Suuhunhyppäämistä roomalaisittain

Saltimbocca alla Romana

Tämä (nyky-)roomalaisen ruokalajin ehdottomina etuina on paitsi erinomainen maku, myös verraten nopea valmistuminen.

400 g (tästä tulee yleensä noin kahdeksan) vasikan ulkofilettä noin puolen sentin paksuisiksi leikkeiksi leikattuina
n.120 g Porsciutto crudoa eli ilmakuivattua Parman kinkkua
puolisentoista tusinaa salvian lehteä
40 g voita
suolaa
pippuria (ei ole välttämätön)

Viiniksi sopii esim. Montepulciano d'Abbruzzo

Asetetaan leikkeet työtasolle ja nuijitaan kevyesti rystysillä. Asetellaan prosciutton viipaleita leikkeiden päälle siten että ne peittävät leikkeet. Näiden päälle asetetaan pari salvian lehteä ja vielä viipale kinkkua, taitetaan komeus kahtia ja suljetaan cocktailtikulla. On olemassa myös toinen koulukunta, jonka mukaan leikkeet kääritään rullalle. Itse suosin taittamista, jonka senkin voi periaatteessa tehdä kahdella eri tavalla; joko vihkomaisesti, siten, että sauma tulee toiselle puolelle ja tikku toiselle, tai sitten siten että kaksi vastakkaista reunaa taitetaan keskelle ja lukitaan siihen tikulla.

Sulatetaan 30 g voita melko kuumalla paistinpannulla ja paistetaan saltimboccat noin minuutin per puoli, suolataan ja pippuroidaan maun mukaan, nostetaan pannulta ja pidetään lämpiminä.

Loppu voi ja loraus viiniä keitetään kasaan kuumalla pannulla saltimboccien jälkeen ja kaadetaan näiden päälle.

Tarjoillaan esimerkiksi perunoiden, herneiden ja porkkanoiden kera. Tai muiden vihannesten.

Oma suosikkimme on Jyrki Sukulan marinoidut vihannekset:
porkkana tai pari
pieni kukkakaali
pieni parsakaali
pari valkosipulin kynttä
sitruunamehua
valkopippuria
suolaa
parmesaanilastuja
hyvää oliiviöljyä

Leikkaa porkkana suikaleiksi ja kaalit nupuiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja keitä valkosipulinkynsiä pari minuuttia. Ota kynnet vedestä (pidä ne tallessa) ja laita kasvikset kiehumaan 3-5 minuutiksi, niin että ne jäävät rapeiksi. Valuta kasvikset ja mausta murskatuilla valkosipulinkynsillä, valkosipulilla, suolalla, sitruunamehulla ja parmesaanilastuilla sekä oliiviöljyllä.

Syötävän hyvää joulua!

Kuvassa tämän vuoden ruokalahjoja ystäville, chilillä, rosmariinilla ja valkosipulilla maustettua viinietikkaa.

Voiko suklaata olla liikaa?

Taloudessamme Karhuherra on oikeasti se suklaan syöjä, mitä tummempaa sen parempaa. Itse pidän suklaasta eniten jälkiruokien ja leivonnaisten muodossa. Viime viikonloppuna Karhuherra oli pikkujouluilemassa, ja Päivätär viihdyttämässä Poikaa ja minua. Jotakin herkkua piti valmistaa, ja päädyin kokeilemaan Domestic Goddess'in blogista löytämääni brownieta. Alkuperäisen ohjeen taikina on aivan valtava, joten tässä puolitettu ohje suomeksi. Puolikkaasta ohjeesta tuli sopivasti 23x30 cm laidalliseen vuokaan.

Lumen täplittämä suklaabrownie

200 g tummaa suklaata
200 g suolatonta voita
3 munaa, huoneenlämpöisiä
175 g sokeria
1 tl vaniljasokeria tai 0,5 rkl vaniljaekstraktia
110 g (vähän vajaa 2 dl) vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 g valkoista suklaata lastuina
tomusokeria pinnalle

Sulata tumma suklaa ja voi paksupohjaisessa kattilassa. Siirrä kattila sivuun ja anna jäähtyä hetki.

Vatkaa munat, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Lisää ne suklaaseokseen ja vatkaa hyvin. Kääntele joukkoon jauhot ja suola, ja sekoita lopuksi valkosuklaalastut taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, ja paista 180 asteessa 25-35 min kunnes pinta on hiukan vaaleamman ruskea ja kuivunut, mutta sisus on vielä pehmeä.

Anna jäähtyä noin tunti ja leikkaa neliöiksi, sirota tomusokeria päälle.

Yksinkertaisuuden vuoksi tumman suklaan ja voin määrät ovat himpun isompia kuin alkuperäisessa reseptissä. Kaasu-uunissamme tuo 25 min oli juuri passeli paistoaika. Tomusokerin jätimme pois, mutta epäilemättä browniet ovat sillä kuorrutettuna edustavamman näköisiä.

Näistä aineksista lopputulos ei voi olla kuin hyvää, tosin brownie oli niin makeaa että toinen pala oli jo vähän liikaa. Maku oli mielestämme vielä parempi seuraavana päivänä, joten jos pystyt, säilytä brownieta yön yli.

Arkistojen kätköistä...

Koska lupasin intialaista ruokaa, jatketaan samalla linjalla, vaikka tämä ruoka onkin kaivettu arkistojen kätköistä - tarkoitukseni oli blogata se jo aikaisemmin mutta jonnekin tämä aika kuluu. Ohje on peräisin Suuresta aasialaisesta keittokirjasta, josta on häpeällisen vähän mitään muuta tullutkaan laitettua. Tähän verraten nopeasti kypsyvään kasviscurryyn sopivat suunnilleen mitkä tahansa saatavilla olevat kasvikset, joten niiden osalta ohjetta voi pitää suuntaa-antavana.

Makea kasviscurry

2 porkkanaa
1 keskikokoinen palsternakka
1 isohko peruna
2 rkl öljyä
2 pilkottua sipulia
1 tl jauhettua kardemummaa
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 1/2 tl juustokuminan siemeniä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl jauhettua kurkumaa
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1/2 tl chilijauhetta
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä (tai hieman enemmän tölkistä)
3 1/2 dl kasvislientä
1 3/4 dl aprikoosi- tai muuta hedelmänektaria
2 rkl hedelmächutneyta (käytämme mangochutneyta)
1 vihreä paprika
100 g pieniä herkkusieniä
300 g kukkakaalia
1/2 dl jauhettua mantelia

Pilko kasvikset valmiiksi. Kuumenna öljy isossa paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipuli ja paista keskilämmöllä 4 min tai kunnes sipuli on pehmeää. Lisää mausteet (ks. kuva alla) ja paista sekoittaen noin minuutti, tai kunnes mausteet alkavat tuoksua.
Lisää porkkana, palsternakka, peruna (ja mahdolliset muut "kovat" kasvikset) sekä kasvisliemi, nektari ja chutney. Keitä kannen alla keskilämmöllä välillä sekoittaen 25 min.
Lisää paprika, sienet ja kukkakaali (ja muut "pehmeät" kasvikset). Keitä 10 min tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää lopuksi mantelijauhe. Tarjoa kasviscurry riisin kanssa.

Kuvassa keskeltä ylhäältä myötäpäivään raastettua inkivääriä (tölkistä), ruskeita sinapinsiemeniä, jauhettua korianteria, kardemummaa, jauhettua neilikkaa, kurkumaa ja chilijauhetta. Keskellä juustokuminan (jeera) siemeniä.

Pistaasikananpoika

Tavoitteenani on talven mittaan esitellä muutamia intialaisia ruokia. Täyteläisen mausteisine makuineen se nimittäin sopii minusta hyvin kylmään vuodenaikaan. Erilaisia keittokirjoja on tässä taloudessa useita, mutta monia niistä tulee harvoin avattua muualta kuin parin suosikkireseptin kohdalta. Yksi poikkeus kuitenkin on: olen keittänyt Camellia Panjabin Intialaisen keittokirjan melkein kannesta kanteen.

Viime viikonloppuna Karhuherra oli omissa menoissaan, joten kokkasin vaihteeksi kanaa iltaa istumaan tulleille ystäville. (Ja vaikka Karhuherra ei yleensä halua nähdä kyseistä siivekästä lautasellaan, maistui tämä kanakorma seuraavana päivänä hänellekin.)

Pistaasikananpoikakorma (4:lle)

1 kg broileria (käytin fileetä, mutta periaatteessa kaikki osat käyvät)
100 g suolattomia, kuorittuja pistaaseja
8 vihreää chiliä
5 rkl kevytkermaa
3 rkl maustamatonta jugurttia
2 silputtua sipulia
ruokaöljyä
2,5 x 1 cm pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna
6 isoa valkosipulin kynttä murskattuna
3/4 tl garam masalaa
1/8 tl jauhettua kurkumaa
2 laakerinlehteä
3/4 tl jauhettua valkopippuria
1 1/4 tl fenkolinsiemeniä
1 silputtu tomaatti
suolaa
1 tl jauhettua (vihreää) kardemummaa
2 rkl silputtuja korianterinlehtiä

Pilko kana melko pieniksi paloiksi.

Keitä pistaaseja 10 min 2,5 dl:ssa vettä. Valuta pistaasit ja anna niiden jäähtyä (tai jäähdytä kylmällä vedellä huuhtomalla) ja hiero ohut kuorikerros pois. Hienonna pistaasit ja 4 vihreää chiliä kerman kanssa tahnaksi teho- tai sauvasekoittimella.

Ruskista sipulit kevyesti ruokaöljyssä. Lisää inkivääri, valkosipuli, garam masala, kurkuma, laakerinlehdet, valkopippuri ja fenkolinsiemenet ja paista pari minuuttia. Lisää sitten pistaasiseos ja paista toiset pari minuuttia. Lisää broilerinpalat ja paista 5 min. Lisää tomaatti, jogurtti, loput chilit ja suolaa maun mukaan. Lisää 3 dl kanalientä tai vettä ja keitä 15-20 min kunnes broileri on kypsää. Ripottele korianterisilppu ja kardemumma pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Unohdin chilit kauppaan, joten korvasin ne laittamalla puolikkaan vihreän paprikan ja teelusikallisen chilijauhetta. Suolattomia pistaaseja on vaikea löytää, niitä voi yrittää etsiä etnisistä ruokakaupoista. Itse olen tuonut pistaasit ulkomailta - kyllä vain, ihan tämä ruokalaji mielessäni.

Pistaasikanan kanssa sopivat tarjottavaksi keitetty basmatiriisi, mangochutney ja kurkkuraita (puolikas raastettu kurkku, 2,5 dl maustamatonta jugurttia, ripaus suolaa, jeeraa ja paprikajauhetta sekä hieman silputtua korianteria). Kuvan lautasella myös tomaatti-sipulicachumber (tomaatti, puolikas sipuli, ja neljännes vihreää paprikaa silputaan hienoksi, lisätään tilkka limettimehua, suolaa, pippuria ja silputtua korianteria). Naan-leipää saa nykyisin hyvinvarustetuista ruokakaupoista, mutta myös vehnä- tai perunarieska ajaa mainiosti asian. Halutessaan leivän voi lämmittää ja voidella voisulalla tai sulatetulla gheellä (puhdistettua voita). Olemme kokeilleet leipoa naania myös itse, mutta siitä lisää toisen kerran.

Pata kattilaa soimaa

Ketun keittiössä on kulunut nolostuttavan pitkä aika edellisestä blogatusta kokkauksesta. Puolustukseksi sanottakoon, että Ketturouva on vähitellen aloitellut työntekoa, mikä on vähentänyt sitä aikaa, joka on käytettävissä kaikenlaiseen muuhun. Olemme viime aikoina käyneet myös melko usein ulkona syömässä, mm. nauttimassa kahteenkin otteeseen ravintola Belgen hiljattain päättyneistä simpukkaviikoista myöhäisen lounaan merkeissä, sekä tämän alkavan viikon kunniaksi Kabukissa herkuttelemassa japanilaisella ruualla ystävien kanssa.

Muutamia kokkauksia on kuitenkin varastossa odottamassa, joten vedetään pakasta edellisen pataohjeen jatkoksi toinen. Bigos on puolalainen perinneruoka, jota ymmärtääkseni kypsennetään useita tunteja. Tämä meidän suosimamme nopeammin valmistuva mukaelma on peräisin Valion Ruokavuosi-vihkosesta (1/2001), jonka menivät ikävä kyllä tänä vuonna vesittämään Kerma-nimiseksi maksulliseksi julkaisuksi. No, eivät testaamattomat reseptit tästä taloudesta ihan heti pääse kesken loppumaan, joten ehkä vahinko ei ollut niin suuren suuri.

Hapankaalipata eli bigos

300 g luutonta vähärasvaista sianlihaa tai hirvenlihaa (olemme käyttäneet possun paistia tai kassleria, hirveä valitettavan harvoin eksyy keittiöömme)
1 rkl voita
300 g bratwurstia tai Krakovan makkaraa
400 g (5 dl) hapankaalia
2 sipulia kapeina lohkoina
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 porkkanaa suikaleina
1 rkl sokeria
1 rkl meiramia
suolaa, mustapippuria
3 dl lihalientä (TAI tomaattimehua, en ole ikinä kyllä kokeillut)*
1 tlk smetanaa tai ruokakermaa**

Kuutioi liha ja pilko makkarat sekä muut ainekset. Alkuperäinen ohje neuvoo silppuamaan sipulin, mutta jätämme sen mieluumin lohkoiksi. Kaupan hapankaalia harvoin tarvitsee hienontaa, sen sijaan nestettä voi olla tarpeen puristaa vähemmäksi.

Aloita ruskistamalla liha kattilanpohjalla voissa. Lisää sitten makkarat ja sipuli ja ruskista hetki. Lisää hapankaali ja porkkanat ja sekoita hyvin sekä mausta. Kaada sekaan lihaliemi ja smetana/kerma ja hauduta kannen alla noin tunnin ajan. Helppoa, vai mitä? Bigos on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, joten se on ihanteellinen eväsruoka.

*Omatekoinen lihaliemi, joka on kuulunut jo pitkään "tätä täytyy tehdä" -listallemme, olisi varmaankin mainiota tässä reseptissä. Paremman puutteessa olen säästänyt paistinliemet ja vastaavat, jotka antavat myöskin mukavasti potkua bigokseen, ehdottomasti suositeltava vaihtoehto verrattuna liemikuution tai fondin käyttämiseen.
**Ruokakermalla saa lopputuloksesta terveellisemmän, smetanalla paremman makuisen (molemmat on kokeiltu).

Pata-aika

Sain pitkästä aikaa innoituksen käyttää Römertopfia ruuanvalmistukseen syötyäni ystävän luona aivan mainiota pataa, joka oli valmistettu kyseisessä astiassa. Innoituksen tuloksena syntyi allaoleva pata.

Römertopfin kanssa padan valmistus alkaa siitä, että savipata upotetaan likoamaan riittävän isoon tiskialtaaseen täynnä kylmää vettä, ja sitten tehdään jotain muuta tunnin ajan. Liha kannattaa ottaa lämpiämään samoihin aikoihin kuin pata menee uimaan, ja tunnin loppua kohti voi alkaa kuoria ja pilkkoa vihanneksia pataan. Mitään nopeaa ruokaa tällä tavalla ei siis synny. Toisaalta ei haittaa vaikka pata likoaisi pidempäänkin, jos unohtuu tekemään jotain mielenkiintoista, koska uuniakaan ei tarvitse esilämmittää. Ja kun ruoka on lopulta saatu uuniin, sitä voi haudutella siellä pitkään.

Tämä kiireettömyys sopii itse asiassa paremmin kuin hyvin äidille, jonka seitsenkuisella on eroahdistus, eli kuvitelkaa laittavanne ruokaa 8 kg paino toisessa jalassa roikkuen. Lisäksi kuvitelkaa että tämä paino ajoittain nousee seisomaan, kaatuu ja alkaa itkeä, jolloin sitä täytyy lohdutella. Pata vastaa myös hyvin vaatimuksiamme eväsruualle, eli sitä on helppo ottaa eväsrasiassa mukaan töihin ja se kestää säilytyksen ja lämmityksen.

Ketturouvan syyspata

800 g possun kasleria
8 keskikokoista perunaa
nippu pieniä porkkanoita
palsternakka
iso sipuli
paprika
2 omenaa
2 pientä valkosipulia, tai maun mukaan kynsiä
salvian lehtiä (tai muita yrttejä, rosmariini voisi sopia myös mainiosti)
kämmenpohjallinen katajanmarjoja
2 laakerinlehteä
muutama rkl lihafondia tai pari kuutiota
mustapippuria
suolaa
nestettä niin paljon että ainekset juuri ja juuri peittyvät

Kuori ja kuutioi juurekset ja perunat, lohko sipuli, pilko paprika, poista omenoista kodat ja lohko ne ja leikkaa pienistä valkosipuleista kannat ja "latvat" pois ja poista ylimääräiset kuoret, mutta jätä kynnet yhteen (tai käytä irrallisia kynsiä parhaaksi näkemäsi määrä, jos tämä kuulostaa hurjalta). Leikkaa liha, ja halutessasi ruskista se nopeasti pannulla (aioin kyllä, mutta en paistanutkaan, koska jalassani roikkuva puntti teki sen liian vaivalloiseksi). Ripottele ainekset pataan ja mausteita sekaan, lisää neste ja fondi. Laita pata kylmään uuniin, jos käytät Römertopfia. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja paista noin tunnin ajan. Tarkista ettei pata ole päässyt kuivumaan liikaa, lisää tarvittaessa nestettä (mieluiten kiehuvan kuumaa tässä vaiheessa) ja pudota lämpö 150 asteeseen. Anna padan muhia tunti-puolitoista.

Täytyy vielä sen verran kehaista itseään, että käytetyt juurekset, perunat ja sipulit olivat itse kasvatettuja. Tämän vuoden sato alkaa olla korjattu.

Waterzooie, mikä surkea sapuska

Ehkä ylläoleva Asterix-sitaatti kuvastaa pikemminkin ranskalaista käsitystä belgialaisesta ruuasta, meistä tämä Belgian kansallisruoka on ollut myönteinen lisä kokkauksiimme. Jokaisella perheellä on kuulemma oma reseptinsä, ja waterzooie voidaan kanan lisäksi tehdä myös kanista tai kalasta. Oheinen pikaversio on ehkä vähemmän perinteikäs, mutta silti keskimääräistä parempi kanakeitto.

Waterzooie (n. 8 hengelle)

1 kg kuutioitua kanan rintafilettä
vehnäjauhoja
voita/öljyä paistamiseen

2 purjoa
2 perunaa
2 porkkanaa
2 rkl voita
suolaa
jauhettua valkopippuria

1,5 l kanalientä (tai kasvislientä)
(tai 1,25 l lientä+2,5 dl valkoviiniä)
4 persiljanoksaa
4 timjaminoksaa
2 laakerinlehteä

2 dl kermaa
1 munankeltuainen

Kuutioi kanan rintafilepalat ja kieritä kuutiot vehnäjauhoissa. Paista kanakuutiot paistinpannussa.

Leikkaa peruna ja porkkana pieniksi kuutioiksi, viipaloi purjo. Hauduta kasviksia kattilassa voissa 5 min. ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää kanaliemi (ja viini), paistetut kanakuutiot, persilja, timjami ja laakerinlehdet ja keitä 10 min. Lopuksi sekoita kerma ja keltuainen ja lisää ne keittoon, anna kiehahtaa.

Kesäkurpitsakastike pastalle

Tämän mukavan kesäisen makuisen kastikkeen teemme parhaimmillaan miltei pelkästään oman palstamme tuotteista, vain oliiviöljy, suola, mustapippuri, pecorino romano ja pasta on ostettu kaupasta. On oikeastaan aika palkitsevaa voida sanoa näin.

Fusilli corti allo zucchino

500 g fusillia
90 ml (n. 6 rkl) oliiviöljyä
125 g hyvin hienonnettua sipulia
1 tl hyvin hienonnettua valkosipulia
1 rkl hyvin hienonnettua persiljaa
500 g kesäkurpitsaa leikattuna muutaman sentin pituisiksi ja muutaman millin paksuisiksi tikuiksi
2 rkl tuoreita basilikan lehtiä revittyinä
1 tl hyvin hienonnettua tuoretta minttua
4 rkl pecorino romano-juustoa

Aloitetaan laittamalla pastankeitinvesi kiehumaan. Sipuli ja oliiviöljy laitetaan paistokasariin ja kuullotetaan. Kun sipuli alkaa olla kuullottunut, lisätään reilusti lämpöä kasarin alle ja laitetaan hetimiten sekaan valkosipuli. Keitetään sekoittaen noin minuutin verran. Sitten mukaan sekoitetaan persilja ja kesäkurpitsat. Tässä vaiheessa saa kaasu/levy olla liki kuumimmillaan, sillä kesäkurpitoissa on paljon nestettä. Keittämistä jatketaan sekoittaen kunnes kesäkurpitsat ovat pehmenneet ja mahdollisesti hiukan ruskistuneet.
Lopuksi sekoitetaan joukkoon basilika, minttu, suola ja mustapippuri. Tuli otetaan pois kasarin alta.

Kastike sekoitetaan keitetyn fusilli-pastan kanssa ja tarjoillaan pecorino romano-juuston kera.

Kaalia laatikossa

Ennen en voinut sietää kaaliruokia. Lapsuudenkodissani niitä ei tarjottu, ja koulun kaalikeitot ja -laatikot jättivät pysyvän kammon kypsennettyä kaalia kohtaan. Kiersin siis kaalin kaukaa, kunnes kerran kävi niin, että en mitenkään olisi pystynyt kohteliaasti kieltäytymään tarjotusta lammaskaalista. Päätin siis urheasti ottaa pienen lautasellisen - ja mitä ihmettä, se olikin hyvää!

Kokemuksesta rohkaistuneena aloin keittotaidon karttuessa tehdä omia kokeiluja kaaliruokien alalla. Seuraavan kaalilaatikon ohjeesta en enää muista mistä se alun perin oli peräisin, mutta olen hieman muokannut sitä oman maun mukaan.

Kaalilaatikko

kaksi pienehköä kaalinpäätä (paino yhteensä n. 2 kg)
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
500 g (lampaan) jauhelihaa
1-2 sipulia, koosta riippuen
suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 tl meiramia
2 tl (kuivattua) basilikaa
suolaa
siirappia

Ruskista jauheliha ja keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan (n. 20 min), valuta mahdollinen liika vesi pois. Suikaloi kaali ja hauduta sitä kattilassa kunnes se on hieman pehmentynyttä (laita kattilan pohjalle aluksi n. 1 dl vettä). Kuullota viipaloitu sipuli tilkassa öljyä. Sekoita kaikki ainekset ja mausta. Täytä uunivuoka seoksella. Valuta päälle siirappia maun mukaan, varhaiskaali on itsessäänkin kypsennettynä hieman makea eikä mielestäni kaipaa kovin paljon siirappia.

Paista kaalilaatikkoa uunissa aluksi 200 asteessa 40-50 min. Laske sen jälkeen lämpö 150-100 asteeseen ja hauduta vielä tunnin verran. Peitä tarvittaessa foliolla ettei pinta pala. Kaaliruuista tulee sitä parempia, mitä pidempään niitä voi hauduttaa miedolla lämmöllä, ja parhaimmillaan ne ovat vasta valmistamista seuraavana päivänä.

Lasagne kesäkurpitsasta

Satokausi on parhaimmillaan. Nyt niitä saa, nimittäin kotimaisia kasviksia. Palstaltamme voimme korjata tällä hetkellä mm. kesäkurpitsaa ja pinaattia. Siispä päätin kokeilla tätä Päivättäreltä saamaani helppoa lasagnereseptiä, joka on alunperin kotoisin jostain englantilaisesta naistenlehdestä.

Kolmen juuston kesäkurpitsalasagne

iso nippu tuoretta pinaattia (vain lehdet käytetään)
100 g ricotta-juustoa
200 g mascarponea
4 kananmunaa
60 g parmesaania raasteena
lasagnelevyjä (noin 9)
oliiviöljyä
2 keskikokoista kesäkurpitsaa ohuina viipaleina
1 tölkki valmista tomaattipohjaista pastakastiketta
suolaa

Höyrytä pinaatti ja hienonna se. Sekoita pinaattisilppu, vatkatut kananmunat, murennettu ricotta, mascarpone ja puolet raastetusta parmesaanista keskenään ja mausta seos suolalla.

Paista kesäkurpitsaviipaleet nopeasti oliiviöljyssä molemmin puolin (niin että ne hieman pehmenevät mutta eivät mene täysin veteliksi).

Laita ensimmäinen kerros lasagnelevyjä uunivuoan pohjalle ja levitä niiden päälle kolmannes juusto-pinaattiseoksesta. Ripottele päälle kolmannes jäljellä olevasta parmesaanista. Lado juustoseoksen päälle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Levitä kesäkurpitsaviipaleiden päälle puolet tomaattikastikkeesta. Tee sama uudestaan alkaen lasagnelevyistä. Lopuksi peitä jälkimmäinen tomaattikastikekerros lasagnelevyillä ja levitä niiden päälle viimeinen kolmannes juusto-pinaattiseosta sekä loppu parmesaani.

Paista uunissa 180 asteessa n. 25-30 min.

Poikkesin reseptistä sikäli että pistin mascarponea koko purkillisen (250 g). Parmesaania en punninnut vaan raastoin sen mukaan mikä hyvältä tuntui. Minulla oli turhan vähän pinaattia, se ei oikein maistunut lopputuloksessa, joka muuten oli kyllä maittavaa. Luulisin että määrä joka vastaa 150 g pakastepinaattipussia olisi varsin passeli. Käyttämäni valmis pastakastike oli Dolmion Bolognese-kastike, 500 g tölkki. Alkuperäisessä reseptissä kastikkeen määräksi oli annettu 175 g mikä tuntuu todella vähältä, koska tuo puolen kilon tölkki tyhjeni aivan vaivattomasti. 

Omenoiden aika

Lomat on lomailtu ja piknikit piknikattu, Pojan ensimmäinen kesä oli ennätysmäisen lämmin - ja kuivin 165 vuoteen. Syksy ja satokausi on alkanut kalenterinkin mukaan, ja Ketun keittiö on palannut arkeen ja hellan ääreen.

Elokuussa kävimme vielä kertaalleen kesäparatiisissamme ja korjasimme mukaan ensimmäiset kypsyneet omenat ikivanhasta omenapuusta, jonka Ketturouvan isoisoäiti on aikoinaan istuttanut. Näistä tuli kirpeähköä hilloa sekä herkullinen

Omenapiirakka

taikina:
200 g (suolatonta tai vähäsuolaista) voita
4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
tilkka vettä

täyte:
5-10 hapanta omenaa, koosta riippuen (poista siemenkodat ja kuori ulkomaiset omenat)
2 dl omenahilloa tai sokeroimatonta omenasosetta + 0,5-1 dl sokeria
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria

Tee taikina: nypi sekaisin pehmeä voi, sokeri ja vehnäjauhot. Lisää jauhoja niin paljon, että taikina irtoaa helposti käsistä. Tarvittaessa lisää tilkka vettä jos taikina alkaa vaikuttaa murenevalta. Taikinan voi laittaa hetkeksi jääkaappiin sillä välin kun

valmistat täytteen:
Leikkaa omenat niin pieniksi palasiksi kuin suinkin viitsit. Sekoita omenasilppu omenahilloon tai soseeseen ja lisää mausteet.

Ota taikinasta erikseen n. 1/3 piirakan kantta varten. Vuoraa lopulla taikinalla piirakkavuoka. Leivo kansi käsin painelemalla tai kaulitse - kannen nostamista paikoilleen helpottaa jos leivot kannen jauhotetun leivinpaperin päällä. Täytä piirakka omenasekoituksella ja nosta kansi päälle, ummista piirakan reunat. Pistele lopuksi haarukalla reikiä kanteen ja halutessasi voitele piirakka kananmunalla. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia, eli kunnes piirakka on kauniin kullanruskea.

Nauti kuumana vaniljajäätelön tai hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen kanssa.

Patonkia iltapalaksi

Nämä helpot ja herkulliset iltapalapatongit valmistuvat käden käänteessä, etenkin jos käyttää paistovalmiita patonkeja ja valmista pestoa, kuten meillä on tapana tehdä.

Mozzarella-tomaattipatongit

2 (paistovalmista) pientä patonkia
vihreää pestoa
kalamata-oliivitahnaa
3 tomaattia viipaleina
2 mozzarella-juustoa viipaleina
tuoreita basilikan lehtiä

Leikkaa vastapaistetut patongit keskeltä puoliksi ja halkaise puolikkaat. Voitele puolet patongin neljänneksistä pestolla ja puolet oliivitahnalla. Lado päälle tomaatti- ja mozzarellajuustoviipaleet ja viimeistele basilikanlehdillä. 

Retkievästä grillillä

Kesähelteet eikun jatkuvat jatkumistaan... Se on vähentänyt intoamme puuhailla kotilieden ääressä, mutta pakottanut meidät miettimään ruokia joita voidaan vaivattomasti valmistaa luonnon helmassa. Retken oleellisin osahan ovat nimittäin hyvät eväät.

Näiden ruokaisien ja herkullisten aurajuustoperunoiden ohje löytyi kertakäyttögrillin kannesta. Perunat sopivat hyvin vaikkapa grillimakkaran seuraksi, mutta niistä saa täyttävän aterian myös salaatin ja patongin kanssa.

Aurajuustoperunat (viidelle)

n. 800 g uusia perunoita
150 g aurajuustoa muruna
2-3 uutta sipulia silputtuna varsineen
mustapippuria rouhittuna
(persiljaa koristeeksi)

Keitä pestyt uudet perunat kuorineen, mielellään edellisenä iltana. Sen jälkeen tämän ruokalajin voi valmistaa aamulla nopeasti juuri ennen retkelle lähtemistä, ja kypsentää kertakäyttögrillillä tai nuotiopaikalla ritilällä. Aivan mainiot perunat syntyvät kyllä kaasugrillillä pihassakin.

Viipaloi keitetyt perunat ja sipulit varsineen. Revi alumiinifoliosta yhtä monta neliskanttista palaa kuin on syöjiä ja laita niiden päälle hiukan pienemmät palat leivinpaperia. Lado näille alustoille kerroksiksi perunaa ja sipulia, ripottele päälle mustapippuria ja murennettua aurajuustoa. Kokoa folioarkki nyytiksi taittamalla kulmat yhteen ja kiepauta hieman jotta nyytti pysyy koossa. Nyytit voi pakata mukaan sellaisinaan. Paistoaika on n. 15 min, riittävän kauan jotta sipulit pehmenevät ja juusto sulaa, ja ruuan voi nauttia suoraan nyytistä. Halutessasi lisää persiljasilppua koristeeksi valmiisiin, avattuihin nyytteihin.

Vielä kerran raparperia!

Raparperi kuuluu varsinaisesti alkukesän sesonkiherkkuihin, mutta koska se tekee satoa pitkin kesää ja seuraava raparperiherkku on aivan syötävän hyvää, otetaan kerran vielä... Näin loppukesästä kannattaa raparperista valita hennompia, nuoria varsia, jotka eivät ole vielä ehtineet muuttua kuituisiksi ja puumaisiksi.

Raparperipaistos

200 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
n. 0,5 l kuorittua ja pilkottua raparperia
sokeria

Vatkaa sekaisin pehmeä voi, sokeri ja kananmunat. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Säästä vajaa puolet taikinasta paistoksen kanneksi. Levitä loppu taikina syvänpuoleiseen uunivuokaan pohjalle ja pitkin reunoja - tämä sujuu kätevimmin nuolijan avulla. Laita vuokaan pilkotut raparperit ja ripottele hieman sokeria sekaan. Paista uunissa 200 asteessa n. 20-25 min eli kunnes paistos on kauniin kullanruskea. Nauti lämpimänä kylmän vaniljakastikkeen kanssa. Hard core -kokkaajat laativat vaniljakastikkeen itse, ja siitä tulee hyvää, mutta siihen Ketturouva on ainakin toistaikseksi ollut liian laiska.

Tämä paistos vastaa muutenkin vaativuusasteeltaan viitseliäisyyttäni sokerileivonnan alalla. Useimmat kakut ja pikkuleivät ovat mielestäni suhteettoman isotöisiä verrattuna lopputulokseen ja parempia taikinana kuin kypsennettynä. Käytän muuten paistoksen taikinan tekemiseen sähkövatkaimen vaahdotusvispilöitä, niillä taikinasta tulee sopivan kuohkeaa.

Juhannusherkkuja

Vietimme juhannusta Karhuherran vanhempien kotivahteina, ja käytimme hyväksemme kaasugrillin tarjoamia mahdollisuuksia niin perusteellisesti että kertaakaan emme laittaneet ruokaa sisällä hellan ääressä.

Kesäkurpitsa-halloumivartaat

2 pienehköä kesäkurpitsaa
1 halloumijuusto

yrttiöljy:
oliiviöljyä
silputtua basilikaa tms.
valkosipulia murskana
mustapippuria, suolaa

Pistele vuorotellen halloumi- ja kesäkurpitsapaloja varrastikkuihin ja voitele yrttiöljyllä. Öljyä voi sivellä lisää grillauksen aikana. Arvelemme, että vielä parempi lopputulos syntyy jos kesäkurpitsa- ja halloumipalat kieritellään ensin yrttiöljyssä, mutta silloin vartaiden kokoamisesta tulee melko sottaista puuhaa.

Possun sisäfilettä salvia-sitruunamarinadissa

1 possun sisäfile

marinadi:
1 dl oliiviöljyä
0,5 dl sitruunamehua
reilusti silputtua tuoretta salviaa
1 rkl (Dijon) sinappia
2 tl mustapippurirouhetta
2 tl suolaa
1 rkl juoksevaa hunajaa

Leikkasimme fileen pihveiksi, joita nuijittiin litteämmiksi. Sen jälkeen pihvit saivat marinoitua yön yli jääkaapissa.

Possun sisäfile on ehkä hieman turhan vähärasvaista grilliin, mutta sopivasti paistuneena possupihvit olivat herkullisen mureita. Marinadin ohje on Kodin Kuvalehdestä 12/06. Siinä marinadia ehdotetaan vasikan- tai lampaanlihalle, mutta possullekin se sopi oivallisesti ja antoi raikkaan maun.

Grilliherkkujen lisukkeena oli salaattia ja keitettyjä uusia perunoita, juomana punaviini Jacob's Creek Grenache Shiraz - odotusten mukaisesti australialaiset osaavat tehdä grilliruuan kanssa sopivaa punaviiniä. :) Päivättären laatima hedelmäsalaatti kaupan vispautuvan vaniljakastikkeen kera oli sopivan kevyt jälkiruoka, jonka tuoreet mansikat virittivät kesäiseksi.

Retkellä

Karhuherra vietti syntymäpäiväänsä ja sen kunniaksi teimme jo perinteeksi muodostuneen syntymäpäiväretken, joka tällä kertaa suuntautui Verlan ruukkimuseoon. Retken oleellisen osan muodostaa piknik, jolla tarjottiin tällä kertaa savukalasalaattia ja Päivättären herkullista suklaakakkua. Ruokajuomana oli hellesäähän ja autoiluun soveltuvasti jäätee ja kakun kanssa kylmä maitokahvijuoma.

Savulohisalaatti

puolikas savustettu lohi
2 kevätsipulia (tai pieni purjo)
4 dl kuviopastaa esim. farfalleja
1 pieni tlk (198 g) makeaa maissia
noin puolikas tuoretta kurkkua
4 tomaattia
2 kerää jääsalaattia
3 kovaksi keitettyä munaa

Keitä pasta. Ruodi ja pieni lohi, leikkaa sipuli renkaiksi, valuta maissi, kuutioi kurkku, lohko tomaatit ja revi salaatti. Sekoita ainekset keskenään. Lisää kananmunalohkot salaatin päälle (näin et unohda niitä jääkaappiin kuten Ketturouva teki).

Kastike
1 tlk kermaviiliä
runsaasti silputtua kevät- tai ruohosipulia
sitruunamehua
suolaa, sokeria

Kastike kaipaisi mielestäni jotakin terästettä, mutta en oikein tiedä mitä. Hunajaa? Sinappia? Etikkaa? Kaikkia näitä?

Jäätee (ohje Päivättäreltä)

1l vettä kiehautetaan
lisätään 10 teepussia jotain hedelmällä maustettua mustaa teetä (esim Twinings) ja liotetaan 5 min.
lisätään 1 1/2 - 2 dl sokeria ja annetaan liueta veteen
teehen lisätään 1 l kylmää vettä, ja noin yhden sitruunan mehu 

Nizzansalaatti

Helteillä maistuu ruokaisa salaatti, mielellään tietysti viileän valkoviinin kanssa. Myöhään illalla aterioiminen Välimerelliseen tapaan saattaa toisinaan johtaa jopa siihen onnelliseen tilanteeseen että Poika ehtii nukahtaa ennen kuin ruoka on valmista.

Oheinen hieman sovellettu Nizzansalaatin ohje on peräisin kirjasesta Simple Mediterranean.

Nizzansalaatti (kahdelle)

2 tonnikalapihviä
2 keitettyä kananmunaa
6 pientä, uutta perunaa keitettynä
n. 10 anjovisfileetä
2 pientä sidesalaattia tai 1 isompi salaattikerä
2 tomaattia
tuoretta kurkkua (n. 20 cm pätkä)
vihreitä papuja (pilkottuna & kypsennettynä, oikaisimme käyttämällä pakastepapuja)
mustia oliiveja

Pilko kurkku, tomaatti ja keitetyt perunat ja lohko kananmunat. Irrota salaatinlehdet kokonaisina kerästä. Rakenna annokset valmiiksi lautasille salaatinlehtipedille. Lopuksi paista tonnikalapihvejä 2-3 min kummaltakin puolelta parilapannulla tai grillissä. Tonnikalan on tarkoitus jäädä kauniin vaaleanpunaiseksi sisältä. Nosta tonnikalapihvit salaattikeon huipulle ja ripottele kastiketta (alla) salaatille.

Karhuherra paistoi tonnikalan pöytägrillillä, joka muuten sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Kun kala paistuu yhtä aikaa molemmilta puolilta, se ei ehdi kuivahtaa liikaa.

kastike:
6 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua
1,5 tl (Dijon) sinappia
2 rkl silputtua, tuoretta basilikaa
1 murskattu valkosipulin kynsi

Sekoita keskenään sinappi, sitruunamehu ja valkosipuli. Lisää vähitellen joukkoon oliiviöljy ja lopuksi basilikasilppu.

Takaumia II

Ketun keittiössä on vietetty hiljaiseloa koska Karhuherra oli työmatkalla ja Ketturouva ja Poika olivat mummolassa isoäidin lihapatojen äärellä.

Poika täytti tänään kolme kuukautta. Tuoreiden kokkausten puutteessa nyt on sopiva aika kaivella seuraava Jamie Oliverin resepti, jonka toteutimme pian pojan syntymän jälkeen.

Pappardelleja, mausteista makkaraa & metsäsieniä
4 annosta

1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
250 g mausteisia raakamakkaroita (pursota massa kuoresta)
2 kourallista tuoretta timjamia
1-2 pientä kuivattua chiliä murennettuna
400 g erilaisia sieniä paloiteltuna
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
3 reilua nokaretta voita

pappardellea (säästä hiukan pastan keitinvettä!)
1 kourallinen persiljaa silppuna
1 kourallinen raastettua parmesania

Kuullosta sipulia, valkosipulia ja makkaramassaa oliiviöljyssä kunnes seos ruskistuu hiukan. Lisää timjaminlehdet, chilit ja sienet ja paista kunnes sienten kosteus haihtuu. Ota sitten pannu liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla. Löysennä seosta lisäämällä voinokareet ja tilkka pastan keitinvettä. Sekoita joukkoon valutettu pasta. Ripota päälle runsaasti persiljaa ja parmesaania.

(Ohje: Jamie Oliver, Alastoman kokin paluu)

Käytimme sekalaisia metsäsieniä pakastimestamme, siinä oli ainakin rouskuja ja lampaankääpää. Käyttämämme makkara oli hallista lihakauppiaaltamme ostettua, kauppiaan valmistamaa italialaista maalaismakkaraa. Lopputulos oli aivan erinomaisen herkullinen.

Vappupäivällinen

Vappupäivän iltana nautittavaksi - ainakin tällaisessa keski-ikäistyvässä ja lisäksi lapsellisessa perheessä - sopii mainiosti seuraava meillä jo perinteeksi muodostunut ateria, joka kertoo kevään todella alkaneen.

Parsaa, ahvenfileitä ja hollandaisekastiketta

Parsan keittäminen:

1-2 nippua vihreää parsaa
iso kattilallinen kiehuvaa vettä
sokeria
suolaa

Kuori parsat niiden latvaosaa lukuunottamatta (katkaise tyvestä kuiva osa, n. 1-2 cm yleensä riittää, mutta tämä riippuu parsan paksuudesta ja iästä, ja kuori tyviosa paksummalti).

Meillä on tapana sitoa parsat yhtä moneksi nipuksi kuin on syöjiä, ja keittää ne lappeellaan isossa kattilassa. Vihreälle parsalle riittää paksuudesta riippuen 5-7 minuutin keittoaika. Veteen lisätään suolaa ja hieman sokeria taittamaan parsan kitkeryyttä.

Pannussa paistetut ahvenfileet:

3 keskikokoista ahvenfileetä per syöjä (meillä oli noin puoli kiloa kolmelle hengelle)
voita
sitruunalla maustettua oliiviöljyä
suolaa

Kuumenna voi-öljyseos paistinpannussa. Paista kalafileet molemmin puolin niin että ne hieman ruskistuvat ja kala kypsyy, mutta pysyy vielä kiinteänä (ahvenfileillä paistaminen on muutaman hassun minuutin juttu). Rouhaise suolaa myllystä kalojen päälle.

Hollandaisekastike:

3 kananmunankeltuaista
1 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
150 g voita
(ripaus suolaa)

Vispaa sekaisin keltuaiset, vesi ja sitruunamehu/etikka (kalan kanssa sopii hyvin sitruuna) haudekattilan haudutusosassa tai teräskulhossa jonka voi laittaa vesihauteeseen. Kuutioi voi. Laita kastikeastia vesihauteeseen ja vispaa voikuutiot joukkoon. Mausta ripauksella suolaa, ainakin jos käytät suolatonta voita. Kastikkeesta kuuluisi tulla kiiltävää ja melko sakeaa. Tarjoa kastike välittömästi. Älä anna kastikkeen alkaa kiehua äläkä jätä sitä seisomaan, koska silloin se juoksettuu ja kaikki on menetetty... sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Tämän aterian valmistuksessa eniten aikaa menee parsan kuorimiseen. Valmistus onkin melkoista minuuttipeliä. Vedet kannattaa kuumentaa kiehuviksi etukäteen. Parsa kiehuu suunnilleen saman aikaa kuin menee ahvenfileiden paistamiseen. Kastikkeen voi tehdä voita vaille valmiiksi etukäteen ja nostaa sen haudeastian päälle kun parsa ja ahvenet ovat valmiita, jolloin kastikkeen valmistuminen ei ota enää kuin pienen hetken. Lautaset kannattaa, jos mahdollista, lämmittää.

Cheese and onion sandwich

Englantilainen käsitys lounaasta on kolmioleipä, pieni pussi perunalastuja ja suklaapatukka tai vastaava. Jätimme perunalastut ja suklaan väliin, mutta lähtiessämme hoitamaan tiluksiamme Ketturouva laati evääksi juusto&sipuli -sandwichejä, toinen muistuma saarivaltakunnassa vietetystä ajasta. Sopivat nämä tietysti vaikka vappupiknikillekin.

Juusto&sipuli -sandwicheihin tarvitaan
vaaleaa vuokaleipää
n. 100 g kypsää cheddaria (esim. Pilgrim's Choice Matured Cheddar)
2 kevätsipulia
kevytmajoneesia

Silppua kevätsipulin varret ja raasta juusto. Sekoita sipuli ja juusto keskenään ja lisää majoneesia niin paljon, että lopputulos on tahnamainen ja helposti levittyvä. Levitä paksulti juusto-sipulitahnaa puolelle leipäviipaleista, ja laita toinen viipale päälle. Leikkaa terävällä veitsellä kolmioiksi.

Aamiainen englantilaiseen tapaan

Seurustelumme alkuvaiheessa Ketturouva asui vajan vuoden Englannissa, jossa kehitimme mieltymyksen englantilaiseen aamiaiseen - tuohon verisuonet tukkivaan rasvapommiin, jolla jaksaa päivän raskaita maatöitä (esimerkiksi yhteensä kahden aarin kokoisella vuokrapalstaviljelmällämme).

Pekoniviikon kunniaksi esittelemme aamiaisen tässä.

Pavut tomaattikastikkeessa lämmitetään kasarissa ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Viipaloitu tomaatti paistetaan nopeasti pannussa ja viipaleet suolataan kevyesti. Paistetaan tuoremakkarat pannulla* ja toisessa pannussa yksi kananmuna jokaista ruokailijaa kohti. Lopuksi, munien alkaessa olla valmiita, paistetaan pekoniviipaleet nopeasti molemmin puolin kuumalla pannulla. Lisäksi tarjotaan paahtoleipää marmeladin kera. Oikeaoppisesti juomana olisi kai vahvaa teetä, mutta kuvassa näkyvässä mukissa on kyllä kahvia.

Suomesta ei saa, ainakaan kaupasta valmiina, sellaista paksua fileepekonia, jota tähän annokseen oikeastaan tarvittaisiin. Myöskään englantilaistyylisiä tuoremakkaroita ei hevillä löydä, joten ne on annoksessamme korvattu hallista vakilihakauppiaaltamme ostetuilla chorizo-tuoremakkaroilla (yllättävänkin toimiva ratkaisu).

*Englannissa makkarat ja tomaatit paistettaisiin hellan grillivastuksella, joka olikin englantilaisessa keittiössä ainoa varuste, jota jäimme kaipaamaan.

Illallinen kahdelle

Perjantaina Päivätär oli lupautunut ottamaan Pojan luokseen hoitoon, jotta Ketturouva ja Karhuherra saisivat muutaman tunnin laatuaikaa ihan kahden kesken. Meillä oli siis vihdoin tilaisuus toteuttaa se pihviateria, jota oli jo raskauden aikana suunniteltu syötäväksi Pojan syntymän jälkeen. (Raskaana olevan naisen ei näet sovi syödä kuin kypsää lihaa, ja kuka hullu nyt pilaisi hyvän pihvin paistamalla sen kypsäksi.)

Pihvit kahdelle

Kaksi n. 150 g naudan ulkofileepihviä (tai sisäfileetä)

Pihvit otetaan lämpiämään hyvissä ajoin (vähintään puoli tuntia ennen paistamista). Ennen paistamista ne painellaan nyrkillä hieman litteämmiksi. Pannu kuumennetaan ja pihvit paistetaan voin ja ruokaöljyn seoksessa nopeasti kummaltakin puolelta haluttuun kypsyysasteeseen. Päälle rouhaistaan myllystä suolaa ja pippuria.

Pihvien kera nautimme sherry-sinihomejuustokastiketta, jonka valmistamisen jalon taidon Ketturouva on oppinut ystävältämme Arilta.

1-2 salottisipulia tai pienehkö keltasipuli silputtuna
voita
1 rkl sinappia
50 g sinihomejuustoa
1 dl sherryä (Amontillado)
3 dl kermaa
mustapippuria

Keitä sipuli pehmeäksi voissa, mutta älä ruskista. Lisää noin puolet sinihomejuustosta. Lisää sinappi ja sherry, sekoita ja anna kiehua hieman kokoon. Lisää kerma ja keitä reippaasti kokoon. Lisää loppu sinihomejuusto ja mausta mustapippurilla.


Kastike kannattaa tehdä jokseenkin valmiiksi ennen kuin paistaa pihvit. Juustoa olemme laittaneet hieman reilummin kuin reseptissä mainitaan. Tähän mennessä olemme aina käyttäneet kastikkeeseen Aura-juustoa, mutta tällä kertaa Ketturouva päätti tehdä kokeilun Roquefort-juustolla. Kiistatta maku oli melkolailla tymäkämpi, ja päättelimme että alkuperäisen reseptin keltasipuli voisi hyvinkin sopia Roquefortilla terästettyyn kastikkeeseen. Aura-juuston kanssa keltasipulin maku on Ketturouvan mielestä turhan hallitseva, miedompi salottisipuli sopii Auraa käytettäessä paremmin. Ensi kerralla yhdistämme siis Roquefortin ja keltasipulin - ja kenties myös Dijon-sinapin. Tämän kastikkeen vakuutetaan sopivan myös maksapihvien kanssa, pitäisi kai joskus kokeilla.

Kasvislasagne

Päivätär, jolla epäsäännöllisesti työssäkäyvänä opiskelijana on vapaata arkipäivisin, käy toisinaan viihdyttämässä Ketturouvaa ja Poikaa. Usein tulee myös laadittua lounasta yhdessä, koska Ketturouvan ei ole aivan yksinkertaista laittaa ruokaa alusta asti yksinään, kun Poika pyrkii äänekkäillä vaatimuksillaan keskeyttämään tiheästi kaiken tekemisen mikä ei suoraan liity hänen viihtyvyytensä takaamiseen.

Tänään valmistimme ensin kasvislasagnen ja sen jälkeen teimme parin tunnin vaunulenkin kauniissa kevätsäässä.

n. 10 lasagnelevyä
1 pss emmentaljuustoraastetta

pinaattikastike:
0,5 dl vettä
300 g pakastepinaattia
2 tlk raejuustoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria

tomaattikastike:
2 rkl öljyä
2 tlk tomaattimurskaa
1 iso sipuli silputtuna
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
0,5 tl chilijauhetta

Kuumenna vesi kattilassa ja lisää siihen jäinen pinaatti. Kuullota toisessa kattilassa silputtu sipuli öljyssä, lisää joukkoon tomaattimurska ja mausteet, anna hautua.
Lisää kuuman pinaatin joukkoon raejuusto ja mausteet. Lämmitä juustokastike kiehuvan kuumaksi, mutta älä keitä.
Lado lasagnelevyt kastikkeiden kanssa vuorotellen voideltuun vuokaan ja ripottele puolet juustoraasteesta kerrosten väliin. Lisää loppu juustoraaste lasagnen pinnalle vasta paistamisen puolivälissä. Kypsennä uunin keskiosassa 200 asteessa n. 40 min.

Sivumennen: Ruokakuvausta blogia varten pitäisi kehittää. Huomasin lisäksi, että useimmat ruuat on tähän mennessä tullut kuvattua aidoilla DDRräläisillä lautasillamme, joilla on ikää vain hieman vähemmän kuin allekirjoittaneella.

Penne arrabbiata

Huomasimme Pastanjauhajien blogista jo jonkin aikaa sitten, että ensi viikko on julistettu suomalaisten ruokablogien pekoniviikoksi.



Lisätietoa löytyy Sorsanpaistajan blogista.

Halusimme tietenkin kantaa kortemme kekoon ja esitellä pekonia sisältävät suosikkireseptimme. Otimme pienen varaslähdön pekoniviikkoon jo lauantaina.

Penne arrabbiata eli vihastuneet pennet (2:lle)

4-5 viipaletta pekonia (Amerikanpekoni toimii hyvin) n. 1 cm levyisinä suikaleina
2-4 pientä peperoncinoa (pikku chiliä) kastikkeeseen ja pari pastan keitinveteen
oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi maun mukaan

0,5 litraa pennejä

Lisätään pekonisuikaleet ja chilit pannulle oliiviöljyyn ja ruskistetaan pekoni rapeaksi. Otetaan pannu pois tulelta ja annetaan hetken aikaa jäähtyä sillä välin kun murskataan valkosipulinkynnet. Sen jälkeen lisätään valkosipulinkynnet pannuun kuumaan öljyyn. Kun ne alkavat saada vähän väriä, lisätään 1 purkillinen paseerattua tomaattia mahdollisimman nopeasti sekoittaen räiskymisen minimoimiseksi. Tomaattipurkki huuhtaistaan tilkalla kylmää vettä, joka lisätään pannuun ja sekoitetaan hyvin. Tämän jälkeen pannu laitetaan takaisin tulelle miedohkolla lämmöllä ja keitellään kastiketta niin että se kiehuu hieman kokoon ja sakeutuu. Kun kastike on muutaman minuutin kiehunut lisätään pasta runsaaseen kiehuvaan, kevyesti suolattuun veteen, johon lisätään myös pari chiliä. Kun pasta alkaa olla lähes valmista, revitään kastikkeeseen puolentusinaa tuoretta basilikan lehteä.

Valmis pasta valutetaan ja sekoitetaan kastikkeeseen kasarissa. Sekoittamisen jälkeen päälle voi lorauttaa hieman öljyä ja raastaa Pecorino Romano -juustoa.

Jo muinaiset roomalaiset...

Tänään meillä oli vieraita, tai paremminkin tuttuja, eli Päivätär ja eräs ystävämme. Pääsiäisen kunniaksi Ketturouva valmisti tarjolle maidossa ja hunajassa marinoitua lammasta taatelikastikkeessa. Koska kyseinen ohje on peräisin Andrew Dalbyn ja Sally Graingerin The Classical Cookbook -kirjasta, tuntui sopivalta tarjota jotakin muutakin saman kirjan resepteillä valmistettua. Niinpä alkupaloina oli keitettyjä munia roomalaiseen tyyliin pinjansiementahnan kera sekä marinoitua kurkkua.

The Classical Cookbook on sikäli mainio näiden viime vuosina ilmestyneiden antiikkisten keittokirjojen joukossa, että eri antiikin teksteistä poimitut reseptit on valmiiksi testattu ja sovitettu nykyaikaiselle keittiölle.

Roomalaisissa ruuissa merkittävää osaa näyttelee kalakastike eli latinaksi garum, jonka voi korvata hyvin varustetuista supermarketeista saatavalla thaiversiolla samasta aiheesta, siis mädätetystä kalasta valmistetusta liemestä. Muutamia erikoisempia mausteita kuten lipstikkaa ja tuoksuruutaa Ketturouva on kasvatellut omassa ryytimaassamme. Muinaisten roomalaisten ruuissa on aivan omanlaisensa, usein melko vinkeä maku.

Valitettavasti päivällisseurue teki selvää munista ennen kuin Ketturouva älysi hakea kameran paikalle, ja luuttomana hankittu lampaanpaisti ei leikkaamisen jälkeen ollut kovin kuvauksellinen vaikka maistuikin herkulliselta.

Alkupalamunat roomalaiseen tapaan

4 keitettyä kananmunaa
120 g pinjansiemeniä
tilkka valkoviiniä
1 tl silputtua tuoretta lipstikkaa tai varsisellerin lehteä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria

Pinjansiemenet liotetaan yön yli tilkassa valkoviiniä, ja jauhetaan huhmareessa tai tehosekoittimella hienoksi tahnaksi. Lisätään lipstikka, kalakastike, hunaja, valkoviinietikka ja pippuri ja jatketaan sekoittamista kunnes saadaan aikaan sileähkö tahna.

Tämän jälkeen Dalbyn ja Graingerin ohje neuvoo tarjoamaan munat kuten munat majoneesin kera. Kuoritut munat puolitetaan pituussuunnassa, mutta pitäisikö keltuaiset jauhaa tahnan sekaan ja täyttää tahnalla keltuaisten jättämät kolot? Tällä kertaa tahnanokareet aseteltiin keltuaisten päälle.

Maidossa ja hunajassa marinoitu lampaanpaisti taatelikastikkeen kera

n. 1,25 kg lammasta
5,7 dl maitoa
n. 1,25 dl juoksevaa hunajaa
1 rkl rouhittua mustapippuria
suolaa
0,5 tl asafoetida-pulveria (hyvinvarustetuista etnisistä ruokakaupoista)

kastike:
8 tuoretta tai kuivattua taatelia, kivet poistettu
2,8 dl punaviiniä
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl juoksevaa hunajaa
4 rkl kalakastiketta
(hieman maissijauhoa suurustamiseen)

Sekoita marinadin ainekset ja jätä liha marinoitumaan yön yli, kääntele tarvittaessa muutaman kerran. Laita myös taatelit likoamaan tilkkaan punaviiniä.

Seuraavana päivänä poista paisti marinadista, taputtele se kuivaksi ja paista uunissa 200 asteessa n. 1 t 15 min (20 min + 20 min/450 g lihaa). Kun paisti alkaa olla valmista, soseuta taatelit punaviinin kanssa ja lisää kattilassa taatelisoseeseen loput punaviinistä, hunaja, kalakastike ja oliiviöljy. Kuumenna kastike kiehuvaksi ja keitä hetken aikaa kokoon, suurusta halutessasi maissijauholla (jota tosin muinaiset roomalaiset eivät varmastikaan käyttäneet!). Kun paisti on kypsää, ota se uunista ja anna sen seistä 10 min ennen kuin leikkaat sen ja tarjoilet taatelikastikkeen kera.

Nieriää, parsaa ja perunamuusia

Jos joku on huomannut alkaa ihmetellä, miksi reseptien ilmestyminen ottaa viikonkin verran, selitys lienee paikallaan. Tietokonetta on kyllä mahdollista käyttää kaksikuinen vauva sylissä samalla kun imettää, mutta pidempien tekstien kirjoittaminen yhdellä kädellä on turhan työlästä. Tämä ateria syötiin siis pitkänäperjantaina.

Koska pitkäperjantai on vielä paastonaikaa, päätimme laittaa kalaruokaa. Paria viikkoa aikaisemmin Ketturouva oli havainnut kauppahallissa nieriää, ja koska emme kumpikaan olleet aiemmin syöneet kyseistä lohensukuista, uteliaisuus heräsi. Nieriän seuralaiseksi valmistettiin pinaattiperunamuusia sekä tämän kevään ensimmäiset vihreät parsat.

Uunissa paistettu nieriä (4:lle)

n. 1 kg nieriä, fileoituna
3-4 dl hienonnettua vaaleaa leipää, esim. ranskanleipää*
75 g voita tai margariinia
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
1 valkosipulin kynsi
suolaa, pippuria

Sekoita keskenään hienonnettu leipä, pehmeä rasva, persilja ja ruohosipulisilppu sekä murskattu valkosipuli tahnaksi. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Laita nieriäfileet nahka alaspäin voideltuun uunivuokaan ja levitä leipäseos niiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 15 min. Poista sitten folio ja paista vielä 10 min.

*vinkiksi: leipää kannattaa ennen murentamista kuivattaa viipaleina muutaman tunnin ajan tai paahtaa kevyesti leivänpaahtimessa



alkuperäinen resepti kirjasta Herkutellaan kalalla (kirj. Rasmusson & Lundin) on kokonaiselle peratulle kalalle, joka täytetään ja kuorrutetaan

Jälkiruuasta huolehti jälleen Päivätär, joka toi pöytään synnillisen herkullisen suklaakakun.

Taikina:

170 g (vähäsuolaista) voita
150 g tummaa suklaata
4 munaa
2 dl sokeria
2 rkl manteli/pähkinärouhetta
4 rkl vehnäjauhoja

Kuorrutus:

3/4 dl kuohukermaa
50 g tummaa suklaata
50 g maitosuklaata

(tarjoiluun kermavaahtoa)

Voitele keskikokoinen, tasapohjainen vuoka. Leikkaa pohjalle leivinpaperi ja voitele sekin. Jauhota vuoka.
Sulata taikinan voi ja suklaa vesihauteessa.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota suuressa kulhossa keltuaiset ja sokeri. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi. 
 
Ota suklaa-voisula vesihauteesta ja vatkaa, kunnes se jäähtyy hiukan. Lisää reilu ruokalusikallinen valkuaisvaahtoa ja vatkaa hyvin. 
 
Sekoita voi-suklaaseos muna-sokerivaahtoon ja vatkaa jälleen voimakkaasti. 
 
Lisää mantelirouhe ja jauhot. Lopuksi sekoita valkuaisvaahto taikinaan hellästi mutta perusteellisesti.

Kaada seos vuokaan ja paista 150-asteisessa uunissa n. 50 min., kunnes kakun reunat irtoavat vuoasta. 

Jäähdytä kakku ja kumoa vasta sitten. Kakun kuuluu näyttää vähän likilaskuiselta.

Kuumenna kuorrutuksen kerma kiehumispisteeseen, älä keitä. Lisää suklaa paloiteltuna ja anna sulaa. Sekoita. Jäähdytä huoneenlämmössä silloin tällöin sekoittaen.

Poista leivinpaperi kumotun kakun pinnalta ja levitä jähmeä kuorrutus kakun päälle ja reunoille tasaisesti lastalla. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli (ei ihan välttämätöntä...).

Voi tarjoilla kermavaahdon (tai vaniljajäätelön?) kanssa. Jos haluaa hienostella, voi koristella esim. hedelmillä tai tomusokerilla.

Taikinan voi maustaa mantelin sijaan myös appelsiininkuorella.

Ohje Kodin Kuvalehti 8/2003. Julkaistu myös WSOY:n Herkkujen pikkujättiläisessä.

Puoli kiloa kilohailia

Ketturouva ja Poika tekivät uuden aluevaltauksen käymällä kauppahallissa noutamassa ennalta varatun pääsiäislampaan ja ostamassa nieriää pitkäperjantain kala-ateriaa varten. Poika nukkui kantoliinassa koko kierroksen ajan. Kun nyt halliin tuli mentyä, eihän sieltä pelkän lampaanpaistin ja yhden kalan kanssa voinut poistua. Ketturouva yritti etsiä muikkuja, mutta niitä ei ollut. Sen sijaan sattui olemaan kilohailia.

Kilohaili on silakan aliarvostettu pikkuserkku. Silakasta se eroaa paitsi kooltaan ja ulkomuodoltaan, myös maultaan - kilohailista nimittäin puuttuu silakan voimakas ominaismaku, josta kaikki eivät pidä. Helsingissä kilohailia saa harvoin, kuulemma siksi että pehmeänä kalana se menee helposti pilalle kuljetuksessa. Tänään oli siis tuuria.

Seuraava ohje sopii sekä kilohailille että muikulle. Siitä, kummasta tulee parempaa, ovat sisämaan ja rannikon asukkaat eriävillä kannoilla. Samalla tämä ohje todistaa jälleen, että hyvä ruoka voi olla äärimmäisen yksinkertaista.

Pannulla rapeiksi paistetut pienet kalat

puoli kiloa perattuja muikkuja tai kilohailia
1 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
voita* paistamiseen

Sekoita suola ruisjauhoihin lautasella tai kulhossa. Pyöräytä suolistetut kalat kauttaaltaan ruisjauhoissa ja paista pannulla voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja pinnalta hivenen rapeiksi. Tarjoa iltapalana salaatin ja ruisleivän kanssa tai lounaana perunamuusin kera.

* On ruokia, joissa voi on mahdollista korvata ruokaöljyllä, ja sitten on ruokia, joissa paistamiseen täytyy ehdottomasti käyttää voita. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. Jos ette usko, kokeilkaa. 

 

Pyttipannua

Pyttipannu on siitä hauska ruoka, että vaikka perusainekset ovat samat, lopputulos vaihtelee riippuen siitä, millaista lihaa ja makkaraa siihen laittaa. Tämänkertaisessa pyttiksessämme oli lammasbratwurstia ja valmiiksi kypsennettynä ostettua lampaanfileetä. Pyttipannun kanssa tarjottavaksi sopivat mainiosti erilaiset etikkasäilykkeet ja palanpainikkeeksi olut.

Ketturouvan pyttipannun (2:lle) peruskaava on seuraava:

5-6 keitettyä, kuorittua perunaa*
iso sipuli silputtuna
hyvää makkaraa (ei leipomotuotteita)
lihaa, esim. ylijäänyttä paistia, joulukinkkua tms.
soijakastiketta
tabascoa
valkosipulijauhetta
mustapippuria
suolaa
voita ja (esim. rypsi-) öljyä paistamiseen

2 kananmunaa, paistetaan

Silputaan sipuli ja pilkotaan perunat pieniksi kuutioiksi. Pilkotaan makkara ja liha. Sulatetaan voi isossa paistinpannussa ja lisätään hieman öljyä. Pyttipannu ei ole mitään kevytruokaa, rasvaa tarvitaan riittävästi muodostamaan perunoihin kaunis paistopinta (ne maukkaat karsinogeenit) ja estämään tarttuminen pannuun.

Ensimmäiseksi otetaan perunakuutiot käsittelyyn. Paistetaan perunakuutioita niitä käännellen jonkin aikaa ennen kuin lisätään sipuli ruskistumaan pannuun. Sipulin ruskistuessa rikotaan kananmunat paistumaan toisessa paistinpannussa. Lisätään makkarat ja liha perunoiden ja sipulin sekaan ja paistellaan käännellen kunnes makkaranpalat saavat väriä. Maustetaan lisäämällä pari lirausta soijakastiketta, muutama tippa tabascoa, valkosipulijauhetta, mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

*Perunoiden on syytä olla edellisenä päivänä keitettyjä. Vastakeitetyt perunat eivät pysy koossa pilkottaessa ja paistettaessa.

Kevättä odotellessa

Tänään oli aivan upea kevättalvinen päivä, jota olisi ollut synti käyttää siivoamiseen. Siispä lähdimme kävelylle. Meren jäällä näkyi hiihtäjiä ja koiranulkoiluttajia. Aurinkoisissa rinnepaikoissa oli kuitenkin jo pälviä - kevät tekee tuloaan. Sen kunniaksi herkuttelimme viime kevään pakastetuilla muistoilla ja paistoimme illalla nokkoslettuja. Lastenvaunujen työntäminen raikkaassa ulkoilmassa kehittää terveen ruokahalun...

Nokkossesonki on täällä etelässä parhaimmillaan toukokuussa, kun nämä polttavat herkut alkavat nousta maasta. Nokkosia korjatessa kannattaa käyttää käsineitä ja saksia - pienikin nokkonen polttaa ärhäkästi. Syötäväksi sopivat keväällä nousevat pehmeät, nuoret versot kokonaan ja hieman varttuneemmista nokkosistakin latvaosat, kunhan ne eivät ole ehtineet alkaa tehdä nuppuja. Kukkimisvaiheeseen päästyään nokkonen ei enää kelpaa ruuanlaittoon. Nokkosia ei myöskään pidä korjata tienvarsilta tai navetoiden ja ulkohuussien liepeiltä. Onneksemme palstallamme kasvaa hyvinvoiva nokkoskanta aivan viljelemättä. Koko nokkossatoa emme ehdi syödä toukokuussa, joten ryöppäämme ja pakastamme osan myöhemmin käytettäväksi.

Oheinen nokkoslettujen resepti on peräisin Mysi Lahtisen Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä takavuosina pitämältä ruokapalstalta. Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluneen voisulan olemme jättäneet pois. Nokkosletut sopivat mainiosti täytettäviksi (täytteet on laadittu omasta päästä).

Nokkosletut kolmella täytteellä

Lettutaikina:
n. 1 litra nokkosen lehtiä, ryöpätään* ja silputaan
2,5 dl maitoa
2,5 dl vettä
4 kananmunaa
n. 2 dl vehnäjauhoja
suolaa

* nokkosten ryöppääminen: kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja keitä nokkosia 2-3 minuuttia, kaada siivilään ja jäähdytä laskemalla kylmää vettä päälle, purista vesi pois

Vatkaa sekaisin maito, vesi ja kananmunat, lisää jauhot. Anna taikinan turvota n. puoli tuntia. Taikinan turvotessa valmista täytteet. Paista letut voissa ja nauti.

Sienitäyte:
1 pieni tlk smetanaa
liotettuja suolasieniä (esim. rouskuja) hienonnettuna
1 pieni sipuli silputtuna
mustapippuria

Lohitäyte:
ruodittua savulohta hienonnettuna
ruohosipulituorejuustoa
tilkka ruokakermaa notkistamiseen
hieman sitruunan mehua
tuoretta ruohosipulia silppuna
mustapippuria

Porotäyte:
kylmäsavuporoa pieneksi pilkottuna
kantarellituorejuustoa
tilkka ruokakermaa notkistamiseen

Voinen tomaattikastike pastalle

Joskus hämmästyttävän yksinkertaisista aineksista ja yksinkertaisin menetelmin on mahdollista saada aikaan suorastaan käsittämättömän herkullinen lopputulos. Tämä kastike on juuri sellainen. Tässä kastikkeessa tomaatin, sipulin ja voin sinänsä toisistaan hyvinkin erilaiset maut yhdistyvät harmoniseksi, toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi, saaden aikaan miellyttävän pehmeän ja jalostuneen hienon makuisen pastakastikkeen. Aivan erityisen hyvin tämä sopii täytepastalle mutta yhtälailla se maistuu vaikkapa spagetinkin keralla.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti kuuluu (kahdelle pääruoaksi tai kolmelle alkuruoaksi):

Kuoritaan ja halkaistaan isohko sipuli kahtia (vaakasuoraan).
Laitetaan paistokasariin 200 gramman purkillinen paseerattua tomaattia, sipulinpuolikkaat alassuin ja hyvänlainen nokare (alkuperäisessä reseptissa taisi olla 50 g neljän hengen annosta varten) voita.
Sekoitetaan ja annetaan keittyä kokoon noin parisenkymmentä minuuttia. Maustetaan hyppysellisellä suolaa.

Onnistumisen salaisuus piilee siinä, että voita käytetään riittävästi. Jos sitä on liian vähän, kastike ei sakeudu ja makukin jää vaatimattomaksi.
Jos voin korvaa jollain ns. kevyemmällä vaihtoehdolla, myös maku tulee jäämään kevyeksi. Kokemusta on Voimariinista ja pettymyshän se lopputulos oli.

Kiusataan Janssonia

Nopeiden, helppojen iltaruokien lisäksi meillä on toinen arkiruokakategoria, nimittäin lämmittämistä kestävät eväsruuat. Näitä laitetaan aina isompi erä kerralla, ja niistä kelpaa ottaa sitten työpaikalle lounasta. Valmiiksi laitettu ruoka on pelastus myös Ketturouvalle, joka keskittyy päivät pitkät lähinnä muuntamaan ja imeyttämään ruokia Poikaan äidinmaidon muodossa.

Parhaita eväsruokia ovat erilaiset laatikot ja keitot. Tänään Ketturouva päätti tehdä Janssonin kiusausta, jota oli tarkoitus laittaa jo sunnuntaina, mutta erinäisistä syistä (alkaen siitä että Poika vääntelehti vatsavaivoissa koko sunnuntain) valmistus on lykkääntynyt. Karhuherra auttoi raastamalla perunat ennen töihin lähtöään. Tähän ruokaan menivätkin melkein kaikki jäljellä olleet viime satokauden Rosamundat*.

Janssonin kiusaus
(alkuperäinen resepti Valittujen Palojen Ruokavuosi-kirjasta)

7-8 isohkoa perunaa
2 tlk anjoviksia (á 65 g sisällöstä anjovista)
2 sipulia renkaina
2 dl (kuohu)kermaa
voita tai ruokaöljyä

Perunat suikaloidaan tai raastetaan karkeaksi raasteeksi ja ohjeen mukaan huuhdotaan kylmällä vedellä sekä kuivataan talouspaperilla tärkkelyksen poistamiseksi. Käytännössä tyydymme puristelemaan nesteen pois raasteesta, suikaleiden huuhteluakin on joskus kyllä kokeiltu.

Renkaiksi viipaloitu sipuli ruskistetaan kevyesti paistinpannussa. Perunaraaste, sipuli ja anjovisfileet ladotaan voideltuun uunivuokaan kerroksittain niin että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee perunaa. (Muutama anjovisfilee saattaa jäädä yli mutta ne voi syödä myöhemmin voileivällä.) Kaadetaan päälle noin yhden anjovispurkin liemi ja puolet kermasta.

Kiusaus pannaan 200-asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi. Tämän jälkeen lisätään loppu kerma. Samalla uunin lämpötilaa voi pudottaa 150 asteeseen ja antaa kiusauksen muhia vielä 40 min. Jos pinta paistuu liikaa, laita kansi tai alumiinifolio päälle.

* Meillä on myös vuokraviljelypalsta tai oikeammin kaksi, joita hoidetaan kolmannen osapuolen kanssa (hänelle kuuluu se toinen palsta). Tästä tullaan epäilemättä kertomaan jatkossa lisää.

Wok-kokkausta

Katkarapuwokki on yksi arkisuosikeistamme, jonka ainekset pyrimme aina pitämään kotona. Tänään poika täytti kuukauden, ja tajusimme, että edellisestä wokista on jo aikaa, koska viimeksi laitoimme sitä ennen pojan syntymää.

Ketturouva on tottunut tekemään tämän ruuan ns. omasta päästä, mikä tarkoittaa että aineksia ei mitata ja lopputulos vaihtelee jonkin verran. Seuraavassa ohjeessa esitettyjä määriä kannattaa siis pitää viitteellisinä.

Nopea katkarapuwokki

2-3 rkl maapähkinäöljyä
2 isoa valkosipulin kynttä hienonnettuna
2-3 rkl inkivääritahnaa (esim. Rajah tai Spice Up, em. mielestäni parempaa ja ennen kaikkea isommat purkit)
3-4 rkl makeaa thai-chilikastiketta
noin 1 dl kookosmaitoa
2 rkl soijakastiketta
1 pss (400-500 g) pakastettuja wok-vihanneksia (käytämme yleensä Rainbown itämaisia)
1/2 pss pakastettuja isoja katkarapuja
nuudeleita (suosimme osuuskaupan myymiä Long Life Brand munanuudeleita)

Laita nuudeleita varten vesi kiehumaan ennen kuin aloitat. Kuumenna öljy wokissa ja lisää siihen valkosipuli, inkivääri, chilikastike ja kookosmaito. Sekoita ja keitä seosta jonkin aikaa kokoon välillä sekoitellen. Lisää soijakastike, sekoita ja lisää jäiset wok-vihannekset. Kypsennä vihannekset kieritellen niitä välillä kastikkeessa ja laita nuudelit kiehumaan. Kun vihannekset ovat valmiita, lisää jäiset katkaravut, pyöräytä ne kastikkeeseen ja anna lämmetä hetki. Tässä vaiheessa myös nuudelien pitäisi olla kypsiä. Valuta ne nopeasti, kippaa wokkiin ja sekoita hyvin. Nuudelien kannattaa antaa hetki imeä makua kastikkeesta ennen tarjoilua.

Kolmen sukupolven voimin

Pojan syntymän jälkeen kotonamme on käynyt pienimuotoinen vieraiden virta, kuten tällaisissa tilanteissa on tapana. Kahden keittotaidostaan ylpeän henkilön ei ole ollut aivan helppoa hyväksyä tilannetta, jossa ruuanlaittokapasiteettimme on ollut siinä määrin rajallinen, että tarjoilu on jäänyt pitkälti vieraiden mukanaan tuomien rotinoiden ja kaupan paistovalmiiden pullien varaan.

Kuluneena viikonloppuna Ketturouvan vanhemmatkin saapuivat vihdoin ihailemaan tulokasta. Kun Pojalla oli viihdyttäjiä enemmän kuin tarpeeksi, Ketturouva karkasi ruuanlaittopuuhiin oman äitinsä kanssa. Edellisen päivän kaupparetki oli hieman vahingossa tuottanut saaliiksi kaksi porsaan sisäfilettä (tarkoitus oli ostaa kalaa, mutta lähikaupan kalatiskin tarjonta ei miellyttänyt). Asiaa hetken harkittuaan Ketturouva päätti ex tempore kokeilla uusimman Valion ruokalehden ohjetta "Possua mangosalsassa".

Koska reseptin valinta tapahtui vasta ostosten jälkeen eikä kaapeistamme löytynyt säilykemangoa, Ketturouva annosteli sitäkin reilummin mango chutneya mutta kastike oli joka tapauksessa erinomaisen herkullista ja täyteläisen hedelmäisen makuista niinkin. Salsapossu viihtyi mainiosti lisukkeena tarjottujen couscousin ja höyrytetyn ruusukaalin seurassa. Mikäli ruuan kanssa tarjotaan viiniä, ehdotamme kuivaa mutta voimakasta valkoviiniä. Aterian kruunasi Päivättären loihtima sitruunapiiras kahvin kanssa nautittuna.

Ainoa pieni epäonnistuminen liittyi aterioinnin ajoitukseen. Juuri kun Ketturouva oli saanut ruuan omalle lautaselleen, pärähti Pojan sisäinen ruokakello soimaan. Ei siis auttanut muu kuin huolehtia ensin nuorimman perheenjäsenen ravitsemustilasta. Kamarin puolella Ketturouva kuunteli keittiöstä kantautuvia hyväksyviä kommentteja ruuasta. Onneksi tämä ruokalaji kesti myös lämmittämisen mikroaaltouunissa. Ja vielä seuraavana maanantaina työpaikalla lounaana lämmitettynäkin maku oli tallella, ehkä jopa kehittynytkin.


Sitruunatorttu
(ohje alunperin syyskuun 2005 Gloriasta)

pohja
100g voita
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte
3 dl ruokakermaa
1 1/2 dl sokeria
3 munaa
1 dl sitruunamehua
1 rkl raastettua sitruunankuorta

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon muna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Painele taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 25 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita sitten täyteaineet keskenään ja kaada seos vuokaan. Kypsennä piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 25 min.

Piirakan kanssa sopii hedelmäsalsa, johon tarvitaan esim. 1 papaija, 2 kiiviä, 100g viinirypäleitä, 1 rkl sitruunamehua ja tuoretta minttua. Rypäleistä poistetaan siemenet ja hedelmät kuoritaan ja kuutioidaan. Sitten maustetaan sitruunamehulla ja mintulla.

Siteeraamme Päivätärtä: Ajattelin täytettä tehdessäni, että 3 dl kermaa on aika paljon, ja vaikka minulla oli suurin piirtein ohjeen kokoinen vuoka (25 cm halkaisija), laitoin vain n 2 dl. En oikein usko että 3 dl olisi mahtunut ainakaan matalaan pyrexvuokaani. Paistoin myös torttua pidempään, kun tuntui, ettei täyte hyydy ollenkaan.

Arkiruokaa

Ei tarvitse ihmetellä, mistä Poika on perinyt taipumuksensa nälkäraivoon, joka nousee nollasta sataan alta viiden minuutin - omena ei ole pudonnut kauas puista. Tästä syystä erittäin tärkeä vaatimus arki-iltojen ruualle kodissamme on nopealaittoisuus. Erilaiset pastat ovat ehkäisseet monta perheriitaa.

Pastankeitto on taloudessamme Karhuherran alaa. Tämän illan pasta oli

Tagliatellea kinkku-sinihomejuustokastikkeessa:

1 keskikokoinen sipuli karkeasti silputtuna
1 rkl voita
n. 100 g hyvää palvikinkkua (siivuina), leikataan n. kynnenkokoisiksi neliöiksi
1 tlk (200g) ranskankermaa
n. 100 g sinihomejuustoa (mieluiten Gorgonzolaa, mutta muukin käy)
suolaa, mustapippuria
silputtua persiljaa

Pastan keittovesi kannattaa laittaa kiehumaan etukäteen. Kasari kastikkeelle laitetaan lämpenemään hieman ennen kuin pastavesi kiehuu. Kun pasta on saatu kattilaan kiehumaan, tehdään kastike.

Sulatetaan reilu ruokalusikallinen voita ja kuullotetaan siinä sipuli. Lisätään kinkku ja pyöritellään sitä jonkin aikaa että se lämpenee. Lisätään tölkki ranskankermaa ja homejuusto muruina, sekoitellaan kunnes juusto sulaa ja kastike on suhteellisen tasaista. Sekoittelun aikana tarkistetaan kastikkeen suolaisuus ja lisätään tarvittaessa.

Kun kastike on tasaista, olisi pastankin syytä olla valmista. Valutetaan pasta ja sekoitetaan se kastikkeeseen. Rouhaistaan myllystä sopivasti mustapippuria päälle ja jatketaan sekoittamista, viimeistellään ripottamalla päälle kämmenenpohjallinen silputtua persiljaa. Nautitaan.

Takaumia...

Odotusaika oli pariskunnalle koettelemusten taival, koska Ketturouvalta kiellettiin kaikki hänen lempiherkkunsa, mm. homejuustot, kylmäsavustettu ja graavattu kala sekä puoliraa'at pihvit. Koska jaettu kärsimys on kaksinkertainen kärsimys, Karhuherra joutui osallistumaan odotukseen pidättäytymällä hänkin mainittujen herkkujen nauttimisesta. Niinpä Pojan syntymää odotettiin vesi kielellä.

Viikko Ketturouvan ja Pojan kotiutumisen jälkeen olimme koonneet riittävästi voimia ja itseluottamusta vauvan huollossa rohkaistuaksemme tekemään yrityksen simppeliä pastakastiketta vaativamman kokkaamisen suuntaan. Päättelimme, että ruuan oli kuitenkin syytä olla nopeasti valmistuvaa, jotta sen valmistaminen ja syöminen olisi edes teoriassa mahdollista Pojan nukkuessa.

Ketturouva kehitti pari vuotta takaperin Englannissa asustellessaan mieltymyksen tuoreeseen tonnikalaan - joka oli tietenkin yksi raskausaikana täysin kielletyistä ruoka-aineista. Resepti tonnikalapihveille basilikakastikkeessa löytyi Pastanjauhajilta. Tonnikala sai seurakseen marinoidut vihannekset, joiden ohje on peräisin Jyrki Sukulan Ruokalasta MTV3:n aamu-tv:ssä. Kutsuimme syömään myös Ketturouvan sisaren Päivättären, mikä lisäsi kokkausvahvuuteen yhden henkilön.

Pojan nukahdettua maidolla tankattuna keittiössä alkoi hektinen toiminta. Poika - joka sairaalassa oli osoittanut erehtymätöntä vaistoa herätä vaatimaan ruokaa samaan aikaan kun sitä oli tarjolla äidille - pysyi unessa aterian valmistamisen ja nauttimisen ajan. Tonnikalapihvit onnistuivat erinomaisesti, eikä vihanneslisukekaan ollut hassumpi valinta. Jälkiruuaksi laitoimme Pojan rotinapitkon lopusta tehtyjä köyhiä ritareita kermavaahdon ja häälahjaksi saadun karhunvatukkahillon kera.

Jotakin tuoreiden vanhempien henkisestä tilasta kertoo ehkä se, että unohdimme kauppareissulla hankkia valkoviiniä ruuan kanssa nautittavaksi. Kaapin pohjalta löytynyt kevyehkö punaviini toimi kuitenkin mainiosti palanpainikkeena. Viiniä enemmän päähän kohosi onnistumisen juovuttava tunne - olimme valmistaneet ja nauttineet hyvän aterian vain reilun viikon ikäisen vauvan vanhempina.

Köyhät ritarit

kuivahtanutta pullaleettaa
maitoa
voita
kermavaahtoa & hilloa

Leikkaa kuivahtaneesta pullapitkosta viipaleita. Kasta viipaleet nopeasti maidossa ja paista pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Tarjoa välittömästi kermavaahdon ja hillon kera.

Mistä on kysymys

Kuinka käy kulinarismin, kun kaksi varhaiskeski-ikäistä herkkusuuta saa lapsen?
Tervetuloa seuraamaan Ketturouvan ja Karhuherran sekä Pojan edesottamuksia hellan ja keittiönpöydän ääressä.

Kun tieto tulevasta iloisesta perhetapahtumasta levisi ystäväpiiriin, meitä kehotettiin valmistautumaan siihen, että lämpimänä syöty ateria on jatkossa harvinaisuus ja viikon ruokalista koostuu kalapuikoista, kananuggeteista ja jauhelihakeitosta.

Mainittuja ruokalajeja ei ole keittiössämme nähty, ja päätimme, että jos se meistä riippuu, ei tulla näkemäänkään. Aikomuksemme on jatkossa säännöllisen epäsäännöllisesti kertoa, kuinka kokkaaminen sujuu vauvataloudessa.