keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Kuumassa keitossa polttaa helposti kielensä

Ketun keittiöllä on taas keittokausi. Tänään laitoin pitkästä aikaa seuraavaa soppaa, kun jääkaapissa makoili vielä etanoiden valmistuksesta jääneen aurajuuston jämät ja vihanneslokerossa viereksi vielä pari isoa oman kasvimaan punajuurta.

Punajuuri-aurajuustokeitto (4:lle)
(alkuperäinen resepti Valion sivuilta)

1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 sipuli
500 g tuoretta punajuurta
pieni palsternakka
150 g aurajuustoa
mustapippuria
2 rkl meiramia

Kuori ja pilko kasvikset. Mitä pienemmäksi viitsit pilkkoa, sitä nopeammin ne kiehuvat. Eli seuraava vaihe on kuumentaa vesi kiehuvaksi, lisätä sinne liemikuutiot ja kasvikset ja keitellä ne hiljalleen kypsäksi. Kun ne ovat kypsiä, lisää murusteltu aurajuusto ja mausteet. Soseuta. Nauti tuoreiden sämpylöiden kanssa.


Huomiot: On useampi vuosi aikaa siitä, kun olen viimeksi laittanut tätä keittoa, mutta mielestäni siitä tuli turhan laihaa. Haluan sosekeittoni olevan paksuhkoa. Nesteen määrää voisi siis hieman vähentää.

En ole varsinaisesti allerginen millekään ruoka-aineelle, mutta juuriselleri ei sovi vatsalleni. Niinpä korvasin alkuperäisen reseptin sellerin palsternakalla. Sipuliksi laitoin kaksi salottisipulia, koska tavalliset olivat päässeet loppumaan.

Sämpylöiden leipojana en ole kovin kunnianhimoinen. Teen yleensä puolen litran taikinan, tavallisimmin veteen, ja käytän milloin mitäkin aineksia, tällä kertaa kaurahiutaleita, vehnäjauhoja ja hiukan ruisjauhoja. Usein lisäilen taikinaan myös erilaisia siemeniä. Tuoreet sämpylät ovat aina hyviä, ja Pojastakin on hauskaa leipoa. Kuulemma taikinan voisi myös laittaa yöksi jääkaappiin ja leipoa sämpylät aamulla. Tätä on ollut tarkoitus kokeilla jo jonkin aikaa.

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen sakeahkojen sosekeittojen ystävä. Niinpä teenkin aina niin, että kun kasvikset ovat kypsiä, kaadan suurimman osan nesteestä (siivilää apuna käyttäen) kulhoon, soseutan jäljelle jääneet ainekset vähässä nesteessä ja lisäilen notkistetta kulhosta tarpeen mukaan. Ylijääneen nesteen voi pakastaa myöhempää käyttöä varten (ja siivota pois pakastimesta viimeistään sulatussession aikana...).

    Sämpylöitä pitäisikin leipoa pitkästä aikaa! Minä käytän taikinan pohjana yleensä koulun kotitalouskirjan ohjetta ja virittelen sitä samaan tapaan kuin sinäkin. Sämpylätaikinaan on myös helppo piilottaa vaikkapa aamupuuron loput tai sosekeiton jämät - tosin keittoa harvoin jää yli :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos sosekeittovinkistä, Kissaemo! Olemmekin teillä saaneet muistaakseni muutamankin kerran nauttia herkullisista sosekeitoista. :)

    VastaaPoista