Fredrikan tortut

Olen aina ollut laiska leipuri, mutta Pojan kanssa leipomisesta on tullut hauskempaa. Poika auttaa mielellään sekoittamaan jauhot, toimii sähkövatkaimen koneenkäyttäjänä ja tietenkin nuolee kulhot ja vispilät jälkeenpäin. Taikina syntyy siinä sivussa melkein itsestään.

Runebergintortut ovat sitä paitsi suosikkileivonnaisiani. Kansallisrunoilijan päivä meni jo, mutta nämä tortut olivatkin torstain Hesarissa Fredrikan torttujen nimellä, joten niitä voi varmaan syödä muulloinkin kuin 5. helmikuuta.

Fredrikan tortut (14-16 kpl)

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

100 g hienonnettua mantelia (käytin mantelijauhetta)

2 dl korppujauhoja

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

2 dl kuohukermaa

(0,5-1 tl karvasmanteliesanssia*)

kostutukseen:

punssia ja sokerivettä

koristelu:

vadelmahilloa

tomusokerikuorrutetta

Ota voi kulhoon pehmiämään hyvissä ajoin. 

Sekoita jauhot, kardemumma ja leivinjauhe keskenään.

Vatkaa voi ja sokeri keskenään. Lisää sitten munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Lopuksi vatkaa joukkoon mantelirouhe, korppujauhot ja jauhoseos vuorotellen kerman kanssa. *Lisäsin torttuihin myös 0,5 tl karvasmanteliesanssia makua tuomaan, vaikka sitä ei alkuperäisessä ohjeessa ollutkaan. 

Voitele muffinipelti ja jaa taikina koloihin. Paista torttuja 225-asteisessa uunissa 12-20 min (kypsyyttä voi kokeilla tikulla). 

Anna torttujen jäähtyä. Kostuta ne sitten halutessasi punssilla tai punssin ja sokeriveden sekoituksella (n. 1-2 rkl/torttu). Lopuksi koristele tortut vadelmahillosilmällä, jonka ympärille pursotat sokerikuorrutteesta renkaan.

Meidän muffinssipellissämme (joka oikeastaan ei ole edes meidän, vaan Päivättären) on vain 12 koloa enkä viitsinyt alkaa paistaa torttuja useammassa erässä, joten laitoin kaiken taikinan kahteentoista torttuun. Uunissa noustuaan ne näyttävät enemmän Fredrikan muffinsseilta. Lisäksi kaasu-uunin paisto-ominaisuudet iskivät jälleen sillä seurauksella että moni kakku päältä kaunis mutta pohjasta musta. Punssi unohtui ostaa, joten käytin torttujen kostuttamiseen lapsiystävällisesti vadelmamehua.

Torttujen maku ja koostumus oli onnistunut, vaikka punssia jäimmekin kaipaamaan. Kenties paistamalla tortut vesihauteessa pohjan palamisenkin voisi välttää. Eli näitä tehdään uudestaan.