torstai 14. toukokuuta 2015

Mustaa pastaa ja äyriäisiä

Onnistuimme saamaan tassuihimme mustekalalla värjättyä tuorepastaa. Sille piti laatiman äyriäiskastike. Päädyimme oheiseen tomaattiseen kastikkeeseen, joka löytyi taas kerran Maarit Enkovaara-Astraldin oivallisesta Pastatieto -kirjasta, joka on kulkenut mukanani jo parikymmentä vuotta.


Fettucine con cozze e gamberetti in salsa di pomodoro (neljälle)

1 kg tuoreita tai n. 170 g säilykesimpukoita (käytimme pakastettuja sinisimpukoita)
300 g kokonaisia katkarapuja tai 150 g ravunpyrstöjä
25 g voita
4 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
3 rkl tuoretta silputtua persiljaa
1 rkl revittyä basilikaa
1 punainen kuivattu pikkuchili tai noin 15 tippaa tabascoa
0,5 rkl vehnäjauhoja
1 dl kuivaa valkoviiniä
simpukoiden ja katkaravun kuorien keitinliemi tai säilykkeiden neste, noin 1 dl*
250 g murskattuja tomaatteja - käytimme kokonaisia säilöttyjä luumutomaatteja
1 rkl konjakkia

Jos käytät tuoreita äyriäisiä, keitä simpukat ja tee katkarapujen kuorista ja päistä *liemi. (Ks. alla.)

Kypsennä silputut yrtit ja hienonnettu valkosipuli voi-öljyseoksessa. Lisää jauhot ja valkoviini sekä keitinliemi ja lopuksi tomaatit.

Keitä hiljaisella tulella noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää simpukat ja katkaravunpyrstöt juuri ennen tarjoilua, ja sekoita kastike ja konjakki pastaan.




*Liemi: 

katkarapujen kuoret
niin paljon vettä että kuoret peittyvät
1 laakerinlehti
pala sipulia
pala porkkanaa
pala varsiselleriä
persiljan varsi
2 neilikkaa
3-4 kokonaista valkopippuria
hitunen suolaa

Keitä katkarapujen kuoria ja päitä liemessä 10 minuuttia. Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon niin että jäljellä on noin 1 dl.

Ohraa ja linssejä

Yotam Ottolenghin mainio variaatio Lähi-idässä mejadra - tai hupaisasti megadarra - nimellä tunnetusta ruokalajista. Tavallisesti tähän ruokaan käytetään riisiä ja linssejä, mutta ohrasuurimot ja sienet antavat ruualle ihan oman säväyksensä. Öljyssä paahdettu sipuli sen sijaan on vakiainesosa.

Hiukkasen sovittelin reseptiä omiin mieltymyksiini lisäämällä sieniä ja sipulia. Käytin myös herkkusieniä portobellojen sijasta, ja linssinikin olivat vihreitä eivätkä ruskeita.

Vaikka Suomessa voikin ostaa esikeitettyjä ohrasuurimoita ja ohittaa alkuperäisessä reseptissä mainittavan ohran liottamisen, valmistaminen on melko isotöistä - jopa niin että jouduin laittamaan banaanilettuja välipalaksi - mutta lopputulos palkitsee! Mejadra sopii kevyeksi ateriaksi ihan itsessään.

Mejadra ohrasta ja sienistä Yotam Ottolenghin reseptiä mukaillen (3-4:lle pääruokana)

20 g (tai sinnepäin, otin pari, kolme kourallista) kuivattuja herkkutatteja
4 dl kuumaa vettä
120 g ohrasuurimoita (esikeitettyjä)
170 g ruskeita tai vihreitä linssejä
kaksi kohtalaisen kokoista sipulia
2 rkl vehnäjauhoja
n. 6 dl auringonkukkaöljyä (pärjäsin vähemmällä ja käytin rypsiöljyä)
2 rkl oliiviöljyä
1,5 tl jauhettua jeeraa (juustokuminaa)
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua kanelia
200 g  viipaloituja herkkusieniä, tai kolme isoa portobellosientä, tai niin paljon kuin mieli tekee
1 sitruunan kuori ohuina suikaleina
0,5 tl hienoa sokeria
suolaa, mustapippuria
1 rkl kuivattua minttua (tätä minulla ei ollut)
1 rkl sitruunamehua
nippu tilliä ja nippu persiljaa karkeasti silputtuna

Kuumenna kiehuvaksi 4 dl vettä. Laita kuivatut tatit kulhoon ja kaada kuuma vesi päälle. Anna liota noin tunnin ajan.

Mittaa kattilaan ohra ja linssit ja laske niiden päälle vettä niin että ne peittyvät noin viiden sentin (omassa tapauksessani vajaan etusormenmitan) verran veteen. Keitä noin 20 minuuttia, niin että suurimot ja linssit ovat edelleen napakoita. Kaada vesi pois ja valuta hyvin siivilässä. Laita odottamaan.

Leikkaa ensin yksi sipuli pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi ja pyöräytä suikaleet jauhoissa. Kuumenna auringonkukka- tai rypsiöljy isossa pannussa tai kattilassa (180-asteiseksi) ja friteeraa sipulit siinä parissa erässä. Siirrä ruskistuneet, rapeat sipulit reikäkauhalla valumaan lautaselle talouspaperin päälle.

Leikkaa toinen sipuli leveämmiksi lohkoiksi. Kuumenna isossa pannussa oliiviöljy ja paista sipulilohkoja viitisen minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä ja hiukan kärähtäneitä. Sekoita joukkoon jauhetut mausteet ja sen jälkeen sienet, sitruunankuoret ja puoli teelusikallista suolaa ja sokeria kumpaistakin. Paista kolme minuuttia, kunnes sienet alkavat saada väriä. 

Lisää herkkutatit liotusliemineen ja keitä reippaasti kokoon, kunnes pannussa on jäljellä noin kuusi ruokalusikallista (vajaa desilitra) lientä. Vähennä lämpöä ja lisää linssit, ohra, kuivattu minttu, vajaa teelusikallinen suolaa ja reipas rouhaisu mustapippuria myllystä. Sekoita ainekset, anna hautua vielä minuutin verran ja ota pois tulelta. Lisää lopuksi sitruunamehu, tilli ja persilja sekä rapeaksi paistetut sipulit. 






lauantai 2. toukokuuta 2015

Keimailevat kananmunat

Maallemuuton myötä olemme päässeet nauttimaan tuttavaperheen iittiläisten maatiaiskanojen munimista kananmunista. Niiden maku on niin hyvä, että en oikein raaski käyttää niitä esimerkiksi leipomiseen, vaikka ne siinäkin ovat kuulemma erinomaisia, vaan tykkään syödä ne sellaisenaan.


Keittämisen tai paistaisen lisäksi oikein hyvä tapa nautiskella herkullisista maatiaismunista on tehdä aamiaiselle munakuppeja, oeufs en cocotte. Cocotte on paitsi kuumennuksen kestävä pieni annosvuoka, myös kevytkenkäinen keimailijatar. Lisukkeineen nämä kananmunatkin viettelevät makuaistin.

BBC Food -sivuilta löytyvä ohje on Rachel Khoon ohjelmasta The Little Paris Kitchen. Perusohjeeseen voi lisätä melkein mitä vain Tyylikästä on koristella uunista otetut kokotit pienellä keolla mätiä. Tällä kertaa lisäsin kokotteihin hiukan suikaloitua palvikinkkua ja nokareen ruohosipulituorejuustoa. Tillin jätin pois, eikä sattunut olemaan muutakaan sopivan tuntuista tuoreyrttiä käsillä, mutta esimerkiksi rakuuna tai kirveli voisivat sopia hyvin.

Kokotit eli oeufs en cocotte (neljälle)

150 g prk ranskankermaa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää
(kourallinen tuoretta tilliä)
4 (luomu-)kananmunaa

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. 

Uunin lämmetessä sekoita ranskankermaan suola, mustapippuri ja ripaus muskottia. Laita sitten kunkin annosvuoan pohjalle kukkurainen ruokalusikallinen maustettua ranskankermaa, jonka päälle laitat yrtit ja/tai muut "täytteet". Riko päälle kananmuna ja lisää vielä toinen ruokalusikallinen ranskankermaa. Lopuksi ripota päälle vielä hiukan pippuria, suolaa ja muskottia.

Laita annosvuoat uunivuokaan, johon kaadat kädenlämpöistä vettä kunnes vesi yltää suunnilleen annosvuokien puoliväliin. Hauduta uunissa noin 15 minuuttia, kunnes kananmunat ovat sopivasti hiukan jähmettyneet - keltuainen saa olla löysää. 

Tarjoa kokottien kera rapeakuorista maalaisleipää, jota voit kastaa kananmunaseokseen. 


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Linssisalaatti

Viime aikoina olen jostain syystä himoinnut palkokasveja. Lisäksi näin keväällä tekee aina mieli tuoreita kasviksia pitkän, pimeän talven jälkeen.

Tämä ruokaisa linssisalaatti on oma viritelmä bbc foodista ja Ilta-Sanomien Ruokalasta löytyvien ohjeiden pohjalta. Tavoitteena oli, että salaattiin tarvitaan vain sellaisia aineksia joita oli valmiiksi kaapeissa.

Salaatin voi tehdä itse keitetyistä linsseistä tai nopeuttaa valmistusta käyttämällä valutettuja ja huuhdottuja purkkilinssejä. Käytä vihreitä tai ruskeita linssejä, punaiset ovat liian pehmeitä salaattiin.

Linssisalaatti (kahdelle)


0,5 limetin mehu
noin neljännes sitruunan mehusta
2 rkl valko- tai siideriviinietikkaa
ripaus suolaa
1 punasipuli viipaleina
2 rkl oliiviöljyä 
1 tl juustokuminaa 
murskattu valkosipulin kynsi
mustapippuria
600 g kypsiä vihreitä tai ruskeita linssejä
200 g kirsikkatomaatteja puolitettuina
puolikas kurkku pilkottuna
70 g babypinaattia
kourallinen tuoretta korianteria ja basilikaa kumpaakin

- haluttaessa lisänä voi tarjota paistettua halloumi-juustoa 

Sekoita kulhossa limetti- ja sitruunamehu, valkoviinietikka ja suola. Kuori ja siivuta sipuli ja sekoita sipulirenkaat kastikkeeseen. Anna marinoitua muutama minuutti. Lisää loput ainekset ja sekoita ne hyvin. 

Jos haluat, paista salaatin kyytipojaksi viipaloitua halloumijuustoa oliiviöljyssä. Öljyn on syytä olla kuumaa ennen kuin juustoviipaleet laittaa sinne, muuten ne vain sulavat klöntiksi pannuun. 


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Yhdeksän vuotta Ketun keittiössä

Ketun keittiö täyttää aivan näinä päivinä yhdeksän vuotta. Lähtökohtanamme oli aikanaan pyrkiä laittamaan hyvää ruokaa myös vauva- ja pikkulapsiperheessä. Vannoin, että eineskalapuikot ja kananuggetit eivät hiivi meidän ruokapöytäämme, ja tästä olemme pitäneet kiinni. Kyllä meillä tosin eineksiäkin välillä syödään - aina ei ehdi tai jaksa kokata alusta asti.

Kuluneiden vuosien aikana Poika on ehtinyt kasvaa Ketturouvan aterioinnin säännönmukaisesti keskeyttäneestä kääröstä jo miltei äitinsä mittaiseksi miehenaluksi, joka osallistuu mielellään keittiöpuuhiin, maistelee ilahduttavan ennakkoluulottomasti uusia ruokia ja syö melkein aikuisen edestä.

Perheeseemme on liittynyt myös karvainen jäsen, nyt vajaan kahden vuoden ikäinen paimensukuinen suomenlapinkoira Pyry, joka pitää huolen siitä että hävikistä tulee ainakin jonkun herkkua. Neljällä jalalla kulkeva biojätteenkäsittelylaitoksemme syö kaikkea paitsi raakoja kasviksia, tai söisi jos annettaisiin. Pyryn terävähampaiseen kitaan katoavat niin lohennahat kuin jäniksen perkeetkin, ruuantähteistä puhumattakaan. Uskollisesti se pitää meille seuraa keittiössä, valmiina nuolaisemaan mahdolliset ruuanvalmistuksen tiimellyksessä lattialle putoavat rippuset. Lisäksi Pyry huolehtii myös etenkin emäntänsä liikunnantarpeesta. Personal trainer siis samassa paketissa!

Uuteen kotiin ja keittiöön olemme muuttaneet blogin elinaikana jo kahdesti - ensin pienestä Helsingin itäisen kantakaupungin kaksiosta lähiöön ja viime vuoden loppupuolella kokonaan pois Helsingistä, miltei maalle omakotitaloon, jota ympäröi ihastuttava puutarha omena- ja luumupuineen sekä marjapensaineen. Kevään mittaan toivottavasti kasvimaakin saadaan alulle.

Muutto- ja työkuvioissa viime vuoden blogisaldo jäi kaikkien aikojen alhaisimmaksi. Kiitos uskollisille lukijoille siitä, että liikennettä on Ketun keittiössä kuitenkin ollut blogin hiljaiselosta huolimatta. Lupaamme petrata suoritusta tänä vuonna.

Näin kymmenettä vuotta aloitellessa olisi hauska kuulla, mikä on itse kunkin lukijamme lempiresepti niistä joita Ketun keittiössä on julkaistu. Onko jokin resepti jonka takia palaat blogiin yhä uudestaan, ja mikä tekee juuri siitä suosikkisi?




LinkWithin

Related Posts with Thumbnails