12 kuukautta: marraskuu

Tämä on Tessa Kirosin kirjan Twelve marraskuun resepteistä. Verraten yksinkertainen ja helppolaittoinen mutta mainion makuinen pastakastike syntyy parhaiden pastakastikkeiden tapaan yksinkertaisista aineksista.

Kastikkeen voi ohjeen mukaan valmistaa myös etukäteen ja säilyttää jääkaapissa kevyen oliiviöjykerroksen alla. Ennen käyttöä se lämmitetään ja sekoitetaan sitten keitettyyn pastaan. Me kuitenkin söimme sen ilman jääkaapitusta.

Jos kastikkeeseen lisää hieman enemmän öljyä, sitä voi käyttää vaikkapa crostinien tai grillatun kanan tahi kalan päällä.

Conchiglie con olive (kuudellle hengelle)
Oliiveja simpukkapastan kera

80 g kivettömiä vihreitä ja mustia oliiveja

4 rkl oliiviöljyä
2 suolaan pakattua tai
4 öljyyn säilötty anjovisfilettä (tässä ei varmaankaan haeta meikäläistä mausteliemeen säilöttyä kilohailifilettä vaan Välimerellisempää anjovista. Me löysimme Stockmannin Herkusta lasipurkillisen italialaisia anjoviksia öljyssä.)
2 valkosipulin kyntä
1 sitruunan kuori raastettuna
pieni kourallinen hienonnettua tuoretta persiljaa
500 g simpukkapastaa (Suomessa myydään pääasiassa nimellä Gnocchi vaikka tarkasti ottaen gnocchi on jotain ihan muuta), tai esim. penneä tai fusillia
120 g raastettua kovaa ricotta-juustoa tai parmesaania

Pane vesikattila tulelle. Poista oliiveista kivet ja hienonna, jos haluaa tahnamaisempaa, oliivit voi veitsellä hienontamisen lisäksi vielä murskata hienommaksikin.

Kuumenna oliiviöljy paistokasarissa. Lisää anjovikset ja puulusikalla auttaen hajota ne hienoksi öljyn sekaan (tässä nämä Välimeren anjovikset eroavat meikäläisistä; ne ovat rakenteeltaan jämäkämpiä eivätkä hajoa öljyyn niin helposti kuin Abban mausteliemianjovikset). Seuraavaksi listään valkosipuli, ja kun se alkaa tiristä lsiätään sitruunan kuori ja oliivit. Haudutellaan pieni hetki, poistetaan tulelta ja skoitetaan sekaan persilja.

Pasta keitetään paketin ohjeen mukaan ja sekoitetan kastikkeen joukkoon. Tässä yhteydessä voi olla hyvä lisätä hieman pastankeitinvettä sekaan. Pippurimyllystä pyöräytetään sekaan mustapippuria ja tarjotaan ricotta-juuston kera, päälle voi lorautta pikkuisen oliiviöljyä chilillä tai ilman.

Jotakin aivan hirveä

Tuli käytyä viikonloppuna Hakaniemen hallissa. Oikeastaan olimme lammasostoksilla (ks. curry), mutta kun lihakauppiaalla oli myynnissä myös tuoretta hirveä, emme voineet vastustaa kiusausta - jos kohta emme hirveän kovasti yrittäneetkään.

Kauppiaalta saimme myös seuraavan ohjeen hirven valmistamiseen. Koska jotkin ainesmäärät olivat ohjeessa hyvinkin viitteellisiä, olen lisännyt ohjeeseen sulkuihin arviot siitä kuinka paljon laitoin kutakin.

Hieno hirvihöystö
(Reinin lihan ohjeella)

marinadi:
3 dl punaviiniä
1 porkkana
puolikas purjo
2 punasipulia
laakerinlehti
6 valkopippuria
15 katajanmarjaa

höystöön:
voita/öljyä lihan paistamiseen
siivilöity marinadiliemi
1 dl vettä
loraus soijaa
hiukan homejuustoa (50 g)
mustaherukkahyytelöä (n. 1 dl)
kermaa (n. 3 dl)

Kuutioi liha ja valmista marinadi. Laita liha marinoitumaan noin vuorokaudeksi.

Valuta liha (ota marinadi talteen). Ruskista liha pannussa. Lisää siivilöity marinointiliemi ja 1 dl vettä, loraus soijaa, homejuustoa ja mustaherukkahyytelöä. Hauduta kypsäksi. Lisää lopuksi kerma ja keitä hiukan kokoon. Suurusta halutessasi jauhoilla.

Sitten kommentit: Minulla oli melko tujakkaa sinihomejuustoa, jota olisi riittänyt vähemmänkin kuin 50 g, varsinkin kun juusto oli myös melkoisen suolaista. Nyt sen mausta tuli ehkä lopputuloksessa turhan hallitseva, ja suolaakin olisi sietänyt olla vähemmän, koska suolaa tuli myös soijakastikkeesta. Lisäilin siis kermaa reilunpuoleisesti.

Maistamisen jälkeen voin lisätä, että lopputulos perunamuusin kanssa ei kuitenkaan tuntunut mitenkään ylettömän suolaiselta, ja muutkin maut pääsivät mukavasti esiin, joten ei se juustomäärä sitten metsään mennytkään.

Currya taginessa

Mieleni teki kokeilla taginea myös intialaien curryn valmistukseen. Reseptin osalta turvauduin jälleen jo monta kertaa hyväksi havaittuun Camellia Panjabin Intialaiseen keittokirjaan.

Madrasilainen lammascurry

120 g tuoretta kookospähkinää tai
n. 60 g kookostiivistettä (creamed coconut, saa ainakin joistakin etnisistä kaupoista)+5 dl kookosmaitoa
8-12 kuivattua punaista chilipalkoa (tulisuudesta riippuen, laitoin kuusi keskikokoista kuivattua chiliä)
3 tl jauhettua paprikaa
2,5 x 1 cm pala tuoretta inkivääriä (korvasin tämän kolmella reilulla teelusikallisella Rajah-inkivääritahnaa)
6 isoa valkosipulin kynttä
3 tl jauhettua korianteria 
4 mustapippuria
2 laakerinlehteä
10 cm kanelitankoa
6 neilikkaa
1 tl roomankuminoita (jeera)
1 tl unikonsiemeniä
0,5 tl fenkolin siemeniä
3 rkl ruokaöljyä
2 isoa silputtua sipulia
1 kg lammasta
3 silputtua tomaattia
suolaa
kuumaa vettä

Jos käytät tuoretta kookosta, paloittele puolet siitä ja jauha se tehosekoittimessa 0,5 l vettä kanssa, siivilöi maito. - Oikotienä onneen käytin tölkissä myytävää kookosmaitoa.

Paloittele loput 60 g kookoksesta, tai saman verran kookostiivistettä. Lisää chilit, inkivääri, valkosipuli ja muut mausteet ja soseuta seos vesitilkan kanssa tehosekoittimella tms. - Koska sauvasekoittimella ei kokonaista kanelitankoa jauheta, lisäsin sen vasta seuraavassa vaiheessa. 

Kuumenna öljy valitsemassasi astiassa ja ruskista sipulit. Lisää maustetahna (ja kanelitanko) ja paistele n. 15 min miedolla lämmöllä sekoittaen samalla joukkoon 3 rkl vettä. Varo etteivät mausteet pääse palamaan. Paistoaikakin taisi minulla olla jonkin verran annettua lyhyempi.

Lisää liha ja paista viitisen minuuttia kohtalaisella lämmöllä käännellen niin että liha saa maustekuorrutuksen ja ruskistuu hieman. Lisää tomaatit ja paista vielä 5 min. Mausta suolalla. Lisää 1 l lämmintä vettä* ja hauduta kypsäksi kannen alla. Lisää lopuksi kookosmaito ja hauduta muutama minuutti ennen tarjoilua.

* Litra oli ehdottomasti liikaa. Laitoin noin 0,5 litraa, ja siinäkin oli turhan paljon ainakin taginea käyttäessä. Liemi jäi kovin vetiseksi ja jouduin keittämään sitä kokoon kohtalaisen aikaa. Ehdotan siis lisäämään vettä alkuun varovaisemmin ja tarvittaessa lisäämään sitä, jos curry alkaa näyttää liian kuivalta.

Curry on ihan parhaimmillaan oikeastaan vasta seuraavana päivänä, jolloin maut ovat ehtineet tekeytyä.

Harkitsin hiukan että tällä currylla olisi voinut osallistua myös ruokahaasteeseen, mutta lopputulos ei itse asiassa ollut kovinkaan tulinen, vaan täyteläisen mausteinen. Enemmän tulta olisi saatu, jos olisin uskaltautunut lisäämään koko annetun chilimäärän, mutta koska en ollut aiemmin käyttänyt hiljattain Lähi-idästä tuomiamme chilipalkoja, olin mieluummin varovainen.

Sunnuntaiaamiainen

Kiireettömänä viikonloppuaamuna on mukavaa syödä vähän tavallisesta poikkeava aamiainen. Tällä kertaa päädyimme Karhuherran ehdotuksesta tekemään ranskalaista paahtoleipää.

Erilaiset versiot köyhistä ritareista tunnetaan ympäri maailmaa tapana käyttää kuivahtanutta leipää. "Ranskalainen paahtoleipä" (french toast) mainitaan Wikipedian mukaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä Englannista 1600-luvulla, mutta on luultavasti alkuperältään keskiaikainen. Allakuvatun kaltaiset ranskalaiset paahtoleivät ovat nykyisin aamiaisruokaa ainakin englanninkielisissä osissa maailmaa.


Ranskalaiset paahtoleivät (3-4 annosta)


12 viipaletta vaaleaa vuokaleipää (leikattuna kolmioiksi)

5 kananmunaa
voita paistamiseen

tarjoiluun esim.
paistettuja sieniä ja pekonia
banaaniviipaleita
marjoja
vaahterasiirappia


Riko munat laakeaan kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Kasta leipäkolmiot molemmin puolin munaseokseen ja paista pannulla voissa molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarjoa suolaisten ja/tai makeiden päällisten kanssa - sienet ja pekoni ainakin toimivat kuin häkä (mutta niin niillä on tapana tehdä), samoin banaaniviipaleet ja vaahterasiirappi olivat hyvä yhdistelmä. 

Kalaa salviavoissa

Etsiessäni Kettu Kettusen synttärikakun reseptiä löysin analogisista arkistoistani kaikenlaista muutakin aivan suotta unhoon jäänyttä. Valkoviini ja paahdettu valkosipuli antavat kalalle varsin hienostuneen maun. Salviaa olisin voinut laittaa enemmänkin.

Kalaa salviavoissa

4 pientä tai 2 isoa kuha- tai siikafileetä
suolaa
vehnäjauhoja
voita
oliiviöljyä
6 valkosipulin kynttä viipaloituna
kourallinen tuoreita salvianlehtiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa

Suolaa fileet ja anna niiden vetäytyä jonkin aikaa. Leivitä sitten kalat vehnäjauhoilla. Pistä pannulle pari kunnon nokaretta voita ja lorauta oliiviöljyä. Paista fileet voi-öljyseoksessa molemmin puolin (ottaa muutaman minuutin). Nosta fileet syrjään ja paista salvianlehdet ja viipaloidut valkosipulit rapeiksi pannussa. Siirrä ne sivuun odottamaan ja palauta kalat pannuun. Kaada kalojen päälle valkoviini ja anna hautua hetken. Nosta kalat tarjoiluastiaan (huolehdi että ne pysyvät lämpiminä) ja lisää pannussa olevaan liemeen kerma. Keitä kokoon kunnes olet saanut aikaan sopivan sakean kastikkeen. Valuta kastike kalafileiden päälle ja ripottele pinnalle paistetut salvianlehdet ja valkosipuliviipaleet.


Tarjoile esimerkiksi rosmariinilla höystettyjen lyttypottujen (tai lohkoperunoiden) ja salaatin kera. Myös rakuunaporkkanat sopivat seuraan.

Kettu Kettusen syntymäpäivät

Kettu Kettunen, Pojan rakkain lelu ja alter ego, täytti tänään kuulemma kolme ja puoli vuotta. Leivoimme Ketun syntymäpäivän kunniaksi suklaakakun. Vaatimuksena ohjeelle oli, että aineksia varten ei tarvinnut lähteä kauppaan. Pikainen reseptihaku netistä sanalla "suklaakakku" ei tuottanut ainuttakaan sopivaa ohjetta, joten turvauduin vuonna miekka ja kypärä arkistoimiini resepteihin, ja johan tärppäsi. Pojan toimiessa sähkövatkaimen käyttäjänä syntyi siis Ketulle syntymäpäiväkakku.

Suklaakakku

4 kananmunaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
1,5 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaakaojauhetta

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vatkaa sitten joukkoon sokeri pienissä erissä. Vatkaa sekaan keltuaiset. Lopuksi siivilöi vehnäjauho ja kaakaojauhe kulhoon, sekoita ne hyvin keskenään ja kääntele varovaisesti vaahdon joukkoon.

Päällystä kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele ja jauhota se. Kaada taikina vuokaan. Paista uunissa 200-225 asteessa 8-10 min.

Kun en ole mikään sokerileipuri, en oikein ymmärtänyt tätä kakkuvuoan paperoimista, mikä näkyi lopputuloksessa - kakusta tuli omituisen kantikas kun paperin laskokset painoivat sitä uunissa. Jos joku osaa kertoa, kuinka irtopohjavuoka oikeaoppisesti paperoidaan, vinkkejä vastaanotetaan vastaisen varalta. Paperia oli hankalaa voidella vuoassa, joten lopulta otin sen pois vuoasta, voitelin, jauhotin ja laitoin vasta sen jälkeen takaisin vuokaan.

Paistoaika ei ainakaan kaasu-uunissa pitänyt paikkaansa sinne päinkään, sain käyttää reilusti kaksinkertaisen ajan kakkuni paistamiseen vähän reilun 200 asteen lämpötilalla. Oletin että kakun on tarkoitus olla kypsä läpikotaisin, koska ohjeessa kehotettiin halkaisemaan se, kostuttamaan rommilla ja täyttämään suklaavaahdolla. Meillä ei ollut suklaavaahtoa ja rommikin jäi päivänsankarin alaikäisyyden takia väliin, mutta Kettu Kettusen puhallettua kynttilät nautimme kakkupalojen kanssa vaniljakastiketta ja vadelmia.