Runebergintortut ovat sitä paitsi suosikkileivonnaisiani. Kansallisrunoilijan päivä meni jo, mutta nämä tortut olivatkin torstain Hesarissa Fredrikan torttujen nimellä, joten niitä voi varmaan syödä muulloinkin kuin 5. helmikuuta.
Fredrikan tortut (14-16 kpl)
200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
100 g hienonnettua mantelia (käytin mantelijauhetta)
2 dl korppujauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 dl kuohukermaa
(0,5-1 tl karvasmanteliesanssia*)
kostutukseen:
punssia ja sokerivettä
koristelu:
vadelmahilloa
tomusokerikuorrutetta
Ota voi kulhoon pehmiämään hyvissä ajoin.
Sekoita jauhot, kardemumma ja leivinjauhe keskenään.
Vatkaa voi ja sokeri keskenään. Lisää sitten munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Lopuksi vatkaa joukkoon mantelirouhe, korppujauhot ja jauhoseos vuorotellen kerman kanssa. *Lisäsin torttuihin myös 0,5 tl karvasmanteliesanssia makua tuomaan, vaikka sitä ei alkuperäisessä ohjeessa ollutkaan.
Voitele muffinipelti ja jaa taikina koloihin. Paista torttuja 225-asteisessa uunissa 12-20 min (kypsyyttä voi kokeilla tikulla).
Meidän muffinssipellissämme (joka oikeastaan ei ole edes meidän, vaan Päivättären) on vain 12 koloa enkä viitsinyt alkaa paistaa torttuja useammassa erässä, joten laitoin kaiken taikinan kahteentoista torttuun. Uunissa noustuaan ne näyttävät enemmän Fredrikan muffinsseilta. Lisäksi kaasu-uunin paisto-ominaisuudet iskivät jälleen sillä seurauksella että moni kakku päältä kaunis mutta pohjasta musta. Punssi unohtui ostaa, joten käytin torttujen kostuttamiseen lapsiystävällisesti vadelmamehua.
Torttujen maku ja koostumus oli onnistunut, vaikka punssia jäimmekin kaipaamaan. Kenties paistamalla tortut vesihauteessa pohjan palamisenkin voisi välttää. Eli näitä tehdään uudestaan.
3 kommenttia:
Tosi nättejä!
Tein itse minirunebergintorttuja (koska olen toisinaan vähän perfektionisti, askartelin vuokia vessapaperirullan hylsyistä...) ja kostutin ne veden ja tuon manteliesanssin sekoituksella. Toimii aika hyvin.
(Ja aijaa, se vuoka olikin teillä! Mietinkin tässä eräänä päivänä, että missähän muuttolaatikossa se on... Mutta tulen kyllä ihan hyvin toimeen yhdellä muffinssivuoalla! :) )
Veera, kiitos vain, tunnustan että kätkin ne torttujen tummuneet alaosat tuonne vuokaan. :D Eivät onneksi kuitenkaan maistu palaneelta vaikka vähän kauneusvikaisia ovatkin.
Päivätär, koska minussakin on vähän perfektionistin vikaa (liekö tuo sukuvika?), olen jo miettinyt ostaa ensi vuodeksi niitä oikeita runeberg-vuokia. Voisinkin kokeilla truutata noihin vielä vettä ja manteliesanssia.
Ja saat kyllä vuokasi takaisin jos haluat, mutta jos et tarvitse, niin näkyy tuolle toisinaan olevan käyttöä meilläkin. Voisit muuten antaa sen hyvän suolaisten muffinsien ohjeen, joihin tuli fetaa yms.
Lähetä kommentti