Joulu Ketun keittiössä

Meillä ei ole tavattu syödä kovin perinteisiä jouluruokia. Tänä vuonna otimme uusintaerän viime jouluna kokeillusta hirvenpaistista suppilovahverokastikkeen kanssa. Viime vuonnahan sain juuri joulun alla ankaran poskiontelontulehduksen - joka oli nähdäkseni jumalallinen rangaistus mässäilyn synnistä - enkä maistanut jouluherkuista juuri mitään. Vahinko piti siis ottaman takaisin. Jopa olikin metsän eläin hyvää, ja sienikastike myös. Viimevuotisen idean pohjalta jalostimme sitä vielä lorauksella konjakkia.

Jotakin uutta piti jouluun toki kuitenkin kuulua...

Lahjoja availlessa napostelimme portviinin ohessa

Vuohenjuustotäytteisiä taateleita parmankinkun kera

taateleita, mielellään tuoreita
Chevroux-vuohenjuustoa
parmankinkkua

Leikkaa taatelit toiselta sivulta auki ja poista kivet. Täytä taatelit vuohenjuustolla ja kiedo parmankinkkusuikaleeseen. Tarjoa huoneenlämpöisinä.


(Alunperin kyse oli Nigella Lawsonin vuohenjuustolla täytetyistä viikunoista, mutta mielessäni viikunat pääsivät muuttumaan taateleiksi, enkä jaksa uskoa, että viikunoista olisi tullut tämän parempaa.)

Pääruuan lisukkeina syötiin

Ruusukaalia, pekonia ja saksanpähkinää

500 g ruusukaalia
4 siivua amerikanpekonia
1/2 pss kuorittuja saksanpähkinän puolikkaita

Höyrytä ruusukaalit. Paista pekonit pannussa. Kippaa sekaan höyrytetyt ruusukaalit ja saksanpähkinänpuolikkaat ja kääntele vielä hetki pannussa ennen tarjoamista.


Laatikoiden virkaa toimittivat tällä kertaa

Joulujuurekset (3:lle)
(SK Gourmet 4/08*)

1 pieni lanttu
2 keskikokoista palsternakkaa
3 porkkanaa
1-2 punajuurta
oliiviöljyä
pala inkivääriä
jauhettua kanelia ja neilikkaa
mustapippuria, suolaa

Kuori ja suikaloi juurekset. Kuori ja hienonna inkivääri. Levitä juuressuikaleet uunipellille öljytyn leivinpaperin päälle ja mausta inkiväärillä, kanelilla, neilikalla, mustapippurilla ja suolalla. Valuta vielä öljyä päälle. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

*Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty rypsiöljyä. Jätin pois ohjeessa olleen punasipulin, ja laitoin mausteita näppituntumalla.

Tässäkin toistuvat perinteiset joulun juurekset - laatikoiden lanttu ja porkkana sekä rosollin punajuuri - uudessa muodossa. Palsternakka puolestaan on erityisesti paistettuna herkullinen ja meillä Suomessa aivan liian vähän muuhun kuin keittoihin käytetty juures.

SATVRNALIA

Johdanto: Karhuherran ehdotuksesta päätimme viettää Saturnaliaa, ja saimme Äijäruoan Arin houkuteltua mukaan suunnitelmaan. Lisäksi paikalla oli Päivätär.

Tästä se siis alkaa. Otin varaslähdön oliivirelissillä, koska sen pitää saada maustua.

OLIIVIRELISSI (4:lle)

120 g mustia oliiveja
120 g vihreitä oliiveja
4 rkl punaviinietikkaa
4 rkl hyvää oliiviöljyä
1 kukkurainen tl hienonnettua fenkolin lehteä tai fenkolin juurta
2 tl silputtua lehtikorianteria
2 rkl kuivattua tai tuoretta silputtua ruutaa
2 kukkuraista tl kuivattua tai 3 rkl tuoretta silputtua minttua

Poista oliiveista kivet ja silppua ne karkeasti. Silppua yrtit ja lisää ne oliivisilppuun. Lisää nesteet. Sekoita perusteellisesti.
Oliivirelissi hyötyisi kirjan mukaan päivän-parinkin marinoinnista.


Sitten pistin orjat töihin. Ari viipaloi sieniä ja Karhuherra kuori palsternakat ja viipaloi kurkun seuraavaa lisuketta varten:

MARINOIDVT KVRKVT

1/2 tuore kurkku
1 tl silputtua tuoretta tai kuivattua minttua
2 tl rusinaviiniä (Commandaria St.John)
1 tl kalakastiketta
1 tl punaviinietikkaa
2 tippaa asafoetidauutetta tai hyppysellinen pulveria

Kuori ja viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi. Asettele kurkkuviipaleet lautaselle. Yhdistä muut ainekset, sekoita ja kaada kurkkujen päälle. Peitä lautanen kelmulla (mikähän mahtoi olla roomalainen vastine tälle? :) ja pistä pariksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.


Viimeinenkin vieras saapui ja samassa Karhuherra laittoi sormensa valkosipulipuristimeen ja Ketturouva puristi. Käytiin hiukan keskustelua siitä, kenen velvollisuus on katsoa kenen sormet ovat valkosipulinpuristimessa - jossa tällä kertaa puristettiin taatelia mulsumin valmistusta varten.

Viinin nauttimisesta Apicius kertoo meille seuraavaa:

Viini laimennettiin, jopa merivedellä. Näin alkoholipitoisuus aleni, viinistä voitiin nauttia pitempään ja hinta tuli suhteellisesti edullisemmaksi. Laimentomattoman viinin juomista pidettiin antiikin aikana moukkamaisena ja halveksittavana tapana. Paitsi aterialla, viiniä nautittiin myös ruoan jälkeen illanvietoissa. Oppineiden keskustelu- ja väittelytilausuuksien nimi symposiom tai symposium tarkoittaa 'yhdessä juomista'. Viinin kulutuksessa suosittiin kohtuutta: kolme maljallista, joista ensimmäinen terveydelle, toinen nautinnolle ja kolmas "yömyssyksi". Eubuloksen mukaan neljäs aiheutti väkivaltaa, viides mellakointia, kuudes irstailua, seitsemäs mustan silmän, kahdeksas toi paikalle virkavallan, yhdeksäs aiheutti pahoinvointia ja kymmenes nostatti raivon ja esineiden rikkomisen. On esitetty, että nykyisin tavallisin viinipullon koko, 0,75 litraa, juontaa juurensa siitä, että siitä tulee oikea määrä, kolme lasillista, kahdelle hengelle.

MVLSVM

pullollinen puolikuivaa valkoviiniä
n. 1 dl juoksevaa hunajaa (alkuperäinen resepti: 170 g)
0,5 tl jauhettua mustapippuria
1 laakerinlehti
hyppysellinen sahramia
1 tuore taateli, kivi paahdetaan pannussa (10 min) ja hedelmäliha soseutetaan ja liotetaan viinissä

Laita 1,5 viiniä kattilaan. Lisää hunaja ja mausteet, kuumenna kiehuvaksi. Siirrä syrjään. Lämmintä mulsumia varten kuumenna loput viinistä ja sekoita maustettu viini joukkoon kun viini alkaa höyrytä. Älä keitä. Siivilöi mulsum kun kaadat lasiin.

Kylmää mulsumia varten sekoita mausteliemi lämmittämättömään viiniin ja jäähdytä jääkaapissa yön yli. Siivilöi tarjottaessa.


Roomalaiset tarjoilivat mulsumia aperitiivina päivällisen ensimmäisen ruokalajin kanssa. Mulsumin voi tarjota lämpimänä tai jäähdytettynä. Me tarjoilimme mulsumin glögin tapaisena alkudrinkkinä. Aika hurjalta tuntuvaa hunajan määrää vähensimme Classical Cookbookin reseptistä, johon sitä oli kirjoittajien mukaan jo vähennetty Apiciuksen alkuperäisestä ohjeesta. Lopputulos ei ollut kovin makeaa, eikä yhtään hullumpaa. Mustapippurin poltteinen jälkimaku kyllä tuntui.

HVNAIAGLASEERATVT KATKAT (2:lle)

225 g keitettyjä, kuorittuja katkarapuja
1 tl oliiviöljyä
2 rkl kalakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl silputtua, tuoretta oreganoa
mustapippuria

Laita öljy, kalakastike ja hunaja paistinpannuun ja lisää katkat. Sauteeraa 2-3 minuuttia ja poista katkat reikälusikalla. Pidä katkat lämpiminä. Jatka liemen keittämistä kunnes siitä on n. puolet jäljellä. Lisää silputtu oregano ja kaada soosi katkoille. Jauha myllystä mustapippuria päälle.


Katkat olivat herkullisia - ja ne on helppo tehdä. Ne maistuivat myös Pojalle, joka pyysi (ja sai) lisääkin. Kurkut olivat raikkaita. Arin tuoma retsina sopi kyytipojaksi vallan mainiosti.

klo 20.20 Keittiöorjat aloittivat pääruuan valmistamisen. Poikaa piti kieltää juomasta Karhuherran retsinanjämiä.

Karhuherran ja Arin käristäessä villisikaa Ketturouva soseutti keitetyt palsternakat ja sipulin vihannespyreetä varten.

VIHANNESPYREE

2 palsternakkaa
1 keskikokoinen sipuli
1,5 dl makeaa valkoviiniä (käytimme rusinaviiniä)
2 rkl kalakastiketta
1 rkl oliiviöljyä
2 tl silputtua tuoretta lipstikkaa tai 1 tl lipstikan siemeniä
2 tl silputtua tuoretta oreganoa
0,5 tl jauhettua mustapippuria

Kuori ja pilko palsternakat ja sipuli isohkoiksi paloiksi. Keitä ne miltei kypsiksi ja valuta vesi pois. Soseuta. Laita viini, kalakastike ja öljy paistokasariin ja lisää yrtit ja mustapippuri. Keitä hiljaisella tulella muutama minuutti. Lisää vihannessose, sekoita perusteellisesti ja kuumenna.

Tämän ruokalajin voi toteuttaa myös esimerkiksi selleristä tai purjosta.

"Orgiasi ovat niin ihanan turmeltuneita, oi jumalainen Flunssavirus."

Asterixeissa syödään ja juodaan koko ajan, etenkin villisikaa.

"Otan vain keksin, jonka päällä on jotakin ihan pientä..."

FLVNSSAVIRVKSEN VILLISIKAA

n. 900 g villisikaa
oliiviöljyä

Alkuperäisessä reseptissä possu oli grillattua. Koska grilliä ei ollut käytettävissä, villisian ulkofileet leikattiin viiteen palaan ja pinta ruskistettiin pannulla oliiviöljyssä. Sen jälkeen possu sai mennä uuniin 225 asteeseen n. puoleksi tunniksi.


LÄMMIN KASTIKE VILLISIALLE

2-3 rkl oliiviöljyä
2 dl rusinaviiniä
n. 0,5 dl kalakastiketta
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl kuivattua tai 3 tl tuoretta silputtua minttua
kirveliä
n. 1 dl rouhittuja, paahdettuja pähkinöitä
0,5 tl jauhettua jeeraa
(hyppysellinen safron-kukan luotteja)
reilusti mustapippuria

Tämä resepti on aitoa Apiciusta. Ainoa ainesosa, jonka määrä oli mainittu, oli kalakastike - yksi acetabulum, eli n. 6 3/4 cl. Muutoin määrät on siis määritelty suutuntumalla. Timjamiakin ohjeessa mainittiin, mutta se pääsi lopullisesta toteutuksesta unohtumaan. Kastiketta maistaessa tuntui että se oli käsittämättömän suolaista, mutta yllättäen vaikutelma muuttui suolaamattoman villiporsaanpoikasen kanssa ja kastike sopi sille aivan mainiosti.

Eikä ruokaa ilman sieniä! Muinaiset roomalaiset olivat ihmisiä minun makuuni, hekin nimittäin olivat hulluna sieniin. Sienten syöminen saattoi kuitenkin olla vaarallista, koska myrkyllisiä sieniä ei osattu kovin varmasti erottaa syötävästä. Kuolipa muuan keisarikin, Claudius, sienimyrkytyksen seurauksena - tosin kerrotaan myös, että vika ei ollutkaan sienissä, vaan Claudiuksen vaimo olisi lisännyt myrkyn ruokaan valmistusvaiheessa.

Nämä sienet ovat kuitenkin ehdottoman myrkyttömiä, ja herkullinen lisäke myös muuhun kuin antiikkiseen ruokaan:

HVNAIOIDUT SIENET (tuplaa annos saman tien jos syöjät pitävät sienistä yhtä paljon kuin Ketturouva)

1 rkl oliiviöljyä
1 rkl kalakastiketta
1 rkl hunajaa
2 tl silputtua tuoretta lipstikkaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
225 g herkkusieniä tai muita miedon makuisia, isoja helttasieniä

Sekoita paistinpannussa öljy, hunaja ja kalakastike (mielellään tässä järjestyksessä) ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lipstikka ja pippuri ja viipaloidut sienet. Paista reippaasti kunnes sienistä irtoava vesi on kiehunut pois.

Kuvassa vasemmasta reunasta alkaen myötäpäivään: palsternakkapyree, villisikaa lämpimällä kastikkeella, hunajoituja sieniä ja oliivirelissiä.


klo 22.40 Aletaan päästä jälkiruokaan asti. "Pullat" on otettu uunista, hunaja on kaadettu ja jälkiruoka saa hetken vetäytyä.

MAKEAT IVVSTOKAKVT

1 kuppi leivontakarkeita vehnäjauhoja
225 g ricotta-juustoa (hyvä on, laitoin koko 250 g purkin)
1 kananmuna
laakerinlehtiä
juoksevaa hunajaa

Mittaa jauhot kulhoon. Vatkaa juustoa kunnes se on pehmennyt ja sekoita juusto ja kananmuna jauhoihin. Vaivaa pehmeäksi taikinaksi ja jaa taikina neljään osaan. Leivo pullan tapaisiksi pallukoiksi ja laita jokainen "pulla" laakerinlehden päälle uunipellille. Paista 220 asteessa 25-30 minuuttia kunnes kullanruskeita. Ota pullat uunista, laita ne valmiiksi lautasille, leikkaa niihin viillot ja valuta niille juoksevaa hunajaa. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.


Oikeat roomalaiset olisivat epäilemättä pyyhkineet hunajasta tahmeat sormensa orjapojan kähärään päähän, mutta me tyydyimme nuoleskelemaan enimmät hunajat ja pyyhkimään loput ikean servetteihin.

Lähteet:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.)
Dalby, A. & S. Grainger: The Classical Cookbook
Goscinny & Uderzo: Asterix ja alppikukka, Asterix ja päälliköiden ottelu
Trimalkion pidot, suom. Edwin Linkomies

Maksapatee

Intouduin Prinsessakeittiön maksapateesta niin että päätin tehdä samanlaista jouluksi. Kuten tavallista, luin reseptin tarkemmin vasta jälkeenpäin, ainesten jo odottaessa kaapissa, ja hoksasin että maksa pitäisi pystyä paistamaan ja soseuttamaan vasta sitten. Kun ei monitoimikonetta ole talouteemme siunaantunut - pitkälti siksi että tarvetta sille on kovin harvoin ja vastustan turhia härveleitä koska kaapit ovat muutenkin täynnä - suunnitelmani oli jauhaa maksa lihamyllyllä, mutta alkoi epäilyttää meneekö paistettu maksa sillä riittävän hienoksi. Ahaa-elämys syntyi kun tutkailin Äijäruokalaa, jossa oli myös tehty maksapatee - tai pasteija, pitäisi kai selvittää itselleen mitä eroa näillä on. Loppujen lopuksi yhdistin luovasti Prinsessakeittiöstä mausteet ja Äijäruokalasta paisto-ohjeet sekä pateemassaan lykätyn yhden kananmunan. Siltä varalta että tämä kuitenkin onnistuu, kirjaanpa muistiin mitä tein.

Maksapatee

500 g naudan maksaa (ostamalla valmiiksi jauhettuna pääset vähemmällä)
4 siivua amerikanpekonia pieneksi suikaloituna
1 pienehkö sipuli silputtuna
1 omena kuutioina
1-2 valkosipulin kynttä
1 rkl voita
9 salvianlehteä
2 tl kuivattua timjamia
vajaa 1 tl rosépippuria rouhittuna
1 dl portviiniä
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria myllystä

Jauhoin maksan lihamyllyllä (kolmeen kertaan, ensin karkeammalla ja sitten kaksi kertaa hienommalla terällä). No, rehellisyyden nimissä Karhuherra auttoi tässä vaiheessa. Paistoin pekonin pannussa ja jauhoin senkin. Paistoin sipulisilpun ja omenan pekonin rasvassa. Soseutin ne sauvasekoittimella. Huomasin unohtaneeni valkosipulinkynnet. Viipaloin ne ja soseutin. Sekoitin kaiken maksa-pekonimassaan.

Sulatin voin kasarissa, heitin sekaan silputut salvianlehdet, timjamin ja rosépippurin. Hetken perästä kippasin päälle portviinin ja kohta sen jälkeen kerman. Kiehautin. En jaksanut antaa jäähtyä, joten sekoitin soosin maksamössöön. Rikoin kananmunan, sekoitin sen haarukalla ja lisäsin senkin maksamössöön siltä varalta ettei pateeni halua hyytyä. Lisäsin vajaan teelusikallisen suolaa ja reippaanlaisesti mustapippuria myllystä.

Kippasin koko komeuden voideltuun vuokaan, peittelin sen foliolla ja laitoin vesihauteessa uuniin 175 asteeseen 2,5 tunniksi.


Ei tämä pahaa missään nimessä ollut, mutta olisin odottanut portviinin, omenan ja mausteidenkin maistuvan. Niitä olisi kaiketi saanut olla tuntuvasti enemmän. Rakenne oli aika muruisa, sitäkin voisi vielä kehittää.

Joulun ruokalahjat

Koska nämä lahjat on jo annettu saajilleen, voimme paljastaa mitä Kettulassa tänä vuonna syötäviksi lahjoiksi valmistui. Molemmat sopivat sitä paitsi mainiosti joulupöytään, ja vielä niitä ehtii tehdäkin.

Paholaisen hillo

2 tlk (á 400 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g punaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
0,5 dl etikkaa
1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria*

Kaada tomaatit liemineen paistokasariin. Leikkele tomaatit saksilla paloiksi. Poista paprikasta siemenet (alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin poistamaan myös chileistä, mutta meidän chilimme olivat niin mietoja että jätin siemenet mukaan) ja silppua paprikat ja chilit (monitoimikoneen joku karkeahko säätö voisi olla hyvä, jos moinen kone meiltä löytyisi - veitsellä en jaksanut pilkkoa ihan niin pieneksi kuin olisi voinut). Murskaa valkosipulin kynnet. Lisää paprikat, chilit, valkosipuli, mausteet ja etikka kasariin. Sekoita ja anna kiehua 20 min välillä sekoitellen. Lisää hillo-marmeladisokeri ja sekoita hyvin. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä vielä 5 min välillä sekoittaen. Purkita puhtaisiin tölkkeihin; säilytä viileässä.

*Touhukas emäntä teki pienen erehdyksen: Katsoin pikaisesti, että kyse oli hillosokerista, jota myydään kilon paketeissa. Minulla oli sitä hieman vajaa paketti, jonka hulautin keitokseen kokonaan. Koska ohjeessa ei kerrottu sokerin määrää kuin muodossa "1 pkt", huomasin erheeni vasta nyt: hillo-marmeladisokeri onkin ihan toinen tuote, jota myydään 330 g pakkauksessa - sokerin määrä selvisi vasta ohjeen ohessa olevaa sokeripaketin kuvaa tarkemmin tarkastelemalla. Onneksi mitään kauheaa katastrofia ei tapahtunut. Lopputulos maistuu hyvältä, mutta tarkoitus olisi kaiketi että hillo olisi vähän vähemmän makeaa - onhan tekeleessäni sokeria lähes kolminkertainen määrä. Syytän kuitenkin kaikesta DanSukkeria - ainemäärät pitäisi kyllä sanoa muuallakin kuin kuvituksessa.


Punasipulihilloke
(Glorian Ruoka&Viini 9/2002)

900 g punasipuleita
6 rkl oliiviöljyä (tai voita)
reilut 3 rkl hunajaa
3 rkl balsamicoa

Halkaise kuoritut sipulit ja viipaloi ohuiksi. Hauduta sipulit pehmeiksi (läpikuultaviksi) öljyssä tai voissa noin puolen tunnin ajan. Lisää hunaja ja balsamiviinietikka, sekoita hyvin ja kiehauta. Tarjoa heti lämpimänä tai jäähtyneenä. Lahjaksi tölkitä puhtaisiin tölkkeihin - hilloke ei kuitenkaan säily kovin pitkään.

Ohje on kolminkertaistettu alkuperäisestä, joka ei todistetusti riitä yhtään mihinkään - niin hyvää hilloke on.

Ketun keittiö toivottaa kaikille hyvän ruuan ystäville makoisaa joulua!

Palaamme näppäimistön ääreen viimeistään Tapaninpäivänä Saturnalian merkeissä.

Lumipalloja ja Petterin kuonoja

Joulukuun ruokahaasteessa tehtävänä oli kehittää jotakin värikästä yleensä kalvakanpuoleisten perinneruokien kattamaa joulupöytää koristamaan. Ketun keittiö tarttui tehtävään yhdistämällä joulun perinteikkäät värit punaisen, valkoisen ja vihreän tässä lämpimässä kasvislisukkeessa.

Lumipalloja ja Petterin kuonoja

200 g kirsikkatomaatteja
200 g mozzarellapalloja
oliiviöljyä
2 rkl tuoretta basilikaa
1 rkl tuoretta oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1-2 valkosipulin kynttä murskattuna
2-3 tl (demerara)sokeria
suolaa
mustapippuria

Pese ja valuta tomaatit. Silppua yrtit ja murskaa valkosipuli ja sekoita ne pariin ruokalusikalliseen oliiviöljyä. Sekoita joukkoon mozzarellat. Anna maustua jonkin aikaa.

Lorauta pari-kolme ruokalusikallista oliiviöljyä pannuun. Kun öljy on kuumaa, lisää tomaatit ja paista niitä muutama minuutti käännellen. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sokerilla. Poista tulelta. Kippaa päälle yrtti-mozzarellapallot ja pyöräytä nopeasti sekaisin, kaada tarjoiluastiaan ja vie pöytään vielä lämpimänä.

Sopii tarjoiltavaksi alkupalojen joukossa tai esimerkiksi kalan tai linnun lisukkeena. Annoksesta riittää 2:lle pääruuan lisukkeena.


Resepti on yhdistelmä aikaisemmasta omasta tomaatti-mozzarella -pohjaisesta uunissa kypsennetystä kehitelmästä, jota onneksi ei tullut sillä erää polkattua koska se tuntui kaipaavan vielä hieman virittämistä, ja SK:n viimeisen Gourmet-lehden yrttisistä kirsikkatomaateista. Meidän lumipallomme pääsivät kaikesta huolimatta hieman sulamaan; en siis voi olla kylliksi korostamatta sitä että juustopallukat vain pyörähtävät pannun kautta. Testiaterialla nautimme niiden kanssa

Pecorino romanolla kuorrutettua kalaa

1 (meri)lohifilee tai muu isohko kalafilee
n. 2 dl raastettua pecorino romano -juustoa
oliiviöljyä
1/2 tl roomankuminaa (jeera)
n. 1 tl suolaa

Laita filee uunipellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin ja voitele se oliiviöljyllä. Sekoita suola ja roomankumina keskenään ja ripottele seosta kalan päälle. Lopuksi peittele kala juustoraasteeseen. Paista n. 15 minuuttia vajaassa 200 asteessa.

Tämä kala on yksinkertaistettu versio Classical Cookbookin reseptistä Bream in cheese and oil. Lahnakin siis sopinee tarkoitukseen.

Lammasta ja pinaattia intialaisittain

Edellisestä currysta on jo aikaa, ja alkoi tehdä mieli intialaista. Valinta osui punjabilaiseen pinaattilampaaseen. En ainakaan muista, että olisimme tehneet sitä aikaisemmin, mutta ruoka ei vaikuttanut kovin voimakkaasti maustetulta joten uskoin sen maistuvan pojallekin. Tämäkin resepti on peräisin Camellia Panjabin Intialaisesta keittokirjasta (Gummerus). Tapani mukaan sovittelin sitä hiukan ja oikaisin vähän valmistuksessa.

Pinaattilammas (palak gosht)

n. 700 g luullista lampaanlihaa paloiteltuna

marinadi:
1 dl ruoanlaittoon sopivaa jugurttia
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä
2 isoa valkosipulin kynttä
1-2 tuoretta (vihreää) chiliä
0,25 tl jauhettua jeeraa l. roomankuminaa

Paloittele liha. Itse poistan lampaanlihasta melko tarkasti kovan rasvan, koska siitä tulee helposti ruokaan "villasukan" maku, josta lampaanlihaa moititaan. Ohjeessa lihaa neuvotaan liottamaan 15 min lämpimässä vedessä, tätä en tullut tehneeksi. Laitoin yhden punaisen chilin, koska kaupassa ei ollut vihreitä. Poistin siitä siemenet. Chiliä olisi mielestäni joutanut olla enemmän, nyt se hädin tuskin tuntui.

Soseuta marinadin ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella ja laita lihat tähän seokseen marinoitumaan ainakin tunniksi.

kastike:
0,75 dl ruokaöljyä
1 laakerinlehti
1 musta kardemumma
2 kokonaista neilikkaa
225 g sipulia silputtuna (arvioimme tämän noin kolmeksi sipuliksi; keittiövaa'asta oli loppunut paristo)
1 tl jauhettua korianterinsiementä
0,5 tl jauhettua jeeraa
2 tomaattia pieneksi pilkottuna
1 tlk tomaattipyreetä
vesitilkka + 3 dl kuumaa vettä
suolaa
200 g pinaattia, tuoretta tai pakastettua
hiukan jauhettua muskottipähkinää
(voita)

Jos käytät tuoretta pinaattia, ryöppää se nopeasti, valuta ja soseuta.

Kuumenna öljy laakeahkossa padassa tai kattilassa laakerinlehden, kardemumman ja neilikoiden kanssa. Kun öljy on hyvin kuumaa, lisää sipulisilppu ja paista 15 min miedolla-kohtalaisella lämmöllä. Lisää sitten korianteri ja paista vielä pari minuuttia. Sitten lisää jeera ja tilkka vettä perään (laitoin n. 1 dl:n). Kiehauta.

Lisää liha marinadinsa kanssa, sekoita ja kypsennä 12 minuuttia kohtalaisella lämmöllä käännellen lihaa. Lisää sitten tomaatit ja tomaattipyree ja kypsennä vielä muutama minuutti. Sen jälkeen lisää 3 dl kuumaa vettä ja hiukan suolaa. Laske lämpöä ja anna hautua kannella peitettynä noin tunnin ajan. Lisää pinaatti hiukan ennen tarjoilua, sekoita ja tarkista suola. Hauduta vielä 5 min ilman kantta ja ripottele pinnalle hiukan muskottia (ja nokare voita).

Lisäsin tomaattipyreen määrää reippaasti, alkuperäisessä reseptissä sitä oli vain 1 rkl. Kuumaa vettä voisi olla vähän vähemmän, kastike joka siihen saakka oli mukavan paksua, meni laihaksi luiruksi. Tämä ruoka oli mielestäni kovin miedon makuinen. Seuraavalla kerralla laitan enemmän chiliä - kiittämätön jälkeläinen ei nimittäin syönyt tätä kumminkaan. Lisäkkeeksi voisi myös sopia paremmin jokin muu kuin riisi, jota meillä oli - vaikkapa naan-leipä.

Lämpimät poro-juusto sandwichit

Tämä respetin syntyyn johti oikeastaan kaksi tekijää: saimme jo hyvän aikaa takaperin lahjaksi voileipägrillin, tiedättehän, tuollaisen nakkikioskeilta löytyvän laitteen kotitalousversion. Toisena tekijänä oli pienoinen kyllästyminen lämpimiin kinkku-juusto-sandwicheihin. (Toki ko. grilliä käytetään huushollissamme muuhunkin ruoanlaittoon; Nizzan salaatin tonnikalapihvit paistuivat sillä näppärästi, nopeasti ja siististi. Käytän tilaisuuden tässä yhteydessä kehuakseni kreetalaista Knossos-oliiviöljyä, joka tuntuu kestävän kuumuuta tavallisia öliiviöljyjä paremmin ja soveltuu siten erinomaisesti vaikkapa juuri tonnaripihvien paistamiseen tuollaisella grillillä.)

Aloimme siis miettiä vaihtoehoisia raaka-aineita lämpimille sandwicheille, ja koska kylmäsavuporoleikkeleviipaleet ovat toimineet mitä mainioimmin Ketturouvan porokanttarellipiirakassa, päätettiin sitä kokeilla tässäkin yhteydessä. Koska poro on melko tuhdin makuista, pitää juustonkin olla vähän voimakkaampaa. Sen suhteen päädyttiin mustaleima-emmentaliin. Cheddariakin kokeiltiin mutta kaksijäseninen raatimme totesi kotimaisen Emmentalin tässä paremmaksi.

Tarvittavat aineet:

Vuokaleipää (me suosimme kaurasellaista)
Kylmäsavuporoleikkelettä
Mustaleima-Emmentalia
Voimariinia (tai siis nykyisenä EU-aikana Oivariinia)

Sipaistaan leipäviipaleille kevyesti Voimariinia ja ladotaan päälle kerros juustoa ja poroleikkeleviipaletta. Päälle astetaan toinen leipäviipale kanneksi. Vihje: kannattaa jakaa juusto sillä lailla, että sitä tulee poron ylä- ja alapuolelle, siten se sulaessaan ikään kuin "liimaa" leivät yhteen.

Sitten vain asetellaan leivät lämmeenneelle grillille ja suljetaan kansi. Annetaan olla muutama minuutti kunnes juusto alkaa sulaa ja leivän pinta paahtuu rapeaksi. Hyvä testi on värin lisäksi kokeilla irtoaako ylempi leipä sormenpäällä reunasta kohottamalla vai onko juusto jo sulanut ja saanut sen tarttumaan alempaan kiinni.

Lopuksi leivät leikataan kolmioiksi ja tarjoillaan.

Sopii loistavasti vaikka saunan päälle tarjottavana pikkusuolaisena, esimerkiksi oluen kanssa.

Päivällinen roomalaiseen tapaan

Mennätorstain hiljattaisessa, osanotoltaan hiljaisessa blogitapaamisessa - ensimmäisessä, jossa minäkin pikaisesti kävin näyttämässä kalpean nenäni - Arilla oli mukanaan Roomalainen keittokirja. Muistelin, että meiltäkin se löytyisi, mutta muistin väärin, meillä onkin Herkullista historiaa. Onneksi hyllystä kuitenkin löytyy Dalby & Graingerin The Classical Cookbook, koska Arin innoittamana halusin laittaa kalaa roomalaiseen tapaan.

Roomalainen ruoka on aika vinkeän makuista, enkä oikopäätä keksi mitään keittiötä, johon sitä vertaisin. Yhdistelmä syntyy tutuista ja tuntemattomammista Välimeren alueen yrteistä, mausteista, joista osaan törmää muuten lähinnä intialaisessa keittiössä, kalakastikkeesta, jota laitetaan lähes kaikkeen, ja hunajasta, jota laitetaan melkein kaikkeen. Mustapippuria käytetään usein reippaalla kädellä. Sinänsä ei ole ihmeellistä, että monet mausteet, jotka ovat vasta viimeisen vuosikymmenen aikana ilmestyneet suomalaisen supermarketin hyllyyn, tunnettiin Välimeren piirissä antiikin aikana - kulkivathan jo silloiset kauppareitit Intiaan saakka. Riisiäkin on kuulemma viljelty Po-joen laaksossa jo roomalaisajalla.

Patina on roomalaisittain ruoka, jossa on kananmunaa. Nimi tulee ruuan valmistukseen käytetystä astiasta, ja munan lisäksi astia voikin nähtävästi sisältää lähes mitä tahansa. Alla esitetty patina on eräänlainen uunissa paistettu kalaomeletti. Dalby ja Grainger suosittelevat käyttämään siihen kampelaa. Kampeloiden puutteessa päädyimme tällä kertaa pangasiuksiin, mutta koska Apiciuksen alkuperäinen resepti antaa luvan käyttää mitä tahansa kalaa, sallittakoon tämä anakronismi.

Patina kalasta (2-3:lle)
Apicius, sov. Dalby & Grainger

1 kalafile/syöjä
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl kalakastiketta
1,5 dl valkoviiniä
pätkä purjoa karkeasti viipaloituna/suikaloituna
muutama korianterin oksa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl silputtua tuoretta lipstikkaa
1 tl tuoretta silputtua oreganoa (tai kuivattua)
2 kananmunaa

Laita kalat uunivuokaan (voitelin vuoan öljyllä etteivät ne tartu kiinni) ja kaada niiden päälle oliiviöljy, kalakastike ja viini (itse sekoitin nämä ensin). Lisää purjo ja korianteri ja paista uunissa 180 asteessa n 15 min.

Ota kala uunista. Ota talteen korianterinokset ja purjosuikaleet ja valuta tai lusikoi paistoliemi toiseen astiaan. Soseuta pippuri, lipstikka, oregano ja uunissa käyneet korianteri ja purjo keskenään. Kunnon roomalainen olisi tehnyt soseen käyttäen mortaria -nimistä laakeaa astiaa, joka, kuten nimestäkin kuuluu, oli käytöltään huhmareen kaltainen, mutta moderni kotikokki käytti sauvasekoitinta. Sekoita syntyneeseen soseeseen talteen otettu paistoliemi ja vatkaa kevyesti joukkoon kananmunat. Kaada syntynyt omelettiseos takaisin kalojen päälle ja pistä uuniin vielä siksi aikaa että se jähmettyy.

Vaikka The Classical Cookbook on mielestäni erinomainen, koska sen reseptit ovat nykykeittiöön valikoituja ja testattuja (Apiciuksen originaaliteoksesta löytyvät satakielen kielet, täytetyt kirahvinkaulat ja muut sellaiset herkut voivat olla vähän hankalia toteuttaa nykyaikana), aina silloin tällöin menee ohjeiden kanssa sormi suuhun. Tällä kertaa Dalby & Grainger kehottivat tekemään purjosta ja korianterista maustekimpun (bouquet garni). Koska en kuollakseni keksinyt miten se näistä aineksista tehdään, päädyin ottamaan nipun korianterinoksia ja suikaloimaan purjon karkeasti ja ripottelemaan ne kalojen päälle. Jos joku tietää/ymmärtää, kuinka purjo ja korianterinoksat oikeasti pitäisi ruokaan sijoittaa näillä ohjeilla, vinkit ovat tervetulleita.

Epäilin, johtuen juuri roomalaisen ruuan vinkeästä mausta, että jokin niin pliisu kuin keitetty riisi ei olisi mitenkään päin pärjännyt antiikkisen kalan lisukkeena. Onneksi samasta kirjasta löytyi myös

Apiciuksen ohje linssien valmistukseen

225 g vihreitä linssejä
2 pienen purjon valkea osa (tai yhden isomman)
kourallinen tuoretta korianteria
2 tl tuoretta, silputtua minttua tai 1,5 tl kuivattua
1 tl silputtua, tuoretta tuoksuruutaa (tai saman verran kuivattua)
1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 reipasta hyppysellistä asafoetida-jauhetta (tai 5 tippaa uutetta)
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
3 rkl kalakastiketta
(1 rkl defrutumia - kokoonkeitettyä rypälemehua)
1 rkl oliiviöljyä

Jos olet suunnitelmallinen, voit liottaa linssejä yön ylitse. Jos olet kuten minä, ja päätät laittaa linssejä 15 min ennen valmistuksen aloittamista, sekään ei haittaa. Aloita joka tapauksessa huuhtomalla linssit ja laittamalla ne laakeaan paistokasariin, mielellään kannella varustettuun. Jos liotit linssit, keitinvettä tarvitsee vain juuri sen verran, että linssit peittyvät. Muussa tapauksessa käytä vettä hieman reilummin.

Kuumenna linssit keitinvedessään kiehuviksi ja anna porista miedolla lämmöllä. Silppua purjo ja korianteri ja sekoita linssien joukkoon. Yhdistä minttu, tuoksuruuta, mustapippuri, jauhettu korianterinsiemen ja asafoetida ja lisää ne nesteiden kanssa linsseihin, sekoittele hyvin. Keittele kunnes linssit ovat pehmenneet (noin puoli tuntia). Halutessasi voit sekoittaa joukkoon maissitärkkelystä jolloin linssit takertuvat toisiinsa. Tarjoilua varten pirskota päälle vielä oliiviöljyä ja rouhaise tuoretta mustapippuria, jos uskallat. Pippurin määrä on jo melkoinen.

Ja sitten omat huomiot...

Rypälemehua minulla ei tällä kertaa ollut, joten jätin sen kylmästi pois. Defrutumin voi Dalbyn & Graingerin ohjeen mukaan valmistaa keittämällä rypäletuoremehua kunnes määrä on n. 1/3 alkuperäisestä. Keitettyä mehua voi säilyttää jääkaapissa. Toisinaan olen korvaillut defrutumin mielestäni onnistuneesti myös Commandaria St John -viinillä, mutta sekin oli nyt päässyt loppumaan. Kyseinen viini kelpaa muuten myös korvaamaan roomalaisissa resepteissä toisinaan tarvittavaa makeaa viiniä.

Tuoksuruutaa voi olla vaikea löytää Suomesta, mutta senkään kanssa ei kannata yöuniaan menettää. Itse olen kasvatellut sitä palstalla. Se kuitenkin talvehtii meikäläisissä oloissa vähän heikosti. Ruuta voi aiheuttaa allergisia oireita ja on kuulemma isoina annoksina myrkyllinenkin - enpä tuotakaan tiennyt aikaisemmin. Yrttitarha suosittaa korvaamaan sen kyntelillä tai mäkimeiramilla, ja tuskinpa sen kokonaan pois jättämiseenkään maailma kaatuu.

Tässä ruuassa oli tuhdisti mustapippuria, jonka takia se ei oikein tahtonut maistua Pojalle. Perheen nuorimmainen on vähän vieroksunut tulisia makuja tungettuaan hiljattain suuhunsa ja pureskeltuaan - kielloistani huolimatta - kokonaisen kuivatun pikkuchilin, jonka oli omin luvin kähveltänyt maustekaapista. No, Poika ei tehne toiste samaa virhettä, vaikka äidin kiellot kaikuvatkin edelleen kuuroille korville.


Karhuherra sai tämänpäiväisestä ateriasta idean pyytää Aria meille joulun tietämillä Saturnaliaa juhlistamaan - luonnollisesti kokkailun ja bloggailun merkeissä. Ajatus otettiin Äijäruokalassa jo innolla vastaan, joten tästä tulette kuulemaan jatkossa lisää. Suunnitelmissa on jälleen reaaliaikainen bloggaus.

Pannukakkuja aamiaiseksi

Lapsena kadehdin Tupua, Hupua ja Lupua, jotka näyttivät syövän kasapäin pikkulettuja aamiaiseksi. Haaveilin siitä, että saisin syödä samanlaisen aamiaisen kuin Akun veljenpojat. Äitini valisti, että ne eivät olleet lettuja, vaan amerikkalaisia pannukakkuja, ja kastike, joka valui niiden päällä, oli vaahterasiirappia.

Amerikkalaiset pannukakut (n. 15 kpl)
(resepti Myllyn paras)

3 munaa
3 rkl fariinisokeria tai juoksevaa hunajaa
2 dl kermaviiliä tai piimää
2-3 dl maitoa
0,5 dl voisulaa tai öljyä
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa

voita paistamiseen

Vaahdota munat ja sokeri tai hunaja. Sekoita kuiva-aineet keskenään sekä maito, kermaviili ja voisula tai öljy keskenään. Sekoita munavaahtoon vuorotellen jauhoja ja nestettä. Syntyvä taikina on melko paksua.

Paista paksuja, kuohkeita pannukakkuja blinipannulla. Paistolämpö saa olla aika mieto, että pannarit kypsyvät mutta eivät pala. Pinoa lautaselle. Halutessasi kaada valmiiksi pannareiden väliin vaahterasiirappia.

Nauti vaahterasiirapin ja kermavaahdon kanssa.

Linssikeitto

Vaikka talvi ja lumi ovat pian täällä etelässä taas haikea muisto vain, tällaiset säät houkuttelevat syömään kuumaa soppaa. Oheisen keitoksen alkuperäinen ohje on Valion Ruokavuosi-lehdykästä 1/2001, mutta muokkailin sitä hieman sillä mitä jääkaapista löytyi.

Linssikeitto (6-8 annosta)

120 g fileepekonia
voita
1 purjo renkaina (tai silputtu sipuli)
2 varsisellerin vartta viipaleina
3 dl punaisia linssejä
2 perunaa kuutioina
2 porkkanaa kuutioina
1,5 l vettä + 2 kasvisliemikuutiota (tai vastaava määrä fondia)
1 maustemitallinen (1 ml) cayennepippuria
1 tlk tomaattipyreetä
meiramia
suolaa
(tuoretta persilja- tai ruohosipulisilppua)

Viipaloi pekoni ja käristä se kattilassa, lisää tarvittaessa voita. Kuullota viipaloitu purjo/silputtu sipuli ja varsiselleriviipaleet (voissa) pekonin kera. Lisää vesi ja liemikuutiot. Huuhdo linssit siivilässä ja lisää ne kattilaan. Lisää myös peruna- ja porkkanakuutiot ja mausta. Anna kiehua hiljalleen välillä sekoittaen n. 30 min. Tarjoa vaikkapa tuoreiden sämpylöiden kanssa. Viljatuotteet kuulemma auttavat palkokasvien proteiineja imeytymään.

Pekonin voi tietysti jättää pois, jos haluaa kasviskeittoa. Useimmiten olenkin tätä tavannut kasvisversiona keitellä. Myös palsternakka sopii kyytiin hyvin.


Sellainenkin ihme on nyt tosiaan nähty, että olen innostunut leipomaan sämpylöitä.

Kaalipata Polkkapossun vinkein

Tuumasta toimeen, päätimme laittaa kaalipataa Polkkiksen vinkkien mukaan, kun raaka-aineetkin löytyivät omasta takaa kaalia ja lammasjauhelihaa lukuunottamatta. Niin ja meiramia oli pitänyt ostaa jo pidemmän aikaa, joten tulipahan sekin nyt hankituksi. Kun Polkkis ei maininnut ainesmääristä mitään, hämmennettiin keitosta omalla näppituntumalla. Soijarouheesta tai kumiankoista en isommalti välitä, mutta ohrasuurimoita tykkään lykätä kaaliruokiin riisin tilalle. Tämmöinen sovitus Ketun keittiössä saatiin aikaan:

Kaalipata Polkkapossua mukaillen

n. 1,5 kg valkokaali
iso sipuli
3 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä
n. 50 g voita
400 g lampaan jauhelihaa
2 tl dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria
lihalientä*
1,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
2 rkl väkiviinaetikkaa
n. 2 rkl meiramia
0,25 tl neilikkaa
n. 1 dl siirappia
(suolaa)

Suikaloimme kaalin ja porkkanan, silppusimme sipulin ja valkosipulin. Kaikki nämä kulkivat pannussa voissa kuullottamisen kautta kattilaan. Ruskistimme jauhelihan ja sekoitimme siihen dijon-sinapin, suolaa ja mustapippuria. Ja pataan. Nestettä päälle niin että ainekset melkein peittyivät, ja vielä ohrasuurimot mukaan. Perusteellinen sekoittaminen. Maustaminen etikalla, meiramilla ja neilikalla, hauduttelua parahultaisesti pari tuntia nesteen pintaa tarkkaillen (ei tarvinnut lisätä). Lopuksi maun tarkistus, vähän lisää meiramia ja suolaa.



*Lihaliemen kanssa sattui kämmi. Meillä nimittäin oli kaapissa vain häränliha-punaviinifondia, jonka sopivuus tähän tarkoitukseen epäilytti. Kaapeissa kalastelu tuotti saaliiksi vain yhden kasvisliemikuution eikä tiettävästi ruokaa laittava naapurikaan ollut kotona liemikuutioita lainaamassa. Niinpä pataan päätyi puoli litraa kasvislientä ja loput nesteestä muodostui paistinpannun huuhteluvedestä. Hyvää tästä padasta tuli näinkin, mutta aivan täydelliseen ei varmaankaan päästy. Toisinaan tulee liikaa luotettua siihen, mitä kaapista yleensä löytyy, eikä muista tarkistaa asiaa. Samasta syystä meillä on nyt kaksi pulloa kalakastiketta...

Karjalan kunnailta

Tulipa pitkästä aikaa laitettua yhtä perinteistä kotimaista, siis karjalanpaistia. Lapsuudenkodissani tätä syötiin niin usein, että saavutin moniksi vuosiksi jonkinlaisen kylläisyysasteen, mutta näin perheellistymisen myötä moni helppo kotiruokaklassikko on äkkiä alkanut vaikuttaa houkuttelevalta. Ja ehkä aikaakin oli kulunut riittävästi.

Karjalanpaisti äidin ohjeella

n. 600-700 g lihaa, josta puolet possua ja puolet nautaa
iso sipuli
pari laakerinlehteä
kymmenkunta maustepippuria
suolaa
vettä

Lihassa, etenkin possussa, sopii olla rasvaa, se tekee paistista mureampaa. Naudanlihaksi kelpaa oivallisesti joku paistia sitkaampikin osa, koska pitkä haudutus pehmentää sen. Ylenmääräiset kalvot eivät kuitenkaan ole kivoja, eli ne kannattaa poistaa.

Leikkaa liha kuutioiksi (itse teen niistä isohkoja, mutta pienemmäksikin saa pilkkoa). Lohko sipuli. Nakkele lihat, sipulit ja mausteet uunipataan. Kaada päälle kylmää vettä niin paljon että lihat melkein peittyvät.

Laita pata ilman kantta kuumaan (250 astetta) uuniin puoleksi tunniksi, että liha saa vähän väriä. Jotkut tykkäävät ruskistaa lihan ennen pataan pistämistä. Sen jälkeen tarkista että nestettä on jäljellä, laita kansi päälle ja hauduta ainakin tunnin ajan n. 150 asteessa. Välillä kannattaa tarkistaa, ettei liha pääse kuivumaan.

Tästä perusohjeesta voi sitten lähteä säätämään erilaisia versioita. Meillä paistiin on päätynyt ainakin - yllätys, yllätys - sieniä ja liemeksi tummaa olutta, jolta pohjalta syntyi olutpossu.

Isänpäivän lammashaaste

Isänpäivän kunniaksi kutsuimme Karhuherran vanhemmat syömään. Yrttisten lammasrullien lisäkkeenä tarjottiin maa-artisokkaperunavuokaa (johon saatiin raaka-aineet omasta maasta) ja lammasrullien paistoliemestä sävellettyä punaviinikastiketta. Viini oli Karhuherran isän tuoma espanjalainen Cepas del Zorro, eli kirjaimellisesti "Ketun viiniköynnökset" tai vapaasti suomentaen myös "Ketun sukupuu(t)".

Näillä rullilla osallistumme myös marraskuun ruokahaasteeseen. Reseptit kastiketta lukuunottamatta ovat peräisin Gloriasta, mutta vuosikerrasta ja numerosta ei valitettavasti ole tietoa, koska olen aikanaan ottanut talteen vain reseptit.

Yrttiset lammasrullat

1 lampaan ulkofile / syöjä
reilusti rucolaa
2-3 valkosipulinkynttä
2-3 varsisellerin vartta
oksa tuoretta rosmariinia (riivi lehdet täytteeseen)
mustapippuria, suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Viipaloi varsisellerin varret ja ryöppää paloja minuutin ajan kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä. Valuta. Hienonna varsiselleri, valkosipulinkynnet ja rucola. Sekoita joukkoon rosmariini, mustapippuri ja suola. Leikkaa fileet auki toisesta sivusta niin että ne aukeavat kuin kirja, ja täytä ne selleri-rucolaseoksella. Rullaa ja kiinnitä käärö cocktailtikuilla. Ruskista rullien pinta pannussa öljytilkassa ja kypsennä lopuksi 200 asteisessa uunissa 10-15 min.


Punaviinikastike lammasrullille

n. 1 dl lampaan paistolientä
1 dl punaviiniä
1 dl (ruoka)kermaa
loraus soijakastiketta
maizena-suurustetta
rosmariinia
mustapippuria
(suolaa)

Mittaa kasariin paistoliemi, punaviini ja kerma ja keitä hetki kokoon. Mausta rosmariinilla, mustapippurilla ja lorauksella soijaa sekä tarvittaessa lisää suolaa. Suurusta.

Peruna-maa-artisokkavuoka

8 perunaa
8 maa-artisokkaa
5 valkosipulinkynttä
suolaa, mustapippuria
2 dl ruokakermaa

Suikaloi kuoritut perunat ja maa-artisokat. Mausta suikaleet suolalla ja mustapippurilla ja pane ne voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle kerma ja paista noin tunnin ajan 200 asteessa. Peitä paistos foliolla uunista ottamisen jälkeen niin se pysyy lämpimänä lammasrullien uunittamisen ajan.

Mustatorvisienikastike pihville

Mitäpä sitä puheita pitämään, tässä sienifriikin keittiöstä sienikastike joka pärjää pihville.

Mustatorvisienikastike

1 l tuoreita, puhdistettuja mustatorvisieniä tai n. 2 dl kuivattuja (liota ja valuta kuivatut sienet)
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
puolikas keskikokoisesta purjosta
2 dl ruokakermaa
0,5 dl vettä
3 rkl vahvaa kahvia (espressoa)
pippurisekoitusta (rouhittua rosé-, musta-, valko- ja viherpippuria)
suolaa

Jos käytät tuoreita sieniä, paloittele sienet ja paista niitä hetki kuivassa pannussa jotta enin neste haihtuu. (Kuivattuja, liotettuja ja valutettuja sieniä ei tarvitse esipaistaa.) Lisää pannuun rasva ja ripottele sekaan jauhot. Kaada joukkoon kerma hyvin sekoittaen. Lisää vesi, kahvi, ohuiksi renkaiksi leikattu purjo ja mausteet. Anna hautua 10 minuuttia ja tarkista maku. Tarjoa pihvien kanssa.

Beelsebubin spagettia

Tällaisena koleana syysiltana maistuu ja lämmittää spaghetti al diavolo eli spagetti sielunvihollisen tapaan. Resepti on alunperin Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Pastatieto, joskin olemme hieman muuttaneet sitä omaan makuumme. Periaatteessa tämä Carbonaran sukulaispasta valmistuu melko nopeasti mutta hyvää valmistelua se oikeastaan edellyttää. Koska lopussa lisättävä konjakki tuskin ehtii ainakaan kokonaan haihtua, emme suosittele tätä lapsille.

Spaghetti al diavolo
4 annosta

400 g spagettia
2-3 viipaletta pekonia
runsas 2 g voita tai 3 rkl oliiviöljyä
4 kananmunaa (huoneenlämpöisiä)
runsas 1 dl raastettua parmesaania
6 viipaletta peperoni-makkaraa (ei liian ohutta)
1/4 tl mustapippuria
pala maustepaprikaa eli chilipalkoa (tai vaihtoehtoisesti n. 15 tippaa Tabascoa munaseokseen)

Konjakkikastike:
50 g voita
0,75 dl hyvää konjakkia
4-5 tippaa Tabascoa
20 tippaa Worcestershire-kastiketta
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl mustapippuria
pala maustepaprikaa
4 rkl kermaa

Tämän ruuan laitto kannattaa aloittaa laittamalla pastan keitinveden kiehumaan sekä aloittamalla kastikkeen valmistelut: pekonin ja peperonin paloittelu, parmesaanin raastaminen, munien rikkominen tarjoiluastiaan sekä kaikkien muiden tarpeiden ottaminen valmiiksi esille, tämä kastike valmistuu yllättävän nopeasti, kun hommat saa käyntiin.

Ruskista pieniksi paloiksi leikattu pekoni voissa tai öljyssä ja pidä lämpimänä. Sekoita tarjoiluastiassa kananmunat, parmesaani ja kuutioiksi leikattu peperoni-viipaleet ja mausta mustapippurilla. Tarjoiluastiana olemme täällä Ketun keittiössä käyttäneet isohkoa Iittala-Hackmanin teräskulhoa, jonka panemme tiskipäydän lavuaariin hanakuumaan veteen lämpenemään ja josta se otetaan pois vasta kun kaikki tarvittava on kaadettu siihen. Tällä olemme varmistaneet sen, että muna kypsyy ainakin osittain. Kylmä astia kun tuppaa jäähdyttämään myös sinne kaadetun ruoan turhan nopeasti.

Valmista konjakkikastike: sulata voi pienessä kattilassa mutta älä ruskista sitä. Lisää puolet konjakista sekä Tabasco ja Worcestershire-kastike ja pippurit. Me olemme antaneet ensin voin sulaa ja sitten otamme kattilan pois tulelta mausteiden lisäämisen ajaksi. Näin vältymme vahingossa ruskistamasta voita. Sitten lisätään maustepaprika ja kerma, annetaan kastikkeen lämmetä koko ajan kevyesti sekoittaen, ettei kastike pääse kiehahtamaan. Lisää loppu konjakki juuri ennen pastan päälle kaatamista.

Keitä pasta vedessä, johon on suolan lisäksi pantu maustepaprikan pala, valuta ja kaada nopeasti tarjoiluastiaan kananmunien päälle. Lisää lämpiminä pidetty pekoni ja kuuma konjakkikastike. Sekoita hyvin, niin että kananmunat kypsyvät ja tarjoa heti.

Arviomme mukaan kaiken muun laadinnassa menee suunnilleen yhtä paljon aikaa, kun pastaveden kiehumaan saamisessa ja pastan keittämisessä, mikä onkin ihanteellista. Kun kaikki muu on saatu valmiiksi, pastakin on valmista valutettavaksi. Maustepaprikan sijasta olemme tavanneet käyttää Hämeentien etnisistä kaupoista ostettuja pieniä, punaisia ja äkäisiä chilejä, joita käytämme menestyksellä myös kestosuosikkipastassamme, Penne arrabbiatassa.

Lauantai-iltana saunan jälkeen

Karhuherralla on jo ennen yhteisen ajanlaskumme alkua ollut Jyrki Sukulan mainio pizzaresepti. Oli siis syntyä paniikki, kun reseptin sisältänyttä printtiä ei meinannut löytyä, mutta onneksi tietokoneen kätköistä löytyi tiedosto pizza.txt.

Pizzan pohja
(2 ison ruokalautasen kokoista pizzaa)

1 dl vettä
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, n.40 astetta.
ja lisää veden joukkoon suola ja jauhot sekä hunaja. Sekoita taikinaksi. Lisää öljy ja muovaa taikina palloksi. Taikina on sopivan paksuista kun se irtoaa sekä käsistä että sekoituskulhosta

Nostata taikinaa hetki liinalla peitettynä lämpimässä paikassa. Jaa taikina kahtia ja muovaa jauhotetuin käsin ohuiksi pyörylöiksi.

Tomaattikastike:

1/2 dl tomaattipyrettä (olemme laittaneet 70 g tölkillisen)
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
mustapippuria
cayennepippuria

Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi kastikkeeksi, jolla voitelet pizzapohjat. Sen jälkeen voitkin täyttää ne mieleiselläsi tavalla. Meidän pizzoihimme päätyi tällä kertaa sitä mitä kaapista löytyi eli pepperonia, punasipulia, kapriksia ja mozzarellaraastetta. Ja tietysti oreganoa.

Paista pizzaa kuumassa (250 astetta) uunissa vajaat 10 minuuttia kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä ja pohja paistunut.

Hyväksi hankinnaksi olemme havainneet muutamia vuosia sitten Pohjois-Karjalaan suuntautuneelta kesälomareissulta mukaan tarttuneen pizzakiven, eli vuolukivisen hieman uuniritilää pienemmän hiotun kivilaatan, joka asetetaan kylmään uuniin ja kuumennetaan. Sen päällä pizzan pohja paistuu mukavan rapeaksi.

Yllätyspihvit

Ennen vanhaan joka mökillä tapasi olla haltija eli tonttu. Kaupungistumisen ja maaltapaon seurauksena nämä olennot kävivät uhanalaisiksi, mutta voisin vaikka vannoa, että meillä on kodinhaltija. Työpäivän aikana jääkaappiimme nimittäin ilmestyi naudan ulkofileepihvejä. Onneksi Karhuherra ehätti vielä kauppaankin ja hankki punaviinikastikkeen ainesosista puuttuvat. Pihvien seurana maistuvat kasvikset, kuten höyrytetty parsakaali ja rakuunaporkkanat.

Punaviinikastike
(Maku-lehden reseptillä)

3 dl punaviiniä
3 dl vahvaa lihalientä
5 kokonaista mustapippuria
muutama timjamin tai 1 rosmariinin oksa
1 laakerinlehti
1-2 salottisipulia
1 pieni porkkana
(pala kanelitankoa)
2 rkl vehnäjauhoja tai maissitärkkelystä
1 rkl siirappia
25 g voita

Sekoita viini ja lihaliemi kattilassa ja lisää mausteet, pilkottu sipuli ja porkkana (ja pieni pala kanelitankoa jos haluat). Anna kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia.

Siivilöi kastike, jota pitäisi nyt olla n. 4 dl. Lisää tarvittaessa punaviiniä tai lihalientä. Sekoita jauhot tai maissitärkkelys tilkkaan vettä (tai viiniä) ja kaada seos kastikkeeseen koko ajan sekoittaen. Anna kypsyä vielä noin 5 minuuttia. Lisää siirappi ja voinokareet joukkoon voimakkaasti vatkaten.


Rakuunaporkkanat
(muistaakseni Mysi Lahtisen reseptillä)

muutama porkkana
1-2 rkl voita
ripaus suolaa
teelusikallinen (ruskeaa) sokeria
reilusti kuivattua rakuunaa

Viipaloi tai suikaloi porkkanat. Kiehauta ne ja valuta vesi pois. Lisää kattilaan muutama nokare voita, ripaus suolaa, sokeri ja reilusti kuivattua rakuunaa ja ravistele reippaasti (kansi päällä!) jotta porkkanat maustuvaat.

Tuore, silputtu rakuunakin varmasti toimisi hyvin.

Vielä kerran kurpitsa...

Sillä sipulin syyskuun ruokahaasteeseen postaama kurpitsarisotto kuulosti niin hyvältä, että päätin kokeilla sitä itsekin.Pahan tapani mukaan aloin lukea reseptiä tarkemmin vasta lauantai-iltana kauppojen mentyä kiinni. Salvia parvekkeella vetelee viimeisiään eikä suuresta kurpitsastammekaan ollut enää jäljellä kuin n. 360 g, joten täytyi tehdä kurpitsarisotosta vähän omanlainen sovellus. Pekonia olisi voinut olla hiukan enemmänkin, mutta hyvää tämä oli koko kolmihenkisen raadin mielestä.

Keltainen kurpitsarisotto

1 sipuli
400 g arborio-riisiä
n. litra kasvislientä kuutiosta tai fondista
n. 400 g keltaista kurpitsaa
oliiviöljyä
3 siivua pekonia
3 pientä chiliä
kymmenkunta salvian lehteä
kourallinen kurpitsansiemeniä
1,5 dl valkoviiniä
n. 25 g voita
reilusti raastettua parmesaania
suolaa, mustapippuria myllystä
hyppysellinen sahramia

Kuori kurpitsa ja viipaloi se n. puolen sentin viipaleiksi. Pyörittele kurpitsaviipaleet oliiviöljyssä ja laita ne uunivuokaan. Jauha päälle vähän mustapippuria ja suolaa ja laita ne uuniin 180 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Suikaloi pekoni. Lorauta pannuun oliiviöljyä, heitä perään kolme pientä chiliä ja paista pekoni pannussa rapeaksi.

Kun kurpitsa on ollut uunissa puolen tuntia, sirota sen päälle silputtu salvia ja puolet kurpitsansiemenistä. Pistä vielä 5-10 minuutiksi takaisin uuniin riippuen siitä kuinka pehmeitä ne jo ovat. Ota sitten kurpitsa uunista ja muussaa se esim. haarukalla. Sekoita pekoni kurpitsamössöön.

Valmista risotto: kuumenna kasvisliemi. Kuullota sipuli oliiviöljyssä pannulla. Lisää riisi ja kääntele sitä niin että se on öljyssä kauttaaltaan. Lisää kasvislientä pari desiä kerrallaan ja keitä hiljaisella tulella. Odota että edellinen liemi on imeytynyt ennen kuin lisäät lientä. Lisäile lientä ja keittele kaikessa rauhassa kunnes riisi on miltei kypsää. Sen jälkeen sekoita sahrami desilitraan vettä ja lisää se risottoon sekoittaen hyvin. Lopuksi lisää joukkoon valkoviini, kurpitsamössö, muutama nokare voita ja pari kourallista raastettua parmesaania sekä mausta suolalla ja mustapippurilla. Koristele halutessasi kurpitsansiemenillä ja ripottele päälle raastettua parmesaania.

Sisko sopassa

Hiukan olemme lipsuneet tavoitteesta kokata ja blogata joka kuukausi jonkin itsellemmekin uuden ruoan, tosin puolustaudun sillä että kesästä iso osa kului allekirjoittaneelta muualla kuin kotimaassa ja ruoatkin tulivat reissun päällä ollessa enimmäkseen "talon puolesta". Nyt lupaan kuitenkin ryhdistäytyä.

Rahola valistaa, että siskonmakkaran nimellä ei (onneksi?!) ole todellisuudessa mitään tekemistä siskon kanssa. Siskonmakkarakeittoa en ole koskaan ennen laittanut, tosin syönyt olen, joten aivan uutena ruokalajina sitä ei ehkä voi pitää. Rahola huomauttaa, että muuhun ei siskonmakkaraa osatakaan Suomessa käyttää. Itse aloin jo pohtia, onnistuisiko siskonmakkarasta väsätä jonkinmoinen suomi-versio Jamien makkara-metsäsienipastasta.

Siskonmakkarakeitto

8 perunaa
2 porkkanaa
pieni palsternakka
pieni purjo
500 g siskonmakkaroita
1,5 l vettä
kasvisliemikuutiota tai fondia
n. 10 kpl maustepippureita
suolaa
(paahdettua sipulia)

Kuori ja kuutioi juurekset ja perunat ja viipaloi purjo. Laita kasvikset kiehumaan kasvisliemeen, johon heität maustepippurit.

Sillä aikaa paista siskonmakkarat: purista makkarasta pallukoita paistinpannulle, joka ei ole kovin kuuma, ja paista ne ahkerasti käännellen - makkarapallot ottavat helposti kiinni pannuun.

Kun makkarat on paistettu, alkavat kasvikset toivottavasti ollakin kypsyneet sopivasti (ne saavat olla vielä hiukan kovia). Lisää makkarat kattilaan ja keitä vielä kymmenkunta minuuttia miedolla lämmöllä. Tässä vaiheessa makkarat vielä pullistuvat melkoisesti - jouduin vaihtamaan kolmen litran kattilan kesken kaiken isompaan!

Tuore, silputtu persilja olisi sopinut soppaan, mutta yrttien aika alkaa olla ohi niin palstalla kuin parvekkeellakin.

Kurpitsahillo

eli mitä tehdä neljän kilon kurpitsasta

Perjantaisten kurpitsajuhlien jäljiltä meillä oli vielä runsaasti kurpitsaa. Säästin vielä pienen palasen (noin puoli kiloa) tehdäkseni siitä ruokaa, mutta loput keitin hilloksi. Tämä hillo on havaittu erityisen hyväksi pinaattilettujen kanssa, mutta voi sitä toki muuhunkin käyttää. Vierailla voi sitten arvuutella, mitä hillossa on. Onpa siitä kertaalleen tehty maistuvaa kurpitsapiirakkaakin, ja joulutortuntäytteeksikin se on päätynyt.

Kurpitsa-kanelihillo
(ET-lehti 8/1998)
2 kg kurpitsakuutioita
tilkka vettä
1,5 kg hillosokeria
4 tl kanelia
(1 tl atamon-jauhetta)

Laita kattilan pohjalle sen verran vettä että kurpitsa ei pala pohjaan ja keitä kurpitsakuutiot pehmeiksi. Soseuta kurpitsa. Lisää hillosokeri ja kaneli ja keitä n. 20 min. Tölkitä kuuma hillo puhtaisiin lasipurkkeihin.


Tapaan lisätä valmiiseen hilloon teelusikallisen atamon-säilöntäainetta, jonka muistelen olleen täsmälleen samanlaisessa pussissa jo silloin kun olin lapsi. Purkit huuhtelen väkevällä atamon-liuoksella (1 dl vettä + 1 tl atamon-jauhetta). Hilloni eivät ole ikinä homehtuneet.

Kurpitsajuhla

Äijäruokala ja Ketun keittiö päättivät yhdistää voimansa ja tehdä kaiken kurpitsasta - alkupalat, pääruoan ja jälkkärin. Sen kunniaksi päätimme myös polkata ruoanlaiton reaaliaikaisesti. Tämä on vastauksemme syyskuun ruokahaasteeseen.


Imaami uuniin
Pyörtyneet imaamit (Imam bayildi) valmistetaan tavallisesti munakoisosta, mutta koska teemana on kurpitsa, Ari toi raaka-aineeksi muhkean kesäkurpitsan. Sattui pieniä kommelluksia Ketturouvan intoutuessa viiltelemään ylenmäärin tomaatteja kaltattavaksi täytettä varten ennen kuin tuli kysyneeksi vastuulliselta kokilta eli Arilta montako niitä taas tarvittiinkaan - ja tämä jo ennen kuin viiniä oli päästy edes maistamaan.

Yhden imaamin valmistamiseen käytettiin:

1 isohko kesäkurpitsa, leikataan auki ja koverretaan sisus pois
1 isohko sipuli silputtuna
2 isoa valkosipulin kynttä hienoksi hakattuna
3 kaltattua ja kuorittua ja silputtua tomaattia, siemenet poistetaan
silputtua tilliä ja persiljaa
suolaa
reilu 0,5 dl oliiviöljyä

Sipuli, valkosipuli, tomaatit ja silputut yrtit sekoitettiin ja sekaan lisättiin ripaus suolaa ja tilkka oliiviöljyä. Lopuksi koko komeuden päälle kaadettiin puoli desiä oliiviöljyä. Tämä kokoonpano meni uuniin noin tunniksi. Reseptissä ei paljastettu lämpötilaa, mutta ajattelimme, että 180 astetta olisi parahultainen.




20:20 Noin 10 minuutin uunituksen jälkeen: herkullinen valkosipulin tuoksu alkaa levitä ympäristöön. Nyt on saatu jo viiniäkin laseihin (La Buxynoise Pinot Noir 2007).

klo 20:30 Possu tirisee pannulla, eli pääruokaa tehdään.

Paistettua porsasta kurpitsan kera (4:lle)

350 g suikaloitua porsasta (meillä oli n. 500 g fileetä)
300 g kurpitsanmaltoa
oliiviöljyä, voita
suolaa, pippuria
2,5 dl valkoviinia
ruokosokeria tai hunajaa

Possu ruskistetaan kuumassa pannussa vähässä voissa ja öljyssä.
Kun liha on ruskistunut, lisätään kuutioitu kurpitsa, sekoitetaan, lisätään kauhallinen lihalientä, valkoviini ja hieman ruokosokeria tai hunajaa. Vähennetään lämpöä ja annetaan hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisätään suolaa ja pippuria maun mukaan.




Asiaa paistinpannusta kun nyt tuli puheeksi: Hyvät ihmiset, älkää laittako paistinpannua astianpesukoneeseen vaikka se konepesun muka kestäisikin. Astianpesukoneiden pesuaineet poistavat nimittäin rasvan vähän turhankin tehokkaasti - paistinpannulle tekee hyvää säilyttää pieni rasvakerros pinnassa koko ajan.

21:16 Paikkoja siistitään ja pöydällä on enää vain kurpitsanpuolikas, oliiviöljypullo, äijakamera ja dekantteri. Lashit ovat tyhjiä. Tuoksut ovat erittäin lupaavia.

21:21 Ari lupasi tehdä jäljelle jääneestä tillistä tillilihaa. Odotamme polkkausta!

21:28 Pääsemme maistelemaan imaamia. Reseptissä neuvottiin tarjoamaan ruoka kylmänä ja puristamaan päälle sitruunamehua. Noudatimme ohjeista jälkimmäistä.

21:38 Imaami maistui oikein hyvältä. Vuoan pohjalle valunut öljy kannattaa myös nauttia leivän kanssa, siihen on tarttunut paljon hyvää makua. Siirrymme pääruokaan.

21:50 Possu on jalo eläin. Myös kurpitsan kanssa. Valmistamamme reilunpuoleinen neljän hengen annos riitti hyvin kolmelle.

21:57 Täytyy sanoa, että olemme hyviä. Ja viinikin on hyvää (portugalilainen Dom Dinis Reserva 2003). Kakkua täytyy vielä hieman odottaa.

22:28 Kakku uunista ulos. Tämä on ihka ensimmäinen kakku, jonka olen paistanut kaasu-uunilla elettyäni sellaisen kanssa vuodesta 2000, ja vaikka itse sanonkin, sehän näyttää hienolta! Tuoksu muistuttaa piparkakkua.


22:33 Arin kommentti: Tää on jännittävää.

Mausteinen kurpitsakakku

600 g kurpitsan maltoa
300 g vehnäjauhoja
200 g sultana-rusinoita
250 g sokeria
3 kananmunaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl kardemummaa
4 rkl oliiviöljyä
puoli pussia (n. 5 g) kuivahiivaa
tomusokeria pinnalle

Viipaloi kurpitsa n. 2 cm viipaleiksi. Laita kurpitsaviipaleet laakeassa vuoassa uuniin varttitunniksi, ja soseuta ne sen jälkeen. Sekoita kurpitsasoseeseen rusinat ja oliiviöljy.

Sekoita jauhot, mausteet ja kuivahiiva keskenään. Vaahdota toisessa astiassa kananmunat ja sokeri. Sekoita muna-sokerivaahtoon kurpitsaseos ja jauhot.

Voitele vuoka, jauhota se ja kaada taikina vuokaan. Paista n. tunnin ajan 180 asteessa.

Luonnehdinta kakun mausta ja koostumuksesta: Kuvitelkaa syövänne piimäkakun, pullan ja piparkakun yhdistelmää. Hyvin täyttävää.

Jälkiruokaviini: Ketturouvan joskus Kreikasta tuoma Samos Vin Doux 2002. Jännää sekin.

Musiikki
Synkkien laulujen maa (ruoanlaitto)
Comedian harmonists (alku- ja pääruoka)
Rajaton sings Abba with Lahti Symphony Orchestra (jälkiruoka ja jälkipuinti)
Mary Coughlan: After the Fall (hylsyjen heittely)

Lähdeteokset:
Basan, Ghillie: The Middle Eastern Kitchen
Nizzoli, Arneo: Kurpitsa. Italialaisen keittiön perinteikkäitä ohjeita.

Tribuutti Pastanjauhajille

Koska tuurimoottori lakkaa kulkemasta syyskuun lopulla eikä meillä ole omaa venettä (ainakaan vielä), kävimme menneenä viikonloppuna laittamassa kesäkodin talvikuntoon. Lämmitimme myös ihka ensimmäisen kerran tuvan leivinuunin, ja valmistimme siinä burgundinpataa Pastanjauhajien ohjeella. Tässä palasimme tietyllä tavalla alkujuurille, koska juuri burgundinpadan ohje vei meidät ensimmäistä kertaa Pastanjauhajien blogiin ja tutustutti meidät ruokabloggaamisen ihmeelliseen maailmaan. Lisäksi - vaikka kaasu-uunissakin valmistettuna jauhantakeittiön pata oli erinomaisen herkullista - olemme siitä saakka haikailleet valmistaa sitä Rosmariinin ja Pippurimyllyn tavoin leivinuunissa. Ja niinhän se tuli todistetuksi, että hyvä voi vielä parantua.


Siinä sivussa kypsyi leivinuunissa myös paahtopaisti, jolle saatiin sopivasti kyytipojaksi tattimuhennos metsästä löytyneistä muutamasta myöhäisestä herkkutatista.

Herkkutattimuhennos (2-3 annosta)

pilkottuja, puhdistettuja herkkutatteja
silputtu sipuli
voita
n. 2 dl ruokakermaa
2 tl maizenaa
suolaa, pippuria

Kuullota sipuli ja sienet voissa kasarissa. Lisää kerma ja keittele jonkin aikaa miedolla lämmöllä, suurusta haluttaessa maizenalla jonka olet sekoittanut vesitilkkaan ja mausta suolalla ja pippurilla.


Vaikka tattisaalis jäi pieneksi, rouskuja suolattavaksi löytyi sitäkin runsaammin. Etenkin karvalaukut olivat runsaslukuisia ja kauniita. Ensi talven mittaan niistä syntyy erilaisia sieniruokia.

Ja koska muutkin, niin mekin: tältä näyttää kettuväen kesäkodin kulinaarinen sydän.