Hävikkikuun päätösateria: espanjalaisehko munakas

Hävikistä herkuksi -tempauksen hengessä kehitimme lounaaksi espanjalaistyylisen munakkaan, johon päätyivät pari jääkaapissa viereksinyttä keitettyä uutta perunaa sekä kaupasta löytynyttä lähestyvän viimeisen myyntipäivän takia -30% hinnalla myytyä Pajuniemen luomugrillimakkaraa. Päälle raastoimme vielä niin ikään oranssilla hintalapulla ja "valikoimasta poistuva tuote" -tekstillä merkittyä Juustoportin valkosipulivuohenjuustoa.

Näin tulivat herkullisesti hyödynnetyksi sekä keitetyt perunat joista ei olisi riittänyt mihinkään muuhun, että tuotteet, jotka muuten olisivat saattaneet päätyä kaupan roskikseen.

Espanjalaisehko munakas

5 munaa

tilkka maitoa tai kermaa

suolaa, mustapippuria 

1 silputtu sipuli

1-2 makkaraa (kokeile myös esim. siivutettua chorizoa)

puolikas paprika

öljyä paistamiseen

juustoa raasteena

Silppua sipuli ja pilko paprika. Viipaloi makkara. Vispaa sekaisin kananmuna ja maito- tai kermatilkka ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

Paista ensin makkaroihin hyvä paistopinta ja ota ne syrjään lautaselle. Lorauta sitten pannulle öljyä ja kuullota siinä sipuli ja paprika (ei haittaa vaikka paprika olisi hieman nahistunut). 

Valuta kananmunaseos sipuli-paprikasilpun päälle ja lisää makkarat. Anna munakkaan kypsyä miedolla lämmöllä ettei se pala pohjasta. Auta reunoilta veitsellä tai paistolastalla vielä juoksevaa kananmunaa pääsemään kosketuksiin pannun kanssa. Voit myös laittaa kannen päälle, jolloin höyry kypsentää munakasta päältä. 

Lopuksi ripota pinnalle juustoraastetta ja odota että se sulaa hieman. Käännä munakas kaksinkerroin ja tarjoa. 

Me totta puhuen "metsästämme" kaupassa noita myyntipäivätuotteita - esimerkiksi hapanmaitotuotteella, jolla on päivä tai pari viimeiseen myyntipäivään, on vielä useita päiviä käyttöikää jäljellä, ja luomulihaa on kiva löytää alennettuun hintaan. Jos emme heti ehdi käyttää sitä, liha päätyy pakastimeen odottamaan sopivaa käyttötarkoitusta. Homejuusto puolestaan on usein vasta parhaimmillaan viimeisen myyntipäivän jälkeen!

Luotan aika vahvasti siihen että pystyn aistinvaraisesti havaitsemaan onko ruoka vielä syötävää, tosin on myös tuotteita joihin suhtaudun varovaisesti: raaka kala, katkaravut ja simpukat on syytä saada mahdollisimman tuoreena.

Pakastemarjojen piristys

Nyt jos koskaan on aika käyttää pois pakastimen pohjalle jääneet viime sadon marjat. Tähän nykyaikaiseen versioon pappilan hätävarasta niitä saa loppusijoitettua vähällä vaivalla, ja pakastamisesta selvinneet vitamiinitkin pysyvät tallessa. Kekseistä kaurakeksit ovat tässä mielestäni parhaita, mutta myös piparit tms. sopivat hyvin, jos niitä vielä kaapissa piileskelee (varmista kuitenkin etteivät keksit maistu eltaantuneilta).

tarvitset:

pakastemarjoja, esim. mansikoita, mustikoita ja viinimarjoja (varo laittamasta liikaa kirpeitä marjoja)

keksejä, esim. kaurakeksejä

(vispautuvaa) vaniljakastiketta

Kaada marjat kulhoon, sekoita ne ja anna sulaa niin että ne pehmenevät mutta eivät mene aivan lötköiksi. Lisää marjojen päälle kerroksina murusteltuja keksejä ja vaniljakastiketta ja tarjoa heti.

Pekoni aateloi pyttipannun

Pyttipannu on tähderuokien klassikko. Ainoa "pakollinen" ainesosa ovat edellispäivän keitetyt perunat mutta muutoin pyttipannuun voi upottaa käytännössä mitä vain. Tällä kertaa meillä oli muutama tuore ahvenfile ja pari siivua pekonia. Tuloksena tämä keväinen hävikkiherkku!

Pekonilla aateloitu ahvenpyttipannu (2-3:lle)

6-8 keitettyä perunaa

2-3 siivua pekonia

muutama tuore ahvenfile*

pari kevätsipulin vartta

voita ja rypsiöljyä paistamiseen

suolaa, mustapippuria

1 kananmuna/syöjä

Kuori ja kuutioi perunat. Viipaloi pekoni, kala ja kevätsipuli. 

Paista ensin perunakuutioita pannulla voissa tai voin ja rypsiöljyn seoksessa, käännellen niitä välillä kunnes saat niihin kauniin kullanruskean paistopinnan. Lisää sitten pekoniviipaleet ja paistele niitä perunoiden kanssa muutama minuutti. Lisää sitten ahvenet ja paista sen verran, että kala kypsyy. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Aivan lopuksi lisää reilusti silputtua kevätsipulia, jonka pyöräytät nopeasti muiden ainesten sekaan.

Paista toisella pannulla miedolla lämmöllä 1 kananmuna jokaista syöjää kohti. Keltuainen saa jäädä sisältä juoksevaksi, elleivät syöjän mieltymykset muuta vaadi. Muista suola!

* Myös kypsä, esim. paistettu, kala käy. Lisää se silloin pilkottuna pannuun aivan paistamisen päätteeksi. Kokeile myös savukalaa!

Perunamuusin uusi elämä

Toukokuussa joukko ruokablogeja organisoi Hävikistä herkuksi -tempauksen. Mekin halusimme kantaa kortemme kekoon, koska ajatus on meistä erittäin kannatettava. 
 
On hauskaa miettiä, kuinka tähteeksi jääneestä ruuasta saa tehtyä jotakin uutta. Tällä kertaa siihen tarjoutui tilaisuus, kun meillä oli perunamuusia, muutama tähteeksi jäänyt paistettu ahvenfile ja puoli pakettia savupekonia, joka jäi yli carbonarasta. Siispä: perunapihvejä savupekonin/ahvenen kera! (Niin ennakkoluulottomia emme kuitenkaan olleet, että olisimme yhdistäneet pekonit ja kalat samoihin pihveihin.)

Perunapihvit savupekoni- ja ahventäytteellä

yli jäänyttä perunamuusia (tai keitettyjä perunoita, jotka voi kuoria ja muussata)

(1-2 munaa, ei pakollinen)

hieman vehnäjauhoja, jos muusi on löysää

hieman maitoa, kermaa tms. jos muusi on  liian tanakkaa

pippuria

(tarvittaessa suolaa)

Pieni kala ja poista ruodot. Paistetun kalan lisäksi pihveihin sopii yhtä hyvin uuni- tai savukala.

Leikkaa pekoni paloiksi ja halutessasi paista se vielä pannussa.

Jos teet pihvejä useammalla kuin yhdellä täytteellä, jaa muusi kahteen tai useampaan erään, joihin sekoitat täytteet ja mausteet.

Sulata voita paistinpannussa (voit tietysti käyttää myös öljyä). Ota reilu ruokalusikallinen taikinaa ja litistä paistinpannulle. Paista pihvi kullanruskeaksi, käännä ja paista toiseltakin puolelta.

Olisi ollut tietysti kivaa lisätä myös esim. ruohosipulia tai persiljaa, mutta lähdimme liikkeelle sillä johtotähdellä että hävikkiruokaa varten ei tarvitse ostaa mitään lisää. Niinpä lisäsimme pihveihin ryöpättyä nokkosta, joka toimikin oikein mainiosti. Jos muita sopivia yrttejä löytyy, niitä sopii siis lisätä, samoin kuin mausteita mieltymysten mukaan. Täytteetkin ovat esimerkinomaisia, perunapihvitaikinaan voi sekoittaa muutakin - vain mielikuvitus ja kokeilunhalu ovat rajana.

Testikäyttäjinä

Maaliskuisesta bloggaajatilaisuudesta tuttu Arla-Ingman lähestyi meitä hiljattain tiedustellen, olisimmeko kiinnostuneita maistelemaan ja kokeilemaan keittiössämme muutamia Arlan tuoteuutuuksia sekä raportoimaan kokemuksistamme. Tottahan toki me olimme.

Heti seuraavana päivänä lähetti toikin kotiimme paketin, josta löytyivät kuvassa näkyvät tuotteet:

Lisäksi paketissa oli luomuvoi, joka unohtui kuvaustilanteessa jääkaappiin.

Kokeilimme valmiiksi viipaloitua mozzarella da cucina -juustoa panini-tyylisiin lämpimiin patonkeihin, jotka saivat sisäänsä juuston lisäksi vihreää pestoa, tomaattia ja tuoretta basilikaa. Italiassa valmistetussa juustossa oli mukava mozzarellamainen maku, ja se toimi tarkoitukseen hyvin. Kahteen (pieneen) patonkiin paketista kului noin puolet.

Loput mozzarellasta pääsi perinteiseen Pizza Margheritaan, eli siihen, johon tulee vain tomaattikastiketta, tomaattia, basilikaa ja mozzarellajuustoa. Tässäkin käyttötarkoituksessa se toimi oikein oivallisesti, sulaen sopivasti pizzan päälle ja muuttuen asiaankuuluvan venyväksi. Jäljelle jäänyt puoli pakettia juustoa riitti sopivasti yhteen normaalikokoiseen pizzaan, joten koko paketista olisi niitä tullut kaksi.

Grillijuuston puolestaan paistoimme savukilohailista laaditun salaatin kaveriksi. Halloumia pehmeämpään juustoon tuli kaunis paistopinta, kun sen siveli pakkauksen ohjeen mukaan öljyllä ennen pannuun lätkäisemistä. Käytimme paistamiseen kreetalaista oliiviöljyä. Tätä taustaa vasten ei ehkä olekaan kovin yllättävää että minulle tuli pehmeämakuisesta, ei kovin suolaisesta juustosta mieleen kreikkalainen saganaki- eli paistettu juusto.

Olemme ehtineet myös juoda tuoremehun ja syödä ylimmässä kuvassa näkyvät Susette-suklaavanukkaat. ;)

Vappukommellukset

Söimme perinteikkäästi vappulounasta siskoni Päivättären ja P:n kanssa. Työnjakokin oli perinteinen: me hoidimme alku- ja pääruuan, Päivätär seuralaisineen toi jälkiruuan ja kuohuviinin.

Alkuruokana oli savukalasalaattia, tällä kertaa kilohailista.

Parsa kuuluu vappulounaaseen niin kuin nenä kuuluu päähän. Tällä kertaa parsaa löytyi sekä alunperin Strömsössä kokattujen possurullien sisällä, joiden resepti on tässä vapaasti ulkomuistista mukaeltuna, että perinteisesti keitettynä, tosin tuliterällä parsakattilalla. Vaikka siskoni kiusaakin meitä keittiöhifistelystä, on pakko myöntää että lopputuloksessa on eroa.

Parsalla täytetyt possurullat

possun ulkofilettä 

1-2 keltasipulia

voita

tuoretta timjamia

vihreää parsaa (mieluiten ohutta), 1 parsa/pihvi

öljyä ja voita paistamiseen

Leikkaa possun ulkofile pihveiksi, 2/syöjä on hyvä määrä, ja nuiji niitä ohuemmiksi. Kuullota silputtu sipuli voissa tai öljyssä pehmeäksi.

Suolaa ja pippuroi pihvit. Levitä nuijitulle pihville kuullotettu sipulisilppu ja sen päälle muutamia timjamin oksia. Aseta lopuksi pihvin toisen reunaan parsan varsi ja rullaa pihvi. Sido paistilangalla tai kiinnitä rulla cocktail-tikulla.

Ruskista rullat pannussa öljyssä. Lisää paistamisen loppuvaiheessa pannuun voita.

Siirrä rullat uunivuokaan ja uunita niitä noin 10 minuuttia 200 asteessa. 

Parsan ja possun kaveriksi löysin Parsa-keittokirjasta seuraavan hollandaise-tyyppisen kastikeen:

3 salottisipulia

1 rkl öljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

2 dl parsan keitinvettä

3 keltuaista

200 g voita

2 tl sitruunamehua

pippuria 

0,5 tl silputtua tuoretta punaista chiliä

Silppua salottisipulit ja kuullota ne öljyssä pannussa. Lisää etikka ja 2 dl parsan keitinvettä ja keitä kasaan kunnes nestettä on jäljellä n. 1 dl. Siivilöi liemi. Vispaa keltuaiset ja siirrä ne metallikattilaan/haudutuskattilan yläosaan ja laita vesihauteeseen. Yhdistä liemi keltuaisiin ohuena norona koko ajan vispaten. Ota kattila vesihauteesta ja lisää hieman jäähtynyt voi ohuena nauhana koko ajan vispaten. Tarjoa heti.

Toisin kuin possurullat, kastike "ei mennyt niin kuin strömsössä". Syytän luonnollisesti kirjan ohjetta, joka oli luvalla sanoen epämääräinen sen suhteen kuinka ja missä järjestyksessä ainekset yhdistetään - yllä oleva on oma rekonstruktioni siitä mitä pitäisi tehdä. Sulatettu voi joka tapauksessa kaadettiin ohjeen mukaan ohuena norona. Sekoitin hullun lailla, mutta voisula oli liian kuumaa, joten juoksettuihan se, kuten kuvasta näkyy. (Vasta jälkeenpäin muistin, että kastiketta olisi voinut yrittää pelastaa joko ottamalla pari uutta keltuaista ja vispaamalla kastikkeen niiden sekaan vähissä erin tai - tämä oli minulle uusi konsti - lisäämällä kastikkeeseen tilkan kylmää vettä tai pari jääpalaa.)

Seuraavalla kerralla kun yritän tätä kastiketta lisään pehmeän voin nokareittain vesihauteessa niin kuin yleensäkin teen hollandaise-tyyppisen kastikkeen.

Jälkiruuaksi saimme nauttia ihania leivosvuoissa tehtyjä mantelisia vadelmapiiraita. Mutta miksi niistä ei ole kuvaa? No, arvatkaa kuka onnistui deletoimaan kaikki vappukuvat kamerasta koska "tiesi aivan varmasti" purkaneensa ne tietokoneelle. Keljutti niin kovasti että meinasin jättää postaamatta koko tämän jutun, keljutti siis melkeinpä enemmän kuin kastikkeen juoksettuminen.

(Kiitos kuvista ruokavieraille!)