Maksapatee

Intouduin Prinsessakeittiön maksapateesta niin että päätin tehdä samanlaista jouluksi. Kuten tavallista, luin reseptin tarkemmin vasta jälkeenpäin, ainesten jo odottaessa kaapissa, ja hoksasin että maksa pitäisi pystyä paistamaan ja soseuttamaan vasta sitten. Kun ei monitoimikonetta ole talouteemme siunaantunut - pitkälti siksi että tarvetta sille on kovin harvoin ja vastustan turhia härveleitä koska kaapit ovat muutenkin täynnä - suunnitelmani oli jauhaa maksa lihamyllyllä, mutta alkoi epäilyttää meneekö paistettu maksa sillä riittävän hienoksi. Ahaa-elämys syntyi kun tutkailin Äijäruokalaa, jossa oli myös tehty maksapatee - tai pasteija, pitäisi kai selvittää itselleen mitä eroa näillä on. Loppujen lopuksi yhdistin luovasti Prinsessakeittiöstä mausteet ja Äijäruokalasta paisto-ohjeet sekä pateemassaan lykätyn yhden kananmunan. Siltä varalta että tämä kuitenkin onnistuu, kirjaanpa muistiin mitä tein.

Maksapatee

500 g naudan maksaa (ostamalla valmiiksi jauhettuna pääset vähemmällä)
4 siivua amerikanpekonia pieneksi suikaloituna
1 pienehkö sipuli silputtuna
1 omena kuutioina
1-2 valkosipulin kynttä
1 rkl voita
9 salvianlehteä
2 tl kuivattua timjamia
vajaa 1 tl rosépippuria rouhittuna
1 dl portviiniä
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria myllystä

Jauhoin maksan lihamyllyllä (kolmeen kertaan, ensin karkeammalla ja sitten kaksi kertaa hienommalla terällä). No, rehellisyyden nimissä Karhuherra auttoi tässä vaiheessa. Paistoin pekonin pannussa ja jauhoin senkin. Paistoin sipulisilpun ja omenan pekonin rasvassa. Soseutin ne sauvasekoittimella. Huomasin unohtaneeni valkosipulinkynnet. Viipaloin ne ja soseutin. Sekoitin kaiken maksa-pekonimassaan.

Sulatin voin kasarissa, heitin sekaan silputut salvianlehdet, timjamin ja rosépippurin. Hetken perästä kippasin päälle portviinin ja kohta sen jälkeen kerman. Kiehautin. En jaksanut antaa jäähtyä, joten sekoitin soosin maksamössöön. Rikoin kananmunan, sekoitin sen haarukalla ja lisäsin senkin maksamössöön siltä varalta ettei pateeni halua hyytyä. Lisäsin vajaan teelusikallisen suolaa ja reippaanlaisesti mustapippuria myllystä.

Kippasin koko komeuden voideltuun vuokaan, peittelin sen foliolla ja laitoin vesihauteessa uuniin 175 asteeseen 2,5 tunniksi.


Ei tämä pahaa missään nimessä ollut, mutta olisin odottanut portviinin, omenan ja mausteidenkin maistuvan. Niitä olisi kaiketi saanut olla tuntuvasti enemmän. Rakenne oli aika muruisa, sitäkin voisi vielä kehittää.