös appelsiininkuorella.

Ohje Kodin Kuvalehti 8/2003. Julkaistu myös WSOY:n Herkkujen pikkujättiläisessä.

Puoli kiloa kilohailia

Ketturouva ja Poika tekivät uuden aluevaltauksen käymällä kauppahallissa noutamassa ennalta varatun pääsiäislampaan ja ostamassa nieriää pitkäperjantain kala-ateriaa varten. Poika nukkui kantoliinassa koko kierroksen ajan. Kun nyt halliin tuli mentyä, eihän sieltä pelkän lampaanpaistin ja yhden kalan kanssa voinut poistua. Ketturouva yritti etsiä muikkuja, mutta niitä ei ollut. Sen sijaan sattui olemaan kilohailia.

Kilohaili on silakan aliarvostettu pikkuserkku. Silakasta se eroaa paitsi kooltaan ja ulkomuodoltaan, myös maultaan - kilohailista nimittäin puuttuu silakan voimakas ominaismaku, josta kaikki eivät pidä. Helsingissä kilohailia saa harvoin, kuulemma siksi että pehmeänä kalana se menee helposti pilalle kuljetuksessa. Tänään oli siis tuuria.

Seuraava ohje sopii sekä kilohailille että muikulle. Siitä, kummasta tulee parempaa, ovat sisämaan ja rannikon asukkaat eriävillä kannoilla. Samalla tämä ohje todistaa jälleen, että hyvä ruoka voi olla äärimmäisen yksinkertaista.

Pannulla rapeiksi paistetut pienet kalat

puoli kiloa perattuja muikkuja tai kilohailia
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita* paistamiseen

Sekoita suola ruisjauhoihin lautasella tai kulhossa. Pyöräytä suolistetut kalat kauttaaltaan ruisjauhoissa ja paista pannulla voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja pinnalta hivenen rapeiksi. Tarjoa iltapalana salaatin ja ruisleivän kanssa tai lounaana perunamuusin kera.

* On ruokia, joissa voi on mahdollista korvata ruokaöljyllä, ja sitten on ruokia, joissa paistamiseen täytyy ehdottomasti käyttää voita. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. Jos ette usko, kokeilkaa. 

 

Pyttipannua

Pyttipannu on siitä hauska ruoka, että vaikka perusainekset ovat samat, lopputulos vaihtelee riippuen siitä, millaista lihaa ja makkaraa siihen laittaa. Tämänkertaisessa pyttiksessämme oli lammasbratwurstia ja valmiiksi kypsennettynä ostettua lampaanfileetä. Pyttipannun kanssa tarjottavaksi sopivat mainiosti erilaiset etikkasäilykkeet ja palanpainikkeeksi olut.

Ketturouvan pyttipannun (2:lle) peruskaava on seuraava:

5-6 keitettyä, kuorittua perunaa*
iso sipuli silputtuna
hyvää makkaraa (ei leipomotuotteita)
lihaa, esim. ylijäänyttä paistia, joulukinkkua tms.
soijakastiketta
tabascoa
valkosipulijauhetta
mustapippuria
suolaa
voita ja (esim. rypsi-) öljyä paistamiseen

2 kananmunaa, paistetaan

Silputaan sipuli ja pilkotaan perunat pieniksi kuutioiksi. Pilkotaan makkara ja liha. Sulatetaan voi isossa paistinpannussa ja lisätään hieman öljyä. Pyttipannu ei ole mitään kevytruokaa, rasvaa tarvitaan riittävästi muodostamaan perunoihin kaunis paistopinta (ne maukkaat karsinogeenit) ja estämään tarttuminen pannuun.

Ensimmäiseksi otetaan perunakuutiot käsittelyyn. Paistetaan perunakuutioita niitä käännellen jonkin aikaa ennen kuin lisätään sipuli ruskistumaan pannuun. Sipulin ruskistuessa rikotaan kananmunat paistumaan toisessa paistinpannussa. Lisätään makkarat ja liha perunoiden ja sipulin sekaan ja paistellaan käännellen kunnes makkaranpalat saavat väriä. Maustetaan lisäämällä pari lirausta soijakastiketta, muutama tippa tabascoa, valkosipulijauhetta, mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

*Perunoiden on syytä olla edellisenä päivänä keitettyjä. Vastakeitetyt perunat eivät pysy koossa pilkottaessa ja paistettaessa.