Raparperijuustokakku

Karhuherran syntymäpäivillä on useimmiten syöty vadelmakakkua, mutta viimeksi yllätin itsenikin ja väsäsin Maku-lehden lukijareseptin ohjeella tämän raparperijuustokakun - taisi muuten olla elämäni ensimmäinen minkään sortin juustokakku.

Käytin "maustamattomana tuorejuustona" mascarponea. Luulen ettei se ainakaan huonontanut lopputulosta. Laitan sen nyt tähän ohjeeseenkin.

Kuin kakkumuotoista rapaperikiisseliä!

Raparperijuustokakku

pohja:
100 g voita
1,75 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria

täyte: 
350 g raparperia (kuorittuna, paloina)
1,25 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
400 g mascarpone-juustoa 
1 dl sokeria
2 kananmunaa

kuorrutus:
200 g smetanaa
4 rkl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 190 asteeseen. 

Pehmitä voi ja sekoita siihen vehnäjauhot ja sokeri. Laita 20 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjan päälle leivinpaperi (kiinni vuoan reunojen ja pohjan väliin) ja painele taikina vuoan pohjalle. 

Sekoita täytteen aineksista raparperit, 1,25 dl sokeria ja vehnäjauhot ja levitä seos taikinan päälle. Paista uunin alatasolla noin 15 min. Poista vuoka uunista ja laske lämpö 175 asteeseen. 

Sekoita mascarpone, sokeri ja munat. Kaada seos vuokaan rapaperin päälle. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 30-40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt (kokeile tikulla). 

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja kaada kuorrutus vielä kuuman kakun päälle. Tasoita pinta. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se sitten jääkaappiin, jossa se saa olla yön yli. 

Tarjoa kylmänä.   

Hunajaiset uunijuurekset

Hunajaiset uunijuurekset tehtiin kaveriksi keskiaikaiselle lihapadalle, mutta ne käyvät seuraksi modernimmallekin ruualle. Lähde on sama kuin lihapadallakin, eli Blomqvistin & Hakomaan Keskiajan keittiön salaisuudet. Hieman sovelsin ohjetta sen mukaan mitä meillä oli kasvimaalla kasvanut.

Uunissa haudutettuja juureksia 

200 g lanttua
400 g porkkanaa
100 g palsternakkaa (alkuperäisessä ohjeessa juuriselleriä)
2 kokonaista keltasipulia (alkueräisessä ohjeessa 100 g salottisipulia)
1 kokonainen valkosipuli
150 g voita
100 g hunajaa (saattaa olla että laitoin hieman vähemmän)
suolaa, mustapippuria

Kuori ja kuutioi juurekset noin sentin kanttiinsa oleviksi paloiksi. Kuori sipulit ja poista valkosipulista irtonaiset valkoiset kuoret, mutta jätä kynnet kiinni kantaan.

Laita juurekset ja kokonaiset sipulit syvään uunivuokaan niin että juureksia on vähintään n. 4 cm paksuinen kerros. Lisää voi pieninä paloina päälle. Paista 225 asteessa 25 minuuttia, sekoita välillä. Laske sitten lämpö 150 asteeseen ja jatka juuresten hauduttamista, välillä sekoittaen, 1,5 tuntia. Lisää suola, pippuri ja hunaja, ja hauduta vielä puoli tuntia.

Lihaisa pata

Pakastimeen oli päässyt kertymään erilaisia lihoja, ja vaikka ne siellä hyvästi säilyvätkin, täytyi pakastimeen syksyn tullen tehdä lisää tilaa marjoille ja sienille.

Tämä lihapata, jonka ohje on Jukka Blomqvistin ja Auri Hakosen Keskiajan keittiön salaisuudet -kirjasta, sopi täydellisesti pakastimen tyhjentämiseen.

Räävelin rikkaan leipurin lihapata (kuudelle)


200 g naudan paistia kuutioina
200 g lampaan lihaa kuutioina
200 g porsaan paistia kuutioina
200 g vasikan, naudan tai lampaan maksaa kuutioina (poista kalvot) - tai muita sisäelimiä
200 g sipulia
öljyä ruskistamiseen
100 g paahdettuja valkosipulin kynsiä
50 g murskattua valkosipulia
6 laakerinlehteä
20 kokonaista neilikkaa
2 kanelitankoa
30 kokonaista mustapippuria
30 kokonaista maustepippuria
litra vettä
suolaa

Kuori sipulit niin, että kannat jäävät kiinni, ja leikkaa ne lohkoiksi niin että kanta pitää lohkon kasassa.

Ruskista kevyesti liha, maksa ja lipulilohkot ja laita ne uunivuokaan / pataan. Kaada vesi lihojen ja sipuleiden päälle.

Lisää mausteet paitsi suolaa ja sekoita varovasti.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja hauduta pataa kuumassa uunissa noin puoli tuntia. Pudota lämpö 125-150 asteeseen ja hauduta pataa välillä varovasti sekoittaen 3-4 tuntia. Lihat saavat olla hieman ylikypsiä.

Pata menossa uuniin.

Keskiaikaiset pikkupiirakat

Menneisyys on toinen maa, sanotaan. Olen aina mielelläni tutustunut muiden maiden ruokakulttuureihin, ja mikä olisikaan parempi tapa tutustua menneisyyteen kuin laittaa jonkin aikakauden ruokaa (ja syödä sitä). 

Näiden pienten piiraiden ohje on peräisin Tallinnassa toimivan Olde Hansa -ravintolan perustajien Auri Hakomaan ja Jukka Blomqvistin kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet. Värkkäsin niitä syksyllä Kotkan Katariinanpuiston Muinaistulille evääksi.

Paremmat kultapiiraat

taikina: 

450 g vehnäjauhoja (laitoin osan spelttijauhoja - speltin viljely oli keskiajalla yleistä)

225 g rasvaa (käytin voita, ankan laardia tai munuaisrasvaa suositellaan) 

2 kananmunaa

suolaa

Sekoita jauhot, rasva ja suola tasaiseksi massaksi. Lisää kananmunat ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä vähintään 2 tuntia jääkaapissa.  

täyte:

250 g keitettyä, luutonta kanankoipea

350 g porsaan jauhelihaa (mieluiten karkeasti jauhettua)

1 rkl tuoretta, silputtua salviaa

1 rkl tuoretta, silputtua ruohosipulia

2 rkl tuoretta, silputtua persiljaa 

100 g keltasipulia silputtuna (2 keskikokoista sipulia)

1,5 dl kanalientä

1 dl vettä

4 kuivattua taatelia kuutioina (poista kivet ensin)

2 rkl rusinoita

2 rkl murskattuja, liotettuja manteleita

4 kpl kananmunan keltuaisia

1 tl maustesokeria* 

1 tl jauhettua inkivääriä

suolaa

hyppysellinen sahramia liotettuna tilkkaan lämmintä vettä

mustapippuria myllystä

Kuullota sipulit tilkassa oliiviöljyä. Lisää kana ja nesteet ja kiehauta. Lisää mantelit, taatelit, rusinat, sokeri ja tuoreet yrtit. Keitä hetki miedolla tulella. Lisää tuoreet yrtit, sahrami ja inkivääri. Keitä kunnes neste on siirappimaista. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Jäähdytä seos. Sekoita se sitten jauhelihan ja munankeltuaisten kanssa tasaiseksi massaksi. 

Kauli taikina n. 3 mm paksuksi levyksi jauhojen avulla. Ota taikinasta halkaisiljaltaan n. 15 cm ympyröitä esim. lautasta käyttäen (itse otin torttumuotilla pienempiä pyörylöitä). Voitele taikinapalojen reunat vatkatulla kananmunalla. 

Laita jäähtynyttä täytettä lusikalla taikinaympyrän toiselle puoliskolle, ja nosta toinen puolisko yli niin että voidellut reunat ovat vastakkain ja saat puolikuun muotoisen piirakan. Painele reunat haarukalla kiinni. 

Nosta piirakat pellille leivinpaperille ja voitele munalla. Paista 225 asteessa uunissa kauniin ruskeiksi.

* Maustesokeri: 1 dl valkoista kidesokeria, 1 dl tummaa muscovado-sokeria, 0,5 dl fariinisokeria, 2 rkl jauhettua kanelia, 0,5 tl jauhettua neilikkaa, 1 tl jauhettua inkivääriä, 0,5 tl jauhettua maustepippuria. Sekoita ainekset huolellisesti keskenään ja pakkaa ilmatiiviiseen pussiin tai purkkiin.

Jouluisia makuja uudessa paketissa

Meillä on ystäväperhe, jotka perinteisesti tekevät joulun alla vierailun luoksemme lahjojen vaihdon ja herkuttelun merkeissä.

Lautasille päätyi tuttuja joulun makuja vähän uusissa muodoissa. Jauheliharullien täytteeseen ja maustamiseen sain innoituksen keskiaikaisesta keittiöstä, jota olen syksyn mittaan harrastanut.

Hedelmillä täytetyt jauheliharullat (n. 10 kpl)

1,5 kg jauhelihaa (meillä oli n. 2/3 highland-nautaa ja 2/3 poroa) 
1 dl smetanaa
2 kananmunaa
1 dl kaurahiutaleita
2 tl kanelia
1,5 tl inkivääriä
1,5 tl maustepippuria
2 tl suolaa 

Sekoita smetana, kananmunat ja kaurahiutaleet. Lisää seokseen mausteet (määrät ovat viitteellisiä) ja anna sen turvota hetki. Sekoita sitten joukkoon jauheliha tasaiseksi taikinaksi. Laita viileään odottamaan kunnes täyte on jäähtynyt. 

Täyte:
n. 20 kuivattua luumua
n. 10 kuivattua aprikoosia
keskikokoinen sipuli
voita paistamiseen 

Pilko hedelmät pieniksi paloiksi. Silppua sipuli. Sulata pannussa voi ja kuullottele sipulia siinä jonkin aikaa. Lisää hedelmänpalat ja paistele seosta vielä hetki. Ota jäähtymään. 

Rullien paistamiseen: voita ja rypsiöljyä

Ota n. 150 g pallo jauhelihaa ja käyttäen apuna esim. tuorekelmun palaa, taputtele jauhelihasta suorakaiteen muotoinen levy. Laita 1-2 rkl täytettä lähelle levyn toista päätä, ja rullaa jauheliha kelmun avulla. Pyöräytä rulla irti kelmusta ja painele päät kiinni. Toista tämä kunnes kaikki jauheliha on leivottu rulliksi.

Kuumenna pannussa öljy ja lisää siihen voi. Ota rulliin pannussa nopeasti väri pintaan ja nosta ne uunivuokaan. Kypsennä rullia uunissa 10-15 minuuttia. Lopuksi anna vetäytyä 5-10 minuuttia foliolla peitettynä. 

Tarjoa esim. hunajaisten uunijuuresten kanssa. 

Luumuvaahto (8-10 hengelle)

4 dl kuohukermaa
2 keltuaista
1 dl tomusokeria
1-2 dl luumuhyytelöä tai -sosetta (maun mukaan) 

koristeluun esim. paahdettuja mantelilastuja

Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa vaahdoksi keltuaiset ja tomusokeri. Lisää luumusose (me käytimme kotitekoista luumuhyytelöä, koska meillä oli syksyllä jättimäinen luumusato). 

Jaa vaahto annosmaljoihin ja laita jääkaappikylmään odottamaan tarjoilua ainakin pariksi tunniksi. 

Sienevät leivät

Yksi maalla asumisen ehdottomia iloja ovat sienet. Ainakin jos on sienihullu niin kuin me. Vai mitä tuumitte siitä, että tänä kesänä huomasin omalla pihallamme kasvavan haperoita, herkkusieniä ja -tatteja, kantarelleja löytyi kivenheiton päästä eikä suppilovahveroitakaan tarvitse lähteä hakemaan monen kilometrin päästä?

Pitkin syksyä toimme Pyryn kanssa retkiltämme erilaisia sieniä, jotka usein päätyivät iltapalalla syötäviksi. Hauskaa vaihtelua makuun toivat eri sienilajit, riippuen siitä mitä kulloinkin satuimme löytämään.

Ketturouvan sienevät iltapalaleivät

2 viipaletta hyvää vaaleaa leipää / syöjä - tykästyimme erityisesti paikallisen spelttileivän makuun
muutamia ryöppäämättä syötäväksi sopivia sieniä, esim. herkkutatti, (villi) herkkusieni, koivuhapero
voita
suolaa, mustapippuria
tuoretta kirveliä silputtuna

Kuten Asterixissa tiedetään, sienet pitää paistaa. Paistettuna niiden aromi säilyy parhaiten. 

Paista siis puhdistetut, pilkotut sienet voissa ja mausta pippurilla ja suolalla. Siirrä syrjään. (Suosittelen laittamaan vain yhtä sientä yhdelle leivälle, koska sienten maut vaihtelevat, ja mitä niitä suotta sekoittamaan kun voi maistella eri makuisia sienileipiä.)

Paista myös leivät nopeasti molemmin puolin voisella pannulla. Levitä sienipaistosta leiville ja silppua reilusti tuoretta kirveliä päälle. 

Nauti.

Sunnuntaiaamiainen

Kokottikananmunat ovat meillä laiskojen sunnuntaiaamujen aamiaista. Niitä voi kätevästi muunnella erilaisia täytteitä lisäämällä. Nämä kokotit saivat innoituksensa Suvi Rüsterin Hesarin Ruoka-palstalla (29.10.15) olleesta Kantarellicocotte-ohjeesta. Vuohenjuustoa minulla ei tosin ollut, joten sovelsin. Kypsensin kokotit myös vesihauteessa niin kuin olen oppinut tekemään. Onnistuivat jokseenkin täydellisesti, vaikka itse sanonkin.

Oeufs en cocotte pekonilla ja kantarelleilla terästettynä (4 annosta)

4 kananmunaa
vaaleaa leipää 
voita
150 g ranskankermaa (tai kombinaatio ranskankermaa ja smetanaa, tai pehmeää tuorejuustoa, tai mitä sattuu olemaan)
muutama viipale pekonia
pari kourallista pieniä kantarelleja
persiljaa
mustapippuria, suolaa

Paista sieniä pannussa kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Lisää suikaloitu pekoni ja käristä. Ota pois tulelta. 

Sekoita ranskankerma (tai vastaavat ainekset), persiljasilppu, pippuri ja suola. 

Voitele neljä uuninkestävää annosvuokaa.

Leikkaa leivästä suunnilleen vuoan pohjan kokoisia viipaleita ja paina ne vuoan pohjalle. 

Lusikoi annosvuokiin leipäpalan päälle kuhunkin pari ruokalusikallista ranskankermaseosta ja lisää osa sienistä ja pekonista päälle. Riko päällimmäiseksi kananmuna, ja ripottele pinnalle vielä muutama pekonisuikale ja sievä pieni sieni.

Täytä iso, laakea uunivuoka suunnilleen puolilleen vedellä ja aseta annosvuoat siihen. Laita uuniin 200 asteeseen  kunnes kananmuna on hieman jähmettynyt mutta kuitenkin vielä ihanan löysää, viitisentoista minuuttia. 

Tarjoa hyvän, vaalean leivän kanssa. Ei haittaa, vaikka leipä olisi vähän kuivahtanutta. Pikemminkin päinvastoin.

Kummitusjuhlat

Olin luvannut Pojalle että voidaan järjestää Halloween-kekkerit, mutta suuren päivän koittaessa Poika olikin kipeänä. Niinpä kekkerit siirtyivät viikolla eteenpäin.

Miettiessäni karmaisevia tarjottavia päädyin kokeilemaan hopeatoffeekuorrutusta sitruunamuffinsseille. Helppo sitruunamuffinssiohje, johon minulla oli kaikki tarvittava, löytyi Leipuritar-blogista. Hopeatoffeekuorrutus tärppäsi ensimmäisenä Hannan keittiössä.

Sitruunamuffinssit (n. 15 kpl)

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
1 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat ja vatkaa vaahdoksi. Sekoita kuiva-aineet (jos viitsit... minä yleensä en) ja lisää ne ja neste vuorotellen taikinaan. Jaa muffinssivuokiin tai pellille ja paista uunissa 200 asteessa n. 15 min. 

Hopeatoffeekuorrutus

1 pussillinen hopeatoffeita
1,5-2 dl kermaa

Laita kerma ja hopeatoffeet kasariin ja kuumenna sekoitellen, kunnes hopeatoffee sulaa kermaan ja seos tasoittuu. Anna jäähtyä hetki ja valuttele muffinssien päälle. 

Poltetut possunluut

Ketun keittiö palaa vihdoin ruotuun ja ruutuun Kesäkodista, puutarhasta, metsistä ja keskiajalta mukaan tarttuneiden reseptien kera.

Marraskuun harmaudessa on hyvä muistella kesää. Ketun keittiön menneen kesän grilliherkku numero yksi oli possun grillikylki eli muodikkaammin ribsit, joka on kulkenut lapsuudenperheessäni nimellä "poltetut possunluut".

Nämä possunluut eivät kuitenkaan palaneet, vaan muuttuivat oikein herkullisiksi keittämällä, marinoimalla ja grillaamalla. Käytetty aika ja vaiva korvautuu makuelämyksellä! Paras lopputulos tulee testiemme perusteella melko luisesta grillikyljestä, jossa marinadin peittämä pinta on suurimmillaan suhteessa lihan määrään.

Possun grillikylki tulisen tahmeassa marinadissa

2-4 kpl laihan possun grillikylkiä keitettynä

Keitin grillikyljet etukäteen tällä Kotikokista löytyneellä ohjeella:

3 litraa vettä 
1 dl merisuolaa (tuntui paljolta, joten laitoin vain puolet, minulla oli 1 kg grillikylkeä) 
1 dl (omena-)viinietikkaa 
2 laakerinlehteä
6 maustepippuria

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää mausteet. Paloittele grillikyljet niin että ne mahtuvat kattilaan ja keitä niitä mausteliemessä noin tunnin ajan. Jätä maustumaan liemeen muutamaksi tunniksi. 

Kalasta possunkyljet liemestä ja voitele ne marinadilla. Tulisentahmean marinadin ohjeen kaappasin Suvi Rüsteriltä Hesarin ruokasivuilta:

0,5 dl ketsuppia 0,5 dl soijakastiketta 0,5 dl muscovadosokeria 1-2 rkl tulista chilikastiketta 0,5 rkl worcestershirekastiketta 2 hienonnettua valkosipulinkynttä 1 rkl raastettua, tuoretta inkivääriä koristeluun:  1 dl hienonnettua korianteria 0,5 dl hienonnettua minttua Sivele marinadia grillikylkiin joka puolelle ja anna imeä makua noin tunnin ajan. Grillaa, sivellen samalla marinadia kyljille. Ripota lopuksi silputut yrtit päälle.

Mustaa pastaa ja äyriäisiä

Onnistuimme saamaan tassuihimme mustekalalla värjättyä tuorepastaa. Sille piti laatiman äyriäiskastike. Päädyimme oheiseen tomaattiseen kastikkeeseen, joka löytyi taas kerran Maarit Enkovaara-Astraldin oivallisesta Pastatieto -kirjasta, joka on kulkenut mukanani jo parikymmentä vuotta.

Fettucine con cozze e gamberetti in salsa di pomodoro (neljälle)

1 kg tuoreita tai n. 170 g säilykesimpukoita (käytimme pakastettuja sinisimpukoita)
300 g kokonaisia katkarapuja tai 150 g ravunpyrstöjä
25 g voita
4 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
3 rkl tuoretta silputtua persiljaa
1 rkl revittyä basilikaa
1 punainen kuivattu pikkuchili tai noin 15 tippaa tabascoa
0,5 rkl vehnäjauhoja
1 dl kuivaa valkoviiniä
simpukoiden ja katkaravun kuorien keitinliemi tai säilykkeiden neste, noin 1 dl*
250 g murskattuja tomaatteja - käytimme kokonaisia säilöttyjä luumutomaatteja
1 rkl konjakkia

Jos käytät tuoreita äyriäisiä, keitä simpukat ja tee katkarapujen kuorista ja päistä *liemi. (Ks. alla.)

Kypsennä silputut yrtit ja hienonnettu valkosipuli voi-öljyseoksessa. Lisää jauhot ja valkoviini sekä keitinliemi ja lopuksi tomaatit.

Keitä hiljaisella tulella noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää simpukat ja katkaravunpyrstöt juuri ennen tarjoilua, ja sekoita kastike ja konjakki pastaan.

*Liemi: 

katkarapujen kuoret
niin paljon vettä että kuoret peittyvät
1 laakerinlehti
pala sipulia
pala porkkanaa
pala varsiselleriä
persiljan varsi
2 neilikkaa
3-4 kokonaista valkopippuria
hitunen suolaa

Keitä katkarapujen kuoria ja päitä liemessä 10 minuuttia. Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon niin että jäljellä on noin 1 dl.

Ohraa ja linssejä

Yotam Ottolenghin mainio variaatio Lähi-idässä mejadra - tai hupaisasti megadarra - nimellä tunnetusta ruokalajista. Tavallisesti tähän ruokaan käytetään riisiä ja linssejä, mutta ohrasuurimot ja sienet antavat ruualle ihan oman säväyksensä. Öljyssä paahdettu sipuli sen sijaan on vakiainesosa.

Hiukkasen sovittelin reseptiä omiin mieltymyksiini lisäämällä sieniä ja sipulia. Käytin myös herkkusieniä portobellojen sijasta, ja linssinikin olivat vihreitä eivätkä ruskeita.

Vaikka Suomessa voikin ostaa esikeitettyjä ohrasuurimoita ja ohittaa alkuperäisessä reseptissä mainittavan ohran liottamisen, valmistaminen on melko isotöistä - jopa niin että jouduin laittamaan banaanilettuja välipalaksi - mutta lopputulos palkitsee! Mejadra sopii kevyeksi ateriaksi ihan itsessään.

Mejadra ohrasta ja sienistä Yotam Ottolenghin reseptiä mukaillen (3-4:lle pääruokana)

20 g (tai sinnepäin, otin pari, kolme kourallista) kuivattuja herkkutatteja
4 dl kuumaa vettä
120 g ohrasuurimoita (esikeitettyjä)
170 g ruskeita tai vihreitä linssejä
kaksi kohtalaisen kokoista sipulia
2 rkl vehnäjauhoja
n. 6 dl auringonkukkaöljyä (pärjäsin vähemmällä ja käytin rypsiöljyä)
2 rkl oliiviöljyä
1,5 tl jauhettua jeeraa (juustokuminaa)
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua kanelia
200 g  viipaloituja herkkusieniä, tai kolme isoa portobellosientä, tai niin paljon kuin mieli tekee
1 sitruunan kuori ohuina suikaleina
0,5 tl hienoa sokeria
suolaa, mustapippuria
1 rkl kuivattua minttua (tätä minulla ei ollut)
1 rkl sitruunamehua
nippu tilliä ja nippu persiljaa karkeasti silputtuna

Kuumenna kiehuvaksi 4 dl vettä. Laita kuivatut tatit kulhoon ja kaada kuuma vesi päälle. Anna liota noin tunnin ajan.

Mittaa kattilaan ohra ja linssit ja laske niiden päälle vettä niin että ne peittyvät noin viiden sentin (omassa tapauksessani vajaan etusormenmitan) verran veteen. Keitä noin 20 minuuttia, niin että suurimot ja linssit ovat edelleen napakoita. Kaada vesi pois ja valuta hyvin siivilässä. Laita odottamaan.

Leikkaa ensin yksi sipuli pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi ja pyöräytä suikaleet jauhoissa. Kuumenna auringonkukka- tai rypsiöljy isossa pannussa tai kattilassa (180-asteiseksi) ja friteeraa sipulit siinä parissa erässä. Siirrä ruskistuneet, rapeat sipulit reikäkauhalla valumaan lautaselle talouspaperin päälle.

Leikkaa toinen sipuli leveämmiksi lohkoiksi. Kuumenna isossa pannussa oliiviöljy ja paista sipulilohkoja viitisen minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä ja hiukan kärähtäneitä. Sekoita joukkoon jauhetut mausteet ja sen jälkeen sienet, sitruunankuoret ja puoli teelusikallista suolaa ja sokeria kumpaistakin. Paista kolme minuuttia, kunnes sienet alkavat saada väriä. 

Lisää herkkutatit liotusliemineen ja keitä reippaasti kokoon, kunnes pannussa on jäljellä noin kuusi ruokalusikallista (vajaa desilitra) lientä. Vähennä lämpöä ja lisää linssit, ohra, kuivattu minttu, vajaa teelusikallinen suolaa ja reipas rouhaisu mustapippuria myllystä. Sekoita ainekset, anna hautua vielä minuutin verran ja ota pois tulelta. Lisää lopuksi sitruunamehu, tilli ja persilja sekä rapeaksi paistetut sipulit. 

Keimailevat kananmunat

Maallemuuton myötä olemme päässeet nauttimaan tuttavaperheen iittiläisten maatiaiskanojen munimista kananmunista. Niiden maku on niin hyvä, että en oikein raaski käyttää niitä esimerkiksi leipomiseen, vaikka ne siinäkin ovat kuulemma erinomaisia, vaan tykkään syödä ne sellaisenaan.

Keittämisen tai paistaisen lisäksi oikein hyvä tapa nautiskella herkullisista maatiaismunista on tehdä aamiaiselle munakuppeja, oeufs en cocotte. Cocotte on paitsi kuumennuksen kestävä pieni annosvuoka, myös kevytkenkäinen keimailijatar. Lisukkeineen nämä kananmunatkin viettelevät makuaistin.

BBC Food -sivuilta löytyvä ohje on Rachel Khoon ohjelmasta The Little Paris Kitchen. Perusohjeeseen voi lisätä melkein mitä vain Tyylikästä on koristella uunista otetut kokotit pienellä keolla mätiä. Tällä kertaa lisäsin kokotteihin hiukan suikaloitua palvikinkkua ja nokareen ruohosipulituorejuustoa. Tillin jätin pois, eikä sattunut olemaan muutakaan sopivan tuntuista tuoreyrttiä käsillä, mutta esimerkiksi rakuuna tai kirveli voisivat sopia hyvin.

Kokotit eli oeufs en cocotte (neljälle)

150 g prk ranskankermaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää
(kourallinen tuoretta tilliä)
4 (luomu-)kananmunaa

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. 

Uunin lämmetessä sekoita ranskankermaan suola, mustapippuri ja ripaus muskottia. Laita sitten kunkin annosvuoan pohjalle kukkurainen ruokalusikallinen maustettua ranskankermaa, jonka päälle laitat yrtit ja/tai muut "täytteet". Riko päälle kananmuna ja lisää vielä toinen ruokalusikallinen ranskankermaa. Lopuksi ripota päälle vielä hiukan pippuria, suolaa ja muskottia.

Laita annosvuoat uunivuokaan, johon kaadat kädenlämpöistä vettä kunnes vesi yltää suunnilleen annosvuokien puoliväliin. Hauduta uunissa noin 15 minuuttia, kunnes kananmunat ovat sopivasti hiukan jähmettyneet - keltuainen saa olla löysää. 

Tarjoa kokottien kera rapeakuorista maalaisleipää, jota voit kastaa kananmunaseokseen. 

Linssisalaatti

Viime aikoina olen jostain syystä himoinnut palkokasveja. Lisäksi näin keväällä tekee aina mieli tuoreita kasviksia pitkän, pimeän talven jälkeen.

Tämä ruokaisa linssisalaatti on oma viritelmä bbc foodista ja Ilta-Sanomien Ruokalasta löytyvien ohjeiden pohjalta. Tavoitteena oli, että salaattiin tarvitaan vain sellaisia aineksia joita oli valmiiksi kaapeissa.

Salaatin voi tehdä itse keitetyistä linsseistä tai nopeuttaa valmistusta käyttämällä valutettuja ja huuhdottuja purkkilinssejä. Käytä vihreitä tai ruskeita linssejä, punaiset ovat liian pehmeitä salaattiin.

Linssisalaatti (kahdelle)


0,5 limetin mehu
noin neljännes sitruunan mehusta
2 rkl valko- tai siideriviinietikkaa
ripaus suolaa
1 punasipuli viipaleina
2 rkl oliiviöljyä 
1 tl juustokuminaa 
murskattu valkosipulin kynsi
mustapippuria
600 g kypsiä vihreitä tai ruskeita linssejä
200 g kirsikkatomaatteja puolitettuina
puolikas kurkku pilkottuna
70 g babypinaattia
kourallinen tuoretta korianteria ja basilikaa kumpaakin

- haluttaessa lisänä voi tarjota paistettua halloumi-juustoa 

Sekoita kulhossa limetti- ja sitruunamehu, valkoviinietikka ja suola. Kuori ja siivuta sipuli ja sekoita sipulirenkaat kastikkeeseen. Anna marinoitua muutama minuutti. Lisää loput ainekset ja sekoita ne hyvin. 

Jos haluat, paista salaatin kyytipojaksi viipaloitua halloumijuustoa oliiviöljyssä. Öljyn on syytä olla kuumaa ennen kuin juustoviipaleet laittaa sinne, muuten ne vain sulavat klöntiksi pannuun. 

Yhdeksän vuotta Ketun keittiössä

Ketun keittiö täyttää aivan näinä päivinä yhdeksän vuotta. Lähtökohtanamme oli aikanaan pyrkiä laittamaan hyvää ruokaa myös vauva- ja pikkulapsiperheessä. Vannoin, että eineskalapuikot ja kananuggetit eivät hiivi meidän ruokapöytäämme, ja tästä olemme pitäneet kiinni. Kyllä meillä tosin eineksiäkin välillä syödään - aina ei ehdi tai jaksa kokata alusta asti.

Kuluneiden vuosien aikana Poika on ehtinyt kasvaa Ketturouvan aterioinnin säännönmukaisesti keskeyttäneestä kääröstä jo miltei äitinsä mittaiseksi miehenaluksi, joka osallistuu mielellään keittiöpuuhiin, maistelee ilahduttavan ennakkoluulottomasti uusia ruokia ja syö melkein aikuisen edestä.

Perheeseemme on liittynyt myös karvainen jäsen, nyt vajaan kahden vuoden ikäinen paimensukuinen suomenlapinkoira Pyry, joka pitää huolen siitä että hävikistä tulee ainakin jonkun herkkua. Neljällä jalalla kulkeva biojätteenkäsittelylaitoksemme syö kaikkea paitsi raakoja kasviksia, tai söisi jos annettaisiin. Pyryn terävähampaiseen kitaan katoavat niin lohennahat kuin jäniksen perkeetkin, ruuantähteistä puhumattakaan. Uskollisesti se pitää meille seuraa keittiössä, valmiina nuolaisemaan mahdolliset ruuanvalmistuksen tiimellyksessä lattialle putoavat rippuset. Lisäksi Pyry huolehtii myös etenkin emäntänsä liikunnantarpeesta. Personal trainer siis samassa paketissa!

Uuteen kotiin ja keittiöön olemme muuttaneet blogin elinaikana jo kahdesti - ensin pienestä Helsingin itäisen kantakaupungin kaksiosta lähiöön ja viime vuoden loppupuolella kokonaan pois Helsingistä, miltei maalle omakotitaloon, jota ympäröi ihastuttava puutarha omena- ja luumupuineen sekä marjapensaineen. Kevään mittaan toivottavasti kasvimaakin saadaan alulle.

Muutto- ja työkuvioissa viime vuoden blogisaldo jäi kaikkien aikojen alhaisimmaksi. Kiitos uskollisille lukijoille siitä, että liikennettä on Ketun keittiössä kuitenkin ollut blogin hiljaiselosta huolimatta. Lupaamme petrata suoritusta tänä vuonna.

Näin kymmenettä vuotta aloitellessa olisi hauska kuulla, mikä on itse kunkin lukijamme lempiresepti niistä joita Ketun keittiössä on julkaistu. Onko jokin resepti jonka takia palaat blogiin yhä uudestaan, ja mikä tekee juuri siitä suosikkisi?

Sipuligalette

Maku-lehdestä 1/2015 löytyi galette-ohjeita. Niitä piti päästä heti testaamaan, ja ensimmäiseksi valikoitui tämä sipuligalette. Lehdessä taikinasta leivottiin useampi pieni piiras, mutta halusin kokeilla tähden muotoon taiteltua isompaa.

Sipuligalette 
(Maku 1/2015)

pohja:
1,5 dl spelttijauhoja
100 g voita
0,5 tl suolaa
0,5 dl tummaa olutta

täyte: 
3 keltasipulia
2 punasipulia
2 valkosipulin kynttä
2 rkl voita
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 rkl  juoksevaa hunajaa
2-3 rkl tuoretta, silputtua timjamia (minulla oli vain kuivattua tähän hätään, laitoin sitä hiukan vähemmän)
  Valmista ensin taikina: nypi sekaisin pehmeä voi, jauhot ja suola. Vältä paljoa vaivaamista. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi. 

Taikinan jähmettyessä valmista täyte: kuori sipulit ja valkosipulinkynnet ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Silppua valkosipulinkynnet.

Kuullota sipuleita voissa pannulla ja hauduta sitten 20 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta suolalla, pippurilla, hunajalla ja timjamilla. Anna jäähtyä.

Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä pyöreähköksi levyksi. (Tämän jälkeen nostin taikinan leivinpaperille uunipellin päälle helpottamaan sen käsittelyä.) Leikkaa taikinalevy viisikulmioksi, jonka sivujen keskelle leikkaat n. 4 cm poikkiviillot. Levitä täyte levylle jättäen reunoille pari-kolme senttiä tyhjää. Nosta taikinan liepeet täytteen päälle. Voitele reunat munalla ja ripottele päälle juustoraastetta (itse lisäsin raasteen ennen kuin nostin taikinan reunat).

Voit myös vain rypyttää reunat rennosti täytteen päälle. 

Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Sivumennen, galette sattuu olemaan myös naapurikaupungissa sijaitsevan erinomaisen konditorialeipomon nimi. Muutenkin täällä kaakonkulmalla on ilahduttavassa määrin pieniä, paikallisia leipomoita, joiden tuotteet ovat hyvin edustettuina paikallisissa ruokakaupoissa ja ne ovatkin sangen mainioita.

Jänisragu

Kävi niin, että käsiimme päätyi jänis. Ei tosin ilmielävä, vaan sangen kuollut. Siitä sitten ruokaa laatimaan. Karhuherra löysi Ruokalasta tämän ohjeen jänisragulle ja rosmariini-pappardellepastalle.

Tuoreen jäniksen valmistaminen onkin varsinaista slow foodia: ennen kuin päästiin varsinaiseen ruuanlaittoon asti, jänis sai riippua liiterissä viikon päivät. Itse ruuanlaittoon kannattaa myös varata pari-kolme tuntia aikaa. Lopputulos kuitenkin palkitsee kärsivällisen kokkaajan moninkertaisesti!

Jänisragu

2 kpl jäniksen paisteja
1 porkkana
1 sipuli
3 varsisellerin oksaa
6 kaltattua luumutomaattia
1 rosmariinin oksa
2 timjamin oksaa
2 laakerinlehteä
suolaa
150 g voita
valkopippuria
vettä
1/2 l punaviiniä

Kastike:
4 dl kokoonkeitettyä haudutuslientä
1 dl kermaa
100 g sieniä (käytimme pakastettua herkkutattia, mutta herkkusienetkin käyvät)
puolikas sipuli 
1 kaltattu luumutomaatti
30 g  (n. 0,5 dl) vehnäjauhoja
30 g voita

Pappardelle:
200 g tuorepappardelleä
1 rkl hienonnettua rosmariinia
100 g voita (laitoimme hieman vähemmän)
1 sitruunan mehu (laitoimme puolikkaan)
 
Jänisraguhun tarvitset jäniksestä paistit, eli takakoiven ja lonkan muodostaman osan. Jos patasi ei ole vallan valtava, kannattaa vemmelsäären koipi katkaista polven kohdalta. 

Mausta paistit suolalla ja pippurilla ja anna niiden maustua noin puoli tuntia.

Sulata voi haudutuspadassa ja ruskista paistit kevyesti. Kaada sitten pataan vettä niin, että paistit peittyvät. Anna liemen kiehahtaa ja kuori kauhalla pintaan kertynyt vaahto. 

Kuori porkkanat ja kuutioi ne. Lohko sipuli (sitä ei tarvitse kuoria, kuori antaa liemeen makua). Paahda porkkanat ja sipulit  kuivalla pannulla melkein mustiksi. Juuresten paahtuessa kalttaa luumutomaatit ja pilko varsiselleri (me oikaisimme käyttämällä säilyketomaatteja, mutta jos käytät tuoreita, kalttaa tässä vaiheessa 7 tomaattia - yksi tulee kastikkeeseen).

Lisää pataan paahtuneet juurekset, sellerit ja tomaatit. Mausta laakerinlehdillä, timjamilla, suolalla ja valkopippurilla. Kaada joukkoon punaviini ja anna padan hautua miedolla lämmöllä noin 1,5 tuntia.

Kun jänis on ollut padassa noin tunnin, voit valmistaa pastataikinan tekeytymään vaikkapa täältä löytyvällä ohjeella.
 

Nosta kypsät jänispaistit padasta ja siivilöi liemi. Laita liemi kattilaan ja keitä kokoon kunnes siitä on jäljellä noin 4 dl - meillä lientä oli miltei 2 litraa, joten otimme siitä vain osan jota keitimme reippaasti kokoon, muuten tässä liemen keittelyssä olisi mennyt ikä ja terveys. Liemen kiehuessa irrota jäniksen lihat luistaan ja pilko ne kuutioiksi.

Lopuksi valmista kastike. Kuutioi sipuli, sienet ja kaltattu luumutomaatti. Ruskista sipulit ja sienet voissa. Lisää tomaatti ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää joukkoon kokoon keitetty haudutusliemi. Sekoita kastike tasaiseksi ja viimeistele kermalla. Tarkista maku, suolaa ja pippuroi tarvittaessa. Lopuksi lisää joukkoon kuutioitu jäniksenliha ja sekoita hyvin.

Keitä tuorepasta suolalla maustetussa runsaassa vedessä. Sekoita kypsän pastan joukkoon ruokalusikallinen hienonnettua rosmariinia ja 100 g voita. Mausta vielä sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Rakenna annokset lautasille. 

Superhelppo banoffee pie

Banoffee pie on kuulemma brittien lahja maailmalle, mutta itse olen tutustunut siihen amerikkalaisten tutkimusinstituutissa Ammanissa (paikassa, jossa voi helposti lihoa monta kiloa viikossa) ja jostain syystä ihastunut kovasti tähän tahmaisen toffeen ja banaanin yhdistelmään.

Banoffeen voi tehdä piirakkataikinapohjalle, mutta helpointa se on tehdä keksinmurupohjaan. Toffee keitetään perinteisesti kondensoidusta maidosta, mutta onneksi sitäkin voi nykyisin ostaa valmiiksi karamelisoituna. Näillä konsteilla banoffee syntyy käden käänteessä! Omasta mielestäni se hyötyy kuitenkin siitä että kuorruttamisen jälkeen sen antaa seistä muutaman tunnin jääkaapissa, koska se tasaa makuja ja vähentää toffeen ja banaanin yhdistelmän äkkimakeutta.

Tämä banoffee-ohje on alun perin BBC Food -sivuilta. Korvasin alkuperäisen ohjeen pekaanipähkinät manteleilla. Luulisin että koko pohjankin voi halutessaan tehdä pähkinärouheesta ja mantelijauhosta.

Banoffee pie

pohja: 
150 g esim. digestive-keksejä murskana
n. 100 g pekaanipähkinöitä/kuorittuja manteleita jauhettuna
50 g sulatettua voita

päälle:
1 tlk karamelisoitua kondensoitua maitoa 
2 banaania
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
(pähkinärouhetta, suklaahippuja tms. koristeluun)

Jauha digestive-keksit hienoksi muruksi ja sekoita niihin jauhetut mantelit sekä sulatettu voi. Painele keksinmuruseos irtopohjavuokaan, jonka olet vuorannut leivinpaperilla. Levitä murupohjalle karamelisoitu maito. Laita pohja jähmettymään jääkaappiin ainakin tunniksi. 

Kun pohja on jähmettynyt, poista vuoan reunat ja levitä toffeen päälle viipaloitu banaani ja päällimmäiseksi tuhti kerros kermavaahtoa. Halutessasi koristele piiras vielä jollakin - itse ripottelin päälle suklaahippuja.

Banaani-maapähkinäleipä

Sain tätä herkkua alunperin Päivättären luona. Pakko oli tehdä itsekin. Alkuperäinen ohje on Donna Haylta. Loistava tapa käyttää yli-ikäiset banaanit!

Muistatteko kun ihmettelin miten banaani pakastetaan? No, nykyisin minulla on tapana heittää ne pakastimeen ja käyttää niitä sieltä tarpeen mukaan. Pakastan banaanit kuorineen, kuori lähtee helposti irti kun banaani on saanut hetken sulaa - mitä voi nopeuttaa huuhtaisemalla banaanit kuumassa vedessä.

Nimen ei pidä antaa hämätä. Vaikka leipomuksen nimi onkin leipä, on se sekä maultaan että koostumukseltaan pikemminkin kakku.

Banaani-maapähkinäleipä

125 g pehmeää voita
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
5 dl muussattua, ylikypsää banaania (laitoin 5 pienehköä)
1,25 dl karkeaa maapähkinävoita
n. 4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,8 dl vaahterasiirappia (tai muuta tummaa siirappia)

Vaahdota voi ja sokeri keskenään, lisää kananmunat ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaahtoon muut ainekset, jauhot siivilöitynä. Sekoita nopeasti kaikki sekaisin. 

Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan, jonka vetoisuus saisi olla 2,5 l. Oma vuokani on hieman pienempi, mutta jätin paperin reunat pystyyn lisäreunoiksi ettei kakku karannut uunin pohjalle - se nousee aika reippaasti, kuten soodan ja leivinjauheen määristä voi päätelläkin.  

Paista 160-asteisessa uunissa n. 80-90 min kunnes kakku on läpikypsä (kokeile tikulla, itse suosin bambuista grillitikkua). Tarkkaile ettei pinta pääse kärähtämään, itse vaihdoin viimeisiksi 10 minuutiksi pelkälle alalämmölle kun pinta alkoi saada aika tumman sävyn. 

Uunista otettuasi poista vuoasta ja laita jäähtymään (ritilälle, jos omistat). Halutessasi ripota jäähtyneen leivän päälle tomusokeria. 

Koska leivoin hetken innoituksessa ja Poika oli syönyt kaiken vaahterasiirapin vohveleiden kanssa, korvasin vaahterasiirapin ruokosiirapilla. Minulla ei myöskään ollut karkeaa maapähkinävoita, joten rouhin kourallisen suolattuja maapähkinöitä taikinaan mukaan. Reilumminkin olisin voinut niitä lisätä, mutta lopputulos oli joka tapauksessa herkkua!

Nopea kikhernecurry

Tiedättekö kun joskus iskee himo johonkin ruokaan niin että sitä on pakko saada? Minulla oli tällainen himo kookoksiseen kikhernecurryyn. Kaipaamanikaltainen ohje löytyi Yummy, healthy, easy -blogista. Tällaisen sovituksen siitä tein:

Kikherne-kookoscurry (4-6:lle) 

2 rkl (tai sinnepäin) oliiviöljyä
1 keltasipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä murskana
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
0,5 tl kurkumaa
0,5 tl kanelia
ripaus cayennepippuria
2 tlk (n. 600 g) kikherneitä
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
4 dl  kookosmaitoa
suolaa
(tuoretta korianteria koristeluun)

Paistele silputtu sipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä isossa pannussa tai kasarissa, älä polta! Kun sipulit ovat kuullottuneet ja ehkä hieman ruskistuneet, lisää mausteet ja pyörittele sekaisin. Lisää sitten valutetut kikherneet, tomaattimurska ja kookosmaito ja sekoita hyvin. Anna porista kannen alla sillä välin kun keität riisin. Tarkista suola, koristele tuoreella, silputulla korianterilla jos sitä sattuu olemaan saatavilla, ja nauti basmatiriisin kanssa. 

Currysta tuli juuri sellaista kuin halusin, ihanan täyteläistä ja pehmeän makuista. Oikeaa lohturuokaa.