Lomat on lomailtu ja piknikit piknikattu, Pojan ensimmäinen kesä oli ennätysmäisen lämmin - ja kuivin 165 vuoteen. Syksy ja satokausi on alkanut kalenterinkin mukaan, ja Ketun keittiö on palannut arkeen ja hellan ääreen.
Elokuussa kävimme vielä kertaalleen kesäparatiisissamme ja korjasimme mukaan ensimmäiset kypsyneet omenat ikivanhasta omenapuusta, jonka Ketturouvan isoisoäiti on aikoinaan istuttanut. Näistä tuli kirpeähköä hilloa sekä herkullinen
Omenapiirakka
taikina:
200 g (suolatonta tai vähäsuolaista) voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
tilkka vettä
täyte:
5-10 hapanta omenaa, koosta riippuen (poista siemenkodat ja kuori ulkomaiset omenat)
2 dl omenahilloa tai sokeroimatonta omenasosetta + 0,5-1 dl sokeria
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
Tee taikina: nypi sekaisin pehmeä voi, sokeri ja vehnäjauhot. Lisää jauhoja niin paljon, että taikina irtoaa helposti käsistä. Tarvittaessa lisää tilkka vettä jos taikina alkaa vaikuttaa murenevalta. Taikinan voi laittaa hetkeksi jääkaappiin sillä välin kun
valmistat täytteen:
Leikkaa omenat niin pieniksi palasiksi kuin suinkin viitsit. Sekoita omenasilppu omenahilloon tai soseeseen ja lisää mausteet.
Ota taikinasta erikseen n. 1/3 piirakan kantta varten. Vuoraa lopulla taikinalla piirakkavuoka. Leivo kansi käsin painelemalla tai kaulitse - kannen nostamista paikoilleen helpottaa jos leivot kannen jauhotetun leivinpaperin päällä. Täytä piirakka omenasekoituksella ja nosta kansi päälle, ummista piirakan reunat. Pistele lopuksi haarukalla reikiä kanteen ja halutessasi voitele piirakka kananmunalla. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia, eli kunnes piirakka on kauniin kullanruskea.
Nauti kuumana vaniljajäätelön tai hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.
Tämäpä voisikin vaikuttaa juuri semmoiselta mummo ankka -tyyliseltä piirakkaohjeelta, jota olen viime viikkoina etsiskellyt. Lopputulos on varmasti ihanan mehevä.
VastaaPoistaMummo Ankan piirakat olivat muuten oikeasti esikuvana, kun aikoinaan tämän kehittelin. :)
VastaaPoistaTaikina on kuiva ja murenevainen, mutta niksi onkin tehdä pohjasta ja kuoresta ohut, jolloin täyte pääsee oikeuksiinsa. Ensimmäinen piirakkapala kyllä yleensä hajoaa lautaselle nostaessa.