Pääsiäisporo

Olimme sopineet pääsiäisateriasta Arin kanssa. Ari järjesti pääruokalajiksi poronpaistin ja jälkiruuaksi melkein kilon kimpaleen hyvin kypsytettyä cheddaria sekä ruokajuomat (sherryä, punaviiniä ja portviiniä juustolle), me puolestamme vastasimme alkukeitosta ja lisukkeista.

Aloin keitellä maa-artisokkakeittoa ulkomuistista, mikä johti siihen, että ainesten suhteet vähän muuttuivat, mutta hyvää tämä soppa kumminkin oli. Jossakin ruokablogissa, olisiko ollut Polkkiksella?, oli taannoin maa-artisokkakeitto, johon oli lorautettu sherryä. Tästä sain ajatuksen lisätä sitä meidänkin keittoomme.

Maa-artisokkakeitto ulkomuistista
(neljälle)

600 g maa-artisokkia
1 iso, jauhoinen peruna
1 pienenpuoleinen sipuli
0,5 l vettä
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
puolikas kasvisliemikuutio (Reformi yrttiliemi)
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria
loraus sherryä

Kuori ja kuutioi maa-artisokat, peruna ja sipuli. Keitä kasvikset kypsiksi miedosti suolatussa vedessä ja soseuta keitinliemineen. (Tähän asti keiton voi tehdä valmiiksi etukäteen.)

Sekoita vehnäjauhot maitoon ja sekoita kasvissoseeseen, lisää puolikas liemikuutio. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä n. 10 min. Lisää kerma ja kuumenna keittoa vielä hetki. Mausta suolalla ja pippurilla sekä lorauksella sherryä.


Liharuuan lisukkeeksi Ari oli löytänyt Delicardin sivuilta omena-sieniraguun ja siiderikastikkeen.
Alun perin tarkoitus oli paistaa poron paisti uunissa, mutta osoittautuikin, että poronpaisti oli savustettu, joten tyydyimme vain lämmittämään sitä hieman. Hiukan huolestutti, kuinka suunnitellut lisukkeet pärjäisivät savustetulle sarvipäälle, mutta hyvin ne toimivat. Sienten ja omenoiden hiukan kummalliselta kuulostanut liitto oli myös oikein onnistunut.


Pääsiäisporon kuvasta kiitos kuuluu Arille.

Maaliskuun kirjallinen ruokahaaste

Olen jo pidemmän aikaa epäillyt olevani sukua hobiteille. Ensinnäkin hobitit ovat lyhyenläntiä herkkusuita, ja toisekseen, he rakastavat sieniä. "Sienet ovat hobittien intohimo, joka ylittää isojen ihmisten ahnaimmatkin mielihalut", kerrotaan Tarussa sormusten herrasta.

Mielikuvissani hobittien ruoka muistuttaa perinteistä englantilaista ruokaa. Seuraavan piirakan innoittajana toimi kuvaus illallisesta isäntä Magotin talossa:
"Kaksi Magotin pojista ja hänen kolme tytärtään tulivat sisään, ja suurelle pöydälle katettiin runsas illallinen. [...] Olutta oli mielin määrin ja valtava vadillinen sieniä ja pekonia, sekä paljon muuta kunnon maalaisruokaa. "

Valitsin kuoren taikinaksi rahka-voitaikinan, joka muistuttaa englantilaisissa piiraissa käytettäviä taikinoita (hot water crust pastry tai shortcrust pastry). Vinkkejä täytteen koostumukseen haimme netistä löytyvistä steak and kidney pien ohjeista.

Piiras on tukevan ruokaisa ja maistuisi varmasti hobiteillekin. Olut ja timjami raikastavat täytteen makua, ja sienet, pekoni ja sipuli ovat suutuntumaltaan hauskasti erilaisia. Oli toki odotettavissa, että näistä aineksista ei voi tulla kuin hyvää, mutta lopputulos yllätti silti herkullisuudellaan.

Rouva Magotin sieni-pekonipiiras

rahka-voitaikinapohja:
250 g maitorahkaa
250 g voita (tai margariinia...)
n. 4,5 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna voiteluun

täyte:
350 g herkkusieniä
n. 200 g pekonia
1-2 sipulia
suolaa

kastike:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
n. 2 dl englantilaista alea
n. 0,5 dl vettä
n. 1 rkl riistafondia
n. 1 tl kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria

Tee taikina valmiiksi: nypi sekaisin pehmeä voi ja maitorahka ja vaivaa sen jälkeen sekaan jauhot. Vuoraa korkeareunainen (n. 5 cm) uunivuoka taikinalla, säästä n. 1/3 taikinasta piirakan kanneksi ja leivo kansi jauhotetulla pöydällä (tai voipaperin päällä jolloin se on helpompi nostaa). Meidän soikea vuokamme on kooltaan n. 15x24 cm; hiukkasen isompikin se olisi voinut olla.

Valmista täyte: Leikkaa sienet lohkoiksi ja viipaloi pekoni, silppua sipuli. Paista ensin pekoni pannulla omassa rasvassaan. Sen jälkeen ruskista sienet ja kuullota sipuli. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja ripauta joukkoon hiukan suolaa. Jätä täyte odottamaan kulhoon.

Lopuksi valmista kastike: Tee voista ja vehnäjauhoista suurus, jonka ruskistat kevyesti pannulla. Vähennä lämpöä ja lisää neste (ale ja vesi) vähän kerrassaan, sekoittaen koko ajan perusteellisesti, ettei kastike paakkuunnu. Ohjeen määrät ovat arvioita, koska tapani mukaan tein soosin näppituntumalla, joten käytä omaa harkintaa: kastikkeen pitäisi olla melko paksua, mutta kuitenkin juoksevaa. Mausta kastike tilkalla riistafondia ja timjamilla sekä suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Kun kastike on valmista, kaada täyte piirakan pohjan päälle ja painele se tasaiseksi. Valuta kastike täytteen päälle. Peitä piirakka kannella ja painele reunat hyvin kiinni. Leikkaa kanteen pari-kolme aukkoa, joista höyry pääsee ulos. Kauniimman lopputuloksen saat jos vielä voitelet piirakan kananmunalla.


Paista 200-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Nauti vielä lämpimänä; ruokajuomaksi kuuluu tietenkin tuhti ale. Käytimme sekä kastikkeeseen että ruokajuomana oxfordshirelaisen Hook Norton Breweryn Old Hooky alea, jota Tolkien on kenties joskus itsekin juonut. :)

Valkosipulia ja välimerellisiä makuja

Kuluneella viikolla tuli jälleen syötyä ulkona useamman kerran, kun taas omat kokkailut ovat jääneet vanhoihin (jo polkattuihin) suosikkeihin. Tänään tosin laitoimme Pastanjauhajien hiljattain kirjaamalla ohjeella uunilohta couscousin kanssa - oli muuten varsin onnistunut yhdistelmä. Sunnuntaista on viime aikoina tullut meidän taloudessamme kalapäivä.

Tiistaina lounastin Äijäruoan Arin ja yhteisen ystävän kanssa valkosipuliravintola Kynsilaukassa, jossa olin viimeksi käynyt joskus 90-luvun puolivälin tienoilla (tällaisista asioista sitä todella huomaa tulleensa keski-ikään). Silloinen kokemus jätti toivomisen varaa, joten olin hiukan varautuneella mielellä. Lounas, johon kuului reilusti valkosipulilla ryyditetty juustokeitto, paistettua siikaa kasvispedillä hollandaise-tyyppisen kastikkeen kanssa (tietenkin valkosipulilla maustettuna) sekä jälkkäriksi letut mansikkahillolla ja kermavaahdolla, onnistui herkullisuudellaan poistamaan vanhat epäluuloni, eikä seuraavaan vierailuuni kyseisessä ravintolassa varmaankaan kulu toistakymmentä vuotta. Lounasseuran tilaamat pihvit tosin eivät kuulemma olleet aivan onnistuneita. Kynsilaukka on hiukan syrjässä vilkkaimmasta ydinkeskustasta, ja mahdollisesti sen ansiosta siellä oli hyvin hiljaista lounasaikaan. Lounasta voi suositella valkosipulin ystävälle, joka ei laske kaloreita.

Torstaina oli vuorossa kulttuurikeskus Caisan kurdiravintola, ainakin Helsingin ainoa laatuaan. Seisovasta pöydästä saa pitkin päivää useampaa sorttia salaattia, keittoa ja paria pääruokaa lisukkeineen sekä tuoreita sämpylöitä seitsemän ja puolen euron hintaan. Ruoka, joka on maukasta mutta ei kovin mausteista, edustaa Lähi-idän ruokaperinnettä hummus-tahnoineen ja monipuolisine salaatteineen. Seisovan pöydän kanssa minulle käy jostakin syystä aina niin, että yritän ottaa vain vähän kaikkea mutta silti syön hiukan liikaa - niin täälläkin.


Perjantai-iltana kävin vielä ystävien kanssa istumassa iltaa Virgin Oilissa Uuden ylioppilastalon alakerrassa. Ruokalistaa kuvaillaan amerikanitalialaiseksi, mutta välimerellisiä vaikutteita tuntuu olevan laajemmaltakin kuin saapasmaan alueelta. Tapaksentapaiset alkupalat ovat kohtuuhintaisia ja useimmista riittää maisteltavaa neljän hengen pöytäseurueelle, jos tilaa muutaman erilaisen. Aiemmilla parilla vierailuillani paikkaan olen syönyt pääruokana grillattua makrillia (jota ei tällä hetkellä ole listalla) ja lammasta, jotka melkein veivät kielen mennessään. Tällä kertaa valitsin pastan, Pollo mozzarella pestokastikkeen kera. Pasta oli maistuvaa, mutta ei mitenkään erityistä, niin kuin valitettavasti usein on asian laita jos ravintolassa tilaa pastaa. Jälkiruoaksi tilaamani kuuma suklaakakku banaanijäätelön kanssa oli namia.


(Pahoittelen heikkoa kuvalaatua, kännykkäni on tarkoitettu ensisijaisesti puhelimeksi eivätkä sen kameraominaisuudet ole kovin kaksiset...)

Kaksi vuotta Ketun keittiössä

Kolme viikkoa sitten Poika vietti kaksivuotissynttäreitään, ja Ketun keittiökin on kokkaillut netissä nyt kaksi vuotta.

Kaksivuotisen taipaleemme kunniaksi valmistimme tänään sunnuntaipäivälliseksi makrillia, jota sattumoisin löytyi lähikauppamme ilahduttavan monipuoliselta kalatiskiltä. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun meillä oli tilaisuus laittaa ruokaa tuoreesta makrillista, sen verran harvinainen tuo eväkäs on kotimaassamme.

Foliossa kypsennetty makrilli (2:lle)
alkuperäinen ohje BBC food

2 perattua tuoretta makrillia
1 sitruuna
4 tuoretta rosmariinin oksaa (kuivattukin ajaa asian, jos tuoretta ei ole saatavilla)
2 viipaloitua valkosipulin kynttä
1 pieni punasipuli ohuina viipaleina
4 rkl siideriä tai omenamehua
suolaa, mustapippuria

Aseta kalat kumpikin omalle folioarkilleen ja mausta ne sekä sisä- että ulkopuolelta suolalla ja mustapippurilla.

Halkaise sitruuna pituussuunnassa ja viipaloi se. Täytä kalat sitruuna- ja valkosipuliviipaleilla sekä rosmariinilla. Ripottele sitten kalan päälle punasipulirenkaat ja valuta 2 rkl siideriä tai omenamehua kummallekin kalalle. Kääri kalat löyhästi folioon ja aseta uunipannulle. Paista kalat uunissa 200 asteessa 25 minuuttia.

Tämän välimerellisen makuelämyksen seuraksi sopivat mielestämme mainiosti marinoidut vihannekset, jotka antoivat myös väriä annokseen.

Tuo mainio mureke

Niin yksinkertaisesta asiasta kuin jauhelihasta saa melkein loppumattomasti variaatioita riippuen siitä, millä sen maustaa ja kuinka sen valmistaa. Arkiruokasuosikkeihini kuuluu lihamureke (tunnetaan myös nimellä färssi), joka muuttaa koostumustaan aina sen mukaan, mitä muita raaka-aineita kaapeista sattuu löytymään ja on vielä helpompi tehdä kuin lihapullat, koska pyörittelyvaihe jää väliin. Tämänkertaisesta murekkeesta, johon laitoin jääkaappiin jääneiden juustojen loput, tuli jopa niin hyvää, että se pääsee polkattavaksi.

Ketturouvan vähän parempi lihamureke

400 g naudan paistijauhelihaa
1/2 pss sipulikeittoaineksia
1 kananmuna
(hieman vajaa) 200 g mustapippurituorejuustoa
1 dl ruokakermaa
n. 1/2 dl korppujauhoja (laitoin näppituntumalla, joten määrä on suuntaa-antava)
puoli rasiaa Creme Bonjour -salaattituorejuustoa, maku oliivi
(muutama vihreä oliivi koristeeksi)

Sekoita mustapippurijuusto ja ruokakerma ja lisää seokseen kananmuna ja sipulikeittoainekset. Vaivaa kunnolla sekaisin tämä seos ja jauheliha. Sekoita mureketaikinaan sen verran korppujauhoja, että irtonainen neste sitoutuu niihin. Pyöräytä lopuksi joukkoon tuorejuustopallerot. Kaada mureketaikina pienehköön soikeaan tai pyöreään uunivuokaan ja muotoile siitä "limppu". Paista uunissa n. 200 asteessa 40 minuuttia.

Saksiruokaa

Juhlat on juhlittu ja hiihtolomat lomailtu, arki on taas alkanut Kettulassa. Saksiruoka on ystävämme T:n nimitys puolivalmisteista tehtävälle arkiruualle. Nimi tulee siitä, että ruuan laittamiseen ei tarvita muuta välinettä kuin saksia.

Oheinen resepti puolestaan on tullut meille Karhuherran veljen perheestä, jonne se on kuulemma löydetty Marielta. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Tällaisena versiona se meillä esiintyy, yksinkertaistuttuaan hiukan kiertäessään maailmaa. Ihan pelkillä saksilla en tästä selviä, paria lusikkaa tarvitaan myös.

Kinkkukiusaus uusin maustein
(alkuperäinen resepti)

1 kg perunasipulisekoitusta
1 pkt Korpelan kevyitä kinkkukuutioita
1 tlk valmiiksi kuutioitua fetaa
aurinkokuivattua tomaattia kuutioina
n. 0,5 tlk vihreää pestoa
1 tlk (2 dl) ruokakermaa
mustapippuria maun mukaan

Sekoita kuutioina olevat ainekset voideltuun uunivuokaan. Sekoita pesto, kerma ja mustapippuri ja valuta muiden ainesten päälle. Paista uunissa 200 asteessa reilun tunnin ajan kunnes perunat ovat kypsyneet.