Mangovaahto

Jälkiruuat ovat varmaankin akilleenkantapääni, laitan niitä aniharvoin. Sunnuntaina olimme kutsuneet ystäväperheen syömään, ja päätin tällä kertaa kunnostautua. Olen tehnyt tätä mangovaahtoa viimeksi joskus aikana jolloin minulla ei ollut vielä perhettä, ja laitoin useammin myös jälkiruokaa, vaikka repertuaarini olikin aika suppea. Silloin tein tämän tosin jäädykeversiona, josta jätin liivatteen pois. Nyt ajattelin laittaa vaahdon viimeisen päälle reseptin mukaan, ja yrittää murtaa minua vainoavan liivatteen kirouksen.

Mangovaahto

800 g säilykemangoa (ks. kommentit alla)

2 dl kuohukermaa

2 kananmunan valkuaista

2 tl sokeria

1 limetin mehu

1 tl liivatejauhetta (ks. kommentit alla)

Koristeluun esim. sitruunamelissan lehtiä

Soseuta mango esim. sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vaahdota kolmannessa kulhossa kananmunanvalkuaiset. 

Jos käytät liivatetta, käsittele sitä pakkauksen ohjeen mukaan. (Minä en ala neuvoa ketään liivatteen käsittelyssä, syystä joka myöhemmin selviää.)

Lisää valkuaisvaahtoon sokeri, limettimehu ja liivate. Sekoita joukkoon mangosose ja lopuksi kermavaahto niin että tuloskena on tasaisen keltainen vaahto. Siirrä tarjoiluastiaan tai annoskulhoihin ja hyydytä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.

Kommentit:

Mielestäni on tulkinnanvaraista on paljonko on 800 g säilykemangoa - tarkoitetaanko sillä tölkkien painoa vai hedelmälihan painoa? Itse olen menetellyt ensimmäisen vaihtoehdon mukaan. Kahdesta 425 g mangosäilyketölkistä tuli yhteensä 450 g mangoa. Tulkintaero on siis merkittävä. Jostain syystä mangosta jäi vaahtoon pieniä "karvoja" eli mangon kuituja joita en muista aikaisemmilta yrityksiltä.

Sokerin määrä voi näyttää vähältä, mutta kannattaa muistaa että sokeria tulee myös sokeriliemessä lionneista mangoista.

Mitä tulee liivatteeseen, minä ja liivate emme edelleenkään ole kavereita. Kolmannella yrittämällä sain liivatteen liukenemaan asiaankuuluvasti tilkkaan kuumaa vettä (pakkauksen ohjeen lukeminen heti ensimmäisellä kerralla olisi ehkä auttanut). Seokseen lisätyllä liivatteella ei kuitenkaan tuntunut olleen mitään vaikutusta lopputuloksen koostumukseen. Toisaalta reseptissä annettu liivatteen määrä suhteessa nestemäärään on aivan liian pieni verrattuna liivatelehtipakkauksen ohjeeseen. Jotenkin tulee mieleen epäillä, että alkuperäinen kiinteytysaine on ollut jotakin muuta, jonka kirjan kääntäjä on korvannut yhdellä teelusikallisella liivatejauhetta sen enempiä tuumimatta? Jos siis haluat vaahdosta kiinteämpää, älä usko ohjetta, vaan liivatelehtipakkausta. Minä taidan tunnustaa tappioni, ja jättää liivatteen käsittelyn jatkossakin Karhuherran huoleksi.

Maku oli sentään onnistunut, raikas ja mielestäni mukavasti mangoinen. Limetti raikasti kokonaisvaikutelmaa - myös ystävä, joka ei omien sanojensa mukaan pidä pelkän mangon mausta, santsasi.

Savukalan kaveriksi

Lähi-Prismamme kalatiski yllättää väliin myönteisesti valikoimallaan. Tällä kertaa sieltä oli saatavilla rautua (eli pohjoisen nieriää).

Jotakin kautta meille oli päätynyt pari savustuspussia, toinen "perinteinen" ja toinen "grilliin lihalle". Päätin kokeilla tätä "perinteistä" mallia raudulle. Suolasin kalan ja panin ohjeiden mukaan savupussiin ja kuumaan (250 astetta) uuniin. Kohta uunista tulikin mukava leppäsavun tuoksu. Pussia pidettiin vartti kuumassa, sen jälkeen uunin lämpöä piti pudottaman reippaasti loppukypsennyksen ajaksi. Se ei käynyt ihan yksinkertaisesti, jouduin pitämään luukkua jonkin aikaa auki että sain lämmön laskemaan vaaditut 60-70 astetta lopun vajaan 15 minuutin ajaksi.

Pussista tuli avatessa miellyttävä savuinen tuoksu, mutta kala ei näyttänyt savustetulta, vaan höyryssä kypsennetyltä - no, ihmekö tuo, kun tiiviissä pussissa kypsennetään. Uitin silti kalan vielä suolavedessä ennen tarjoilua. Savun maku lopputuloksessa oli hyvin mieto. En tiedä onko tämä ihan tarkoituksellista, vai olisiko pussin sisältö päässyt vähän väljähtymään epämääräisen ajan keittiön laatikossa viereksiessään. 

"Savukala" sai kaverikseen tällaista peruna-kananmunapöperöä, johon olen ihastunut alun perin Lähi-idässä. Tämä lisuke sopii erinomaisesti lämpimän päivän lounaalle tai saunan päälle nautittavaksi.

Peruna-kananmunapöperö savukalalle (neljälle)

6-8 jauhoista perunaa, keitettynä ja kuorittuna

3 kovaksikeitettyä kananmunaa

pari kevätsipulia tai iso nippu ruohosipulia

kourallinen persiljaa

suolaa, valkopippuria

loraus neitsytoliiviöljyä

Tilsi perunat ja kananmunat haarukalla karkeaksi muusiksi. Silppua kevätsipuli/ruohosipuli ja persilja. Sekoita peruna-munamuusiin sipuli- ja persiljasilppu, suola, valkopippuri ja oliiviöljyä sen verran että perunaseos sopivasti kostuu. 

Sieni-pekonipiirakka

Tarkoitukseni oli tehdä parsa-pekonipiirakkaa, siis tätä, mutta lähikaupassa ei ollut parsaa. Koska olin tulossa töistä ja olin nälkäinen, en jaksanut lähteä kauemmas parsaa etsimään, vaan päätin tehdä sen sijaan sieni-pekonipiirakan samalla ohjeella - paitsi että jätin sitruunamehun pois, laitoin tuoretta timjamia ja persiljaa ja unohdin täytteestä kananmunat. Viimemainitut olisi kyllä kannattanut muistaa, nyt täyte jäi löysäksi. Oikaisin myös käyttämällä valmista piirakkataikinaa, jota en vaivautunut esipaistamaan. Viitseliäämpi voi tehdä taikinan esimerkiksi alla olevan Soppakellarista nyysimäni ohjeen mukaan. 

Sieni-pekonipiirakka

pohja:
100 g voita
2½ dl vehnäjauhoja
2-3 rkl kylmää vettä

(ripaus suolaa)

Nypi sekaisin pehmeä voi ja jauhot (joihin olet sekoittanut suolan, jos käytät). Lisää varovasti sen verran vettä, että saat aikaan taikinan, josta voi muovata pallon. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja esipaista 10-15 min.

täyte:
200 g pieniä herkkusieniä
1 paketti (170 g) pekonia
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
3 munaa
150 g ranskankermaa
1 dl kuohukermaa
1 dl parmesania raasteena
reilusti tuoretta, silputtua timjamia ja persiljaa
mustapippuria myllystä
 

Puhdista ja puolita sienet. Viipaloi pekoni. Kuori ja silppua sipuli ja murskaa kuorittu valkosipulin kynsi. Paista ensin pekoni reippaalla lämmöllä, ja sen jälkeen ruskista sienet pekonin rasvassa. Lopuksi hauduta sipuli ja valkosipuli pehmeäksi (lisää tarvittaessa voita/rypsiöljyä). 

Sekoita ranskankerma, kuohukerma, parmesaaniraaste, kananmunat, yrtit ja pippuri kulhossa. 

Jos käytät valmistaikinaa, vuoraa tässä vaiheessa taikinalla pyöreä tai suorakaiteen muotoinen piirakkavuoka. Levitä sipulisilppu ja pekoni taikinapohjalle. Kaada sitten ranskankermaseos päälle, ja lopuksi asettele pinnalle sienenpuolikkaat. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes reunat ja täytteen pinta ovat saaneet väriä.

 

Maku oli kohdallaan, mutta voisiko mitään muuta ollakaan, kun täytteenä on sieniä ja pekonia? Määrän olisi voinut saman tien kaksinkertaistaa kolmelle aikuiselle ja yhdelle lapselle.

Parsapiirakkaa sitten seuraavalla kerralla.

Perunarösti

Olemme yrittäneet joskus ennenkin tehdä röstiperunoita, mutta onnistumisprosentti on ollut aika huono. Perunat ovat jääneet turhan raaoiksi. Hiljattain ari oli laittamassa meillä ruokaa, ja lisäkkeeksi äijä ehdotti röstiperunoita. Koska aiemmilla ohjeilla emme ole päässeet tyydyttävään lopputulokseen, päätin kysyä googlelta, joka tarjosi meille Hellapoliisin pannunkokoisen perunaröstin.

Menimme vähän oikotietä onneen, koska emme (silkkaa huolimattomuuttamme, myönnetään) esipaistaneet raastetta. Lopputulos oli meistä kuitenkin kypsyydeltään onnistunut - ehkä salaisuus oli kypsentämisessä kannen alla? Suolaa oli alkuperäisessä ohjeessa meille ihan liikaa, koska sitä tuli melkoisesti myös käyttämästämme juustosta (mustaleimainen emmental). Siispä toisen oton teimme vähemmällä suolalla ja juustolla. Laitoimme myös seokseen paprikan sijasta muskottia, ja tällä kertaa olimme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen. Tässä tuunattu ohje:

Perunarösti (2,5 annosta)

3-4 jauhoista perunaa

1 keskikokoinen sipuli

jauhettua muskottipähkinää

mustapippuria, suolaa

voita paistamiseen

pinnalle:

juustoraastetta

Raasta perunat ja sipuli. Sekoita joukkoon mausteet. Kuumenna paistinpannu ja sulata siinä voi. Painele perunasipuliseos pannuun melko ohueksi kakuksi ja peitä kannella. Anna paistua kannen alla kunnes alapinta on saanut kauniin ruskean värin. Käännä sitten rösti kannen avulla - tässä välissä pannuun voi lisätä hieman rasvaa. Sirota käännetyn röstin pinnalle juustoraaste ja peitä taas kannella. Paista kunnes toinenkin puoli on saanut väriä ja tarjoa heti.

Raakaa ruokaa

Hesarissa oli jo aikaisemmin keväällä juttu raakaruuasta. En usko että ikinä alan valmistaa raakapuuroja saati että siirtyisin kokonaan raakaravintoon, mutta tämä Outi Rinteen "raaka pasta primavera" vaikutti houkuttelevalta, vaikkei sillä minusta pastan kanssa mitään tekemistä olekaan.

Tein annoksesta kerralla noin puolet. Omaan makuuni  valkosipulia saisi olla vähemmän, nyt sen maku oli minusta turhan hallitseva. Primavera vaikuttaa ihanteelliselta vaikkapa kesäiselle lounaalle.

Macadamia-kastiketta tein täyden määrän, se tuntuu säilyvän jääkaapissa suljetussa purkissa muutaman päivän. Se muuten sopi mainiosti myös pinjansiemenillä ja mintulla maustetun couscousin kanssa.

Raaka pasta primavera (puolikas annos)

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

2 porkkanaa

1 kevätsipuli

2,5 dl tuoreita herneitä

1 valkosipulinkynsi puristettuna
puolikkaan sitruunan mehu

0,5 - 1 tl juoksevaa hunajaa

1,5 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

ripaus hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

kastike (koko annos):

1,25 dl macadamiapähkinöitä (liota yön yli runsaassa vedessä)

2,5 dl vettä

1-2 tl sitruunamehua

1 tl juoksevaa hunajaa

0,5 tl suolaa

1 valkosipulinkynsi

mustapippuria

koristeeksi: tuoretta persiljaa tai basilikaa

Aloita laittamalla pähkinät edellisenä iltana likoamaan.

Suikaloi kesäkurpitsat ja kuoritut porkkanat pitkittäin perunankuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Sekoita joukkoon sitruunamehu, suola, valkosipuli, hunaja ja mustapippuri. Anna marinoitua puoli tuntia. Kaada neste pois. 

Viipaloi kevätsipuli. Lisää se, oliiviöljy, sipuli ja herneet kesäkurpitsa-porkkanaseokseen ja jatka marinointia vielä toiset puoli tuntia. 

Tee sillä aikaa kastike: kaada liotetuista pähkinöistä vesi. Jauha pähkinät tehosekoittimessa hienoksi rouheeksi. Lisää sitten vähitellen vettä kunnes seos on kermamaista ja sileää. Lisää muut kastikkeen ainekset.

Kaada pähkinäkastike kesäkurpitsa-porkkanaseoksen joukkoon, koristele persiljalla tai basilikalla.

(koristeyrtit unohtuivat, niin kuin näkyy)

Täytetty taimen

Äitienpäivän juhlintamme oli tavallista pienimuotoisempaa Karhuherran muiden menojen vuoksi. Varhain nautittu aamiainen poikkesi tavanomaisesta vain kortin ja lahjojen osalta. Pojan kanssa kävimme sentään päivällä keräämässä valkovuokkoja.

Päivällisen valmistaminen jäi myöhään iltaan, joten sekään ei saanut ihan tavanomaista määrää huomiota osakseen. Jo perinteeksi muodostunut parsa siinä toki esiintyi, tällä kertaa ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä ja grillattuna:

Pääruuaksi laitoimme yrteillä täytettyä kalaa, jonka kehittelin yhdistämällä kahta aiemmin hyväksi havaittua reseptiä, uunitettua nieriää ja yrttikalaa. Hyvää tuli tästäkin.

Jos kalan käsittely tuntuu hankalalta, kokonaisena uunissa paistettu kala on sieltä helpoimmasta päästä. Käyttämämme kala oli Ahvenanmaalla kasvatettua taimenta, mutta tämän ruokalajin voi valmistaa monesta muustakin kalasta.

Yrteillä täytetty taimen

1 noin kilon painoinen taimen, sisälmykset poistettu

hienoa merisuolaa

täyte:

1 dl kuivaa vaaleaa leipää muruina

reilusti silputtua basilikaa, minttua, persiljaa, rosmariinia ja timjamia

1 kevätsipuli silputtuna

yhden sitruunan raastettu kuori

oliiviöljyä

suolaa

lisäksi

loraus valkoviiniä

Huuhdo ja kuivaa kala. Hiero suolaa kalan vatsaan. Halutessasi leikkaa vielä pyrstöä auki jonkin matkaa, jotta saat täytettä sinnekin. Siirrä kala voideltuun uunivuokaan.

Valmista täyte: silppua yrtit, viipaloi kevätsipuli, raasta sitruunankuori ja sekoita kaikki leivänmuruihin. Mausta ripauksella suolaa. Lisää oliiviöljyä sen verran että lopputulos on tahnamainen. Täytä kalan vatsa yrttiseoksella. Kaada lopuksi vuokaan sen verran valkoviiniä että sitä on joka puolella kalan ympärillä mutta ei kovin syvälti. 

Paista uunissa 200 asteessa n. 40 minuuttia (isompi kala tarvitsee pidemmän kypsymisajan). 

Poista kalasta päällimmäisen kyljen nahka tarjolle tuodessa. Kypsästä kalasta nahka ja ruodot irtoavat helposti.

Hei hoi hauki!

Pekonilla on viime aikoina hunnutettu meillä vaikka mitä.

Haukea on yleensä tavattu ruokapöydässämme joko pannulla paistettuna tai uunissa kypsennettynä pestohaukena. Herkutellaan kalalla -kirjasta löysin kuitenkin kiinnostavan kuuloisen ohjeen pekonihauelle. Haukihan on varsin kuivalihainen kala, jonka takia sitä ei sellaisenaan yleensä uunissa valmisteta. Pekoni puolestaan sopii (melkein) kaikkeen, miksi ei siis kalallekin.

Pekonihauki (kolmelle)

n. 1 kg hauki

6 siivua pekonia (ks. kommentit)

8 salvian lehteä

suolaa, valkopippuria

Perkaa hauki, jos et pyytänyt kalakauppiasta sitä tekemään: poista sisälmykset ja kidukset ja suomusta. 

Huuhtele ja kuivaa hauki. 

Hiero hauen mahaan valkopippuria ja suolaa ja laita sinne salvianlehdet. Hiero hieman suolaa myös hauen kylkiin ja selkään. Leikkaa hauen selkäpuolelle viiltoja, joihin työnnät löysälle rullalle käärityt pekoniviipaleet.  Siirrä hauki isoon uunivuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 30 min (jos laitat isomman hauen, pidennä paistoaikaa). Valele välillä haukea paistoliemellä.

Meidän hauestamme ei lientä irronnut valelemiseen riittävää määrää. Lopputuloksessa ei silti ollut mitään varsinaista vikaa, vaan hauki oli pysynyt mehevänä uunissa. Pekoni ja salvia olisivat kuitenkin saaneet mielestämme maistua enemmän, joten lisäämme niitä ensi kerralla. Uskoisin että jos paistolientä olisi tullut riittävästi hauen valeluun, se olisi tuonut enemmän pekonin aromeita myös itse kalaan. Haukemme oli kuitenkin laiha kevätkala, kenties kesän ajan lihoneesta syyshauesta irtoaisi enemmän nestettä. Pekonin määrän lisäys epäilemättä auttaa myös.

Pekonilla hunnutettu hirvenpaisti

Olemme laittaneet hirvenpaistia muutaman kerran, mutta hiukan uhkarohkeasti lähdin vappuna laittamaan sitä "omasta päästäni" hiukan paahtopaistin tapaan. Pakastettu paisti sai mennä jäisenä marinadiin, jossa se hiljakseen suli vuorokauden verran. Välillä käänsin paistia jotta marinointi olisi tasainen. Jotta paisti ei kuivuisi uunissa, päätin kietoa sen pekoniin. Tämä toimi, ja lopputuloksesta tuli sangen onnistunut.

Ihan niin vakuuttunut en ollut hirvelle laatimastani kastikkeesta, jonka keittelin kokoon paistoliemestä ja punaviinistä ja vähän kaikesta muustakin mitä kaapista löytyi, vaikka muut syöjät sitäkin hyväksi kehuivat.

Marinadi hirvenpaistille

punaviiniä

rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

katajanmarjoja

rosmariinia

Pekonihunnutettu hirvenpaisti (3-4:lle)

n. 600 g hirvenpaisti

n. 8 siivua pekonia

Ota hirvenpaisti marinadista ja kuivaa se. Paista siihen kuumalla pannulla nopeasti paistopinta, etteivät nesteet karkaa paistista uunissa. Hiero pintaan suolaa ja mustapippuria. Kiedo sitten paisti pekonisiivuihin. Työnnä paistiin paistomittari sen paksuimpaan kohtaan. Paista 200 asteisessa uunissa kunnes paistin sisälämpötila on 60 astetta. Ota paisti uunista ja kääri folioon vetäytymään ainakin 10 minuutiksi. Ota liemi talteen. Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi ja siirrä lämmitettyyn tarjoiluastiaan - paistuneen pekonin voi tarjota paistin ohessa.

Kastike

hirven paistoliemi (n. 1,5 dl)

saman verran punaviiniä kuin paistolientä

maun mukaan:

1-2 rosmariinin oksaa

pari ruokalusikallista punaherukkahilloa

loraus kermaa

kuusenkerkkäsiirappia
mustapippuria

(suolaa)

Mittaa kasariin paistoliemi ja punaviini ja lisää joukkoon pari rosmariinin oksaa. Keitä reippaasti kokoon, lisää pari ruokalusikallista punaherukkahilloa ja loraus kermaa, mausta kuusenkerkkäsiirapilla ja mustapippurilla ja tarkista suola (paistoliemi on aika suolaista). 

En osaa antaa mitään tarkkoja määriä kastikkeen maustamiseen käytetyille aineksille, koska lisäilin niitä näppituntumalla, maistellen lopputulosta. 

Kevään juhla

Meille on muodostunut perinteeksi nauttia vappupäivänä myöhäistä lounasta/varhaistä päivällistä sisareni - ja nyttemmin myös hänen kumppaninsa - kanssa. Yleensä me vastaamme pääruokapuolesta, ja siskoni Päivätär, joka omaa huomattavasti enemmän taipumuksia leipomiseen kuin allekirjoittanut, hoitaa jälkiruuan.

Ilman parsaa tämä alkavan kevään juhla-ateria ei tietenkään suju, joten alkupalaksi söimme parsasalaattia. Parsat grillattiin, ja niiden seurana tarjottiin salaatteja, kirsikkatomaattia ja ilmakuivattua kinkkua, joista varsinkin viimemainittu sopii parsan kaveriksi erinomaisesti.

Tällä kertaa toinen ruokavieraistamme oli etukäteen toimittanut meille hirven paistin, joten pääruokalajin valinta oli helppoa. Kevät on myös maa-artisokan sesonkia. Siksipä pekonihuntuun kiedottu hirvipaisti sai seurakseen kermalla parannetun maa-artisokka-perunapyreen. Sienikastike hirvelle olisi mielestäni tuntunut syksyiseltä, joten sävelsin kastikkeen paistoliemestä ja punaviinistä. Ruokapöydässä tosin tuli puheeksi että korvasienikastike olisi tietysti käynyt vallan hyvin keväiseen teemaan.

Pääruaan jälkeen nautimme juustoja, keksejä ja viikuna- sekä taatelihilloja (jotka ensinmainittuja lukuunottamatta olivat myös Päivättären käsialaa).

Aterian loppuhuipennuksen muodosti Päivättären laatima vadelmin, karhunvatukoin ja pensasmustikoin koristeltu pavlova, josta jäi ihanan kesäinen jälkimaku.

Tervetuloa kevät!

Filee Wellington

Pääsiäismaanantain pääruoka oli Arin toissa kesänä meille esittelemä filee Wellington. Ohje, jonka olemme siis saaneet Arilta, on alkujaan Paul Gaylerin kirjasta Pihvi. Laitan sen tähän alkuperäisessä muodossa, vaikka toteutuksemme erosikin paikoin alkuperäisestä - liha oli naudan ulkofileetä, sienet herkkusieniä ja madeirankin tilalla meillä oli marsalaa.

Filee Wellington

50 g suolatonta voita
3 salottisipulia hienonnettuina
250 g portobelloja hienonnettuna
1 dl kuivaa valkoviiniä
50 g tuoreita vaaleita leivänmuruja
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
2 rkl auringonkukkaöljyä
1 kg keskiosasta leikattua naudan sisäfileetä
600 g valmista lehtitaikinaa
vatkattua kananmunaa voiteluun
1½ dl madeiraa
1 dl vahvaa lihalientä
1 tl arrow-juurta sekoitettuna 1 tl madeiraa

Lämmitä uuni 190 °C. Kuumenna voi paistinpannussa, lisää salottisipuli ja kuullota miedolla lämmöllä noin 2-3 minuuttia eli kunnes sipuli on pehmeää. Nosta lämpöä, lisää sienisilppu ja paista vielä 5 minuuttia eli kunnes se on pehmeää. Lisää valkoviini ja anna porista kaksi minuuttia. Lisää leivänmurut ja mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä tehosekoittimeen ja surauta karkeaksi massaksi. Kaavi seos tehosekoittimesta kulhoon ja jäähdytä.

Kuumenna öljy pannussa. Ruskista pinta kuumassa öljyssä kauttaaltaan kullanruskeaksi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kaulitse voitaikina fileen peittäväksi suorakaiteen muotoiseksi palaksi. Leikkaa taikainan reunat siisteiksi ja säästä taikinanauhat koristeeksi. Levitä sieniseosta taikinalevylle, mutta jätä reunoille 3 cm reunus. Voitele reunus kananmunalla. Aseta paistettu filee taikinalevylle ja kääri tiukauksi paketiksi.

Karhuherran taidonnäyte

Laita paisti saumapuoli alaspäin suurelle uunipellille ja voitele taikinakuori kananmunalla. Tuikkaa lihaan paistolämpömittari, jos sellaista käytät.

Valmiina uuniin

Paista uunissa 30-35 minuuttia (sisälämpötila 60-65 astetta) jos haluat jättää lihan mediumiksi. Ota huomioon, että lämpötila nousee ja liha jatkaa kypsymistä vielä jonkin aikaa uunista ottamisen jälkeen.

 Lämpötila on noussut 70 asteeseen

Siirrä uunista leikkuulaudalle, anna vetäytyä (vähintään) viisi minuuttia ja leikkaa viipaleiksi.

Valmista kastike keittämällä madeiraa ja lihalientä kokoon kunnes nesteen määrä on vähentynyt lähes puoleen. Suurusta kastike arrowjuuritahnalla, mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile lihan kanssa. 

Madeiran puutteessa käytimme kastikkeeseen marsalaviiniä. Kastike ei ollut yhtään hullumman makuista, mutta sen suurustaminen kyllä epäonnistui - joko vika oli reseptin antamissa määrissä tai iäkkäässä arrowjuuri-jauheessa. Arrowjuurisuuruste myös pyrki erottumaan kastikkeesta - olisikohan pitänyt keittää enemmän suuruksen lisäämisen jälkeen?

Liha oli uunissa mittarin kanssa kunnes sisälämpötila oli 65 astetta, mutta jälkikypsymisen tuloksena se pääsi kuitenkin hivenen turhan kypsäksi. Ensi kerralla otamme lihan uunista heti mittari näyttää 60 astetta. Voitaikinakuori kostui pohjasta uunissa, eikä täyte halunnut oikein pysyä mukana kun viipaleita nosteltiin lautaselle. Tärkein oli kuitenkin kohdallaan, eli maku oli hyvä. Lisukkeena nautimme höyrytettyjä ruusukaaleja ja Pastanjauhajilta omaksumiamme lyttypottuja.