Kymmenen vuotta

Hämmästyttävää mutta totta, on kulunut jo kymmenen vuotta siitä kun pienperheemme lisääntyi Pojalla, jonka syntymää meidän on oikeastaan kiittäminen siitä että tulimme aloittaneeksi ruokablogin.  

Suuren juhlan kunniaksi meille kutsuttiin kaikki luokkakaverit, joita toistakymmentä pääsikin paikalle. Tein tällä kertaa kakkupohjan ilman kananmunia Marttojen ohjeella.


Marttojen munaton kakkupohja

8 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 dl nestettä: vettä, mehua, maitoa tms. 
200 g sulatettua voita tai margariinia (tai vastaava määrä juoksevaa - minulla oli hiukan vajaa määrä, mutta se ei tuntunut haittaavan)

Sekoita kuivat ainekset hyvin. Lisää vesi ja sulatettu rasva ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina n. 26 cm halkaisiljaltaan olevaan irtopohjavuokaan, jonka olet joko jauhottanut tai laittanut pohjalle leivinpaperin.  

Paista 180 asteessa 50-60 minuuttia. Kumoa jäähtyneenä.  

Pojan toivomuksena oli Minecraft-kakku, joten minun piti ryhtyä leikkimään sokerileipuria. Leikkasin halkaistusta pyöreästä kakkupohjasta ensin reunoilta viipaleet pois, jotta sain siitä kutakuinkin neliön muotoisen. Kakun kuorrutukseen käytin kaulittua valkoista marsipaania, jonka alle levitin kerroksen sokeri-voikreemiä. Etukäteen pelkäämäni kuorruttaminen olikin yllättävän yksinkertaista. Koristelu on tehty Dr. Oetkerin pursotettavalla punaisella kakunkoristelugeelillä. Päivänsankari oli lopputulokseen tyytyväinen, ja vaikka kakku olikin aika hurjan makeaa, se oli myös hyvää.  

Yhdeksän vuotta Ketun keittiössä

Ketun keittiö täyttää aivan näinä päivinä yhdeksän vuotta. Lähtökohtanamme oli aikanaan pyrkiä laittamaan hyvää ruokaa myös vauva- ja pikkulapsiperheessä. Vannoin, että eineskalapuikot ja kananuggetit eivät hiivi meidän ruokapöytäämme, ja tästä olemme pitäneet kiinni. Kyllä meillä tosin eineksiäkin välillä syödään - aina ei ehdi tai jaksa kokata alusta asti.

Kuluneiden vuosien aikana Poika on ehtinyt kasvaa Ketturouvan aterioinnin säännönmukaisesti keskeyttäneestä kääröstä jo miltei äitinsä mittaiseksi miehenaluksi, joka osallistuu mielellään keittiöpuuhiin, maistelee ilahduttavan ennakkoluulottomasti uusia ruokia ja syö melkein aikuisen edestä.

Perheeseemme on liittynyt myös karvainen jäsen, nyt vajaan kahden vuoden ikäinen paimensukuinen suomenlapinkoira Pyry, joka pitää huolen siitä että hävikistä tulee ainakin jonkun herkkua. Neljällä jalalla kulkeva biojätteenkäsittelylaitoksemme syö kaikkea paitsi raakoja kasviksia, tai söisi jos annettaisiin. Pyryn terävähampaiseen kitaan katoavat niin lohennahat kuin jäniksen perkeetkin, ruuantähteistä puhumattakaan. Uskollisesti se pitää meille seuraa keittiössä, valmiina nuolaisemaan mahdolliset ruuanvalmistuksen tiimellyksessä lattialle putoavat rippuset. Lisäksi Pyry huolehtii myös etenkin emäntänsä liikunnantarpeesta. Personal trainer siis samassa paketissa!

Uuteen kotiin ja keittiöön olemme muuttaneet blogin elinaikana jo kahdesti - ensin pienestä Helsingin itäisen kantakaupungin kaksiosta lähiöön ja viime vuoden loppupuolella kokonaan pois Helsingistä, miltei maalle omakotitaloon, jota ympäröi ihastuttava puutarha omena- ja luumupuineen sekä marjapensaineen. Kevään mittaan toivottavasti kasvimaakin saadaan alulle.

Muutto- ja työkuvioissa viime vuoden blogisaldo jäi kaikkien aikojen alhaisimmaksi. Kiitos uskollisille lukijoille siitä, että liikennettä on Ketun keittiössä kuitenkin ollut blogin hiljaiselosta huolimatta. Lupaamme petrata suoritusta tänä vuonna.

Näin kymmenettä vuotta aloitellessa olisi hauska kuulla, mikä on itse kunkin lukijamme lempiresepti niistä joita Ketun keittiössä on julkaistu. Onko jokin resepti jonka takia palaat blogiin yhä uudestaan, ja mikä tekee juuri siitä suosikkisi?

Vanha talo, uusi koti

Tunnen olevani selityksen velkaa blogihiljaisuudelle. Selitys on tämä: juhannukselta saakka olemme tehneet muuttoa vanhaan taloon, josta tulee uusi kotimme. Samalla olemme myös käyneet Kesäkodissa ja kaupitelleet vanhaa kotiamme. Kolmessa paikassa suhaamisen ohessa aikaa keittiöpuuhille saati niistä kertomiselle on ollut niukanlaisesti. Tänään uuden kodin keittiössä valmistui makaronilaatikkoa ja mustikkapiirakka. 

Pääsiäisen viettoa

Ketun keittiön pääsiäisenvietossa keskityttiin herkutteluun hyvässä seurassa. Maistelimme niin vanhoja, hyviksi havaittuja kuin uusiakin makuja.

Pitkäperjantain aterialle Päivätär teki alkupalaksi parsatäytteisiä munia Julia Childin ohjeella. 

Pääruokana oli haukisaltimbocca, jonka lisäkkeenä nautimme höyrytettyä parsakaalia ja rakuunaporkkanoita.

Jälkiruokana oli niin ikään Päivättären valmistama kuohkea sitruunamousse. 

Myös lauantain alkupalasta, hunajaliemen ja rosmariinin kanssa uunitetusta Helsingin meijeriliikkeen Klippan-briestä, vastasi Päivätär. 

Päätimme pääsiäispaastomme lauantai-illan ateriaan ja nautimme sen kunniaksi kunniaksi pääruokana luomunaudan ulkofileepihvejä sherrysinihomejuustokastikkeen ja hunajaisten uunijuuresten kera.

Pääsiäissunnuntain päivällisen pääruokana oli Hesarin kuukausiliitteestä bongattu Pepin karitsaa gremolata, jonka lisänä oli tuoreen Glorian Ruoka ja Viinin ohjeella tehtyä parsakaali-pähkinäsalaattia sekä oman maan sadosta tehtyä maa-artisokkapyreetä.

Aterian kruunaksi Päivättären leipoma ihana vadelmainen juustokakkubrownie.

Tervetuloa kesä!

Kettuperhe on viettänyt alkukesästä liikkuvaa elämää, jonka vuoksi blogissa on ollut hiljaista.

Tässä tunnelmakuvia ja ruokahetkiä kesäkuun helteiltä Kesäkodista.

Pikkupalsternakkojako? Ei, vaan koiranputken juuria. Keitin pestyt ja kuoritut juuret suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä ja lisäsin tarjoiluun voisulaa ja persiljasilppua, mutta maku oli silti kitkerähkö. Ehkä uuni ja hunaja toimisivat?

Kesän ensimmäisen grilliaterian raikastivat nuorilla mustaherukanlehdillä maustetut hölskytyskurkut. 

 

Entrecôten eli tuttavallisemmin läskianteron seurana ikisuosikkimme lyttypotut sekä uppopaistettua kukkakaalia (on muuten ainoa tapa jolla kypsennetystä kukkakaalista saa mielestäni syömäkelpoista).

 

Pannulla paistetut pikkuahvenet ja rannalta kerätty ruohosipuli kuuluvat kesään.

Keittiöpuutarha saatiin hyvälle alulle torilta ostettujen yrtintaimien avulla.

Iltaisin meitä ilahduttivat upeat auringonlaskut.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Ketun keittiö on tulossa kouluikään. Näinkin pitkään ruokablogia pitäneenä sitä tulee toisinaan miettineeksi, minkä takia tätä blogia ylipäätään kirjoittaa, ja jaksaako tätä vielä jatkaa.

Ensisijaisesti blogin pitäminen on meille harrastus. Se on myös keino haastaa itsensä kokeilemaan uusia reseptejä, samaa ruokaa kun ei kehtaa blogata montaa kertaa. Ruokablogin pitämisen myötä olemme myös alkaneet ajatella entistä enemmän sitä, millaisista raaka-aineista haluamme ruokamme laittaa.En kuitenkaan ole halunnut täällä blogissa alkaa saarnata mitään tiettyä ruokafilosofiaa tai -ideologiaa. Ja vaikka arvostamme ruuassa kotimaisuutta (ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa ja luomua), hyviä raaka-aineita ja itse tekemistä, kyllä meillä välillä käytetään puolivalmisteita, syödään eineksiä tai haetaan ostarilta pizza. Aina ei vain jaksa tai ehdi kokata itse. 

Blogin pitämisen ansiosta olemme myös päässeet osallistumaan erilaisiin ruokaan liittyviin tilaisuuksiin, mikä on ollut kivaa ekstraa. Bloggaajatapaamisissa ja muissa tilaisuuksissa olemme tässä vuosien varrella tutustuneet moniin hurjan mukaviin ihmisiin! Hyvä ruoka yhdistää, ja yhdessä syöminen ja ruuan laittaminen on hauskaa. 

Blogia ei kuitenkaan kirjoiteta vain itseä varten, tai siksi että blogia pitämällä päästään kivoille kekkereille tai saadaan satunnaisesti tuotenäytteitä. Kyllä minä koen kirjoittavani tätä blogia ennen muuta lukijoille. Ja tilastoista päätellen lukijoita täällä myös käy - pelkästään eilen blogissamme on ollut yli kolmesataa kävijää, ja joulukuussa yli 9000. Ohhoh!

Silloin tällöin saamme Ketun keittiöstä kiittävää palautetta, joka lämmittää kovasti mieltä. Jokainen kommentti ilahduttaa, ja palaute innostaa jatkamaan kirjoittamista. Olisi mukava kuulla enemmänkin teidän lukijoiden kokemuksia. Jos kokeilitte reseptiä, kuinka onnistuitte? Ehkä tuunasitte ohjetta jollakin tavalla, tai kenties teillä on muuten hyviä vinkkejä jaettavaksi?

Edellisinä vuosina olemme ottaneet erilaisia projekteja, olemme esimerkiksi kokanneet kuukausittain reseptin Tessa Kirosin keittokirjasta Twelve ja laittaneet ruokaa kalasta. Tänä vuonna heitän pallon teille, rakkaat lukijat: mistä aiheesta toivoisitte Ketun keittiössä juttua alkavana vuonna tai millaisia reseptejä toivoisitte?

Ketun keittiö toivottaa hyvää ja onnellista vuotta 2013!

Juhlat Hobittilassa

Lauantaina 22. syyskuuta Ketunluola muuttui hobittikoloksi, kun vietimme Bilbo ja Frodo Reppulin syntymäpäivää nyyttäriperiaatteella. Hobittimaiseen tapaan ruokaa oli tarjolla runsaasti.

Alkumaljoissa helmeili Repunpään omenasadosta valmistettu mehu, jota aikuisille oli hiukkasen terästetty jalolla juomalla.

Alkumaljan kanssa napostelimme Päivättären leipomia juustoisia siemenkakkuja.

Aloittelimme ateriaa kevyesti salaatilla Repunpään puutarhan antimista,

 
rouva Magotin mainekkaalla sieni-pekonipiirakalla

 
sekä Äijäruoan Arin stoutilla höystetyllä cottage piella.

Pääruokana tarjottiin Sam Gamgin pupumuhennosta Ithilienin yrttien kera (pupun tilalla oli tosin tällä kertaa pala luomunaudan paahtopaistia, koska emme ilman Klonkun apua saaneet pupuja kiinni).

Lisämakua lihalle toivat karviaischutney ja mustaherukkahyytelö.

Muhennoksen keralla oli tarjolla papuja ja pekonia...

...sekä tietenkin hunajoituja sieniä!

Palan painikkeeksi nautimme Vihreän Lohikäärmeen mainioita oluita ja siidereitä sekä kuulua Vanhaa Viinitarhaa. 

Aterian kruunasi Päivättären makoisa mustikkacrumble.

Lähdekirjallisuus: J.R.R. Tolkien, Hobitti, Taru Sormusten herrasta
Illan musiikki: Taru sormusten herrasta 1-3 -elokuvien soundtrack.

Pääsiäistunnelmissa

Vietimme toisen pääsiäispäivän ystäväperheen luona hyvän seuran, hyvän ruuan ja juoman sekä saunan merkeissä.

Lounaaksi meille tarjottiin sosekeittoa ja samana aamuna paistettuja omatekoisia pieniä ruisleipiä. Niin hyviä että oli pakko syödä monta.

Päivällisellä aikuisten pääruokalajina oli paistettua hirven maksaa (tässä kuvassa vielä ennen paistamista) kera pippurisen kastikkeen. Mitä herkkua!

Maustettuja uuniperunoita:

Salvian ja hunajan kanssa haudutettua sipulia - nam.

Maalaissalaattia pääsiäismunien kera.

Tällä kertaa jälkiruoka oli meidän vastuullamme: sitruunatorttua ja persikkamelbaa sekä kermavaahtoa.

Persikkamelba

(Ingman-jäätelöiden ohje)

1 tlk säilykepersikoita

0,5 dl vaniljasiirappia*

Valmista ensin siirappi: keitä 2,5 dl vettä, 1,5 dl sokeria ja puolikasta vaniljatankoa, josta olet kaapinut siemenet seokseen, kunnes seos sakenee niin että se jäähtyessään muuttuu siirappimaiseksi (testaa koostumusta välillä tipauttamalla tippa sokerilientä kylmään veteen). Lopun siirapin voi säästää myöhempää käyttöä varten.

Soseuta persikat ja sekoita joukkoon hiukan jäähtynyt siirappi.

Emme voi kuin kiittää ja todeta: meillä oli jälleen kerran mainiot ishännät!

Kalajuttuja

Otin vuosi takaperin tehtäväksemme kokata seuraavien kahdentoista kuukauden aikana ainakin kerran kuussa kotimaista kalaa, eri lajeja ja eri tavoin valmistettuna.

Lupasin alkuvuodesta raportoida kalaprojektista maaliskuun aikana, mutta koska viime kuukausi oli kovin kiireinen, ja halusin saada raporttiin mukaan vielä yhden kalaohjeen, niinhän siinä kävi, että nyt on jo huhtikuu (selityksiä löytyy).

Viime viikonloppuna kotikeittiössämme tehtiin pitkästä aikaa fish&chipsiä, tuota brittikeittiön lahjaa maailmalle. Kalan virkaa toimittivat ansiokkaasti haukifileet. Oikeaoppisen friteeraustaikinan ohjeeseen hain vinkkiä BBC GoodFoodin Angela Nilseniltä.

Friteeratut haukifileet (neljälle)

4 kpl pienenpuoleisia haukifileitä (1/syöjä)

suolaliemi:

0,5 dl suolaa

4,5 dl vettä

friteeraustaikina:

n. 1,75 dl vehnäjauhoja + muutama ruokalusikallinen lisäksi

0,5 tl leivinsoodaa

suolaa, valkopippuria

1,25 dl sitruunavissyä

1 kananmunan valkuainen

friteeraukseen:

esim. auringonkukkaöljyä

tarjoiluun:

1 sitruuna lohkoina

sormisuolaa

mallasviinietikkaa

Keitä suolaliemi kiehauttamalla ainekset. Jäähdytä liemi huoneenlämpöiseksi. Laita haukifileet 10 minuutiksi liemeen. Ota ne liemestä ja kuivaa.

Laita öljy kuumenemaan laakeaan astiaan, wok-pannu on hyvä.

Valmista leivitystaikina: sekoita keskenään kuivat aineet kulhossa. Vatkaa vissy jauhojen sekaan niin että saat aikaan löysähkön taikinan. Vispaa toisessa kulhossa kananmunanvalkuainen kevyesti vaahdoksi (ei siis kovaksi asti). Yhdistä kananmunavaahto taikinaan, joka saa jäädä hieman epätasaiseksi.

Pyöräytä haukifileet lautasella vehnäjauhoissa.

Kun öljy on kuumaa (180 astetta), kasta jauhotettu kalafile taikinaan molemmin puolin ja valuta se sitten pyrstö edellä öljyyn. Uppopaista kala kullanruskeaksi molemmin puolin ja nosta öljystä reikäkauhan avulla. Frityyrin pitäisi olla rapea ja ilmava.

Tarjoa välittömästi paistamisen jälkeen.

Kalan friteeraus onnistui jokseenkin täydelliseti. Frityyri oli kevyt ja rapea, ja kalan kypsyys juuri sopiva. Hauki puolusti hienosti paikkaansa tässä ruuassa - perinteisestihän fish & chipsissä tarjottava kala on turskaa tai koljaa. Tarjosimme haukifileet omatekoisten ranskalaisten kanssa.

Ihan kerta kuussa tahtiin uusia ohjeita ei tullut, mutta yhteensä neljätoista ohjetta saimme kokoon (vain hiukkasen huijaten, myönnetään, koska tämä postaus venyi huhtikuun puolelle). Tässä vielä linkit muihin ohjeisiin kalan mukaan aakkostettuna:

Ahvenkeitto kesäkodin tapaan
Haukea pekonin kera
Haukifile, paistettu pannulla (korvasienirisoton kanssa)
Haukipata pekonin ja punaviinin kanssa
Lohikeitto
Merilohi, viskillä graavattu
Muikkupatakukko
Nieriä, höyrytetty inkiväärin ja kevätsipulin kanssa
Rautua ja yrttejä
Sampea luostarin tapaan
Siikaa paketissa
Silakkalaatikko
Silakkapihvit tuorejuustotäytteellä
Taimen, yrteillä täytetty

Kalasta tuli laitettua enimmäkseen pääruokia. Samalla laajensimme myös omaa repertuaariamme, sillä esimerkiksi hauki ja ahven ovat meillä yleensä päätyneet fileenä pannuun paistettavaksi. Aivan erityisen onnistunutta oli mielestämme pekonilla ja punaviinillä terästetty haukipata sekä tämä viimeisin, fish&chips pienistä haukifileistä.

Joku ehkä kysyy, missä on listalta kuha? Koska aika monet aikaisemmista kalaohjeistamme ovat olleet kuhalle, keskityimme kuluneen vuoden aikana sellaisiin kalalajeihin, joita olemme aikaisemmin vähemmän käyttäneet. Olemme myös pyrkineet välttämään WWF:n punaiselle listalle joutuneita lajeja - merilohi päätyi sinne hiljattain. En tullut kirjanneeksi muistiin, mutta ainakin sampi ja useimmat lohikalat ovat olleet kasvatettuja.

Kalojen saatavuus on myös vaikuttanut kokkailuun. Kokeilematta ovat Hakaniemen hallissa ainakin ajoittain saatavilla olevista lajeista vielä ainakin lahna ja särki. Törmäsinpä siellä kerran ruutanaankin.

Kokkimaajoukkueen valmennettavina

Puolet viime lauantaipäivästä vierähti mukavissa merkeissä Kulinaarisen instituutin tiloissa, jonne me ja monta muuta ruokabloggaajaa olimme kokoontuneet Arla Ingmanin kutsumina. Tarkoituksena oli tehdä tuttavuutta vasta lanseerattujen Apetina-tuorejuustojen kanssa.

Kuva: Minna Saarinen

Aikaa ei tuhlattu turhin puheisiin, vaan isännän esittelyn jälken meidät jaettiin kahteen viiden hengen joukkueeseen ja pääsimme saman tien tositoimiin, eli laittamaan ruokaa kahden Suomen kokkimaajoukkueen jäsenen, Kasper Salomäen ja Lasse Koistisen opastuksella.

Saimme samaan joukkueeseen kanssamme Uneliaan kokin Annan ja Avaruusaseman miehistön eli Ariettan ja Mikon.

Annan ja Ariettan perehtyessä hyydytetyn kakun valmistamisen saloihin Kasperin johdolla Mikko otti tehtäväkseen hoidella tomaattikeiton.

Ahnehdin itselleni vähän liikaa tekemistä kuvitellen että liha- ja soijapullathan syntyvät tuosta noin vain näpsäkästi toiset oikealla ja toiset vasemmalla kädellä, mutta ei se ihan niin mennyt. Onneksi Anna ehti auttamaan vielä minuakin kakun- ja salaatinteolta, Karhuherran hienontaessa sipuleita ja keitellessä kastiketta.

Kakkumestarimme Kasper ehti onneksi opastamaan myös pullien kanssa, ja sainkin monta hyödyllistä vinkkiä. En ole ennen tajunnut että voisihan sitä ihan lihapullataikinasta paistaa ensin yhden koekappaleen, jotta voi testata maun...

Liha- ja soijapullat paistettiin yrttiöljyssä ja lopuksi lisättiin voi, joka saa kiehahtaa vaahdoksi, jolla paistettavia valellaan. Lopuksi pullat vielä uunitettiin.

Soijarouhepullat olivat muuten ensimmäinen kontaktini koko raaka-aineeseen, ja täytyy sanoa että maku yllätti myönteisesti, vaikka koostumuksen kanssa olikin vähän ongelmia - eikä lopputulos sitten paljon pullia muistuttanutkaan.

Kakkua viimeistellään.

Alkuruuaksi tomaattikeittoa.

Pääruokalajeja: pastaa ja lihapullia sekä soija"pullia".

Annan taidonnäyte salaatin päällä.

Kakkuja jälkiruuaksi.

Kotiinviemisiksi saimme vielä kassilliset Arla Ingmanin tuotteita, mukaanlukien niitä uusia Apetina-tuorejuustoja. Vinkkejä niiden monipuolisesta käytöstähän tulikin jo käytännössä saatua. Pyöräytin jo yhden lihamurekkeen pippurituorejuuston kanssa. Hyvä tuli, paitsi että suolaa olisi taas saanut olla enemmän. Olisi pitänyt tajuta paistaa pieni lihapulla siitä mureketaikinasta ennen uuniin paiskaamista... Oppia ikä kaikki. Ja ehkä se oppi joskus vielä päähänkin jää.
 
Kiitos Arla-Ingmanin väelle, kokkimaajoukkueen Kasperille ja Lasselle sekä kaikille mukana olleille bloggaajille mukavasta tilaisuudesta!

PS. Ai kuinka siinä joukkuekilpailussa kävi? Voittajasta ei päästy selvyyteen, mutta molemmat olivat hyviä.

Puoli tusinaa

Aloitellessamme Ketun keittiötä puoli tusinaa vuotta takaperin olimme tuoreet ja pöllämystyneet vanhemmat. Iloisen perhetapahtuman lähestyessä lapselliset ystävämme nyökyttelivät tietävästi ja totesivat, että jatkossa meilläkin sitten syödään kalapuikkoja ja kananuggetteja, ja jauhelihakeitosta tulee kulinarismin huippu. Tuolloin, blogimme ensimmäisessä postauksessa vannoimme, että niin ei tule käymään. Tunnustettakoon, että kalapuikkoja ja jauhelihakeittoa olemme sittemmin laittaneet.

Kuluneiden vuosien varrella on ehtinyt tapahtua muutoksia. Kolmikiloisesta ja vajaata puolimetrisestä jälkeläisestämme, joka tankkasi maitoa mieluiten silloin kun äidin oli tarkoitus istua ruokapöytään, on tullut rapiat kaksikymmentäkiloinen ja metrikaksikymmentäsenttinen, joka osallistuu mielellään ruuanlaittoon ja tykkää varsinkin leipomisesta. Bloggaamisen myötä olemme saaneet liudan uusia tuttuja ja hauskoja kokemuksia, ja tietysti syöneet paljon (ainakin enimmäkseen) hyvää ruokaa!

Kuusivuotisen taipaleen kunniaksi halusimme tehdä päivitetyn uusintaoton jostakin sellaisesta ruokalajista, jota laitoimme aivan blogin ensimmäisissä postauksissa. Juhlaruoaksi valikoitui possua mangosalsassa. Tuunasimme possun itämaisemmaksi kookosmaidolla ja sitruunaruoholla. Mango-chilisalsan tarjosimme erikseen.

Kookospossua ja mango-chilisalsaa

(Valion alkuperäisresepti)

Aloita valmistamalla mango-chilisalsa:

1 punainen pitkä chili (miedohko)

1 tlk säilykemangoa

suolaa

Valuta mango ja leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se samoin pieniksi paloiksi. Sekoita mango- ja chilikuutiot, lisää ripaus suolaa ja anna maustua noin tunnin ajan.

Laadi sitten kookospossu:

possun sisäfile (n. 600 g)

rypsiöljyä, juoksevaa oivariinia

suolaa, mustapippuria myllystä

2 dl kookosmaitoa

1 sitruunaruohon varsi

0,5 dl mangochutneya

2 valkosipulin kynttä

0,5 rkl limettimehua

(suolaa)

Ota possu lämpiämään noin tuntia ennen ruuanlaiton aloittamista. Poista fileestä kalvot ja näkyvä rasva ja leikkaa se n. 1,5 cm viipaleiksi. Painele viipaleita hiukan ohuemmaksi nyrkillä. 

Leikkaa sitruunaruoho reilunkokoisiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipuli veitsellä. 

Paista possuviipaleet vähissä erin esim. öljy-voi seoksessa tai juoksevassa oivariinissa molemmin puolin niin että ne kypsyvät ja saavat väriä. 

Siirrä possut takaisin pannuun ja mausta ne suolalla ja mustapippurilla. Lisää kookosmaito ja sitruunaruoho ja sekoita hyvin. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 4 min. 

Lisää mangochutney ja valkosipuli, sekoita hyvin ja anna kiehua vielä muutama minuutti. Lopuksi lisää limettimehu ja tarkista suola.

Tarjoa mango-chilisalsan ja keitetyn basmatiriisin kera.

Café Engel

Café Engel on ollut Senaatintorin laidalla kauan, ja minäkin olen ehtinyt istuskella siellä lukemattomat kerrat juttelemassa tuntikaudet ystävien kanssa, alkaen siitä syksystä, jolloin kirkassilmäisenä fuksina saavuin Helsinkiin pian parikymmentä vuotta sitten. 

Café Engel oli välillä pitkään suljettuna remontin takia ja ehdin jo pelätä että se kokee saman kohtalon kuin sympaattiset Kiseleffin basaarin käsityöläiskaupat ja muut pikkupuodit, jotka katosivat turisteille suunnattujen design-kauppojen tieltä. Onneksi sentään ei.

Koska istuskelen nykyisin kahviloissa harvemmin kuin toivoisin, kävin Engelissä ensimmäistä kertaa remontin jälkeen vasta vuodenvaihteen jälkeen. Hiukan huolestutti, miten remontissa tehdyt muutokset ovat vaikuttaneet tunnelmaan, mutta Engelin viihtyisyys tuntui olevan ennallaan, ja siellä on edelleen pöytiintarjoilu, jota Helsingissä ei kai ole enää Engelin lisäksi muualla kuin Ekbergillä.

Nautin vihdoin Engelissä elämäni ensimmäisen macaronin - tämän trendin suhteen en ole vain jälkijunassa, vaan suorastaan jäänyt laiturille. Nyt ehkä ymmärrän, mistä kaikki se kohu. Macaronissa oli ohut rapsakan kova pinta, mutta sisus oli ihanan kuohkea ja aivan suli suuhun. Muun hyvän lisäksi Engelin macaronit eivät ole mitään sormenpään kokoisia, vaan käyvät hyvinkin leivoksesta. Oivallinen seuralainen kupilliselle hyvää kahvia. Olen myyty.

PS. Café Engel sijaitsee yhdessä Helsingin vanhimmista taloista, ja sen lattian alla on tehty myös arkeologisia kaivauksia.

IV SATVRNALIA

Kaivellaanpa vielä hiukan viime vuoden viimeisten päivien satoa ennen siirtymistä uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin...

Kokoonnuimme uudenvuoden edellä viettämään jo perinteeksi muodostunutta Saturnalia-juhlaa Äijäruuan Arin ja Heidin kanssa. Ennakkoluulottomien uusien kokeilujen sijasta pysyimme tällä kertaa vanhoissa, hyviksi havaituissa ruokalajeissa.

Alkujuomaksi tarjotun lämmitetyn mulsumin pippurimäärää vähensin melkoisesti, mutta kyllä siinä mustapippurin puraisu tuntui edelleen.

Pinjansiementahnalla täytetyt munat ovat aina yhtä hyviä, ja kelpaisivat kyllä alkupalaksi muullekin kuin antiikkiselle aterialle.

Lisäksi tarjolla oli hunajaglaseerattuja katkarapuja.

Eikä Saturnaliaa voi viettää ilman Ketturouvan herkkua, hunajoituja sieniä.

Raikas kaalisalaatti maistui pääruuaksi tarjotun paahdetun villisian, palsternakkapyreen ja linssien kanssa.

Villisialle kokeilimme sentään uutta kastiketta, joka löytyi English Heritagen julkaisemasta kirjasesta Roman Cookery. Suurustamisen käytimme maissijauhon sijaan ohratärkkelystä, joka roomalaisillakin olisi ainakin teoriassa ollut saatavillaan. Lopputulos oli kyllä pikemminkin tahna kuin kastike - olisikohan reseptin ainesmäärissä jokin virhe? 

Kastike lihalle

hyppysellinen mustapippuria, lipstikkaa, kuminan siemeniä ja kuivattua minttua
1 munankeltuainen
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl kalakastiketta
1 laakerinlehti
1 rkl maissitärkkelystä (/ohratärkkelystä)
(pala purjoa)

Murskaa pippurit, lipstikka, kumina ja minttu huhmareessa. Sekoita mausteet ja munankeltuainen, hunaja, valkoviinietikka, oliiviöljy ja kalakastike. 

Siirrä seos kattilaan ja kuumena miedolla lämmöllä, lisää laakerinlehti. Halutessasi voit lisätä kastikkeeseen myös palan purjoa makua tuomaan. Sekoita joukkoon maissitärkkelys ja hämmennä kunnes kastike sakenee. Poista  laakerinlehti ja purjo, ja kaada kastike lihan päälle.