Valkosipulia ja välimerellisiä makuja

Kuluneella viikolla tuli jälleen syötyä ulkona useamman kerran, kun taas omat kokkailut ovat jääneet vanhoihin (jo polkattuihin) suosikkeihin. Tänään tosin laitoimme Pastanjauhajien hiljattain kirjaamalla ohjeella uunilohta couscousin kanssa - oli muuten varsin onnistunut yhdistelmä. Sunnuntaista on viime aikoina tullut meidän taloudessamme kalapäivä.

Tiistaina lounastin Äijäruoan Arin ja yhteisen ystävän kanssa valkosipuliravintola Kynsilaukassa, jossa olin viimeksi käynyt joskus 90-luvun puolivälin tienoilla (tällaisista asioista sitä todella huomaa tulleensa keski-ikään). Silloinen kokemus jätti toivomisen varaa, joten olin hiukan varautuneella mielellä. Lounas, johon kuului reilusti valkosipulilla ryyditetty juustokeitto, paistettua siikaa kasvispedillä hollandaise-tyyppisen kastikkeen kanssa (tietenkin valkosipulilla maustettuna) sekä jälkkäriksi letut mansikkahillolla ja kermavaahdolla, onnistui herkullisuudellaan poistamaan vanhat epäluuloni, eikä seuraavaan vierailuuni kyseisessä ravintolassa varmaankaan kulu toistakymmentä vuotta. Lounasseuran tilaamat pihvit tosin eivät kuulemma olleet aivan onnistuneita. Kynsilaukka on hiukan syrjässä vilkkaimmasta ydinkeskustasta, ja mahdollisesti sen ansiosta siellä oli hyvin hiljaista lounasaikaan. Lounasta voi suositella valkosipulin ystävälle, joka ei laske kaloreita.

Torstaina oli vuorossa kulttuurikeskus Caisan kurdiravintola, ainakin Helsingin ainoa laatuaan. Seisovasta pöydästä saa pitkin päivää useampaa sorttia salaattia, keittoa ja paria pääruokaa lisukkeineen sekä tuoreita sämpylöitä seitsemän ja puolen euron hintaan. Ruoka, joka on maukasta mutta ei kovin mausteista, edustaa Lähi-idän ruokaperinnettä hummus-tahnoineen ja monipuolisine salaatteineen. Seisovan pöydän kanssa minulle käy jostakin syystä aina niin, että yritän ottaa vain vähän kaikkea mutta silti syön hiukan liikaa - niin täälläkin.


Perjantai-iltana kävin vielä ystävien kanssa istumassa iltaa Virgin Oilissa Uuden ylioppilastalon alakerrassa. Ruokalistaa kuvaillaan amerikanitalialaiseksi, mutta välimerellisiä vaikutteita tuntuu olevan laajemmaltakin kuin saapasmaan alueelta. Tapaksentapaiset alkupalat ovat kohtuuhintaisia ja useimmista riittää maisteltavaa neljän hengen pöytäseurueelle, jos tilaa muutaman erilaisen. Aiemmilla parilla vierailuillani paikkaan olen syönyt pääruokana grillattua makrillia (jota ei tällä hetkellä ole listalla) ja lammasta, jotka melkein veivät kielen mennessään. Tällä kertaa valitsin pastan, Pollo mozzarella pestokastikkeen kera. Pasta oli maistuvaa, mutta ei mitenkään erityistä, niin kuin valitettavasti usein on asian laita jos ravintolassa tilaa pastaa. Jälkiruoaksi tilaamani kuuma suklaakakku banaanijäätelön kanssa oli namia.


(Pahoittelen heikkoa kuvalaatua, kännykkäni on tarkoitettu ensisijaisesti puhelimeksi eivätkä sen kameraominaisuudet ole kovin kaksiset...)