Kevään korvalla

Maaliskuu on lopuillaan - kevät tulee, vaikka rännän tuiskutessa taivaalta ei siltä tuntuisikaan. Kohta alkaa parsakausi, ja pian sen jälkeen putkahtelevat korvasienet maasta. Meillä oli maanantai-iltana syytä pieneen juhlaan, ja virittäydyimme keväisiin tunnelmiin säästä huolimatta herkuttelemalla paistetulla hauella keväisen korvasienirisoton kera.

Tein risoton näppituntumalla, muistellen ihanaa korvasienirisottoa jota sain viime keväänä eteeni Rodolfossa. Aivan niin herkulliseen lopputulokseen en päässyt - mikä lienee Rodolfon risoton salaisuus? - mutta onnistunutta tämäkin risotto oli.

Korvasienirisotto (lisäkkeeksi neljälle)

n. 10 kuivattua korvasientä*

1 salottisipuli silputtuna

oliiviöljyä (/voita)

300 g risottoriisiä (Vialone tai Arborio)

vajaa litra kuumaa kasvislientä

n. 1 dl valkoviiniä

n. 1 dl vasta raastettua parmesaania 

muutama nokare voita

suolaa

* Liota kuivattuja korvasieniä pari tuntia. Kaada liotusvesi pois ja huuhdo sienet. Sen jälkeen keitä ne kuten tuoreetkin sienet 2x5 min välillä vettä vaihtaen. Lopuksi huuhdo sienet kylmällä vedellä ja purista liika vesi pois. 

Valmista kasvisliemi - minä tein omani Reformi-liemijauheesta. Omatekoinen liemi olisi varmasti paras (pitäisikin kokeilla - ehkä sillä saisin risottoon sen hakemani täyteläisen maun!). Pidä liemi kuumana.

Silppua salotti ja pilko esikäsitellyt korvasienet melko reilunkokoisiksi paloiksi. Sen jälkeen kuumenna laakeassa kasarissa öljy tai voi ja kuullota sipulisilppua ja sieniä. Lisää riisi ja kuullota se sekoitellen miedolla lämmöllä. 

Sen jälkeen ala lisätä kasvislientä vähän kerrassaan riisin sekaan. Pidä risotto miedolla lämmöllä, niin että liemi pysyy kiehuvana mutta ei haihdu taivaan tuuliin vaan imeytyy riisiin. Sekoittele. Kun liemi on imeytynyt, lisää jälleen hieman lientä ja sekoittele, ja niin edelleen. Maista välillä riisiä. Lopputuloksessa sen pitäisi olla vielä hieman al dente.

Kun riisi alkaa vaikuttaa melkein valmiilta, lisää valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lopuksi lisää voinokareet ja juusto ja tarkista suola. Ripota päälle persiljasilppua.

Haukifileestä leikatut annospalat maustoimme kevyesti suolalla ja valkopippurilla ja paistoimme voissa molemmin puolin muutaman minuutin ajan. (Sitruunaöljy olisi kyllä raikastanut makua.) Lopuksi ripotimme haukipaloille vielä sormisuolaa.

Mainintansa ansaitsee myös juomapuoli, itävaltalainen biodynaamisesti viljelty luomuvalkoviini Mainklang Grüner Veltliner. Meistä tämä viini sopi hyvin risoton ja hauen kaveriksi. Kalan lisäksi sitä suositellaan myös äyriäisten ja salaatin seuraksi.

Paholaisen spagettia

Emme yleensä polkkaa uusintaottoja samasta ruokalajista, mutta tällä kertaa teemme poikkeuksen. Pastanjauhajat järjestivät nimittäin chilireseptikilpailun, johon tämä ruoka tuntui sopivan kuin nenä päähän. Aikaisempi polkkaus on jo aika vanha, ja olemme hieman tuunailleet reseptiä sen jälkeen. Alkuperäinen ohje on jälleen peräisin Enkovaara-Astraldin Pastatiedosta.

Tulisuutta tulee sekä tabascosta, pienistä kuivatuista chileistä että tuoreesta chilipalosta, jonka tulisuuden jokainen voi tietysti valita makunsa mukaan, me olemme käyttäneet melko mietoja pitkiä, punaisia chilejä, joista tulee kauniita sattumia pastan joukkoon. Sukulaisuuden carbonaraan huomaa helposti, mutta siinä missä carbonara on Pojan herkkua, tämä olisi liian tulista Pojan makuun. Toisaalta loppuvaiheessa sekaan lisättävä konjakki ei sekään sopisi lapsille.

Paholaisen spagetti (neljälle)

(spaghetti al diavolo)

400 g spagettia

2-3 viipaletta pekonia
nokare voita tai 3 rkl oliiviöljyä



Kananmunaseos:
4 huoneenlämpöistä kananmunaa
reilu 1 dl raastettua parmesaania
6 viipaletta peperoni-makkaraa (ei liian ohutta)
1/4 tl mustapippuria
15 tippaa tabascoa

Konjakkikastike:
50 g voita
0,75 dl hyvää konjakkia
4-5 tippaa tabascoa
20 tippaa Worcestershire-kastiketta
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl mustapippuria
1 pitkä, mieto chilipalko
4 rkl kermaa

Ruuanlaitto kannattaa aloittaa laittamalla pastan keitinvesi kiehumaan. Sillä välin voi hoitaa kastikkeen valmistelut: pekonin ja peperonin paloittelun, parmesaanin raastamisen, chilipalon viipaloinnin (poista siemenet), munien rikkomisen tarjoiluastiaan sekä kaikkien muiden tarpeiden ottaminen valmiiksi esille. Itse kastike valmistuukin sitten nopeasti.

Ruskista pieniksi paloiksi leikattu pekoni parin pikkuchilin kanssa voissa tai öljyssä. Ota chilit pois jos et halua todella tymäköitä chiliyllätyksiä lautasellesi, pidä pekoni lämpimänä. Sekoita lämmitetyssä tarjoiluastiassa kananmunat, parmesaani ja pilkotut peperoni-viipaleet ja mausta mustapippurilla.

Valmista konjakkikastike: sulata voi pienessä kattilassa mutta älä ruskista sitä. Lisää puolet konjakista sekä tabasco ja Worcestershire-kastike ja pippurit. Lisää sitten maustepaprika ja kerma, anna samalla kastikkeen lämmetä koko ajan kevyesti sekoittaen, ettei kastike pääse kiehahtamaan. Lisää loppu konjakki kastikkeeseen juuri ennen pastan päälle kaatamista.

Keitä pasta vedessä, johon on suolan lisäksi pantu pari kuivattua pikkuchiliä. Kun pasta on kypsää, ongi pikkuchilit pois keitinvedestä, valuta spagetti ja kaada se nopeasti tarjoiluastiaan kananmunien päälle. Lisää lämpiminä pidetty pekoni ja kuuma konjakkikastike. Sekoita hyvin ja tarjoa heti parmesaaniraasteen kanssa.

Arviomme mukaan kastikkeen laatimiseen menee suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin pastaveden kuumennuksessa ja pastan keittämisessä. Kun kaikki muu on saatu valmiiksi, pastakin on valmista valutettavaksi. Pasta kumotaan tarjoiluastiaan, päälle kaadetaan pekoni ja konjakkikastike samalla sekoittaen. Tarkoitus on saada pastan ja muiden lämmöllä munaseos aavistuksenomaisesti kypsymään samoin kuin Carbonarassa.

Onnistuessaan tässä kastikkeessa tuntuu erilaisten chilien aikaansaama lämpimän tulisten makujen sinfonia. Sopii erityisen hyvin näin kylmään vuodenaikaan.

Tattipasta

Jälleen yksi helppo ja herkullinen kastike Enkovaara-Astraldin Pastakirjasta. Tämän tomaattisen tattikastikeen voi varmasti tehdä myös kuivatuista, liotetuista tateista, mutta meillä on toistaiseksi riittänyt pakastettuja. Enkovaara-Astraldi ehdottaa kokeiltavaksi saman kastikkeen kanssa myös muita metsäsieniä.

Penneä tattikastikkeessa (neljälle)

400 g penneä

250 g puhdistettuja, viipaloituja (kuutioituja) herkkutatteja

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä*

100 g amerikanpekonia

2 dl kuivaa valkoviiniä

400 g hyvää tomaattimurskaa

suolaa, mustapippuria

hienonnettua persiljaa

Puhdista ja viipaloi tatit ohuiksi viipaleiksi (omamme oli pakastettu kuutioituna). 

Lorauta korkealaitaiseen pannuun oliiviöljyä. Ruskista kuorittu, karkeasti hienonnettu valkosipuli kevyesti oliiviöljyssä. Lisää pieneksi viipaloitu pekoni ja tatit. Paista kovalla lämmöllä n. 10 min että pekoni hieman ruskistuu ja tateista irtoava neste haihtuu. 

Lisää viini, sekoita ja lisää tomaattimurska. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 30 min. Jos kastike näyttää kiehuvan liikaa kokoon, lisää siihen hieman pastankeitinvettä. Tarkista maku. 

Kastikkeen hautuessa keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se hyvin. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon ja lisää päälle hienonnettu persilja. Tarjoa halutessasi lisänä parmesaania.

* Alkuperäisessä ohjeessa oliiviöljyä on 1 dl. Minulle lopputulos on kuitenkin silloin liian öljyinen. Mielestäni öljyn määräksi riittää, kun se peittää pannun pohjan.

Gluteeniton piirakka

Menneen lauantain vierasvaraksi värkkäsin äitini kanssa tällaisen helpon piirakan. Ohje on äidin muistin mukaan, alunperin kuulemma tattarijauhopussista löytynyt.

Gluteeniton kinkkupiirakka

pohja:

100 g voita

3 dl tattarijauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 dl vettä, maitoa tai kermaa

täyte:

3 munaa

1 tlk (120 g) smetanaa

200 g palvikinkkua kuutioina

150 g raastettua emmentalia

ripaus valkopippuria

silputtua persiljaa

Sekoita kuivat ainekset nyppimällä pehmeään voihin. Lisää neste. Painele taikina piirakkavuokaan ja paista pohjaa uunissa 200 asteessa 10-15 min kunnes reunat saavat aivan hieman väriä. 

Valmista täyte sekoittamalla kaikki ainekset kulhossa keskenään ja kaada ne pohjan päälle. Paista vielä 15-20 min kunnes täyte saa väriä.

Minusta piirakan pohjasta tuli turhan kuiva, tosin on vaikea sanoa kuinka paljon siihen vaikutti kaasu-uunin sammuminen välillä kesken paiston. Kokeilisin ehkä silti lisätä pohjaan vähän rasvaa tai nestettä tai molempia, tai vaikka smetanaa, niin kuin uusimman Hesarin Ruoka-liitteen venäläisissä piirakoissa. Täytettäkin voisi huoleti tehdä vähän reilumman annoksen. Nyt tattarin maku hallitsi mielestäni piirakkaa liikaa.

Kinkun sijasta piirakan täytteeseen voi käyttää myös savukalaa, ja tuskinpa kevyesti ruskistetut sienetkään, joko kinkun kanssa tai ilman, olisivat huono yhdistelmä.

Patakukko

Patakukolla (Gallus piscosus var. ollarius) ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä Coq au vin'in kanssa, vaan se on läheistä sukua kalakukolle (Gallus piscosus), joka, kuten kaikki tietävät, ei ole lintu-, vaan kalaruoka. Lentävästä kalakukosta (Gallus piscosus var. volans) on tosin tiettävästi myös havaintoja, mutta sitä on parempi olla panematta pataan ollenkaan. Epäilemme että nimestään huolimatta  G. piscosus var. volans ei ole mitään sukua sen enempää kaloille kuin linnuillekaan. 

Mainio patakukko syntyy katiskaan uineista peratuista pikkuahvenista leivinuunissa miedolla lämmöllä ja pitkällisellä haudutuksella, mutta koska meillä ei ole tähän hätään sen enempää leivinuunia kuin katiskaakaan, korvaamme ahvenet pikkumuikuilla, joiden ruodot pehmenevät lyhyemmässä ajassa.

Patakukko muikuista

täyte:

1 kg pieniä, perattuja muikkuja

300 g amerikanpekonia, puolita viipaleet
suolaa

taikinakansi:

n- 2-2,5 dl ruisjauhoja
vettä
suolaa
tilkka öljyä/sulatettua voita

Perkaa muikut poistamalla päät ja sisälmykset. Lado muikut tiiviisti kerroksittain pekonin kanssa korkealaitaiseen uunivuokaan, ripottele suolaa väliin. Laita päällimmäiseksi kerros pekonia. 

Tee taikinakansi: Sekoita ruisjauhoihin hieman suolaa. Lisää vettä sen verran, että saat aikaan melko löysän mutta koossa pysyvän taikinan. Lisää loraus öljyä tai sulatettua voita että taikina irtoaa käsistä eikä kovetu uunissa. Pyöräytä taikina palloksi käsissä, litistä sitä hieman ja painele muikku-pekonikerrosten päälle kanneksi jauhojen avulla. 


Paista patakukkoa aluksi uunissa 250 asteessa puoli tuntia, että kansi paistuu. Vähennä sitten lämpö 150-180 asteeseen, laita kansi tai folio päälle, ja paista vielä ainakin kaksi tuntia, riippuen kalojen koosta (ahvenia pidempäänkin), että ruodot pehmenevät.

 

Lopuksi voit voidella uunista otetun patakukon taikinakannen voilla. Leikkaa patakukosta viipaleita syöjille ja tarjoa keitettyjen perunoiden, etikkasäilykkeiden ja/tai salaatin kanssa.

Perinteiset maksapihvit

Äitini kävi hakemassa Pojan hiihtolomalle mummolaan, ja opetti minulle siinä sivussa muutamien kotiruokaklassikkojen valmistusta.

Maksapihvit, joista en muistaakseni lapsena niin suuresti välittänyt, ovat nykyään herkkuani. Meillä oli Ylimuulin välityksellä Metsäojan tilalta ostettua luomuylämaankarjan maksaa, josta pihvit tehtiin. Maksa oli erittäin hyvälaatuista ja siitä tuli tosi mureat pihvit.

Maksapihvit kastikkeessa (kuudelle)

1 kg naudan maksaa

2 tl suolaa

1,5 dl vehnäjauhoja

2-3 sipulia suikaloituna

voita

vettä

2 dl (ruoka-)kermaa

n. 6 maustepippuria

valinnaisia lisiä kastikkeeseen:

viipaloitua pekonia, ruskistettuna

viipaloituja (herkku-)sieniä, ruskistettuna

Jos mahdollista, yritä valita maksan pala, joka ei näytä kovin kalvoiselta ja suonikkaalta. Leikkaa maksa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, poista veitsellä pintakalvot ja leikkaa pois isot suonet. 

Suikaloi sipuli ja hauduta se pehmeäksi voissa paistinpannussa, siirrä kattilaan. Jos haluat kastikkeeseen pekonia tai sieniä tai sekä että, paista ne tässä välissä - pekoni rapsakaksi, viipaloituja sieniä (voissa) sen verren että neste haihtuu, ja siirrä nekin kattilaan.

Sekoita vehnäjauhoihin reiluhkosti suolaa. Pyöräytä maksapihvit jauhoissa ja paista ne vähin erin pannussa niin että pihvi saa kauniin ruskistuneen pinnan eikä tihku enää nestettä. Siirrä valmiit pihvit kattilaan.

Lopuksi kaada pannuun noin litra vettä ja kuumenna se kiehuvaksi. Kaada maksakattilaan vettä ja sen mukaansa irrottamia paistoliemiä niin paljon, että pihvit juuri peittyvät. Lisää muutama maustepippuri ja hauduta pihvejä n. 20 min hiljaisella tulella. Lisää kerma, ja hauduttele kastiketta vielä kymmenkunta minuuttia. Tarkista suola.  

Tarjoa maksapihvit ja kastike perunamuusin, puolukkasurvoksen ja etikkakurkkujen kanssa. Meidän kastikkeessamme oli tällä kertaa lisänä herkkusieniä.

Syökää kalaa!

Olen viettänyt lapsuuteni kesät vuoroin meren ja järvenrannalla, ja rakastan kaikkia kaloja - ahventa, kuhaa, siikaa, muikkuja, lohta sukulaisineen, haukea, silakkaa ja kilohailia. Maistuupa minulle lahna ja särkikin, varsinkin jos sitä sattuu saamaan tuoreeltaan savustettuna. Hiljattain kokeilemamme tomaattikastikkeeseen säilötty särki hakkasi mielestäni sardiinin mennen tullen. Kala on terveellistä, ja useimmiten kotimainen kala on myös ekologinen vaihtoehto, kuten WWF:n uudesta kalaoppaasta selviää.

Kotimaisessa kalassa on kuitenkin yksi ikävä puoli - hinta. Kilo kotimaista kuhaa tai siikaa fileenä, jos sitä välillä löytyykin, maksaa neljättäkymmentä euroa. Edullisemmaksi tulee - ja isomman valikoiman ääreen pääsee - jos ostaa kalansa hallista kokonaisena, mutta kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta. Markettien kalatiskeissä uiskentelee useimmiten lähinnä kirjolohta ja norjalaista kassilohta. Silakkaakaan ei kuulemma kannata enää pitää valikoimassa, kun sitä ei osteta kuin jouluna. 

Otan nyt tämän Ketun keittiön kuudennen vuoden tehtäväksi laittaa ruuaksi vähintään kerran kuussa kotimaista kalaa, vuoden mittaan mahdollisimman montaa lajia, eri tavoin, ja pienemmällekin budjetille. Alkajaisiksi maailman yksinkertaisesti paras lohikeitto. Jaa miksikö paras? Tietysti siksi että ohje on omalta äidiltäni. Ja niin kuin näette, se on myös äärimmäisen yksinkertainen. 

Mummon lohikeitto (n. 6 annosta)

8-10 perunaa

sipuli

vettä

suolaa

6-8 maustepippuria

600-800 g lohta tai kirjolohta, josta ruodot ja nahka on poistettu

2 dl (ruoka-)kermaa

tuoretta tilliä

Kuori ja kuutioi perunat. Kuori ja lohko sipuli. Laita ne kattilaan, kaada päälle sen verran vettä, että ne peittyvät, ja heitä sekaan muutama maustepippuri ja noin teelusikallinen suolaa. Keitä perunat melkein kypsiksi (kokeile kypsyyttä tikulla). Lisää sen jälkeen  ruokakerma ja paloiteltu kala. Keitä vielä n. 10 min. miedolla lämmöllä, kunnes kala on läpikypsää. Tarkista suola, ja mausta keitto tuoreella tillillä. 

PS. Saimme väliaikatietoja Canonin voinnista. Jokin virtapiiri on hiiltynyt. Varaosan pitäisi ehtiä ensi viikoksi.

Lasilla on väliä

Jos joku olisi väittänyt minulle tiistaiaamuna, että viinin maku riippuu siitä, millaisesta lasista sen juo, en olisi uskonut, tai olisin väittänyt vaikutuksen olevan korkeintaan juojan korvien välissä.

Osallistuimme siis tiistai-iltana monen muun mukavan ruokabloggaajan kanssa Decanter Oy:n järjestämään viininmaistelutilaisuuteen, jossa pääsimme Essi Mäntylahden opastuksella kokeilemaan erilaisista rypäleistä tehtyjä viinejä sekä niille vartavasten tehdyistä Riedelin laseista, että muista viinilaseista ja muille viineille tehdyistä Riedelin laseista. En ole koskaan ennen ollut maistelemassa viinejä, enkä ole aikaisemmin myöskään oikein mieltänyt, miksi eri viineille on erilaiset lasit. Ällistykseni olikin melkoinen, mutta pakko kai se on uskoa oman haju- ja makuaistinsa todistusta: lasilla ja lasilla todellakin on eroa.

Sauvignon Blanc, joka sopivasta lasista maistuu raikkaan hedelmäiseltä, on vääränlaisesta lasista pelkästään pistävän hapokasta valkkaria. Liian avonaisessa lasissa pehmeä Pinot Noir menettää makunsa kokonaan, ja rehdiksi ja ryhdikkääksi punaviiniksi esittäytynyt Cabernet Sauvignon muuttuukin liian umpinaisessa lasissa hyökkääväksi. Kaikkein hämmästyttävintä oli ehkä se, mitä standardoitu viininmaistelulasi teki kaikille kokeilluille viineille - viini kuin viini oli yksinkertaisesti pahaa.

Pitäisikö nyt sitten ostaa jokaiselle rypäleelle oma lasinsa? Ei sentään, jos ei välttämättä halua hifistellä (ja sijoittaa pientä omaisuutta lasitavaraan). Yksillä hyvillä yleislaseilla pääsee oikein kelpo tulokseen. Itse ajattelisin että valko- ja punaviineille on hyvä olla omat lasinsa, sillä näissä ne suurimmat erot tuntuivat olevan - pieni, kapeasuinen valkoviinilasi tekee tanniinisesta punaviinistä helposti suorastaan kitkerän, kun taas isommasta ja leveämmästä punaviinilasista valkoviinin aromit pääsevät karkuun. Chardonnaylle tosin sopisi hyvinkin suuri ja avarasuinen lasi, mutta mitä muuta siitä voisi tarjota, en tiedä. Punaviinin tällainen kultakalamalja ainakin "tappaa".

Viinien jälkeen maistelimme Marko ja Tiina Laasosen luotsaaman, tämän vuoden alussa aloittaneen Rullan riisipaperirullia, jotka ovat kuulemma maailmalla nouseva ruokatrendi. Meille oli tarjolla kolmea sorttia: tofua ja sientä, lohta sekä ankkaa, kostukkeeksi kala- ja sienikastikepohjaisia dippejä ja seuraksi pirteän tulista salaattia. Pidin kaikista tarjotuista rullista, mutta yhdistelmä ankkarulla + sienikastike oli suosikkini. Läpikuultavat riisipaperirullat ovat kauniita katsellakin. Kaiken lisäksi riisipaperi pitää paketin koossa ja sormet puhtaina. Maistelemaan rullia pääsee tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentällä - tai tilaamalla rullia kotiin.

Viinejä ja riisirullia maistellessa ja mukavia jutustellessa ilta vilahti ihan huomaamatta yhdeksään. Siinä vaiheessa meidän täytyi pahoitellen alkaa tehdä lähtöä kotiin, että lapsenvahtikin pääsisi joskus omaansa.

Sattumoisin tiistaina tuli täyteen myös viisi vuotta virtuaalikeittiössämme. Viininmaistelu hyvässä seurassa olikin hieno tapa viettää tätä juhlapäivää! Lisäksi saimme vielä synttärilahjojakin: tilaisuuden emäntä oli pakannut jokaiselle osanottajalle lahjakassit, joista löytyi myös kaksi kappaletta Riedelin jalattomia viinilaseja. Lasin muoto on siis aivan kuin viinilasissa, mutta jalka puuttuu. Laseja piti tietysti testata heti seuraavana iltana viikonlopulta jääneen ruuanlaittovalkkarin jämillä. Viini ei ollut kovin kummoinen, mutta kyllä sieltä Chardonnayn voimainen tuoksu löytyi, nyt kun sitä edellisiltana oli opeteltu haistelemaan. Toisaalta, ehkä tämäkin viini olisi ollut enemmän edukseen siitä isosta Chardonnay-lasista?

Tämä valaistumisen hetki saattaa kyllä koitua vielä meille kalliiksi, koska lasikaapin sisältöä on jo tullut alettua katsella entistä kriittisemmällä silmällä.

PS. Helkan keittiössä oikuttelun aloittanut Canonimme teki myöhemmin täyden lakon ja on edelleen huollossa. Unohdin pokkarin kotiin, ja ottamani kännykkäkamerakuvat tekevät niin laseille kuin rullillekin suunnilleen yhtä paljon oikeutta kuin stardardoitu viininmaistelulasi viinille. Paikalla oli kuitenkin useita kamerallisia lajitovereita, joten kuviakin päässee ihailemaan ennen pitkää esim. Liemessä-blogin tai Sillä sipulin sivuilta.

Alkupaloista voileipätarjottimelle

Vietimme laskiaisviikonloppua ystäväperheen kanssa. Kun ensin olimme pulkkailleet grillimakkaroiden, pannukakun ja kuuman mehun voimin, siirryimme Kissaemon ja Barytonicin kotiin, jossa makuaistejamme hemmoteltiin jälleen kerran erinomaisen hyvällä ruualla ja juomalla.

Tällä kertaa osallistuimme hemmotteluun sen verran itsekin, että olimme luvanneet huolehtia alkupaloista. Kun pääruuaksi oli luvattu pihviä rosmariiniuuniperunoiden ja punaviinikastikkeen kanssa, ja jälkiruuaksi paahtovanukasta, päätimme nähdä alkupalojen eteen vähän enemmän vaivaa ja laitella muutamia samoista herkuista joita Helkan keittiössä opettelimme valmistamaan.

Kirsikkatomaattihilloke

(Helkan keittiö)

2 salottisipulia suikaleina

1 dl valkoviiniä

2 dl tomaattimehua

200 g kirsikkatomaatteja

loraus valkoista balsamicoa

suolaa, pippuria

hunajaa

oliiviöljyä

Freesaa salottisuikaleet oliiviöljyssä ja lisää suolaa ja pippuria. Lisää valkoviini ja keitä hiukan kasaan. Sen jälkeen lisää tomaattimehu, balsamicoa ja hunajaa. Keitä kasaan noin puolet tai kunnes liemi on sakeutunut. Anna liemen hivenen jäähtyä, lisää siihen kirsikkatomaatit ja jäähdytä.

Savuporotartar 

(Helkan keittiö)

 

250 g savupororouhetta

1 salottisipuli

tuoretta rosmariinia ja timjamia

voita

1/2 suolakurkku

75 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl kuohukermaa

1 liivatelehti

suolaa, pippuria

Freesaa kuutioitu salottisipuli ja hienonnetut yrtit voissa ja lisää pororouheeseen. Laita pieni osa kermasta lämpenemään ja vatkaa tuorejuusto ja loppu kerma vaahdoksi. Lisää juusto-kermavaahto ja kuutioitu suolakurkku pororouheeseen. Sulata liotettu liivate lämpimään kermaan ja lisää se massaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja jäähdytä. 

Sellainen pikku unohdus meille sattui, että liivatelehti jäi porotartarista pois. Onneksi se ei maussa tuntunut. 

Marinoitua punasipulia 

(Helkan keittiö)

2 punasipulia

0,5 dl sitruunamehua

0,25-0,5 dl sokeria

pippuria, suolaa 

loraus rypsiöljyä

Leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi. Lisää muut ainekset, sekoita hyvin ja anna maustua seuraavaan päivään. 

Lisäksi Karhuherra oli urkkinut taannoin aamiaisella nauttimamme siikamoussen raaka-aineet selville, joten laitoimme sitä kolmanneksi sortiksi. Ainekset yhdistelin arviolta. Lopputulos oli onnistunut, mistä epäilemättä merkittävä ansio kuului Hakaniemen hallista saaliiksi saamalleni tuoreelle, kotimaiselle savusiialle, joka maistui juuri siltä miltä savusiian pitääkin! Siis niin hyvältä että vähältä piti ettei koko siika mennyt ruotiessa.

Siikamousse  

puolikas tuore isohko kotimainen savusiika huolellisesti ruodittuna

1,5 dl kuohukermaa

100 g maitorahkaa (1/2 tölkkiä)

silputtua ruohosipulia

(tarvittaessa suolaa)

Silppua siika esim. tehosekoittimen leikkurissa aivan hienoksi. Vatkaa kerma ja maitorahka vaahdoksi, mausta ruohosipulilla ja tarvittaessa lisää hieman suolaa. 

Myötäpäivään ylhäältä alkaen: leipäjuustoa kirsikkatomaattihillokkeen kanssa, siikamoussea Rosalan saaristolaisleivällä ja savuporotartaria marinoidun punasipulin kanssa Päivärinteen ruislastun päällä. Eivät nämä ihan yhtä taiteellisilta näytä kuin alkuperäisannokset. ;)

Esivalmistelimme kaiken perjantaina, ainoastaan vaahtojen vispaamisen jätimme tehtäväksi juuri ennen tarjoilua. Tuo ruislastu pääsi kyllä kostumaan ainakin aikuisten alkupaloissa, koska ne odottelivat jonkin aikaa lasten syödessä ensimmäisessä kattauksessa. Lapsia varten laitoin alkupalojen eri elementit enemmän erikseen toisistaan lautasille. Poika söi kaiken omaltaan ja kehui että hyvää oli. 

Koska nämä ohjeista syntyvät satsit ovat aika isoja, sain sitten loistoidean että lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla ottamalla lauantaina mukaan vain puolet esivalmistelluista aineksista ja tarjoamme samoja systeemejä hiukan eri muodossa myös sunnuntain päiväkahvivieraille. Tekaisin toisesta puolikkaasta tällaisen voileipätarjottimen, ja tuntuivat maistuvan vieraille tässäkin muodossa:

Kuha Walewska uudella tavalla

Helkan keittiö järjesti ruokabloggaajille kilpailun aiheella "Moderni suomalainen perinneruoka". Kun haasteena oli tehdä suomalainen perinneruoka uudella tavalla, ensimmäinen, spontaani ajatuksemme oli, että käyttäisimme ruokaan kalaa ja sieniä, koska pidämme paljon molemmista, ja laitamme melko sumeilematta kaikenlaisia kaloja ja sieniä, joita vain satumme käsiimme saamaan.

Kala ja sienet ohjasivat ajatuksemme kuha Walewskaan. On tietenkin kyseenalaistettavissa, onko kuha Walewska varsinaisesti suomalainen perinneruoka. Rahola kuitenkin muistelee sen esiintyneen suomalaisilla ruokalistoilla jo 1950-luvulla, ja sekä kuha että kantarellit ovat varmasti kotimaisia raaka-aineita. Järvi-Suomessa ja rannikolla on totta kai syöty kalaa ammoisista ajoista, kuten jo kampakeraamisen ajan arkeologiset löydöt todistavat, ja sieniä puolestaan on vanhastaan käytetty ravinnoksi varsinkin Itä-Suomessa.

Kuhaa, kantarelleja ja perunaa - tästä kolminaisuudesta kehkeytyivät kylmäsavulohi-kantarellitäytteiset kuhanyytit kantarellikastikkeen ja chevre-perunapaistoksen kera.

Kylmäsavulohi-kantarellitäytteiset kuhanyytit (kahdelle)

2 pienehköä, nahatonta kuhafilettä, joista ruodot on huolellisesti poistettu

2 isoa, ohutta siivua kylmäsavulohta - ihanteellisesti siivut ovat samankokoisia kuin kuhafileet

kuhien ruodot ja päät 

1 l vettä

sipuli

laakerinlehti

tilliä

n. 5 kokonaista valkopippuria

120 g säilöttyjä/pakastettuja kantarelleja (tuoreita sieniä tarvitaan vähemmän)

salottisipuli

voita

suolaa, valkopippuria

Suolaa kuhafileet kevyesti "mahapuolelta". 

Keitä kalaliemi: Keitä kattilassa miedolla lämmöllä kuhan ruotoja ja päitä, lohkottua sipulia, laakerinlehteä, muutamaa tillinoksaa ja valkopippureita puolen tunnin ajan, kuori vaahto pois. Siivilöi valmis liemi talteen ja pidä lämpimänä. 

Kalaliemen kiehuessa hienonna salottisipuli ja kantarellit (säästä halutessasi muutama kokonainen kantarelli koristeeksi). Hauduta sieni- ja sipulisilppua voissa kunnes sipuli on pehmennyt. (Jos käytät tuoreita sieniä, aloita paistamalla sieniä voissa kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut, ja lisää sen jälkeen hieman voita ja sipulisilppu.) Mausta valkopippurilla ja suolalla. 

Ota n. 1/4 kantarelli-salottiseoksesta erikseen. Levitä tämä osuus seoksesta tasaisesti kuhafileiden "mahapuolelle". Laita sieniseoksen päälle siivu kylmäsavulohta - ihanteellinen lohisiivu on jokseenkin samankokoinen kuin kuhafile. Rullaa kuha täytteineen pyrstöpäästä alkaen nyytiksi, jonka kiinnität cocktail-tikulla.

Tässä välissä valmista kantarellikastike ja perunat uuniin (alla).

Lopuksi laita kalaliemi kattilaan ja laske kuhanyytit varovaisesti liemeen. Niiden tulisi jotakuinkin peittyä kalaliemeen. Lämmitä lientä. Kun se alkaa hiljalleen poreilla, ota kattila tulelta, peitä se kannella ja anna nyyttien kypsyä kuumassa liemessä vielä n. 5 min. Poista nyytit liemestä reikäkauhalla ja nosta ne suoraan lautasille kastikepedille. Poista tikut. 

Kantarellikastike

loput kantarelli-salottiseoksesta

n. 3 dl kuohukermaa

0,5 dl kuivaa valkoviiniä

suolaa

tuoretta, hienonnettua kirveliä

Kun olet ottanut kuhanyytteihin tarvittavan osuuden kantarelli-salottisilpusta, lisää kattilaan kerma ja keitä kokoon. Kerman vähennyttä noin puoleen lisää valkoviini. Keitä kokoon. Tarkista maku ja pyöristä sitä tarvittaessa tilkalla kermaa. Mausta suolalla ja tuoreella, hienonnetulla kirvelillä.

Chevre-perunapaistos

perunoita (Rosamunda)

vettä, suolaa

n. 50 g (Kolatun) chevreä

voita

mustapippuria

Kuori perunat ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Ryöppää perunoita n. 2-2,5 min kiehuvassa, kevyesti suolatussa vedessä. Jäähdytä. 

Murenna chevre. Lado perunasiivuja ja juustomurua kerroksittain voideltuihin annosvuokiin, ja rouhaise hieman mustapippuria väliin. Lopuksi murenna juustoa pinnalle. Uunita n. 225 asteessa 12-15 min kunnes juusto annosten pinnalla on sulanut ja saanut väriä. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki ennen kuin kumoat annokset lautasille.

"Maailman mahtavin maku" kommentoi Poika perunapaistosta. (Koska Poika on monien lasten tapaan sienien suhteen asennerajoitteinen, hän sai testata toista versiota kalapääruuasta, josta lisää joskus myöhemmin.)

Äänestä annostamme!





Tästä pääset tutustumaan muihin kilpailuannoksiin. Äänestys jatkuu 31.3.2011 kello 23:30 saakka.

Kaikkien äänestäneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan viisi illallislahjakorttia Helkan keittiöön tai vaihtoehtoisesti majoituslahjakorttia hotelli Helkaan.

Pinaattipiirakat

Joululta oli jäänyt yli vajaa paketti torttutaikinalevyjä, jotka piti saada käytetyksi pois. Hetken tuumailtuani päädyin tällaisiin kreikkalaisen spanakopita-piirakan innoittamiin piiraisiin - vai pasteijoiksiko näitä pitäisi nimittää.

Pinaattipiirakat (12 kpl)

6 valmista voitaikinalevyä (tai vastaava määrä kaulittavaa taikinaa)

125 g tuoretta pinaattia

200 g fetajuustoa tai salaattijuustoa

kourallinen tuoretta tilliä

oreganoa, basilikaa

ripaus jauhettua muskottipähkinää

mustapippuria 

Silppua tuore pinaatti esim. tehosekoittimen terällä ja sekoita siihen juusto niin että syntyy melko tasainen vihreä tahna. Mausta tillillä ja yrttimausteilla, mustapippurilla ja ripauksella muskottia. 

Leikkaa taikinalevyt puoliksi niin että syntyy 12 neliskanttista palaa. Laita täytettä levylle hiukan keskikohdan toiselle puolen. Taita levy kulmittain kaksinkerroin niin että syntyy kolmioita ja ummista reunat huolellisesti.

Voitele piirakat kananmunalla ja sirota halutessasi päälle esim. unikonsiemeniä. Paista uunissa 200 asteessa n. 12-15 min kunnes piirakat saavat väriä.

(pahoittelen kuvalaatua, parempi kamera on huollossa)

Käytin tähän tuoreita pinaatinlehtiä, mutta varmaankin pakastepinaatillakin onnistuisi. Täyte oli kuitenkin näinkin aika kosteaa, joten pakastepinaatista kannattaisi puristaa mahdollisimman paljon nestettä pois. Aidon fetajuuston sijasta laitoin salaattijuustoa, joka on koostumukseltaan samankaltaista mutta hieman vähemmän suolaista - ihan riittävän suolaisia piirakoista tuli näinkin.

Poika auttoi innokkaasti leipomisessa: käytti konetta pinaatinlehtien silppuamiseen, leikkasi taikinalevyt kahtia taikinapyörällä ja annosteli täytteen. Minun tehtäväkseni jäi vain täytteen valmistaminen ja piirakoiden ummistaminen, sillä Poika huolehti myös niiden voitelusta ja sirotteli unikonsiemenet. Kohta taidan saada keittiössä vapaavuoron!