Tessan keittokirjassa on lokakuun kohdalla paljon kurpitsareseptejä. Kurpitsarisottoa on meillä tehty ennenkin, mutta tämä oli hiukan erilainen ohje. Mieleeni juolahti kokeilla uutta taginea myös risoton valmistuksessa, ja se palveli tarkoituksessa erittäin hyvin.
Risotto con la zucca gialla (kuudelle)
70 g voita
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1 pieni porkkana hienonnettuna
(1 pieni sellerinvarsi hienonnettuna - emme käyttäneet)
70 g savustamatonta pancettaa (käytimme pekonikuutioita)
600 g kuorittua kurpitsaa josta on poistettu siemenet, pieninä kuutioina
1,5 l lihalientä tai kanalientä (teimme liemen riistafondista joka toimi mielestämme hyvin)
500 g risottoriisiä (esim. arborio tai vialone)
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
kämmenenpohjallinen silputtua tuoretta persiljaa
50 g raastettua parmesaania (lisäksi tarjoiluun)
Pilko ainekset. Valmista lihaliemi ja pidä se kuumana.
Sulata sitten n. 40 g voita laakeassa kasarissa. Kun voi alkaa tiristä, lisää pekoni, sipuli, valkosipuli, porkkana (ja selleri, jos käytät). Hauduta miedolla lämmöllä kunnes ainekset alkavat saada hiukan väriä.
Lisää sitten kurpitsakuutiot ja 2,5 dl lihalientä ja hauduta vielä kymmenkunta minuuttia kunnes kurpitsa on hiukan pehmennyt.
Lisää riisi ja sekoita perusteellisesti. Kypsennä hetki ja lisää sen jälkeen viini. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kun viini on haihtunut, ala lisätä lihalientä kauhallinen kerrallaan, sekoittaen huolellisesti ettei risotto ota pohjaan. Odota että neste imeytyy riisiin ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Jatka tällä tavoin kunnes riisi on kypsää - sen pitäisi olla pehmeää mutta vielä napakkaa, ei vetistä. Meillä ohjeessa annettu lihaliemimäärä riitti juuri riisin kypsentämiseen, mutta jos liemi loppuu kesken, voi nestettä jatkaa lisäämällä hiukan kuumaa vettä.
Lopuksi sekoita joukkoon loput voista (n. 30 g) nokareina, parmesaaniraaste ja persiljasilppu. Tarjoa heti. Voit vielä lisätä annosten päälle parmesaaniraastetta ja rouhaista hiukan mustapippuria myllystä.
Kurpitsakuutioiden kannattaa olla melko pieniä, jotta ne eivät jää liian koviksi. Niiden ei kuitenkaan kaiketi ole tarkoituskaan muuttua aivan mössöksi, vaan ne saavat olla al dente. Tessan kirjassa olen jäänyt kaipaamaan enemmän kuvitusta, nytkin olisi ollut kiva nähdä miltä valmiin ruuan on tarkoitus näyttää.
Keittokirjojen annoskoot ovat toisinaan kovin pieniä, mutta Tessan kuuden hengen annos on tosiaankin kuuden hengen annos. Onneksi osoittautui että tämä risotto kestää myös yön yli säilyttämisen ja uudelleenlämmityksen - kaikki risotot eivät siihen sovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti