Tänään käärin pakkauspaperista esiin kokonaisen nieriän, jota oli aikomukseni ryhtyä valmistamaan lounaaksi. Pöydän äärestä tapahtumia seuraava Poika ilahtui kovasti nieriän nähdessään, ja hihkui: "Kala kalanen!". Kun kuitenkin seuraavaksi otin esiin fileerausveitsen ja ryhdyin leikkaamaan kalaa, vääntyi Pojan naama surkeaan itkuun: "Ei, ei, äiti! Kala kalanen!" Yritin selittää, että kala kalasesta tulee nyt meille ruokaa, mutta Poika oli aivan lohduton. Kaiketi lapsemme oli ajatellut nieriästä itselleen pikemminkin leikkikaveria kuin ateriaa, ja kieltämättä sympaattisen näköisen eväkkään julma kohtalo sai pikkumiehen kyyneliin. Kenties onneksi hän ei vielä osaa yhdistää sitä myöhemmin aterialla eteensä ilmestyvään kalanpalaseen - ainakin toistaiseksi poika nimittäin pitää kalasta myös lautasella.
Katkarapugratinoitua nieriää Ketun keittiön tapaan
(2-3 annosta)
tuore nieriä
voita
1 pienehkö sipuli
suolaa, valkopippuria
170 g kuorittuja katkarapuja (purkista tai pakkasesta)
2 dl (ruoka)kermaa
1 rkl kalafondia
(valkoviiniä)
tuoretta persiljaa
Fileoi nieriä. (Ota pää ja ruoto talteen ja keitä niistä myöhemmin kalakeitolle liemi. ) Poista fileistä nahka, ja aseta ne voideltuun uunivuokaan. Ripota fileille hiukan suolaa ja valkopippuria ja anna maustua hetken ajan. Laita sitten fileet n. 15 minuutiksi (kalan koosta riippuen) 200 asteiseen uuniin.
Kalan ollessa uunissa valmista gratinointikastike: silppua sipuli ja kuullota se voissa pehmeäksi. Lisää kerma ja keitä kokoon. Mausta soosi kalafondilla sekä tilkalla valkoviiniä ja suolaa ja pippuroi se maun mukaan. Lopuksi sekoita joukkoon katkaravut ja silputtu persilja.
Ota fileet uunista ja valuta kastike niiden päälle. Laita sen jälkeen kuorrutettu kala takaisin uuniin vielä n. 10 minuutiksi, jonka jälkeen se on valmista tarjottavaksi.
Me nautimme kala kalasen riisin ja höyrytettyjen porkkanoiden kera. Näyttävämmän lopputuloksen, jota kehtaa tarjota jo ruokavieraillekin, saa aikaan valmistamalla sen seuraksi vaikkapa duchesse-perunamuusin, joka pursotetaan uunivuoan reunoille ennen katkarapukastikkeen lisäämistä kalojen päälle.
Voi apua! Pystyn kyllä eläytymään ihmistaimen fiiliksiin, kalat OVAT kivoja kavereita :-)
VastaaPoistaKieltämättä tuntui vähän pahalta fileoida kalaa kun toinen parkui vieressä... Taitaa olla hyväkin, että pataan tarkoitetut söpöt eläimet tulevat meille vain paloina.
VastaaPoistaOlisko tää muuten semmoinen ruoka, jota laitettaisiin silloin äidin synttäreiden aikaan? Duchesseperunoilla nimittäin.
VastaaPoistaSehän voisi olla. :) Helppoa ja Hyvää, vaikka itse sanonkin. Pistetään alku- ja jälkiruokakin mietintään, jos jotain sopivaa tulee vastaan.
VastaaPoistaMitähän siitäkään tulisi, jos rahtaisi kokonaisen karitsan villat yllä keittiöön taimen nähden..
VastaaPoistajams, taitaisi mennä kettuemännältä itseltäänkin sisu kaulaan villavan karitsan kanssa ja lambi jäisi parvekkeelle rouskuttamaan salaatteja. :)
VastaaPoista