keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ammanissa ulkona syömässä

Kokkailut ovat jääneet viime aikoina vähiin, koska olin parin viikon (työ)matkalla Jordaniassa. Matka ei ollut varsinaisesti kulinaristinen, vaikka popsinkin instituutissa ihan maittavat lounaat joka päivä, mutta sentään tuli käytyä muutaman kerran ulkonakin syömässä.

Jordaniassa niin sanottua paikallista ruokaa tarjoavat ravintolat tarjoavat yleensä ruokaa, joka tunnetaan arabimaissa Libanonista ja Syyriasta Egyptiin. Erityisen suositeltavia ovat alkupalat, mezet, joihin kuuluu erilaisia tahnoja (kuten kik-herneestä ja tahinista valmistettua hummusta,


munakoisopohjaista mutabbalia ja paksua jogurttia, labanehia), leipää, salaatteja - esimerkiksi persiljaista tabboulehia tai leipäsalaattia, fattoushia


Tahnojen ja salaattien lisäksi mezeihin kuuluu esimerkiksi erilaisia grillattuja lihoja kuten pieniä vartaita tai lampaankyljyksiä, ja pieniä, mausteisia makkaroita. Jordaniassa ruoka ei yleisesti ottaen ole kovin voimakkaasti maustettua, eikä varsinkaan tulisia mausteita juurikaan käytetä.

Ammanissa on useita ravintoloita jotka tarjoavat arabiruokaa. Reem Al-Bawadi, jossa tällä kertaa vierailin, on iso, orientaaliseen (vai pitäisikö sanoa orientalistiseen?) tyyliin sisustettu ravintola, joka on myös paikallisten suosiossa, ja taksikuskitkin löytävät todennäköisesti perille pelkällä ravintolan nimellä. Tarjontaa löytyy paikallisesta pizzaan ja pastaan. Ravintola on varsin hinnakas, pääruokien hinnat pyörivät päälle kolmenkymmenen dinaarin.

Mezepöydän sen sijaan saa suuremmallekin joukolle verraten edullisesti. Parhaita olivat grillatut lampaan munuaiset/maksat sipulin kanssa, pienet lammasmakkarat ja jauhelihalla täytetyt kubba-pullat. Annoksia täydennetään niin kauan kuin seurue haluaa. Pelkillä mezeilläkin saa vatsan täyteen, mutta halutessaan voi myös jatkaa pääruokaan. Aterian päätteeksi voi tilata pöytään vesipiipun (shisha/nargila/'argila) ja nauttia vaikkapa mintulla tai vesimelonilla maustetusta piipullisesta. Piipun voi myös jakaa useamman hengen kesken, hygieenisesti jokainen piiputtelija saa vaihdettavan muovisen suukappaleen. Uusia hiiliä tuodaan niin kauan kuin halutaan. Kuuden hengen seurueellemme mezet ja kaksi piipullista tekivät vajaata 20 Jordanian dinaaria (suunnilleen saman verran euroja) per henki. Ravintola on suosittu, joten pöytävaraus saattaa olla tarpeen. Alkoholia ei tarjoilla, mutta kannattaa kokeilla paikallisia raikkaita hedelmäjuomia, kuten sitruuna-minttujuomaa.


Mikäli matka suuntautuu Ammanin ulkopuolelle, Madabassa mosaiikkeja ihailevan kannattaa vierailla Haret Jdoudna -ravintolassa. Suosittuun perheravintolaan on hyvä tehdä pöytävaraus ennakkoon, mutta ainakin pienemmälle seurueelle se voi hyvin onnistua samanakin päivänä. Tarjolla on huolella valmistettuja mezejä ja paikallista ruokaa viihtyisässä ympäristössä. Haret J'doudna tarjoilee myös alkoholijuomia.



Lounaskattausta tai kahvittelua kaipaava voi Ammanissa suunnata Wild Jordan -luontokeskuksen yhteydessä sijaitsevaan Wild Jordan -kahvilaan, josta on komeat näkymät Amman Citadelin suuntaan. Lounaaksi nauttimani kanaburgeri avokadon kera oli maukas.


Parasta antia oli kuitenkin mintulla maustettu sitruuna-limettisorbetti, lemon freeze, joka oli ehkä paras koskaan nauttimani drinkki. Asiakkaat ovat enimmäkseen länsimaisia. Kahvilan miinuspuolena on keittiöstä kantautuva melu - toivottavasti kokilla on kuulosuojaimet. Silti sorbetti kannattaa käydä juomassa.


Helteessä virkistäviä tuoreista hedelmistä ja jäähileestä valmistettuja juomia (sherbet) voi ostaa myös pienistä kadunvarsikojuista edulliseen hintaan. Tämä kypsästä vesimelonista tehty sorbetti vei kielen mennessään:


Kevyttä hiukopalaa voi hakea paikalliseen malliin shawerma-kioskista. Shawerma on ohueen shrak-leipään rullaksi käärittyä kebablihaa tai -kanaa, yleensä höystettynä esimerkiksi sipulilla tai tomaatilla. Monesta shawermapuodista voi ostaa myös falafelejä, tai niillä täytetyn sandwichin, jossa sämpylän välissä on hummusta ja kikhernepullia. Ammanin ehkä paras shawermakioski löytyy Second Circleltä. Ilta-aikaan kannattaa varautua pitkään jonoon. Tyypillisesti käärön hinta on noin neljännes - puoli dinaaria.

8 kommenttia:

Kissaemo kirjoitti...

Kyllä tuli vesi kielelle näitä kuvia katsellessa ja juttuja lukiessa!

ari kirjoitti...

Kiinnostavaa luettavaa ja tuolla tekisi mieli joskus käydä. Wikipedia kertoo, että English is widely understood mikä on tietysti potentiaalisen turistin kannalta miellyttävää.

tei kirjoitti...

Nayttaa tosi hyvalta. Olisikin vaihteeksi kiva oleskella paikassa, jossa kaytetaan paljon tuoreita kasviksia ja raakana.

Ketturouva kirjoitti...

Kissaemo, ehkä jonkun kerran laitammekin teille mezejä? :)

ari, se on totta, Ammanissa ja turistikohteissa englannilla yleensä pärjää.

tei, eikö siellä teilläpäin sitten käytetä tuoreita kasviksia? :o

tei kirjoitti...

Tuoreudesta ei tieda, kun kaikki uppopaistetaan, hoyrytetaan tai keitetaan lotkoksi. Vihannesten syominen raakana on taalla pain maailmaa aivan tuntematon kasite, poikkeuksena tosin Vietnam.

Merituuli kirjoitti...

Tosi mielenkiintoista luettavaa, sillä tuollapäinkään emme ole koskaan käyneet!

anumorchy kirjoitti...

Tuttuja herkkuja joita saa myos taalla Jordanian lansinaapurissa. Nam!

Ketturouva kirjoitti...

tei, tuopa oli yllätys!

Merituuli, täytyy sanoa että Jordania ei välttämättä ole Lähi-idän maista se jota suosittelisin ruokamatkailuun, vaikka Ammanin ravintolatarjonta onkin kohentunut vuosikymmenessä kummasti.

anumorchy, niin, kyllä kai tuo samankaltainen ruokakulttuuri ulottuu koko itäisen Välimeren alueelle (jossain määrin myös Kreikkaan) ja osittain Pohjois-Afrikkaankin

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails