Beelsebubin spagettia

Tällaisena koleana syysiltana maistuu ja lämmittää spaghetti al diavolo eli spagetti sielunvihollisen tapaan. Resepti on alunperin Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Pastatieto, joskin olemme hieman muuttaneet sitä omaan makuumme. Periaatteessa tämä Carbonaran sukulaispasta valmistuu melko nopeasti mutta hyvää valmistelua se oikeastaan edellyttää. Koska lopussa lisättävä konjakki tuskin ehtii ainakaan kokonaan haihtua, emme suosittele tätä lapsille.

Spaghetti al diavolo
4 annosta

400 g spagettia
2-3 viipaletta pekonia
runsas 2 g voita tai 3 rkl oliiviöljyä
4 kananmunaa (huoneenlämpöisiä)
runsas 1 dl raastettua parmesaania
6 viipaletta peperoni-makkaraa (ei liian ohutta)
1/4 tl mustapippuria
pala maustepaprikaa eli chilipalkoa (tai vaihtoehtoisesti n. 15 tippaa Tabascoa munaseokseen)

Konjakkikastike:
50 g voita
0,75 dl hyvää konjakkia
4-5 tippaa Tabascoa
20 tippaa Worcestershire-kastiketta
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl mustapippuria
pala maustepaprikaa
4 rkl kermaa

Tämän ruuan laitto kannattaa aloittaa laittamalla pastan keitinveden kiehumaan sekä aloittamalla kastikkeen valmistelut: pekonin ja peperonin paloittelu, parmesaanin raastaminen, munien rikkominen tarjoiluastiaan sekä kaikkien muiden tarpeiden ottaminen valmiiksi esille, tämä kastike valmistuu yllättävän nopeasti, kun hommat saa käyntiin.

Ruskista pieniksi paloiksi leikattu pekoni voissa tai öljyssä ja pidä lämpimänä. Sekoita tarjoiluastiassa kananmunat, parmesaani ja kuutioiksi leikattu peperoni-viipaleet ja mausta mustapippurilla. Tarjoiluastiana olemme täällä Ketun keittiössä käyttäneet isohkoa Iittala-Hackmanin teräskulhoa, jonka panemme tiskipäydän lavuaariin hanakuumaan veteen lämpenemään ja josta se otetaan pois vasta kun kaikki tarvittava on kaadettu siihen. Tällä olemme varmistaneet sen, että muna kypsyy ainakin osittain. Kylmä astia kun tuppaa jäähdyttämään myös sinne kaadetun ruoan turhan nopeasti.

Valmista konjakkikastike: sulata voi pienessä kattilassa mutta älä ruskista sitä. Lisää puolet konjakista sekä Tabasco ja Worcestershire-kastike ja pippurit. Me olemme antaneet ensin voin sulaa ja sitten otamme kattilan pois tulelta mausteiden lisäämisen ajaksi. Näin vältymme vahingossa ruskistamasta voita. Sitten lisätään maustepaprika ja kerma, annetaan kastikkeen lämmetä koko ajan kevyesti sekoittaen, ettei kastike pääse kiehahtamaan. Lisää loppu konjakki juuri ennen pastan päälle kaatamista.

Keitä pasta vedessä, johon on suolan lisäksi pantu maustepaprikan pala, valuta ja kaada nopeasti tarjoiluastiaan kananmunien päälle. Lisää lämpiminä pidetty pekoni ja kuuma konjakkikastike. Sekoita hyvin, niin että kananmunat kypsyvät ja tarjoa heti.

Arviomme mukaan kaiken muun laadinnassa menee suunnilleen yhtä paljon aikaa, kun pastaveden kiehumaan saamisessa ja pastan keittämisessä, mikä onkin ihanteellista. Kun kaikki muu on saatu valmiiksi, pastakin on valmista valutettavaksi. Maustepaprikan sijasta olemme tavanneet käyttää Hämeentien etnisistä kaupoista ostettuja pieniä, punaisia ja äkäisiä chilejä, joita käytämme menestyksellä myös kestosuosikkipastassamme, Penne arrabbiatassa.

Lauantai-iltana saunan jälkeen

Karhuherralla on jo ennen yhteisen ajanlaskumme alkua ollut Jyrki Sukulan mainio pizzaresepti. Oli siis syntyä paniikki, kun reseptin sisältänyttä printtiä ei meinannut löytyä, mutta onneksi tietokoneen kätköistä löytyi tiedosto pizza.txt.

Pizzan pohja
(2 ison ruokalautasen kokoista pizzaa)

1 dl vettä
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, n.40 astetta.
ja lisää veden joukkoon suola ja jauhot sekä hunaja. Sekoita taikinaksi. Lisää öljy ja muovaa taikina palloksi. Taikina on sopivan paksuista kun se irtoaa sekä käsistä että sekoituskulhosta

Nostata taikinaa hetki liinalla peitettynä lämpimässä paikassa. Jaa taikina kahtia ja muovaa jauhotetuin käsin ohuiksi pyörylöiksi.

Tomaattikastike:

1/2 dl tomaattipyrettä (olemme laittaneet 70 g tölkillisen)
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
mustapippuria
cayennepippuria

Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi kastikkeeksi, jolla voitelet pizzapohjat. Sen jälkeen voitkin täyttää ne mieleiselläsi tavalla. Meidän pizzoihimme päätyi tällä kertaa sitä mitä kaapista löytyi eli pepperonia, punasipulia, kapriksia ja mozzarellaraastetta. Ja tietysti oreganoa.

Paista pizzaa kuumassa (250 astetta) uunissa vajaat 10 minuuttia kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä ja pohja paistunut.

Hyväksi hankinnaksi olemme havainneet muutamia vuosia sitten Pohjois-Karjalaan suuntautuneelta kesälomareissulta mukaan tarttuneen pizzakiven, eli vuolukivisen hieman uuniritilää pienemmän hiotun kivilaatan, joka asetetaan kylmään uuniin ja kuumennetaan. Sen päällä pizzan pohja paistuu mukavan rapeaksi.

Yllätyspihvit

Ennen vanhaan joka mökillä tapasi olla haltija eli tonttu. Kaupungistumisen ja maaltapaon seurauksena nämä olennot kävivät uhanalaisiksi, mutta voisin vaikka vannoa, että meillä on kodinhaltija. Työpäivän aikana jääkaappiimme nimittäin ilmestyi naudan ulkofileepihvejä. Onneksi Karhuherra ehätti vielä kauppaankin ja hankki punaviinikastikkeen ainesosista puuttuvat. Pihvien seurana maistuvat kasvikset, kuten höyrytetty parsakaali ja rakuunaporkkanat.

Punaviinikastike
(Maku-lehden reseptillä)

3 dl punaviiniä
3 dl vahvaa lihalientä
5 kokonaista mustapippuria
muutama timjamin tai 1 rosmariinin oksa
1 laakerinlehti
1-2 salottisipulia
1 pieni porkkana
(pala kanelitankoa)
2 rkl vehnäjauhoja tai maissitärkkelystä
1 rkl siirappia
25 g voita

Sekoita viini ja lihaliemi kattilassa ja lisää mausteet, pilkottu sipuli ja porkkana (ja pieni pala kanelitankoa jos haluat). Anna kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia.

Siivilöi kastike, jota pitäisi nyt olla n. 4 dl. Lisää tarvittaessa punaviiniä tai lihalientä. Sekoita jauhot tai maissitärkkelys tilkkaan vettä (tai viiniä) ja kaada seos kastikkeeseen koko ajan sekoittaen. Anna kypsyä vielä noin 5 minuuttia. Lisää siirappi ja voinokareet joukkoon voimakkaasti vatkaten.


Rakuunaporkkanat
(muistaakseni Mysi Lahtisen reseptillä)

muutama porkkana
1-2 rkl voita
ripaus suolaa
teelusikallinen (ruskeaa) sokeria
reilusti kuivattua rakuunaa

Viipaloi tai suikaloi porkkanat. Kiehauta ne ja valuta vesi pois. Lisää kattilaan muutama nokare voita, ripaus suolaa, sokeri ja reilusti kuivattua rakuunaa ja ravistele reippaasti (kansi päällä!) jotta porkkanat maustuvaat.

Tuore, silputtu rakuunakin varmasti toimisi hyvin.

Vielä kerran kurpitsa...

Sillä sipulin syyskuun ruokahaasteeseen postaama kurpitsarisotto kuulosti niin hyvältä, että päätin kokeilla sitä itsekin.Pahan tapani mukaan aloin lukea reseptiä tarkemmin vasta lauantai-iltana kauppojen mentyä kiinni. Salvia parvekkeella vetelee viimeisiään eikä suuresta kurpitsastammekaan ollut enää jäljellä kuin n. 360 g, joten täytyi tehdä kurpitsarisotosta vähän omanlainen sovellus. Pekonia olisi voinut olla hiukan enemmänkin, mutta hyvää tämä oli koko kolmihenkisen raadin mielestä.

Keltainen kurpitsarisotto

1 sipuli
400 g arborio-riisiä
n. litra kasvislientä kuutiosta tai fondista
n. 400 g keltaista kurpitsaa
oliiviöljyä
3 siivua pekonia
3 pientä chiliä
kymmenkunta salvian lehteä
kourallinen kurpitsansiemeniä
1,5 dl valkoviiniä
n. 25 g voita
reilusti raastettua parmesaania
suolaa, mustapippuria myllystä
hyppysellinen sahramia

Kuori kurpitsa ja viipaloi se n. puolen sentin viipaleiksi. Pyörittele kurpitsaviipaleet oliiviöljyssä ja laita ne uunivuokaan. Jauha päälle vähän mustapippuria ja suolaa ja laita ne uuniin 180 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Suikaloi pekoni. Lorauta pannuun oliiviöljyä, heitä perään kolme pientä chiliä ja paista pekoni pannussa rapeaksi.

Kun kurpitsa on ollut uunissa puolen tuntia, sirota sen päälle silputtu salvia ja puolet kurpitsansiemenistä. Pistä vielä 5-10 minuutiksi takaisin uuniin riippuen siitä kuinka pehmeitä ne jo ovat. Ota sitten kurpitsa uunista ja muussaa se esim. haarukalla. Sekoita pekoni kurpitsamössöön.

Valmista risotto: kuumenna kasvisliemi. Kuullota sipuli oliiviöljyssä pannulla. Lisää riisi ja kääntele sitä niin että se on öljyssä kauttaaltaan. Lisää kasvislientä pari desiä kerrallaan ja keitä hiljaisella tulella. Odota että edellinen liemi on imeytynyt ennen kuin lisäät lientä. Lisäile lientä ja keittele kaikessa rauhassa kunnes riisi on miltei kypsää. Sen jälkeen sekoita sahrami desilitraan vettä ja lisää se risottoon sekoittaen hyvin. Lopuksi lisää joukkoon valkoviini, kurpitsamössö, muutama nokare voita ja pari kourallista raastettua parmesaania sekä mausta suolalla ja mustapippurilla. Koristele halutessasi kurpitsansiemenillä ja ripottele päälle raastettua parmesaania.

Sisko sopassa

Hiukan olemme lipsuneet tavoitteesta kokata ja blogata joka kuukausi jonkin itsellemmekin uuden ruoan, tosin puolustaudun sillä että kesästä iso osa kului allekirjoittaneelta muualla kuin kotimaassa ja ruoatkin tulivat reissun päällä ollessa enimmäkseen "talon puolesta". Nyt lupaan kuitenkin ryhdistäytyä.

Rahola valistaa, että siskonmakkaran nimellä ei (onneksi?!) ole todellisuudessa mitään tekemistä siskon kanssa. Siskonmakkarakeittoa en ole koskaan ennen laittanut, tosin syönyt olen, joten aivan uutena ruokalajina sitä ei ehkä voi pitää. Rahola huomauttaa, että muuhun ei siskonmakkaraa osatakaan Suomessa käyttää. Itse aloin jo pohtia, onnistuisiko siskonmakkarasta väsätä jonkinmoinen suomi-versio Jamien makkara-metsäsienipastasta.

Siskonmakkarakeitto

8 perunaa
2 porkkanaa
pieni palsternakka
pieni purjo
500 g siskonmakkaroita
1,5 l vettä
kasvisliemikuutiota tai fondia
n. 10 kpl maustepippureita
suolaa
(paahdettua sipulia)

Kuori ja kuutioi juurekset ja perunat ja viipaloi purjo. Laita kasvikset kiehumaan kasvisliemeen, johon heität maustepippurit.

Sillä aikaa paista siskonmakkarat: purista makkarasta pallukoita paistinpannulle, joka ei ole kovin kuuma, ja paista ne ahkerasti käännellen - makkarapallot ottavat helposti kiinni pannuun.

Kun makkarat on paistettu, alkavat kasvikset toivottavasti ollakin kypsyneet sopivasti (ne saavat olla vielä hiukan kovia). Lisää makkarat kattilaan ja keitä vielä kymmenkunta minuuttia miedolla lämmöllä. Tässä vaiheessa makkarat vielä pullistuvat melkoisesti - jouduin vaihtamaan kolmen litran kattilan kesken kaiken isompaan!

Tuore, silputtu persilja olisi sopinut soppaan, mutta yrttien aika alkaa olla ohi niin palstalla kuin parvekkeellakin.