Tästä se siis alkaa. Otin varaslähdön oliivirelissillä, koska sen pitää saada maustua.
OLIIVIRELISSI (4:lle)
120 g mustia oliiveja
120 g vihreitä oliiveja
4 rkl punaviinietikkaa
4 rkl hyvää oliiviöljyä
1 kukkurainen tl hienonnettua fenkolin lehteä tai fenkolin juurta
2 tl silputtua lehtikorianteria
2 rkl kuivattua tai tuoretta silputtua ruutaa
2 kukkuraista tl kuivattua tai 3 rkl tuoretta silputtua minttua
Poista oliiveista kivet ja silppua ne karkeasti. Silppua yrtit ja lisää ne oliivisilppuun. Lisää nesteet. Sekoita perusteellisesti.
Oliivirelissi hyötyisi kirjan mukaan päivän-parinkin marinoinnista.
Sitten pistin orjat töihin. Ari viipaloi sieniä ja Karhuherra kuori palsternakat ja viipaloi kurkun seuraavaa lisuketta varten:
MARINOIDVT KVRKVT
1/2 tuore kurkku
1 tl silputtua tuoretta tai kuivattua minttua
2 tl rusinaviiniä (Commandaria St.John)
1 tl kalakastiketta
1 tl punaviinietikkaa
2 tippaa asafoetidauutetta tai hyppysellinen pulveria
Kuori ja viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi. Asettele kurkkuviipaleet lautaselle. Yhdistä muut ainekset, sekoita ja kaada kurkkujen päälle. Peitä lautanen kelmulla (mikähän mahtoi olla roomalainen vastine tälle? :) ja pistä pariksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.
Viimeinenkin vieras saapui ja samassa Karhuherra laittoi sormensa valkosipulipuristimeen ja Ketturouva puristi. Käytiin hiukan keskustelua siitä, kenen velvollisuus on katsoa kenen sormet ovat valkosipulinpuristimessa - jossa tällä kertaa puristettiin taatelia mulsumin valmistusta varten.
Viinin nauttimisesta Apicius kertoo meille seuraavaa:
Viini laimennettiin, jopa merivedellä. Näin alkoholipitoisuus aleni, viinistä voitiin nauttia pitempään ja hinta tuli suhteellisesti edullisemmaksi. Laimentomattoman viinin juomista pidettiin antiikin aikana moukkamaisena ja halveksittavana tapana. Paitsi aterialla, viiniä nautittiin myös ruoan jälkeen illanvietoissa. Oppineiden keskustelu- ja väittelytilausuuksien nimi symposiom tai symposium tarkoittaa 'yhdessä juomista'. Viinin kulutuksessa suosittiin kohtuutta: kolme maljallista, joista ensimmäinen terveydelle, toinen nautinnolle ja kolmas "yömyssyksi". Eubuloksen mukaan neljäs aiheutti väkivaltaa, viides mellakointia, kuudes irstailua, seitsemäs mustan silmän, kahdeksas toi paikalle virkavallan, yhdeksäs aiheutti pahoinvointia ja kymmenes nostatti raivon ja esineiden rikkomisen. On esitetty, että nykyisin tavallisin viinipullon koko, 0,75 litraa, juontaa juurensa siitä, että siitä tulee oikea määrä, kolme lasillista, kahdelle hengelle.MVLSVM
pullollinen puolikuivaa valkoviiniä
n. 1 dl juoksevaa hunajaa (alkuperäinen resepti: 170 g)
0,5 tl jauhettua mustapippuria
1 laakerinlehti
hyppysellinen sahramia
1 tuore taateli, kivi paahdetaan pannussa (10 min) ja hedelmäliha soseutetaan ja liotetaan viinissä
Laita 1,5 viiniä kattilaan. Lisää hunaja ja mausteet, kuumenna kiehuvaksi. Siirrä syrjään. Lämmintä mulsumia varten kuumenna loput viinistä ja sekoita maustettu viini joukkoon kun viini alkaa höyrytä. Älä keitä. Siivilöi mulsum kun kaadat lasiin.
Kylmää mulsumia varten sekoita mausteliemi lämmittämättömään viiniin ja jäähdytä jääkaapissa yön yli. Siivilöi tarjottaessa.
Roomalaiset tarjoilivat mulsumia aperitiivina päivällisen ensimmäisen ruokalajin kanssa. Mulsumin voi tarjota lämpimänä tai jäähdytettynä. Me tarjoilimme mulsumin glögin tapaisena alkudrinkkinä. Aika hurjalta tuntuvaa hunajan määrää vähensimme Classical Cookbookin reseptistä, johon sitä oli kirjoittajien mukaan jo vähennetty Apiciuksen alkuperäisestä ohjeesta. Lopputulos ei ollut kovin makeaa, eikä yhtään hullumpaa. Mustapippurin poltteinen jälkimaku kyllä tuntui.
HVNAIAGLASEERATVT KATKAT (2:lle)
225 g keitettyjä, kuorittuja katkarapuja
1 tl oliiviöljyä
2 rkl kalakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl silputtua, tuoretta oreganoa
mustapippuria
Laita öljy, kalakastike ja hunaja paistinpannuun ja lisää katkat. Sauteeraa 2-3 minuuttia ja poista katkat reikälusikalla. Pidä katkat lämpiminä. Jatka liemen keittämistä kunnes siitä on n. puolet jäljellä. Lisää silputtu oregano ja kaada soosi katkoille. Jauha myllystä mustapippuria päälle.
Katkat olivat herkullisia - ja ne on helppo tehdä. Ne maistuivat myös Pojalle, joka pyysi (ja sai) lisääkin. Kurkut olivat raikkaita. Arin tuoma retsina sopi kyytipojaksi vallan mainiosti.
klo 20.20 Keittiöorjat aloittivat pääruuan valmistamisen. Poikaa piti kieltää juomasta Karhuherran retsinanjämiä.
Karhuherran ja Arin käristäessä villisikaa Ketturouva soseutti keitetyt palsternakat ja sipulin vihannespyreetä varten.
VIHANNESPYREE
2 palsternakkaa
1 keskikokoinen sipuli
1,5 dl makeaa valkoviiniä (käytimme rusinaviiniä)
2 rkl kalakastiketta
1 rkl oliiviöljyä
2 tl silputtua tuoretta lipstikkaa tai 1 tl lipstikan siemeniä
2 tl silputtua tuoretta oreganoa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
Kuori ja pilko palsternakat ja sipuli isohkoiksi paloiksi. Keitä ne miltei kypsiksi ja valuta vesi pois. Soseuta. Laita viini, kalakastike ja öljy paistokasariin ja lisää yrtit ja mustapippuri. Keitä hiljaisella tulella muutama minuutti. Lisää vihannessose, sekoita perusteellisesti ja kuumenna.
Tämän ruokalajin voi toteuttaa myös esimerkiksi selleristä tai purjosta.
"Orgiasi ovat niin ihanan turmeltuneita, oi jumalainen Flunssavirus."Asterixeissa syödään ja juodaan koko ajan, etenkin villisikaa.
"Otan vain keksin, jonka päällä on jotakin ihan pientä..."FLVNSSAVIRVKSEN VILLISIKAA
n. 900 g villisikaa
oliiviöljyä
Alkuperäisessä reseptissä possu oli grillattua. Koska grilliä ei ollut käytettävissä, villisian ulkofileet leikattiin viiteen palaan ja pinta ruskistettiin pannulla oliiviöljyssä. Sen jälkeen possu sai mennä uuniin 225 asteeseen n. puoleksi tunniksi.
LÄMMIN KASTIKE VILLISIALLE
2-3 rkl oliiviöljyä
2 dl rusinaviiniä
n. 0,5 dl kalakastiketta
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl kuivattua tai 3 tl tuoretta silputtua minttua
kirveliä
n. 1 dl rouhittuja, paahdettuja pähkinöitä
0,5 tl jauhettua jeeraa
(hyppysellinen safron-kukan luotteja)
reilusti mustapippuria
Tämä resepti on aitoa Apiciusta. Ainoa ainesosa, jonka määrä oli mainittu, oli kalakastike - yksi acetabulum, eli n. 6 3/4 cl. Muutoin määrät on siis määritelty suutuntumalla. Timjamiakin ohjeessa mainittiin, mutta se pääsi lopullisesta toteutuksesta unohtumaan. Kastiketta maistaessa tuntui että se oli käsittämättömän suolaista, mutta yllättäen vaikutelma muuttui suolaamattoman villiporsaanpoikasen kanssa ja kastike sopi sille aivan mainiosti.
Eikä ruokaa ilman sieniä! Muinaiset roomalaiset olivat ihmisiä minun makuuni, hekin nimittäin olivat hulluna sieniin. Sienten syöminen saattoi kuitenkin olla vaarallista, koska myrkyllisiä sieniä ei osattu kovin varmasti erottaa syötävästä. Kuolipa muuan keisarikin, Claudius, sienimyrkytyksen seurauksena - tosin kerrotaan myös, että vika ei ollutkaan sienissä, vaan Claudiuksen vaimo olisi lisännyt myrkyn ruokaan valmistusvaiheessa.
Nämä sienet ovat kuitenkin ehdottoman myrkyttömiä, ja herkullinen lisäke myös muuhun kuin antiikkiseen ruokaan:
HVNAIOIDUT SIENET (tuplaa annos saman tien jos syöjät pitävät sienistä yhtä paljon kuin Ketturouva)
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl hunajaa
2 tl silputtua tuoretta lipstikkaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
225 g herkkusieniä tai muita miedon makuisia, isoja helttasieniä
Sekoita paistinpannussa öljy, hunaja ja kalakastike (mielellään tässä järjestyksessä) ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lipstikka ja pippuri ja viipaloidut sienet. Paista reippaasti kunnes sienistä irtoava vesi on kiehunut pois.
Kuvassa vasemmasta reunasta alkaen myötäpäivään: palsternakkapyree, villisikaa lämpimällä kastikkeella, hunajoituja sieniä ja oliivirelissiä.
klo 22.40 Aletaan päästä jälkiruokaan asti. "Pullat" on otettu uunista, hunaja on kaadettu ja jälkiruoka saa hetken vetäytyä.
MAKEAT IVVSTOKAKVT
1 kuppi leivontakarkeita vehnäjauhoja
225 g ricotta-juustoa (hyvä on, laitoin koko 250 g purkin)
1 kananmuna
laakerinlehtiä
juoksevaa hunajaa
Mittaa jauhot kulhoon. Vatkaa juustoa kunnes se on pehmennyt ja sekoita juusto ja kananmuna jauhoihin. Vaivaa pehmeäksi taikinaksi ja jaa taikina neljään osaan. Leivo pullan tapaisiksi pallukoiksi ja laita jokainen "pulla" laakerinlehden päälle uunipellille. Paista 220 asteessa 25-30 minuuttia kunnes kullanruskeita. Ota pullat uunista, laita ne valmiiksi lautasille, leikkaa niihin viillot ja valuta niille juoksevaa hunajaa. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.
Oikeat roomalaiset olisivat epäilemättä pyyhkineet hunajasta tahmeat sormensa orjapojan kähärään päähän, mutta me tyydyimme nuoleskelemaan enimmät hunajat ja pyyhkimään loput ikean servetteihin.
Lähteet:
Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.)
Dalby, A. & S. Grainger: The Classical Cookbook
Goscinny & Uderzo: Asterix ja alppikukka, Asterix ja päälliköiden ottelu
Trimalkion pidot, suom. Edwin Linkomies
Huomautettakoon, että koska emme päässeet kuudenteen lasilliseen asti nuolimme omat sormemme.
VastaaPoistaKiitos, oli todella mukava ilta vaikka sitten väsy iskikin. Melkein nukahdin bussiin, mutta onneksi se jäi pilkkimiseksi ja jäin oikealla pysäkillä pois.
Ihana ateria!
VastaaPoistaHyvää oli. Erityisesti pidin kurkuista ja katkaravuista, mutta kaikkea söisi mieluusti uudelleen.
VastaaPoistaAinut mikä harmittaa on se, että emme keksineet leipoa roomalaista leipää. Minulla olisi ollut siihen päivällä hyvää aikaa.
Kiitoksia itsellesi, Ari! Ilta ei olisi ollut ollenkaan niin onnistunut ilman sinua. Enkä tosiaankaan tarkoita tällä pelkästään mukanasi tuomia viiniä ja villisikaa. ;-)
VastaaPoistaJa hyvä ettet ajanut kotipysäkkisi ohi. Olimme hieman huolissamme. Tarkennettakoon vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että äijä ei ollut humalassa vaan oikeasti muutaman huonosti nukutun yön takia uupunut. ;-)
Noh, pahinta mitä olisi voinut tapahtua olisi ollut se, että olisin päätynyt keskustaan ja bussi tuo sieltä kyllä takaisin vähän pohjoisempaankin.
VastaaPoista