Moussaka

Olemme lähdössä matkoille, joten vuorossa on operaatio jääkaapin tyhjennys. Meidän jääkaappimme on tosin joka tapauksessa ympärivuotisesti puolillaan hilloja, mehuja ja sen sellaista kylmäsäilytettävää, mutta ainakin herkemmin pilaantuvat ruuat täytyy yrittää syödä pois ennen lähtöä.

Koska vihanneslokerossa majaili yksi munakoiso, päätin vihdoinkin laittaa moussakaa. Reseptiarpajaisten pisimmän korren veti tämä Maku-lehden ohje, joka olikin erittäin onnistunut valinta, moussakasta tuli nimittäin hillittömän hyvää.

Muutin ohjetta sikäli, että alkuperäisessä ohjeessa munakoisoa ei neuvottu itkettämään. Itse kuitenkin vannon itkettämisen nimiin, sillä ilman sitä koiso voi jäädä karvaaksi. Leikkasin koison ja kesäkurpitsan myös ohuemmiksi viipaleiksi kuin ohjeessa, eivätkä paksummat viipaleet olisi isohkoon vuokaani riittäneetkään kokonaiseksi kerrokseksi. Alla siis moussaka sellaisena kuin sitä laitoin. 

Kreetalainen moussaka (kuudelle)

400 g munakoisoa (yksi parahultaisen kokoinen koiso)

300 g kesäkurpitsaa (yksi keskikokoinen kesäkurpitsa)

400 g keitettyjä perunoita (otin arviolta kymmenkunta uutta perunaa)

1 sipuli

2 tomaattia

500 g naudan paistijauhelihaa

0,25 dl tomaattipyreetä (laitoin yhden pikkutölkin)

suolaa, mustapippuria

3 rkl silputtua persiljaa (saattoi mennä enemmän)

oliiviöljyä paistamiseen

Itketä munakoiso: viipaloi koiso n, 0,5 cm paksuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet esim. uunipellille ja sirota niiden päälle hieman suolaa. Anna koison itkeä 1-2 tuntia ja taputa sitten viipaleet talouspaperilla kuivaksi.

Leikkaa myös kesäkurpitsa vastaavalla tavalla viipaleiksi. Paista munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleet muutamassa erässä pannulla oliiviöljyssä kunnes ne saamat hieman väriä. (Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että ne menevät aivan lötköiksi jo tässä vaiheessa.)

Hienonna sipuli ja kuutioi tomaatit. Paista jauheliha ja sipulisilppu oliiviöljyssä. Lisää sekaan tomaattipyree ja tomaattikuutiot ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi persiljasilppu. 

Valmista valkokastike:

2-3 rkl oliiviöljyä

3/4 dl vehnäjauhoja

5 dl kevytmaitoa

1/4 tl muskottipähkinää

suolaa, mustapippuria

50 g vuohenmaitojuustoa

1 kananmuna

Pane kattilaan kuumenemaan oliiviöljy ja lisää siihen jauhot. Sekoita hyvin, älä anna jauhon ruskistua. Vatkaa sekaan maito ja sekoita hyvin, jotta kastikkeeseen ei jää kokkareita. Kiehauta maitokastike koko ajan sekoittaen, sillä vehnäjauho-oliiviöljyseos jämähtää halukkaasti kattilan pohjaan ellei sitä pidä liikkeessä (mistäkö tiedän? no arvatkaa...). Mausta suolalla, pippurilla ja jauhetulla muskotilla. Muista suolatessasi että suolaa tulee myös juustosta.

Ota kattila tulelta ja lisää kastikkeeseen murusteltu vuohenjuusto. Sekoittele kunnes juusto on sulanut kastikkeeseen. Anna sitten kastikkeen jäähtyä jonkin aikaa (itse jäähdytin kastikkeen kylmävesihauteessa). Lisää muna ja sekoita hyvin. 

Kokoa moussaka voideltuun uunivuokaan latomalla siihen kerroksittain kesäkurpitsaviipaleita, jauhelihaseosta, perunaviipaleita ja jauhelihaseosta. Lado päällimmäiseksi munakoisoviipaleet ja valuta valkokastike tasaisesti koko komeuden päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. 40-45 min kunnes valkokastike on saanut väriä. Anna vetäytyä vartista puoleen tuntiin ennen tarjoilua. 

Moussakan valmistaminen vaatii hieman enemmän vaivannäköä, mutta maku palkitsee. Käyttämäni ylämaankarjan jauhelihakin tosin varmasti osaltaan vaikutti onnistuneeseen lopputulokseen, sillä sen maku on voimakkaampi kuin tavallisessa naudanjauhelihassa. Vaihtoehtona voisi käyttää myös lampaanlihaa.

Todistetusti moussaka toimii loistavasti myös seuraavana päivänä.

Pasta estate

Jos asuisimme Italiassa, laittaisimme tätä pastaa keväällä nimellä pasta primavera. Suomessa kotimaisia uuden sadon kasviksia saa kuitenkin vasta juhannuksen jälkeen, siksi vaihdoimme nimenkin kesäiseksi. Lisäksi sana estate tuntuu hauskasti viittaavan myös raaka-aineiden lähteeseen, eli palstaamme, josta kesäkurpitsat ja sokeriherneet kerättiin. Yrtit tulivat omalta parvekkeelta, tomaatit ja sipulit tällä kertaa kaupasta.

Pasta estate (neljälle)

1,25 l fusillia (tai penneä tai farfallea; keittoaika n. 11-12 min)

oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

2 pienehköä kesäkurpitsaa (keltainen ja vihreä)

2 kevätsipulia

n. 0,25 l sokeriherneen palkoja

250 g kirsikkatomaatteja

reilusti karkeasti silputtua tuoretta minttua, timjamia, persiljaa ja basilikaa

suolaa, mustapippuria myllystä

muutama kesäkurpitsan kukka (ei välttämätön)

parmesaania tarjoiluun

Laita pastan keitinvesi kiehumaan.

Pätki sokeriherneet ja kevätsipulit, puolita tomaatit ja leikkaa kesäkurpitsa paksuhkoiksi tikuiksi. Murskaa valkosipulin kynnet.

Jos käytät kesäkurpitsan kukkia, puhdista kukat poistamalla kovat vihreät verholehdet ja emit/heteet (ja tarkasta ettei kukassa ole asukkaita) sekä varsi.

Kun olet saanut pastan kiehumaan, kaada paistokasariin oliiviöljyä niin että pohja reilusti peittyy. Kuumenna öljy ja lisää siihen murskattu valkosipuli. Paistele valkosipulia hetki että makua irtoaa öljyyn. Lisää kesäkurpitsat ja kevätsipuli, ja paistele käännellen. Kippaa hiukan myöhemmin herneet kasariin. Muutamaa minuuttia ennen pastan valmistumista lisää tomaatit ja timjami. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää muut yrtit ja viimeiseksi kesäkurpitsan kukat. Kaada päälle valutettu pasta ja kääntele vihannekset pastan sekaan.

Tarjoa parmesaaniraasteen kanssa.

Kesäkurpitsan kukissa on oma hieno makunsa. Ne säilyvät vuorokauden verran jääkaapissa kevyesti talouspaperiin kiedottuina.

Mansikkaista

Lieneekö kesäisempää makua kuin mansikka? Viime päivät olen paitsi syönyt myös juonut mansikoita.

Lemppari-mansikkadrinkkini, mansikkamargaritan, spontaania valmistamista haittasi se että baarikaapissamme ei ollut juomaan vaadittavia tequilaa ja triple seciä, mutta onneksi löytyi Hesarin mansikkadaiquiri, johon sopii myös edellisessä juomapostauksessa käytetty rommi. Poika sai luonnollisesti tästä juomasta oman version ilman rommia, mutta hieman reilummalla sitruunamehulla ja sokerilla, ja mikä ettei sellaista voisi aikuisillekin tarjota. Kun alkoholin jättää pois, juoma onkin melkoinen hyvänmakuinen terveyspommi!

Jäitä on syytä tehdä paljon, meidän vajaat kaksi rasiallistamme oli niukanlaisesti. Jäiden murskaamiseen käytin huhmarta, jonka ongelmana on kuitenkin roiskuminen. Kenties jäätä voisi pakastaa ohueksi levyksi josta sitä olisi helpompi murskata?

Päivätär toi meille näitä suloisia mansikkamuffinsseja:

Mojito eli mintulle kyytiä

Reissujemme aikana parvekepuutarhamme oli Päivättären hellässä hoivassa riehaantunut kasvamaan niin että en ole ikinä ennen nähnyt vastaavankokoisia mintunlehtiä. Minttua piti siis alkaman hyödyntää. Ihastuin kovasti mojitoon taannoin Vanhan terassilla, ja siitä syntyi ajatus laatia itsekin näitä raikkaita helledrinkkejä, kun limettiäkin sattui sopivasti olemaan valmiina. Alkuun meinasi kuitenkin tulla tenkkapoo, koska soodavesi ei kuulu jääkaappimme vakiovarusteisiin. Onneksi pelastukseksi löytyi tämä Maku-lehden ohje, jossa käytetään tonicia. Ystävällistä on myös antaa mitat normaalisti keittiöstä löytyvinä yksiköinä, me kun emme ole niin ahkeria drinkkien rakentelijoita että olisimme hankkineet juomamittoja. Koska tuskin koskaan teen täsmälleen niin kuin reseptissä käsketään, täytin sokerina intiaanisokeria ja minttua laitoin reilusti enemmän kuin ohjeessa. Lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut.

Mojito (1 annos)

puolikas limetti lohkoina

kämmenpohjallinen tuoreita mintun lehtiä

1 rkl intiaanisokeria

3 rkl vaaleaa rommia

1,5 dl tonic-vettä

jäitä

Laita limettilohkot, mintun lehdet ja sokeri paksupohjaiseen lasiin ja survo esim. huhmareen petkelellä niin että limetistä irtoaa mehua ja mintut hieman murskaantuvat. Täytä lasi puolilleen jääpaloilla ja lisää rommi ja tonic-vesi. 

Muunnelma: Testatusti hyvin tässä yhdistelmässä toimii tonic-veden tilalla myös greippilimsa, jota laitetaan lasiin n. 1 dl, eli hieman vähemmän kuin tonicia. 

Alkoholiton: Greippilimsaan voi laatia tästä drinkistä myös rommittoman version joka on ihanan raikas hellejuoma ja sopii myös kuskille. Lisää potkua voi holittomaan versioon hakea ylimääräisestä tirauksesta limettimehua.

Seitsemän kukan juhannuskakku

Jos kerää juhannuksena seitsemän erilaista kukkaa ja nukkuu kimppu tyynyn alla, näkee unessa tulevan puolisonsa. Joidenkin mukaan kukkia tosin pitäisi olla yhdeksän - ehkä se vaihtelee eri puolilla maata riippuen siitä paljonko erilaisia kukkia voi juhannuksena odottaa löytävänsä?

Me keksimme Päivättären kanssa laittaa kukat kakkuun, jonka toimme juhannuspäivän kahvipöytään. Kukkaset keräsimme Kesäkodin lähimaastosta.

Olisin halunnut toteuttaa kakun pavlovan tapaan eli marenkipohjalle, mutta valmiit marenkipohjat olivat kaupasta jo loppuneet kun sinne asti aatonaattona pääsimme. Niinpä kakkupohjana on torttupohja, jonka päälle laitoimme kerroksittain muussattua tuoretta mansikkaa, vaniljakiisseliä ja kermavaahtoa. Koristeena on mansikoiden lisäksi koiranputken, lemmikin, keto-orvokin sekä puna- ja valkoapilan kukkia, kurttulehtiruusun terälehtiä ja mintun lehtiä.

Lopputulos oli meistä niin kaunis, että sitä oli melkein sääli syödä, mutta niin vain söimme neljän aikuisen ja yhden lapsen voimin sen viimeistä murua myöten yhdeltä istumalta. Kakku oli raikkaan makuinen ja kaikki kukat antoivat siihen hauskasti omia makuvivahteitaan. Marenkipohjakin olisi varmasti toiminut hyvin, tosin silloin mansikkatäyte kannattaisi jättää kiinteämmäksi ja käyttää esim. siivutettuja mansikoita muussattujen sijaan.

Kesän makuja: viskigraavattu merilohi

Itse pyydetyn kalan jälkeen toisiksi parasta on suoraan kalastajalta ostettu kala. Ero villin merilohen ja norjalaisen kassilohen välillä on - meinasin sanoa kuin yöllä ja päivällä, mutta kesällä yön ja päivän ero ei ole kovin iso. Nämä kaksi kalaa sen sijaan voisivat olla aivan eri lajia.

Merilohen toista kiloa painaneesta fileestä suurin osa päätyi grilliin sinappihuntuun verhoiltuna, mutta pyrstön säästin graavattavaksi. Koska lohen marinoiminen viskissä on aikaisemmin havaittu toimivaksi, päädyin kokeilemaan viskigraavausta.

Viskigraavattu merilohi

n. 200 g pala merilohta fileenä, ruodot poistettu huolellisesti

merisuolaa

2-3 rkl hyvää viskiä

Laita lohipala tiiviisti sulkeutuvaan astiaan. Valele päälle viski ja ripota kalalle reippaanlaisesti merisuolaa. Peitä astia kannella ja anna lohen maustua jääkaapissa 1-2 päivää, valele välillä kalaa astian pohjalla olevalla liemellä. Leikkaa sitten kala terävällä veitsellä viistottain ohuiksi viipaleiksi ja poista samalla nahka ja mahdollisesti jäljelle jääneet ruodot. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Anna maustua vielä muutama tunti ennen tarjoamista.

Viskin aromi tuntui hienona olematta liian hallitseva. Yltiöhyvää yksinkertaisesti ruisleivän päällä.

Kesän makuja: minttuiset hölskytyskurkut

Hölskytyskurkut (tai römpsytyskurkut) tuntuvat nousseen tänä kesänä suureen suosioon - liekö Master Chef Joonaksen ansiota? Itsekin aloin kaipailla tuota lapsuuden makua Kesäkodissa. Meillä ei kuitenkaan ollut tilliä, koska sen suunnitellun kasvimaan perustaminen jäi keväällä itsestämme riippumattomista tekijöistä johtuen tekemättä (ensi vuonna!) ja ruukkukeittiöpuutarhassamme kasvaa vain salviaa, minttua, basilikaa, timjamia ja rosmariinia.

Hetken pohdittuani ongelmaa päädyin kokeilemaan hölskytyskurkkujen maustamista mintulla ja perheemme hullaantuikin tähän kesäisen raikkaaseen pikkulisukkeeseen kertalaakista. Minttukurkut sopivat mainiosti grilliruuan kanssa tarjottavaksi.

Minttuiset hölskytyskurkut

puolikas tuoretta kurkkua

kämmenpohjallinen silputtuja, tuoreita mintun lehtiä

liraus väkiviinaetikkaa

1 tl sokeria

vettä

Kuori kurkku ja viipaloi esim. juustohöylällä ohuiksi viipaleiksi. Laita tiiviisti sulkeutuvaan rasiaan tai purkkiin. Lisää mintunlehdet, etikka, sokeri ja vettä. Ja sitten ei muuta kuin kansi kiinni ja hölskyttämään! 

Poika näyttää mallia kurkkujen hölskyttämisessä

Parhaimmillaan ja kauneimmillaan kurkut ovat saatuaan hetken maustua. Jos säästät niitä seuraavaan päivään, minttu vaihtaa värinsä ruskehtavaksi.

Fattoush ja tabbouleh

No niin, matkat on hetkeksi matkailtu ja juhannukset Kesäkodissa juhlittu pitkän kaavan mukaan. Nyt on aika ryhtyä purkamaan postausta odottavien aiheiden sumaa.

Blogipiknikille viemämme Lähi-idän salaatit saivat niin paljon kehuja, että tässä vielä ohjeet niiden valmistukseen.

Fattoush on yksinkertaisesti vihersalaatti johon on upotettu edellispäivän kuivahtanut leipä. Nostattamaton vehnäleipä muistuttaa nimittäin kuivuttuaan erehdyttävästi sekä koostumukseltaan että maultaan pahvia, eikä sitä sellaisenaan syö vuohikaan vikisemättä. Fattoushiin löytyy meiltä myös aikaisempi, hieman erilainen ohje, ja samasta postauksesta löytyvät ohjeet myös munakoisotahna mutabbaliin ja hummukseen. Tässä on se fattoushin versio jota piknikille valmistimme.

Fattoush

(leipäsalaatti)

2-3 kpl pitaleipää

rypsiöljyä tms. miedon makuista öljyä uppopaistamiseen

3 isoa tomaattia

1 pienehkö tuore kurkku

1 keskikokoinen punainen paprika

1-2 kevätsipulia varsineen

nippu sileälehtistä persiljaa

kourallinen mintun lehtiä

murskattu valkosipulin kynsi

puolikkaan sitruunan mehu

oliiviöljyä 

ripaus jeeraa (juustokuminaa)

mustapippuria myllystä

Leikkaa pitaleivät salmiakinmuotoisiksi paloiksi. Irrottele leivän "puoliskot" toisistaan. Kuumenna öljy ja uppopaista pitaleipäpalat ruskeiksi ja rapeiksi. Nosta ne reikäkauhalla öljystä valumaan lautaselle talouspaperin päälle.  

Pilko kurkku, tomaatti ja paprika pieniksi kuutioiksi. Valuta kulhoon kertyvä ylimääräinen neste pois. Silppua kevätsipuli ja persilja ja lisää kulhoon. Lisää salaattiin sitruunamehu, oliiviöljy ja mausteet ja sekoita hyvin. Lisää paahdetut leivät sekaan vasta juuri ennen tarjoamista etteivät ne likoa (me emme hoksanneet tehdä tätä piknikkiä varten). 

Tutumpi näistä kahdesta lienee bulgur-pohjainen tabbouleh, joka voidaan tehdä myös couscousista. Tabbouleh on kuitenkin oikeastaan persilja-minttusalaatti, ja yrttien osuus aineksista olisi oikeaoppisesti huomattavasti suurempi kuin tässä meidän versiossamme, niin että lopputulos olisi pääasiassa vihreää. Isompi viljatuotteiden määrä lisää salaatin ruokaisuutta.

Tabbouleh

2,5 dl bulguria

vettä

iso nippu sileälehtistä persiljaa

hieman pienempi nippu tuoretta minttua

1 iso tomaatti

kevätsipulin varret

yhden sitruunan mehu

oliiviöljyä

Liota bulgurjyviä vedessä 15 minuuttia, valuta vesi pois ja purista vesi bulgurista mahdollisimman tarkkaan. Kuutioi tomaatti pieniksi kuutioiksi. Silppua kevätsipuli. Silppua persilja ja minttu hienoksi. Sekoita bulgur, tomaattikuutiot ja yrttisilppu, sitruunamehu ja oliiviöljy. Anna maustua tovin.