Pinaattipasta

Kun kävin läpi kesältä kertynyttä polkattavien ruokalajien pinoa, totesin että tämän kesän teema keittiössämme on selvästi ollut pasta. Minkä vuoksi? Koska pasta on nopealaittoista ja sitä on helppo muunnella. Kiireisen kotikeittäjän arjen pelastus. 

Puutarhan yllättäjä puolestaan oli tänä vuonna pinaatti, joka kukoisti alkukesästä runsaana ja rehevänä. Muistan että aloittelevan opiskelijakeittiöni gurmeeta melkein neljännesvuosisata sitten oli pakastepinaatista ja fetajuustosta laadittu pastakastike tagliatellen kera nautittuna. Tässä, alun perin Anna-lehdessä ilmestyneessä ohjeessa, oli hieman enemmän yritystä. Hyvin upposi, myös Poikaan. 

Pinaattipasta (neljälle)

250 g tuoretta pinaattia

loraus oliiviöljyä

4 valkosipulin kynttä

Hienonnettu sipuli

0,5-1 tuoretta punaista chiliä

1 dl kermaa

tuoretta basilikaa

parmesaania raastettuna 

mustapippuria 

suolaa

+ spagettia 300-400 g syöjien nälän asteesta riippuen  

Huuhdo ja valuta hyvin tuoreet pinaatinlehdet. Laita pastavesi kiehumaan ennen kuin aloitat kastikkeen, koska se valmistuu todella nopeasti.

Kuumenna öljy pannussa ja lisää hienonnettu sipuli, silputtu chili (poista siemenet) ja viipaloidut valkosipulinkynnet. Kuullota. Lisää pinaatti ja pyörittele nopeasti pannussa kunnes pinaatti pehmenee. Lisää kerma, keitä vikkelästi vähän kokoon ja mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Valuta ohjeen mukaan keitetty spagetti ja sekoita se kastikkeeseen. Silppua päälle reippaasti basilikanlehtiä ja raasta huipennukseksi ronskisti parmesaania.

Etonin sotku

Eton mess eli suomennettuna Etonin sotku on se, mitä tapahtuu kun marenkipohja menee kappaleiksi kuljetuksessa eikä tule pavlovaa.

Eton mess

marenkia murusteltuna
kermavaahtoa
hedelmiä tai marjoja

Kesäinen Etonin sotku pinnallaan vasta poimittuja metsämansikoita.

Mallasleipää

Näinkin vanhaksi minun piti elää, ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan kotikaljan valmistusta.

Mallaspussin kyljessä tuli ohje myös mallasleipään, jota voi valmistaa kotikaljan käyttämisestä syntyvästä mäskistä. Eipä siis muuta kuin kalja pulloihin ja leipomaan!

Mallas-viikunaleipä (2 limppua)

n. 3 dl kotikaljan valmistuksesta jäänyttä mallasmäskiä (tai 1,5 dl maltaita, jotka kiehautetaan 3 dl:ssa vettä)
2,5 dl piimää
0,5 rkl suolaa
25 g hiivaa (=puolikas hiiva) 
0,75 dl siirappia
4 dl ruisjauhoja
1 dl talkkunajauhoja
n. 6 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja
0,75 dl auringonkukansiemeniä
100 g kuivattuja viikunoita
n. 40 g voita tai margariinia

Sekoita mallasmäskiin hieman lämmitetty piimä - seoksen tulisi olla kädenlämpöistä. 

Lisää suola, hiirva, siirappi, talkkuna ja ruisjauhot. Leikkaa viikunat paloiksi ja sekoita ne ja auringonkukansiemenet taikinaan. 
'
Alusta taikina vehnä- tai hiivaleipäjauhoilla melko napakski. Lopuksi lisää pehmeä rasva ja anna taikinan kohota. 

Leivo taikinasta kaksi leipää, ja anna niiden kohota liinan alla. Pistele kohonneet leivät tai leikkaa niihin veitsellä viillot. Voit voidella leivät halutessasi kananmunalla ja ripotella koristeeksi auringonkukansiemeniä. 

Paista leipiä 200 asteessa 50-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä koputtamalla leivän pohjaa. Kun koputtaessa kuuluu ontto, kumahteleva ääni, leivät ovat kypsiä. 

Mallasleivät ovat parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.

Lahmacun

Lahmacun on "itäisen Välimeren pizza." Näitäkin tuli tehtyä jo aikoja sitten, mutta bloggaaminen on jäänyt. Resepti oli Hesarissa 28.1.2016, ja muistaakseni siitä ei mennyt kuin viikko-pari, kun testasin sitä. Tämä ohje edustaa Turkin ja Armenian alueita, mutta samantyyppisiä systeemejä voi saada eteensä Levantissakin.

Hyviä olivat, ja helpompia kuin voisi luulla. Valmistelukaan ei vie tolkuttomasti aikaa. 

Lahmacun (8 kpl)

Pohja:
1,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
1-2 rkl oliiviöljyä
n. 3 dl vehnäjauhoja

Täyte: 
pieni salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
puolikas miedohko chilipalko
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl jeeraa (juustokuminaa)
0,5 tl paprikajauhetta
0,25 tl kanelia
400 g karitsan (tai pihvikarjan) jauhelihaa
suolaa, mustapippuria myllystä

tarjoiluun: hienonnettua salottisipulia, kuutioitua tomaattia ja kurkkua, korianteria tai lehtipersiljaa, limettilohkoja

päälle: n. 2 rkl chili- tai oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot ja alusta taikina tasaiseksi. Anna nousta vedottomassa paikassa noin kaksinkertaisesti (n. puoli tuntia). 

Tee täyte: kuori ja hienonna sipuli mahdollimman pieneksi. Kuutioi vhili. Sekoita sipulisilppu ja chili öljyn, tomaattipyreen, lehtipersiljan ja mausteiden kanssa. Lisää jauheliha ja sekoita tasaiseksi, mausta suolalla ja pippurilla. 

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Painele kohonneesta taikinasta kuplat pois. Kauli jauhotetulla pöydällä 8 soikeahkoa "pizzapohjaa". Painele täyte pohjille. 

Paista noin 8 minuuttia tai kunnes täyte on kypsä ja reunat kauniin ruskeat. 

Ennen syömistä lisää päälle sipulia, tomaattia, kurkkua ja yrttejä. Pirskota päälle hieman öljyä ja purista limettimehua. Kääri rullalle ja ysö (me emme käärineet rullalle, koska ahnehdimme omiimme liikaa täytteitä eikä niitä voinut enää rullata).  

Kymmenen vuotta

Hämmästyttävää mutta totta, on kulunut jo kymmenen vuotta siitä kun pienperheemme lisääntyi Pojalla, jonka syntymää meidän on oikeastaan kiittäminen siitä että tulimme aloittaneeksi ruokablogin.  

Suuren juhlan kunniaksi meille kutsuttiin kaikki luokkakaverit, joita toistakymmentä pääsikin paikalle. Tein tällä kertaa kakkupohjan ilman kananmunia Marttojen ohjeella.


Marttojen munaton kakkupohja

8 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 dl nestettä: vettä, mehua, maitoa tms. 
200 g sulatettua voita tai margariinia (tai vastaava määrä juoksevaa - minulla oli hiukan vajaa määrä, mutta se ei tuntunut haittaavan)

Sekoita kuivat ainekset hyvin. Lisää vesi ja sulatettu rasva ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina n. 26 cm halkaisiljaltaan olevaan irtopohjavuokaan, jonka olet joko jauhottanut tai laittanut pohjalle leivinpaperin.  

Paista 180 asteessa 50-60 minuuttia. Kumoa jäähtyneenä.  

Pojan toivomuksena oli Minecraft-kakku, joten minun piti ryhtyä leikkimään sokerileipuria. Leikkasin halkaistusta pyöreästä kakkupohjasta ensin reunoilta viipaleet pois, jotta sain siitä kutakuinkin neliön muotoisen. Kakun kuorrutukseen käytin kaulittua valkoista marsipaania, jonka alle levitin kerroksen sokeri-voikreemiä. Etukäteen pelkäämäni kuorruttaminen olikin yllättävän yksinkertaista. Koristelu on tehty Dr. Oetkerin pursotettavalla punaisella kakunkoristelugeelillä. Päivänsankari oli lopputulokseen tyytyväinen, ja vaikka kakku olikin aika hurjan makeaa, se oli myös hyvää.