Lehtikaali-pekonipasta

Lehtikaali on ehdottomasti viimeisen parin vuoden nousija vihannesten joukossa. Vielä muutamia vuosia sitten en muista koko kasvista kuulleenikaan. Sitten reseptejä alkoi äkkiä pursua joka tuutista ja hieman kiharaisia lehtiä sai ihmeteltäväkseen kauppojen vihannestiskeille. Pakkohan sitä oli kokeilla itsekin kasvattaa.

Lehtikaali ei suotta ole noussut kukoistukseen, se on maukas, satoisa, terveellinen ja monikäyttöinen. Tässä Hesarin reseptissä - joka yllätyksekseni oli jo vuodelta 2006 - lehtikaali ja pekoni solmivat onnistuneen liiton pastassa.

Lehtikaali-pekonipasta

250 g lehtikaalia (noin 7 lehteä)
100-170 g pekonia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
2-3 dl vettä
(1/2 kasvisliemikuutiota - ei välttämätön)
100 g herneitä*
mustapippuria, suolaa 

* alkuperäisessä ohjeessa pakastettuja, käytimme tuoreita

400 g pastaa - me käytimme tagliatellea, joka sopi tähän tarkoitukseen mielestämme hyvin

Poista lehtikaalista kovat lehtiruodit. Huuhdo ja kuivaa lehdet.Suikaloi kaali, hienonna sipuli sekä valkosipulin kynnet.

Paloittele ja paista pekoni. Valuta ylimääräinen rasva pois (käyttämästämme pekonista ei irronnut kovin paljon rasvaa emmekä valuttaneet sitä minnekään, siitähän vain tulee herkullinen maku).

Kaada pannulle oliiviöljyä ja lisää pekonin sekaan sipulisilppu sekä lehtikaali. Paista hetki sekoitellen. 

Lisää n. 2 dl kiehuvaa vettä (+ puolikas liemikuutio) ja herneet. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes lehtikaali tuntuu pehmeältä. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta pippurilla ja suolalla. 

Valuta pasta ja sekoita siihen kaali-pekoni-sipuliseos. Annoksen päälle sopii raastaa esimerkiksi pecorino romano -juustoa.  

Puuro on pop!

Helsingin Mylly täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 80 vuotta ja haastoi meidät ruokabloggaajat sen kunniaksi tuunaamaan kaurapuuroa.

***

Varmaan jokseenkin kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen suhde kaurapuuroon. Yksi inhoaa, toisen aamu ei lähde käyntiin ilman puuroa. Itse olen esittänyt elämäni ensimmäisen ruoka-arvostelun isäni keittämästä kaurapuurosta, joka oli mielestäni liian löysää: "En syö lätäkköpuuroo!" En muista että isä olisi tämän murskakritiikin jälkeen enää koskaan keittänyt puuroa.

Lapsena söin kaurapuuron voisilmän ja sokerin kanssa. Sittemmin puuroa on tullut syötyä opiskelijana kun rahat olivat vähissä. Myöhemmin mikrokaurapuuro pelasti kun piti saada nopeasti ruokaa pöytään lapsen ollessa pieni. Jossakin vaiheessa aamupuuro lakkasi kelpaamasta ja Poika halusi voileivän niin kuin muutkin.

Paras kaurapuuro on rakkaudella kattilassa keitetty - eikä se saa olla liian löysää. Yleensä lisään puuron sekaan hilloa tai pakastemarjoja. Poika tosin tykkää syödä omansa voisilmän ja sokerin kanssa.

Tällä kertaa tuunasin puurosta syksyisen aamiaisherkun.

Aamiaisherkkupuuro (kahdelle)

0,5 l kauramaitoa
2,5 dl Myllärin isoja luomu täysjyväkaurahiutaleita
hiukan suolaa

kotimainen omenaa kuutioina, siemenkota poistettu
karkeasti rouhittuja saksanpähkinöitä
vaahterasiirappia

Sekoita hiutaleet kauramaitoon ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin 7 minuuttia. Lisää suola ja ota pois levyltä, mutta anna puuron hautua vielä pari minuuttia kannen alla. 

Annostele puuro lautasille ja kasaa puuron päälle reilusti omenakuutioita ja saksanpähkinää. Valuta päälle vaahterasiirappia ja nauti!