torstai 27. toukokuuta 2010

Rodolfossa lounaalla ja päivällisellä

Helsingin mittapuulla Kirkkokadulla sijaitseva Rodolfo on jo perinteikäs, sillä ravintola viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhliaan. Paikka on aloittanut pienenä pizzeriana Kruununhaassa vuonna 1970. Siellä niihin aikoihin toisinaan lounastellut isäni muistelee vieläkin kaihoisasti Rodolfon pizzoja.

Kymmenkunta vuotta sitten työpaikkani oli Kruunuhaassa aivan Rodolfon lähistöllä, ja silloin tuli muutaman kerran siellä lounastettua ja ruuasta tykättyä kovastikin, mutta sen jälkeen työpaikka siirtyi keskikaupungin tuntumaan ja Rodolfo jäi. Nyt olen uudistanut tuttavuutta lyhyellä aikavälillä sekä lounaalla pari viikkoa takaperin että päivällisellä tällä viikolla.

Jotakin ravintolan suosiosta kertonee se, että mennessämme lounaalle tarjoilija tiedusteli onko meillä pöytävarausta. Ei ollut, mutta onneksi olimme ajoissa liikkeellä ja saimme pöydän ilmankin. Puoli kahdeltatoista ravintola alkoi täyttyä ja puoliltapäivin oli aivan täyttä. Päädyimme molemmat pääruokana Pasta al menteen. Kauniissa, italian lipun värisessä annoksessa oli reilusti oliiviöljyä ja valkosipulia. Kirsikkatomaatit ja sokeriherneet antoivat hauskasti vaihtelevaa suutuntumaa. Erittäin maukasta oli, mutta voimakkaan valkosipulin maun alta en minttua kyllä juurikaan maistanut, vaikka yrttejä lautasella näkyikin. Pisteet kotiin kuitenkin Rodolfolle, sillä tässä on ravintola, jossa oikeasti kannattaa tilata ruuaksi pastaa.  (Kokemukseni mukaan pasta on useimmissa ravintoloissa ihan kivaa, mutta harvoin mikään erityinen elämys.)

Kun nyt kiireettömällä lounaalla oltiin, otimme vielä jälkiruuatkin, ruokaseura nautiskeli talon sorbetista (verigreippiä) ja allekirjoittanut talon jäätelöstä (arvelin pistaasiksi?). Ja tietenkin espressot päälle.

À la carte -listan aika alkaa klo 15. Päivällispöytä oli neljän hengen seurueellemme varattu ennakkoon, ja se olikin epäilemättä tarpeen, sillä vaikka oli arki-ilta, ravintola oli kuuden tietämillä tullessamme miltei täynnä. Söimme pitkän kaavan mukaan. Oma alkupalani, tomaatti-bufalasalaatti, ei voi mennä kovin pahasti vikaan jos näistä aineksista pitää. Karhuherra otti etanoita valkosipulivoin kera ja onnistuneita kuulemma olivat.

Pääruuan suhteen olimme harvinaisen yksimielisiä. Kolme meistä valitsi päivän suosituksista vasikankyljyksen vihannesten ja korvasienirisoton kanssa, yksi otti pastaa. Yrteillä maustettu vasikankyljys oli juuri sopivasti paistettu eli vielä hennon punertava, ja vihannekset mukavan al dente. Mutta korvasienirisotto olisi riittänyt minulle yksinäänkin, se oli yksinkertaisesti herkullista, täyteläistä ja samettista. Olisipa hauska tietää mikä oli sen salaisuus! Myös pasta, jossa oli tortellinien kanssa ainakin pekonia ja sinihomejuustoa, oli syöjänsä mukaan onnistunut valinta. Annokset ovat sen kokoisia, että nälkä kyllä lähtee ilman alkupalojakin.




Lopetimme aterian jälkiruokaan. Tiramisu olisi ruokaseuran mukaan kaivannut lisää marsalaa. Talon kakku limoncello-sorbetin kanssa ei sen sijaan jäänyt kaipaamaan yhtään mitään.


Molemmilla käynneillä tarjoilu oli ystävällistä. Täydehköstä tuvasta huolimatta ruuat tulivat kohtuuajassa eikä kiire, jota parilla tarjoilijalla varmaankin piti vilkkaimpaan aikaan, välittynyt asiakaspalvelun laatuun. Rodolfo on ehdottomasti suositeltava kokemus, mutta pöytävarauksella kannattaa valmistautua. Päivän lounaslistaan voi tutustua myös netissä.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Raparperimurua

Supliikkimies onnistui puhelinmyymään minulle halvalla Glorian tilauksen. Ensimmäisessä kotiinkannetussa lehdessä oli Pipsa Hurmerinnan suosikkireseptejä, joista löytyi useampikin makuhermoja kutkuttava. Niiden joukossa oli myös aprikoosicrumble.

Crumblen juuret ovat Wikipedian mukaan II maailmansodan aikana Britanniassa. Sen syntyyn johti elintarvikkeiden säännöstely, jonka vuoksi perinteisten piirakkapohjien leipominen ei onnistunut. Crumble onkin eräänlainen piirakka ilman pohjaa.

Crumble on ihanteellinen kesäleivonnainen. Taikina on helppo tehdä askeettisemmallakin mökillä, koska sormia kummempaa sekoitinta ei tarvita. Täyte voi olla mitä hedelmiä tai marjoja tahansa, ja paistoksen pinnalle taikinan sekaan voi lisätä myös pähkinöitä. Tärkeää on fariinisokeri, jolla saadaan aikaan crumblen rapea pinta. Aprikoosien puutteessa päätin kokeilla raparperiversiota. Taikinaa tein puolet alkuperäisestä.

Raparpericrumble

125 g voita
125 g (vähän reilu 2 dl) vehnäjauhoja
125 g sokeria, josta puolet kide- ja puolet fariinisokeria
5-7 raparperin vartta
3-4 tl sokeria

Sekoita voi, jauhot ja sokerit nyppimällä hiekkamaiseksi seokseksi.

Kuori raparperit ja pilko ne. Laita raparperit korkealaitaisen uunivuoan pohjalle ja sekoita joukkoon muutama teelusikallinen sokeria. Ripottele taikinaa raparperipalojen päälle. Ravista vuokaa välillä että taikinaa sekoittuu raparperipalojen joukkoon, ja ripota loppu taikina päälle. 

Paista uunissa 190 asteessa 30-45 minuuttia kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Anna jäähtyä tovi ja tarjoa runsaan vaniljakastikkeen kera.

Crumble ennen paistamista.

Ehkä jauhoja olisi pitänyt olla enemmän tai kyse oli siitä että voi oli liian pehmeää, koska jos taikinani jotain maalajia muistutti, se oli kyllä hiekansekaista savea. Lopputulos ei kuitenkaan ollut mielestäni yhtään epäonnistunut, mukavasti hampaissa rapsahtelevan kuoren alla oli ihanan pehmeää ja makoisaa taikina-raparperiseosta. Ketun keittiö suosittelee!

perjantai 21. toukokuuta 2010

Helle hellii

Viimeinen viikko on saatu nauttia epätavallisen lämpimistä säistä vuodenaikaan nähden. Ruuanlaittoinnolle helle ei kylläkään tee hyvää, ihminenhän elää ihan hyvin jäätelöllä ja salaatilla. Hellepäivän lounas voi näyttää vaikkapa tältä:


Vihersalaattia, tomaattia, mozzarellaa, pinjansiemeniä, kurkku ei ole mitenkään pakollista. Päälle ripaus suolaa ja mustapippuria, loraus hyvää oliiviöljyä ja tuoreita, revittyjä basilikan lehtiä. Basilikan repimisestä tulee ihana tuoksu.

Parvekeyrttitarhassamme kasvaa tänä vuonna basilikaa, persiljaa, timjamia, korianteria, salviaa, rosmariinia, sitruunamelissaa, marokonminttua ja rucolaa. Laiska tarhuri turvautui valmiisiin taimiin, jotka sitä paitsi ovat paljon terhakampia kuin ne surkeat, kalvakat ruipelot joita joskus olen onnistunut kotona kasvattelemaan.

Kasvimaan kuulumisia puolestaan voi vilkaista täältä.

Muistuttelen myös että nyt on nokkosten aika. Perinteisten keiton ja lettujen lisäksi niistä voi tehdä vaikkapa pestoa.

No, ensi viikolle on luvattu viileämpää, joten ehkä silloin tulee palattua patojen ja kattiloiden ääreen. Useampikin resepti polttelee jo mielessä.

torstai 13. toukokuuta 2010

Hedelmälassi ja kedgeree Jamieta mukaillen

Kedgeree on anglo-intialainen aamiaisruokalaji, joka periytyy Englannin siirtomaa-ajoilta. Alkujaan ideana on ollut käyttää pois edellisen illan päivällisen jäännökset ennen kuin ne pilaantuvat lämpimässä ilmastossa. Eräänlainen pyttipannu siis. Alkuperäinen resepti löytyi jälleen Jamie Oliverin sivuilta. Jamien annos on kuudelle, joten päätin tehdä siitä puolet. Valmistin riisin ja kalan ja keitin kananmunat edellisenä iltana. Aamulla hämmennys oli kohtalainen, kun Jamien reseptisivu ei suostunutkaan aukeamaan. Ei auttanut kuin muistella aineksia ja ottaa mausteiden määrät omasta päästä. Tällaista kedgereestä tuli:

Kedgeree (2-3 annosta)

gheetä (puhdistettua voita) / ruokaöljyä tai voi-öljyseosta
2 keitettyä kananmunaa
1 dl keittämätöntä / n. 3 dl esikeitettyä basmatiriisiä
300 g vaalealihaista savukalaa (alkuperäisessä ohjeessa turskaa, meillä siikaa)
2 laakerin lehteä
nippu kevätsipulia silputtuna
1 sipuli (käytimme punasipulia) silputtuna
1 pieni, tuore punainen chili silputtuna
1,5 tl curryjauhetta
2 tl mustia sinapinsiemeniä
1 rkl inkiväärisosetta / tuoretta, raastettua inkivääriä (enemmänkin olisi voinut olla)
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 sitruunan mehu
nippu tuoretta korianteria
suolaa

kastike:

n. 1 dl maustamatonta (luomu-)jugurttia
silputtua tuoretta korianteria
ripaus suolaa
Keitä kananmunat koviksi (10 min) ja säikäytä ne kylmällä vedellä. 

Keitä riisiä 10 min. Valuta ja huuhdo kylmällä vedellä. Laita jääkaappiin.

Keitä savukalafileitä laakeassa pannussa laakerinlehtien kanssa 5 min miedolla lämmöllä. Jäähdytä.

Tämän kaiken voi tehdä edellisenä iltana etukäteen ja laittaa ainekset yöksi jääkaappiin odottamaan. 

Valmista kastike: silppua pieni nippu korianteria ja sekoita se maustamattomaan jugurttiin. Mausta ripauksella suolaa.

Silppua sipuli, kevätsipuli ja chili. Laita korkealaitaiseen, isoon pannuun muutama ruokalusikallinen gheetä ja kuumenna. Kun ghee on sulanut, lisää sipuli ja chili ja kuullota niitä gheessä jonkin aikaa. Lisää sitten mausteet sitruunamehua ja korianteria lukuunottamatta ja paistele vielä muutama minuutti sekoitellen.
Lisää riisi ja ruodittu, pilkottu savukala ja kääntele hyvin sekaisin että kaikki ainekset lämpiävät. Voit lisätä tässä vaiheessa myös kuoritut, lohkotut kananmunat. Lisää sitruunamehu ja tuore korianteri ja sekoita hyvin. Koristeellisemman annoksen saat kun laitat kananmunalohkot valmiin kedgereen päälle. 

Kedgereestä tulee tuhti aamiainen, jolla pärjää pitkälle iltapäivään plantaasilla. Yhtä hyvin sitä voisi kyllä syödä lounaaksi tai päivälliseksikin. Arvelimme että tämä sopisi mainiosti myös täydentämään Kesäkodin ruokalistaa.


Kedgereen kanssa nautimme hedelmälassia. Huomasin hiljattain osuuskaupan Rainbow-tuotemerkillä myytävän pakastettuja smoothie-hedelmiä, joihin kuuluu mangoa, papaijaa ja ananasta. Yhdistelmä kuulosti sen verran houkuttelevalta että halusin kokeilla. Ison 600 g pussin sisältä löytyy neljä pikkupussia. Tällaiset moninkertaiset pakkaukset eivät sinänsä kuulu suosikkeihini, mutta nämä ovat kieltämättä näppäriä käyttää.

Hedelmälassi (kahdelle)

2 pikkupussia (300 g) pakastettuja smoothie-hedelmiä mango-ananas-papaija (tai saman verran vastaavia hedelmiä tuoreena...)
n. 4 dl maustamatonta (luomu-)jugurttia
n. 2 dl vettä, maitoa tai hedelmämehua

Sulata pakastehedelmät (n. puoli tuntia pöydällä tai 10 min mikron sulatusteholla). Soseuta vielä hiukan jäiset hedelmäpalat ne sauva- tai tehosekoittimella. Lisää hedelmäsoseeseen jugurtti ja riittävästi nestettä jotta saat aikaan juotavanpaksuisen juoman. Kaada korkeaan lasiin ja nauti. 

tiistai 11. toukokuuta 2010

Ei mennyt niin kuin keittokirjassa...

Päivätär vieraili meillä ennen lähtöään pidemmäksi aikaa saarivaltakuntaan. Samalla hän toi meille lainaan kirjan classic british cookbook, josta paljastuu että paljon parjattu englantilainen keittiö on muutakin kuin fish&chips ja minttukastikkeessa keitetty eläinparka. Päivätär oli jo ennakkoon ehdottanut että laittaisimme parsa-pinaattipiirakkaa ja se kuulostikin kovin houkuttelevalta, joten olin käynyt kaupassa tekemässä tarvittavat hankinnat.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen. Alla käännöksenä alkuperäinen resepti ja suluissa toteutuneet määrät.

Parsa-pinaattipiirakka

valmis piirakkataikina
2 isoa perunaa keitettynä (/3-4 suomalaista isoa perunaa)
125 g (kuvasta päätellen noin ruohonkorren vahvuista) vihreää parsaa (/n. 400 g vihreää parsaa)
1 tl paprikajauhetta
50 g cheddaria raasteena
250 g tuoretta pinaattia (/pari-kolme kourallista)
3 munaa
2 dl paksua kermaa
suolaa, pippuria

Kaulitse piirakkataikina isoksi levyksi ja vuoraa sillä voideltu 28 cm halkaisijaltaan oleva korkealaitainen piirakkavuoka. Pistele haarukalla reikiä taikinapohjaan ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Keitä perunat kypsiksi, jäähdytä kylmällä vedellä ja viipaloi. Kuori parsat tarvittaessa ja poista puumaiset tyvet. Keitä parsoja 2-3 min ja jäähdytä ne kylmällä vedellä. Laita sivuun odottamaan.

Esipaista piirakkataikina: Laita piirakkataikinan päälle leivinpaperi ja täytä tasaisesti esim. riisillä tai keraamisilla 'paistopavuilla' (onko näillä joku nimikin suomeksi?). Paista 180 asteessa 15 min. Ota sitten leivinpaperi pois ja paista vielä 5 min että pohja saa hiukan väriä.

Täytä piirakka: laita pohjalle puolet perunaviipaleista, ripottele niille hyppysellinen paprikajauhetta, suolaa ja mustapippuria sekä neljännes cheddar-raasteesta. Levitä perunaviipaleiden päälle puolet pinaatista ja mausta samalla tavoin sekä lisää taas juustoa. Toista sama lopuilla perunaviipaleilla ja pinaatilla.

Sekoita munat ja kerma ja kaada suurin osa seoksesta täytteen päälle. Asettele parsat piirakan päälle ja kaada niille loput muna-kermaseoksesta. Paista 20-25 min kunnes piirakka on saanut hieman väriä.

Oma huomio: Anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoamista.

En tiedä oliko ohjeesta unohdettu jotakin, mutta ainakin tuli selväksi että englantilaiset parsat ovat paljon pienempiä ja perunat isompia. 250 g tuoretta espanjalaista pinaattia ei myöskään mitenkään päin olisi mahtunut piirakkaan. Vuoka oli ensimmäisten peruna- ja pinaattikerroksen jälkeen täynnä ääriään myöten. Pinaatti kannattaisi siis varmaankin ryöpätä ensin, vaikka sitä ei ohjeessa mainitakaan. Koska englantilaista double creamia vastaavaa tuotetta ei Suomesta saa, osa kermasta kannattaisi ehkä korvata ranskankermalla tai smetanalla jolloin täyteseoksesta tulisi paksumpaa ja kenties helpommin hyytyvää. Juustoa voisi mielestäni olla enemmänkin.


 Ei tämä hullummalta kuitenkaan maistunut, vaikka lopputulos ei kirjan kuvaa kovin paljon muistuttanutkaan.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Mokkaruudut

Mokkapalat, mokkaruudut, suklaaruudut, masaliisa... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tämä versio on munaton ja maidottomankin siitä saa, jos voin vaihtaa johonkin muuhun rasvaan. Leivoimme pojan kanssa mokkaruudut jo lauantaina ja nautimme niistä pieninä leivoksina kuohuviinibrunssilla. Äitienpäivän kunniaksi ruudut koristautuivat sydänströsseleillä. 

Mokkaruudut (puoli uunipellillistä)

pohja: 

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
2-3 rkl kaakaota
100 g voita
2 dl vahvaa kahvia

Sekoita kuivat aineet keskenään huolelllisesti. Lisää sulatettu rasva ja neste. Kaada seos vuokaan ja paista 175 asteessa n. 35 min. Anna jäähtyä jonkin aikaa ennen kuorruttamista.

kuorrutus:

2 dl tomusokeria
3 rkl kaakaota
n. 2 rkl kahvia
strösseleitä, kookoshiutaleita tms. koristeeksi

Sekoita tomusokeri ja kaakao hyvin. Lisää sitten vähitellen kahvia, kunnes saat aikaan notkean tahnan. Levitä kuorrute hiukan jäähtyneen pohjan päälle. 

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Grillattua parsaa, siikaa ja sitruuna-aiolia

Koska äitienpäivä sattuu keskelle parasta parsakautta ja päivänsankari sattuu olemaan hulluna parsaan, äitienpäivän ateriamme on tavannut sisältää parsaa. Karhuherrasta onkin kehittynyt vuosien varrella varsin vikkelä parsankuorija. Tällä kertaa parsa oli vaihteeksi grillattua. Sen kaverina oli kevyesti vehnäjauhoilla leivitettyä, pannussa paistettua siikaa ja sitruuna-aiolia. Jälkkäriksi nautiskelimme mascarpone-vadelmarahkaa vadelmakastikkeen kera. Tuhdin brunssin päälle lounas oli sopivan kevyt.

Sitruuna-aioli
(Yhteishyvä Ruoka 5/10)

1,5 dl (kevyt-)majoneesia
2 rkl sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi murskattuna

Sekoita aiolin ainekset ja anna maustua viileässä jonkin aikaa ennen tarjoamista.

Grillatut parsat
(Yhteishyvä Ruoka 5/10)

500 g vihreää parsaa
oliiviöljyä
ripaus suolaa

Leikkaa parsoista puumaiset tyvet. Ohuet vihreät parsat voi grillata kuorineen, paksummat parsat kannattaa kuoria. Valele parsat ennen grillaamista oliiviöljyllä ja grillaa niitä noin 10 min välillä käännellen. Mausta grillistä otetut parsat ripauksella suolaa. 


Mascarpone-vadelmarahka

n. 150 g mascarpone-juustoa
200 g maitorahkaa
n. 300 g (pakaste-)vadelmia
n. 1 dl tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jaa annosmaljoihin, koristele kokonaisilla vadelmilla ja nauti vadelmakastikkeen kera.

Vadelmakastike

300 g (pakaste-)vadelmia
0,75 dl hyytelösokeria

Keitä vadelmia kattilassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat soseutuneet. Siivilöi soseesta siemenet ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää hyytelösokeri ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Kaada kastike puhtaaseen kulhoon ja jäähdytä.


Onnea äitikettu!

Äitienpäivä antoi hyvän tekosyyn nauttia kuohuviinibrunssia ja kokeilla näitä pieniä parsamunakkaita, jotka bongasin tuoreimman Yhteishyvän (5/10) Ruoka-liitteestä.

Parsamunakkaat (6 kpl)
(Yhteishyvä Ruoka 5/10)

6 vihreää parsaa
6 kananmunaa
2 rkl kermaa tai maitoa
3 rkl raastettua parmesaania
2 kevätsipulin vartta
ripaus suolaa ja mustapippuria
öljyä voiteluun
Leikkaa parsojen varren tyvestä puumainen osa pois. Keitä ohuet vihreät parsat kuorineen muutaman minuutin ajan suolalla maustetussa vedessä tai kuori paksummat parsat ennen keittämistä.

Voitele 6 muffinssivuokaa öljyllä.

Sekoita kulhossa munat, kerma/maito, parmesaani, kevätsipuli ja mausteet. Leikkaa parsat parin sentin paloiksi. Säästä nuput koristeeksi. Jaa munaseos vuokiin ja laita jokaiseen muffinssivuokaan paloiteltu parsanvarsi. Kypsennä munakkaita 200-asteisessa uunissa n. 20 min. Jos uunistasi löytyy grillivastukset, voit lopuksi grillata munakkaisiin kauniin pinnan.

Irrota munakkaat vuoista ja nosta tarjolle. Koristele parsannupuilla ja silputulla kevätsipulilla.


Koska 12 muffinsin vuokaamme jäi kuusi tyhjää koloa, täytin ne näillä Voisilmäpeliä-blogista bongatuilla pannareilla. Tässä koko taikinan ohje, josta tein puolikkaan.

Pikkupannukakut muffinsivuoissa (12 kpl)

1,25 dl maitoa
1 dl jauhoa
3 munaa
2 rkl voita (sulatettuna)
ripaus suolaa
1 rkl sokeria

Vispaa kaikki aineet keskenään sileäksi taikinaksi. Jaa taikina 12 tukevaan (voideltuun) muffinssivuokaan. Huomaa, että taikinaa tulee tosiaankin vain pieni määrä pohjalle jokaiseen vuokaan, sillä pannarit kohoavat uunissa todella paljon. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia kunnes pannarit ovat väriltään kullanruskeita.

Pannarit näyttivät komeilta sienipilviltä tullessaan uunista, mutta lätsähtivät nopeasti ruttuisiksi korvasieniksi. Mistä minulle tietysti tuli mieleen, että näistä voisi kokeilla suolaista alkupalaversiota, jossa täyttäisi syntyneet pannarikupit vaikkapa korvasienimuhennoksella.



Lisäksi herkuttelimme gorgonzola-täytteisillä voisarvilla (valmiista Danerolles-taikinasta) ja pienillä mokkaruutu'leivoksilla'.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Minkä tähden?

- Kolmen tähden!

Jallupullien ohje kierteli ruokablogeja kolmisen vuotta takaperin. Varhaisin löytämäni merkintä on Kulinaarimurulasta, jossa kerrotaan pullien olevan peräisin Ravintola Torista ja viitataan reseptin lähteenä Hesariin. Niin hyviä nämä ovat, että ne kannattaa nostaa esiin vielä kerran. Alkuperäisessä ohjeessa jauheliha on tiettävästi sika-nautaa. Meillä kuitenkin sattui olemaan pakastimeen hamstraamaani luomunautaa, joten pulliin päätyi sitä.

Jallupullat kermakastikkeessa

lihapullataikina:

400 g (luomu-)naudan jauhelihaa
1 dl ranskankermaa
½ dl sipulikeittoaineksia
½ dl paahdettua sipulia
muutama ripaus jauhettua maustepippuria

Sekoita lihapullataikina tasaiseksi ja pyörittele siitä kostein käsin melko isoja lihapullia. Paista pullia uunissa 45 minuuttia. Pullia luvattiin tusinan verran, mutta vaikka mielestäni tein niistä isoja, sain taikinasta aikaan 20 pullaa. Lyhensin siksi paistoaikaa hiukan.

kastike:

50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glace -kastikepohjaa
2,5 dl vettä
2 rkl härkäfondia
1 dl ruokakermaa
0,5 dl jaloviinaa

Sulata voi pannulla ja lisää siihen vehnäjauhot. Kun jauhot ovat ruskistuneet hiukan, lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Sekoita vesi ja fondi keskenään ja lisää kastikkeeseen. Anna porista puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma, jaloviina ja kypsät lihapullat ja kuumenna kastike syötäväksi.

torstai 6. toukokuuta 2010

Pannukakkuja iltapalaksi

Lähikaupan hyllyt alkavat näyttää kovin tyhjiltä, mutta toistaiseksi elintarvikealan lakko ei ole purrut meihin. Onpahan hyvä syy käyttää pois kaappeihin kertyneitä aineksia.

Pinaatti-ricottapannarit (n. 10 kpl)
(Kotiliesi 6/2010)

150 g pakastepinaattia
250 g ricottajuustoa*
1,5 dl maitoa
2 kananmunaa
1-2 valkosipulinkynttä
suolaa, rouhittua mustapippuria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa

voita paistamiseen
(hienonnettua kevätsipulia pinnalle)

Sulata pakastepinaatti ja valuta pois ylimääräinen neste. Vatkaa sekaisin pinaatti, ricotta, maito ja munat. Murskaa valkosipuli ja hienonna se. Lisää taikinaan valkosipuli ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita lopuksi joukkoon keskenään sekoitetut kuiva-aineet siivilän läpi. 

Paista pannukakut voissa molemmin puolin. Tarjoa halutessasi lisänä kevätsipulisilppua. 

* Meillä oli ricottaa vajaa purkki, joten jatkoin juustoa maitorahkalla, suunnilleen suhteessa 2 osaa ricottaa, 1 osa rahkaa. 


Paistoin pannukakut blinipannuilla, lettupannukin varmaan sopisi tarkoitukseen (silloin lettuja tulee hiukan enemmän). Sopivassa taikinamäärässä per pannukakku oli alkuun hieman hakemista. Alkuun laitoin liikaa taikinaa, eivätkä paksut pannarit meinanneet kypsyä. Ohuehko taikinakerros riittää. Soodan ja leivinjauheen ansiosta pannarit nousevat pannussa ja niistä tulee mukavan paksuja ja kuohkeita.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Jamien parsasosekeitto

Parsapiiraista jäi yli melkein puoli kiloa parsaa. Ei sillä että se olisi mikään ongelma. Ylijäämäparsoista syntyi juuri sopivasti puoli annosta Jamie Oliverin parsasosekeittoa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetty sipuli, white onion, on ilmeisesti Suomessa salaattisipulin nimellä myytävää valkokuorista sipulia. Korvasin sen pienehköllä keltasipulilla. 

Jamien parsasosekeitto (neljälle)

400 g vihreää parsaa
oliiviöljyä
1 keskikokoinen valkoinen sipuli (/keltasipuli)
1 purjo
1 sellerin varsi
1 l kasvislientä (Reformi)
suolaa, mustapippuria

Poista parsoista puumaiset tyvet. Leikkaa nuput ja pane ne syrjään odottamaan. Pätki parsan varret. 
Silppua sipuli ja viipaloi purjo ja sellerinvarsi. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja hauduta sipulia, purjoa ja selleriä kymmenkunta minuuttia kunnes ne pehmenevät. 

Lisää parsanvarret ja kuuma kasvisliemi. Keitä parsoja ja muita aineksia miedolla lämmöllä 20 minuuttia kannen alla. Ota sitten kattila tulelta ja soseuta keitto. Mausta suolalla ja pippurilla maistellen sopivaksi. Palauta keitto tulelle ja lisää parsannuput. Anna kiehahtaa vielä muutaman minuutin ajan että nuput pehmenevät. 

Tein keiton ohjeen mukaan. Itse pidän hieman sakeammasta  sosekeitosta, joten vähentäisin liemen määrää esim. ottamalla osan liemestä sivuun ennen soseuttamista ja sitten lisäämällä sitä sopivan sakeuden aikaansaamiseksi. 

Jamie tarjoaa parsakeiton ciabattan ja uppomunien kanssa, me nautimme keiton keralla tuoretta patonkia.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Synttäriviemisiä

Kaverin synttäreille piti keksiä viemisiä. Eilisen kokkausurakan huomioonottaen mielellään jotain helppoa ja nopeaa, josta piti riittää monelle. Olin jo päätynyt raparperipiirakkaan, kun Karhuherra mainitsi luvanneensa suolaista. Onneksi silmään sattuivat nämä Yhteishyvän Ruokamaailman kananpäät eli kanapeet tai hienommin canapét.

Juustoiset kanapeet (30-40 kpl)

600 g lehtitaikinalevy
1 kananmuna 
150 g emmentaljuustoraastetta
2 tl paprikajauhetta

Kauli sulanut taikina n. 25 x 45 cm levyksi. Sekoita kananmuna kupissa haarukalla ja voitele taikinalevy munalla. Ripottele päälle juustoraaste ja paprikajauhe. Kääri sitten taikinalevy molemmilta pitkiltä sivuilta alkaen levyn keskiosaa kohti tiukalle rullalle, niin että rullat kohtaavat levyn keskellä. Leikkaa rullasta noin puolen sentin vahvuisia pätkiä terävällä veitsellä ja laita "kiekot" uunipellille leivinpaperin päälle. Voitele munalla. Paista uunissa 225 asteessa 12-14 min eli kunnes kanapeet saavat väriä. 

Karitsan file ja hunajakastike

Pääruuaksi vappulounaalle valikoitui karitsan ulkofile. Jokin peruna- tai juureslisäke olisi tuntunut turhan talviselta, joten karitsa sai seurakseen fenkolia. Tuntui siltä että tavanomainen punaviinikastike ei istahtaisi suunnitellun lisukkeen seuraksi. Niinpä lähdin kastikkeen etsinnässä liikkeelle fenkoleihin käytettävästä hunajasta. Uramamman keittokirjasta löytyikin ohje erittäin simppelille hunajakastikkeelle.

Karitsan ulkofilettä hunajakastikkeella

1 karitsan ulkofile / syöjä
voita ja oliiviöljyä paistamiseen

Anna fileiden lämmetä ainakin tunti huoneenlämmössä ennen paistamista.

Jos olet marinoinut fileet, kuivaa fileet marinadista. (Meillä oli tällä kertaa valmiiksi marinoituja fileitä.)

Ruskista fileisiin pannulla kaunis pinta. Siirrä ne uunivuokaan ja paista 175 asteessa kunnes sisälämpötila on 65 astetta (noin 15 min riippuen fileiden paksuudesta). Fileiden on tarkoitus jäädä sisältä punertaviksi.

Helppo hunajakastike

2 dl valmista demi-glace -kastikepohjaa
4 tl hunajaa (/maun mukaan)
mustapippuria myllystä
soijakastiketta

Kuumenna kastikepohja kasarissa. Lisää hunaja ja keittele kastiketta hiljakseen kymmenkunta minuuttia. Rouhaise sekaan mustapippuria ja lisää pieni loraus soijaa.

Karhuherra, jota käytin koemaistajana (itseni lisäksi), kommentoi, että kastike maistui yksinään aika erikoiselta, mutta sen sopivuutta karitsan ja fenkoleiden kaveriksi ylistivät kaikki.

Fenkolia lisukkeeksi

Yksinkertainen on kaunista. Usein myös hyvää. Tämä ohje kaikessa kauniissa ja hyvässä yksinkertaisuudessaan on peräisin Olivia-lehden numerosta 2/10.

Pannussa paahdetut fenkolit (neljälle)

3 fenkolia
voita
hunajaa
(kuusenkerkkä-)siirappia
Leikkaa fenkolit kolmeen osaan.

Sulata paistinpannulla voi ja aseta fenkolit pannulle makaamaan. Paista hiljaisella tulella noin puoli tuntia kunnes fenkolit ovat pehmenneet ja saaneet reilusti väriä.

Lopuksi rouhaise fenkoleille hiukan suolaa ja valuta niiden päälle hunajaa ja siirappia.

Suklaan ja vadelman vastustamaton liitto

Paholaisen vadelmakakku löytyi sekin Glorian Ruoka&Viini lehden tuoreimmasta numerosta (3/2010). Kondiittorimme Päivätär laati kakkupohjan edellisenä päivänä ja allekirjoittanut keitteli vadelmakastikkeen valmiiksi. Ennen ateriaa kakku vain täytettiin ja koristeltiin.

Vadelmainen paholaisenkakku

Pohja:

100 g tummaa suklaata
4 dl vehnäjauhoja
2,5 dl kaakaojauhetta
4 dl sokeria
0,25 tl suolaa
2 kananmunaa
200 g ranskankermaa
1 dl rypsiöljyä
1-1,5 tl piparminttuaromia
1 tl valkoviinietikkaa
2 dl kiehuvan kuumaa vettä

+ rypsiöljyä vuoan voiteluun
irtopohjavuoka

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka öljyllä.

Rouhi suklaa. Sekoita se ja kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmunat, ranskankerma, öljy, piparminttu ja viinietikka. Sekoita tasaiseksi. Lisää kuuma vesi ja sekoita hyvin.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla n. 1 tunti 15 min. Kokeile kypsyys tikulla - kakun on tarkoitus jäädä sisältä kosteaksi! Peitä kypsä kakku foliolla, ettei kosteus pääse haihtumaan, ja anna sen jäähtyä vuoassaan puoli tuntia. Sen jälkeen nosta kakku vuoasta ja anna jäähtyä vielä vähintään 2,5 tuntia ennen täyttämistä. Huom! Tee viimeistään tässä vaiheessa vadelmakastike valmiiksi!

Vadelmakastike:

600 g (1,2 l) (pakaste-)vadelmia
1,5 dl hyytelösokeria

Keitä vadelmia kattilassa noin 5 minuuttia, kunnes ne ovat soseutuneet. Siivilöi soseesta siemenet ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää hyytelösokeri ja keitä kunnes sokeri on liuennut. Kaada kastike puhtaaseen kulhoon ja jäähdytä.

Täyte:

400 g rahkaa
250 g mascarponejuustoa
3-4 rkl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3/4 dl vadelmakastiketta
200 g (4 dl) tuoreita vadelmia

Valmista täyte sekoittamalla rahka, mascarpone, tomusokeri, vaniljasokeri ja vadelmakastike. Sekoita tuoreet vadelmat varovaisesti täytteen joukkoon. 

Kostutukseen:

0,5 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen ja ala rakentaa sitä kakkuvadille. Kostuta kerrokset vaniljamaidolla sitä mukaa kun kokoat kakkua. Levitä ensimmäiselle kerrokselle vadelmatäytteestä puolet. Jätä reunoille täyttäessäsi sentin verran tyhjää sillä täyte pursuaa kakun välistä ulospäin. Nosta seuraava suklaakakkukerros päälle ja täytä samalla tavalla. Lopuksi  nosta ylin kerros paikalleen, ja kuorruta kakku.

Kakun koristeeksi:

300 g vadelmia ja karhunvatukoita
2 dl vettä + 1 dl hyytelösokeria tai valmista kakun glaseerausainetta
mintun tai (sitruunamelissan) lehtiä

Valmista kakun glaseerausaine ohjeen mukaan tai tee glaseeraus keittämällä 1 dl hyytelösokeria 2 dl:ssa vettä kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä hiukan. Kasaa marjat kakun päälle ja sivele ne glaseerausaineella. Koristele kakku mintun- tai sitruunamelissan lehdillä ja tarjoa vadelmakastikkeen kanssa.


Mansikkasalaatti

Tämä ihana kesäinen salaatti tarttui silmään Jensenin kiusaus -blogista. Sitä oli pakko saada! Esikuvan mukaan laitoin salaattiin kaikkia hyviä aineksia. Tällainen oli meidän versiomme:

Mansikkasalaatti

mansikoita
brie-juustoa
saksanpähkinän puolikkaita
avokadoa
vuonankaalia
viinisuolaheinää
tammenlehväsalaattia

balsamicokastike:

1 osa balsamicoa
1 osa oliiviöljyä
juoksevaa hunajaa maun mukaan

Parsapiiraat

Oheinen parsapiiraiden ohje on peräisin tuoreimmasta Glorian Ruoka&Viini lehdestä (mintunmakuiset parsapiiraat, 3/2010). Kaupassa ei ollut minttua, joten se jäi meidän piiraistamme pois, mutta emme jääneet sitä kaipaamaankaan. Sen sijaan tuli mieleen, että täytteeseen voisi kokeilla lisätä hiukan soseutettua parsaa. Hyviä nämä kyllä olivat näinkin. Lisäksi piiraat ovat todistetusti niin helppoja, että lapsikin osaa - Poika oli minulla apuna leipomisessa.

Pienet parsapiiraat

1 pkt valmiita voitaikinalevyjä
15 vihreätä parsaa
2,5 dl raastettua pecorino- tai parmesanjuustoa
1 dl mascarponejuustoa
(3 rkl hienonnettua minttua)
1 rkl raastettua limetinkuorta
suolaa, mustapippuria
kananmuna voiteluun

Leikkaa taikinalevyistä pieniä piiraspohjia. Tee niihin reunukset leikkaamalla viillot taikinapaloihin (ei pohjaan saakka!) puolen sentin päähän reunasta. Nosta taikinapalat leivinpaperin päälle uunipellille.

Pese parsat ja leikkaa nuppupäät sopivan pituisiksi, että ne mahtuvat piiraiden reunusten sisäpuolelle. Säästä varret, niistä voi keittää vaikkapa sosekeiton.

Sekoita pecorino, mascarpone ja limetinkuori (ja minttu), ja mausta suolalla ja pippurilla. Painele seosta taikinapalojen keskelle reunuksen sisään. Nosta yksi parsannuppu kunkin piiraan päälle. Voitele reunukset kananmunalla ja paista uunissa 200 asteessa 12-15 minuuttia.


lauantai 1. toukokuuta 2010

Vappulounas neljälle ja puolelle

Lapsellistuttuamme emme ole tainneet kertaakaan käydä vappubrunssilla. Sen sijaan vappupäivän perinteisiimme kuuluu erottamattomasti myöhäinen lounas tai varhainen päivällinen, jota nautitaan kiireettömästi hyvässä seurassa. Seuran ja juomat tarjosivat P. ja Päivätär, joka leipoi myös kakun.

Kokonaisuudessaan tämän vuoden vappumenu näytti tältä:

Alkumalja ja parsapiiraat
Vadelmainen paholaiskakku ja kahvi/tee avec

Kevään vihannes parsa on jossakin muodossa ollut mukana kaikissa vappulounaissamme, tällä kertaa pieninä alkupalapiirakoina. Pääruuan lähtökohtana olivat lampaanfileet, mutta eri osia yhdistäväksi tekijäksi muodostui pienen päänvaivan jälkeen hunaja. Tuoreet marjat pääruuan kanssa tarjotussa salaatissa ja kakun päällä maistuivat ihanasti kesältä.

Käyttäjäystävällisyyssyistä päätin tällä kertaa sijoittaa jokaisen ruokalajin omaan postaukseensa, jotka seuraavat tässä perässä. Ketun keittiö toivottaa hauskaa vappua!