Possu sunnuntaivaatteissa

Pyhäpäivän kunniaksi vanha kunnon olutpossu pukeutui juhla-asuun. Tämä on siis edelleen kehitelty versio aiemmin polkatusta possusta oluessa. Kokeilkaa jos uskallatte. Pekoni ja olut maistuivat ainakin mukavasti, jos kohta ulkofile ei ole paras mahdollinen osa possusta tähän ruokalajiin vaan kasslerista tulee mielestäni parempi lopputulos.

Possua oluessa, osa II

1 kg possun ulkofileetä kuutioina
vehnäjauhoja
pekonia viipaloituna
herkkusieniä paloiteltuna
2-4 sipulia lohkoina, koosta riippuen
2-3 laakerin lehteä
suolaa, mustapippuria
1 tlk tummaa olutta, esim. Velvet

Paistoin pekonisuikaleet ja pyöräytin lihat kevyesti vehnäjauhoissa ennen kuin ruskistin ne nopeasti pannulla voissa ja pekonin rasvassa. Tällä kertaa käytin myös sienet ja sipulit paistinpannun kautta ennen pataan panemista ja kypsensin ruuan Römertopfissa n. 180 asteessa n. 1,5 h.

Pestohauki

Vieraamme oli tänään luonamme viimeistä päivää. Koska torstaina visiitillä kantakapakkaamme Hilpeään Haukeen paljastui, että hän ei koskaan ollut syönyt haukea, valinta tämän päivän pestokalan raaka-aineeksi oli helppo. Helppo on ruokakin. Ohjeen olen saanut äidiltäni, joten sen alkuperäinen lähde on tuntematon.

Pestokala

2 isohkoa kalafileetä, esim. haukea
n. 1 tlk vihreää pestoa
pinjansiemeniä

Aseta kalafileet uunivuokaan ja sivele niille paksuhko kerros pestoa. Ripottele päälle pinjansiemeniä. Paista uunissa 200 asteessa n. puoli tuntia kalan paksuudesta riippuen.

Ulkona syömässä

Olen kierrellyt irlantilaisen vieraamme kanssa Helsinkiä, ja sen seurauksena ruokaa on tällä viikolla tullut laitettua kotona poikkeuksellisen vähän. Sen sijaan olemme syöneet ravintoloissa ja kahviloissa.

Maanantaina jouduin hoitamaan joitakin työasioita, ja siinä sivussa poikkesimme nauttimaan pizzaa Benjam's Bistrossa Dagmarinkadulla. Pieni italialainen paikka on mm. Museoviraston henkilökunnan suosiossa, eikä syyttä. Quattro formaggi maistui mukana olleelle Pojallekin.

Vieraamme on - ainakin näin Aaltojen ja Arabioiden keskellä kasvaneen näkökulmasta - suorastaan hämmästyttävän ihastunut suomalaiseen muotoiluun, joten torstain ohjelmaan kuului penkkariajelun ihmettelemisen lisäksi kiertelyä Design district -nimellä markkinoitavassa Punavuoressa. Uudenmaankadulla sijaitseva Café Bar 9 on ehdottomasti suositeltava, epämuodollinen lounaspaikka, joka tosin saattaa olla hyvinkin täynnä. Listalla on annoksia leivistä ja salaateista wokkeihin ja pastoihin sekä pihveihin ja poronkäristykseen. Annokset ovat tuhdin kokoisia - Pollo limonello oli oikein maistuvaa mutta sellainenkin ihme tuli nähtyä, että en jaksanut syödä annostani kokonaan. Vieras kehui Diavoloaan.


Tänään perjantaina tapasimme ystäviä lounaan merkeissä Fezissä, entisen Motin tilalle ilmestyneessä marokkolaisessa ravintolassa Töölössä. Viihtyisä interiööri saa minulta kiitettävän arvosanan, ruoka tyydyttävän - annokseni oli kyllä maukas mutta lohkoperunat ja lohiviipale majoneesikastikkeen kanssa eivät olleet mielestäni millään tavalla erityisen marokkolaisia. Ehkä kyse olikin siitä, että listan tagine oli korvattu lohella ja lohkoperunoilla, mutta siinä tapauksessa olisin toivonut, että henkilökunta olisi huomauttanut asiasta tilausta tehdessäni.


Muu lounasseura kiitti falafeleja ja couscousta muuten onnistuneiksi mutta mausteita olisi saanut olla enemmän. Lounaaseen kuuluvan salaattipöydän antimet olivat merkillisen mauttomia. Harisa-alkukeitto ja tuoreet sämpylät sen sijaan saavat täydet pisteet, ja ateria oli mukavaa päättää lasilliseen minttuteetä.


Tällä kertaa kävimme Kappelissa vain kahvilla ja ihastelemassa sisätiloja, mutta jos haluaa tarjota ulkomaiselle vieraalle nimenomaisesti suomalaista ruokaa, Kappelin ravintola on hyvä vaihtoehto. Lounaita en ole kokeillut, mutta taannoinen vierailu blini-menuineen vakuutti makuhermoni - erityisesti kermainen madekeitto ja jälkiruuaksi nautittu mustikkapiirakka veivät kielen mennessään.

Blinit

Saimme Kettulaan harvinaisemmansorttisen vieraan, oikean ulkomaanelävän, jolle piti totta kai kokata jotakin erityistä. Blinit, tietenkin mädin kanssa tarjottuina, yhdistivät sopivasti itäisen eksotiikan ja kevättalven ruokasesongin. Mielestäni parhaat blinit ovat (Raholan syötävien sanojen tietämän perusteella) venäläistyylisiä eli ohuita mutta kuohkeita, ei niitä paksuja rasvakakkuja joita saa eteensä Helsingin ravintoloissa blinejä tilatessaan - anteeksi nyt vain. Makuasioista ei voi kuin kiistellä.

Blinit
(resepti Valittujen palojen Ruokavuosi-kirjasta)

6 dl haaleaa vettä
25 g hiivaa
5 dl tattarijauhoja
0,5 tl suolaa
3 dl kiehuvaa maitoa
2 keltuaista
2 valkuaista
2 rkl maustamatonta viinaa

Sekoita hiiva ja tattarijauhot veteen ja nostata taikina kaksinkertaiseksi. Käytännössä olen nostattanut taikinaa melko pitkään, tällä kertaa rapiat kolme tuntia.

Kuumenna maito kiehuvaksi ja sekoita taikinaan kiehuva maito, suola ja yksitellen lisätyt keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja hämmennä ne ja viina taikinaan.

Paista blinit runsaassa voissa (blinipannussa; voit käyttää myös tavallista paistinpannua tai lettupannua) molemmin puolin. Pannun on syytä olla melko kuuma. Itse käytän blinien paistamiseen puhdistettua voita jota saa gheen nimellä ostaa etnisistä ruokakaupoista. Ghee säilyy tiiviissä rasiassa jääkaapissa lähes ikuisesti eikä käryä yhtä pahasti kuin tavallinen voi. Siitä huolimatta palohälytin laukesi kolmesti ennen kuin Karhuherra poisti siitä pariston.

Blinien lisukkeena meillä oli kirjolohen, siian ja muikunmätiä, kuohkeaksi vatkattua smetanaa, silputtua punasipulia sekä venäläisiä suolakurkkuja hunajan kera. Ja tietysti snapsia.

Makaronilaatikko kohtaa moussakan

eli helmikuun uusi ruokalaji

Kaipasimme vähän vaihtelua makaronilaatikkoon, tuohon lasten ja lapsenmielisten kestosuosikkiin. Ja kun nyt tuli luvattua, että tänä vuonna kokeillaan ennen kokemattomia reseptejä, päädyimme laatimaan sitä tällä kertaa kreikkalaiseen tapaan.

Pasticcio
(hieman pyöristelty resepti kirjasesta Simple Mediterranean)

250 g fusilleja
2 rkl oliiviöljyä
4 rkl kermaa

jauhelihakastike:
650 g jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli ohueksi viipaloituna
1 punainen paprika pieninä kuutioina
2 valkosipulin kynttä murskattuna
500 g tomaattimurskaa
1,25 dl kuivaa valkoviiniä
50 g anjovisfileitä silputtuna
2 rkl silputtua, tuoretta persiljaa
suolaa, pippuria

jugurttikastike:
3 dl maustamatonta jugurttia (turkkilainen tai muu paksu, kypsennystä kestävä jugurtti on suositeltavaa)
3 kananmunaa
hyppysellinen jauhettua muskottia
suolaa

40 g raastettua parmesaania

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita siihen oliiviöljy ja kerma (jonka tosin jätimme kokonaan pois, koska oli päässyt loppumaan).

Lorauta paistokasariin oliiviöljy ja paista siinä sipulia ja paprikaa kolmen minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja paistele vielä minuutti. Lisää jauheliha ja paista se kypsäksi. Kaada sekaan tomaattimurska ja valkoviini ja hauduta ilman kantta 20 min. Lopuksi lisää anjovis ja persilja, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita jugurtti, kananmunat ja muskotti tasaiseksi, mausta suolalla.

Öljyä laakea uunivuoka ja laita siihen kerroksittain fusilleja ja lihakastiketta. Valuta pinnalle jugurttikastike ja ripottele sen päälle parmesaani. Paista uunissa n. 190 asteessa 25 min tai kunnes pinta on kuplinut ja kullanruskea.

Suolapalaa saunan jälkeen

Sanotaan, että pienten lasten isät tekevät pitkää päivää ja paljon ylitöitä. Kettulassa se on kuitenkin viime aikoina ollut pienen Pojan äiti, joka on ollut töissä välillä yötä myöten. Siitä johtuen polkkauksetkin ovat jääneet vähemmälle, vaikka ruokaa meillä on toki laitettu ainakin viikonloppuisin. Backlogia onkin ehtinyt kertyä, ja yritämme purkaa sitä lähiaikoina. Niinpä seuraavakin ruokalaji on todellisuudessa kokattu jo jonkin aikaa sitten.

Anjovistäytteiset silakat
(ohje Ketturouvan äidiltä)

n. 500 g silakkafileitä
2 tlk anjovisfileitä
2 dl (ruoka)kermaa
1 prk tomaattipyreetä

Voitele uunivuoka. Laita jokaisen silakkafileen sisälle anjovisfilee (tai puolikas, jos silakkafileet ovat pieniä) ja taita filee "kalan muotoon". Lado täytetyt silakat vieri viereen uunivuokaan. Sekoita kerma ja tomaattipyree ja kaada seos kalojen päälle. Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Tämä ruoka vaatii hieman näpertämistä, mutta on loppujen lopuksi hyvin helppotekoinen. Anjovissilakat maistuvat herkulliselta vaikkapa hyvän ruisleivän päällä saunan jälkeisenä suolapalana, varsinkin jos on vielä silputa tuoretta ruohosipulia päälle. Toki niistä saa lisäkkeiden kanssa tuhdimmankin aterian.



(Bloggerissa oli menneenä lauantaina jonkinlaisia ongelmia, joiden takia aiempi yritykseni postata tämä ohje oli kadonnut bittiavaruuteen. Toivottavasti tällä kertaa onnistuu.)

Kala kalanen

Tänään käärin pakkauspaperista esiin kokonaisen nieriän, jota oli aikomukseni ryhtyä valmistamaan lounaaksi. Pöydän äärestä tapahtumia seuraava Poika ilahtui kovasti nieriän nähdessään, ja hihkui: "Kala kalanen!". Kun kuitenkin seuraavaksi otin esiin fileerausveitsen ja ryhdyin leikkaamaan kalaa, vääntyi Pojan naama surkeaan itkuun: "Ei, ei, äiti! Kala kalanen!" Yritin selittää, että kala kalasesta tulee nyt meille ruokaa, mutta Poika oli aivan lohduton. Kaiketi lapsemme oli ajatellut nieriästä itselleen pikemminkin leikkikaveria kuin ateriaa, ja kieltämättä sympaattisen näköisen eväkkään julma kohtalo sai pikkumiehen kyyneliin. Kenties onneksi hän ei vielä osaa yhdistää sitä myöhemmin aterialla eteensä ilmestyvään kalanpalaseen - ainakin toistaiseksi poika nimittäin pitää kalasta myös lautasella.

Katkarapugratinoitua nieriää Ketun keittiön tapaan
(2-3 annosta)

tuore nieriä
voita
1 pienehkö sipuli
suolaa, valkopippuria
170 g kuorittuja katkarapuja (purkista tai pakkasesta)
2 dl (ruoka)kermaa
1 rkl kalafondia
(valkoviiniä)
tuoretta persiljaa

Fileoi nieriä. (Ota pää ja ruoto talteen ja keitä niistä myöhemmin kalakeitolle liemi. ) Poista fileistä nahka, ja aseta ne voideltuun uunivuokaan. Ripota fileille hiukan suolaa ja valkopippuria ja anna maustua hetken ajan. Laita sitten fileet n. 15 minuutiksi (kalan koosta riippuen) 200 asteiseen uuniin.

Kalan ollessa uunissa valmista gratinointikastike: silppua sipuli ja kuullota se voissa pehmeäksi. Lisää kerma ja keitä kokoon. Mausta soosi kalafondilla sekä tilkalla valkoviiniä ja suolaa ja pippuroi se maun mukaan. Lopuksi sekoita joukkoon katkaravut ja silputtu persilja.

Ota fileet uunista ja valuta kastike niiden päälle. Laita sen jälkeen kuorrutettu kala takaisin uuniin vielä n. 10 minuutiksi, jonka jälkeen se on valmista tarjottavaksi.

Me nautimme kala kalasen riisin ja höyrytettyjen porkkanoiden kera. Näyttävämmän lopputuloksen, jota kehtaa tarjota jo ruokavieraillekin, saa aikaan valmistamalla sen seuraksi vaikkapa duchesse-perunamuusin, joka pursotetaan uunivuoan reunoille ennen katkarapukastikkeen lisäämistä kalojen päälle.