Alkuruokana oli savukalasalaattia, tällä kertaa kilohailista.
Parsa kuuluu vappulounaaseen niin kuin nenä kuuluu päähän. Tällä kertaa parsaa löytyi sekä alunperin Strömsössä kokattujen possurullien sisällä, joiden resepti on tässä vapaasti ulkomuistista mukaeltuna, että perinteisesti keitettynä, tosin tuliterällä parsakattilalla. Vaikka siskoni kiusaakin meitä keittiöhifistelystä, on pakko myöntää että lopputuloksessa on eroa.
Parsalla täytetyt possurullat
possun ulkofilettä
1-2 keltasipulia
voita
tuoretta timjamia
vihreää parsaa (mieluiten ohutta), 1 parsa/pihvi
öljyä ja voita paistamiseen
Leikkaa possun ulkofile pihveiksi, 2/syöjä on hyvä määrä, ja nuiji niitä ohuemmiksi. Kuullota silputtu sipuli voissa tai öljyssä pehmeäksi.
Suolaa ja pippuroi pihvit. Levitä nuijitulle pihville kuullotettu sipulisilppu ja sen päälle muutamia timjamin oksia. Aseta lopuksi pihvin toisen reunaan parsan varsi ja rullaa pihvi. Sido paistilangalla tai kiinnitä rulla cocktail-tikulla.
Ruskista rullat pannussa öljyssä. Lisää paistamisen loppuvaiheessa pannuun voita.
Siirrä rullat uunivuokaan ja uunita niitä noin 10 minuuttia 200 asteessa.
Parsan ja possun kaveriksi löysin Parsa-keittokirjasta seuraavan hollandaise-tyyppisen kastikeen:
3 salottisipulia
1 rkl öljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 dl parsan keitinvettä
3 keltuaista
200 g voita
2 tl sitruunamehua
pippuria
0,5 tl silputtua tuoretta punaista chiliä
Silppua salottisipulit ja kuullota ne öljyssä pannussa. Lisää etikka ja 2 dl parsan keitinvettä ja keitä kasaan kunnes nestettä on jäljellä n. 1 dl. Siivilöi liemi. Vispaa keltuaiset ja siirrä ne metallikattilaan/haudutuskattilan yläosaan ja laita vesihauteeseen. Yhdistä liemi keltuaisiin ohuena norona koko ajan vispaten. Ota kattila vesihauteesta ja lisää hieman jäähtynyt voi ohuena nauhana koko ajan vispaten. Tarjoa heti.
Toisin kuin possurullat, kastike "ei mennyt niin kuin strömsössä". Syytän luonnollisesti kirjan ohjetta, joka oli luvalla sanoen epämääräinen sen suhteen kuinka ja missä järjestyksessä ainekset yhdistetään - yllä oleva on oma rekonstruktioni siitä mitä pitäisi tehdä. Sulatettu voi joka tapauksessa kaadettiin ohjeen mukaan ohuena norona. Sekoitin hullun lailla, mutta voisula oli liian kuumaa, joten juoksettuihan se, kuten kuvasta näkyy. (Vasta jälkeenpäin muistin, että kastiketta olisi voinut yrittää pelastaa joko ottamalla pari uutta keltuaista ja vispaamalla kastikkeen niiden sekaan vähissä erin tai - tämä oli minulle uusi konsti - lisäämällä kastikkeeseen tilkan kylmää vettä tai pari jääpalaa.)
Seuraavalla kerralla kun yritän tätä kastiketta lisään pehmeän voin nokareittain vesihauteessa niin kuin yleensäkin teen hollandaise-tyyppisen kastikkeen.
Jälkiruuaksi saimme nauttia ihania leivosvuoissa tehtyjä mantelisia vadelmapiiraita. Mutta miksi niistä ei ole kuvaa? No, arvatkaa kuka onnistui deletoimaan kaikki vappukuvat kamerasta koska "tiesi aivan varmasti" purkaneensa ne tietokoneelle. Keljutti niin kovasti että meinasin jättää postaamatta koko tämän jutun, keljutti siis melkeinpä enemmän kuin kastikkeen juoksettuminen.
(Kiitos kuvista ruokavieraille!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti