Linssiperunakeitto

Pakkaspäivänä maistuu kuuma ja mausteinen keitto, varsinkin jos sattuu olemaan flunssassa. Resepti on peräisin jostain naistenlehdestä, Päivätär lähetti sen aikoinaan minulle Englantiin.

Kämppikseni Englannissa muuten ihmettelivät sitä, että laitoin niin paljon ruokaa alusta asti. Pakko kai oli, kun pakastin oli täynnä muiden eineksiä.

Linssiperunakeitto

3 rkl ruokaöljyä
1 silputtu sipuli
0,5 tl kurkumaa
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 punainen chili tai 1,5 tl chilisosetta
1,5 dl punaisia linssejä
4 kuorittua perunaa lohkoina
7 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
1-2 dl pinaatinlehtiä
puolikkaan sitruunan mehu
tuoretta korianteria silputtuna
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Kuullota sipuli öljyssä kattilassa kurkuman, sinapinsiementen ja chilin kanssa. Lisää linssit ja lohkotut perunat ja kääntele niitä hetki. Lisää kasvisliemi ja keitä perunat kypsiksi. Lopuksi lisää kookosmaito, sitruunamehu, pinaatinlehdet (keitosta tulee vallan maukasta myös ilman, jos niitä ei satu olemaan), silputtua korianteria ja mausta suolalla ja pippurilla.

Vindaloo, Mr. Vimes!

Muistaakseni Pastanjauhajien Rosmariini taannoin tuumiskeli, ettei koskaan ole oikein innostunut intialaisen ruuan laittamisesta, koska siihen tarvitaan aina vähintään kymmentä erilaista maustetta. Minulle puolestaan osa intialaisen ruuan laittamisen viehätyksestä on juuri maustekaapin ekstensiivisessä käytössä. Vuosien harrastuneisuuden tuloksena - ja kiitos Hämeentien "etnosuoran" kauppojen - maustekaappimme onkin aika mittava.

Tämä oli toinen kerta elämässäni kun laitoin vindaloota. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa. Silloin laitoin ohjeen mukaan 15 kuivattua chiliä. Lajike lienee kuitenkin ollut eri kuin alkuperäinen. 15 oli ehdottomasti liikaa, jouduin lisäämään ruokaan puoli litraa jogurttia ennen kuin sitä saattoi ajatella syövänsä.

Hieman siis jännitti millainen lopputulos tällä kertaa tulee, mutta nyt se meni nappiin ainakin minun makuuni, eivätkä Karhuherra tai Päivätärkään jääneet valittamaan. Lämmittävä tulisuus päästi vielä muutkin maut oikeuksiinsa eikä kärventänyt suun limakalvoja. Viilentävää kurkkuraitaa kannattaa kuitenkin valmistaa riittävästi. Myös ruuan kanssa nautittu leipä tasoittaa chilin tulisuutta.

Tämäkin resepti on peräisin aiemmin mainitsemastani C. Panjabin kirjasta, jossa kerrotaan vindaloon syntyneen portugalilaisen ja intialaisen keittiön kohdatessa. (Ruuan nimi tulee portugalin viinietikkaa ja valkosipulia merkitsevistä sanoista.) Koska en noudattanut reseptiä aivan kirjaimellisesti, saatte tässä mukaellun version, joka vastaa paremmin sitä mitä kattilassamme kypsyi.

Goalainen porsasvindaloo

700 g porsaanlihaa (vindaloon voi valmistaa myös naudan- tai lampaanlihasta), kuutioituna
8 pienehköä punaista (luomu-) chiliä (alkuperäisen ohjeen mukaan 15 kuivattua), siemenet poistetaan TAI 3,5 tl cayennepippuria
1 tl kokonaisia roomankuminoita (jeera)
6 neilikkaa
5 cm kanelitankoa (laitoin noin teelusikallisen jauhettua kanelia)
10 mustapippuria
1/4 tähtianista
1 tl unikonsiemeniä
n. 3 tl raastettua tuoretta inkivääriä tai tölkistä
6 isoa valkosipulin kynttä
1 rkl tamarindia (saa kuivatun taatelin näköisenä levynä ainakin etnisistä ruokakaupoista, nykyisin mahdollisesti myös tuoreena hyvinvarustetuista ruokakaupoista?)
4 tl omenaviinietikkaa
0,75 dl ruokaöljyä
3 hienoksi silputtua (isoa) sipulia
0,5 tl sokeria
(15 currylehteä, jotka unohdin, mutta kuivattu currylehti kuulemma joka tapauksessa menettää makunsa, joten tämä ei ehkä ollut iso menetys)

Jos käytät kuivattuja chilejä, liota ne pehmeiksi vesitilkassa. Muussa tapauksessa hienonna chilit, mausteet, inkivääri, valkosipuli, tamarindi ja viinietikka sekä tilkka vettä tahnaksi sauva- tai tehosekoittimella. Sivele hiukan mausteseosta lihapaloille ja jätä maustumaan ainakin noin varttitunniksi.

Kuumenna öljy laakeassa kattilassa tai korkealaitaisessa kasarissa ja ruskista sipuleita öljyssä 15-20 min. Lisää maustetahna ja paista vielä viitisen minuuttia hämmentäen samalla. Lisää tarvittaessa tippa vettä.

Lisää lihakuutiot ja ruskista ne kauttaaltaan. Lisää sitten 1 l vettä (ja halutessasi suolaa). Hauduta liha kypsäksi miedolla lämmöllä, kannella peitettynä. (Sekoita joukkoon currylehdet ja hauduta vielä 3-4 minuuttia.)

Tarjoa basmatiriisin ja kurkkuraidan sekä naan-tyyppisen leivän* kanssa.

*Nykyisin ainakin Santa Maria -merkkistä naan-leipää saa ostaa joistakin ruokakaupoista. Kotimainen paksu perunarieska ajaa myös hyvin asian.

Mangokalkkunan paluu

eli uusi vuosi, vanhat kujeet

Ensiksi ilmoitusasia, kettuväen keittiö - ja muukin huusholli - muuttaa kevään aikana isompiin tiloihin, ja kyseiseen muutokseen liittyvistä valmisteluista johtuen harvanpuoleinen bloggaustahtimme tuskin tihenee ainakaan lähitulevaisuudessa.

Tämän blogin ensimmäisten kokkausten joukossa oli possua mangosalsassa, jota tuli sittemmin kokeiltua myös kalkkunasta valmistettuna. Kalkkunakokeilu poiki lopulta seuraavan variaation alkuperäisestä ohjeesta. Mikäpä olisi sopivampi aloitus uudelle blogivuodelle.

Kalkkunaa mangokastikkeessa (kahdelle)

250-300 g marinoimattomia kalkkunan filésuikaleita
2 rkl öljyä
2 dl kookosmaitoa
4 rkl mangochutneya
2 rkl makeaa thai-chilikastiketta
valkosipulin kynsi murskattuna
1-2 rkl limettimehua

Paista kalkkunasuikaleet pannussa. Lisää kookosmaito ja anna kiehua hiljalleen noin 5 min. Lisää mangochutney, valkosipuli ja chilikastike. Keitä vielä pari-kolme minuuttia. Lisää lopuksi limettimehu.

Sopii tarjottavaksi esimerkiksi riisin kanssa.

Mahdollisia lapsellisia lukijoita ehkä kiinnostaa, että tämä ruokalaji maistui myös Pojalle, jonka osuus tosin otettiin sivuun ennen chilikastikkeen lisäämistä. Tähän mennessä ruuanlaitto ei ole siinä mielessä ollut kovin haasteellista, että Poika on syönyt lähinnä vauvanruokaa, joko kotitekoista tai kaupan purkkisellaista silloin kun äitiä laiskottaa. Uusia haasteita on kuitenkin tänä vuonna edessä, kun ruuan pitäisi sopia ja kelvata myös yksivuotiaalle.