SE avokadopasta

Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjan avokadopasta oli varmaankin vuoden ruokailmiö 2012. Lehdissä uutisoitiin miten kaupoista loppuivat avokadot ja tuoreet yrtit. Pienemmätkin kivijalkakaupat tilasivat niitä.

Vaikka olin uutisointia seurannut, itse ruoka oli jotenkin päässyt jäämään kokeilematta, kunnes joulun välipäivinä olin Pojan kanssa loisimassa siskoni luona. Kun sisko kysyi, mitä laitettaisiin, tiesin vastauksen melkein heti: SITÄ avokadopastaa.

Ja kyllä, se on maineensa veroista: simppeliä ja ihan älyttömän hyvää. Niin hyvää että söimme neljän hengen annoksen kahdestaan melkein kokonaan...

SE avokadopasta (neljälle)
(Safkaa - parempaa arkiruokaa)

1valkosipulinkynsi
1/2 chili (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa, mustapippuria
n. 0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
1 dl raastettua pecorinoa
1 dl raastettua parmesaania
400-500 g spagettia

Kastikkeen voi tehdä suoraan tarjoilukulhoon: Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressan ja kaiverra sissu ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Sekoita lusikalla, maista että suolaa on riittävästi.

Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä. Ota talteen vajaa desi keitinvettä ennen kuin valutat pastan lävikössä. Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti joukkoon. Raasta vielä päälle parmesania ja rouhaise mustapippuria myllystä. Tarjoa heti. 

Perimmäisten kysymysten äärellä

Ketun keittiö on tulossa kouluikään. Näinkin pitkään ruokablogia pitäneenä sitä tulee toisinaan miettineeksi, minkä takia tätä blogia ylipäätään kirjoittaa, ja jaksaako tätä vielä jatkaa.

Ensisijaisesti blogin pitäminen on meille harrastus. Se on myös keino haastaa itsensä kokeilemaan uusia reseptejä, samaa ruokaa kun ei kehtaa blogata montaa kertaa. Ruokablogin pitämisen myötä olemme myös alkaneet ajatella entistä enemmän sitä, millaisista raaka-aineista haluamme ruokamme laittaa.En kuitenkaan ole halunnut täällä blogissa alkaa saarnata mitään tiettyä ruokafilosofiaa tai -ideologiaa. Ja vaikka arvostamme ruuassa kotimaisuutta (ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa ja luomua), hyviä raaka-aineita ja itse tekemistä, kyllä meillä välillä käytetään puolivalmisteita, syödään eineksiä tai haetaan ostarilta pizza. Aina ei vain jaksa tai ehdi kokata itse. 

Blogin pitämisen ansiosta olemme myös päässeet osallistumaan erilaisiin ruokaan liittyviin tilaisuuksiin, mikä on ollut kivaa ekstraa. Bloggaajatapaamisissa ja muissa tilaisuuksissa olemme tässä vuosien varrella tutustuneet moniin hurjan mukaviin ihmisiin! Hyvä ruoka yhdistää, ja yhdessä syöminen ja ruuan laittaminen on hauskaa. 

Blogia ei kuitenkaan kirjoiteta vain itseä varten, tai siksi että blogia pitämällä päästään kivoille kekkereille tai saadaan satunnaisesti tuotenäytteitä. Kyllä minä koen kirjoittavani tätä blogia ennen muuta lukijoille. Ja tilastoista päätellen lukijoita täällä myös käy - pelkästään eilen blogissamme on ollut yli kolmesataa kävijää, ja joulukuussa yli 9000. Ohhoh!

Silloin tällöin saamme Ketun keittiöstä kiittävää palautetta, joka lämmittää kovasti mieltä. Jokainen kommentti ilahduttaa, ja palaute innostaa jatkamaan kirjoittamista. Olisi mukava kuulla enemmänkin teidän lukijoiden kokemuksia. Jos kokeilitte reseptiä, kuinka onnistuitte? Ehkä tuunasitte ohjetta jollakin tavalla, tai kenties teillä on muuten hyviä vinkkejä jaettavaksi?

Edellisinä vuosina olemme ottaneet erilaisia projekteja, olemme esimerkiksi kokanneet kuukausittain reseptin Tessa Kirosin keittokirjasta Twelve ja laittaneet ruokaa kalasta. Tänä vuonna heitän pallon teille, rakkaat lukijat: mistä aiheesta toivoisitte Ketun keittiössä juttua alkavana vuonna tai millaisia reseptejä toivoisitte?

Ketun keittiö toivottaa hyvää ja onnellista vuotta 2013!