Mielikuvissani hobittien ruoka muistuttaa perinteistä englantilaista ruokaa. Seuraavan piirakan innoittajana toimi kuvaus illallisesta isäntä Magotin talossa:
"Kaksi Magotin pojista ja hänen kolme tytärtään tulivat sisään, ja suurelle pöydälle katettiin runsas illallinen. [...] Olutta oli mielin määrin ja valtava vadillinen sieniä ja pekonia, sekä paljon muuta kunnon maalaisruokaa. "
Valitsin kuoren taikinaksi rahka-voitaikinan, joka muistuttaa englantilaisissa piiraissa käytettäviä taikinoita (hot water crust pastry tai shortcrust pastry). Vinkkejä täytteen koostumukseen haimme netistä löytyvistä steak and kidney pien ohjeista.
Piiras on tukevan ruokaisa ja maistuisi varmasti hobiteillekin. Olut ja timjami raikastavat täytteen makua, ja sienet, pekoni ja sipuli ovat suutuntumaltaan hauskasti erilaisia. Oli toki odotettavissa, että näistä aineksista ei voi tulla kuin hyvää, mutta lopputulos yllätti silti herkullisuudellaan.
Rouva Magotin sieni-pekonipiiras
rahka-voitaikinapohja:
250 g maitorahkaa
250 g voita (tai margariinia...)
n. 4,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna voiteluun
täyte:
350 g herkkusieniä
n. 200 g pekonia
1-2 sipulia
suolaa
kastike:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
n. 2 dl englantilaista alea
n. 0,5 dl vettä
n. 1 rkl riistafondia
n. 1 tl kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria
Tee taikina valmiiksi: nypi sekaisin pehmeä voi ja maitorahka ja vaivaa sen jälkeen sekaan jauhot. Vuoraa korkeareunainen (n. 5 cm) uunivuoka taikinalla, säästä n. 1/3 taikinasta piirakan kanneksi ja leivo kansi jauhotetulla pöydällä (tai voipaperin päällä jolloin se on helpompi nostaa). Meidän soikea vuokamme on kooltaan n. 15x24 cm; hiukkasen isompikin se olisi voinut olla.
Valmista täyte: Leikkaa sienet lohkoiksi ja viipaloi pekoni, silppua sipuli. Paista ensin pekoni pannulla omassa rasvassaan. Sen jälkeen ruskista sienet ja kuullota sipuli. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja ripauta joukkoon hiukan suolaa. Jätä täyte odottamaan kulhoon.
Lopuksi valmista kastike: Tee voista ja vehnäjauhoista suurus, jonka ruskistat kevyesti pannulla. Vähennä lämpöä ja lisää neste (ale ja vesi) vähän kerrassaan, sekoittaen koko ajan perusteellisesti, ettei kastike paakkuunnu. Ohjeen määrät ovat arvioita, koska tapani mukaan tein soosin näppituntumalla, joten käytä omaa harkintaa: kastikkeen pitäisi olla melko paksua, mutta kuitenkin juoksevaa. Mausta kastike tilkalla riistafondia ja timjamilla sekä suolalla ja pippurilla maun mukaan.
Kun kastike on valmista, kaada täyte piirakan pohjan päälle ja painele se tasaiseksi. Valuta kastike täytteen päälle. Peitä piirakka kannella ja painele reunat hyvin kiinni. Leikkaa kanteen pari-kolme aukkoa, joista höyry pääsee ulos. Kauniimman lopputuloksen saat jos vielä voitelet piirakan kananmunalla.
Paista 200-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Nauti vielä lämpimänä; ruokajuomaksi kuuluu tietenkin tuhti ale. Käytimme sekä kastikkeeseen että ruokajuomana oxfordshirelaisen Hook Norton Breweryn Old Hooky alea, jota Tolkien on kenties joskus itsekin juonut. :)
9 kommenttia:
Yhtenä kirjavaihtoehtona oli minulla Hobitti, meinasin lähteä peliin siemenkakulla, mutta päädyin sitten muualle.
Voin melkein maistaa sienien ja pekonin jalon liiton.
Siemenkakku, tosiaan... No, kun en ole mikään kakkuleipuri, sen reseptin kehittelyn jätän suosiolla muille. :)
Tää hobittipiiras on kyllä ihan tajuttoman valloittava! Rahkavoitaikina jo tekee sen, ja koko uppoaminen hobittien kotoisaan ja kotikutoiseen maailmaan, maanläheiseen ja rehtiin. Vesi tulee kielelle. Tämän suhteen on tehtävä varmasti poikkeus ja tuotava pekoni omaankin pöytään, etenkin kun Lihansyöjä jumaloi sitä. Siis voi että. Hurmaavaa. :-) Ja sekin että osallistuitte!
Onnittelut!
Jään innolla odottamaan mitä huhtikuun haaste tuo tullessaan :D
Onneksi olkoon voitosta! Tosi mehevä tuo piiras, voi melkein tuntea tuoksun nenässään. Pekoni ja sienet - kaksi lemppariainestani :)
Kiitoksia onnitteluista. Suosittelen vilpittömästi kokeilemaan, tämä on ehdottomasti parhaasta päästä Ketun keittiön luomuksia. Pakkohan se on myöntää, vieläkin herahtaa vesi kielelle, kun muistelen suunnittelu-, valmistus- ja varsinkin syömisvaihetta. Jamsin sanoin tässä toteutuu tosiaankin sienien ja pekonin jalo liitto.
Pekonia muuten ei kannata leikata kovin pieneiksi viipaleiksi, sellaisia hyvän tuuman levyisiä ne saavat ainakin olla. Ja ne kannattaa paistaa parissa kolmessa erässä.
Tämä oli kerrassaan valloittava haaste, varsinkin kun me täällä Kettulassa olemme piintyneitä kirjojen ystäviä. Kiitoksia Monkeyfoodin ylimuulille hyvästä ja mielikuvitusta innoittaneesta haasteesta.
Nyt sitten vain lyömään Ketturouvan kanssa päät yhteen ja miettimään seuraavaa haastetta.
Onnittelut myös Kulinaarimurulasta! Hieno piiras, hieno voitto :-D
Hauskaa, että kirjat ovat lähellä muidenkin ruokaihmisten sydämiä, muutkin kuin keittokirjat. :-) Mä luopuisin maailmassa varmaan viimeiseksi kirjoista, jos puhutaan elottomista asioista.
Mun mielestä ihanaa on myös kirjoja ja ruokaa yhdistävä vanhanajan kirjasto- ja kauppa-autokulttuuri, edelleenhän molempia ajelee ympäri Suomen maata, täällä pääkaupunkiseudullakin. Kauppa-autoon pitäisikin päästä kesällä kerran ostamaan jäde, kirjastoautovierailustani ei ole ihan niin kauaa, kun Kruununhaassakin sellainen käy :-) Uskomaton, tämä meidän kirjastolaitoksemme, maailman paras!
Ja anteeksi Karhuherra, kun en tainnut sinua erityisesti kreditoida postauksessani, täytynee tehdä lisäyksiä. Katsoin vaan että postaaja oli Ketturouva, mutta yhdessähän te siellä kai hääritte, keittiössä? :-)
Kiitokset onnitteluista myös välispiikille!
Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että siitä kun olen viimeksi käynyt kaupunginkirjastossa lainaamassa on varmaankin vuosikymmen. Olen nimittäin suunnattoman huono palauttamaan kirjoja. Joten niitä tulee ostettua omaksi...
Lähetä kommentti