Suu tuohesta

Tunnustan että pähkäilen useinkin mitä kummaa laittaisin Pojalle ruuaksi. Usein nimittäin käy niin, että ruoka jota laitamme itsellemme ei syystä tai toisesta sovellu tarjottavaksi yksivuotiaalle. Lisäksi tuo yksivuotias tarvitsee päivässä kaksi lämmintä ateriaa siinä missä me pärjäilemme yhdellä.

Tällä viikolla päätin sitten kokeilla tuota pikkulapsiperheiden ikisuosikkia, jauhelihakeittoa, josta muistaakseni ennen pojan syntymää uhosin, että sitä ei meidän ruokapöydässämme tulla näkemään. Pari perunaa, porkkana, kasvisliemikuutio ja nokare jauhelihaa. Lopputulos oli melko aneemisen näköistä, porkkanat sentään vähän piristivät kalpeaa yleisvaikutelmaa. Maistoin. Maku ei ollut kovin ihmeellinen, mutta ei nyt mitenkään huonokaan.

Vaan mitä teki Poika? Maistoi lusikallisen ja työnsi sen saman tien kielellä suusta ulos. Tämä toistui useamman kerran kunnes luovutin. Seuraavana päivänä kokeilin tarjota keittoa uudestaan, yhtä laihoin tuloksin. Kun kolmaskin yritys päättyi siihen että poika inhon ilmein työnsi tarjotun sapuskan ulos suustaan, luovutin. Rangaistuksena söin lopun keiton itse. Ja jauhelihakeittoa ei meillä tulla vast'edeskään syömään.

Etanoita ja eväsretkiä

Karhuherran syntymäpäivälle sattui huono sää, joten jouduimme tekemään poikkeuksen kulttuuripiknikkien perinteestä. Sen sijaan päätimme toteuttaa pitkään puheena olleen ravintolareissun eli piipahtaa Porvooseen testaamaan ravintola Timbaalin etanat ja seisovan saaristolaispöydän. Karhuherra vakuutti Roquefort-etanoiden olevan maukkaita - itse en tämän herkun päälle ole valitettavasti vielä oppinut ymmärtämään.

Saaristolaisherkut (lohta savustettuna, kylmäsavustettuna ja graavattuna sekä erilaisia sillejä ja hiilikalaa joka jäi tunnistamatta, tuoretta ruisleipää, pääruokana lohikeittoa) olivat nekin maukkaita, tosin hieman vähemmän lohta ja sen tilalla jotakin muuta kalaa olisi voinut toivoa. Kokemuksen perusteella päätimme ehdottomasti palata ja nautiskella ensi kerralla listan herkulliselta kuulostavista antimista ajan kanssa.

Juhannuspäivänä sää oli kaunis ja koitti vihdoin tilaisuus pistää kokeeseen Päivättären syntymäpäivälahja sankarillemme, nimittäin tämä Sagaformin piknik-reppu:

Pakkasimme mukaan viinit, leivät, salaatit, saksalaiset olutmakkarat ja jo tutuksi tulleet aura-perunanyytit ja suuntasimme luonnon helmaan. Hyväksi havaitun työnjaon mukaisesti Päivätär oli huolehtinut jälkiruuasta, joka oli tällä kertaa suussasulavaa mansikkatorttua, joka on tämän ohjeen sovellus.

torttuun tarvitaan:

piirakkavuoka, jossa saa olla melko korkeat laidat (minulla halkaisija 28 cm)
2 pkt murotaikinaa, esim. Sunnuntai (taikinaa tosin jäi yli)
n. 1 l kypsiä, tuoreita mansikoita - riippuen vuoan koosta
yhden sitruunan mehu
noin 1 dl sokeria
1-2 rkl perunajauhoja

Pese ja perkaa mansikat ja leikkaa ne kahtia. Kaulitse pohjan taikina ja asettele vuokaan, leikkaa ylimääräinen taikina reunoilta pois. Sekoita mansikoihin muut aineet ja kumoa vuokaan. Kaulitse piiraan kansi. Sivele pohjan reunoja vedellä ennen kuin nostat kannen paikalleen. Leikkaa taas ylimääräinen taikina pois ja painele kansi sormella kiinni vuoan reunoilta. Tee veitsellä kanteen muutama viilto tai haluamiasi kuvioita. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 45 minuuttia tai pidempään, kunnes piiras on kauniin ruskea.

Parasta vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa seuraavana päivänä.


PS. Ensimmäisen kuvan etana ei päätynyt pannuun, vaan elelee luultavasti edelleen porvoolaisen kiviaidan kolossa. Kaunis kiitos kuvista ja reseptistä Päivättärelle!

Taas savukalasalaattia

Tarkoitus oli polkata toukokuussa nokkospastan tekoa, mutta se jäi tekemättä kun nokkoset rehahtivat lämpöaallon seurauksena yht'äkkiä niin isoiksi. Toisaalta meillä olisi muutama vanha kuva operaatiosta ja ehkä jossain pohjoisempana vielä saisi pieniä nokkosia, joten eipä hylätä ajatusta kokonaan.

Näin lämpimillä keittiömme valmistaa pääasiassa salaattia. Emme ole kuitenkaan muuttuneet vielä pupuperheeksi, joten salaatista löytyy muutakin kuin kasviksia. Tässä mielestäni aika onnistunut ruokaisan salaatin ohje, johon soveltuvat proteiinilisäksi savukalan sijasta myös salamisuikaleet (salamiversiossa oli jäävuorisalaattia, tuoretta paprikaa ja pastaa, ja omenat ja kaprikset puuttuivat).

Savukalasalaatti makrillista (2:lle nälkäiselle)

1 kerä tai ruukku rapeaa salaattia revittynä
savustettua makrillia pienittynä, poista nahka
kaksi tomaattia lohkoina
kolmannes tuoretta kurkkua kuutioina
hapahko omena kuorittuna ja kuutioituna
1 kevätsipuli varsineen, renkaina
hillosipuleita 2-3 rkl
pari teelusikallista kapriksia
pieniä säilykekurkkuja n. 10 kpl
oliiveja (meillä oli mustia kalamata-oliiveja, mutta vihreät voisivat käydä hyvin)
pari ruokalusikallista säilöttyä paprikaa (tai tuoretta)

Laiskasti käytimme valmista salaatinkastiketta (Felixin Saariston salaattikastike), mutta jokin sinappia sisältävä kastike voisi sopia tälle kokoonpanolle. Jos jollakulla on hyvä salaattikastikeresepti joka tuntuisi sopivalta tämäntapaiselle salaatille, ohjeita vastaanotetaan mielellään!

Toinen asia jota olemme viime aikoina pohdiskelleet on, mitä valmistaa puolikkaasta naudan ulkofileestä? Emme mitenkään jaksa syödä sitä kokonaan pihveinä.