Karviaischutney

Nyt kun joulupukki on käynyt, voi tämänkin ohjeen julkistaa. Näitä lähti tänä vuonna keittiöstämme pukinkonttiin. Tein puolikkaan annoksen tällä reseptillä, huomioiden kommentissa olevan korjauksen mallasetikan määrään. Koko ohjeesta tulee n. 1,75 l, puolikkaasta siis vajaa litra.

Karviaischutney

1 kg karviaismarjoja (punaisia tai vihreitä ja punaisia sekaisin)

2 keskikokoista sipulia 

300 g rusinoita tai sultana-rusinoita

1 rkl suolaa

0,5 l mallasviinietikkaa

500 g ruskeaa ruokosokeria

2 rkl jauhettua inkivääriä

1 tl ruskeita sinapinsiemeniä

Puhdista karviaiset. Kuori sipuli ja silppua hienoksi.

Sekoita kaikki ainekset isossa kattilassa. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi, sekoittaen kunnes sokeri on liuennut. Keitä hiljaisella tulella noin tunnin ajan, kunnes chutney on kiehunut kokoon noin kolmanneksella. 

Tölkitä kuuma chutney puhtaisiin lasipurkkeihin. Itse huuhdon purkit ensin Atamon-liuoksella: 1 tl Atamon-säilöntäainetta + 1 dl kiehuvaa vettä.

Chutney sopii tarjottavaksi lihan, linnun tai vaikka juustojen kaverina.

Karjalanpiirakat

Edellisestä karjalanpiirakoiden leipomisesta on ehtinyt kulua luvattoman paljon aikaa. En yleensä viitsi leipoa piirakoita kotona, koska yksin se on mielestäni hidasta ja isotöistä. Nyt kotipuolessa leivoin kuitenkin pitkästä aikaa yhden satsin äidin ja siskoni kanssa. Piirakat ovat hyviä, ja yhdessä niiden tekeminenkin käy nopeasti.

Karjalanpiirakat (30 kpl)

Aloita piirakoiden tekeminen keittämällä riisipuuro täytteeseen. 

riisipuurotäyte:

5 dl vettä  

2,5 dl puuroriisiä

1 l maitoa

lopuksi: 1 tl suolaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita siihen riisi. Keitä miedolla lämmöllä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä puuroa noin puoli tuntia miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen. Varo pohjaan palamista! Mausta valmis puuro suolalla.

Anna puuron jäähtyä hyvin ennen kuin täytät piirakoita. Kuuma puuro pehmentää piirakanpohjat. 

taikina:

2 dl kylmää vettä

2 rkl öljyä

1 tl suolaa

2,5 dl ruisjauhoja

2,5 dl (hiivaleipä-)vehnäjauhoja

voiteluun:

voisulaa tai n. 25 g voita + 2 dl maitoa

Sekoita kylmään veteen öljy, suola ja jauhot. Vaivaa taikinaa hetki, niin siitä tulee sitkeämpää ja helpompaa käsitellä.

Jaa taikina kolmeen yhtä suureen osaan. Leivo taikinasta kolme 50 sentin kolikon kokoa läpimitaltaan olevaa pötkyä, jotka leikkaat 10 yhtä suureksi palaksi (yhteensä 30 palaa). Pyöritä palat palloksi ja litistä kevyesti. Laita litistetyt taikinapalat jauhotetulle pöydälle odottamaan tuorekelmun tai puolitetun ison pakastepussin alle ettei taikina kuivu. Jos pinoat paloja, ripota jauhoja niiden väliin etteivät ne tartu toisiinsa.

Kaulitse piirakanpohjat pulikalla: laita pöydälle reilusti hiivaleipäjauhoja, taputa taikinapyörylää hiukan litteämmäksi käsin ja ala kaulita pulikkaa vain kevyesti painaen. 

Ihannetapauksessa ohentuva taikinalevy alkaa pyöriä pulikan alla. Piirakanpohjan pitää olla "niin ohut että päivä paistaa ja kuu kumottaa sen läpi", ja muodoltaan se saa olla soikeahko. Laita valmiit pohjat limittäin pinoon, ja ripota reilusti jauhoja väliin etteivät ne tartu toisiinsa. Peitä kelmulla kuivumisen estämiseksi.

Laita piirakanpohjan keskelle reilu ruokalusikallinen riisipuuroa ja levitä se tasaiseksi, jättäen reunat paljaiksi reilun sentin verran.

Käännä sitten reunat toisesta päästä alkaen piirakan päälle samalla molemmilta puolin rypyttäen peukalon ja etusormen avulla niin että ikään kuin vedät taikinaa samalla piirakan päälle - tätä rypytysvaihetta en osaa selittää paremmin. Yrittämällä oppii.

Nosta piirakat lastalla uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa (keskitasolla) 250 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes puuro on saanut hieman väriä.

Voitele juuri uunista otetut kuumat piirakat heti voisulalla tai kasta ne nopeasti voisulan ja lämpimän maidon seokseen. Voitelemattomat piirakat ovat kuivia ja kovakuorisia.

Pane voidellut piirakat laakeaan astiaan limittäin ja peitä voipaperilla ja leivinliinalla. Anna kuorien pehmetä ja piirakoiden jäähtyä 20-25 minuuttia ennen tarjoamista. 

Piirakat voi täyttää myös ohrapuurolla, porkkanalla (1 kg porkkanoita keitetään, soseutetaan ja sekoitetaan 6 dl riisipuuroa) tai  perunasoseella. Mikään ei estä kokeilemasta täytteessä myöskään esim. lanttua tai punajuurta.

Joulupäivän hirvenpaisti

Tänä vuonna vietimme joulua äidin lihapatojen ääressä, mikä tarkoittaa että enimmäkseen saimme käydä valmiiseen, notkuvaan pöytään. Ainoa panokseni jouluruokiin oli hirvenpaistin ja sen kastikkeen valmistaminen. Ohje paistin marinadille ja kastikkeelle löytyi äitini vanhasta Ruokavuosi-kirjasta (v. 1975 painos, "Hirvenpaisti Sakkolan tapaan"). Paistovinkit tulivat hirvenmetsästäjältä. Pelkän paistoliemen suurustamisen sijaan tuunasin kastiketta kermalla ja hunajalla - kannattaa maistella mistä itse tykkää.

Hirvenpaisti ja kastike (kuudelle)

n. 1,3 kg painoinen hirvenpaisti (meillä kulmapaisti)

marinadi: 

3dl rypsiöljyä

0,5-1 dl soijakastiketta

1 rkl suolaa

rouhittua valkopippuria

paistamiseen:

200 g amerikanpekonia

n. 3 dl punaviiniä

kastike: 

n. 4 dl paistin paistolientä

n. 1 dl kermaa

pari-kolme teelusikallista juoksevaa hunajaa

mustapippuria

Puhdista paistista kalvot. Sekoita marinadin ainekset ja kaada ne paistin päälle kulhoon. Anna lihan maustua yön yli viileässä ja kääntele paistia välillä liemessä. Vaihtoehtoisesti laita paisti marinadeineen muovipussiin, jonka suun solmit kiinni, ja laita tämä astiassa viileään; kääntele pussia välillä.

Ota liha marinadista ja kuivaa se. Laita paisti reunalliseen uunivuokaan ja peitä se pekonisiivuilla. Laita paistin paksuimpaan kohtan paistomittari.

Pane paisti 150-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Laske sen jälkeen lämpöä 125 asteeseen ja anna paistin hautua uunissa reilu puolen tuntia, ennen kuin lisäät vuokaan punaviinin. Jos paistisi on isompi, käytä alhaisempaa lämpötilaa ja pidempää paistoaikaa.

Ota paisti uunista kun sen sisälämpötila on 65 astetta (reilun kilon painoiselle paistille reilun tunnin ajan). Ota vuoassa oleva viiniliemi talteen ja kiedo paisti folioon vetäytymään. 

Valmista kastike:

Sulata voi kasarissa ja lisää siihen vehnäjauhot. Lisää hirven paistoliemi vähitellen, koko ajan sekoittaen (n. 4 dl - jos lientä on vähemmän, voit jatkaa sitä lihaliemellä). Keitä kastiketta kokoon kymmenkunta minuuttia. Lisää maun mukaan kermaa (minulla sitä kului noin 1 dl), hiukan hunajaa (n. 2 tl) ja mustapippuria. 

Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi ja tarjoa kastikkeen ja lisukkeiden kanssa - seuraksi sopii mm. ruusukaali. 

Paras ikinä tekemäni hirvenpaisti. Liha oli sisältä vielä punaista mutta ihanan mureaa ja mehevää, aivan suli suussa.

Hyvää Joulua!

Mustatorvisienikeitto

Emme yleensä käytä maustettua ruokakermaa, mutta saimme tätä soppaa ollessamme Valion vieraana ja se oli niin hyvää, että päätimme tehdä sitä itsekin. Valiolla syömämme keitto tehtiin kantarelleista, mutta siihen sopivat testatusti hyvin myös suppilovahverot tai mustatorvisienet. Jokaisesta tulee keittoon oma, mainio makunsa.

Me teimme torvisienikeittoa evääksi syksyiselle metsäretkelle ja kuljetimme keiton metsään ruokatermoksessa. Hyvin pysyi kuumana ja herkkua oli!

Resepti löytyy myös Valion reseptisivuilta, mutta tässä vielä ohje.

Aura-sienikeitto (neljälle)

250 g (n. 2,5 dl) esikäsiteltyjä metsäsieniä TAI pari kourallista liotettuja, kuivattuja sieniä (esim. mustatorvisieniä, suppilovahveroita tai kanterelleja)

1 sipuli

1 rkl juoksevaa oivariinia (tai nokare voita/voimariinia)

0,5 dl vehnäjauhoja

1 l täysmaitoa / laktoositonta täysmaitojuomaa

1 kasvisliemikuutio

1 tlk (2,5 dl) Aura-ruokakermaa

mustapippuria

0,5 dl silputtua ruohosipulia tai persiljaa 

Jos käytät kuivattuja sieniä, aloita liottamalla sienet tilkassa vettä. Valuta sienet hyvin ja purista ylimääräinen vesi pois. 

Silppua sienet ja sipuli. Paista niitä kattilassa rasvassa, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja pehmeää.

Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää maito vähitellen, koko ajan sekoittaen. Murenna sekaan liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen n. 10 min välillä pohjaa myöten sekoitellen - jauhot tuntuvat hanakasti painuvan pohjaan ja jäävän sinne. Lisää Aura-ruokakerma. Mausta mustapippurilla ja ripota valmiin keiton päälle silputtua ruohosipulia tai persiljaa.

Maksalaatikko

Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, pidän maksasta, mutta en ole koskaan välittänyt maksalaatikosta, josta minulla tosin on kokemuksia lähinnä kouluajoilta. Olen kertaalleen aikaisemmin yrittänyt selättää tämän ruokalajin, ja lopputulos ei silloin kieltämättä ollut maultaan hassumpi, mutta ainesten suhteet olivat ohjeessa jotenkin pielessä. Raakana laatikkomassa oli lähes juoksevaa ja kypsennettynä turhan tiivistä, muistuttaen enemmän pateeta kuin maksalaatikkoa.

Aikaa on kaiketi kulunut riittävästi edellisestä epäonnistumisesta, kun päätin yritellä maksalaatikon kanssa uudestaan. Ohje oli todennäköisesti sama kuin viimeksikin, eli peräisin Ruokavuosi-kirjasta, mutta tällä kertaa säädin ainesten määriä. Ohjeessa tarjottujen rikottujen ohrasuurimoiden tai riisin sijasta kokeilin litistettyjä ohrasuurimoita. Karhuherra ja Poikakin osallistuivat valmistukseen, jälkimmäinen varsinkin lihamyllyn kampea kiertämällä. Alla ohje sellaisena kuin sen toteutimme.

Maksalaatikko

3 dl litistettyjä ohrasuurimoita (Torino) tai riisiä

600 g naudan maksaa

2 silputtua sipulia

1 tl suolaa

4 dl maitoa

1 kananmuna

2-3 dl rusinoita (maun mukaan)

1 dl siirappia

1 tl valkopippuria

1 rkl meiramia

(1 tl jauhettua inkivääriä - meiltä oli päässyt loppumaan)

voita tms. vuoan voiteluun

Keitä ohra (/riisi) pakkauksen ohjeen mukaan. 

Poista maksasta kalvot ja suonet. Paloittele ja jauha maksa. Käsikäyttöisellä myllyllä riittää kaksi kierrosta.

Sekoita kananmuna ja maito keskenään. Sekoita ohran joukkoon jauhettu maksa, sipulisilppu, rusinat, siirappi, mausteet ja munamaito. Kaada seos isohkoon voideltuun uunivuokaan. 

Paista uunissa 175 asteessa 1-1,5 tuntia kunnes maksalaatikko on kiinteää ja saanut pinnalleen hieman väriä, eikä siitä enää tihku nestettä.

Tällä kertaa koostumus onnistui täydellisesti. Perheemme maksalaatikkoasiantuntijat eli Karhuherra ja Poika kehuivat myös makua, itse olen vähän jäävi sanomaan siitä mitään.  

Työmatkalla Berliinissä

Vietin joulukuun alussa viikonlopun Berliinissä työn merkeissä. Ohjelma oli tiivis saapumispäiväni perjantain iltapäivästä sunnuntai-iltaan. Tiukan ohjelman ja isäntien järjestämien ruokailumahdollisuuksien takia kävin ulkona syömässä vain pari kertaa. En ollut myöskään varautunut mitenkään etukäteen tutustumalla Berliinin ravintolatarjontaan, joten kävelin vain lupaavalta vaikuttavasta ovesta sisään. Ulkoruokailu on vähäisen otokseni perusteella Berliinissä huomattavasti edullisempaa kuin Helsingissä.

Panin merkille että Berliinissä on paljon italialaisia ravintoloita. Yhden niistä kokeilinkin, ja voin lämpimästi suositella. Via Nova (2) sijaitsee Universitäts Straßen varrella vain kivenheiton päässä Humboldt-yliopistolta Spree-joelle päin. Valitsin lounaaksi ricatonia gorgonzolan ja parsakaalin kanssa, ja täytyy sanoa että annos oli täysi kymppi (en yleensä Suomessa syö ravintolassa pastaa, koska saan parempaa kotona). Pasta oli juuri sopivan al dente ja parsakaali vielä rouskahtavaa.

 
Ja kun kerran Saksassa olin, täytyihän minun käydä myös jossakin, missä sai paikallista ruokaa. Berlin 1840 on helppo löytää, sillä se sijaitsee Hackescher Marktin juna-aseman alla. Ja tosiaankin aivan kirjaimellisesti sen alla, vanhan rautatiesillan kaariholveissa. Yläpuolella jyristävät paikallisjunat kuuluvat kuitenkin ravintolaan vain vaimeasti. Tilasin vasikanmaksaa berliiniläiseen tapaan, ja nappiin meni. Maksa oli sisältä kauniin roosaa, erittäin mureaa ja oli viedä kielen mennessään, samoin kuin annokseen kuuluneet karamelisoidut sipulit.

 
Palvelu oli ystävällistä vaikka saksani onkin pahasti ruosteessa, ja lähipöytien tapahtumia seuraamalla vaikutti siltä, että palvelu sujui myös englanniksi ja ranskaksi. Lista-annoksen hinta oli noin 15 euroa, kalleimmat annokset näyttivät pyörivän täälläkin pääsääntöisesti parinkympin hujakoilla.

 
Hackescher Marktin rautatiesillan alla ja lähialueella on paljon muitakin ravintoloita. Seitsemän vuotta takaperin alueella oli persoonallisia pieniä vaate- ja sisustustavarakauppoja, joista saattoi tehdä hauskoja löytöjä, mutta ne näyttivät nyt korvautuneen kalliilla merkkivaatekaupoilla.

Maanantaipäivän ehdin kiertelin kaupunkia ennen kotiinpaluuta. Kuljeskellessani tutustuin muutamiin Berliinin joulutoreista, joita on paljon. Pitkälti ne olivat toistensa toisintoja. Joukosta erottui pienehkö Gendarmenmarktin tori, joka tuntui erikoistuneen erityisesti kulinaristisiin iloihin - kojuista olisi voinut ostaa erilaisia houkuttelevia, korkealuokkaisia herkkuja juustoista marsipaaniin. Ne saivat kuitenkin tällä kertaa jäädä ostamatta, koska olisin joutunut kantamaan niitä mukanani koko päivän.

Juustoja, makkaroita ja makeisia myytiin kyllä muillakin joulutoreilla, mutta niiden tarjonta ei mielestäni vetänyt vertoja Gendarmenmarktin kojuille. Näitä Potsdamer Platzin joulutorilla myytyjä "lumipalloja" oli kuitenkin pakko kokeilla.

Koska lumipallot eivät olleet sulavaa laatua, toin pari tuliaisiksi kotiin. Maku on jostain tippaleivän ja donitsin välimaastosta. Valitsemieni yksilöiden sisään oli leivottu vielä marsipaaniakin. Hyvää, mutta makeaa. Minulle riitti vallan hyvin kolmannes yhdestä noin nyrkin kokoisesta pallosta.

Pitihän se aito berliiniläinen currywurst-kokemus hankkia. Makkara oli lihaisaa. Ihan oiva hiukopala, ei mitään valittamista.Tapana tuntui olevan tarjota makkara-annos saksansämpylän kanssa.

Ja totta kai täytyi ehtiä maistella myös hehkuviiniä, Glühwein'ia, jota tarjottiin kojuissa joka puolella (samoin kuin muuten lämmitettyä munalikööriä). Hehkuviiniä Unter den Lindenin varrella siemaillen olikin mukava sulatella itseään sisältäpäin enimmäkseen ulkona kylmässä tuulessa vietetyn päivän päätteeksi ennen lähtöä lentokentälle ja kotiin.

Leikkaa lanttua

Vietimme kolmannen adventin kunniaksi kotona pikkujoulua, koska haltuumme oli päätynyt noin kilon painoinen pikkukinkku, joka piti syödä pois pakastimesta tilaa viemästä. Kinkku sai kaverikseen perunalaatikkoa (ihan kaupasta ostettua tällä kertaa) ja hunajaisia lanttukuutioita. Ohje on alunperin Mysi Lahtisen käsialaa. Korvasin alkuperäisohjeen kuivatun rakuunan tuoreella rosmariinilla, kun se vielä parvekkeella hengissä sinnittelee.

Hunajaiset lanttukuutiot

n. 0,5 l pieneksi kuutioitua lanttua

2-3 rkl voita

1 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl sitruunamehua

tuoretta rosmariinia

Keitä lanttukuutiot puolikypsäksi vedessä johon olet lisännyt vähän suolaa. Valuta hyvin.

Sulata pannulla voita ja sekoita siihen hunaja, sitruunamehu ja rosmariini. Anna hautua hetken. Lisää sitten lanttukuutiotja paista niitä käännellen sen aikaa, että ne saavat hieman väriä.

Stroganoff

Jostakin syystä viime aikoina on tullut laitettua paljon lapsuudesta tuttua ruokaa. Lapsuudesta tuttu on myös käyttämäni keittokirja, Valittujen Palojen kustantama Ruokavuosi, josta kotonani oli varmaankin ensimmäinen 70-luvun painos. Muutettuani aikanaan omaan kotiin toivoin sitä joululahjaksi. Painos 90-luvulla saamassani kirjassa on tietenkin eri, ja kirjaa jonkin verran ajantasaistettu, mutta mainio peruskeittokirja se on edelleen, ja kirjan lopusta löytyvät ohjeet niin ankan kynimiseen kuin taskuravun täyttämiseenkin, jos näitä joskus sattuisi tarvitsemaan.

Emme olleet koskaan ennen laittaneet stroganoffia, joten johan tuo oli aikakin. Stroganoffiin voi käyttää naudan paistia, mutta vallan mainiosti käyvät myös halvemmat ruhonosat, kuten esim. naudan lapa tai etuselkä, kun vain haudutusaika on kyllin pitkä.

Stroganoff

Ruokavuosi (Valitut Palat)

500 g naudan lapaa (etuselkää, ulkopaistia, paistia)

iso sipuli silputtuna

2 rkl vehnäjauhoja

4-5 dl lihalientä

1 tlk tomaattipyrettä (70 g)

1 tlk smetanaa / ranskankermaa (170 g)

1 suola- tai maustekurkku

suolaa, valkopippuria

+ juoksevaa oivariinia tai voi-öljyseosta paistamiseen

Kuutioi liha ja ruskista se pienissä erissä pannulla. Siirrä liha esim. valurautaiseen pataan. Lisää pataan vähän voita/juoksevaa oivariinia ja sipulisilppu, kiehauta sipuli rasvassa. Lisää jauhot, lihaliemi, tomaattipyre ja mausteet.

Kypsennä hellalla kannen alla miedolla lämmöllä ainakin noin tunnin ajan, kunnes liha on mureaa. Lisää lopuksi smetana ja kuutioitu kurkku.

Stroganoffista tuli aivan mahdottoman hyvää, vaikka itse sanonkin. Jopa Poika, joka ei ole mikään kokolihan ystävä, tykkäsi.

Siika säkissä

Isänpäivän päivälliselle meillä laitettiin siikaa. Ei sentään kirjaimellisesti säkissä, vaan foliopaketissa, vaikka ohjeen mukaan paistopussiakin olisi voinut käyttää.

Siika paketissa 

Ruokavuosi (Valitut Palat)

1 ruodottomaksi fileoitu siika 

suolaa, valkopippuria

puolikkaan sitruunan mehu

1 sipuli silputtuna

nippu persiljaa tai tilliä

muutama voinokare

Ota alumiinifoliosta riittävän iso pala että siitä saa siikafileille paketin ja aseta siikafileet nahkapuoli alaspäin folion toiselle puoliskolle. Käännä folion reunat ylöspäin.

Mausta fileet suolalla ja valkopippurilla ja ripota niiden päälle silputtu sipuli ja persilja tai tilli. Valuta kalafileiden päälle vastapuristettu sitruunamehu ja kruunaa ne muutamalla voinokareella. Taita folion toinen puolisko kanneksi ja sulje reunat. 

Laita kalafileet paketissaan 225-asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi niiden paksuudesta riippuen. Meillä kalaa oli vajaa kilo, ja sille riitti hyvin 20 minuutin paistoaika.  

Helppoa ja hyvää. Poikakin kehui! Tämän voi tietysti tehdä suunnilleen mistä tahansa muustakin kalasta. Halutessaan kalapalat voi pakata myös annospaloiksi jokaiselle syöjälle omaan pakettiinsa.

Ravintola Salud

Viime viikonloppuna olin pikkujouluilemassa Tampereella. Seurueemme syöpötteli espanjalaisravintola Saludissa, joka mainostaa erityisesti hiiligrillissä valmistettuja ruokia.

Hyppäsimme alkupalojen ylitse, koska a la carté -annosten hintaan kuului varsin monipuolinen salaattipöytä. Porkkanaraaste sai kyllä jäädä ottamatta. Salaattipöydän parasta antia olivat mielestäni tuore (vielä lämmin!) leipä ja kokonaiset marinoidut herkkusienet (yllätys...). Hieman miinusta tulee värjätyistä mustista oliiveista (jotka jätin myös ottamatta).

Pääruuaksi valitsemani äyriäislautanen hiiligrillistä oli varsinainen karppausannos, mitään lisäkkeitä siihen ei aiolin ja salsa verden lisäksi kuulunut. Aioli oli oikein mukavasti valkosipulista. Grillatut kampasimpukat olivat hyviä, samoin jättikatkaravut, ja lohi nyt on tietysti lohta, mutta sinisimpukat olivat mielestäni vähän kuivia. Annos oli kyllä siinä määrin ruokaisa, että mitään ranskanperunoita en jäänyt kaipaamaankaan.

Ruokaseuralaisista monen valitsema kasvispaistos oli kuulemma ihan hyvää, mutta makua siinä olisi voinut olla enemmänkin. Vieruskaverin entrecote oli ilman erillistä pyyntöä niin raakaa, että sen syöminen olisi saattanut minulla tökkiä, mutta liha oli kuulemma erittäin mureaa.

Jälkkäriksi valitsin Postre de tapas -valikoiman, johon kuului manteli-mascarponeleivos, valkosuklaajäätelöä, pieni suklaafondant ja valkosuklaa-passionleivos. Tuo macaronin näköinen leivos oli vähän pettymys, koska se oli keksimäisen kovaa ja murenevaa - jotenkin olin kuvitellut sen olevan sisältä pehmeä. Muut valikoiman osaset olivat kyllä herkkua! Hyvää oli myös jälkkärilajitelman kanssa suositeltu mistela-viini.

Kabinetti oli mukavan rauhallinen juttupaikka ja ystävällinen palvelu pelasi erittäin hyvin. Laskutkin tulivat kahdeksan hengen seurueelle kerralla oikein räknättynä, vaikka hankalasti halusimmekin jakaa pöytään tilatut viinipullot mutta maksaa muuten jokainen omat ruokamme ja muut juomamme.

Kikhernekeitto

Tämän kikhernekeiton tie reseptistä polkkaukseksi on ollut tavallista pidempi.

Iskin nimittäin silmäni Tessa Kirosin Twelve-kirjasta peräisin olevaan ohjeeseen jo viime talvena ja kikherneetkin tuli hankittua. Ongelmaksi muodostui ohjeessa mainittu mangoldi, jota ei niin vain kaupasta löydäkään. Täytyi siis ensin kasvattaa mangoldit itse. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että mangoldin voi vallan hyvin korvata tuoreella pinaatilla.

Kuten tavallista Tessan resepteille, ohjeesta tulee soppaa koko suvulle, joten aloita joko ottamalla käyttöön viiden litran kattila tai puolittamalla ainekset.

Kihernekeitto (6-8:lle)

Zuppa di ceci

500 g kuivattuja kikherneitä

1 keskikokoinen sipuli silputtuna

2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna

1 sellerin varsi pilkottuna

1 valkosipulin kynsi silputtuna

2 rosmariinin oksaa

1 kokonainen pieni punainen kuivattu chili

100 g vihreää mangoldia suikaloituna

2 kypsää tomaattia tai 150 g säilöttyjä tomaatteja soseutettuna

neitsytoliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Liota kikherneet yön yli (6-7 tuntia) kylmässä vedessä.

Laita valutetut herneet, porkkana, sipuli ja sellerinvarsi isoon kattilaan ja lisää 3,5l vettä. Kuumenna kiehuvaksi. Poista vaahto. Vähennä lämpöä ja keitä ilman kantta n. tunti ja vartti. Mausta suolalla ja pippurilla, kun keittoaikaa on jäljellä puoli tuntia.

Erota kolmannes kikherneistä, ja soseuta kaksi kolmannesta keittoliemensä kanssa. Palauta kaikki kikherneet kattilaan. Lisää hieman kuumaa vettä, jos keitto vaikuttaa liian paksulta.

Silppua valkosipulin kynsi. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa. Lisää valkosipuli, rosmariininoksat ja kokonainen chili. Kun valkosipuli alkaa tuoksua, lisää suikaloitu mangoldi ja hauduta pari minuuttia keskilämmöllä ennen kuin lisäät tomaattisoseen. Mausta suolalla ja pippurilla ja jatka hauduttamista kunnestomaatti pehmenee (jos käytät tuoretta tomaattia). Poista rosmariininoksat ja chili - ellet halua soppaan todella vinkeää sattumaa - ja lisää tomaatti-mangoldiseos kikhernekattilaan. Hauduta vielä muutama minuutti että maut sekoittuvat, ja tarkista suola ja pippuri.

Ihan kelpoisa talvinen soppa tästä syntyi, mutta jäin kaipailemaan hiukan enemmän chilin puraisua. Ainakin osan vedestä voisi myös harkita korvaavansa kasvisliemellä. 

Liotuksineen ja pitkine keittoaikoineen - pidempäänkin olisi mielestäni voinut keittää - tämä ei tosiaankaan ole mitään pikaruokaa. Valmistusaikaa voisi tietysti lyhentää käyttämällä säilöttyjä kikherneitä.

Pizzan uudet täytteet

Söin viime kesänä kuudella eurolla aivan fantastista porcini-salsiccia pizzaa tässä vaatimattoman näköisessä pizzeriassa Trasteveressa:

Siitä mieleeni jäi itämään ajatus, että samanlaista pizzaa täytyisi kokeilla myös kotona. Toteutukseen asti pääsimme vihdoin menneenä viikonloppuna. Kuivatut herkkutatit meillä oli omasta takaa, ja Reiniltä Hakaniemen hallista löysimme täydellisen makkaran: villisika-hirvisalsiccia.

Tämä pizza on äärimmäisen yksinkertainen. Pizzan pohja peitetään paksulti italialaistyyppisellä juustolla (mozzarella-raaste) ja sen päälle levitellään liotetut*, puristellut sienet ja pieniksi nököiksi murennettu makkaran sisus.

Paistetaan kuumassa (+250 astetta) uunissa noin  8 minuuttia. Parhaan paistotuloksen olemme saaneet käyttämällä vuolukivistä pizzakiveä.

Mitä tästä voisi vielä sanoa? Maku oli aivan niin kuin muistin. Yksinkertaisesti loistava pizza.

*Liotin ohuina siivuina kuivattuja tatteja noin tunnin, mikä riitti niille oikein hyvin.   

Bigos

Hakaniemen hallissa on sympaattinen puolalainen makkarakauppa. Kävimme ostamassa sieltä puolalaista makkaraa bigosta eli hapankaalipataa varten, ja saimme samalla puolalaiselta kauppiaalta vinkkejä pataamme.

Bigoksen perusainesosat ovat liha, makkara ja (hapan)kaali, mutta muiden raaka-aineiden suhteen jokaisella perheenemännällä on kuulemma oma reseptinsä. Niinpä alla olevaa ohjetta voi pitää suuntaa-antavana. Omena ja tatit olivat meille uutta. Pitihän niitä tietenkin kokeilla

Bigos (puolalainen hapankaalipata)

600 g g luutonta rasvaista sianlihaa, esim. kassleria (osa lihasta voi olla myös naudanlihaa)
600 g g puolalaista makkaraa (/bratwurstia tai Krakovan makkaraa)
900 g hapankaalia (osan voi korvata tuoreella kaalilla)
pari ruokalusikallista voita paistamiseen
2 sipulia 
2 valkosipulin kynttä 
2-3 porkkanaa
1 hapan omena (tai pari, jos käytät pieniä kotimaisia omppuja)
hiukan liotettuja, kuivattuja tatteja
(muutama kuivattu luumu)
1 rkl sokeria
1 rkl meiramia
muutama katajanmarja
hyppysellinen keltaisia sinapinsiemeniä
3 dl lihalientä
2 tlk (á 120 g) smetanaa
suolaa, mustapippuria

Laita kuivatut tatit likoamaan noin tunniksi. Valuta sienet ja puristele ylimääräinen vesi pois.

Kuutioi liha ja pilko makkarat. Lohko sipuli ja pilko porkkana ja omena. Siivuta valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoretta kaalia, suikaloi se hienoksi. Kaupan hapankaalia harvoin tarvitsee hienontaa, sen sijaan nestettä voi olla tarpeen puristaa vähemmäksi.

Aloita ruskistamalla liha padassa voissa. Lisää sitten makkarat ja sipuli ja ruskista hetki. Lisää hapankaali ja porkkanat ja sekoita hyvin sekä mausta. Kaada sekaan lihaliemi ja smetana. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä vähintään tunnin ajan - jos käytät tuoretta kaalia, haudutusaikaa kannattaa pidentää. Tarkkaile että pata ei pääse liian kuivaksi ja lisää tarvittaessa lihalientä tai esim. kermaa.

Kiitos kauppiaan vinkkien ja puolalaisen metsästäjänmakkaran, tästä tuli kaikkien aikojen paras bigos.

Bigos vain paranee lämmitettynä. Saimme kauppiaalta myös vinkin, että bigoksen voi säilöä keitettyihin lasipurkkeihin, jolloin se säilyy jääkaapissa kunnes tulee syödyksi.

Mustatorvisienirisotto

Mustatorvisienirisotto on periaatteessa tehty vanhan kunnon sienirisoton ohjeella. Yleensä olemme käyttäneet tähän ruokaan suppilovahveroita. Mustatorvisienistä tehtynä risotosta tuli kuitenkin niin kaunista ja mainion makuista, että se ansaitsee oman polkkauksensa. Myös yrttiliemellä oli epäilemättä vaikutuksensa lopputulokseen. Meillä oli kuivattuja mustatorvisieniä, mutta risoton voi tietenkin tehdä tuoreistakin.

Mustatorvisienirisotto (3-4 hengelle)

n. 1 l kasvislientä (esim. Reformi yrttiliemikuutiosta) 
(2 dl sienten liotuslientä)
pari kourallista kuivattuja mustatorvisieniä (tai n. 0,5 l tuoreita)
1 rkl oliiviöljyä
4 rkl voita
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 sipuli silputtuna
 n. 400 g risottoriisiä (vialone tai arborio)
1 dl kuivaa valkoviiniä
2.5 dl raastettua parmesan-juustoa + lisäksi tarjoiluun
merisuolaa ja mustapippuria

Jos käytät kuivattuja sieniä, liota ne. Ota talteen pari desilitraa liotuslientä ja valuta sienet, purista ylimääräinen neste pois ja pilko sienet. Silppua sipuli ja valkosipuli. 
Keitä kasvisliemi. Jos sinulla on sienten liotuslientä, sekoita se kuuman kasvisliemen joukkoon.

Laita isoon, korkealaitaiseen paistokasariin öljy ja 2 rkl voita. Lisää valkosipuli ja sipulisilppu ja kuullota miedolla lämmöllä, kunnes sipuli pehmenee. Jos käytät tuoreita sieniä, lisää myös ne tässä vaiheessa ja paistele niitä sipulin kanssa kunnes sienistä irtoava neste haihtuu. 

Lisää riisi ja sekoita hyvin, jotta kaikki jyvät peittyvät öljyyn.

Lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä riisiin ja sekoita hyvin. Kun riisi on imenyt nesteen, lisää toinen kauhallinen ja sekoita hyvin. Jatka riisin kypsentämistä miedolla lämmöllä lisäten nestettä tällä tavalla kauhallinen kerrallaan kunnes riisi on sopivan kypsää - siinä saa olla vielä hiukkasen hammastuntumaa.

Lisää lopuksi sienet, valkoviini, loppu voi ja parmesan-raaste risottoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoittele miedolla lämmöllä vielä pari minuuttia kunnes juusto on sulanut ja sekoittunut hyvin risoton joukkoon. 

"Ketun keittiön piirakka"

Halusin testata Valiolta saatua yrttirahkaa, ja päätin leipoa piirakan. Niin ikään Valiolta mukaan saadussa Kotiruokaa-lehdessä oli helppo suolaisen piirakan ohje. Tapani mukaan sain kuningasajatuksen piirakan leipomisesta kaupassa matkalla töistä kotiin, ja muistin ohjeesta tasan sen, että piirakan päällä näytti olevan kirsikkatomaatteja. Onneksi pohjataikinaan tarvittavat ainekset löytyivät kaapista - no, ainakin suurin piirtein - ja piirakan täytteeksihän voi laittaa melkein mitä vain.

Tämä on ehkä helpoin ja nopein suolaisen piirakan pohja ikinä.

Piirakkapohja (vuoan halkaisija 25 cm)

2 ½ dl vehnäjauhoja

1/2 dl (kaura-)leseitä

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

3/4 dl laktoositonta maitojuomaa (/maitoa)

3/4 dl juoksevaa oivariinia (/rypsiöljyä)

Kuivat aineet sekoitetaan. Lisätään maito ja rasva ja sekoitetaan kuivien aineiden kanssa taikinaksi.

Minulla ei ollut kauraleseitä, mutta spelttileseitä oli. Juoksevan oivariinin tilalle laitoin rypsiöljyä.  Piirakkavuokani oli hieman liian iso, taikina piti levittää hyvin ohueksi jotta sain sen riittämään. Seuraavalla kerralla täytyy kasvattaa ainesmääriä hiukan.

Täytteeseen laitoin silputtua sipulia, purjoa ja mangoldia, jotka freesasin rypsiöljyssä, maustoin suolalla ja mustapippurilla ja sekoitin yrttirahkaan. Kirsikkatomaatit pääsivät koristamaan piirakan pintaa.

Piirakan paistoaika on 15-20 min 200-asteisessa uunissa. Omasta piirakastani tuli 20 minuutissa hiukan kuiva, joten kannattaa kokeilla lyhyempää aikaa.

Kokeilu oli onnistunut, yrttirahka sopii hyvin tällaiseen kasvispiirakkaan. Olisin tosin voinut hyvin pistää rahkaa toisenkin purkillisen ja tehdä muutenkin täytettä hiukan reilummin.

Poika halusi antaa piirakalle nimeksi Ketun keittiön piirakka.

Sieniretken saalista

Tässä päivänä muutamana pakkasimme autoon eväät ja sienikorin, ja lähdimme katsastamaan suppilovahveromaastoja. Harmillisesti sieniapajamme oli joutunut hakkuutoimien kohteeksi, ja oli siellä näköjään joku muukin sienestänyt, mutta puoli korillista saimme kuitenkin saaliiksemme.

Sen jälkeen siirryimme tulipaikalle paistamaan makkaraa* ja tekemään lämpimiä voileipiä hiilloksella.

Suurin osa sienisaaliista päätyi kotona kuivuriin, mutta toki jotain pääsi myös tuoreeltaan käyttöön, halusin nimittäin kokeilla Valion Kotiruokaa -lehden sienipannarin ohjetta. Paistoin sienet voissa ja tein pannarin kevytmaitoon, koska niitä sattui kotona olemaan.

Sienipannukakku

2 munaa

2 dl (täys-)maitoa

1,5 dl vehnäjauhoja  

1 tlk raejuustoa

suolaa 

1 sipuli

1 dl puhdistettuja suppilovahveroita tai muita esikäsiteltyjä metsäsieniä

voita paistamiseen (/juoksevaa oivariinia)

suolaa, mustapippuria

Tee ensin taikina: Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita niihin maito, vehnäjauhot, raejuusto ja suola. Jätä taikina turpoamaan.

Silppua puhdistetut sienet ja sipuli. Paista sieni-sipulisilppu pannussa voissa (tai muussa vapaavalintaisessa rasvassa...). Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Levitä sieni-sipulisilppu voidellun uunivuoan (n. 20x30 cm) pohjalle ja valuta taikina päälle. Paista unissa 200 asteessa n. 30 min.

Kuvan pannaripalaa vaivaa kaasu-uunikalpeus. Kauniimpi lopputulos olisi voinut syntyä pannussa paistamalla, jolloin pannaria paistetaan miedolla lämmöllä kannen alla ja käännetään puolivälissä paistamista kannen avulla.

Enkä olisi minä, jos en olisi heti alkanut miettiä erilaisia tuunauksia tähänkin herkkuun. Raejuuston, tai ainakin osan siitä, voisi korvata jollain maukkaammalla juustoraasteella. Ja sienten ja sipulin seuraksi pannariin sopisi tietysti pekoni...

*Testasimme tällä kertaa Pajuniemen luomugrillimakkaraa. Ihan kelpoisa perusgrillimakkara, meidän perheemme kuitenkin tykkää grillimakkarassa hieman lihaisammasta tunnusta.

Silakkapihvit

Silakka on viime päivinä ollut pinnalla lauantaina päättyneiden Stadin silakkamarkkinoiden ansiosta. Kotimainen silakka on myös edullinen ja ekologinen vaihtoehto ruokapöytään.

Tunnustan että viitseliäisyysrajani kalan käsittelyssä kulkee silakan fileoimisessa. Fileoitunakin silakka on niin edullista, että säästän mieluummin aikaa ja vaivaa kuin rahaa. Kannattaa kuitenkin katsoa, että saa tuoreita fileitä. Ikääntyneet silakkafileet käyvät vetisiksi ja haisevat tympeältä.

Vanhoista kunnon silakkapihveistä syntyi tällä kertaa tällainen sovellutus. Tekemieni silakkapihvien ongelmana on ollut se, että niistä tulee liian kuivia. Näitä tuorejuustolla täytettyjä pihvejä kuivuus ei ainakaan vaivannut, ja muutenkin pidin kokeilua onnistuneena. Ruohosipulin lisäksi silakkapihvejä voisi kokeilla täyttää myös muilla yrteillä tai vaikka maustetulla tuorejuustolla.

Tuorejuustolla täytetyt silakkapihvit uunissa (kolmelle)

600 g silakkafileitä

hienoa merisuolaa

100 g maustamatonta  tuorejuustoa

1 ruukku ruohosipulia

valkopippuria

Valmista täyte: silppua ruohosipuli hienoksi terävällä veitsellä. Sekoita tuorejuustoon puolet ruohosipulisilpusta, valkopippuria ja noin puoli teelusikallista suolaa. Tarkista maku.

Lado puolet silakkafileistä voidellulle uunipellille nahkapuoli alaspäin ja ripota niille kevyesti suolaa. Ota sitten silakkafile ja voitele sen sisäpuoli tuorejuustoseoksella. Laita tuorejuustolla voideltu file  "kanneksi" kullekin suolatulle fileelle.

Paista silakkapihvejä uunisa 180 asteessa 15-20 min silakoiden koosta riippuen. Siirrä pihvit pelliltä tarjoiluastiaan ja ripottele päälle loput ruohosipulisilpusta. Halutessasi ripauta pihvien päälle hieman (sormi-)suolaa.

Tarjoa vihersalaatin ja perunamuusin kanssa.

Hyvää pataa

Pakastimeen piti tehdä tilaa uudelle erälle ylämaankarjaa, joten siellä viereksinyt rapiat 600 g ylämaansonnin lapaa täytyi syödä pois. Onneksi säätila on pataruokia ajatellen optimaalinen. Juureksia ja muita kasviksia sisältävät pataruuat sopivat myös hyvin syksyyn ja lopuillaan olevaan satokauteen.

Postilaatikosta kolahti jonkin aikaa sitten viimeinen kirjakerhon jäsenlahjana saatu Anna-lehti (37/2011), jossa oli pataruokaohjeita halvemmista ruhonosista. Päätin vilkaista olisiko joukossa jotain sopivaa, ja silmääni sattui ohje ranskalaiselle sunnuntaipadalle, pot-au-feu. Sunnuntaipata tämä on kaiketi siksi, että kypsennysaika on huomattavan pitkä, yhteensä n. 3,5 tuntia. Olin melko uskollinen ohjeelle, tosin ainesten suhteet olivat tekemässäni padassa hieman erilaiset kuin alkuperäisessä ohjeessa, joka oli 1,5 kg:lle lihaa. Laitoin pataan suhteessa enemmän kasviksia, ja korvasin sellerin palsternakalla. Tässä ohje sellaisena kuin padan tein.

Sunnuntaipata (neljälle)

n. 600 g naudan lapaa (+ pala ydinluuta tuomaan lisää makua)

1 l vettä

1 laakerinlehti

5-6 kokonaista valkopippuria

2-3 kokonaista neilikkaa

1 tl suolaa

2-3 porkkanaa

palsternakka

purjo

4-6 salottisipulia (meidän oman palstamme salottisipulit ovat pieniä, joten laitoin kuusi)

1 tlk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja

muutamia rosmariinin ja timjamin oksia

suolaa

Leikkaa liha reilunkokoisiksi paloiksi. Mittaa pataan litra vettä ja kuumenna se kiehuvaksi. Lisää teelusikallinen suolaa, lihat ja mausteet (lukuunottamatta tuoreita yrttejä). Keitä lihoja miedolla lämmöllä 2,5 tuntia. Kuori pois vaahto.

Kuori porkkanat ja palsternakat ja pilko nekin reiluiksi paloiksi. Viipaloi purjo paksuhkoiksi renkaiksi. Kuori salottisipulit mutta jätä ne kokonaisiksi. Lisää pataan kaikki kasvikset sekä yrtit, ja anna padan kypsyä miedolla lämmöllä vielä tunnin ajan.

Lopuksi tarkista suola.

Luuta minulla ei tällä kertaa ollut, mutta voimakkaan makuinen ylämaankarjan liha ei sitä ehkä niin kaivannutkaan. Tavallisesta naudanlihasta padasta tulisi merkittävästi miedomman makuinen joten luu kannattaa lisätä mukaan, tai vaihtoehtoisesti lisätä pataan pari lihaliemikuutiota tai vastaava määrä fondia.

Timjamia ja rosmariinia laitoin kumpaakin noin neljä oksaa, mutta yrttejä olisi voinut käyttää reilumminkin, tai lisätä hiukan tuoreita, silputtuja yrttejä vielä kypsennyksen päätteeksi.

Padan kanssa sopisi tarjota maalaisleipää, Dijonin sinappia ja pieniä ranskalaisia maustekurkkuja.

Valion vieraana

Sateinen tiistai-ilta vierähti mukavasti Valion vieraana. Valiolla on järjestetty ruokabloggaajille tilaisuuksia aikaisemminkin, ja paikalla olleista vajaasta kymmenestä bloggaajasta moni olikin jo vieraillut Pitäjänmäessä. Me olimme mukana ensimmäistä kertaa.

Aluksi saimme nauttia kahvia, mehua - tietysti Valion - ja täytettyjä leipiä samalla kun kuuntelimme lyhyen esittelyn isäntämme toiminnasta. Täytyy tunnustaa että siinä tuli esiin yllättävän paljon sellaista, mitä emme tienneet tai olleet edes tulleet ajatelleeksi - ilmeisesti Valio on niin "tuttu" että siitä on kuvitellut tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen.

Sen jälkeen päästiin tutustumaan makujen maailmaan - ja samalla hajujenkin, ovathan useimmat mauiksi mielletyt aistimukset itseasiassa retronasaaleja hajuja, kuten opimme. Lyhyen esitelmän jälkeen saimmekin itse kokeilla tunnistammeko makuja ja hajuja.

Perusmaut purkeissa

Maistelutestissä kokeilimme, tunnistammeko perusmaut. Hyvin tunnistimme. Useimmat liuokset olivat hyvin miedon makuisia, mutta karvas liuos maistui niin kitkerältä, että ihmettelin melkoisesti kun Karhuherralla oli vaikeuksia tunnistaa sitä! Selitys kuitenkin löytyi: ihmisissä on geneettisesti kolmea tyyppiä karvaan maun erottamisessa. Yksi ryhmä aistii sen erittäin voimakkaasti, kun taas toinen tuskin huomaa. Kolmas on sitten näiden väliltä. Ilmeisesti me kuulumme noihin ääripäihin.

Tuoksuttelutikkuja

Hajutestissä nuuskuteltiin ruoka-aineiden aromeja muoviputkiloista. Se ei mennyt aivan yhtä hyvin kuin makutesti - kaakao tuoksui mielestäni lihaliemeltä ja vadelmaa väitin mustikaksi. Päänvaivaa tuotti myös karkkituoksu - jotain hedelmää haeskelin, ja karkit tulivat mieleen, mutta en oivaltanut että "karkki" on oma tuoksunsa. Kaakaon tuoksu oli aivan selvä tapaus sen jälkeen kun se kerrotiin, mutta vadelma tuoksui minusta edellen pikemminkin mustikalta. Nenäni oli tosin vähän tukossa, joten voin syyttää sitä.

Tuotteen matka maustamattomasta valmiiseen

Lopuksi saimme vielä maistella ja vertailla erilaisia kehittelyvaiheita ja valmista tuotetta tiramisu-rahkasta ja puolukkajugurtista. Tässä vaiheessa aika alkoi ikävä kyllä käydä vähiin, joten tuotteiden vaiheet käytiin läpi aika pika pikaa jotta päästiin illan pääasiaan, eli valmistamaan yhdessä ruokaa Valion koekeittiössä.

Bloggaajat jaettiin neljään ryhmään, joista jokainen sai "valiolaisen kummin", meidän ryhmämme jopa kaksi. Kukin ryhmä valmisti yhden tai pari ruokalajia. Itse päädyin ryhmään, jonka tehtäväksi tuli laatia pääruoka ja salaatti. Karhuherra puolestaan oli ryhmässä, joka teki pääruuan lisäkkeen sekä jälkiruokakääretortun. Kaiken lisäksi suurin osa ruokalajeista vielä valokuvattiin ammattikuvaajan toimesta! Kuvausta saattoi käydä myös seuraamassa - itse en juurikaan ehtinyt kuvaushuoneeseen kurkkiman, mutta Karhuherra toivon mukaan otti vinkit talteen.

Salaattia valmistellaan kuvaukseen

Vilskettä riitti, kun lähemmäs kaksikymmentä ihmistä pyöri ruuanlaittopuuhissa, mutta hauskaa oli. Ihan ilman kommelluksiakaan ei selvitty: pääsin juuri nimittämästä itseäni ADHD-kokiksi ja kehumasta yrittäväni keskittyä paremmin, kun mittasin liikaa Dijon-sinappia salaattikastikkeeseen. Onneksi lipsahdus oli helppo naamioida lisäämällä himpun verran myös muita aineksia, ja lopputulos maistui hyvältä. Tästä huolimatta minulle uskottiin myös Pumpkin Jamin Marin eteen päätyneen ahvenannoksen kastikkeen laatiminen. Vapaasti sävellettyyn kastikkeeseen päätyi kolmen juuston ruokakermaa, luomuappelsinimehua, valkopippuria ja sitruunabasilikaa sekä hiukan vaaleaa maizenasuurustetta.

Kastiketta kalalle

Kokit ja potit -blogin Hannele toimi maistajana ja kokeli, olivatko lopputulokset syötäviä. (Hannele-rukka joutui jo säntäämään taksiin kohti lentokenttää ennen kuin me muut olimme ehtineet edes pöytään saakka.)

Lopulta kaikki oli valmista ja istuimme pöytään. Ja kyllä olimmekin taas onnistuneet laittamaan yhdessä hyvää ruokaa! Nämä ruuanlaittoa sisältävät bloggaajatilaisuudet ovat mielestäni kaikkein hauskimpia.

Hiillostettu lohitartar alkupalana

Kantarellikeittoa (ihanaa!) ja omenateeleipää

Pääruoka lisäkkeineen: possun sisäfilepihvit paprikaisella kastikkeella ja Aura-timbaali

Juuston maistelulaudat herättivät ihastusta. Tarjolla täyteläistä Oltermannia ja 18 kk(!) kypsytettyä Mustaleimaa omena-inkiväärihillokkeen kera

Tiramisu-rahkalla täytetty kääretorttu muuntautuu häpeilemättä leivokseksi

Rento tunnelma, hauska seura ja hyvä ruoka saivat meidät viihtymään pöydässä liki iltayhdeksään.

Ketun keittiö kiittää isäntäväkeä ja kaikkia mukana olleita mukavasta illasta!

PS. Käytetyt ohjeet olivat kalan kastiketta lukuunottamatta Valion koekeittiön kehittelemiä. Samoja ohjeita - ja ammattilaisen ottamia kuvia laittamistamme ruuista! - voi bongata marraskuussa ilmestyvästä Valion Kotiruokaa-lehdessä.

Arki ja makaronilaatikko

Syyskuu vierähti Lähi-idän lämmössä sikäläisten herkkujen ääressä - kokkimme Ali laittoi aivan luvattoman hyvää ruokaa. Mukaan tarttuikin mm. Alin falafel-ohje ja pullien pyöräyttelyyn tarkoitettu väline sekä vakaa aikomus yrittää saisiko yhtä maukkaan lopputuloksen aikaan itse.

Nyt on palattu syksyyn, sateeseen, arkeen ja makaronilaatikkoon, tuohon lasten ja lapsenmielisten ikisuosikkiin. Ohje on peräisin Karhuherran äidiltä, tässä reilumpi annos, josta riittää pariksi päiväksi kolmihenkiselle perheellemme.

Lihamakaronilaatikko 

(kuudelle)

n. 6 dl makaronia

500 g naudan jauhelihaa

iso sipuli

rypsiöljyä paistamiseen ja vuoan voiteluun

2 kananmunaa

6 dl maitoa

valkopippuria, suolaa

emmental-juustoa raasteena

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja keitä makaronit pussin ohjeen mukaan tai hiukkasen niukemmin - älä päästä kiehumaan lötköiksi. 

Ruskista jauheliha ja sipuli. Itse nakkaan sipulin pannuun mukaan kun liha alkaa olla kypsää.

Sekoita makaronit ja jauheliha-sipuliseos.

Voitele riittävän suuri ja korkealaitainen uunivuoka (rypsiöljyllä). Kippaa jauheliha-makaroni-sipuliseos vuokaan. 

Sekoita kananmunat, maito ja mausteet. Valuta munamaito vuokaan. Ripota halutessasi pinnalle vähän raastettua emmental-juustoa.

Paista uunissa 180 asteessa n. 50 minuuttia, kunnes makaronilaatikko on saanut kauniin ruskean pinnan ja munamaito on hyytynyt. 

Nauti ketsupin kanssa.

Mitä teillä arkena syödään?

Herkkutattipasta

Menneenä helleviikonloppuna kävimme jättämässä Kesäkodille jäähyväiset talven ajaksi. Jäivät pataruuat leivinuunissa tällä kertaa laittamatta kun lämpötila kiipesi ulkona varjossakin 24 asteeseen eikä pudonnut edes yöllä alle 18 asteen.

Sienestämässä kuitenkin kävimme. Viime syksyisen kaltaista herkkutattisaalista emme saaneet, mutta kohtuullisen sentään. Lisäksi löytyi haperoita, kelpoinen sato punikkitatteja, muutama nuori lehmäntatti, jokunen kangastatti sekä hyvä karvalaukkuapaja, jota täydensimme kangassienillä ja mustarouskuilla. Ei siis hullumpi saalis kokonaisuudessaan.

Herkkutatit olivat aika matoisia, eikä niitä puhdistamisen ja tuoreeltaan nauttimisen jälkeen jäänyt kuin yksi kuivurillinen. Onneksi viime vuodenkin tattisaalista on vielä jäljellä toista purkillista.

Tämä oivallinen tattikastikeohje löytyi Barilla-pastapakkauksesta. Yksinkertaista ja hyvää.

Penne rigate alla boscaiola (neljälle)

350 g penne-pastaa

50 g kuivattuja, liotettuja herkkutatteja

tattien liotusliemi

50 g voita

1 keskikokoinen sipuli

1 laakerin lehti

1 rkl tomaattipyrettä

2 rkl silputtua persiljaa

suolaa, mustapippuria myllystä

Liota tatteja pari tuntia lämpimässä vedessä. Valuta tatit, mutta säästä liotusvesi. Pilko tatit hienoksi.

Silppua sipuli ja ruskista se voissa. Lisää tatit, tattien liotusvesi, suola, tomaattipyre ja laakerinlehti. 

Keitä 20 minuuttia miedolla lämmöllä. 

Keitä pennet, sekoita ne kastikkeen kanssa ja lisää silputtu persilja ja pippuri.

Karviaishullutus

Etsiskellessäni käyttötapoja karviaisille törmäsin useisiin brittiresepteihin jälkiruualle nimeltä gooseberry fool, vapaasti suomentaen "karviaishullutus". Oheinen Nigel Slaterin resepti on tarkoitettu vihreille karviaisille, ja koska palstallamme on vihreä karviaispensas, käytin niitä, mutta miksipä tätä ei voisi tehdä punaisistakin, kunhan ne ovat kirpeitä. Lopputulos olisi varmaankin silloin vaaleanpunaista. Monissa ohjeissa neuvottiin myös lisäämään kermavaahtoon hiukan seljankukkamehua tuomaan makuun terää, mutta tässä sitä ei ole. Runsaasta kermasta huolimatta lopputulos ei karviaisten kirpeyden ansiosta maistu kuitenkaan lällyltä.

Karviaishullutus (kuudelle)

450 g kirpeitä (vihreitä) karviaisia

3-4 kukkuraista ruokalusikallista sokeria

1-2 rkl vettä

3 dl kuohukermaa

Puhdista karviaiset poistamalla kannat ja kuivat kukanjämät. Laita ne pieneen kattilaan ja lisää pari ruokalusikallista vettä ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia kunnes karviaisten kuoret ovat haljenneet. Jäähdytä. Survo sosetta tarvittaessa haarukalla hienommaksi. 

Vatkaa 3 dl kuohukermaa paksuksi mutta vielä pehmeäksi vaahdoksi (joka saisi olla alkujaan hiukan kovempaa kuin oheisessa kuvassa, koska karviaissose tekee kermavaahdosta uudestaan juoksevampaa) . 

Kääntele sekaan jäähdytetty karviaissose ja tarjoa.