tiistai 3. maaliskuuta 2015

Yhdeksän vuotta Ketun keittiössä

Ketun keittiö täyttää aivan näinä päivinä yhdeksän vuotta. Lähtökohtanamme oli aikanaan pyrkiä laittamaan hyvää ruokaa myös vauva- ja pikkulapsiperheessä. Vannoin, että eineskalapuikot ja kananuggetit eivät hiivi meidän ruokapöytäämme, ja tästä olemme pitäneet kiinni. Kyllä meillä tosin eineksiäkin välillä syödään - aina ei ehdi tai jaksa kokata alusta asti.

Kuluneiden vuosien aikana Poika on ehtinyt kasvaa Ketturouvan aterioinnin säännönmukaisesti keskeyttäneestä kääröstä jo miltei äitinsä mittaiseksi miehenaluksi, joka osallistuu mielellään keittiöpuuhiin, maistelee ilahduttavan ennakkoluulottomasti uusia ruokia ja syö melkein aikuisen edestä.

Perheeseemme on liittynyt myös karvainen jäsen, nyt vajaan kahden vuoden ikäinen paimensukuinen suomenlapinkoira Pyry, joka pitää huolen siitä että hävikistä tulee ainakin jonkun herkkua. Neljällä jalalla kulkeva biojätteenkäsittelylaitoksemme syö kaikkea paitsi raakoja kasviksia, tai söisi jos annettaisiin. Pyryn terävähampaiseen kitaan katoavat niin lohennahat kuin jäniksen perkeetkin, ruuantähteistä puhumattakaan. Uskollisesti se pitää meille seuraa keittiössä, valmiina nuolaisemaan mahdolliset ruuanvalmistuksen tiimellyksessä lattialle putoavat rippuset. Lisäksi Pyry huolehtii myös etenkin emäntänsä liikunnantarpeesta. Personal trainer siis samassa paketissa!

Uuteen kotiin ja keittiöön olemme muuttaneet blogin elinaikana jo kahdesti - ensin pienestä Helsingin itäisen kantakaupungin kaksiosta lähiöön ja viime vuoden loppupuolella kokonaan pois Helsingistä, miltei maalle omakotitaloon, jota ympäröi ihastuttava puutarha omena- ja luumupuineen sekä marjapensaineen. Kevään mittaan toivottavasti kasvimaakin saadaan alulle.

Muutto- ja työkuvioissa viime vuoden blogisaldo jäi kaikkien aikojen alhaisimmaksi. Kiitos uskollisille lukijoille siitä, että liikennettä on Ketun keittiössä kuitenkin ollut blogin hiljaiselosta huolimatta. Lupaamme petrata suoritusta tänä vuonna.

Näin kymmenettä vuotta aloitellessa olisi hauska kuulla, mikä on itse kunkin lukijamme lempiresepti niistä joita Ketun keittiössä on julkaistu. Onko jokin resepti jonka takia palaat blogiin yhä uudestaan, ja mikä tekee juuri siitä suosikkisi?




lauantai 28. helmikuuta 2015

Sipuligalette

Maku-lehdestä 1/2015 löytyi galette-ohjeita. Niitä piti päästä heti testaamaan, ja ensimmäiseksi valikoitui tämä sipuligalette. Lehdessä taikinasta leivottiin useampi pieni piiras, mutta halusin kokeilla tähden muotoon taiteltua isompaa.

Sipuligalette 
(Maku 1/2015)

pohja:
1,5 dl spelttijauhoja
100 g voita
0,5 tl suolaa
0,5 dl tummaa olutta

täyte: 
3 keltasipulia
2 punasipulia
2 valkosipulin kynttä
2 rkl voita
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 rkl  juoksevaa hunajaa
2-3 rkl tuoretta, silputtua timjamia (minulla oli vain kuivattua tähän hätään, laitoin sitä hiukan vähemmän)
  Valmista ensin taikina: nypi sekaisin pehmeä voi, jauhot ja suola. Vältä paljoa vaivaamista. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi. 

Taikinan jähmettyessä valmista täyte: kuori sipulit ja valkosipulinkynnet ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi. Silppua valkosipulinkynnet.

Kuullota sipuleita voissa pannulla ja hauduta sitten 20 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes ne ovat pehmenneet. Mausta suolalla, pippurilla, hunajalla ja timjamilla. Anna jäähtyä.


Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä pyöreähköksi levyksi. (Tämän jälkeen nostin taikinan leivinpaperille uunipellin päälle helpottamaan sen käsittelyä.) Leikkaa taikinalevy viisikulmioksi, jonka sivujen keskelle leikkaat n. 4 cm poikkiviillot. Levitä täyte levylle jättäen reunoille pari-kolme senttiä tyhjää. Nosta taikinan liepeet täytteen päälle. Voitele reunat munalla ja ripottele päälle juustoraastetta (itse lisäsin raasteen ennen kuin nostin taikinan reunat).

Voit myös vain rypyttää reunat rennosti täytteen päälle. 


Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.


Sivumennen, galette sattuu olemaan myös naapurikaupungissa sijaitsevan erinomaisen konditorialeipomon nimi. Muutenkin täällä kaakonkulmalla on ilahduttavassa määrin pieniä, paikallisia leipomoita, joiden tuotteet ovat hyvin edustettuina paikallisissa ruokakaupoissa ja ne ovatkin sangen mainioita.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Jänisragu

Kävi niin, että käsiimme päätyi jänis. Ei tosin ilmielävä, vaan sangen kuollut. Siitä sitten ruokaa laatimaan. Karhuherra löysi Ruokalasta tämän ohjeen jänisragulle ja rosmariini-pappardellepastalle.

Tuoreen jäniksen valmistaminen onkin varsinaista slow foodia: ennen kuin päästiin varsinaiseen ruuanlaittoon asti, jänis sai riippua liiterissä viikon päivät. Itse ruuanlaittoon kannattaa myös varata pari-kolme tuntia aikaa. Lopputulos kuitenkin palkitsee kärsivällisen kokkaajan moninkertaisesti!

Jänisragu

2 kpl jäniksen paisteja
1 porkkana
1 sipuli
3 varsisellerin oksaa
6 kaltattua luumutomaattia
1 rosmariinin oksa
2 timjamin oksaa
2 laakerinlehteä
suolaa
150 g voita
valkopippuria
vettä
1/2 l punaviiniä


Kastike:
4 dl kokoonkeitettyä haudutuslientä
1 dl kermaa
100 g sieniä (käytimme pakastettua herkkutattia, mutta herkkusienetkin käyvät)
puolikas sipuli 

1 kaltattu luumutomaatti
30 g  (n. 0,5 dl) vehnäjauhoja
30 g voita


Pappardelle:
200 g tuorepappardelleä
1 rkl hienonnettua rosmariinia
100 g voita (laitoimme hieman vähemmän)
1 sitruunan mehu (laitoimme puolikkaan)

 
Jänisraguhun tarvitset jäniksestä paistit, eli takakoiven ja lonkan muodostaman osan. Jos patasi ei ole vallan valtava, kannattaa vemmelsäären koipi katkaista polven kohdalta. 

Mausta paistit suolalla ja pippurilla ja anna niiden maustua noin puoli tuntia.

Sulata voi haudutuspadassa ja ruskista paistit kevyesti. Kaada sitten pataan vettä niin, että paistit peittyvät. Anna liemen kiehahtaa ja kuori kauhalla pintaan kertynyt vaahto. 


Kuori porkkanat ja kuutioi ne. Lohko sipuli (sitä ei tarvitse kuoria, kuori antaa liemeen makua). Paahda porkkanat ja sipulit  kuivalla pannulla melkein mustiksi. Juuresten paahtuessa kalttaa luumutomaatit ja pilko varsiselleri (me oikaisimme käyttämällä säilyketomaatteja, mutta jos käytät tuoreita, kalttaa tässä vaiheessa 7 tomaattia - yksi tulee kastikkeeseen).


Lisää pataan paahtuneet juurekset, sellerit ja tomaatit. Mausta laakerinlehdillä, timjamilla, suolalla ja valkopippurilla. Kaada joukkoon punaviini ja anna padan hautua miedolla lämmöllä noin 1,5 tuntia.

Kun jänis on ollut padassa noin tunnin, voit valmistaa pastataikinan tekeytymään vaikkapa täältä löytyvällä ohjeella.
 

Nosta kypsät jänispaistit padasta ja siivilöi liemi. Laita liemi kattilaan ja keitä kokoon kunnes siitä on jäljellä noin 4 dl - meillä lientä oli miltei 2 litraa, joten otimme siitä vain osan jota keitimme reippaasti kokoon, muuten tässä liemen keittelyssä olisi mennyt ikä ja terveys. Liemen kiehuessa irrota jäniksen lihat luistaan ja pilko ne kuutioiksi.


Lopuksi valmista kastike. Kuutioi sipuli, sienet ja kaltattu luumutomaatti. Ruskista sipulit ja sienet voissa. Lisää tomaatti ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää joukkoon kokoon keitetty haudutusliemi. Sekoita kastike tasaiseksi ja viimeistele kermalla. Tarkista maku, suolaa ja pippuroi tarvittaessa. Lopuksi lisää joukkoon kuutioitu jäniksenliha ja sekoita hyvin.

Keitä tuorepasta suolalla maustetussa runsaassa vedessä. Sekoita kypsän pastan joukkoon ruokalusikallinen hienonnettua rosmariinia ja 100 g voita. Mausta vielä sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Rakenna annokset lautasille. 


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Superhelppo banoffee pie

Banoffee pie on kuulemma brittien lahja maailmalle, mutta itse olen tutustunut siihen amerikkalaisten tutkimusinstituutissa Ammanissa (paikassa, jossa voi helposti lihoa monta kiloa viikossa) ja jostain syystä ihastunut kovasti tähän tahmaisen toffeen ja banaanin yhdistelmään.

Banoffeen voi tehdä piirakkataikinapohjalle, mutta helpointa se on tehdä keksinmurupohjaan. Toffee keitetään perinteisesti kondensoidusta maidosta, mutta onneksi sitäkin voi nykyisin ostaa valmiiksi karamelisoituna. Näillä konsteilla banoffee syntyy käden käänteessä! Omasta mielestäni se hyötyy kuitenkin siitä että kuorruttamisen jälkeen sen antaa seistä muutaman tunnin jääkaapissa, koska se tasaa makuja ja vähentää toffeen ja banaanin yhdistelmän äkkimakeutta.

Tämä banoffee-ohje on alun perin BBC Food -sivuilta. Korvasin alkuperäisen ohjeen pekaanipähkinät manteleilla. Luulisin että koko pohjankin voi halutessaan tehdä pähkinärouheesta ja mantelijauhosta.

Banoffee pie

pohja: 
150 g esim. digestive-keksejä murskana
n. 100 g pekaanipähkinöitä/kuorittuja manteleita jauhettuna
50 g sulatettua voita

päälle:
1 tlk karamelisoitua kondensoitua maitoa 
2 banaania
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
(pähkinärouhetta, suklaahippuja tms. koristeluun)

Jauha digestive-keksit hienoksi muruksi ja sekoita niihin jauhetut mantelit sekä sulatettu voi. Painele keksinmuruseos irtopohjavuokaan, jonka olet vuorannut leivinpaperilla. Levitä murupohjalle karamelisoitu maito. Laita pohja jähmettymään jääkaappiin ainakin tunniksi. 

Kun pohja on jähmettynyt, poista vuoan reunat ja levitä toffeen päälle viipaloitu banaani ja päällimmäiseksi tuhti kerros kermavaahtoa. Halutessasi koristele piiras vielä jollakin - itse ripottelin päälle suklaahippuja.



lauantai 14. helmikuuta 2015

Banaani-maapähkinäleipä

Sain tätä herkkua alunperin Päivättären luona. Pakko oli tehdä itsekin. Alkuperäinen ohje on Donna Haylta. Loistava tapa käyttää yli-ikäiset banaanit!

Muistatteko kun ihmettelin miten banaani pakastetaan? No, nykyisin minulla on tapana heittää ne pakastimeen ja käyttää niitä sieltä tarpeen mukaan. Pakastan banaanit kuorineen, kuori lähtee helposti irti kun banaani on saanut hetken sulaa - mitä voi nopeuttaa huuhtaisemalla banaanit kuumassa vedessä.

Nimen ei pidä antaa hämätä. Vaikka leipomuksen nimi onkin leipä, on se sekä maultaan että koostumukseltaan pikemminkin kakku.

Banaani-maapähkinäleipä

125 g pehmeää voita
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
5 dl muussattua, ylikypsää banaania (laitoin 5 pienehköä)
1,25 dl karkeaa maapähkinävoita
n. 4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,8 dl vaahterasiirappia (tai muuta tummaa siirappia)

Vaahdota voi ja sokeri keskenään, lisää kananmunat ja vatkaa vaahdoksi. Lisää vaahtoon muut ainekset, jauhot siivilöitynä. Sekoita nopeasti kaikki sekaisin. 

Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan, jonka vetoisuus saisi olla 2,5 l. Oma vuokani on hieman pienempi, mutta jätin paperin reunat pystyyn lisäreunoiksi ettei kakku karannut uunin pohjalle - se nousee aika reippaasti, kuten soodan ja leivinjauheen määristä voi päätelläkin.  

Paista 160-asteisessa uunissa n. 80-90 min kunnes kakku on läpikypsä (kokeile tikulla, itse suosin bambuista grillitikkua). Tarkkaile ettei pinta pääse kärähtämään, itse vaihdoin viimeisiksi 10 minuutiksi pelkälle alalämmölle kun pinta alkoi saada aika tumman sävyn. 

Uunista otettuasi poista vuoasta ja laita jäähtymään (ritilälle, jos omistat). Halutessasi ripota jäähtyneen leivän päälle tomusokeria. 


Koska leivoin hetken innoituksessa ja Poika oli syönyt kaiken vaahterasiirapin vohveleiden kanssa, korvasin vaahterasiirapin ruokosiirapilla. Minulla ei myöskään ollut karkeaa maapähkinävoita, joten rouhin kourallisen suolattuja maapähkinöitä taikinaan mukaan. Reilumminkin olisin voinut niitä lisätä, mutta lopputulos oli joka tapauksessa herkkua!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails