Taas yksi tomaattikeitto?

Olen varmaan vuosia pyöritellyt tätäkin reseptiä ajatellen, että se pitäisi joskus testata. Nytpä sain hyvän syyn, kun kotona oli pari jo parhaat päivänsä nähnyttä tomaattia, jotka piti saada hyötykäyttöön. Hieman tuunailin ohjetta raaka-aineiltaan Suomen talveen paremmin sopivaksi. Ohje on Classic Indian -keittokirjasta, joka oli ensimmäinen hankkimani intialaisen ruuan keittokirja.

Tomaatti-korianterikeitto

2 tlk säilöttyjä luumutomaatteja (+ 2 tomaattia) - alkuperäisessä ohjeessa 675 g kaltattuja (luumu-)tomaatteja

2 rkl esim. rypsiöljyä

1 laakerinlehti

1 keltasipuli silputtuna/neljä silputtua kevätsipulia

1 murskattu valkosipulin kynsi

2 rkl tuoretta korianteria silputtuna

suolaa, mustapippuria

7,5 dl vettä

1 rkl maissijauhoa + tilkka vettä

(hiukan ruokakermaa koristeluun)

Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa ja kuori ne ja laita jäähtymään ennen pilkkomista. Pilko tomaatit. Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli. 

Lorauta öljyä kattilaan ja kuumenna se. Kuullota öljyssä sipulia ja tomaatteja laakerinlehden kanssa kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää suola, pippuri, valkosipuli ja silputtu korianteri sekä vesi. Sekoita hyvin, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua miedolla lämmöllä n. 15-20 min. 

Sekoita maissijauho tilkkaan vettä. Nosta kattila tulelta ja soseuta keitto sileäksi. Palauta soppa tulelle ja lisää maissijauho-vesiseos. Kuumenna miedolla lämmöllä sekoitellen noin kolme minuuttia kunnes keitto sakenee. Tarkista vielä suola.

Halutessasi koristele keitto tarjolle tuotaessa kermalla: valuta kermaa lusikan avulla esim. renkaaksi keiton pinnalle, ja pyyhkäise siihen sitten veitsen kärjellä tms. kapeammalla välineellä kuvioita. 

Yksinkertainen on tässä keitossa kaunista. Tomaatti ja korianteri muodostavat loistavan makuyhdistelmän.

Jäätelösooda

Tästä ohjeesta kiitokset kuuluvat Tintille, jonka loistoidea oli yhdistää Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Lemona -limettilimsa ja jäätelö. Aikuiset nautiskelijat voivat halutessaan lisätä lasin pohjalle myös tilkan pakkasessa jäähdytettyä limoncelloa.

Limettisooda

1 pallo vaniljakermajäätelöä

1-1,5 dl limettilimsaa

(4 cl limoncelloa)

Mittaa korkeaan lasiin pohjalle limoncello, jos käytät, ja lisää jätskipallo. Kaada limsa päälle - silloin jäätelösooda vaahtoaa hyvin. Nauti pillillä ja pitkällä lusikalla - jos laitoit pohjalle limoncelloa, sekoittele hieman.

Sirpa Talka, Perheen ruokavuosi

Kokkauksia lukemattomista keittokirjoista II

Sirpa Talkan Perheen ruokavuosi (WSOY 2008) tuli meille kirjakerhon kuukaudenkirjana. Tilasin kirjan sillä mielellä että veisin sen Kesäkotiin jonkinlaiseksi perusreseptivarastoksi. Osoittautui kuitenkin, että useimmat ohjeet eivät olleet sillä tavalla ihan perusjuttuja, että kirja olisi kovin kätevä paikassa jossa ei ole sähköjä ja matka lähimpään kauppaan mitataan meripeninkulmina. Niinpä se jäi kotiin hyllyyn pölyttymään. Ihan turhaan - nyt kun selailimme kirjaa, sieltä löytyi montakin ohjetta joilla saa kivasti ja vähällä vaivalla vaihtelua arkiruokaan. Reseptit on järjestetty vuodenaikojen mukaan, mistä tykkäsimme. Plussaa myös monista sieniohjeista. Ruokaohjeet ovat pääsääntöisesti helppoja, joten kirja sopii hyvin - ehkä jopa parhaiten - aloittelevalle kokkaajalle. Välipala-annokset osaavat isommat lapset laittaa itse.

Päädyimme testaamaan kirjasta tortellinivuokaa, jota mainitaan saksalaiseksi versioksi makaronilaatikosta.

Tortellinivuoka (neljälle)

2 pakettia (á 250 g) juustotäytteisiä tortellineja (tuorepastaa)

vajaa 100 g tuoretta pinaattia (kolmasosa 250 g pussillisesta; pari kourallista)

150 g kylmäsavu(kirjo)lohta siivuna 

mustapippuria

tuoretta basilikaa

1 rasia (300 g) einespinaattikeittoa

1 dl mozzarellajuustoraastetta (+ pinnalle)

muskottipähkinää

korppujauhoja

margariinia (/voita)

Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne. Huuhtele pinaatinlehdet. (Ohjeessa ei sanottu lohen käsittelystä mitään, mutta leikkelin siivuja hiukan pienemmiksi.) Sulata pinaattikeitto kattilassa tai mikroaaltouunissa.

Voitele laakea uunivuoka ja sekoita siinä keskenään pasta, kylmäsavulohi ja pinaatti. Mausta mustapippurilla ja tuoreella basilikalla. 

Sekoita pinaattikeittoon juustoraaste ja muskottipähkinä. Valuta seos uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja muutama nokare margariinia. (Me emme laittaneet margariinia, vaan ripottelimme pinnalle lisää juustoraastetta.) Koristele basilikanlehdillä.

Paista uunissa 225 asteessa 20 minuuttia eli kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Tämä oli todella helppoa ja nopeaa, eikä yhtään hullumman makuista - Poikakin tykkäsi. Kelpo arkiruokaa siis. Annoksesta riitti kolmihenkiselle perheellemme kahteen ateriaan. Kirjassa mainitaan että ruuan voisi maustaa myös sitruunankuorella ja valmistaa lohen sijasta kinkusta tai poroleikkeleestä (oletettavasti kylmäsavuporosta).

Edelliset postaukset sarjassa: 
Hans Välimäki, Koti keittiössä

Maisteltu: Kappelin Helsinki Design -menu

HOK ravintolat lähestyi meitä ennen joulua tiedustellen, haluaisimmeko lahjakortin ravintola Kappeliin maistelemaan Helsingin muotoilupääkaupunkivuoden (World Design Capital 2012) kunniaksi lanseerattua Helsinki Design-menua. No tottahan me halusimme.

Edellisestä käynnistäni Kappelissa on jo muutamia vuosia aikaa, ja siinä välillä ravintola on ilmeisesti ollut taas kerran remontissakin. Viimeksi muistin ruuan olleen erittäin hyvää, joten odotukset olivat kohtalaisen korkealla. Kappeli on minusta ihana myös miljöönä - sen kaltaisia valurautarunkoisia 1800-luvun lopun rakennuksia ei muuten ole säilynyt hirveän monia edes maailmalla. Remontti on onneksi tehty kiitettävällä pieteetillä.

Kävimme syömässä 24.1. Kappelissa oli meneillään bliniviikot, ja vaikka oli arki-ilta, sali oli täynnä - taisi olla hyvä että teimme pöytävarauksen ennakkoon.

Koska menu vaikutti ennakkosilmäyksellä kalapitoiselta, valitsimme ruokajuomaksi talon valkoviinin, Fairhills Chardonnay 2010, mikä olikin varsin onnistunut valinta ja toimi useimpien menun ruokalajien kanssa. Viini tuotiin ja maistatettiin asianmukaisesti.

Pääsin juuri toteamasta Karhuherralle, että alkaisi olla aika ensimmäisen ruokalajin, kun huomasin sen lähestyvän pöytäämme.

Kylmäsavusilakkaa Skagen

Hyvä, raikas savusilakan maku ja kiva koostumus. Nam.

Poromoussea ja savuporonkieltä pienellä karjalanpiirakalla sekä herkkutattipikkelsiä

Hienostunut savunmakuinen makumaailma jatkuu seuraavassakin alkupalassa, jossa savustettu poronkieli oli ohuena lastuna - ja miten pehmeää! Aivan suli suuhun. Myös moussessa oli hienostunut maku, joka tosin hävisi vähän karjalanpiirakan ruiskuorelle.

Karpalokastike sopi loistavasti näiden molempien kanssa. Samoin itse asiassa punasipuli-sienipikkelsi, jonka sieniä oletin suutuntuman ja maun perusteella haaparouskuiksi, mutta jotka ilmeisesti olivat kuitenkin herkkutattia.

Pieni hunajainen salaatti

Alkuun en oikein tiennyt mitä ajatella salaatista. Se tuli tarjolle pienessä kupissa, joka oli niin täynnä, että ensimmäisten haarukallisten haarukoiminen oli hiukan hankalaa. Maku oli jännä. Bongailin salaatista ainakin vuonankaalia, viinisuolaheinää ja salaattisikuria, paprikaa, omenaa ja paahdettuja saksanpähkinöitä. Kastikkeessa oli aika hapan maku, joka sai meidät arvailemaan, olisiko osa raaka-aineista ollut marinoituja. (Tarjoilijalta kysymällä selvisi että kastike oli sinappi-hunajakastike, marinadeja ei ollut.) Kun pääsin annoksessa syvemmälle ja sain kaikkia ainesosasia haarukkaan kerralla, maut alkoivat toimia yhteen. Mieleen tuli, että salaatin tarkoitus oli ehkä vähän sama kuin sushi-inkiväärillä, puhdistaa makuaisti seuraavia alkupaloja varten. Sellaisena se ainakin toimi mainiosti.

Jokirapukeitto

Kuten olin uumoillut, makumaailma muuttui salaatin jälkeen aivan erilaiseksi. Rapukeitto oli täyteläisen maukasta.

Keitto oli tarjolle tullessaan kuumaa - vähän turhankin, Karhuherra poltti kielensä.

Herkkutatteja timjamismetanassa

Reilun kokoisina paloina olevaa herkkutattia timjamilla maustetussa smetanassa. Tukeva timjamin maku. Sienifriikki tykkää. Hiukan alkoi tosin tässä vaiheessa pelottaa, loppuuko vetoisuus kesken, koska vatsa alkoi osoittaa täyttymisen merkkejä. Tuhtia makumaailmaa edusti tämäkin.

Paistettua siikaa, hollanninkastiketta, pinaattia ja voitaikinatyyny

Näiden moninaisten alkupalojen jälkeen päästiin pääruokaan. Siika oli aivan optimaalisesti paistettu ja sopivasti suolattu. Pinaattikin oli kaiketi haudutettu voissa, namnam. Kastike oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Siian ja pinaatin seurana olleen salaattisikurin maku on omaan makuhermooni vähän kitkerä, mutta se toi mukavaa hammastuntumaa muuten pehmeään annokseen ja syödessä maut joka tapauksessa alkoivat pyöristyä. Voitaikinatyyny vei ajatukset venäläiseen keittiöön.

Veikkailin ennakkoon Karhuherralle olisiko voisen kastikkeen jälkeen vuorossa jälleen jokin hapan maku, ja oikeaan osuin. Jälkiruokana oli nimittäin

Raparperisorbetti

Raparperisorbetti oli oikein onnistunutta. Raparperin kirpakkuus vei mukavasti rasvaisen tunnun suusta ja sen kanssa tarjottu makea, hiukan siirappimainen päärynähilloke pyöristi sopivasti happamuutta.

Mokkakahvi ja Kappelin makea

Pieni espressokupillinen ja pikkuruinen suklaaleivos. Sopi kuin nenä päähän. Enempää ei olisi tähän maistelijaan enää sopinutkaan.

Muut kommentit

Raaka-aineissa oli selvästi haettu kotimaisuutta, mistä pisteet. Yleisvaikutelmaksemme jäi, että tämä menu on huolella mietitty ja koottu taitavasti erityyppisten makujen ja niiden perään tulevien "puhdistavien" makujen/ruokien kokonaisuudeksi, joka alkaa miedompien, hienojen savustettujen makujen pianissimolla ja lähtee etenemään voimakkaampien makujen crescendona, joka nälän jo taittuessa tasaantuu pääruoan kylläiseen forteen ja rauhoittuu jälkiruokaan ja kahviin tultaessa tyytyväiseksi pianoksi.

Aikaa kannattaa varata Design-menun läpisyömiseen reilummin kuin normaaliin kolmen ruokalajin ateriaan. Vaikka ruokalajit seurasivat toisiaan jokseenkin optimaalisella nopeudella - ainoa hiukan pidempi odottelu sattui ennen jälkiruokasorbettia, ja tarjoilija pahoitteli meille kylmäkeittiössä ollutta ruuhkaa - aikaa vierähti pelkkään syömiseen kolmatta tuntia. Siinä vaiheessa meillä alkoi olla jo paineita lähteä vapauttamaan lapsenvahti tehtävistään, mutta onneksi muodollisuudet eli lasku hoituivat kiitettävän ripeästi.

Täysin ulkoruuallisena kommenttina haluaisin huomioida, että osa tarjoiluun käytetyistä astioista edusti - tarkoituksella, oletan - kotimaista muotoilua, mm. Iittalan kuppi jollaisesta keitto ja timjamitatit tarjoiltiin. Olisi tietysti mukavaa jos Design-menun astiat edustaisivat suomalaista muotoilua kautta linjan.

Erikseen kiitokset kuuluvat vielä meistä huolehtineelle iloiselle ja ystävälliselle tarjoilijalle, joka muisti aina kertoa mitä saimme eteemme, tapa jonka soisimme vakiintuvan suomalaiseen ravintolakulttuuriin.

(Pahoittelemme heikkoa kuvalaatua joka ei tee oikeutta annoksille. Koska menimme syömään suoraan töistä, otin laiskuuttani mukaan vain pokkarin, ja siitäkin uhkasivat loppua akut.)

PS. Muita kokemuksia Kappelista voit lukea mm. Liemessä, Chez Jasu ja Pumpkin Jam -blogeista. 

Minttusuklaakaakao

Kun pakkaslukemien luvataan täällä etelässäkin vaipuvan -15 asteeseen, on ulkoa tultua mukava lämmitellä kuumalla kaakaolla.

Minttusuklaakaakao (yksi annos)

2,5 dl (täys-)maitoa

2 After Eight -suklaata

3 tl kaakaojauhetta

Mittaa kaakaojauhe mukiin, lisää tilkka kylmää maitoa ja sekoita huolellisesti  niin että syntyy tahnamainen lopputulos. 

Kuumenna loppu maito kattilassa sekoitellen. Maidon alkaessa lämmetä (se käy äkkiä) taita After Eight -suklaat ja lisää ne kattilaan. Sekoita kunnes suklaa ja minttutäyte ovat liuenneet ja maito kuumaa (ei vielä kiehuvaa). 

Kaada kuuma minttusuklaamaito mukiin kaakaotahnan päälle ja sekoita hyvin. Koristele haluamallasi tavalla.

Rautua ja riisipilahvia

Nopeaksi sunnuntailounaaksi valmistui yrteillä täytetty rautu ja riisipilahvi.

Yrttirautu ja piparjuuriranskankerma

Suolasin raudun sisältä ja päältä karkealla merisuolalla, maustoin valkopippurilla ja tungin kalan mahan täyteen tuoreita yrttejä: timjamia, salviaa ja persiljaa. Nesteeksi lorautin vuokaan valkoviinin puutteessa vähän kalalientä (fondista). Sitten paistoin n. 600 g kalaa uunissa 180 asteessa n. 35 min (hiukan vähemmänkin olisi riittänyt).

Kalan mennessä uuniin raasta 1-2 rkl piparjuurta ja sekoita tölkilliseen ranskankermaa. Anna maustua lämpimässä siihen saakka että otat kalan uunista. 

Lopputuloksessa timjami ja salvia olivat hallitsevia. Yrtit sopivat oikein mukavasti lohensukuisen kalan makuun. Tosin yrttien makua oli tarttunut lähinnä välittömästi niitä vasten olleisiin kalan osiin, joten ensi kerralla taidan kääriä kalan yrttien kanssa pakettiin.

Pilahviriisi

öljyä

3 dl basmatiriisiä

9 dl vettä

suolaa

Huuhdo ja valuta riisi. Kaada isoon paistokasariin loraus öljyä ja kun se alkaa kuumeta, lisää  riisi. Paistele sitä sekoitellen niin että riisinjyvät peittyvät joka puolelta öljyyn. Lisää vähitellen vesi ja anna riisin kiehua miedolla lämmöllä melkein kypsäksi (vajaa 20 min). Älä hämmennä ettei riisi puuroudu. Kun vesi on imeytynyt riisiin, ota kasari tulelta ja peitä se muutamaksi minuutiksi keittiöpyyhkeellä jälkikypsymään höyryssä ennen kuin viet riisin tarjolle.

Pilahviriisiin laitetaan yleensä sipulia, joka paistellaan pannulla riisin kanssa, mutta meidän riisimme sai vaihteeksi väriä porkkanaraasteesta ja persiljasilpusta (korianterikin kävisi). Hyvänmakuisiksi sattumiksi paahdoin pannussa pari kourallista pinjansiemeniä.

Hauki tykkää pekonista

Viimeisimmässä Ruoka&Viinissä (1/2012) oli Kämp Signén keittiöpäällikkö Sami Tallbergin haukiohjeita. Minuun kolahti erityisesti haukipata, johon tuli mm. savupekonia ja punaviiniä. (Haukea ja pekonia olemme yhdistäneet hyvällä menestyksellä ennenkin.)

Lehdessä ollut ohje tässä alla hiukan lyhenneltynä, suluissa omia huomioitamme.

Haukea ja savupekonia punaviinissä (neljälle)

600 g suomustettua, ruodotonta* haukea

(rypsi-)öljyä ja voita paistamiseen

suolaliemi:

1 dl merisuolaa

9 dl vettä

1 tl hienonnettua, tuoretta timjamia

1 murskattu valkosipulin kynsi

pata:

4 isoa salottisipulia

4 pientä valkosipulin kynttä

2 keskikokoista palsternakkaa

neljännesruukku timjamia

30 g voita

1 laakerinlehti

120 g viipaloitua kylmäsavustettua pekonia

0,5 tl mustapippuria myllystä

1 plo kevyttä punaviiniä (suositukset olivat esim. gamay, pinoit noir tai barbera; me käytimme erittäin sopuhintaista italialaista Pasqua Merlot -viiniä mielestämme onnistuneesti)

0,5 dl hunajaa

7,5 dl kanalientä

Lisäksi:

persiljaa, rakuunaa ja ruohosipulia, puoli ruukkua kutakin

Valmista suolaliemi kiehauttamalla ainekset. Jäähdytä kunnes liemi on kädenlämpöistä tai viileämpää. 

Sillä välin kuori sipulit, valkosipulinkynnet ja palsternakat. Pilko salottisipulit kapeiksi lohkoiksi, murskaa valkosipulin kynnet ja pilko palsternakat sopiviksi suupaloiksi - ei liian pieneksi, etteivät kiehu muhjuksi. (Ohjeessa palsternakan "sitkeä" sisus poistetaan, mutta en ole koskaan huomannut sen olevan erityisen sitkeä, enkä nähnyt mitään järkeä heittää syömäkelpoista ruokaa pois.) Hienonna timjami. 

Kuumenna voi padassa keskilämmöllä. Kuullota sipulit, palsternakka, tmjami ja laakerinlehti pehmeiksi (n. 10 min). Lisää pekoniviipaleet ja kuullota vielä 5 min. Lisää sitten punaviini ja hunaja. Keitä n. 15-20 min kunnes viinistä on jäljellä viidennes (tämä vei kyllä pidempään). Maistele! Jos viiniä ei ole keitetty tarpeeksi kasaan, lopputulos voi maistua väljähtyneeltä viiniltä.

Viinin kiehuessa kokoon laita kala maustumaan suolaliemeen. Leikkaa file tai fileet annospaloiksi ja laita kala 10 minuutiksi jäähtyneeseen suolaliemeen (huom! jos liemi on liian kuumaa, kala kypsyy, ja sehän ei ole tarkoitus!). Valuta ja anna kuivua talouspyyhkeen päällä huoneenlämmössä (ainakin) 5 min jotta pinta rapeutuu paistettaessa. 

Kun viini on kiehunut riittävästi kokoon, lisää kanaliemi ja keitä taas noin 20 min kunnes siitä on jäljellä noin puolet (tähänkin kului enemmän aikaa vaikka pata kiehui kaasuhellalla täydellä höngällä). 

Kun ruoka alkaa näyttä patamaiselta, ruskista kalapalat voi-öljyseoksessa molemmin puolin. Valele samalla paistorasvalla. Lisää ruskistetut  kalapalat pataan ja anna hautua kannen alla midolla lämmöllä noin 5 min tai kunnes kala on juuri kypsää (kypsä hauki on läpikotaisin valkeaa, kun raa'assa on hennon vaaleanpunerva sävy).

Hienonna yrtit ja sekoita ne pataan (sekoitimme osan jo ennen kuin lisäsimme kalapalat, koska kalojen lisäämisen jälkeen sekoittaminen on hankalaa). Tarkista maku.

Padasta tuli aivan älyttömän hyvää. Täyteläinen, tymäkkä maku, kuin burgundinpata kalasta.

Ohjeessa neuvottiin tarjoamaan pata sellaisenaan. Me laitoimme lisäkkeeksi Torinon litistettyä kokojyväohraa ja väitän että vähän nälkä olisi voinut jäädä muuten, varsinkin Pojalle, joka vierasti hunajassa ja punaviinissä ihanasti makeutuneita palsternakkoja.

Ruuan valmistusajaksi luvattiin 1,5 tuntia, mutta meiltä harrastelijoilta siihen kului ainakin puoli tuntia pidempään koska tarvitut kokoonkeittämisajat olivat pidempiä kuin reseptissä annetut.

Hauki pysyi erittäin napakkana ja kiinteälihaisena - tätä suolaliemessä liottamista kokeilemme kyllä vastakin!

* Meidän haukemme painoi kokonaisena n. 1300 g. Pyysin kalakauppiasta (Reitin kala Hakaniemen hallissa) suomustamaan ja fileoimaan hauen valmiiksi, mutta Y-ruotoja en viitsinyt alkaa poistaa. Tallberg neuvoo poistamaan ne leikkaamalla tai pyytämään kalakauppiasta hoitamaan homman. Ravintolassa niitä  ei varmaankaan voi kalaan jättää, mutta perheemme on tottunut syömään kalaa ja poistamaan siitä ruodot tarpeen mukaan. 

Neljän sipulin piirakka

Töistä tultuani aloin keitellä bigosta seuraavan viikon eväiksi. Sipulia pilkkoessani alkoi hieman hiukoa, ja mieleeni tuli että voisin tekaista sipulipiirakan iltapalaksi (sääli että sipuliviikko meni jo viime viikolla).

Ohjeen pohjana on ystävältä vuosia sitten saatu sipulipiirakan resepti, jonka alkuperä on jäänyt hämärän peittoon. Halusin kuitenkin laittaa piirakkaan monenlaisia sipuleita, ja sovitin reseptiä muutenkin uusiksi sen mukaan mitä kaapista löytyi. 
 

Neljän sipulin piirakka (2-4:lle)

taikina:

1 dl juoksevaa oivariinia tai 100 g pehmeää voita 

1 dl parmesan-raastetta

0,5 dl kermaa

n. 2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte:

voita

1 pienehkö purjo

1 punasipuli

1 keltasipuli

1-2 valkosipulin kynttä

n. 2 rkl balsamicoa

reilusti tuoretta tai kuivattua timjamia

hyppysellinen muskottipähkinää

mustapippuria, ripaus suolaa 

n. 1 tl juoksevaa hunajaa

--

1 dl kermaa

2 kananmunaa

1 dl parmesaaniraastetta

Valmista ensin taikina: sekoita oivariini, juustoraaste ja kerma ja lisää niihin vehnäjauhoja kunnes saat aikaan pehmeän mutta leipoutuvan ja käsistä irtoavan taikinan. Loppuvaiheessa vehnäjauhojen lisäämistä sekoita mukaan myös leivinjauhe. Pistä taikina syrjään - jos taikina tuntuu kovin löysältä voit panna sen hetkeksi viileään.

Viipaloi purjo, kelta- ja punasipuli sekä valkosipulin kynnet. Sulata pannussa hyvänlainen nokare voita ja kuullota sipuleita hetki. Lisää sitten balsamico, mausteet ja hunaja ja hauduttele vielä tovi sekoitellen, kunnes sipulit ovat pehmenneet mutta eivät ole vielä ihan löysiä. Siirrä syrjään tulelta. 

Sekoita kulhossa kerma, kananmunat ja juustoraaste.

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi*. Painele taikina vuoan pohjalle ja noin puoliväliin reunoille. Kippaa päälle sipuliseos ja levittele tasaisesti pitkin pohjaa. Lopuksi valuta sipuliseoksen päälle munajuustokerma. 

Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia (tämä oli kaasu-uunissamme aivan optimaalinen aika, uudessa ja tehokkaassa sähköuunissa voisi riittää hiukan vähempi, 20-25 min). 

Anna piirakan jäähtyä vähän aikaa uunista ottamisen jälkeen ja tarjoa vaikkapa salaatin kanssa.

Vaikka itse sanonkin niin tämä oli melkein täydellistä. Piirakka oli niin hyvää että söimme sen Karhuherran kanssa kahteen pekkaan yhdeltä istumalta. Paistunut reuna maistui herkullisesti juustogrissiniltä.

*Irtopohjavuoan paperoiminen onnistuu helpoimmin ottamalla riittävän suuri suorakaiteen muotoinen pätkä leivinpaperia, sijoittamalla se irtopohjavuoan pohjan päälle, kiinnittämällä sitten reunus ja sen jälkeen saksimalla liiat pois. (Tämä menettely voi olla muille itsestäänselvyys mutta minulle ei ensimmäisellä kerralla ollut, kun ohjeessa käskettiin paperoida irtopohjavuoka.)