Torstai: Päivällinen latinalaiskortteleissa

Latinalaiskorttelien alue lähellä Clunyn museota eikä kovin kaukana Sorbonnen yliopistolta on täynnään pääasiassa turisteille suunnattuja pieniä ravintoloita. Perinteisen ranskalaisen lisäksi tarjonnasta löytyy paitsi erilaisia etnisiä keittiöitä myös esimerkiksi grilli- ja fondueravintoloita. Monet näistä tarjoavat erilaisia ateriakokonaisuuksia (ranskaksi formule), joissa alkupalat, pääruuan ja jälkiruuan saa valita muutamasta vaihtoehdosta. Halvimmillaan formule irtoaa kymmenellä eurolla. Samassa ravintolassa on yleensä tarjolla useita eritasoisia ateriakokonaisuuksia, joista paremmat ovat tietenkin myös hinnakkaampia.

Torstaina olimme viettäneet koko päivän kaupungilla ja viipyneet lasillisella ystävän kanssa niin myöhään, ettemme enää viitsineet lähteä käymään hotellissa ennen päivällistä. Koska emme olleet myöskään kaukana latinalaiskortteleista, päätimme suunnata sinne. Muutamissa paikoissa oli hyvinkin aggressiiviset sisäänheittäjät, emmekä oikein lämmenneet niille. Myös paikat, jotka mainostavat ryhmien olevan tervetulleita, kannattanee kiertää kaukaa. Lähempää Boulevard St. Germainia löysimme kuitenkin paikan, jonka keskihintainen formule vaikutti meille passelilta ja jossa näytästi olevan myös tilaa.

Le Chalet St. Michel mainostaa edustavansa savoijilaista keittiötä. Ravintolan sisustus täytettyine eläimineen ja hirvenpäineen on kai tuovinaan mieleen metsästysmajan.

Karhuherra valitsi alkupalaksi roquefort-etanoita. Ketturouva puolestaan yritti löytää jotakin kevyehköä ja päätyi pekonisalaattiin. Etanat olivat maukkaita, mutta eivät räjäyttäneet tajuntaa; maku oli erilainen kuin Suomessa syödyissä. Salaatti oli salaattia, ja se oli hukutettu sinappiseen kastikkeeseen.

Pääruuaksi valitsimme ankkaa, joka ei ollut laisinkaan hullumpaa. Ikävä kyllä olemme päässeet unohtamaan, mikä kastike ankalla oli. Joka tapauksessa se sopi oikein hyvin. Lisänä tarjottiin ranskanperunoita ja ohuita vihreitä papuja.

Jälkiruokana Karhuherra päätyi suklaamousseen, kun taas Ketturouva valitsi jotakin, mikä osoittautui kahdeksi taikinan sisään leivotuksi jäätelöpalloksi, jotka olivat saaneet päälleen valtavan määrän kermavaahtoa ja tummaa suklaakastiketta. Ei kevyttä, mutta hyvää. Nam!

Yhteenvetona voidaan todeta, että aterian hinta-laatusuhde oli hyvinkin kohdallaan. Ruoka oli maukasta, jos kohta ei unohtumaton elämys. Formule maksoi yhdeltä hengeltä noin 17 euroa, ja juomineen ateria tuli kustantamaan vajaata viisikymppiä.