Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa-kirjan avokadopasta oli varmaankin vuoden ruokailmiö 2012. Lehdissä uutisoitiin miten kaupoista loppuivat avokadot ja tuoreet yrtit. Pienemmätkin kivijalkakaupat tilasivat niitä.
Vaikka olin uutisointia seurannut, itse ruoka oli jotenkin päässyt jäämään kokeilematta, kunnes joulun välipäivinä olin Pojan kanssa loisimassa siskoni luona. Kun sisko kysyi, mitä laitettaisiin, tiesin vastauksen melkein heti: SITÄ avokadopastaa.
Ja kyllä, se on maineensa veroista: simppeliä ja ihan älyttömän hyvää. Niin hyvää että söimme neljän hengen annoksen kahdestaan melkein kokonaan...
SE avokadopasta (neljälle)
(Safkaa - parempaa arkiruokaa)
1valkosipulinkynsi
1/2 chili (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa, mustapippuria
n. 0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
1 dl raastettua pecorinoa
1 dl raastettua parmesaania
400-500 g spagettia
Kastikkeen voi tehdä suoraan tarjoilukulhoon: Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressan ja kaiverra sissu ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit sekä pecorino- ja parmesaaniraaste. Sekoita lusikalla, maista että suolaa on riittävästi.
Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä. Ota talteen vajaa desi keitinvettä ennen kuin valutat pastan lävikössä. Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti joukkoon. Raasta vielä päälle parmesania ja rouhaise mustapippuria myllystä. Tarjoa heti.
torstai 31. tammikuuta 2013
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Perimmäisten kysymysten äärellä
Ketun keittiö on tulossa kouluikään. Näinkin pitkään ruokablogia pitäneenä sitä tulee toisinaan miettineeksi, minkä takia tätä blogia ylipäätään kirjoittaa, ja jaksaako tätä vielä jatkaa.
Ensisijaisesti blogin pitäminen on meille harrastus. Se on myös keino haastaa itsensä kokeilemaan uusia reseptejä, samaa ruokaa kun ei kehtaa blogata montaa kertaa. Ruokablogin pitämisen myötä olemme myös alkaneet ajatella entistä enemmän sitä, millaisista raaka-aineista haluamme ruokamme laittaa.En kuitenkaan ole halunnut täällä blogissa alkaa saarnata mitään tiettyä ruokafilosofiaa tai -ideologiaa. Ja vaikka arvostamme ruuassa kotimaisuutta (ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa ja luomua), hyviä raaka-aineita ja itse tekemistä, kyllä meillä välillä käytetään puolivalmisteita, syödään eineksiä tai haetaan ostarilta pizza. Aina ei vain jaksa tai ehdi kokata itse.
Blogin pitämisen ansiosta olemme myös päässeet osallistumaan erilaisiin ruokaan liittyviin tilaisuuksiin, mikä on ollut kivaa ekstraa. Bloggaajatapaamisissa ja muissa tilaisuuksissa olemme tässä vuosien varrella tutustuneet moniin hurjan mukaviin ihmisiin! Hyvä ruoka yhdistää, ja yhdessä syöminen ja ruuan laittaminen on hauskaa.
Blogia ei kuitenkaan kirjoiteta vain itseä varten, tai siksi että blogia pitämällä päästään kivoille kekkereille tai saadaan satunnaisesti tuotenäytteitä. Kyllä minä koen kirjoittavani tätä blogia ennen muuta lukijoille. Ja tilastoista päätellen lukijoita täällä myös käy - pelkästään eilen blogissamme on ollut yli kolmesataa kävijää, ja joulukuussa yli 9000. Ohhoh!
Silloin tällöin saamme Ketun keittiöstä kiittävää palautetta, joka lämmittää kovasti mieltä. Jokainen kommentti ilahduttaa, ja palaute innostaa jatkamaan kirjoittamista. Olisi mukava kuulla enemmänkin teidän lukijoiden kokemuksia. Jos kokeilitte reseptiä, kuinka onnistuitte? Ehkä tuunasitte ohjetta jollakin tavalla, tai kenties teillä on muuten hyviä vinkkejä jaettavaksi?
Edellisinä vuosina olemme ottaneet erilaisia projekteja, olemme esimerkiksi kokanneet kuukausittain reseptin Tessa Kirosin keittokirjasta Twelve ja laittaneet ruokaa kalasta. Tänä vuonna heitän pallon teille, rakkaat lukijat: mistä aiheesta toivoisitte Ketun keittiössä juttua alkavana vuonna tai millaisia reseptejä toivoisitte?
Ketun keittiö toivottaa hyvää ja onnellista vuotta 2013!
Ensisijaisesti blogin pitäminen on meille harrastus. Se on myös keino haastaa itsensä kokeilemaan uusia reseptejä, samaa ruokaa kun ei kehtaa blogata montaa kertaa. Ruokablogin pitämisen myötä olemme myös alkaneet ajatella entistä enemmän sitä, millaisista raaka-aineista haluamme ruokamme laittaa.En kuitenkaan ole halunnut täällä blogissa alkaa saarnata mitään tiettyä ruokafilosofiaa tai -ideologiaa. Ja vaikka arvostamme ruuassa kotimaisuutta (ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa ja luomua), hyviä raaka-aineita ja itse tekemistä, kyllä meillä välillä käytetään puolivalmisteita, syödään eineksiä tai haetaan ostarilta pizza. Aina ei vain jaksa tai ehdi kokata itse.
Blogin pitämisen ansiosta olemme myös päässeet osallistumaan erilaisiin ruokaan liittyviin tilaisuuksiin, mikä on ollut kivaa ekstraa. Bloggaajatapaamisissa ja muissa tilaisuuksissa olemme tässä vuosien varrella tutustuneet moniin hurjan mukaviin ihmisiin! Hyvä ruoka yhdistää, ja yhdessä syöminen ja ruuan laittaminen on hauskaa.
Blogia ei kuitenkaan kirjoiteta vain itseä varten, tai siksi että blogia pitämällä päästään kivoille kekkereille tai saadaan satunnaisesti tuotenäytteitä. Kyllä minä koen kirjoittavani tätä blogia ennen muuta lukijoille. Ja tilastoista päätellen lukijoita täällä myös käy - pelkästään eilen blogissamme on ollut yli kolmesataa kävijää, ja joulukuussa yli 9000. Ohhoh!
Silloin tällöin saamme Ketun keittiöstä kiittävää palautetta, joka lämmittää kovasti mieltä. Jokainen kommentti ilahduttaa, ja palaute innostaa jatkamaan kirjoittamista. Olisi mukava kuulla enemmänkin teidän lukijoiden kokemuksia. Jos kokeilitte reseptiä, kuinka onnistuitte? Ehkä tuunasitte ohjetta jollakin tavalla, tai kenties teillä on muuten hyviä vinkkejä jaettavaksi?
Edellisinä vuosina olemme ottaneet erilaisia projekteja, olemme esimerkiksi kokanneet kuukausittain reseptin Tessa Kirosin keittokirjasta Twelve ja laittaneet ruokaa kalasta. Tänä vuonna heitän pallon teille, rakkaat lukijat: mistä aiheesta toivoisitte Ketun keittiössä juttua alkavana vuonna tai millaisia reseptejä toivoisitte?
Ketun keittiö toivottaa hyvää ja onnellista vuotta 2013!
maanantai 31. joulukuuta 2012
Stilton-päärynäpiiraat
Tunnustan että olen hulluna Stiltoniin, melkein kuin Wallace Wensleydaleen. Niinpä sitä tuli ostettua jouluksi parikin aika isoa kimpaletta, kun sain sitä ihan aitoa ja alkuperäistä Lentävästä Lehmästä. Stilton näytteli sivuosaa joulupöydässä sekä pääaterialla salaatin kaverina että illan herkkupöydässä, jossa se esiintyi paitsi sellaisenaan, myös näissä Ruoka&Viinistä (8/2012) bongatuissa piirakoissa.
Stilton-päärynäpiirakat (16 kpl noin karjalanpiirakan kokoisia)
taikina:
250 g huoneenlämpöistä voita
250 g (1 tlk) maitorahkaa
n. 4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
Mittaa voi kulhoon pehmiämään hyvissä ajoin.
Sekoita voi ja rahka. Yhdistä kuiva-aineet ja lisää jauhoseos voi-rahkaseokseen. Vaivaa mahdollisimman vähän. Muotoile taikinasta pallo ja anna sen jähmettyä kylmässä noin tunnin ajan.
Jaa taikina 16-20 palaan (minusta on helpompaa jakaa neljällä jaollisia määriä kuin alkuperäisen ohjeen antama n. 18 kpl). Kaulitse palat jauhotetulla pöydällä 1-2 mm paksuiksi, n. 15 cm halkaisiljaltaan oleviksi pyörylöiksi.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
täyte:
3-4 päärynää (löysin kotimaisia päärynöitä!)
2 rkl makeaa chilikastiketta (meni enemmän)
1 dl pekaanipähkinöitä hienonnettuna (meni enemmän)
100 g Stiltonia (/Aurajuustoa)
1 tl chilihiutaleita*
1 tl sitruunan mehua (en mitannut, mutta luulisin että tätäkin meni enemmän)
Leikkaa päärynät ohuiksi viipaleiksi. Poista viipaleista siemenet (ja kanta). Hienonna pähkinät.
Voitele piiraiden keskiosat pullasudilla chilikastikkeella. Ripottele päälle pähkinärouhetta ja murenna homejuustoa. Nosta piirakoiden reunoja hiukan ja asettele 2-3 päärynäviipaletta jokaisen piirakan päälle. Ripottele lopuksi päärynöiden pinnale chiliä ja muutama tippa sitruunamehua.
Reunat voitelin kananmunalla, vaikka ohjeessa ei niin tehtykään, koska kaasu-uuni ei muuten oikein tahdo ruskistaa.
Paista piirakoita 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa.
*Luulin että meillä oli maustekaapissa rouhittua kuivatua chiliä, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Ne kokonaiset kuivatut chilit joita meillä on, ovat puolestaan mielestäni turhan tulisia tähän käyttöön. Jätin pinnalle ripoteltavan chilin siis pois. Olisin tietysti voinut vielä sivellä päärynät makealla chilikastikkeella, mutta en sitten enää viitsinyt.
Pakko tunnustaa että nämä piirakat eivät olleet niin hyviä kuin olin kuvitellut reseptiä lukiessani niiden olevan. Piirakat ovat melkoisen rasvaisia, kun rasvaa tulee sekä taikinasta että juustosta. Uunista ottaessa rasva aivan lainehti pellillä, mutta imeytyi kyllä kohta takaisin piirakoihin. Parhaimmillaan piirakat olivat minusta jäähtyneinä, jolloin niiden rasvaisuus ei tuntunut niin päällekäyvältä ja mautkin tulivat paremmin esiin.
Stilton-päärynäpiirakat (16 kpl noin karjalanpiirakan kokoisia)
taikina:
250 g huoneenlämpöistä voita
250 g (1 tlk) maitorahkaa
n. 4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
Mittaa voi kulhoon pehmiämään hyvissä ajoin.
Sekoita voi ja rahka. Yhdistä kuiva-aineet ja lisää jauhoseos voi-rahkaseokseen. Vaivaa mahdollisimman vähän. Muotoile taikinasta pallo ja anna sen jähmettyä kylmässä noin tunnin ajan.
Jaa taikina 16-20 palaan (minusta on helpompaa jakaa neljällä jaollisia määriä kuin alkuperäisen ohjeen antama n. 18 kpl). Kaulitse palat jauhotetulla pöydällä 1-2 mm paksuiksi, n. 15 cm halkaisiljaltaan oleviksi pyörylöiksi.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
täyte:
3-4 päärynää (löysin kotimaisia päärynöitä!)
2 rkl makeaa chilikastiketta (meni enemmän)
1 dl pekaanipähkinöitä hienonnettuna (meni enemmän)
100 g Stiltonia (/Aurajuustoa)
1 tl chilihiutaleita*
1 tl sitruunan mehua (en mitannut, mutta luulisin että tätäkin meni enemmän)
Leikkaa päärynät ohuiksi viipaleiksi. Poista viipaleista siemenet (ja kanta). Hienonna pähkinät.
Voitele piiraiden keskiosat pullasudilla chilikastikkeella. Ripottele päälle pähkinärouhetta ja murenna homejuustoa. Nosta piirakoiden reunoja hiukan ja asettele 2-3 päärynäviipaletta jokaisen piirakan päälle. Ripottele lopuksi päärynöiden pinnale chiliä ja muutama tippa sitruunamehua.
Reunat voitelin kananmunalla, vaikka ohjeessa ei niin tehtykään, koska kaasu-uuni ei muuten oikein tahdo ruskistaa.
Paista piirakoita 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa.
*Luulin että meillä oli maustekaapissa rouhittua kuivatua chiliä, mutta luulo ei ole tiedon väärti. Ne kokonaiset kuivatut chilit joita meillä on, ovat puolestaan mielestäni turhan tulisia tähän käyttöön. Jätin pinnalle ripoteltavan chilin siis pois. Olisin tietysti voinut vielä sivellä päärynät makealla chilikastikkeella, mutta en sitten enää viitsinyt.
Pakko tunnustaa että nämä piirakat eivät olleet niin hyviä kuin olin kuvitellut reseptiä lukiessani niiden olevan. Piirakat ovat melkoisen rasvaisia, kun rasvaa tulee sekä taikinasta että juustosta. Uunista ottaessa rasva aivan lainehti pellillä, mutta imeytyi kyllä kohta takaisin piirakoihin. Parhaimmillaan piirakat olivat minusta jäähtyneinä, jolloin niiden rasvaisuus ei tuntunut niin päällekäyvältä ja mautkin tulivat paremmin esiin.
Tunnisteet:
hedelmät,
juusto,
leivonta,
piirakat,
pikkusuolaiset
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Hunajapähkinät juuston kaveriksi
Tein aattoillan herkkupöytään juustojen kaveriksi niin ikään Hesarissa (21.12.12) olleella Henri Alénin ohjeella hunajaisia balsamiviinietikkapähkinöitä. Näitä suositeltiin erityisesti sini- ja punahomejuustolle. Roquefortin ja Stiltonin kanssa ne maistuivat mainioilta.
Annoksesta tulee aika paljon, puoletkin olisi neljän hengen seurueellemme riittänyt, kun paljon muutakin hyvää syötävää oli tarjolla.
Hunajaiset balsamiviinietikkapähkinät
1 dl cashewpähkinöitä
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
1 dl kuorittuja manteleita
2 rkl kuorittuja pistaasipähkinöitä
n. 3 dl juoksevaa hunajaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
Paahda pähkinöitä ja manteleita pellillä 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Siirrä paahdetut pähkinät isoon astiaan ja lisää hunaja ja etikka. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä. Tarjoa huoneenlämpöisenä.
Annoksesta tulee aika paljon, puoletkin olisi neljän hengen seurueellemme riittänyt, kun paljon muutakin hyvää syötävää oli tarjolla.
Hunajaiset balsamiviinietikkapähkinät
1 dl cashewpähkinöitä
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
1 dl kuorittuja manteleita
2 rkl kuorittuja pistaasipähkinöitä
n. 3 dl juoksevaa hunajaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
Paahda pähkinöitä ja manteleita pellillä 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Siirrä paahdetut pähkinät isoon astiaan ja lisää hunaja ja etikka. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä. Tarjoa huoneenlämpöisenä.
lauantai 29. joulukuuta 2012
Punasipulihilloke
Punasipulihilloke on yksi jouluperinteistämme - se vain on niin hyvää! Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt hillokkeen tällä Ruoka&Viinin ohjeella. Nyt innostuin kokeilemaan Hesarissa (20.12.12) ollutta Henri Alénin ohjetta.
Joulumausteinen punasipulihilloke
1 kg punasipulia kuorittuna
800 g hillosokeria
2 dl punaviinietikkaa
4 dl punaviiniä
maustepussiin:
1 kanelitanko
2 tähtianista
10 neilikkaa
10 mustapippuria
1 laakerinlehti
Suikaloi punasipuli, laita suikaleet kattilaan. Laita mausteet harsokangaspussiin.
Lisää mausteet, sokeri, viini ja etikka kattilaan ja hauduta miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, välillä sekoittaen.
Tölkitä hilloke puhtaisiin lasipurkkeihin ja säilytä viileässä. Tarjoa jäähdytettynä.
Joulumausteinen punasipulihilloke
1 kg punasipulia kuorittuna
800 g hillosokeria
2 dl punaviinietikkaa
4 dl punaviiniä
maustepussiin:
1 kanelitanko
2 tähtianista
10 neilikkaa
10 mustapippuria
1 laakerinlehti
Suikaloi punasipuli, laita suikaleet kattilaan. Laita mausteet harsokangaspussiin.
Lisää mausteet, sokeri, viini ja etikka kattilaan ja hauduta miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, välillä sekoittaen.
Tölkitä hilloke puhtaisiin lasipurkkeihin ja säilytä viileässä. Tarjoa jäähdytettynä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

.jpg)
.jpg)
.jpg)