lauantai 18. syyskuuta 2010

Tattipiirakka

Tänä vuonna tuntuu herkkutatteja olevan metsät väärällään, kun useammassakin ruokablogissa on esitelty muhkeita sienisaaliita.

Innoituksen juustoiseen sienipiirakkaan sain meille jotakin kautta päätyneestä Julia Ponomarevan ja Aleksei Ponomarevin venäläisiä sieniruokareseptejä sisältävästä Vaskiratsastajan sienisalaatti -kirjasta. Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen pantiin myös keitettyä kananmunaa, mutta pahan tapani mukaan luin ohjetta tarkemmin vasta kun olin jo laittamassa ruokaa ja keitettyjen kananmunien puutteessa soveltelin reseptiä hieman. Tässä oma sovitukseni aiheesta:

Juustoinen herkkutatti-sipulipiiras

taikina:
100 g (suolatonta) voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl emmental-juustoraastetta
(tilkka kermaa tai vettä)

täyte:
1 rkl voita
2 keltasipulia silputtuna
3 dl kuutioituja herkkutatteja
2 valkosipulinkynttä murskattuna
(suolaa), mustapippuria
timjamia
1 dl kermaa
3 dl emmental-raastetta

Valmista taikina: nypi sekaisin voi ja jauhot ja sekoita joukkoon juustoraaste. Tarvittaessa notkista taikinaa tilkalla kermaa tai vettä. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Sitten on täytteen vuoro: Paistele sipulisilppua ja tattikuutioita pannulla voissa kunnes ne saavat hieman väriä. Mausta pippurilla ja timjamilla maun mukaan ja lisää halutessasi ripaus suolaa (muista kuitenkin että juustosta täytteeseen tulee suolaa). Anna jäähtyä jonkin aikaa.

Sekoita kulhossa kerma ja 3 dl juustoraastetta. Sekoita joukkoon tatti-sipuliseos. Kippaa koko komeus piirakkapohjan päälle ja levittele tasaiseksi.

Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes täyte on jähmettynyt ja pinta saa hiukan väriä. Anna jäähtyä hetki uunista ottamisen jälkeen ja tarjoa rapean salaatin kanssa.

Kuvat epäonnistuivat joten tällä kertaa polkkaus ilman kuvia.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Herkullinen tattisaalis

Vietimme jo perinteeksi tulleella tavalla syyskuun ensimmäisen (pitkän) viikonlopun jättäen jäähyväiset Kesäkodille talven ajaksi. Talon töiltä jäi aikaa myös syksyisessä metsässä samoiluun, joka palkitsikin meidät valtaisalla herkkutattisaaliilla:


Tatteja on nyt kuivattu ja pakastettu (ja tietysti myös syöty). Tässä tatinkuivatusta Kesäkodissa:


Poika kaulassaan tattihelmet:

torstai 2. syyskuuta 2010

Horsmahortaa ja ahventa viinissä

Tämä ruoka tuli laitettua jo aikoja sitten, mutta haluan kiikuttaa sen tänne talteen jotta muistan sen ensi keväänä. 

Kuten nykyisin kaikki Suomessakin tietävät, horta on kreikkaa ja tarkoittaa ruohoja. Mitä tahansa seudulla kasvavia, syötäväksi kelpaavia kauden villivihreitä siis. Olen jo pidemmän aikaa havitellut hortaa kotimaisista aineksista, ja kun Sillä Sipulin Merituuli meni vinkkaamaan että horsma kelpaa syötäväksi myöhemminkin kesällä, päätin kokeilla horsmanlatvahortaa.

Kreikassa syömäni horta on tarjoiltu runsaan oliiviöljyn kera sitruunalohkolla koristettuna, ja niinpä kieräytin horsmanlatvat oliiviöljyyn. Öljyni oli kuitenkin tarpeettoman kuumaa, osa horsmista meni vähän kuivanrapsakoiksi, kun hortassa yrttien pitäisi olla vielä meheviä. Siihen sitten ripaus suolaa ja sitruunamehua päälle. Osoittautui että osa horsmistamme oli jo hieman yli-ikäisiä ja kitkerähköjä maultaan, mutta periaatteessa vaikutti toisenkin kokeilun arvoiselta. 


Suolatut ahvenfileet paistoin sitruunaöljy-voi seoksessa pannulla nopsasti molemmin puolin - pieni ahvenfile paistuu todella lyhyessä ajassa! Varsinaista pikaruokaa siis. Lopuksi lorautin pannuun reilun desin verran valkoviiniä, jonka annoin kiehahtaa pannuun jääneen rasvan kanssa ja valutin paistettujen ahvenfileiden päälle. Ehdottomasti jatkojalostamisen arvoinen idea tämäkin. 

Paljastuksia Ketun keittiöstä

En yleensä tartu meemeihin, mutta tämä Kulinaarimurulassa vastaan tullut meemi liittyy läheisesti ruuanlaittoon ja oli sitä paitsi minusta aika hauska.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?

Varhaisin on varmaankin joulupiparien tekeminen äidin kanssa. Maustepiparitaikinan teko oli kiehtovaa, varsinkin se vaihe jossa siirappia ja mausteita kuumennettiin kattilassa. Eriväristen jauheiden sekoittaminen ruskeaan mönjään oli kuin noidan keittiöstä ja kattilasta nousi ihana tuoksu.

Kuka on vaikuttanut ruuanlaittoosi eniten?


Äijä-Ari, joka herätti minussa keittotaidollisen kunnianhimon, ja oma äitini, jonka ansiosta tiedän, miltä hyvä ruoka maistuu. Äidiltä olen myös saanut kaikki perusreseptit kuten karjalanpaistin ja vispipuuron ohjeet.


Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?

Ei, mikä johtuu ehkä siitä että niin kauan kuin asuin äidin lihapatojen ääressä, en itse juurikaan kokkaillut (poislukien nuo piparinleipomiset ja sen sellaiset). Varhaisimmat yritelmäni sen jälkeen kun muutin pois kotoa eivät siedä tarkempaa muistelua.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?

Mikä tahansa ohje, jossa on liivatetta, joutuu suoraa päätä ö-mappiin - liivate ja minä emme vain sovi yhteen. Ihan tavallista pullataikinaa kohtaan tunnen myös kammoa, johtuen traumaattisesta kokemuksesta teini-iässä.  Pullapitkoksi aiottu tuotos muistutti uunista tultuaan enemmän hiiltynyttä halkoa, ja oli sisältä raaka.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiöväline ja suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiin tulee?

Hyvät veitset, merkkifriikki en ole, mutta veitsen täytyy olla terävä ja tarpeeksi painava että leikkaaminen sujuu helposti eikä ole ärsyttävää nysväämistä. Rakastan myös Iittalan All steel -teräskulhoja, ne ovat käytännöllisesti katsoen tuhoutumattomia.

Suurin pettymys on ehkä Hackmanin Matador -pannu, jonka piti kestää kovia lämpötiloja. Silti se kärventyi meillä parissa vuodessa pilalle. 

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Tykkään laittaa maksamakkaraa ja juustoa samalle leivälle, ja se on Karhuherran mielestä omituista. Muut kummallisuudet, kuten juusto-kaakaoleivät ja ruisleivän voin ja ketsupin kanssa, olen jättänyt lapsuuteen.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?

Kala, kreikkalainen jugurtti hunajan kanssa, juustot... äh, ei kolme riitä. Ainakin pekoni pitäisi vielä saada mahtumaan mukaan.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?

Jälkiruokia, olen todella laiska tekemään jälkkäreitä. Arkiruuanlaitosta puuttuu myös kokeilua ja viitseliäisyyttä, tulee toistettua niitä samoja helppoja, säilytystä ja lämmitystä kestäviä keittoja, laatikoita ja kiusauksia.