Pata-aika

Sain pitkästä aikaa innoituksen käyttää Römertopfia ruuanvalmistukseen syötyäni ystävän luona aivan mainiota pataa, joka oli valmistettu kyseisessä astiassa. Innoituksen tuloksena syntyi allaoleva pata.

Römertopfin kanssa padan valmistus alkaa siitä, että savipata upotetaan likoamaan riittävän isoon tiskialtaaseen täynnä kylmää vettä, ja sitten tehdään jotain muuta tunnin ajan. Liha kannattaa ottaa lämpiämään samoihin aikoihin kuin pata menee uimaan, ja tunnin loppua kohti voi alkaa kuoria ja pilkkoa vihanneksia pataan. Mitään nopeaa ruokaa tällä tavalla ei siis synny. Toisaalta ei haittaa vaikka pata likoaisi pidempäänkin, jos unohtuu tekemään jotain mielenkiintoista, koska uuniakaan ei tarvitse esilämmittää. Ja kun ruoka on lopulta saatu uuniin, sitä voi haudutella siellä pitkään.

Tämä kiireettömyys sopii itse asiassa paremmin kuin hyvin äidille, jonka seitsenkuisella on eroahdistus, eli kuvitelkaa laittavanne ruokaa 8 kg paino toisessa jalassa roikkuen. Lisäksi kuvitelkaa että tämä paino ajoittain nousee seisomaan, kaatuu ja alkaa itkeä, jolloin sitä täytyy lohdutella. Pata vastaa myös hyvin vaatimuksiamme eväsruualle, eli sitä on helppo ottaa eväsrasiassa mukaan töihin ja se kestää säilytyksen ja lämmityksen.

Ketturouvan syyspata

800 g possun kasleria
8 keskikokoista perunaa
nippu pieniä porkkanoita
palsternakka
iso sipuli
paprika
2 omenaa
2 pientä valkosipulia, tai maun mukaan kynsiä
salvian lehtiä (tai muita yrttejä, rosmariini voisi sopia myös mainiosti)
kämmenpohjallinen katajanmarjoja
2 laakerinlehteä
muutama rkl lihafondia tai pari kuutiota
mustapippuria
suolaa
nestettä niin paljon että ainekset juuri ja juuri peittyvät

Kuori ja kuutioi juurekset ja perunat, lohko sipuli, pilko paprika, poista omenoista kodat ja lohko ne ja leikkaa pienistä valkosipuleista kannat ja "latvat" pois ja poista ylimääräiset kuoret, mutta jätä kynnet yhteen (tai käytä irrallisia kynsiä parhaaksi näkemäsi määrä, jos tämä kuulostaa hurjalta). Leikkaa liha, ja halutessasi ruskista se nopeasti pannulla (aioin kyllä, mutta en paistanutkaan, koska jalassani roikkuva puntti teki sen liian vaivalloiseksi). Ripottele ainekset pataan ja mausteita sekaan, lisää neste ja fondi. Laita pata kylmään uuniin, jos käytät Römertopfia. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja paista noin tunnin ajan. Tarkista ettei pata ole päässyt kuivumaan liikaa, lisää tarvittaessa nestettä (mieluiten kiehuvan kuumaa tässä vaiheessa) ja pudota lämpö 150 asteeseen. Anna padan muhia tunti-puolitoista.

Täytyy vielä sen verran kehaista itseään, että käytetyt juurekset, perunat ja sipulit olivat itse kasvatettuja. Tämän vuoden sato alkaa olla korjattu.

Waterzooie, mikä surkea sapuska

Ehkä ylläoleva Asterix-sitaatti kuvastaa pikemminkin ranskalaista käsitystä belgialaisesta ruuasta, meistä tämä Belgian kansallisruoka on ollut myönteinen lisä kokkauksiimme. Jokaisella perheellä on kuulemma oma reseptinsä, ja waterzooie voidaan kanan lisäksi tehdä myös kanista tai kalasta. Oheinen pikaversio on ehkä vähemmän perinteikäs, mutta silti keskimääräistä parempi kanakeitto.

Waterzooie (n. 8 hengelle)

1 kg kuutioitua kanan rintafilettä
vehnäjauhoja
voita/öljyä paistamiseen

2 purjoa
2 perunaa
2 porkkanaa
2 rkl voita
suolaa
jauhettua valkopippuria

1,5 l kanalientä (tai kasvislientä)
(tai 1,25 l lientä+2,5 dl valkoviiniä)
4 persiljanoksaa
4 timjaminoksaa
2 laakerinlehteä

2 dl kermaa
1 munankeltuainen

Kuutioi kanan rintafilepalat ja kieritä kuutiot vehnäjauhoissa. Paista kanakuutiot paistinpannussa.

Leikkaa peruna ja porkkana pieniksi kuutioiksi, viipaloi purjo. Hauduta kasviksia kattilassa voissa 5 min. ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää kanaliemi (ja viini), paistetut kanakuutiot, persilja, timjami ja laakerinlehdet ja keitä 10 min. Lopuksi sekoita kerma ja keltuainen ja lisää ne keittoon, anna kiehahtaa.

Kesäkurpitsakastike pastalle

Tämän mukavan kesäisen makuisen kastikkeen teemme parhaimmillaan miltei pelkästään oman palstamme tuotteista, vain oliiviöljy, suola, mustapippuri, pecorino romano ja pasta on ostettu kaupasta. On oikeastaan aika palkitsevaa voida sanoa näin.

Fusilli corti allo zucchino

500 g fusillia
90 ml (n. 6 rkl) oliiviöljyä
125 g hyvin hienonnettua sipulia
1 tl hyvin hienonnettua valkosipulia
1 rkl hyvin hienonnettua persiljaa
500 g kesäkurpitsaa leikattuna muutaman sentin pituisiksi ja muutaman millin paksuisiksi tikuiksi
2 rkl tuoreita basilikan lehtiä revittyinä
1 tl hyvin hienonnettua tuoretta minttua
4 rkl pecorino romano-juustoa

Aloitetaan laittamalla pastankeitinvesi kiehumaan. Sipuli ja oliiviöljy laitetaan paistokasariin ja kuullotetaan. Kun sipuli alkaa olla kuullottunut, lisätään reilusti lämpöä kasarin alle ja laitetaan hetimiten sekaan valkosipuli. Keitetään sekoittaen noin minuutin verran. Sitten mukaan sekoitetaan persilja ja kesäkurpitsat. Tässä vaiheessa saa kaasu/levy olla liki kuumimmillaan, sillä kesäkurpitoissa on paljon nestettä. Keittämistä jatketaan sekoittaen kunnes kesäkurpitsat ovat pehmenneet ja mahdollisesti hiukan ruskistuneet.
Lopuksi sekoitetaan joukkoon basilika, minttu, suola ja mustapippuri. Tuli otetaan pois kasarin alta.

Kastike sekoitetaan keitetyn fusilli-pastan kanssa ja tarjoillaan pecorino romano-juuston kera.

Kaalia laatikossa

Ennen en voinut sietää kaaliruokia. Lapsuudenkodissani niitä ei tarjottu, ja koulun kaalikeitot ja -laatikot jättivät pysyvän kammon kypsennettyä kaalia kohtaan. Kiersin siis kaalin kaukaa, kunnes kerran kävi niin, että en mitenkään olisi pystynyt kohteliaasti kieltäytymään tarjotusta lammaskaalista. Päätin siis urheasti ottaa pienen lautasellisen - ja mitä ihmettä, se olikin hyvää!

Kokemuksesta rohkaistuneena aloin keittotaidon karttuessa tehdä omia kokeiluja kaaliruokien alalla. Seuraavan kaalilaatikon ohjeesta en enää muista mistä se alun perin oli peräisin, mutta olen hieman muokannut sitä oman maun mukaan.

Kaalilaatikko

kaksi pienehköä kaalinpäätä (paino yhteensä n. 2 kg)
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
500 g (lampaan) jauhelihaa
1-2 sipulia, koosta riippuen
suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 tl meiramia
2 tl (kuivattua) basilikaa
suolaa
siirappia

Ruskista jauheliha ja keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan (n. 20 min), valuta mahdollinen liika vesi pois. Suikaloi kaali ja hauduta sitä kattilassa kunnes se on hieman pehmentynyttä (laita kattilan pohjalle aluksi n. 1 dl vettä). Kuullota viipaloitu sipuli tilkassa öljyä. Sekoita kaikki ainekset ja mausta. Täytä uunivuoka seoksella. Valuta päälle siirappia maun mukaan, varhaiskaali on itsessäänkin kypsennettynä hieman makea eikä mielestäni kaipaa kovin paljon siirappia.

Paista kaalilaatikkoa uunissa aluksi 200 asteessa 40-50 min. Laske sen jälkeen lämpö 150-100 asteeseen ja hauduta vielä tunnin verran. Peitä tarvittaessa foliolla ettei pinta pala. Kaaliruuista tulee sitä parempia, mitä pidempään niitä voi hauduttaa miedolla lämmöllä, ja parhaimmillaan ne ovat vasta valmistamista seuraavana päivänä.

Lasagne kesäkurpitsasta

Satokausi on parhaimmillaan. Nyt niitä saa, nimittäin kotimaisia kasviksia. Palstaltamme voimme korjata tällä hetkellä mm. kesäkurpitsaa ja pinaattia. Siispä päätin kokeilla tätä Päivättäreltä saamaani helppoa lasagnereseptiä, joka on alunperin kotoisin jostain englantilaisesta naistenlehdestä.

Kolmen juuston kesäkurpitsalasagne

iso nippu tuoretta pinaattia (vain lehdet käytetään)
100 g ricotta-juustoa
200 g mascarponea
4 kananmunaa
60 g parmesaania raasteena
lasagnelevyjä (noin 9)
oliiviöljyä
2 keskikokoista kesäkurpitsaa ohuina viipaleina
1 tölkki valmista tomaattipohjaista pastakastiketta
suolaa

Höyrytä pinaatti ja hienonna se. Sekoita pinaattisilppu, vatkatut kananmunat, murennettu ricotta, mascarpone ja puolet raastetusta parmesaanista keskenään ja mausta seos suolalla.

Paista kesäkurpitsaviipaleet nopeasti oliiviöljyssä molemmin puolin (niin että ne hieman pehmenevät mutta eivät mene täysin veteliksi).

Laita ensimmäinen kerros lasagnelevyjä uunivuoan pohjalle ja levitä niiden päälle kolmannes juusto-pinaattiseoksesta. Ripottele päälle kolmannes jäljellä olevasta parmesaanista. Lado juustoseoksen päälle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Levitä kesäkurpitsaviipaleiden päälle puolet tomaattikastikkeesta. Tee sama uudestaan alkaen lasagnelevyistä. Lopuksi peitä jälkimmäinen tomaattikastikekerros lasagnelevyillä ja levitä niiden päälle viimeinen kolmannes juusto-pinaattiseosta sekä loppu parmesaani.

Paista uunissa 180 asteessa n. 25-30 min.

Poikkesin reseptistä sikäli että pistin mascarponea koko purkillisen (250 g). Parmesaania en punninnut vaan raastoin sen mukaan mikä hyvältä tuntui. Minulla oli turhan vähän pinaattia, se ei oikein maistunut lopputuloksessa, joka muuten oli kyllä maittavaa. Luulisin että määrä joka vastaa 150 g pakastepinaattipussia olisi varsin passeli. Käyttämäni valmis pastakastike oli Dolmion Bolognese-kastike, 500 g tölkki. Alkuperäisessä reseptissä kastikkeen määräksi oli annettu 175 g mikä tuntuu todella vähältä, koska tuo puolen kilon tölkki tyhjeni aivan vaivattomasti. 

Omenoiden aika

Lomat on lomailtu ja piknikit piknikattu, Pojan ensimmäinen kesä oli ennätysmäisen lämmin - ja kuivin 165 vuoteen. Syksy ja satokausi on alkanut kalenterinkin mukaan, ja Ketun keittiö on palannut arkeen ja hellan ääreen.

Elokuussa kävimme vielä kertaalleen kesäparatiisissamme ja korjasimme mukaan ensimmäiset kypsyneet omenat ikivanhasta omenapuusta, jonka Ketturouvan isoisoäiti on aikoinaan istuttanut. Näistä tuli kirpeähköä hilloa sekä herkullinen

Omenapiirakka

taikina:
200 g (suolatonta tai vähäsuolaista) voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
tilkka vettä

täyte:
5-10 hapanta omenaa, koosta riippuen (poista siemenkodat ja kuori ulkomaiset omenat)
2 dl omenahilloa tai sokeroimatonta omenasosetta + 0,5-1 dl sokeria
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria

Tee taikina: nypi sekaisin pehmeä voi, sokeri ja vehnäjauhot. Lisää jauhoja niin paljon, että taikina irtoaa helposti käsistä. Tarvittaessa lisää tilkka vettä jos taikina alkaa vaikuttaa murenevalta. Taikinan voi laittaa hetkeksi jääkaappiin sillä välin kun

valmistat täytteen:
Leikkaa omenat niin pieniksi palasiksi kuin suinkin viitsit. Sekoita omenasilppu omenahilloon tai soseeseen ja lisää mausteet.

Ota taikinasta erikseen n. 1/3 piirakan kantta varten. Vuoraa lopulla taikinalla piirakkavuoka. Leivo kansi käsin painelemalla tai kaulitse - kannen nostamista paikoilleen helpottaa jos leivot kannen jauhotetun leivinpaperin päällä. Täytä piirakka omenasekoituksella ja nosta kansi päälle, ummista piirakan reunat. Pistele lopuksi haarukalla reikiä kanteen ja halutessasi voitele piirakka kananmunalla. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia, eli kunnes piirakka on kauniin kullanruskea.

Nauti kuumana vaniljajäätelön tai hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.