Ranska tunnetaan kulinaristien maana, joten odotimme matkalta tietysti myös ruokaelämyksiä. Siinä suhteessa emme joutuneetkaan pettymään.
Tässä muutamia näkymiä pariisilaiseen ruokakulttuuriin. Pienet liha-, kala- ja juustokaupat sekä korttelileipomot ovat vielä kunniassa, ja niiden toinen toistaan houkuttelevammat tiskit ja näyteikkunat saavat veden kielelle.
Lounaaksi oli kätevää haukata vaikkapa pala mehevää quicheä tai täytetty patonki - ranskaksi sandwich, äännetään kutakuinkin samoin kuin englanniksi. Se kolmioleipä, joka muualla tunnetaan sandwichinä, tunnetaan Ranskassa pain de mie'nä, joka oikeastaan tarkoittaa paahto- tai vuokaleipää, josta toki ko. täyteleipä tehdään. Kahviloissa on usein kaksi hintaa, riippuen siitä ostaako asiakas patongin mukaansa vai syökö paikan päällä, ja hintaeroa voi olla useampi eurokin. Onneksi Pariisissa, varsinkin vasemmalla rannalla Latinalaiskortteleissa, löytyy monia pieniä puistomaisia paikkoja, joissa kauniilla säällä tällaisen kevyen lounaan mukavasti käy haukkaamassa. Koska Ranskassa on tapana syödä kunnon kolmen lajin päivällinen, emme ainakaan me tuon tukevampaa lounasta kaivanneetkaan. Ei edes Karhuherra, joka vietti päivät ahkerasti ympäri kaupunkia flaneeraten ja vieraillen museoissa.
Matkakertomuksen jatko-osissa tarkoituksemme on esitellä hiukan tarkemmin muutamia paikkoja joissa kävimme päivällisellä tai lounaalla.
3 kommenttia:
jäämme mielenkiinnolla odottamaan tuleviakin postauksia...!
Millaista oli pariisilainen quiche?
Merituuli, postauksia on vielä työn alla... pahoittelemme hidasta tahtia, muut asiat ovat vaatineet aikaa.
ari, nauttimamme quiche (kuvassa purjo-jotain) oli melko kosteaa. Roquefort-versio oli voimakkaasti sinihomejuustoinen. Maukasta.
Lähetä kommentti