Kalojen on saatava uida

Kaiken lihansyönnin jälkeen joulunajan ruokavaliota on mukavaa keventää kalalla. Päädyimme uusien kokeilujen sijasta laittamaan vanhaa tuttua Kuhaa Walewska, kun kantarellejakin sattui olemaan.

Koska kalojen on saatava uida, suosittelemme ruokajuomaksi valkoviiniä, oma valintamme oli Alsacen alueelta tuleva Gentil "Hugel".

Kuhaa Walewska (3-4:lle)
alkuperäinen ohje Helsingin sanomien Ruokatorstaista, jossa se ilmestyi useampia vuosia sitten

500 g nahattomia kuhafileitä
suolaa, valkopippuria
kalalientä
valkoviiniä

kuorrute:
200 g pakastettuja, esipaistettuja kantarelleja
50 g silputtua sipulia
voita
n. 2,5 dl kalalientä
2 rkl vehnäjauhoja
n. 1 dl kuohukermaa
suolaa
tilkka valkoviiniä

Laita kuhafileet voideltuun uunivuokaan ja ripota päälle suolaa ja valkopippuria. Anna fileiden maustua 10 min. Kaada päälle loraus valkoviiniä ja riittävästi kalalientä jotta fileet peittyvät. Paista sen jälkeen uunissa 200 asteessa kunnes fileet ovat miltei kypsiä (n. 15 min).

Tee kuorrute: freesaa sipulisilppu ja kanterellit voissa. Lisää vehnäjauhot ja kääntele sekaisin. Lisää kalaliemi ja keitä hetki kunnes liemi sakenee. Lisää loraus valkoviiniä ja n. 1 dl kermaa, kiehauta vielä hetki. Mausta suolalla (etenkin jos käytät suolatonta voita kuten me).

Ota fileet uunista ja siirrä ne toiseen, voideltuun uunivuokaan keskelle. Pursota fileiden ympärille perunamuusi sekä kuorruta kalat kantarellikastikkeella. Laita takaisin uuniin 10-15 minuutiksi.

Duchesse-perunamuusi

perunoita
kermaa
voita
munankeltuainen
suolaa, mustapippuria

Keitä perunat ja tee niistä muusi, jonka notkistat tilkalla kermaa. Paranna muusi voilla ja munankeltuaisella ja mausta se suolalla ja mustapippurilla.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Ensimmäiseksi tunnustus: en ole eläissäni paistanut joulukinkkua. Olen aina syönyt sitä joko omien vanhempieni tai Karhuherran vanhempien luona - sivumennen, Karhuherran äiti paistaa parhaan kinkun.

Perinteisten jouluherkkujen sijaan laitan mieluumin jotakin epätavallisempaa. Tänä jouluna Ketun keittiössä keskityttiin metsien, vesien ja kasvimaan satoon, joten jouluaaton aterialle valmistui hirvenpaistia Reinin lihan ohjeella, sekä sen seuraksi kasvisröstejä ja suppilovahverokastiketta ja jälkiruuaksi karpalokiisseliä. Röstien ja kastikkeen ohjeen olen ottanut talteen muutamia vuosia sitten jostakin lehdestä, mutta en ole kirjoittanut muistiin mistä...

Kaiketi rangaistuksena herkuttelunhalustani olen tänä jouluna myös potenut elämäni flunssaa, joten en ole pystynyt täysin nauttimaan jouluherkuista (makuaististahan suurin osa on itse asiassa hajuaistia). Karhuherra on kuitenkin vakuuttanut, että herkullista on ollut.

Hirvenpaisti
Reinin lihan ohjeella

marinadi:
2 dl öljyä
1 dl punaviiniä
1 sipuli viipaleina
2 valkosipulinkynttä murskattuna
murskattuja katajanmarjoja
laakerinlehti(ä)
tuoretta rosmariinia silputtuna
1,5 tl hienoa suolaa / kilo lihaa

1 kg hirven ulko- tai kulmapaistia

Sekoita marinadin ainekset ja laita paisti marinadin kanssa muovipussiin, purista pussista ilmat pois ennen sulkemista. Marinoi jääkaapissa tai parvekkeella yksi vuorokausi ja 3-4 tuntia huoneenlämmössä ennen paistamista.

Ota paisti marinadista ja kuivaa se. Ruskista paisti joka puolelta voissa kuumalla pannulla ennen uuniin laittamista.

Pistä paistin paksuimpaan kohtaan paistolämpömittari ja paista uunissa 165-175 asteessa ilman paistopussia kunnes sisälämpötila on 70 astetta (kilon paistille aikaa kului reilu tunti).

Kasvisröstit

Kasvisrösteissä yhdistyvät joulun perinteiset laatikkojuurekset lanttu, porkkana ja peruna.

4 perunaa
4 porkkanaa
vastaava pala lanttua (suunnilleen saman verran kuin porkkanaa)
2 viipaletta paahtoleipää
3 kananmunaa
1,5 dl emmental-juustoraastetta
mustapippuria
pippuri-yrttimausteseosta (laitoimme sen sijasta vain tuoretta, silputtua rakuunaa)

Raasta juurekset ja perunat raastinraudan hienommalla terällä. Murusta paahtoleipä sekaan, lisää juustoraaste, kananmunat ja mausteet. Sekoita perusteellisesti.

Muotoile massasta litteitä pihvejä ja paista ne pannulla molemmin puolin miedolla lämmöllä, jotta ne kypsyvät sisältä.

Suppilovahverokastike

1 l tuoreita suppilovahveroita tai pari desiä kuivattuja ja liotettuja
1 rkl voita
3 dl kuohukermaa
1 dl lihalientä
ripaus suolaa ja valkopippuria
1 dl silputtua persiljaa

Pilko sienet ja kuullota niitä voissa pannulla kunnes ylimääräinen neste on haihtunut (tuoreet sienet vaativat pidemmän käsittelyn kuin kuivatut ja liotetut). Lisää kerma ja lihaliemi ja keitä kokoon matalalla lämmöllä 15 min silloin tällöin sekoittaen. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla sekä tuoreella persiljalla.

Kastike oli hyvää, mutta se olisi voinut ilahtua pienestä terästyksestä lorauksella jaloviinaa. Kokeilemme sitä ensi kerralla.



Karpalokiisseli

vettä
3 dl karpaloita
3 dl sokeria
6-7 rkl perunajauhoja sekoitettuna tilkkaan vettä

Laita kattilaan karpalot ja sen verran vettä että ne peittyvät kokonaan. Keitä karpaloita kunnes mehu irtoaa ja marjat vaalenevat. Siivilöi mehu ja mittaa, paljonko sitä on. Lisää mehuun vettä niin paljon, että nestettä on yhteensä 1 l ja laita se takaisin kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää sokeri. Kun sokeri on liuennut, nosta kattila tulelta ja suurusta perunajauhoilla, jotka on sekoitettu vesitilkkaan. Kaada perunajauhosuurus kiisseliin ohuena nauhana, koko ajan perinpohjin sekoittaen. Palauta kattila tulelle ja odota että kiisseli kuplahtaa kerran. Nosta heti pois tulelta, sirota sokeria päälle kuorettumisen estämiseksi ja anna jäähtyä. Vatkaa seuraksi kermavaahtoa, johon voit lisätä teelusikallisen sokeria tai vaniljasokeria.

Ketunleivät

Ketunleipiä eli käenkaalia (Oxalis acetosella) on tullut joskus lapsena, ja vähän vanhempanakin, pureskeltua. Nämä ruokaisat iltapalaleivät eivät kuitenkaan ole mitään sukua käenkaalille.

Ketunleivät kahdelle

6 isoa viipaletta vaaleaa vuokaleipää
iso sipuli renkaina
200 g herkkusieniä viipaleina
2 paistettua kananmunaa
tomaatti viipaleina
4 siivua pekonia, paistettuna
1-1,5 dl juustoraastetta, esim. mustaleimaa

jauhelihapihvit:
n. 300 g naudan jauhelihaa
1 muna
suolaa, pippuria

Sekoita jauheliha, muna ja mausteet ja leivo kaksi isoa pihviä. Paista ne pannulla kypsiksi.
Paista myös sienet, sipuli, kananmunat ja pekoni valmiiksi, kukin erikseen. Voitele leipäviipaleet toiselta puolelta ja paahda niitä hetki pannulla molemmin puolin.

Kokoa leivät omalle uuninkestävälle lautaselleen asettaen pohjalle leipäviipale, sen päälle jauhelihapihvi, sipulirenkaat ja tomaatit, sitten toinen leipäviipale ja tämän päälle pekoni, sienet ja kananmuna. Lopuksi aseta kolmas viipale kanneksi ja peittele se juustoraasteeseen. Pistä leipä uuniin n. 225 asteeseen siksi aikaa että juusto sulaa.

Nauti esimerkiksi hyvän oluen kanssa.

Suklaata pataan

Taannoin suklaaruokahaasteen yhteydessä tuli lupailtua toistakin suklaata sisältävää pääruokaohjetta. Tässä se nyt on. Ohje on peräisin Pepita Aris'in Espanjalaisesta keittokirjasta.

Ystävämme A. järjesti reseptin ja viinin ja me hankimme ruoka-ainekset, joista sitten yhdessä kokkaamalla syntyi tämä kaikin puolin suositeltavissa oleva makuelämys. Ainakaan tässä tapauksessa useampi kokki ei siis tarkoittanut huonompaa soppaa.

Carne con chocolate (4-6 annosta)

oliiviöljyä
1 kg luutonta, rasvatonta naudanlihaa kuutioituna (käytimme sisäpaistia)
1 tl paprikajauhetta (laitoimme kyllä enemmän)
150 g savupekonia tai pancettaa kuutioina
1 iso sipuli pilkottuna (alkuperäisessä ohjeessa "espanjansipuli", mutta tietämättä mikä se on laitoin tavallisen keltasipulin)
4 porkkanaa paksuina viipaleina
1 ison purjon valkoinen osa viipaloituna
6 valkosipulinkynttä, murskataan
225 g (ruskeita) herkkusieniä viipaleina
4 tomaattia kaltattuina, kuorittuina ja ilman siemeniä, pilkotaan
3 rkl vehnäjauhoja
12 rouhittua mustapippuria
(1 siansorkka - tätä meillä ei ollut)
2,5 dl punaviiniä
1 laakerinlehti
4 timjamin oksaa (tai pari tl kuivattua timjamia)
1,5 dl espanjalaista brandya (sen puuttuessa käytimme suomalaista jaloviinaa)
450 g pieniä, kiinteitä perunoita (tai isompia lohkottuna)
25 g 70% tummaa suklaata rouhittuna
suolaa, mustapippuria
(tuoretta persiljaa koristeluun)

Kuumenna pari ruokalusikallista oliiviöljyä isossa paistinpannussa. Mausta lihakuutiot paprikajauheella ja ruskista ne sitten parissa erässä kovalla lämmöllä (lisää öljyä tarvittaessa).

Kuumenna 1 rkl öljyä isossa padassa ja paista pekoni tai pancetta. Lisää sipuli, porkkana ja purjo, kun pekonin rasva alkaa sulaa. Kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes sipuli on pehmennyt.
Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja lisää pataan sienten ja tomaattien kanssa. Kypsennä sekoittaen miedolla lämmöllä, ripottele sekaan jauhot, sekoita hyvin ja kypsennä vielä hetken aikaa.

Lisää sitten pataan liha, suola ja pippurirouhe (sekä siansorkka). Lisää tilkka viiniä, sekoita hiukan ja lisää sitten loput viinistä voimakkaasti sekoittaen sekä laakerinlehti ja timjami. Kuumenna kiehuvaksi, pane kansi päälle ja laita uuniin 175 asteeseen hautumaan tunniksi ja vartiksi.

Kun liha on ollut lähemmäs tunnin uunissa, keitä perunat: pane ne kiehuvaan veteen ja keitä 15 minuuttia. Ota pata uunista ja lisää siihen perunat, suklaa ja brandy. Laita pata takaisin uuniin ja hauduta vielä puoli tuntia. Ota siansorkka pois, jos olet sellaista käyttänyt, tarkista nesteen määrä ja maku.

Alkuperäisessä reseptissä oli lisäksi 3 dl lihalientä, joka meiltä kuitenkin unohtui, koska missään kohtaa ohjeessa ei mainittu, milloin se on tarkoitus lisätä, ja koska - kieltämättää - kokkia oli tässä vaiheessa jo marinoitu punaviinillä. Oletettavasti sitä voi lisätä nesteeksi, jos pata uhkaa kuivua. Me emme sitä jääneet kaipaamaan.

Huolimatta suklaan melko pienestä määrästä tämän ruuan maku oli yllättävän voimakkaasti suklainen. Ruokalaji on hyvin lihaisa, niin kuin voi päätellä lihan ja perunoiden suhteesta, ja niinpä sen kanssa sopii tarjota myös jotakin lisuketta. Ainakin suklaachilin kanssa käyttämämme villiriisisekoitus toimi erinomaisesti kun lämmitimme tähteitä seuraavana päivänä.


Padan kanssa kannattaa nauttia leipää, jolla voi pyyhkiä kastikkeen lautaselta. Innostuimme kokeilemaan Artesaanin lämmitettävää ja itsemaustettavaa focacciaa, joka ei ollut yhtään hassumpaa. Pinnasta tuli uunissa mukavan rapsakka. Hyvä vaihtoehto laiskalle tai kiireiselle leipurille.

Suklaapadan keralla nautittu viini oli muuten italialainen, ei espanjalainen, tarkemmin sanoen Toscanasta tuleva Villa Pillo (2004), jonka maku meistä soveltuikin erinomaisesti tämän ruuan seuralaiseksi.

Tonnikalaa ja wokattuja kasviksia

Sain tämän idean jostakin ruokalehdestä hiljattain, olisiko ollut Glorian Ruoka ja viini. Innostuin kuitenkin toteuttamaan sen ex tempore eli omasta päästäni. Karhuherra huolehti tonnikalapihvien grillaamisesta. Lopputulos oli siinä määrin makuhermojamme miellyttävä, että tätä tehdään toistekin.

Koska tämä ruoka tuli tehtyä näppituntumalla, tarkkoja määriä teriyakikastikkeelle en osaa sanoa. Sitä kannattaa kuitenkin lisätä kasviksiin aika varovaisesti, ettei sen mausta tule liian hallitsevaa. Kasvisten pitäisi maistua itseltään. Inkivääriä olisi mielestäni voinut olla hieman enemmänkin, mutta se on makuasia.

Tonnikalaa ja wokkikasviksia (2-3:lle)

1 tonnikalapihvi/syöjä
teriyaki-kastiketta marinointiin

3 porkkanaa
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
pitkulainen punainen paprika
pienehkö purjo
1 rasia siitakesieniä
maapähkinäöljyä paistamiseen
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna
2 reilua teelusikallista inkiväärisosetta
teriyaki-kastiketta

Voitele tonnikalapihvit teriyaki-kastikkeella ja jätä ne marinoitumaan. Pilko kasvikset: leikkaa porkkana ja kesäkurpitsa tikuiksi, suikaloi paprika ja viipaloi purjo ja sienet.

Lorauta wokkiin maapähkinäöljyä, ja kun öljy kuumenee, lisää inkivääri ja valkosipuli ja sekoita. Laita ensimmäiseksi wokkiin porkkanat ja kääntele niitä muutama minuutti ennen kuin lisäät paprikan, kesäkurpitsan ja purjon. Paista käännellen kunnes kesäkurpitsa alkaa hiukan pehmetä, lisää sitten sienet, lorauta päälle hieman teriyaki-kastiketta ja paista vielä hetki käännellen kastike kasvisten sekaan. Kasvisten on tarkoitus jäädä rapeiksi!

Tällä välin apukokki voi grillata tonnikalan, tai apukokin puuttuessa se sujuu nopeasti myös wokkaamisen jälkeen, jos grilli tai pannu on valmiiksi kuumana. Kannellisella pöytägrillillä pari minuuttia riittää, pannulla paistettaessa 1-2 min/puoli. Tonnikala saa jäädä sisältä punertavaksi ja liikaa paistettaessa se kuivuu.

Chili con chocolate

Tunnustaudun Pastanjauhajien Rosmariinin sukulaissieluksi siinä, että suklaa sellaisenaan ei juurikaan vetoa minuun - mutta sitäkin paremmalta se maistuu ruuassa tai leivonnaisissa, mitä tummempana ja runsaampana, sen parempi. Alun perin tarkoituksemme oil osallistua lokakuun ruokahaasteeseen toisella ruokalajilla, mutta Hesarin ruokatorstain suklaachili oli liian houkuttelevaa että sitä olisi voinut jättää kokeilematta, sillä chilin ja suklaan yhdistelmä on maku joka ainakin minuun kolahtaa, ja lisäksi aika alkoi käydä vähiin. Odotettavissa on siis lähitulevaisuudessa toinenkin suklaaruokaresepti...

Resepti on siis Helsingin sanomien ruokatorstaista 11.10.07, mutta muokkasin sitä oman makuni mukaiseksi, etenkin mitä tulee suklaan määrään. Alkuperäistä reseptiä noudattaen aikaansaatu lopputulos ei vastannut odotuksiani vaan maistui mielestäni vetiseltä ja kitkerältä, joten kasvatin suklaamäärää kaksinkertaiseksi ja lisäsin sokeria päästäkseni tavoittelemaani täyteläisen suklaiseen makuun. Lisäksi lisäisin vielä neljännesteelusikallisen chilijauhetta, koska jäin kaipaamaan chilin jälkipuraisua.

Suklaalla höystetty chili con carne

500 g naudanpaistia leikattuna n. 1 kuutiosentin kappaleiksi
1 iso sipuli silputtuna
1 valkosipulin kynsi silputtuna
1/2 dl öljyä
2 tl paprikajauhetta
1 tlk tomaattipyreetä
2 tuoretta punaista chiliä, siemenet poistettuna ja silputtuna
1/2 tl oreganoa
1 laakerinlehti
500 g tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä
100 g 70% tummaa suklaata
200 g kypsiä kidneypapuja (tölkistä)
2-3 tl demerara-sokeria
0,25 tl chilijauhetta
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Leikkaa liha noin kuutiosentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet (suosittelen leikkaamaan chilit kahtia ja kaapimaan siemenet pois teelusikalla ynnä pesemään kädet huolellisesti chilin käsittelyn jälkeen ennen silmien hieromista tai limakalvokosketusta - en ole kokeillut kumpaakaan, mutta kaverit ovat kertoneet).

Ruskista sipulisilppu ja liha öljyssä kahdessa erässä padassa tai kannellisessa paistokasarissa.

Lisää tomaattipyree ja paprikajauhe ja hauduta hetki. Lisää chilisilppu, oregano, laakerinlehti, tomaattimurska ja punaviini. Sekoita kunnolla ja hauduta kannen alla kypsäksi (tulkitsin tämän niin, että kunnes liha on erittäin mureaa).

Lisää pataan pavut ja suklaa. Mausta maun mukaan sokerilla, suolalla ja mustapippurilla ja anna hautua vielä 15 min. Koostumuksen tulisi olla sakea.

Nautimme suklaachilin kanssa villiriisisekoitusta ja Stockmannin maalaischapataa sekä punaviiniä.


Ateriasta tuli varsinainen "death by chocolate", sillä jälkiruuaksi söimme Pastanjauhajien hiljattain bloggaamalla ohjeella tehtyä suklaafondantia (tosin tummasuklaasydämellä) Ingmannin Golden -vaniljajäätelön ja tuoreiden viikunoiden kera. Tuli todettua että 200 asteessa kaasu-uunissa fondanteja olisi voinut paistaa hieman pidempään kuin 10 min.

Kesäkurpitsarisotto

Herkkutattirisoton ansiosta innostuimme risotoista, joten jatketaan samalla linjalla. Tähän risottoon menivät viimeiset oman sadon kesäkurpitsat. Ohje löytyy Koti ja keittiö -lehden numerosta 9/2003 ja myös samaisen lehden nettisivuilta.

Kesäkurpitsarisotto

3 dl risottoriisiä (arborio tai vialone)
2 salottisipulia
1 rkl oliiviöljyä
4-5 dl kasvislientä (kuutiosta)
1 kesäkurpitsa (tai 2 pientä)
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 limetin hienoksi raastettu kuori ja mehu
1 dl raastettua parmesaania
mustapippuria
suolaa

päälle: paahdettuja pinjansiemeniä (tai mantelilastuja)

Kuori salottisipulit ja silppua ne hienoksi. Raasta kesäkurpitsa.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa kasarissa. Kuullota riisiä ja sipulia öljyssä, älä ruskista. Lisää sitten puolet kasvisliemestä ja kesäkurpitsaraaste. Keitä miedolla lämmöllä, ja anna nesteen imeytyä riisiin kokonaan ennen kuin lisäät kasvislientä ja viiniä vähän kerrallaan ja sekoittaen välillä. Jatka näin kunnesriisi on kypsää (hieman al dente).

Lopuksi lisää sekaan limetin raastettu kuori ja mehu ja parmesaaniraaste, ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Koristele paahdetuilla pinjansiemenillä (tai mantelilastuilla).

Laitoimme kypsennyksen aikana välillä kannen kasarin päälle, ettei neste haihtuisi niin nopeasti, ja 4 dl kasvislientä riittikin vallan hyvin. Nestettä tulee myös kesäkurpitsasta.

Rakkausruokaa

Syyskuun ruokahaasteen teema sattuikin meille sopivasti, koska vietimme hiljattain hääpäiväämme. Osallistumme siis haasteeseen herkkutattirisotolla, jota laitoimme hääpäivän kunniaksi. Ruokajuomana nautimme tupaantuliaislahjaksi saatua luomukuohuviiniä - kiitokset Sariannalle! Valkoviini olisi varmasti myös oivallinen seuralainen tälle risotolle. Herkkutatit ja valkoviini antoivat tälle ruualle miedon, mutta todella hienon maun.


Risotto on sikälikin rakkausruokaa, että sitä keitellään hitaasti ja rakkaudella. Kovin kiihkeä lempi ja ruuanlaitto eivät sen sijaan kokemuksemme mukaan sovi yhteen, koska silloin huomio saattaa kiinnittyä ruuanlaitosta liiaksi muihin asioihin, jolloin tuloksena voi olla esimerkiksi poroksi palanutta käristystä.

Haastepostaus on tällä kertaa ihan kokonaan peräisin kirjasta, eli reseptin lähteenä oli Maarit Enkovaara-Astraldin Pastatieto.

Herkkutattirisotto (ohje neljälle)

400 g arborio- tai vialoneriisiä
300 g tuoreita (tai pakastettuja) herkkutatteja puhdistettuna ja viipaloituna
1 pieni sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
n. 75 g voita
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 tl oreganoa
suolaa
mustapippuria
1 dl kuivaa valkoviiniä
runsas 1 l kuumaa lihalientä (käytimme liemen pohjana vasikanfondia)
1,5 dl raastettua parmesaania

Puhdista ja viipaloi tatit. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi ja pehmitä ne korkeareunaisessa paistokasarissa oliiviöljyssä ja n. 25 g:ssa voita yhdessä hienonnetun persiljan ja oreganon kanssa. Lisää viipaloidut tatit ja mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä sienet valellen niitä 0,5 dl:lla valkoviiniä.

Kaada sitten riisi kattilaan ja paahda sitä hetki, ennen kuin lisäät loput viinistä. Anna viinin haihtua ja ala sen jälkeen lisätä kuumaa lihalientä vähitellen (noin 1 dl kerrallaan), samalla sekoittaen. Keitä miedolla lämmöllä ja isää lihalientä sitä mukaa kuin riisi imee sitä. Kun riisi on kypsää (se saa olla melko löysää ja hiukan al dente), nosta kasari tulelta ja lisää loput voista palasina sekä puolet parmesaanista. Sekoita ja anna maustua muutaman minuutin ajan ennen tarjoilua. Laita loppu parmesaaniraaste tarjolle risoton kanssa, sitä voi ripottaa annoksensa päälle maun mukaan.

Borssia syksyn sadosta

Tämä lihaisa borssi on muunnelma Mysi Lahtisen reseptistä, jonka olen ottanut talteen joskus vuosia sitten Hesarin kuukausiliitteestä. Vaikka olen hieman oikaissut reseptissä, on keitoksen kypsymisaika melkoinen. Teenkin usein niin, että keitän lihat ja liemen valmiiksi edellisenä päivänä ja jatkan borssin keittämistä seuraavana päivänä. Parhaimmillaan valmis keitto on saatuaan tekeytyä yön yli.

Borssi (8 hengelle)

1 kg naudan rintaa, mielellään myös luita
2 sipulia kuorineen
2 porkkanaa kuorineen
2 laakerinlehteä
2 persiljan oksaa
15 maustepippuria

5-8 punajuurta, koosta riippuen
2 palsternakkaa
2 isoa porkkanaa
500 g hapankaalia
laakerinlehti
1 tlk tomaattipyreetä
2 rkl hunajaa
0,5 dl sitruunamehua
suolaa

Aloita keittämällä liemi: kuutioi liha ja laita se kattilaan. Pilko päälle pestyt porkkanat ja lohko sipulit, lisää mausteet ja kylmää vettä niin että ainekset peittyvät. Keitä lihaa kaksi tuntia miedolla lämmöllä, kuori vaahto pois. Siivilöi liemi, ja ota lihapalat talteen.

Suikaloi punajuuret ja pilko porkkanat ja palsternakat. Keitä ensin punajuuria kunnes ne alkavat pehmetä ja lisää sitten porkkana, palsternakka, hapankaali, tomaattipyree, hunaja ja laakerinlehti. Keitä vielä jonkin aikaa, kunnes juurekset alkavat hieman pehmetä ja lisää lopuksi liha, sitruunamehu ja suolaa maun mukaan, keitä vielä puolisen tuntia.

Tarjoile smetanan kanssa, johon on sekoitettu hieman piparjuuritahnaa.

Sushia

Ajatus laatia sushia syntyi kahdesta lähtökohdasta: ensinnäkin jääkaappiimme päätyi surimi-purkki, ja toisekseen Päivätär, jota tapaamme nykyisin valitettavan harvoin hänen vaihdettuaan kaupunkia, tuli vierailulle. Oheinen riisinkeitto-ohje on peräisin kirjasesta Kazuko, Smith & Petersen-Schepelern: Sushi - easy recipes for making sushi at home, joka tarttui mukaani Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnistä viime keväänä.

Sushi-riisi (sumeshi)

4 dl sushi-riisiä
3 rkl japanilaista riisietikkaa
2,5 rkl sokeria
2 tl merisuolaa
(pala kombu-merilevää)

Laita riisi kulhoon ja huuhdo sitä kunnes vesi on kirkasta, valuta ja jätä tunniksi siivilään. Jos aikaa on vähän (kuten meillä), liota riisiä kylmässä vedessä 10-15 minuuttia ja valuta se.

Siirrä riisi (ja kombu) korkeareunaiseen paistokasariin ja lisää 460 ml vettä. Peitä kannella ja kuumenna kiehuvaksi, anna kiehua noin 5 min. (Heitä kombu pois.) Alenna lämpöä ja hauduta riisiä kannen alla noin 10 min tai kunnes kaikki vesi on imeytynyt. Älä sekoita, äläkä nosta kantta ennen kuin keittämisen loppupuolella. Poista tulelta ja anna vetäytyä vielä 10-15 min kannella peitettynä.

Huom! Lämmön on syytä olla erittäin alhainen. Kaasuhellan keskikokoinen liekki oli hieman turhan ärtsy, joten jouduimme lisäämään vettä.

Sekoita riisietikka. sokeri ja suola keskenään. Siirrä riisi laakeaan kulhoon ja mausta etikkaseoksella. Kääntele varovasti etikka riisin sekaan, älä hämmennä. Jäähdytä riisi kädenlämpöiseksi ennen kuin alat valmistaa sushia.



Valmistimme kahdenlaista sushia, norimakia ja nigiriä - nämä ovat niitä tavallisimpia, joita saa yleensä eteensä Suomen sushi-paikoissa. Norimaki tehdään levittämällä kostutetuin käsin merileväarkille (nori) kerros riisiä, jonka päälle laitetaan sipaisu wasabia ja esim. kurkkusuikale, raakaa lohta, raakaa tonnikalaa tms. , jonka jälkeen merilevälevy rullataan. Nigiri tehdään puristamalla riisi soikeahkoksi palloksi käsin tai muotilla, ja tämän pallon päälle laitetaan ohut lastu lohta tai tonnikalaa, jättiravun pyrstö tms. - riisin ja kalan väliin voidaan sipaista wasabia. Selvää lienee että sushiin käytettävän kalan on syytä olla erittäin tuoretta.

Sushi tarjoillaan japanilaisen soijakastikkeen, wasabin ja inkiväärilastujen kera.



Kuvassa mukana myös ystävien Japanista Pojalle tuoma Totoro.

Tuliaisia Lähi-idästä

Karhuherra palasi reissusta ja toi tuliaisiksi paitsi pyytämiäni pinjansiemeniä, myös baklavaa. Baklavaan voi törmätä jokseenkin missä tahansa itäisen Välimeren alueella. Paikallisia variaatioita teemasta varmaankin esiintyy, mutta periaatteessa kyse on filotaikinasta tehdyistä pienistä leivonnaisista, jotka on täytetty manteleilla, pistaaseilla tai muilla pähkinöillä ja hunajalla tai sokerisiirapilla. Kuulostaa äkkimakealta ja onkin sitä, mutta sopii loistavasti vahvan kahvin kanssa.

Otetaan mitä kaapista löytyy

Olisi mielenkiintoista tietää mitä muut ruokabloggaajat laittavat silloin kun pitää nopeasti improvisoida jotakin niistä aineksista mitä nyt kaapista sattuu löytymään, koska ei ole muistanut syödä koko päivänä eikä ole käynyt kaupassa tai muutenkaan ennalta suunnitellut päivän ruokaa.

Minun tapauksessani lopputuloksena on yleensä jonkinlainen "pyttipannumainen" pöperö. Tämän päivän pöperö syntyi seuraavista aineksista:

Kanaa, vihanneksia ja couscousta (yhdelle)

1 kypsä broilerin rintafile
oliiviöljyä
pieni sipuli
vihreä paprika
n. 10 vihreää papua
0,25 dl pinjansiemeniä
tuoretta basilikaa ja persiljaa
sitruunamehua
mustapippuria, suolaa

1 dl (esikypsennettyä) couscousta keitettynä pakkauksen ohjeen mukaan

Silppusin sipulin ja pilkoin pavut ja paprikan melko pieniksi, sitten haudutin niitä jonkin aikaa pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin sekaan pinjansiemenet ja kuutioidun kanan ja paistoin vielä jonkin aikaa. Lopuksi lisäsin silputut yrtit, maustoin pippurilla ja suolalla ja roiskaisin päälle sitruunamehua. Tämän keitoksen sekoitin kypsään couscousiin. Nälkä on paras mauste, mutta ei tämä pöperö hassumpaa ollut.

Kesäkurpitsapesto

Virallisen pastakokkimme Karhuherran kotiinpaluuta odotellessa päätin testata tämän tuoreehkosta Kodin Kuvalehdestä löytyneen kesäkurpitsapeston reseptin. En tiedä kuinka monelle hengelle alkuperäinen ohje oli ajateltu, mutta tästä puolikkaasta annoksesta riittäisi varmaankin neljälle, niin paljon sitä jäi ylitse syötyämme sitä Päivättären kanssa.

Kesäkurpitsapesto

400 g kesäkurpitsaa (yksi keskikokoinen kesäkurpitsa)
2 valkosipulin kynttä
1 dl pinjansiemeniä
0,75 dl oliiviöljyä
puolikkaan pienen sitruunan mehu
1 dl parmesaaniraastetta
0,5 tl rouhittua mustapippuria
0,5-1 tl sitruunapippuria
0,5 rkl sokeria
0,5 tl suolaa

rucolasilppua ja parmesaaniraastetta tarjoiluun

Peston ainekset laitetaan kulhoon ja hienonnetaan tehosekoittimella tai sellaisen puuttuessa sauvasekoittimella (jos käyttää sauvasekoitinta, pinjansiemenet kannattaa ensin hienontaa huhmareessa). Tarkistetaan mausteisuus. Keitetään pasta ja sekoitetaan kesäkurpitsapesto siihen.

Kuorin kesäkurpitsan, joten pestosta tuli hyvin vaaleaa. Jos kuoren jättäisi paikoilleen, väri olisi varmaankin kauniimpi. Öljyä olisi mielestäni voinut olla vähän vähemmänkin. Maku oli mieto, mutta ei hassumpi.

Uusi sato

Nyt on taas mitä parhain aika syödä kotimaisia kasviksia. Kuvan yksilöt edustavat palstamme ja parvekkeemme satoa, ja päätyivät vanhaan tuttuun kasviscurryyn.

Piknikillä Suomenlinnassa

Kävimme Pojan ja Päivättären kanssa ensimmäistä kertaa tänä kesänä Suomenlinnassa eväsretkellä. Poika keskittyi eväistä lähinnä herneisiin, mutta Päivättären kanssa olimme varanneet mukaan myös salaattia ja lohileipiä. Tuli samalla myös todettua että vilkkaan puolitoistavuotiaan kanssa piknikki ei ole mitään rentouttavaa oleilua ja rauhallista eväiden syömistä. Leipien voimin jaksoimme kuitenkin jahdata poikaa, joka teki parhaansa milloin pudotakseen ankkalampeen ja milloin eksyäkseen muuten vain.

Ainekset lohileipiin:

hyviä, isoja sämpylöitä
150 g kylmäsavulohta / syöjä
rucolaa silputtuna
maustamatonta tuorejuustoa

Rucolaperunat

Uusien perunoiden sesonki jatkuu palstamme omalla sadolla, ja täytyy sanoa, että eron tehoviljeltyjen kaupasta ostettujen ja vasta maasta nostettujen "luomupottujen" välillä huomaa.

Ohje on kuulemma alkujaan peräisin Niklaksen keittiössä -ohjelmasta, sain sen eräältä tutulta. Olen pudottanut siihen kuuluneen ruohosipulin pois, koska aluksi unohdin ostaa sitä ja myöhemmin en ole sitä kaivannut. Tämä on oivallinen ja helppo lisuke grilliruualle.


Rucolaperunat

uusia perunoita
iso nippu rucolaa
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa

Keitä perunat ja valuta vesi pois. Lorauta kuumien perunoiden päälle oliiviöljyä, lisää silputtu rucola ja jauha päälle suolaa ja pippuria. Ravista kattilaa reippaasti että sisältö sekoittuu. Tarjoile heti.

Salaatti uusista perunoista

Tämä kesä ei ole suosinut eväsretkiä, mutta kun tulee luvattua lapsille että tehdään retki Korkeasaareen niin sehän tehdään vaikka sataisi ukkoja, akkoja ja puukkoja. No, onneksi eilinen sää kirkastui uhkaavalta näyttäneen aamupäivän jälkeen peräti aurinkoiseksi ja saimme tehtyä kaveriperheen kanssa suunnitellun retken. Lapsille kohokohta taisi olla leikkipaikka Karhulinnan edessä, ja aikuisille puolestaan se kun päästiin rauhassa syömään eväitä...

Halusin jotakin kesäistä mutta ruokaisaa salaattia, joten laadin evääksi seuraavan perunasalaatin, jonka ohje on peräisin Stockmannin reseptisivuilta. Alkuperäisessä ohjeessa perunat kuorittiin keittämisen jälkeen, mutta käytin mieluumin pieniä uusia perunoita joita en vaivautunut kuorimaan. Reseptin puoli litraa vettä ei riittänyt, vaan jouduin laittamaan lähemmäs litran että sain perunani säällisesti peittymään. Ja kuten tunnettua, uudet perunathan laitetaan kiehuvaan veteen.

Perunasalaatti (5-6 hengelle)

n. 800 g uusia perunoita
2 yrttiliemikuutiota
n. 0,8 l vettä
puoli nippua kevätsipulin varsia
nippu retiisejä
punasipuli
pieni, hapan omena
kourallinen rucolaa
nippu tilliä

kastike:
0,5 dl hyvää oliiviöljyä
0,75 dl valkoista balsamicoa
suolaa, mustapippuria

Keitä perunat yrttiliemessä, jätä melko koviksi. Ota liemi talteen ja lohko perunat. Laita ne takaisin liemeen jäähtymään.

Kuutioi omena ja leikkaa retiisit viipaleiksi, silppua muut salaattiainekset. Valuta perunat ja sekoita kaikki ainesosat keskenään. Sekoita lopuksi kastike, valuta se salaatin päälle ja sekoita hyvin.

Salaatti sopii mainiosti ainakin sillin ja savukalan seuralaiseksi.

Suu tuohesta

Tunnustan että pähkäilen useinkin mitä kummaa laittaisin Pojalle ruuaksi. Usein nimittäin käy niin, että ruoka jota laitamme itsellemme ei syystä tai toisesta sovellu tarjottavaksi yksivuotiaalle. Lisäksi tuo yksivuotias tarvitsee päivässä kaksi lämmintä ateriaa siinä missä me pärjäilemme yhdellä.

Tällä viikolla päätin sitten kokeilla tuota pikkulapsiperheiden ikisuosikkia, jauhelihakeittoa, josta muistaakseni ennen pojan syntymää uhosin, että sitä ei meidän ruokapöydässämme tulla näkemään. Pari perunaa, porkkana, kasvisliemikuutio ja nokare jauhelihaa. Lopputulos oli melko aneemisen näköistä, porkkanat sentään vähän piristivät kalpeaa yleisvaikutelmaa. Maistoin. Maku ei ollut kovin ihmeellinen, mutta ei nyt mitenkään huonokaan.

Vaan mitä teki Poika? Maistoi lusikallisen ja työnsi sen saman tien kielellä suusta ulos. Tämä toistui useamman kerran kunnes luovutin. Seuraavana päivänä kokeilin tarjota keittoa uudestaan, yhtä laihoin tuloksin. Kun kolmaskin yritys päättyi siihen että poika inhon ilmein työnsi tarjotun sapuskan ulos suustaan, luovutin. Rangaistuksena söin lopun keiton itse. Ja jauhelihakeittoa ei meillä tulla vast'edeskään syömään.

Etanoita ja eväsretkiä

Karhuherran syntymäpäivälle sattui huono sää, joten jouduimme tekemään poikkeuksen kulttuuripiknikkien perinteestä. Sen sijaan päätimme toteuttaa pitkään puheena olleen ravintolareissun eli piipahtaa Porvooseen testaamaan ravintola Timbaalin etanat ja seisovan saaristolaispöydän. Karhuherra vakuutti Roquefort-etanoiden olevan maukkaita - itse en tämän herkun päälle ole valitettavasti vielä oppinut ymmärtämään.

Saaristolaisherkut (lohta savustettuna, kylmäsavustettuna ja graavattuna sekä erilaisia sillejä ja hiilikalaa joka jäi tunnistamatta, tuoretta ruisleipää, pääruokana lohikeittoa) olivat nekin maukkaita, tosin hieman vähemmän lohta ja sen tilalla jotakin muuta kalaa olisi voinut toivoa. Kokemuksen perusteella päätimme ehdottomasti palata ja nautiskella ensi kerralla listan herkulliselta kuulostavista antimista ajan kanssa.

Juhannuspäivänä sää oli kaunis ja koitti vihdoin tilaisuus pistää kokeeseen Päivättären syntymäpäivälahja sankarillemme, nimittäin tämä Sagaformin piknik-reppu:

Pakkasimme mukaan viinit, leivät, salaatit, saksalaiset olutmakkarat ja jo tutuksi tulleet aura-perunanyytit ja suuntasimme luonnon helmaan. Hyväksi havaitun työnjaon mukaisesti Päivätär oli huolehtinut jälkiruuasta, joka oli tällä kertaa suussasulavaa mansikkatorttua, joka on tämän ohjeen sovellus.

torttuun tarvitaan:

piirakkavuoka, jossa saa olla melko korkeat laidat (minulla halkaisija 28 cm)
2 pkt murotaikinaa, esim. Sunnuntai (taikinaa tosin jäi yli)
n. 1 l kypsiä, tuoreita mansikoita - riippuen vuoan koosta
yhden sitruunan mehu
noin 1 dl sokeria
1-2 rkl perunajauhoja

Pese ja perkaa mansikat ja leikkaa ne kahtia. Kaulitse pohjan taikina ja asettele vuokaan, leikkaa ylimääräinen taikina reunoilta pois. Sekoita mansikoihin muut aineet ja kumoa vuokaan. Kaulitse piiraan kansi. Sivele pohjan reunoja vedellä ennen kuin nostat kannen paikalleen. Leikkaa taas ylimääräinen taikina pois ja painele kansi sormella kiinni vuoan reunoilta. Tee veitsellä kanteen muutama viilto tai haluamiasi kuvioita. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 45 minuuttia tai pidempään, kunnes piiras on kauniin ruskea.

Parasta vaniljakastikkeen, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa seuraavana päivänä.


PS. Ensimmäisen kuvan etana ei päätynyt pannuun, vaan elelee luultavasti edelleen porvoolaisen kiviaidan kolossa. Kaunis kiitos kuvista ja reseptistä Päivättärelle!

Taas savukalasalaattia

Tarkoitus oli polkata toukokuussa nokkospastan tekoa, mutta se jäi tekemättä kun nokkoset rehahtivat lämpöaallon seurauksena yht'äkkiä niin isoiksi. Toisaalta meillä olisi muutama vanha kuva operaatiosta ja ehkä jossain pohjoisempana vielä saisi pieniä nokkosia, joten eipä hylätä ajatusta kokonaan.

Näin lämpimillä keittiömme valmistaa pääasiassa salaattia. Emme ole kuitenkaan muuttuneet vielä pupuperheeksi, joten salaatista löytyy muutakin kuin kasviksia. Tässä mielestäni aika onnistunut ruokaisan salaatin ohje, johon soveltuvat proteiinilisäksi savukalan sijasta myös salamisuikaleet (salamiversiossa oli jäävuorisalaattia, tuoretta paprikaa ja pastaa, ja omenat ja kaprikset puuttuivat).

Savukalasalaatti makrillista (2:lle nälkäiselle)

1 kerä tai ruukku rapeaa salaattia revittynä
savustettua makrillia pienittynä, poista nahka
kaksi tomaattia lohkoina
kolmannes tuoretta kurkkua kuutioina
hapahko omena kuorittuna ja kuutioituna
1 kevätsipuli varsineen, renkaina
hillosipuleita 2-3 rkl
pari teelusikallista kapriksia
pieniä säilykekurkkuja n. 10 kpl
oliiveja (meillä oli mustia kalamata-oliiveja, mutta vihreät voisivat käydä hyvin)
pari ruokalusikallista säilöttyä paprikaa (tai tuoretta)

Laiskasti käytimme valmista salaatinkastiketta (Felixin Saariston salaattikastike), mutta jokin sinappia sisältävä kastike voisi sopia tälle kokoonpanolle. Jos jollakulla on hyvä salaattikastikeresepti joka tuntuisi sopivalta tämäntapaiselle salaatille, ohjeita vastaanotetaan mielellään!

Toinen asia jota olemme viime aikoina pohdiskelleet on, mitä valmistaa puolikkaasta naudan ulkofileestä? Emme mitenkään jaksa syödä sitä kokonaan pihveinä.

Meksikolaisia rytmejä

Haltuumme päätyi jokin aika sitten muutama paketti Santa Marian yrtti-valkosipulimaustettuja tortilloita. Heräsin hiljattain huomaamaan, että niiden käyttöikä läheni loppuaan, joten piti kehittää niiden kanssa jotakin syötävää. Halusin hieman vaihtelua fajitoihin, joten vinkkejä täytteisiin haeskelin tällä kertaa Anne Wilsonin "Herkkuja Meksikosta" -vihkosesta. Sovelsin ohjeita hieman, mutta ainakin ruokaseura kehui lopputulosta. Paras yhdistelmä syntyi kun tortillaan kääräisi molempia mössöjä ja runsaasti oheissälää (salsaa, ranskankermaa, guacamolea, salaattia, punasipulia ja tomaattia).

Jauheliha-papumössö

n. 250 g jauhelihaa
pieni sipuli
ruokaöljyä
1 tlk (425 g) kidneypapuja
1 tlk tomaattipyreetä
1 tl jeeraa (juusto- tai intiankumina)
1 tl jauhettua korianteria (siemeniä)
0, 25 tl chilijauhetta

Ruskista jauheliha ja sipuli tilkassa öljyä. Valuta ja soseuta pavut. Lisää pavut jauhelihan ja sipulin sekaan. Lisää tomaattipyree ja mausteet ja hauduttele hetki. Tarpeen mukaan lisäile hieman vettä ettei mössö kuivu liikaa.

Tulinen paprikamössö

2 punaista paprikaa
oliiviöljyä
1 vihreä paprika (tai sellaisen puutteessa vaikka keltainen)
pieni sipuli
1 tlk tomaattipyreetä
1 tl oreganoa
2 viipaloitua jalapeno-paprikaa
(vettä)

Puolita punaiset paprikat ja poista siemenet. Voitele puolikkaat oliiviöljyllä ja paahda niitä kuori ylöspäin kuumassa uunissa kunnes kuori alkaa mustua. Ota paprikat uunista, peitä kostealla pyyhkeellä ja pistä jäähtymään. Paprikoiden jäähdyttyä kuori ne ja soseuta. Silppua sipuli ja pilko jäljellä oleva vihreä (tai keltainen) paprika kuutioiksi. Hauduta sipulia, kuutioitua paprikaa, oreganoa ja tomaattipyreetä oliiviöljyssä pannulla kunnes paprika alkaa pehmetä. Lisää paprikasose ja jalapenot. Kuumenna sekoitellen kunnes mössö on lämmintä. Jos se uhkaa kuivua liikaa, lisää hieman vettä.

Guacamole eli avokadomössö

Guacamole-ohjeita on monenlaisia, toisiin laitetaan silputtua tomaattia ja/tai sipulia, toisiin valkosipulia, muutamissa kehotetaan käyttämään jopa kermaviiliä tai ranskankermaa. Avokado on minusta kuitenkin parhaimmillaan kun siihen ei sekoita liikaa muita aineksia. Niinpä tyydyn soseuttamaan kypsät avokadot ja maustamaan ne limettimehulla ja muutamalla tipalla tabascoa. Avokadon pitää olla kypsä. Valitse sellainen jonka kuori on tumma ja joka tuntuu hieman pehmeältä käteen. Vihreät avokadot ovat raakoja, ja niistä tulee soseena purumaista ja mautonta. Jos pidät avokadosta, osta saman tien kaksi ja tee isompi annos.

Vappupäivällinen

Uusi keittiömme pääsi todistamaan mihin siellä oikeasti pystyy, kun laitoimme jo perinteeksi muodostuneen vappupäivällisen. Olin löytänyt jostakin lehdestä menun, jota aioimme käyttää, mutta muuton jälkeen en enää löytänyt lehteä enkä muistanut ruokalistaakaan, joten suunnitelmat menivät vielä vappuaattona uusiksi.

Alkupaloiksi nautimme patonkia italialaisen salsan ja salaatin kera, pääruokana söimme sesonkiin sopivasti parsaa (josta niin ikään alkaa muodostua meille vappuperinne) ja aterian kruunasi valkosuklaalla maustettu panna cotta vadelmakastikkeen kera.

Italialainen salsa
(ohje on tullut talouteemme pippurimyllyn mukana)

6-8 luumutomaattia
1 pieni sipuli silputtuna
4 valkosipulin kynttä murskattuna
pieni nippu persiljaa silputtuna
vajaa 1 dl hyvää oliiviöljyä
reilu 0,5 dl balsamico-etikkaa
suolaa ja mustapippuria

Kalttaa ja kuori tomaatit, poista siemenet ja pilko karkeahkoksi silpuksi. Sekoita tomaattisilppuun muut ainekset. Anna seistä puoli tuntia huoneenlämmössä ja siirrä sitten jääkaappiin. Tarjoa paahdettujen patonkiviipaleiden kanssa (kätevimmin viipaloidun patongin paahtaa kuumassa uunissa pellillä).


Parsarisotto
(ohje Anna-lehden nettisivuilta, valmistusneuvot omia lisäyksiä)

6 valkoista parsaa
6 vihreää parsaa
vettä, suolaa, voita, sokeria
2 rkl kermaa
1 sipuli, hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
200 g risottoriisiä, esim. arborio tai vialone
8-10 dl parsojen keitinlientä
2-3 dl kuivaa valkoviiniä
mustapippuria, suolaa
50 g parmesaaniraastetta tai lastuja
(ohjeessa olleen ruohosipulin jätimme pois)

Kuori parsat, poista tarvittaessa tyviosaa. Keitä vihreitä parsoja 7 min ja valkoisia 15 min suolalla, ripauksella sokerilla ja voinokareella maustetussa vedessä. Nosta parsat vedestä, valuta ja kuivaa ne. Säästä keitinliemi! Leikkaa parsojen varret noin sentin paloiksi, jätä nuppuosat vähän pidemmiksi.

Tässä vaiheessa voit aloittaa risoton valmistamisen. Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä kattilassa risottoriisin kanssa. Sekoita joukkoon valkoviini, anna kiehahtaa. Lisää sitten parsan keitinlientä riisin joukkoon vähän kerrallaan ja ahkerasti sekoittaen, kunnes riisi on kypsää. Koeta keittää melko pienellä lämmöllä, koska muuten neste vain ehtii haihtua ennen kuin riisi kypsyy.

Riisin kypsyessä soseuta kolmannes parsanvarsista kerman kanssa. Säästä nuput.

Kun riisi on kypsää, lisää risottoon parsasose ja mausta mustapippurilla ja parmesaanilla. Lopuksi koristele ruoka parsanupuilla ja tarjoile.

Valkosuklainen panna cotta ja vadelmakaramelli (4 annosta)
(ohje Stockmannin nettisivuilta)

panna cotta:

1,5 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
2 rkl ruokosokeria
100 g valkosuklaata

Liota liivatetta 10 min kylmässä vedessä. Pilko suklaa kulhoon. Kiehauta kerma, maito ja sokeri keskenään ja poista kattila tulelta. Purista vesi liivatelehdistä ja lisää ne sekoittaen kermamaitoon. Kaada seos suklaapalojen päälle ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Annostele valmiiksi ja anna jähmettyä vähintään 6 tuntia.

vadelmakaramelli:

puolikas vaniljatanko
200 g vadelmia
1 dl ruokosokeria
0,5 dl kuivaa valkoviiniä
0,5 dl vettä

Halkaise vaniljatangon puolikas ja kaavi veitsellä sisus talteen. Sekoita kaikki ainekset pienessä kattilassa ja keitä 10 min. Siivilöi ja jäähdytä. Kaada karamelli panna cottan päälle vasta juuri ennen tarjoamista.

Mietin olisiko tämä pitänyt siivilöidä harson läpi, mutta osoittautui että tavallinen keittiösiivilä oli aivan sopiva ja harso olisi luultavasti ollut liian tiivis. En tiedä olisiko lopputuloksen pitänyt olla enemmän hillomaista, meidän tekeleemme oli kastiketta.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen onnistunut liivatteen kanssa. Tosin jos ihan rehellisiä ollaan, Karhuherra hoiti sen vaiheen, jossa liivate sekoitetaan kermamaitoon. Vadelmakaramelli kuulosti ohjeen perusteella epäilyttävän makealta, mutta olikin sopivasti hieman kirpeää.

Uusi keittiö

Siirryimme siis pääsiäisen pyhinä uuteen, isompaan keittiöön. Ruokakomero vain on pienempi kuin ennen, joten hieman pitää vielä sompailla että kettuperheen varastot saadaan sinne sopimaan. Toistaiseksi joitakin ruoka-aineita ja astioita täytyy vielä etsiskellä muuttolaatikoista. Muutto on muuten oiva tilaisuus hankkiutua eroon vuosikertaryyneistä ja muusta sellaisesta komeron perukoille unohtuneesta.

Tämän kaaoksen keskelle saapui toisena pääsiäispäivänä Päivätär, joka on tämänkertaisen postauksen vieraileva tähti. Mukanaan tuomistaan aineksista ja meidän varastoistamme löytyneistä kuivatuista suppilovahveroista hän loihti seuraavan herkullisen risoton.

Sienirisotto (3-4 hengelle)

n. 1 kasvislientä
25 g kuivattuja sieniä (kantarelli, herkkutatti, siitake tai morel kirjan esimerkissä, ja kirja sanoo 50 g)
1 rkl oliiviöljyä
4 rkl suolatota voita
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 sipuli silputtuna
n. 3 3/4 dl risottoriisiä (vialone nano, carnaroli tai arborio)
1 dl kuivaa valkoviiniä
2.5 dl raastettua parmesan-juustoa (ei valmista raastetta) ja 75 g raastettuna tai lastuina tarjoiluun (vähempikin riittänee)
merisuolaa ja mustapippuria

Laita kasvisliemi ja sienet kattilaan ja anna sienten liota kymmenisen minuuttia. Kuumenna sitten liemi kiehuvaksi, siivilöi sienet pois ja laita liemi takaisin kasariin, jotta se pysyy lämpimänä.

Sulata öljy ja puolet voista isossa pannussa. Lisää valkosipuli ja sipulisilppu ja kuullota miedolla lämmöllä, kunnes pehmenneet (ei ruskistuneet). Lisää riisi ja sekoita hyvin, jotta kaikki jyvät peittyvät öljyyn.

Lisää 1 kauhallinen kuumaa kasvislientä riisiin ja sekoita hyvin. Kun riisi on imenyt nesteen, lisää toinen kauhallinen ja sekoita hyvin. Jatka riisin kypsentämistä miedolla lämmöllä kunnes riisi on imenyt kaiken liemen, 15-20 min. Silppua sillä aikaa sienet pienemmiksi mikäli tarpeen.

Lisää lopuksi sienet, valkoviini, loppu voi ja parmesan-raaste risottoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoittele miedolla lämmöllä vielä 2 minuuttia. Näin juusto sulaa riisin joukkoon ja risotosta tulee ihanan kermaista.

Nauti samantien hyvän leivän ja viinin kanssa! Jokainen voi lisätä juustoa päälle makunsa mukaan.

Possua oluessa

Possu, tuo jalo eläin, jalostuu tässä ruokalajissa entisestään tumman oluen vaikutuksesta. Resepti on muunnelma karjalanpaistista.

Olutpossua (2:lle)

500 g possun kassleria
1 iso sipuli tai 2 pienempää
200 g herkkusieniä
1-2 porkkanaa
laakerinlehti
n. 10 maustepippuria
suolaa
1 pullo (0,33 l) tummaa olutta

Kuutioi liha, pilko sienet, sipuli ja porkkanat sopivan kokoisiksi paloiksi. Ruskista liha pannulla nopeasti ja paista sienet kevyesti. Lado kaikki ainekset uunipataan mausteiden kera. Kaada päälle olut ja lisää tarvittaessa hieman vettä niin että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Hauduta 180-asteisessa uunissa pari tuntia. Tarkkaile nesteen määrää, liha ei saa päästä kuivumaan. Possu sopii mainiosti haluamallasi tavalla valmistettujen perunoiden seuralaiseksi.

Tonnikala-sitruunapasta

Elellessäni flunssatoipilaana ja nauttiessani poikkeuksellisesta ylellisyydestä - saan olla yksin kotona - innostuin kokkaamaan itselleni. Normaalisti Karhuherra on meidän perheemme pastakokki, enkä edes rohkenisi tarjota pastankeitoksiani hänelle, mutta tämä on yksi omista suosikeistani ajalta kun emme vielä jakaneet liettä ja jääkaappia. Tämä pasta on mukavan simppeli ja nopea laittaa, joten sitä tulee laitettua yksinkin, vaikka muuten ruuan laittaminen pelkästään itselleni usein kehtuuttaa kohtuuttomasti.

Tonnikala-sitruunapasta (4:lle)
(alkuperäinen ohje Easy Mediterranean)

400 g pastaa, esim. fusilleja
60 g voita
3 dl kermaa*
4 rkl sitruunamehua
(1/2 tl anjovisten lientä)
1 rkl sitruunankuorta raastettuna
1 tlk tonnikalaa, mieluiten palana öljyssä
suolaa, mustapippuria

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Sillä välin kun pasta kiehuu, ehdit hyvin tehdä kastikkeen:
Raasta sitruunan kuorta ja purista mehu. Sulata pannussa voi, ja kun se alkaa tiristä, lisää kerma ja sitruunamehu. Sekoita ja hauduta pari minuuttia, sekoita välillä. Lisää raastettu sitruunankuori (ja anjovisliemi). Sekoita valutettu pasta kastikkeeseen. Lopuksi kääntele sekaan hieman pienitty tonnikala ja odota että se ehtii lämmetä, mausta. Koristele annokset halutessasi raastetulla sitruunankuorella ja persiljalla.

* Alkuperäisessä ohjeessa käytetty kerma on englantilainen double cream, jossa on 48% rasvaa. Vastaavaa tuotetta ei tietääkseni Suomesta saa, mutta minusta tästä tulee hyvää ruokakermallakin, kastike on tosin ohuempaa kuin olisi tuplakermasta tehtynä.

Maaliskuun ruokahaaste

Helmikuun ruokahaaste päästi livahtamaan meiltä ohi, mutta maaliskuun haasteeseen päätimme tarttua. Ja porkkana olikin haasteellinen ainesosa. Letuiksi se sitten meni. Onneksi ei tullut pannukakkua saati sitten sutta, vaan voimme suositella näitä muillekin.

Ketturouvan porkkanaletut kylmäsavulohitäytteellä
(10-12 kpl pienehköjä ohukaisia)

tee ensin täyte:
n. 75 g kylmäsavulohta
200 g (ruohosipuli)tuorejuustoa
vajaa 1 dl (ruoka)kermaa
(silputtua tuoretta ruohosipulia maun mukaan)

Silppua lohi ja sekoita ruohosipulituorejuustoon, notkista täyte kermalla, lisää tuoretta ruohosipulia makua virkistämään. Laita jääkaappiin maustumaan. Tarjoa lettujen kanssa ja nauti.

letut:
5-6 porkkanaa
2,5 dl maitoa
2,5 dl vettä
1 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
3 kananmunaa
rasvaa paistamiseen

Tee nesteistä ja jauhoista taikina turpoamaan, noin puoli tuntia on hyvä aika. Kuori ja viipaloi porkkanat ja keitä niitä 5-10 min eli kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Kaada vesi pois ja soseuta porkkanat. Lisää taikinaan porkkanasose, ripaus suolaa ja sekoita hyvin. Vispaa joukkoon kananmunat ja taikina on valmis. Paista letut (tai ohukaiset) n. 20 cm halkaisijaltaan olevalla paistinpannulla valitsemassasi rasvassa (me käytimme voita, pieni nokare per lettu tekee kauniin paistopinnan). Toki voit tehdä myös pikkulettuja lettupannulla. Lettujen on syytä olla paksuhkoja, koska taikina repeytyy helposti.




Pienen korjauksen tekisin reseptiin, eli taikinaan voisi kenties laittaa neljännenkin munan. Ruisjauhossa kun ei ole sitkoa, eikä porkkanasosekaan oikein edesauta lettujen koossapysymistä. Tuore ruohosipulisilppu taas sopisi raikastamaan täytteen makua, mutta meillä sitä ei nyt sattunut olemaan.

Lettupannulla tai blinipannulla saisi somia tarjottavia, ja voisihan niitä kokeilla vaikka blinien tapaan mädin ja smetanan kanssa.

Lettujen jälkiruokana nautimme

Manteli-uuniomenoita kuusenkerkkäsiirapissa (3:lle)
(alkuperäinen ohje Valion ruokavuosi 3/2004)

3 kirpeää, mehukasta omenaa
1 dl kuorittuja manteleita, rouhitaan veitsellä
n. 25 g sulatettua voita
0, 75 dl kuusenkerkkäsiirappia
1 tl jauhettua inkivääriä

tarjoiluun vaniljajäätelöä

Kuori omenat ja lohko ne neljään osaan, poista siemenkodat. Rouhi mantelit ja ripottele omenoiden päälle. Sulata voi ja sekoita joukkoon siirappi ja jauhettu inkivääri. Valele omenat voi-siirappiseoksella. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min. Tarjoile kuumina vaniljajäätelön kanssa (tai hieman jäähtyneinä vaniljakastikkeen kera).

Alkuperäisessä reseptissä käytetään tavallista siirappia. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla kaapissamme jo jonkin aikaa kuljeksinutta kuusenkerkkäsiirappia, joka tarttui mukaan toissakesäiseltä maakuntamatkalta. Siirapin hieman pihkainen maku sopi hyvin omenoille, ja vähensi tämän jälkiruuan makeutta.
Sivumennen, pitäisikin joskus kokeilla laittaa siirappiin raastettua tuoretta inkivääriä, se voisi antaa potkua tähän ruokalajiin.

Vuosi Ketun keittiössä

Ensimmäinen vuosi on tullut täyteen Ketun keittiössä. Vuosi sitten olimme hiljattain saaneet uuden perheenjäsenen. Nyt Poika on viettänyt jo yksivuotissynttäreitään. Mikä lapsen myötä muuttui? No ainakin vapaa-ajan määrä, se väheni huomattavasti. Myös pitkällisesti valmistetut ja viinin kanssa nautitut kiireettömät viikonloppupäivälliset ovat harvinaistuneet.

Tavoitteenamme oli, että meillä ei turvauduta kalapuikkoihin eikä kananuggetteihin. Toistaiseksi näitä ei ole lautasilla nähty, mutta teen pienen myönnytyksen toteamalla, että niiden tarjoileminen tulevaisuudessa Pojalle ei ole täysin poissuljettua.

Meidän oli tarkoitus laatia jokin juhlava bloggaus ensimmäisen vuoden kunniaksi, mutta flunssa ja uuden, isomman keittiön kunnostuspuuhat sotkivat suunnitelmat. Yksivuotissynttäreiden kunniaksi tarjoamme siksi Päivättären kuningatarmuffineita, joita nautimme Pojan syntymäpäivänä.

4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
150 g ruokokidesokeria
1 muna
2 tl vaniljasokeria
225 ml kevytmaitoa
50 g sunnuntaimargariinia
n 150 g vadelmia (pakaste)
n. 50 g mustikoita (pakaste)

Taikinasta tulee 12 kpl. Kuorrutteessa (optionaalinen) on maustamatonta tuorejuustoa, sulatettua Fazerin Minut Block -valkosuklaata ja hieman tomusokeria.

BLT

BLT (sanoista bacon, lettuce ja tomato) on Wikipedian mukaan kotoisin Amerikasta. Ennen lähtöä remonttityömaalle laadimme näitä leipiä aamupalaksi, ja ne pitivätkin nälän loitolla mukavasti pitkälle iltapäivän puolelle.

BLT Ketun keittiön tapaan (ohje yhteen leipään)

2 viipaletta vuokaleipää
(kevyt)majoneesia
2 viipaletta (filee)pekonia
3 viipaletta kypsää tomaattia
2 salaatinlehteä (romainea tai jäävuorisalaattia)
(neljännes avokadoa)

Voitele leivänpuolikkaat majoneesilla. Laita toiselle puolikkaalle salaatti ja tomaattiviipaleet sekä omien mieltymystesi mukaiseksi paistettu pekoni (me paistoimme leipiin tulevan pekonin vain hieman rapeaksi) ja paina toinen viipale kanneksi. Halutessasi voit laittaa leipien väliin myös avokadoa. Paista sandwich voileipä- tai pöytägrillissä.

Netistä löytyvissä autenttisemmissa resepteissä käytetään vaaleaa vuokaleipää, mutta me valitsimme Vaasan Kaura-täyshyvät, koska aivan valkoinen leipä ei oikein ole makuumme. Teimme sekä BLT- että BLAT-versioita. Kuvassa poikkileikkauksessa näkyvä leipä on BLAT, eli siihen on lisätty avokadoa. Toinen tavallinen variantti on lisätä juustoa.

Lisäksi kokeilimme tehdä elämämme ensimmäistä kertaa uppomunia (kuvassa näkyvä valkoinen möykky). Niiden valmistus osoittautui oletettua yksinkertaisemmaksi.

Uppomunat
(ohje Valittujen Palojen Ruokavuosi -kirjasta)

Käytä tuoreita kananmunia, joiden valkuainen pysyy hyvin koossa. Käytä keittämiseen paistokasaria. Jos haluat tehdä puoliksi uponneita munia (keltuaiset näkyvissä), laita vain 1-2 cm vettä kasarin pohjalle, muussa tapauksessa vettä on syytä olla runsaasti että munat uppoavat kokonaan. Veteen voi lisätä 1 tl suolaa/litra.

Kuumenna vesi kiehuvaksi paistokasarissa, ja säädä sitten lämpö niin että vesi vain poreilee. Riko kananmunat yksi kerrallaan kuppiin ja kaada poreilevaan veteen, pidä hiukan taukoa munien välillä että valkuainen ehtii hyytyä eivätkä munat tartu toisiinsa. Keitä munia noin kolme minuuttia ja nosta ne pois kasarista reikäkauhalla. Leikkaa reunat siistiksi lasilla tai munakasraudalla.

Hernekeitto

eli joulukinkun toinen tuleminen

Laskiainen tuli ja meni, mutta meillä ehdittiin keittää hernekeittoa vasta nyt. Hernekeittoon on hyvä upottaa pakastimessa piileksivät joulukinkun jäännökset. Kinkku joka alkoi vuodenvaihteeseen mennessä tympäistä maistuu mainiolta hernesopassa. Palvikinkustakaan ei muuten tule yhtään hullumpi soppa, jos joulukinkku on jo päässyt loppumaan. Palvi antaa keitolle oman savuisan makunsa.

Hernekeitto

500 g kuivattuja herneitä
n. 250 g joulukinkkua / palvikinkkua
silputtu sipuli
suolaa
n. 10 maustepippuria
meiramia

sinappia ja sipulisilppua tarjoiluun

Liota herneet yön yli 2 litrassa vettä. Seuraavana päivänä keitä herneitä liotusvedessään n. tunnin ajan. Lisää kuutioitu kinkku, silputtu sipuli ja mausteet. Lisää tarvittaessa vettä jos keitto käy liian muhennosmaiseksi. Keitä vielä toinen tunti. Keitto on valmista.

Vaihtelua kalakeittoon

Näytästää nyt tulevan useita keittobloggauksia peräjälkeen.

Jos perinteinen kalakeitto välillä tympäisee, vaihtoehtoja löytyy. Tämä seljanka-ohje on peräisin Valittujen palojen kustantamasta oivallisesta Ruokavuosi -keittokirjasta, jota pitää ohimennen hieman kehaista. Ruokavuosi on nimittäin mielestäni erittäin hyvä peruskeittokirja tällaiselle kotikokkaajalle. Siinä on paitsi hyviä, luotettavia reseptejä, myös perusteelliset toimintaohjeet ummikoille alkaen munien keittämisestä aina taskuravun valmistukseen. Äidilläni on siitä 70-luvun painos. Omani on uudistettu laitos 90-luvulta.

Seljanka

1 kg:n kuha, lahna, lohi tai siika
1 pieni porkkana
pala selleriä (itse laitan mieluumin palsternakkaa)
200 g lanttua
suolaa
1 tl valko- tai mustapippureita
1,5 l vettä
2 rkl voita tai margariinia
1 sipuli
1 tlk tomaattipyreetä
2 rkl kapriksia
10 mustaa oliivia viipaloituna
200 g tuoreita herkkusieniä viipaloituna
sitruunan mehu
reilusti silputtua persiljaa

Perkaa ja fileoi kala. Ota ruoto ja pää talteen, poista kidukset. Keitä päästä ja ruodosta liemi: lisää kattilaan puolitoista litraa vettä, musta- tai valkopippurit ja suola. Keitä hiljaisella tulella 45 min. Lopuksi siivilöi liemi.

Kuori juurekset, leikkaa ne pieniksi kuutioiksi ja lisää ne kalaliemeen. Keitä niitä jonkin aikaa (käytännössä se aika, joka kuluu sipulin silppuamiseen, kalan pilkkomiseen ja sienien viipaloimiseen).

Ruskista pannulla sipulisilppu ja kalapalat ja lisää ne kattilaan tomaattisoseen, kapristen, oliivien ja herkkusienten kanssa. Kypsennä miedolla lämmöllä n. 20 min. Mausta valmis keitto sitruunamehulla ja persiljasilpulla.

Meidän keitokseemme päätyivät perjantaisesta poropiirakasta yli jääneet kantarellit, joten laitoin herkkusieniä vain noin puolet 200 g rasiasta.

Mikä sattuma, muuten: Tämän viestin lähes valmiiksi kirjoitettuani lähdin lueskelemaan muita blogeja. Ja kuinka ollakaan, myös Pastanjauhajat olivat hiljattain kokanneet seljankaa.

Borssia talkooväelle

Tänään olimme maalaamassa uutta kotipesää. Ja että jaksaisi tehdä töitä, pitää tietysti syödä välillä. Jos pitää ruokkia useampi ihminen käyttäen mieluiten mahdollisimman vähän astioita, ja laittaa ruokaa jota on helppo lämmittää uudestaan, erilaiset keitot ovat loistava valinta.

Borssille on ohjeita varmaan suunnilleen yhtä paljon kuin tekijöitäkin, meiltäkin niitä löytyy ainakin neljä erilaista. Toisissa on lihaa ja toisissa ei. Tämän borssin ohje on peräisin Popsoppaa-kirjasta, mutta en tiedä keneltä tarkalleen, koska olen kopioinut itselleni vain ohjeen. Pitää vielä mainostaa että kaalia lukuunottamatta kaikki kasvikset olivat omaa satoa. Toteutus poikkesi hieman ohjeesta, koska tein borssin niistä aineksista mitä kotoa löytyi, ja kaapissamme ei ollut lanttua. Kaalia oli myös melko vähän, joten laitoin hapankaalia reilummin. Lisäksi väkiviinaetikka oli lopussa (käytämme sitä pojan kestovaippojen pesuun), joten korvasin sen valkoviinietikalla.

Kuva työmaalounaastamme jäi ikävä kyllä ottamatta.

Tulinen borssi

ruokaöljyä paistamiseen

2 sipulia
1/4 kaali
pieni palsternakka
(pala selleriä)
pala lanttua
3-5 porkkanaa
3-4 raakaa punajuurta
10 valkosipulinkynttä, viipaloituna
1 tl tuoretta raastettua piparjuurta (tai hieman reilummin piparjuuritahnaa tuubista)
1 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
3 tomaattia
vähän hapankaalia
1 tlk tomaattipyreetä
loraus etikkaa
sitruunamehua
1 tl jauhettua korianteria
1/4 tl chilijauhetta
5 laakerinlehteä
10 kokonaista mustapippuria
suolaa, valkopippuria, basilikaa
3-4 perunaa

tuoretta persiljaa koristeluun
(piparjuurella maustettua) smetanaa tarjoiluun

Kuori ja pilko pieneksi kaikki kasvikset. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja lisää ainekset kattilaan listan mukaisessa järjestyksessä hapankaaliin asti. Sekoita välillä ja anna muhia jonkin aikaa. Kaada sitten päälle kiehuvaa vettä niin että kasvikset peittyvät. Lisää tomaattipyree, loraus etikkaa ja sitruunamehua sekä mausteet. Anna kiehua noin tunti miedolla lämmöllä, lisää tarvittaessa vettä.

Sekoita joukkoon perunalohkot ja anna kiehua vielä puoli tuntia. Anna keiton hautua jälkilämmöllä keittämisen jälkeen.

Borssi kannattaa keittää edellisenä päivänä, sillä se on parhaimmillaan vasta saatuaan tekeytyä yön yli.

Linssiperunakeitto

Pakkaspäivänä maistuu kuuma ja mausteinen keitto, varsinkin jos sattuu olemaan flunssassa. Resepti on peräisin jostain naistenlehdestä, Päivätär lähetti sen aikoinaan minulle Englantiin.

Kämppikseni Englannissa muuten ihmettelivät sitä, että laitoin niin paljon ruokaa alusta asti. Pakko kai oli, kun pakastin oli täynnä muiden eineksiä.

Linssiperunakeitto

3 rkl ruokaöljyä
1 silputtu sipuli
0,5 tl kurkumaa
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 punainen chili tai 1,5 tl chilisosetta
1,5 dl punaisia linssejä
4 kuorittua perunaa lohkoina
7 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
1-2 dl pinaatinlehtiä
puolikkaan sitruunan mehu
tuoretta korianteria silputtuna
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Kuullota sipuli öljyssä kattilassa kurkuman, sinapinsiementen ja chilin kanssa. Lisää linssit ja lohkotut perunat ja kääntele niitä hetki. Lisää kasvisliemi ja keitä perunat kypsiksi. Lopuksi lisää kookosmaito, sitruunamehu, pinaatinlehdet (keitosta tulee vallan maukasta myös ilman, jos niitä ei satu olemaan), silputtua korianteria ja mausta suolalla ja pippurilla.

Vindaloo, Mr. Vimes!

Muistaakseni Pastanjauhajien Rosmariini taannoin tuumiskeli, ettei koskaan ole oikein innostunut intialaisen ruuan laittamisesta, koska siihen tarvitaan aina vähintään kymmentä erilaista maustetta. Minulle puolestaan osa intialaisen ruuan laittamisen viehätyksestä on juuri maustekaapin ekstensiivisessä käytössä. Vuosien harrastuneisuuden tuloksena - ja kiitos Hämeentien "etnosuoran" kauppojen - maustekaappimme onkin aika mittava.

Tämä oli toinen kerta elämässäni kun laitoin vindaloota. Edellisestä kerrasta on vuosia aikaa. Silloin laitoin ohjeen mukaan 15 kuivattua chiliä. Lajike lienee kuitenkin ollut eri kuin alkuperäinen. 15 oli ehdottomasti liikaa, jouduin lisäämään ruokaan puoli litraa jogurttia ennen kuin sitä saattoi ajatella syövänsä.

Hieman siis jännitti millainen lopputulos tällä kertaa tulee, mutta nyt se meni nappiin ainakin minun makuuni, eivätkä Karhuherra tai Päivätärkään jääneet valittamaan. Lämmittävä tulisuus päästi vielä muutkin maut oikeuksiinsa eikä kärventänyt suun limakalvoja. Viilentävää kurkkuraitaa kannattaa kuitenkin valmistaa riittävästi. Myös ruuan kanssa nautittu leipä tasoittaa chilin tulisuutta.

Tämäkin resepti on peräisin aiemmin mainitsemastani C. Panjabin kirjasta, jossa kerrotaan vindaloon syntyneen portugalilaisen ja intialaisen keittiön kohdatessa. (Ruuan nimi tulee portugalin viinietikkaa ja valkosipulia merkitsevistä sanoista.) Koska en noudattanut reseptiä aivan kirjaimellisesti, saatte tässä mukaellun version, joka vastaa paremmin sitä mitä kattilassamme kypsyi.

Goalainen porsasvindaloo

700 g porsaanlihaa (vindaloon voi valmistaa myös naudan- tai lampaanlihasta), kuutioituna
8 pienehköä punaista (luomu-) chiliä (alkuperäisen ohjeen mukaan 15 kuivattua), siemenet poistetaan TAI 3,5 tl cayennepippuria
1 tl kokonaisia roomankuminoita (jeera)
6 neilikkaa
5 cm kanelitankoa (laitoin noin teelusikallisen jauhettua kanelia)
10 mustapippuria
1/4 tähtianista
1 tl unikonsiemeniä
n. 3 tl raastettua tuoretta inkivääriä tai tölkistä
6 isoa valkosipulin kynttä
1 rkl tamarindia (saa kuivatun taatelin näköisenä levynä ainakin etnisistä ruokakaupoista, nykyisin mahdollisesti myös tuoreena hyvinvarustetuista ruokakaupoista?)
4 tl omenaviinietikkaa
0,75 dl ruokaöljyä
3 hienoksi silputtua (isoa) sipulia
0,5 tl sokeria
(15 currylehteä, jotka unohdin, mutta kuivattu currylehti kuulemma joka tapauksessa menettää makunsa, joten tämä ei ehkä ollut iso menetys)

Jos käytät kuivattuja chilejä, liota ne pehmeiksi vesitilkassa. Muussa tapauksessa hienonna chilit, mausteet, inkivääri, valkosipuli, tamarindi ja viinietikka sekä tilkka vettä tahnaksi sauva- tai tehosekoittimella. Sivele hiukan mausteseosta lihapaloille ja jätä maustumaan ainakin noin varttitunniksi.

Kuumenna öljy laakeassa kattilassa tai korkealaitaisessa kasarissa ja ruskista sipuleita öljyssä 15-20 min. Lisää maustetahna ja paista vielä viitisen minuuttia hämmentäen samalla. Lisää tarvittaessa tippa vettä.

Lisää lihakuutiot ja ruskista ne kauttaaltaan. Lisää sitten 1 l vettä (ja halutessasi suolaa). Hauduta liha kypsäksi miedolla lämmöllä, kannella peitettynä. (Sekoita joukkoon currylehdet ja hauduta vielä 3-4 minuuttia.)

Tarjoa basmatiriisin ja kurkkuraidan sekä naan-tyyppisen leivän* kanssa.

*Nykyisin ainakin Santa Maria -merkkistä naan-leipää saa ostaa joistakin ruokakaupoista. Kotimainen paksu perunarieska ajaa myös hyvin asian.