SATVRNALIA MMDCCLXIII

Mulsum 
Attica nectareum turbatis mella Falernum
misceri debet hoc a Ganymede merum.

Hunajaviini
Hämmennätte Attikan hunajat nektarilta maistuvaan 
falernolaiseen, Ganymedeen sopisi sekoittaa tämä viini.

MARTIALIS, EPIGRAMMATA 13,108.
Suom. Tuulikki Elo


Anus  ad amphoram
Anus iacere vidit epotam amphoram,
Adhuc Falerna facere e testa nobili
Odorem quae iocundum late spargeret.
Hunc postquam totis avida traxit naribus:
O suavis anima! Quale in te dicam bonum
Antehac fuisse, tales cum sint reliquiae?
Hoc quo pertineat, dicet, qui me noverit.

Akka ja viiniruukku
Akka näki tyhjäksi juodun viiniruukun.
Sen hienosta savesta levisi vielä kauas
falernolaisviinin hieno tuoksu.
Kun akka oli ahnain sieraimin hengittänyt sitä sisäänsä 
hän sanoi:"Oi suloinen henki! Millainen ihanuus
sinussa on tätä ennen ollutkaan,
kun jäännöksetkin ovat tuollaiset?"
Sanokoon se, joka minut tuntee, kehen tämä sopii.

PHAEDRUS, FABULAE 3,1.
Suom. Tuulikki Elo

Kokoonnuimme Tapaninpäivänä jo kolmatta kertaa viettämään Äijäruokalan ja Ketun keittiön perinteikästä keskitalven Saturnalia-juhlaa. Flamingonkieliä ei tälläkään kertaa ruokalistalla nähty, ja kiistämme jyrkästi kaikki syytteet siitä että joku city-kettu meni ja nappasi Korkeasaaren flamingot.

Reaaliaikainen dokumentointi, jota olemme aikaisemmin harrastaneet, jäi tällä kertaa väliin, koska keittiöorjilla oli liian kiire. Ruuan valmistuttua orjat muuttuivat Saturnalian hengen mukaisesti isänniksi ja istuivat pöytään nauttimaan sen antimista.

Alkumaljoiksi nautimme hunajalla makeutettua viiniä (mulsum), joka oli tavallinen aperitiivi roomalaisten aterioilla.

HUNAIOITU VIINI

120 g juoksevaa hunajaa

pullo huokeaa, kuivaa valkoviiniä

Lämmitä hunajaa kattilassa niin että se ohenee. Sekoita kuuma hunaja hyvin jäähdytettyyn viiniin ja tarjoa kylmänä.

ALKVPALAMVNAT ROOMALAISEEN TAPAAN

4 keitettyä kananmunaa
120 g pinjansiemeniä
tilkka valkoviiniä
1 tl silputtua tuoretta lipstikkaa tai varsisellerin lehteä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria

Liota pinjansiemenet yön yli tilkassa valkoviiniä, ja jauha huhmareessa tai tehosekoittimella hienoksi tahnaksi. 

Halkaise kananmunat pituussuunnassa ja poista keltuaiset. 

Lisää pinjansiementahnaan kananmunankeltuaiset, lipstikka, kalakastike, hunaja, valkoviinietikka ja pippuri ja jatka sekoittamista kunnes syntyy sileähkö tahna. Täytä kananmunien keltuaisten paikat tällä tahnalla. 

Niin kuin näette, minulla oli ylimääräisiä munanpuolikkaita koska muihinkin ruokiin tarvittiin keltuaisia. Onneksi täytettä tuli sen verran reilusti että pystyin täyttämään nekin.

Roomalainen ruoka on usein vinkeän makuista, enkä oikein keksi mitään modernia keittiötä, josta aivan samanlaisia makuyhdistelmiä löytyisi. Nämä munat sopivat kuitenkin myös ihan nykyaikaisen aterian osaksi esimerkiksi alkupalana nautittavaksi.

Isoja katkarapuja laitettiin Apiciuksen ohjeella. Reseptin nykyaikaan sovitettu versio löytyi Antique Roman Dishes -kokoelmasta.

SCILLAS (ISOT KATKARAVVT)

(Apic. exc. 17)

500g keitettyjä, kuorittuja katkarapuja

1 tl viherpippuria

1 rkl silputtua tuoretta lipstikkaa

0,5 tl sellerin siemeniä*

2-3 rkl (valko-)viinietikkaa

1 dl kalakastiketta

4-5 kovaksi keitettyä munankeltuaista

Keitä katkaravut. Jauha pippuri ja sellerin siemenet ja silputtu lipstikka. Sekoita mausteiden kanssa viinietikka, kalakastike ja rikki survotut munankeltuaiset. Kaada kastike katkarapujen päälle ja tarjoa. 

* Meillä ei ollut sellerinsiemeniä, joten korvasimme ne fenkolinsiemenillä. Pari päivää myöhemmin sitten löysin niitä Hakaniemen hallin Mauste Keitaasta.

Teimme katkoja puolikkaan annoksen, ja se oli hyvä ratkaisu kolmelle hengelle. Kalakastikkeen suuri määrä teki nimittäin katkoista erittäin suolaisia. Muutenkin niiden maku oli melko outo, vaikka ei missään nimessä paha.

Täysin uusi kokeilu oli myös

HÄRKÄPAPVRVOKA VITELLIVKSEN TAPAAN

450 g tuoreita, esikäsiteltyjä härkäpapuja

2 cm raastettua, tuoretta inkivääriä

2 tl silputtua tuoretta lipstikkaa tai sellerin lehteä

0,5 tl jauhettua mustapippuria

3 kypsää munankeltuaista

3 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl kalakastiketta

1,5 dl valkoviiniä

0,8 dl valkoviinietikkaa

1 rkl oliiviöljyä

Keitä esikäsitellyt pavut suolatussa vedessä pehmeiksi. Valuta pavut ja soseuta. 

Jauha huhmareessa raastettu inkivääri, lipstikka ja pippuri. Lisää keitetyt munankeltuaiset ja hierrä sileäksi tahnaksi. Lisää hunaja ja kalakstike ja sekoita hyvin. Huuhtele huhmareen sisältö viinillä ja viinietikalla paistinpannuun. Lisää öljy, kuumenna kiehuvaksi ja hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää seos papusoseeseen ja kuumenna.

Myös tämä ohje on alkujaan peräisin Apiciukselta. Alkuperäisessä reseptissä lisättiin vielä tämän jälkeen hunajaa. Lopputulos näyttää lähinnä ektoplasmalta - tai hiukan oudolta hernekeitolta - mutta maussa ei ollut mitään vikaa.

En tiedä saako tuoreita (pakastettuja esikäsiteltyjä) härkäpapuja Suomessa mistään. Itse käytin plantaasilla kasvattamiamme papuja. Voit tehdä tämän ruokalajin myös herneistä: korvaa silloin pavut 225 g kuivattuja herneitä, jotka liotat yön yli ja sen jälkeen keität 1-1,5 tuntia kunnes ne pehmenevät. Sen jälkeen valmista ruoka kuten härkäpapuruoka.

Eikä tietenkään Saturnalia-ateriaa ilman hunajoituja sieniä (joita laitamme toisinaan lisukkeeksi myös muille kuin antiikkisille ruuille).

Pääruokana söimme tänä vuonna kalaa.

KORIANTERILLA LEIVITETTY KALA

2 nahatonta ja mahdollisimman ruodotonta filettä valkolihaista kalaa, esim. turskaa, koljaa tai kampelaa (me käytimme kuhaa)

2 rkl korianterin siemeniä

1 tl suolaa

hyvää valkoviinietikkaa

Paahda korianterinsiemenet kevyesti pannussa ja jauha ne huhmareessa suolan kanssa korppujauhoja muistuttavaksi muruksi. Leivitä kalafileet seoksella ja laita ne öljyttyyn uunivuokaan. Peitä kannella tai foliolla ja paista uunissa 200 asteessa 15-20 min fileiden paksuudesta riippuen. Uunista ottamisen jälkeen pirskota kalafileiden päälle hieman valkoviinietikkaa ja tarjoa.

Sinänsä hiukan arveluttavalta kuulostanut korianterikuorrutus osoittautui erittäin onnistuneeksi. Arvelimme, että tämäkin ruokalaji sopisi tarjottavaksi myös muun kuin antiikkisen aterian osana jonkin kasvislisukkeen kanssa.

Vahvasti kalakastikkeelta maistuvaa kokonaisuutta raikasti

KAALISALAATTI ATEENALAISEEN TAPAAN

pieni valkokaali

2 tl silputtua tuoretta korianteria 

2 tl silputtua tuoretta tai kuivattua tuoksuruutaa*

ripaus asafoetida-pulveria

suolaa

kastike: 

120 g hunajaa

2 rkl punaviinietikkaa

Mittaa hunaja kattilaan ja keitä sitä, kuori reunoille erottuva vaalea vaahto pois. Sekoita hunajaan punaviinietikka ja anna seoksen jäähtyä jonkin aikaa.

Suikaloi kaali mahdollisimman hienoksi - juustohöylä sopii tarkoitukseen hyvin. Sekoita suikaloituun kaaliin silputut yrtit ja 3 rkl hunajakastiketta. Ennen tarjoamista ripota pinnalle hieman asafoetida-jauhetta ja (sormi-)suolaa.

*Ruudan voi jättää pois. En tiedä saako sitä mistään kaupasta - omani olen kasvattanut itse.

Salaatti on raikas ja mehevä ja toimisi myös tavallisen aterian osana.

Lisäksi antiikkisella aterialla tarjottavaksi sopivat tietysti aina esimerkiksi oliivit ja viinirypäleet.

Sananen ruokajuomasta:

Roomalaiset laimensivat viinin vedellä ja pitivät sekoittamattoman viinin juomista barbaarisena. Antiikin ajan viinit eivät kuitenkaan järin paljon muistuttaneet nykyaikaisia viinejä. Lisäksi ruuan maut ovat sellaisia, että useimmat nykyaikaiset viinit eivät välttämättä istu antiikkisen ruuan kyytipojaksi kovin luontevasti. Retsinan pihkainen aromi sen sijaan on ihan kotonaan näiden ruokien joukossa, eikä ole edes isompi anakronismi - resinoituja viinejä kun on Kreikassa juotu iät ja ajat. Muitakin mausteita käytettiin, mm. ruusun tai orvokin terälehtiä. Nykyviineistä roomalaiselle aterialle sopivat myös rusinaviinit, esim. Commandaria St. John.

Krediitit:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.) - runot ja käännökset
Antique Roman Dishes - Collection - käännöksiä Apiciuksen alkuperäisresepteistä (katkat)
A. Dalby & S. Grainger: The Classical Cookbook (hunajaviini, munat, pavut, sienet, kala ja kaalisalaatti)

Osa kuvista on Arin ottamia. Ystävällisesti pyydämme että mitään kuvia ei käytetä ilman lupaa.

Jälkijoulu

Viattomien lasten päivänä vietimme jälkijoulua Päivättären vierailun ja lahjojen merkeissä. Sen kunniaksi piti tietenkin laatia myös jälkijouluateria. 

Koska Lentävässä Lehmässä oli stilton-juustoa houkuttelevassa purkissa, aloittelimme aterian salaatilla, jossa punaisella salaattipedillä oli omenaa, saksanpähkinää - ja tietenkin stiltonia. Sekä Päivättären viime kesänä saarivaltakunnasta tuomaa England Preserves'in Pear, Date & Ale Chutney'a, jonka kehutaan sopivan erityisesti cheddarin seuralaiseksi, mutta oivallisesti se paikkaansa puolusti myös stiltonin rinnalla.

Pääruuaksi valikoitui fenkolinen karitsatagine Philippe Mérelin kauniista kirjasta Tajines, jonka ostin viime kesän Pariisinmatkalla Institut du monde araben kirjakaupasta. Pääsin siis harjoittamaan (olematonta) kyökkiranskan taitoani - onneksi Karhuherra osaa kieltä auttavasti ja saattoi kääntää ne osat ohjeista, joiden ymmärtämisestä en ollut aivan varma.

Tajine d'agneau au fenouil

1,2 kg luutonta karitsanlapaa

1 kg fenkolia

3 sipulia

3 cm pätkä tuoretta inkivääriä

3 porkkanaa

3 perunaa

10 sahramin luottia (tai jauhettua sahramia)

1 tl paprikajauhetta

1 tl jauhettua jeeraa

nippu persiljaa

0,5 dl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Pese fenkolit ja poista lehdet, kova kanta ja pintakerros jos se on huonoa. Pilko fenkoli hienoksi. Kuori sipulit ja inkivääri ja silppua molemmat erikseen. Kuori porkkanat ja perunat. Leikkaa porkkanat viipaleiksi ja kuutioi perunat. 

Pilko liha 3x3 cm kuutioiksi (poista kova rasva). Paista lihakuutioihin pinta tarttumattomalla pannulla ilman rasvaa (itse käytin tähän tarkoitukseen tagine-pannua). Suolaa, pippuroi ja siirrä syrjään odottamaan. 

Laita tagine tai pata tulelle. Lisää pataan oliiviöljy ja kuullota sipuli ja fenkoli öljyssä, välillä sekoitellen. Suolaa ja pippuroi. Lisää inkivääri ja mausteet (persiljaa lukuunottamatta) ja sekoita hyvin. 

Lisää lihapalat sipulin ja fenkolin päälle ja lisää tagineen vettä noin puoliväliin. Sekoita, peitä kannella ja anna kypsyä miedolla lämmöllä tunnin ajan. Lisää sitten porkkanat ja perunat. Anna hautua vielä 40 minuuttia. 

Riivi persiljasta lehdet (ja silppua niitä hieman). Ripota lehdet taginen pinnalle juuri ennen tarjoamista.

Taginen kaveriksi arvelin sopivan viimeisimmässä Ruoka & Viinissä (8/2010) olleen taatelikuskusin, jota on tehnyt mieleni kokeilla siitä asti kun lehti luukusta kolahti. Lisukkeen kohdalla kävi kuitenkin vanhanaikaisesti, eli unohdin tehdä ostoslistan, ja jouduin sovittamaan reseptin siihen mitä kaapista löytyi. Onneksi lopputulos oli  onnistunut, mutta laitan tähän kuitenkin alkuperäisen ohjeen.

Taatelikuskus  

2 dl pituussuunnassa viipaloituja taateleita

3 dl kuumaa kasvis- tai kanalientä

3 dl kuskusia

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl raastettua luomuappelsiininkuorta (tätä minulla ei ollut)

1 dl appelsiinimehua (lisäsin purkista, mutta tuorepuristettu olisi epäilemättä parempaa)

lisäksi:

1 dl paahdettuja mantelilastuja (lastujen puutteessa laitoin karkeasti veitsellä rouhittua mantelia)

n. 1 dl mintunlehtiä (ei ollut tuoretta minttua, mutta laitoin reilun ruokalusikallisen kuivattua)

oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Viipaloi taatelit (poista kivet). Mittaa kasvis- tai kanaliemi kattilaan, lisää taatelit ja kiehauta seos. Lisää kuskus, öljy, raastettu appelsiininkuori ja appelsiinimehu. Sekoita hyvin. Ota kattila tulelta ja anna makujen tasaantua kannen alla n. 10 min. 

Paahda mantelilastut kuivalla pannulla ja jäähdytä niitä hetki (siirrä pois kuumalta pannulta, muuten lastut palavat!). 

Sekoita kuskus ilmavaksi haarukalla. Lisää joukkoon mantelilastut ja mintunlehdet, viimeistele oliiviöljyllä ja pippurilla.

Fenkoli ja karitsa on ennenkin havaittu onnistuneeksi yhdistelmäksi, niin tälläkin kertaa. Keittoaikaa olisi ehkä voinut hieman lyhentää, tai perunat ja porkkanat jättää hivenen isommiksi paloiksi, mutta liha oli kyllä herkullisen mureaa. Vaikka pelkäsin taatelikuskusin puolesta em. syystä, se oli juuri niin hyvää kuin toivoinkin, ja oli jokseenkin täydellinen lisuke tälle miedonmakuiselle taginelle.

Pistaasibiscotit

Meillä on ollut perinteenä leipoa jouluksi cantuccineja. Tänä vuonna päätimme kokeilla niiden lisäksi myös Alkon Etiketti-lehdestä bongattuja pistaasilla höystettyjä biscotti-keksejä.

Pistaasibiscotit (n. 20 kpl)

50 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl sokeria

3,25 dl vehnäjauhoja

0,25 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

1,5 dl rouhittuja (suolaamattomia) pistaaseja

2 tl raastettua (luomu-)appelsiinin tai sitruunan kuorta

1 muna

1 rkl vastapuristettua appelsiini- tai sitruunamehua

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja pistaasit keskenään ja lisää seos appelsiininkuoren kanssa voivaahtoon. Lopuksi lisää muna ja appelsiinimehu. Sekoita tasaiseksi. 

Jaa taikina kahtia ja leivo taikinanpuolikkaat kahdeksi tangoksi (n. 20 x 5 cm) uunipellille. Paista 175 asteessa noin 25 min.

Anna tankojen hieman jäähtyä ja leikkaa ne sitten terävällä veitsellä vinoviipaleiksi. Laita palat leikkauspinnat ylöspäin pellille leivinpaperin päälle ja paista vielä 10 min tai kunnes palat ovat rapeita. Anna viipaleiden jäähtyä.

Tuli havaittua että taikina leviää uunissa melkoisesti, joten jos et halua kekseistä valtavan suuria, kannattaa tangot pyöritellä ohjetta ohuemmiksi.

Käytin kekseihin sitruunankuorta ja -mehua, mutta lopputulos oli mielestäni liian sitruksinen, pistaasin maku pyrkii peittymään sitruunan alle. Seuraavan kerran kokeilen appelsiinia.

Keksejä syödään perinteisesti niin, että niitä kastetaan makeaan vin santo -viiniin. Madeiraakin voi Etiketin mukaan kokeilla kyytipojaksi. Me laitoimme pistaasibiscotteja cantuccinien kanssa myös sukulaisten ruokalahjoihin, totta kai asiaankuuluvasti vin santo -pullon kylkiäisenä.

Pikkujoulua

Ystäväperheemme Barytonic ja Kissaemo lapsineen tekivät jo perinteeksi muodostuneen lahjojenvaihtovierailun luoksemme 22.12. 

Alkupalaksi tarjosimme suolaisia joulutorttuja - täytteenä on maustamatonta tuorejuustoa ja kylmäsavulohta.

Tortut siis valmistetaan kuin luumutortut, mutta paistetaan ilman hilloa. Uunista ottamisen jälkeen tortun keskiosa painetaan alas kylmällä lusikalla, ja torttujen annetaan jäähtyä ennen täyttämistä. Helppo, nopea ja kuitenkin aika näyttävä jouluisa alkupala.

Pääruuaksi laitoimme Hesarissa hiljattain ollutta balsamicosiirapilla glaseerattua possun filettä ja intialaisittain maustettuja bataattikuutioita.

Neilikoiden tökkiminen possun fileeseen kävi helpommin kun keksin pistää niille reiät paistolämpömittarin varrella. 

Karhuherra pääsi testaamaan joululahjaksi ostamaamme Victorinoxin paistinleikkaussettiä. Hyvin leikkaa!

Liha maistui kaikille syöjille, mutta bataattikuutiot olivat lasten makuun liian mausteisia vaikka puolitin reseptissä olleen chilin määrän. Lihan paistoliemestä valmistettu kastike oli herkullista!

Ja hyviä olivat myös jälkiruokakahvin kanssa nautitut suklaa-pekaanipähkinä-aprikoosicookiet, joita vieraat toivat tullessaan. Loputkin on syöty, kiitos vain. :)

Sitruunaiset sienet

Sienet kuuluvat venäläiseen keittiöön erottamattomasti. Oli siis aivan selvää, että jokin sieniruoka ateriallamme tultaisiin näkemään, mutta olisiko se alkupalapöydässä vai lisäkkeenä?

Käytettäväksi sieneksi valikoituivat herkkutatit, koska niitä pakastimemme pursuilee valmiiksi ruuanlaittoon sopivaan kokoon pilkottuna. Sen jälkeen lueskelin läpi Vaskiratsastajan sienisalaatti -kirjaa, ja poimin kolme ohjetta, joista kaksi sopi alkupalaksi ja kolmas pääruuan lisäkkeeksi, ja annoin Karhuherran tehdä valinnan. Tällä tavalla päädyttiin seuraavaan lisukkeeseen:

Paistetut sienet sitruunakastikkeessa (neljälle)
(Ponomareva & Ponomarev: Vaskiratsastajan sienisalaatti. 201 mainiota sieniohjetta.)

200 g tuoreita sieniä, jotka eivät vaadi esikäsittelyä (tai pakastettuja, pilkottuja sieniä)

3 valkosipulin kynttä

1 sipuli 

1 tl voita (laitoin hieman enemmän)

puolikkaan sitruunan mehu

persiljaa

Puhdistetut sienet paloitellaan. Sipuli silputaan ja valkosipulin kynnet murskataan. Sipuli ja valkosipuli ruskistetaan kevyesti pannulla. Lisätään sienet ja sitruunamehu, sekoitetaan ja keitetään kypsiksi. Ennen tarjoamista sienten pinnalle ripotellaan persiljaa. Tarjotaan kuumana lihan tai kalan kanssa.

Kuten kuvasta näkyy, minä otin ja sekoitin persiljan sienten joukkoon. Itselleni ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen pistää sieniruokaan sitruunamehua, mutta se raikasti kokonaisuutta. Tatit sopivat mielestäni hyvin tähän lisukkeeseen, mutta kokeilla voisi myös esim. tuoreita haperoita.

Gratinoitu tattari

Ari löysi venäläistyylisen päivällisemme pääruokalajiksi pihvit piparjuurikastikkeella (kirjasta Mannerheimin pöydässä, Risto & Ritva Lehmusoksa). Minun osakseni jäi pohtia, mitä pihvien lisukkeeksi. Duchesse-perunamuusi on toki aina hyvää, mutta pelkäsin, että se ei pärjäisi piparjuurikastikkeelle. Sattumoisin samaisesta kirjasta löytyi ohje myös gratinoidulle tattarille, jonka Ari ja Karhuherra äänestivät lisukkeeksi. Järkeilin, että voimakkaan makuinen tattari ei ainakaan hukkuisi piparjuurikastikkeeseen.

Suhtauduin itse tattariin hieman varauksella. Tattaria käytetään Venäjällä paljon, minkä olen aikoinaan omakohtaisesti tullut huomaamaan. Tattaria tuli kuukauden ajan eteen sekä puurona että etenkin pääruuan lisukkeena. Ensimmäisellä kertaa tattari oli ihan hyvää, toisella kertaa ok, kolmannellakin menetteli, mutta neljännellä alkoi tulla jo korvista ulos vaikka yritinkin hukuttaa sen ketsuppiin. Panin toivoni siihen, että reilu määrä parmesaanijuustoa peittäisi tattarin ominaismaun, joka on mielestäni aika tympeä. (Hassua, että tattarijauhosta tehdyt blinit ovat kuitenkin niin hyviä.)

Ohjeet Lehmusoksien kirjassa ovat usein alkuperäisiä ja toisinaan hyvinkin viitteellisiä, niin myös tässä tapauksessa:
"Tattarisuurimot keitetään edellä neuvotulla tavalla vedessä tai lihaliemessä. Ne pannaan sen jälkeen tulenkestävään vuokaan ja parmanjuustoraastetta ripotellaan suurmokerroksien väliin. Gratinoidaan uunissa." 

Alla oleva ohje on kuvaus siitä kuinka tämän tulkitsin. 

Parmesaanilla gratinoitu tattari

Keitä tattari (1 osa tattaria, 3 osaa nestettä, tattari lisätään veteen kun se alkaa kiehua ja keitetään noin 20 minuuttia). Keitettäessä vesi imeytyy tattariin, joten sitä ei tarvitse valuttaa. Halutessasi voit käyttää keittämiseen veden sijasta liha- tai kasvislientä (me keitimme tattarin lihaliemessä).

Ammenna voideltuun uunivuokaan kerroksittain tattaria ja raastettua parmesaania. Ripota lopuksi pinnalle parmesaania. - Työnsin raastettua parmesaania gratiiniin useita kerroksia ja vielä tuhdin kerroksen päälle, yhteensä varmaankin noin varttilitran.

Uunitin 10 minuuttia kuumassa uunissa.

Hämmästyttävää kyllä, vaikka gratiinin pinnalla oli todistettavasti juustokuori, maussa parmesaani ei juurikaan tuntunut. Kaikki vuokaan mättämäni juusto oli joko salaperäisesti haihtunut uunissa, tai sitten sitä olisi pitänyt olla paljon enemmän: tattari yksinkertaisesti jyräsi sen. Jossakin sentään osuin oikeaan: piparjuurikastike sopi tattarille loistavasti.

Plussat: helppo, sopii piparjuurikastikkeen kanssa
Miinukset: maistuu tattarilta
Kenelle sopii: ihmisille jotka pitävät tattarin mausta

Minusta ei siis edelleenkään tullut tattarifania. Nyt pitäisi keksiä mitä niille lopuille suurimoille tehdään. Maistuisikohan se linnuille?

Flunssanhäätökeitto

Flunssaiseen oloon auttaa kuuma, mausteinen keitto. Mausteet avaavat myös tukkoisen nenän ja saavat ruuan maistumaan edes jollekin nuhanenänkin suussa.

Tomaatti-bataattikeitto

1 iso bataatti

tölkki tomaattimurskaa + tölkki vettä

pari murskattua valkosipulin kynttä

3 rkl inkiväärimurskaa tai hiukan vähemmän raastettua tuoretta inkivääriä

--

2 dl kookosmaitoa

1 limetin mehu

kunnon loraus makeaa thai-chilikastiketta

Kuori ja pilko bataatti. Laita kattilaan pilkottu bataatti, tomaattimurska, vesi, valkosipulinkynnet ja inkivääri ja keitä kunnes bataatti on pehmeää. Ota kattila tulelta ja soseuta.

Palauta kattila tulelle ja lisää kookosmaito, limettimehu ja chilikastike. Kuumenna vielä kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. 

Siikaa viinissä

Koska otimme varaslähdön pitämällä päivälliskutsut jo 5.12., vietimme itsenäisyyspäivää perhepiirissä kotona ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Tasavallan merkkipäivän kunniaksi halusin sentään nähdä hiukan vaivaa päivällisen eteen. Koska satuimme saamaan kaupasta pikkusiikoja, päätin laittaa viinissä haudutettua siikaa. Olen joskus kirjoittanut tämän reseptin muistiin, eikä minulla ole enää aavistustakaan mistä se tuli.

Siikaa viinissä (neljälle)

4 pikkusiikaa (á n. 250 g)

1 sitruunan mehu

suolaa, valkopippuria

1 rkl voita 

2 sipulia silputtuna

2,5 dl valkoviiniä

1 rkl vehnäjauhoja

1 dl kermaa (alkuperäisessä ohjeessa maitoa)

tabascoa

Perkaa siiat, poista päät ja evät ja huuhdo kalat kylmällä vedellä. Valuta ne ja taputa kuivaksi talouspaperilla. 

Pirskota kalojen päälle sitruunamehua ja mausta ne suolalla ja valkopippurilla (laitoin hiukan mausteita myös kalojen sisään). Pane kalat sipulisilppupedille voideltuun uunivuokaan ja kaada valkoviini päälle. 

Peitä vuoka kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa keskilämmöllä (180 astetta?) noin 20 minuuttia (ks. alla kommentit). Ota kypsät siiat vuoasta, poista nahka ja laita kalat lämmitetylle vadille.

Kiehauta paistoliemi, lisää maitoon/kermaan sekoitetut vehnäjauhot ja keitä kokoon 8 minuutin ajan. Mausta kastike suolalla, valkopippurilla, sitruunamehulla ja muutamalla tipalla tabascoa. Kaada osa kastikkeesta kaloille ja tarjoa loppu erikseen.

Tämä ruokalaji ei mennyt aivan putkeen. Merkittävästi annettua 20 minuuttia lyhyempikin uunitus olisi riittänyt, kala oli niin pehmeää että se hajosi nahanpoistossa ja ruodittaessa täysin, eikä lopputulos näytä kovin kauniilta lautasella. Kastikkeesta voisi ensi kerralla siivilöidä sipulisilpun pois. Lisäksi perunamuusista, johon käytin sinisiä ja tavallisia keltaisia perunoita tuli omituisen harmaata, eikä hiukan sinertävää tai sinipilkkuista kuten olin ajatellut. Aneemisen näköisen annoksen ainoa väriläiskä ovat viime hetkessä hätiin täräytetyt lisukeherneet. Maku oli sentään onnistunut.

Mannerheimin pöydässä

eli venäläistyylinen päivällinen

Tuli taannoin Arin kanssa puheeksi, että olisi hauskaa joskus kattaa venäläistyylinen zakuska-pöytä.

Itsenäisyyspäivän tarjoama pitkä viikonloppu tuntui sopivalta ajankohdalta. Kun samoihin aikoihin saimme Ylimuulin ystävällisellä välityksellä tilatuksi highland-karjan lihaa suoraan tilalta, vaikutti hyvältä ajatukselta laatia pääruuaksi jotain tilaamastamme entrecotêsta. Arin venäläinen keittokirja ei kuitenkaan sisältänyt mitään siihen sopivaa, joten käännyimme jälleen kerran Lehmusoksien Mannerheimin pöydässä -kirjan puoleen, onhan siellä osio venäläisiä ruokia Mannerheimin Pietarin-vuosiin liittyen. Lisäksi Mannerheim sopi muutenkin temaattisesti hyvin lähestyvään itsenäisyyspäivään.

Tällaisen menun saimme synnytetyksi:

Zakuska-pöytää varten kävimme Karhuherran kanssa tutustumassa Itäkeskuksen venäläisiä ruokia myyvään Kalinka-kauppaan, ja sieltä löysimmekin kaikenlaista herkkua.

Alla pientä kuvakoostetta alkupaloista. Reseptejä seuraa perässä kunhan ehdimme niitä kirjailla. 

Zakuska-pöytää

Kalinkan kasvisborssia alkukeitoksi.

Arin tekemiä piirasia.

Makkarat tulivat Hakaniemen hallin uudesta puolalaisesta herkkukaupasta. 

 Savustettua kilohailia öljyssä.

Venäläiset pelmenit tarjottiin smetanan, sitruunamehun ja viinietikan kanssa.

Snapsiksi piti tietysti saada Marskin ryyppyä.

Testattu: Sunnuntain piparkakkutalon kaavat

Jonakin heikkona hetkenä tulin luvanneeksi Pojalle että voimme tehdä piparitalon - taisi päästä käymään sillä viimekertaisella visiitillä Heinolan Heilaan. Poika ihasteli myynnissä olleita piparitaloja, á 30 euroa, ja säästäväinen äiti totesi että tuollaisenhan me teemme helposti itsekin. Sen jälkeen Poika muistutti asiasta kiitettävän tiheästi kunnes ei auttanut kuin ryhtyä lunastamaan lupauksia.

Päätin että vaivojen säästämiseksi mökki tehdään valmiista pakastetaikinasta, ja mieluiten myös valmiilla piirustuksilla. Varustauduin siis puolellatoista kilolla Sunnuntai-piparitaikinaa ja tulosteella tuoteperheen piparitalon kaavoista, joita hiukan yksinkertaistin jättämällä mm. kattoikkunat pois. Ja sitten kaulittiin, leikattiin ja paistettiin toista tuntia. Pizzaleikkuri on muuten oiva apuväline piparitalon osien leikkelemiseen.

Kun osat olivat jäähtyneet, koristelimme ne vieraaksi tulleen Päivättären suosiollisella avustuksella. Koristelu kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle valmiiksi silloin kun osat ovat vielä vaakatasossa, koska silloin koristetahna ei ala valua sinne sun tänne. Paras tahna syntyy kananmunanvalkuaisesta ja tomusokerista sekoittamalla, vaikka lasten kanssa puuhastelevan voikin olla helpompi käyttää valmiita sekoituksia - meillä oli molempia.

 Sen jälkeen päästiinkin siihen haasteellisimpaan vaiheeseen, eli talonrakennukseen. Teoriassahan piparitalon voi koota myös sillä valkoisella sokeritahnalla liimaamalla, mutta aikaisemmat käytännön kokemukset ovat osoittaneet että pipariliimana sulatettu sokeri on lyömätön. Varovainen sen kanssa täytyy kuitenkin olla, koska se on KUUMAA.

Täytyy sanoa, että jos ei tulisi minusta rakennusarkkitehtiä, niin hiukan toivomisen varaa nämäkin piirustukset jättivät. Katto on niin jyrkkä että se oli todella vaikeaa saada liimatuksi paikoilleen. Tässä vaiheessa toinen aikuinen käsipari oli tarpeeseen. Ohjeessa mainittu pohjan koko, 22 x 28 cm, vaikuttaa myös aika pieneltä, koska leipomani pohja oli n. 26 x 34 cm ja silti teki tiukkaa saada talo mahtumaan sille hiukan vinottain.