Ruokavuosi 2010

Sillä sipulin Merituuli haastoi näin vuoden alussa pohtimaan, mitkä olivat itse kunkin ruokabloggaajan vuoden 2010 ruokaisia huippuhetkiä. Tartunpa siis toimeen ennen kuin tammikuu ehtii kokonaan ohitse.

Alkuvuoden (tammi-helmikuu) parasta antia tammikuisen bloggaajatapaamisen lisäksi oli se, että löysin sisäisen jauhopeukaloni. Tuloksena syntyi mm. kakkuja Pojan syntymäpäiville ja Fredrikan torttuja, joita ajattelinkin lähiaikoina pyöräyttää pellillisen (runebergintorttu on yksi lempileivoksistani).

Maaliskuun ehdoton huippukohta puolestaan oli se, kun saimme kestitä italialaista ruokavierasta, joka kehui aterian maasta taivaisiin ja muisteli vielä puoli vuotta myöhemmin tavatessamme lakkahillokkeen kanssa tarjottua lämmitettyä leipäjuustoa. Suomalainen ruoka on hyvää!  

Huhtikuun vietimme hiljaiseloa, kun pääsiäinenkin meni muiden eväissä, mutta toukokuun aloitimme sitäkin herkullisemmissa merkeissä vappulounaalla. Kevät on myös parsan juhlaa. Erityisesti meitä miellyttivät keittiöömme jäädäkseen tulleet grillatut parsat.

Kesäkuun ja kenties koko tähänastisen elämäni ruokaelämys (vaikka polkkaus tulikin tehtyä vasta heinäkuun puolella) oli Café des Musées Pariisissa. Varsinkin se ihana parsa. Aion yrittää tehdä jotakin edes etäisesti samankaltaista keväämmällä. Muutenkin Pariisinmatkalla tuli koettua onnistuneita ruoka- ja ruokailuelämyksiä - jos kohta kongressipaikan lounaskuppilan taso ei päätä huimannut, ja paria päivää lukuunottamatta söinkin mieluummin muualla. Ranskalaisuuskaan ei tee ruuasta automaattisesti hyvää.

Heinä-elokuun helteet pitivät meidät lomatunnelmissa. Kesäkodin keittiö oli kokkailuun liian kuuma, ja pihalla grillissä valmistui enimmäkseen vanhoja suosikkeja - poikkeuksena sentään synttärijuhlinta elokuun alussa. Fenkolin ja karitsan yhdistelmään menneenä vuonna muuten vallan ihastuin, sitä tuli laitettua useampaankin kertaan.

Syyskuussa saimme kaikkien aikojen tattisaaliin, jota onkin sitten syöty siitä lähtien. Tatteja on niiden tavanomaisten soosien lisäksi nähty mm. piirakassa ja sitruunalla maustettuna lisukkeena.Viimeksi eilen niitä päätyi iltapalaksi nautittuun munakkaaseen yhdessä kinkun ja sipulin kanssa.

Lokakuussa kävin Ammanissa ulkona syömässä. Siellä join myös toistaiseksi elämäni parhaan (lisäksi alkoholittoman!) drinkin.

Marraskuussa vietimme kekriä. Menetimme myös kyyttöneitsyytemme patapaistilla, mutta oma suoritus ei ikävä kyllä ollut aivan kympin arvoinen. Sen sijaan hirvipihvit ja uunijuurekset saivat varauksettoman hyväksyntämme.

Joulukuussa söimme Mannerheimin pöydässä, vietimme niin pikku- kuin jälkijouluakin ja tietenkin juhlistimme Saturnaliaa. 

Viime vuonna ylsimme tavoitteeseemme polkata enemmän kuin koskaan (86 postausta on 22 enemmän kuin vuonna 2009, joka oli edellinen huippuvuotemme), vaikka hiukan fuskasin "polkkaus viikossa, kaksi parhaassa" -tavoitteesta sikäli että toisinaan kirjoittelin useamman postauksen samalla viikolla, kun taas jotkut kuukaudet jäivät vain parille postaukselle. Tänä vuonna aiomme panna vielä paremmaksi!

Muuten jatkamme Ketun keittiössä tutulla linjalla: jotain kotimaista, jotain kansainvälistä, enimmäkseen arkeen mutta joskus juhlaankin.

Hyvää ruokavuotta 2011!