12 kuukautta: joulukuu

Datteri con mascarpone e noci

Taateleita mascarpone- ja pähkinätäytteellä

24 tuoretta taatelia

110 g mascarponea

125 g pehmeää ricotta-juustoa

6 rkl hienoa sokeria

2 rkl hyvää brandya, rommia tai grappaa

saksanpähkinänpuolikkaita

Sekoita juustot, sokeri ja alkoholi. Halkaise taatelit yhdeltä sivulta ja poista kivet. Täytä taatelit juustoseoksella ja lisää päälle saksanpähkinän puolikas. Ohjeessa kehotetaan myös paahtamaan saksanpähkinänpuolikkaat ensin kevyesti kuivalla pannulla tai uunissa.

Unohdin kirjan kotiin enkä muistanut ohjetta kokonaan, mutta tällaisia taateleista tuli:

Itse ehkä jättäisin sokerin pois, taatelit ovat itsessäänkin niin makeita.

Peltopyy päärynäpuussa - SATVRNALIA MMDCCLII

26.12. Viime vuonna Saturnaliassa oli niin hauskaa, että päätimme ottaa uusintakierroksen tänä vuonna. Saturnalia oli siis tuo muinaisten roomalaisten talven suuri juhla, jota vietettiin Saturnuksen kunniaksi - no niin, pitkälti samaan tapaan kuin me vietämme joulua: syömällä, juomalla ja antamalla lahjoja.

Edellisellä kerralla olimme jääneet kaipaamaan leipää, joten tänä vuonna päätin korjata puutteen. Dalbyn ja Graingerin The Classical Cookbook sisältää yhden leipäohjeen, joka on ohrasämpylöille. Roomalaiset eivät kuitenkaan varsinkaan myöhempinä aikoina arvostaneet ohraa leipäviljana, joten korvasin ohjeen ohrajauhot täysjyvävehnällä - nykyisenlaista valkoista vehnäjauhoa ei antiikin aikana tunnettu. Valmistus täytyi aloittaa jo edellisen vuorokauden puolella, koska leivälle tehdään eräänlainen juuri, joka jätetään vuorokaudeksi tekeytymään.

ANTIIKKISET SÄMPYLÄT

juuri:

n. 1 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl tuoretta tai 0,5 tl kuivahiivaa

2-3 rkl lämmintä vettä

Tee juuri: liuota hiiva ruokalusikalliseen lämmintä vettä ja vaivaa jauhot sekaan, lisää tarvittaessa 1-2 rkl vettä. Muovaa taikinasta litistetty pallo, paina sen keskelle peukalolla kuoppa ja laita kuoppaan 2 tl lämmintä vettä. Jätä tekeytymään lämpimään paikkaan kannen alle vähintään vuorokaudeksi.

taikina:

n. 7,5 dl kokojyvävehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

lämmintä vettä

Sekoita jauhoihin suola, juuri ja hunaja, ja sekoita taikinaksi lisäämällä tarpeen mukaan lämmintä vettä. Vaivaa hyvin ja jätä nousemaan lämpimässä paikassa peitettyyn kulhoon, kunnes taikinan koko on kaksinkertainen. tJaa taikina 12 osaan ja leivo pyöreiksi sämpylöiksi. Nostata jälleen lämpimässä liinalla peitettynä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuumenna myös leivinpelti ja jokin astia, jota voit käyttää pellin kantena. Voitele pelti oliiviöljyllä ja aseta sämpylät kahdeksi ympyräksi, kuusi kumpaankin, niin että reunat juuri ja juuri koskettavat. Peitä leivinpelti kannella ja paista 15-20 minuuttia kunnes sämpylät ovat kullanruskeita ja kuulostavat koputtaessa ontoilta.

27.12. Pojan avustamana tein jälkiruuan valmiiksi jo alkuiltapäivästä.

PIPPVRINEN MAKEA KAKKV

225 g spelttijauhoja (3,2 dl)
1 tl leivinjauhetta (mahtoiko roomalaisilla olla jotain vastaavaa?)
0,5 tl rosmariinia
100 g rouhittuja manteleita
1 tl kanelia
4 rkl makeaa sherryä (käytimme rusinaviiniä)
4 rkl rypälemehua
1 rkl hunajaa

1 tl rouhittua mustapippuria
maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet toisessa kulhossa keskenään maitoa lukuunottamatta. Sen jälkeen sekoita nesteet jauhoihin ja lisää niin paljon maitoa että saat löysähkön taikinan. Kaada taikina (voideltuun ja jauhotettuun) irtopohjavuokaan. Paista uunissa 190 asteessa 30 min. Lopuksi voit valuttaa kakun päälle juoksevaa hunajaa ja koristella sen rouhituilla hasselpähkinöillä.

Huolimatta kakun nimestä alkuperäisohjeestamme (English Heritagen julkaisemasta kirjasesta Roman Cookery) ei löytynyt pippuria. Niinpä lisäsin sitä teelusikallisen, joka oli Dalby&Graingerin klassillisessa keittokirjassa toisenlaisen pähkinäkakun kohdalla mainittu määrä. Roomalaiset tunkivat pippuria kaikkialle, koska se oli kaukaa tuotua, kallista ja näin ollen hienoa. (Jotkut asiat ne eivät ihmisluonnossa tunnu miksikään muuttuvan...)

klo 16.02 Ari on saapunut ja pääsemme tositoimiin. Ketturouvan vaivatessa sämpylätaikinaa Karhuherra ja Ari laativat kurkut marinoitumaan.

Mulsumia tehdessämme Ketturouva totesi Tämä alkaa lämmetä. jolloin Karhuherra ja Äijä totesivat yhteen ääneen Täälläkin alkaa lämmetä (Asterix Belgiassa). Poika halusi tälläkin kertaa viiniä, mutta tälläkin kertaa olemme julmia. Ketturouva maistoi ja totesi, että lämpötila ei ole turmellut alkoholia. Poika sai tyytyä rypälemehuun.

16.54 Poika osallistuu ruoanlaittoon huhmaroimalla omalaatuisella tekniikalla ja kirkonkelloja muistuttavalla metelillä mustapippuria.

17.10 Poika varmistaa, että kakussa ei ole myrkkyä ja samalla me aikuiset, jotka emme oikeastaan ole ehtineet syödä ennen illallista, aloitamme mulsumin nauttimisen. Bacche bene venias! eli Tervetuloa Bacchus!

17.25 Äijä vääristelee Ketturouvan sanoja sä jäät kokonaan ilman muotoon Ketturouva sanoo, että Äijä ei koskaan saa.

17.35 Mulsumin liikuttamina koimme pakottavaa tarvetta kuunnella erään hienoimmista joululauluista The Pogues & Kirsty McColl - Fairytale Of New York.

17.52 Poika pyrkii Ketturouvan hameen alle. Kovin on oidipaalista, mutta ehkä se sopii teemaan.

18.12 Sämpylät on leivottu.

18.27 Simpukoiden valmistus alkaa.

IN MITVLIS

500 g keitettyjä sinisimpukoita

0,5 dl kalakastiketta
puolikas purjo siivuina

1 tl roomankuminaa

1 dl rusinaviiniä
1 rkl kynteliä

2,5 dl valkoviiniä

2,5 dl vettä

Jos käytät tuoreita simpukoita, huuhtele simpukat ja puhdista ne. Olosuhteiden pakosta käytimme kuitenkin pakastettuja sinisimpukoita, sillä tuoreet simpukat pitäisi pystyä hankkimaan samana päivänä kuin ne on tarkoitus syödä.

Sekoita kalakastike, viini, vesi, rusinaviini ja mausteet sekä purjo. Keitä lientä noin 10 minuuttia ja lisää simpukat. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehahtaa hetken. Jos käytät tuoreita simpukoita keitä niitä 10 minuuttia ja heitä pois kaikki, jotka eivät ole auenneet keitettäessä.

In mitulis liquamen, porrum concisum, cuminum, passum, satureiam, vinum, mixtum, faciem aquatius et ibi mitulos coques.

18.39 Ketturouva tuomitsee sämpylät nousseiksi ja tyrkkää pellin uuniin, peittäen sen toisella syvemmällä uunipellillä.

Linnuissa on jonkin verran kiinni höyhenten jämiä

18.51 Simpukat ovat liemessä.

19.07 Pääsemme käsiksi alkupaloihin.

Kommentteja alkupaloista: Simpukat ovat hyviä. Kastike on hyvin suolaista. Kun käyttää valmiiksi keitettyjä simpukoita, joissa on jo suolaa, kalakastikkeen määrää voisi jonkin verran vähentää. Sämpylät olivat hyviä liemen kanssa.

19.25 Alkuruoka on syöty ja siirrymme valmistamaan pääruokaa.

PAAHDETTVA PELTOPYYTA KASTIKKEESSA

2 peltopyytä

pippuria

1 rkl liperiä eli lipstikkaa

½ tl minttua

2 tuoksuruutan lehteä

1½ dl sekoittamatonta viiniä

1 rkl kalakastiketta

3-4 rkl oliiviöljyä

(maizenaa)

Kuumenna 2-3 rkl öljyä pannussa ja pane linnut rintapuoli alaspäin pataan Kääntele lintuja kunnes ne ovat kauttaaltaan kauniin värisiä. Ripottele pintaan pippuria. Paista 175 ° uunissa 25-30 minuuttia.

Lisää viini kasariin. Lisää öljy, kalakastike ja minttu. Kuumenna. Lopuksi lisää silputtu tuore lipstikka ja tuoksuruuta ja mausta mustapippurilla sekä halutessasi suurusta.

Annettakoon varmuuden vuoksi alkuperäinenkin resepti, joka on tosin keitetylle peltopyylle:

In perdice et attagena et in turture: piper, ligusticum, mentam, rutae semen, liquamen, merum et oleum, calefacies.

19.52 Peltopyyt menivät uuniin.

20.01 Sienten kypsentäminen aloitetaan. Karhuherran käristäessä sieniä pannulla hunajassa Ketturouva laatii papulisäkkeen.

FABACIAE VIRIDES ET BAIANAE - vihreät ja Baian pavut

500 g vihreitä papuja
0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl oliiviöljyä
1 rkl silputtua korianteria
1 tl kuminansiemeniä
puolikas silputtu purjo

Keitä pavut muiden ainesten kanssa.

Edes Karhuherralla ei ollut mitään hajua, millaisia ovat tai olivat Baian pavut, joten käytimme viime kesänä plantaasilla kasvatettuja vihreitä papuja. 

20.13 Sienet ja pavut ovat valmiina. Tiput tuntuvat vielä melko kimmoisilta, ja päätimme mieluummin syödä ne kypsinä.

20.17 Se on hassun makuista sanoo Ketturouva peltopyyn kastikkeesta.

Haluaisin kyllä huomauttaa, että sanoin kastikkeen olevan oudon makuista. Ei hyvää tai pahaa, vaan outoa. Kastike oli pieninä määrinä ihan ok, mutta jos siitä haluaisi hyvää, pitäisi tehdä useampia kokeiluita ja viilailla määriä.

Peltopyy ei oikein vakuuttanut. Eivätkä kaasu-uunin paisto-ominaisuudet - vielä puolen tunnin paistamisen jälkeen linnut olivat hädin tuskin kypsiä. Pieniä, luisia, sitkeitä, maku muistuttaa kanaa. Konsensus taisi olla, että peltopyy saa meidän puolestamme jäädä sinne päärynäpuuhun. Sienet olivat kuitenkin hyviä, kuten aina, ja pavutkaan eivät hullumpia, vaikka ehkä vähentäisin niissäkin kalakastikkeen määrää. Arin tuoma viini oli oikein hyvää.

Päätimme aterian pähkinäkakulla, joka jostakin syystä jätti nousematta uunissa. Ensi kerralla taidan käyttää taikinan sekoittamiseen sähkövatkainta. Pojan - joka muuten karsasti koko ateriaa sämpylöitä lukuunottamatta - mielestä kakku oli tulista, ja mustapippurin puraisu siinä kyllä tuntuikin.

Klo 22 Äijä lähti kotiinsa koska oli vaarassa muuten nukahtaa sohvallemme. 

Lähdeteokset:

Apicius: Roomalainen keittokirja (toim. Tuulikki Elo et al.) (peltopyy ja kastike, latinankieliset reseptit)
Antique Roman Dishes - Collection - ilmeisesti testattuja käännöksiä Apiciuksen alkuperäisresepteistä (päätellen siitä että määrät mainitaan) (pavut ja simpukat)
Roman Cookery - Recipes & History (pähkinäkakku)
A. Dalby & S. Grainger, The Classical Cookbook (mulsum, sienet, sämpylät ja marinoidut kurkut)

Lumihiutalekakku

Tämän vuoden jouluaterian jälkiruokaan sain idean jo alkusyksystä, kun satuin lukemaan ensimmäisen osan Kotiliedessä julkaistusta Kinuskikissan kakkukoulusta. Joulukakkuni on hiukan mukailtu versio Kinuskikissan pihlajakakusta (Kinuskikissa kirjoittaa kakusta blogissaan täällä). Kahdenkymmenen hengen kakku olisi kuitenkin ollut liioittelua, kun syömässä oli vain kolme aikuista ja yksi nelivuotias, joten alkajaisiksi pienensin Kinuskikissan reseptin määrät puoleen. Koska kakusta tuli pienempi, päätin tehdä vain kaksi täytettä kolmen sijaan (lisäksi olin hiukan laiska).

En oikein luota liivatteen toimivuuteen ja vältän muutenkin mieluusti sen käyttämistä, joten käytin sen sijaan hyytelösokeri multia. Toisin kuin tavallisen hyytelösokerin, sen pitäisi sopia esim. pannacottan ja muiden maitopohjaisten jälkiruokien valmistamiseen (ei kuitenkaan hyytelökakkujen, joihin tarvitaan vahva hyytelö). On syytä kuitenkin varoittaa, että puolukkatäytteen sokerin määrä on melko mutu-tuntumalla arvioitu, ja liivate olisi varmasti tehnyt täytteen kiinteämmäksi. Nyt eri kerrokset eivät erottuneet kakusta aivan niin kauniisti kuin lehden mallikuvassa; kannattaakin seurata alkuperäistä reseptiä jos aikoo tehdä tämän kakun.

Mukailtu puolukkatäyte

puolet jogurtti-kermavaahtotäytteestä

n. 1 dl hyytelösokeri multia

100 g pakastepuolukkaa soseutettuna (tein survoksen haarukalla sulatetuista puolukoista)

Kuorrutteeseen käytin noin 130 g valkoista marsipaania ja Dr Oetker -sokerikoristeita. Lumihiutaleet ja helmet oli kätevä kiinnittää käyttäen valmiina tuubissa myytävää sokerikoristetta. Kinuskikissan ohjeilla tasaisen marsipaanikuorrutteen tekeminen oli yllättävän helppoa, ja silikonisesta leivonta-alustasta oli apua: marsipaani ei tarttunut siihen lainkaan. Jos ei käytä leivonta-alustaa, pöytä kannattaa ”jauhottaa” tomusokerilla, ettei marsipaani tartu siihen kiinni.

Kakku oli kaikkien mielestä herkullinen ja maistui jopa usein niin kriittiselle Pojalle (etenkin marsipaani). Jogurtti kermavaahdon seassa ja pakastepuolukat pitävät huolen siitä, ettei kakusta tule liian makea; itse tosin käytin Bulgarian jogurttia, jossa rasvaa on melko paljon vähemmän kuin ohjeen turkkilaisessa jogurtissa. Turkkilainen jogurtti olisi varmaankin tehnyt täytteestä täyteläisemmän.

- Päivätär 

Jollei jouluna saada sampea, mitä sitten syödään?

Tänäkin vuonna Ketun keittiö piti kiinni linjastaan, jonka mukaan jouluna ei laiteta perinteistä jouluruokaa. Alkupaloina herkuttelimme juopuneilla viikunoilla ja ohraleipäpaloille sivellyllä Hauhalan hanhenmaksapateella joululahjaksi saadun puolukkahyytelön kera.

Pääruoka tuotti tänä vuonna hiukan päänvaivaa. Alkujaan tarkoituksemme oli valmistaa sampea luostarin tapaan, mutta kalaonni ei suosinut. Kun myös kakkosvaihtoehtona ollut fasaani lensi karkuun, oli meidän tyytyminen ankkaan. Jouluisen ankan ohje löytyi samasta lehdestä kuin sinihomejuuston kanssa nautittujen piparitikkujen. Koska alkuperäinen ohje oli alkupala-ankalle, tuplasin mausteseoksen määrän. Suolan määrää en kuitenkaan kaksinkertaistanut.

Jouluinen ankanrinta (neljälle)

(alkuperäinen ohje Kotivinkki 17/2009)

2 ankanrintaa

mausteseos:

2 tl kanelia

2 tl suolaa (laitoin vähemmän, arviolta 1-1,5 tl)

3 tl inkiväärisosetta (Rajah) tai raastettua, tuoretta inkivääriä maun mukaan

reilusti silputtua, tuoretta timjamia

oliiviöljyä

mustapippuria

Leikkaa ankanrintaan viiltoja nahkapuolelle - tämä estää sen käpristymisen pannussa paistettaessa. Voitele sitten lihapuoli mausteseoksella. Laita ankanrinnat nahkapuoli alaspäin hiukan esilämmitettyyn pannuun ja paista niitä melko miedolla lämmöllä jonkin aikaa, niin että nahka käristyy ja niistä irtoaa reilusti rasvaa. Käännä sitten ankanrinnat ja paista 2 min maustepuolelta.

Siirrä ankanrinnat uunivuokaan ja paista 150 asteessa n. 8 min, niin että ankka jää sisältä ruusunpunaiseksi. Viipaloi tarjolle.

Kastikkeen valmistin juopuneiden viikunoiden liemestä suurustamalla sekä lisäämällä hiukan kermaa, suolaa ja mustapippuria. Kastike oli maultaan makea, jopa kinuskimainen, mutta sopi hyvin ankan kaveriksi.

Lisukkeeksi laadimme jo viime vuonna hyviksi havaittuja ruusukaaleja pekonin ja saksanpähkinöiden kanssa.
 

Leivoin - tai oikeammin leipäkone leipoi - aterialle myös jouluisen pähkinä-hedelmäleivän. Oheinen ohje on leipäkoneelle, mutta leivän voi tietysti leipoa myös käsin ja paistaa uunissa.

Pähkinä-hedelmäleipä (n. 750 g)

3 dl vettä
2 rkl juoksevaa hunajaa
pari rkl rypsiöljyä

3 dl kauraisia sämpyläjauhoja
vajaa 4 dl erikoisvehnäjauhoja
ripaus suolaa
1,5 tl kuivahiivaa

n. 1 dl pilkottuja kuivattuja luumuja ja aprikooseja
n. 1 dl karkeasti rouhittuja hassel- ja saksanpähkinöitä

Pilko pähkinät ja hedelmät. Lisää ainekset kuivahiivaan asti leipäkoneen vuokaan ja käynnistä perusohjelma. Kun äänimerkki ilmoittaa, että on aika lisätä aineksia, lisää pilkotut pähkinät ja hedelmät. Paistoin leivän normioletusta tummemmalla paistolla, koska leivät ovat normipaistoajalla tupanneet jäämään vaaleanpuoleisiksi, ja tällä kertaa väristäkin tuli onnistunut.

Jälkiruuasta vastasi tuttuun tapaan kakkuleipurina aiemminkin ansioitunut Päivätär, jonka anti joulupöytään oli tällä kertaa valkoisella marsipaanilla kuorrutettu, suklaatorttupohjasta ja puolukkahyytelöstä koostuva täytekakku.

Juopuneet viikunat

Jos olisimme vielä ehtineet mukaan ruokahaasteeseen, tästä olisi voinut tulla haastepolkkaus. Ohje on suoraan Kotilieden reseptiarkistosta, mutta mitäpä sitä jotakin näin hyvää parantelemaan. Mukavia jouluisia ruokalahjoja viikunoista myös saisi - ehkä sitten ensi vuonna? Tällä kertaa ne päätyivät jouluaterian alkupalasteluun vuohen tuorejuustolla ja saksanpähkinällä täytettynä. 

Juopuneet viikunat

2,5 dl vettä

1 dl ruokosokeria

kanelitanko

2 dl konjakkia/hyvää brandya

200 g kuivattuja viikunoita

Kiehauta vesi, sokeri ja kanelitanko. Ota kattila tulelta ja lisää liemeen konjakki ja viikunat. Itse laitoin viikunat lasitölkkiin ja kaadoin liemen päälle, jonka jälkeen suljin tölkin. Anna maustua vähintään 12 tuntia.

Meidän viikunamme ehtivät maustua vuorokauden ennen kuin joutuivat syödyksi, mutta nämä myös säilynevät tarvittaessa jonkin aikaa, sen verran "säilöntäainetta" liemessä on. Viikunat sopivat mainiosti myös makeana jälkiruokana tarjottavaksi, ja liemi kannattaa sekin ottaa talteen ja käyttää esim. hedelmäsalaattia maustamaan. 

Pipareita ja pastaa

Jo perinteeksi muodostuneella tavalla Barytonic ja Kissaemo perheineen vierailivat pesässämme joululahjojen vaihdon merkeissä. Pensselisedän viskikakku tulee meillä päätymään joulun kahvipöytään, reseptistä kiinnostuneet puolestaan voivat kysellä sitä Barytonicilta.

Tarjosimme ensin makeaa ja sitten suolaista, eli alkupaloiksi aikuisille oli Kotivinkin numerosta 17/2009 bongattuja piparitikkuja ja sinihomejuustodippiä glögin kera.

Sinihomejuustodippi 

100 g aurajuustoa muruina

1 prk kermaviiliä

2 rkl juoksevaa hunajaa

mustapippuria

(konjakkia)

Lapset puolestaan saivat herkutella piparitikkareilla:

Kiireisen emännän pelastaa kaupan valmis piparitaikina.

Koska työpäivän jälkeen, pääruoaksi valikoitui nopeutta ja helppolaittoisuutta silmälläpitäen Tessa Kirosin Twelve -kirjasta tammikuun kohdalta löytyvä pähkinöitä, makkaraa ja ilmakuivattua kinkkua sisältävä pasta, joka minusta oli kovin jouluinen sekä aineksiltaan että - kuten osoittautui - makumaailmaltaan. Mausteiset ja miedosti muskotilta maistuvat Widgrenin lammastuoremakkarat olivat aivan loistovalinta! Ja lapsetkin tykkäsivät.Tässä alkuperäinen kuuden hengen ohje, josta laitoimme noin puolitoistakertaisen version.

Penne alla senese (kuudelle)

20 g voita

3 italialaistyyppistä makkaraa, á n. 80 g

100 g kuorittuja saksanpähkinöitä rouhittuna

50 g ilmakuivaa kinkkua pieneksi pilkottuna

3 rkl hyvää brandya

2,5 dl kermaa

500 g pennepastaa tai vastaavaa lyhyttä pastaa

n. 120 g raastettua parmesaania

Purista makkaroiden sisus lautaselle ja pieni makkaramassaa valmiiksi muruiksi. Sulata voi paistokasarissa ja lisää makkaransisus ja saksanpähkinät. Paistele n. 5 min melko miedolla lämmöllä kunnes makkarat saavat hiukan väriä.

Lisää ilmakuiva kinkku ja hauduta vielä minuutti. Lisää brandy, ja sen haihduttua lisää kerma. Lisää suolaa tarpeen mukaan (muista että sekaan tulee vielä parmesaania, joten lisäsuolaa ei välttämättä tavita). Keittele pari minuuttia. Jos kastike vaikuttaa turhan paksulta, lisää vähän lihalientä tai pastan keitinvettä.

Keitä pasta ohjeen mukaan, valuta ja lisää kasariin. Sekoita joukkoon parmesaani ja tarjoa heti.

Jälkiruoka, kolmikerroksinen suklaamoussekakku, oli jälleen Barytonicin käsialaa. Yllättävää kyllä, lapset taisivat (vanhempiensa suklaa-addiktion perinyttä Poikaa lukuunottamatta) pitää sitä hiukan liian suklaisena, mutta aikuisille tämä herkku maistui siitäkin edestä!

Sipulibhajit ja voikananpoika

Kun minulla nuorena ei rahattomana opiskelijana ollut varaa matkustella ympäriinsä, aloin tutustua muihin kulttuureihin syömällä. Intialainen ruoka vei kieleni heti ravintolassa tapahtuneella ensikosketuksella, ja siitä saakka olen itsekin yrittänyt opetella sitä laittamaan. Suureellisimmillaan laitoin silloisen yksiöni postimerkin kokoisessa keittiössä kymmenkunnalle kaverille seitsemän ruokalajin intialaisen aterian, ja tarjosin alkupalaksi sipulibhajeja. Siihen aikaan en ollut vielä Ketturouva, vaan pelkkä Kettu, eikä blogeista oltu vielä kuultukaan.

Voitte ehkä kuvitella mikä taivas intialaisen ruuan ystävälle oli eräs keski-englantilainen kaupunki, jonka asujaimistosta liki puolet on juuriltaan Intian niemimaalta, mikä näkyi ravintolatarjonnassa. Ystäväni M:n kanssa meillä oli yliopiston lähellä kantapaikka, jossa saimme aina ilmaisena alkupalana herkullisen meheviä sipulibhajeja.

Sipulibhajeista alkupaloiksi oli puhetta Karhuherran kanssa jo viimeksi currya syödessämme, mutta asia olisi varmaan jäänyt unhoon, elleivät Pastanjauhajat olisi hiljattain värkänneet kasvisbhajeja. Puolittain tuli sitten luvattua että julkistan sipulibhajien ohjeen piakkoin. Tämä resepti on peräisin Classic Indian -keittokirjasta, josta ei ollutkaan tullut laitettua mitään ikiaikoihin.

Kikhernejauhoja saa ainakin etnisistä ruokakaupoista, samoin kuin alla olevien reseptien sisältämiä eksoottisempia mausteita. Olen laittanut alkuperäisen ohjeen sisältämän vihreän chilin sulkuihin. Jätin sen pois, koska alkuperäisessä ohjeessa tulisuus mielestäni hukuttaa sipulin maun, ja lisäksi toivoin Pojankin rohkaistuvan maistamaan näitä.

Sipulibhajit (20-25 kpl)

3,5 dl kikhernejauhoja (gram flour/besan)
0,5 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl asafoetida-jauhetta
rouhittuja ryytineidon (nigella/black onion seed), fenkolin ja kuminan siemeniä, 0,5 tl kutakin
2 isoa sipulia ohuina viipaleina
(2 vihreää chiliä pilkottuna, ilman siemeniä)
nippu tuoretta korianteria silputtuna
suolaa
vettä
öljyä uppopaistamiseen

Sekoita jauhoihin chili, kurkuma, leivinjauhe ja asafoetida sekä ripaus suolaa. Lisää rouhitut siemenet, sipulisuikaleet, (chilit) ja tuore korianteri ja sekoita hyvin. Lisää vähitellen kylmää vettä kunnes olet saanut aikaan paksuhkon taikinan.

Kuumenna öljy laakeassa astiassa (me käytämme tähän tarkoitukseen wokkipannua). Pudota lusikallisia taikinaa kuumaan öljyyn ja uppopaista kullanruskeiksi molemmin puolin. Valuta hyvin ja tarjoa kuumina.

Kuvassa ryytineidon, fenkolin ja jeeran siemeniä.

Vaikka intialaiset ruuat tulevatkin lämpimästä ilmanalasta, minulle mausteiset curryt ovat talviruokaa. Pääruokana söimme voikananpoikaa, murgh makhani, jälleen kerran Camellia Panjabin Intialaisesta keittokirjasta. Luullakseni en tätä nimenomaista ruokaa ollutkaan tullut aikaisemmin laittaneeksi, tai ainakin siitä on kauan. Panjabin mukaan kyseessä on tyypillinen ravintolaruoka, johon on alkujaan käytetty tandooriuunissa paistettua kanaa, ja kastike on valmistettu lisäämällä voita ja tomaattia uunissa kananpojista valuneeseen lihamehuun. Johtuen Karhuherran aversiosta kanaa - tai oikeammin broileria - kohtaan, meillä tätä siivekästä valmistetaan erittäin harvoin. Intialainen tai muu hyvin maustettu ruoka onkin lähes ainoa muoto, jossa Karhuherran voi saada kanaa syömään.

Voikananpoika (neljälle)

900 g broileripaloja (esim. koipireisiä ja/tai rintapaloja)

marinadi:

4,5 dl maustamatonta, ruuanlaittoon sopivaa jugurttia (suosin turkkilaista, rasvaa 10%)

6 valkosipulin kynttä

1x1 cm tuoretta inkivääriä tai vastaava määrä säilöttyä raastetta

2/3 tl punaista chili- tai paprikajauhetta

1/4 tl jauhettua korianteria

0,5 tl jauhettua roomankuminaa (jeeraa)

0,5 tl garam masala-jauhetta

0,5 tl suolaa

2 tl limettimehua

(hiukan tandooriväriä)

ruokaöljyä paistamiseen

Soseuta valkosipuli ja inkivääri. Sekoita sose, mausteet, suola ja limettimehu jugurttiin.

Tee luisiin broileripaloihin viiltoja veitsellä. Marinoi niitä vähintään tunti, mutta mieluummin pidempään, jopa yön ylitse (kuten me teimme).

Kuumenna öljy isossa, paksupohjaisessa pannussa (käytin jälleen taginea) ja lisää broileripalat marinointiliemineen. Hauduta kypsäksi miedolla lämmöllä, käännelleen broileripaloja silloin tällöin.Itse kypsensin kanoja jugurttikastikkeessa noin tunnin taginen kannen alla, ennen kuin otin kannen pois ja keitin vajaan puolen tunnin ajan kastiketta kokoon.

Lopuksi valmista kastike.

Makhani-kastike:

700 g kaltattuja, soseutettuja tomaatteja (jotka korvasin tomaattimurskalla, ja se toimi hyvin, mutta purkitetut luumutomaatit olisivat ehkä ajaneet asian vielä paremmin)
(0,5 tl kuivattuja sarviapilan lehtiä - näitä meillä ei ollut)
75 g kovaa voita
0,5 tl paprikaa
muutama tippa viinietikkaa
1/4 tl jauhettua garam masalaa
suolaa
0,4 dl kevytkermaa*

*Olettaisin että alkuperäinen englanninkielinen termi on ollut single cream, jossa on 12% rasvaa. Itse käytin 10% ruokakermaa, mutta koska ruokaa ei enää kuumenneta kerman lisäämisen jälkeen, myös kevytkermaa voi käyttää.

Paista tomaattisosetta pannussa 5 min (että nestettä haihtuu). Lisää voi ja paprika ja anna kiehua hiljalleen noin minuutin ajan. Maista happamuus, ja lisää tarvittaessa muutama tippa viinietikkaa, jotta seos maistuu happamalta. Lisää garam masala (ja kuivatut sarviapilan lehdet) ja suolaa maun mukaan. Lopuksi sekoita joukkoon kerma. Kaada valmis kastike broilerinpalojen päälle ja sekoita. Tarjoa heti. 

Tämä curry on maultaan hapahko ja täyteläinen mutta vain miedosti mausteinen. Koostumus onnistui mielestäni hyvin, ja taginessa kana muhi mureaksi ja meheväksi. Ehdottomasti onnistuneimpia yrityksiäni curryn alalla.

Jälkkäriksi sopivan kevyttä oli hedelmäsalaatti kookoskastikkeella. Salaatitiin tarvitut banaanit ja mandariinit paloitteli Poika, josta on jo oikeasti apua keittiössä.

Kookoskastike hedelmille

2 dl kookoskermaa (tai paksua kookosmaitoa)
2 dl maitoa
1 rkl perunajauhoja
1 keltuainen 
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita perunajauhot maitoon paakkujen välttämiseksi. Vispaa sitten kattilassa sekaisin kookoskerma, maito (+perunajauhot), keltuainen ja sokeri. Kuumenne kastike kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Älä anna kiehua. Nosta kastike jäähtymään ja mausta vaniljasokerilla. Tarjoa hedelmäsalaatin kanssa.  

Hyvää syntymäpäivää, Suomi!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelimme tehdä ruokaa mahdollisimman pitkälti kotimaisista aineksista. (No, totta puhuen suosimme niitä muutenkin mahdollisuuksien mukaan.) Tasavallan juhlapäivän itseoikeutettu pääruokalaji oli tietysti metsiemme kruunupää eli hirvi.

Hirven pyöröpaistin marinoin Harrin possumarinadista varioidulla marinadilla, jossa paisti sai kylpeä pari vuorokautta, välillä kylkeä kääntäen.

Hirven paisti

n. 800 g hirven paistia

marinadi:
n 1 dl oliiviöljyä
1 dl punaviiniä
4 tl balsamicoa
1 tl sokeria
muutama rosmariinin oksa
kymmenkunta murskattua katajanmarjaa
pari murskattua valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria myllystä
pari ruokalusikallista pihlajanmarjahyytelöä

Ruskistin paistin pannussa ennen uunittamista. Uunista sen poistimme kun sisälämpötila oli rapiat 65 astetta, jonka jälkeen paisti sai vielä hetken tasaantua sillä välin kun keitin kokoon mustatorvisienikastikkeen. Lopullinen sisälämpötila oli 70 astetta, joka vielä jätti paistin punertavaksi ja meheväksi. 

Harrin sinänsä mainio marinadi ei hirven kanssa maistunut kovin selkeästi, varmaankin johtuen siitä, että lihassa itsessään on voimakkaampi maku kuin possussa.

Lisäkkeenä toimivat uunitetut juurekset, joihin sain vinkin ties mistä lehdestä aikanaan talteen ottamastani reseptistä, jossa niitä tarjottiin hirvipullien seurana. Tässä ohje sellaisena kuin sen toteutin:

Uunijuurekset

4 porkkanaa 
puolikas lanttu
iso palsternakka
2 isoa punasipulia
oliiviöljyä
reilu 1 rkl siirappia
timjamia ja rosmariinia
pippuriseosta
(suolaa)
Kuori ja pilko juurekset haarukkapaloiksi ja lohko sipulit. Levitä uunipellille. Sekoita öljyyn siirappi ja mausteet ja valuta seos kasvisten päälle. Kääntele hyvin että kaikki kasvikset maustuvat. Paista n. 45 min 200 asteessa uunissa.

Ruokajuomassa teimme poikkeuksen kotimaisesta linjasta. Laseista löytyi tumma ja tuhti perinteisen skottilaisen alen ja portterityyppisen alen sekoituksena valmistettava Broughton Champion Double Ale, joka sopikin erinomaisesti tähän kokoonpanoon.

Jälkkäriksi popsimme - tietenkin kotimaisista ompuista tehtyjä - uuniomenoita.

Uuniomenat taikinanyytissä

1 hapahko omena / syöjä
valmista lehtitaikinaa/torttutaikinaa
mantelimassaa
(kanelia ja sokeria)

Kuori omenat ja poista siemenkodat omenaporalla. Kaulitse taikina ohueksi ja leikkaa se neliöiksi tai kolmioiksi. Tunge omenoiden siemenkodat täyteen mantelimassaa. Halutessasi voit kierittää omenat vielä kaneli-sokeriseoksessa (lue: tämän unohdin tehdä). Laita sitten omena kullekin taikinapalalle ja nosta reunat ylös, solmi ne nyytiksi. Voitele kananmunalla. Paista 225 asteessa n. 25 min ja tarjoa kuumina vaniljajäätelön kanssa. Varoitus: omenat ovat todella kuumia uunista tullessaan. Parasta olisi jos kylmän jäätelön saisi jotenkin ujutettua omenapaketin sisään ennen tarjoilua. 

Siirappikakku

Poika on jo monta kertaa esittänyt että meidän pitäisi leipoa siirappikakku. Itse en ollut koskaan mokomasta kakusta kuullutkaan, ja ajattelin että Poika on keksinyt koko kakun omasta päästään. Kun Poika sitten taas kerran ehdotti siirappikakun leipomista, päätin kuitenkin tarttua haasteeseen ja kappas vaan, kuukkelihan löysi siirappikakun ohjeita kasapäin. Herkkusuun blogissa niitä oli parikin. Mummin siirappikakku kuulosti mukavalta ja ainekset löytyivät kaapista, joten eipä muuta kuin vatkain pyörimään. Poika oli tietenkin itseoikeutettu koneenkäyttäjä ja huolehti myös vispilöiden ja nuolijan puhdistuksesta jälkeenpäin.

Mummin siirappikakku

3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl tummaa siirappia
1,5 dl kuumaa vahvaa kahvia
75 g voita (/margariinia)
4,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl kanelia
0,5 tl neilikkaa
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Lisää kahvi ja sulatettu voi. Lopuksi vatkaa joukkoon jauhot, mausteet ja leivinjauhe. Laiska kun olen, en sekoita kuiva-aineita keskenään vaan nakkasin mausteet ja leivinjauheen viimeisen vehnäjauhomitallisen kanssa kulhoon.

Valuta taikina (voideltuun ja jauhotettuun) vuokaan ja paista uunissa n. 175 asteessa 45-50 min. Voit koristella jäähtyneen kakun esim. tomusokerikuorrutteella.

Kotitalousopettajani aikanaan varoitteli vatkaamasta taikinaa pitkään enää leivinjauheen lisäämisen jälkeen. Liialla vatkaamisella taikinasta kuulemma tulee "sitkeää kuin kissanliha". Mahtaako tässä olla mitään perää?

Tässä vielä lopputulos. Koristelu on Pojan taiteellisen näkemyksen mukainen.

Leipä koneessa

Joulupukki toteutti allekirjoittaneen toiveen ja saimme ennakkotoimituksena leipäkoneen (merkkiä Kenwood). Olen jo pidemmän aikaa ollut hiukan kyllästynyt kauppojen leipävalikoimiin. Isot leipomot ovat viime vuosina ostaneet pienet pois, ikävä kyllä sillä seurauksella, että vaikka samanniminen leipä olisi pysynyt tuotannossa, laatu on jokseenkin säännönmukaisesti laskenut.

Olen joskus tehnyt leipää alusta asti, mutta harvinaiseksi leivän leipominen on jäänyt. Niinpä ajattelin että leipäkoneella hoitelen kaksi kärpästä yhdellä iskulla - saamme vaihtelua markettileipään eikä leipominen jää ajasta ja omasta viitseliäisyydestä - tai niiden puutteesta - kiinni. Mikäs sen helpompaa kuin heittää aineet koneen kulhoon ja painella nappeja, ja muutaman tunnin päästä tuore leipä on valmis! Tai niinhän sitä luulisi.

Tohkeissani siis kannoin koneen kotiin perjantai-iltana, lauantaina kaupassa käydessäni ostin lisää jauhoja ja sunnuntaina päivän muista puuhista selvittyä ryhdyin tutustumaan leivän valmistamiseen koneella. Se tuntuikin olevan lähes salatiedettä. Ohjeissa useaan kertaan varoiteltiin, että jos mitat eivät ole prikulleen kohdallaan lopputulos voi olla mitä tahansa. Luettuani läpi koneen mukana tulleet reseptit ja todettuani että mihinkään minulla ei ollut kaikkia tarvittavia ainesosia (maitojauhetta?!) turvauduin tuskastuneena nettiin. Ei makeaa mahan täydeltä -blogista löysin lopulta tämän Kaarina Roinisen ohjeen. Alkuperäisen ohjeen sihtiruisjauhot korvasin tavallisilla eli kuituisammilla, ja ohrajauhonikin olivat täysjyvää.

Kolmen viljan leipä

2,5 dl vettä

2 rkl (rypsi-)öljyä

0,5 tl suolaa

1 rkl hunajaa

1 dl ruisjauhoja

1 dl täysjyväohrajauhoja

4 dl vehnäjauhoja

1,5 tl kuivahiivaa (10g tuoretta hiivaa)

Mittaa aineet koneen paistovuokaan ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Jos käytät tuoretta hiivaa, murenna se jauhojen pinnalle. Käynnistä tai ajasta leipäkone.

Käytin koneen perusohjelmaa ja paistoin leipää 750 g leivälle tarkoitetun ajan keskitummalla paistoasteella. Leipä jäi mielestäni aika vaaleakuoriseksi. Koostumukseltaan se oli mukavan kuohkea ja rapeakuorinen. Varsinkin rukiin maku tuntui, ohra ehkä hävisi sille vähän liikaa. Kaikenkaikkiaan lopputulos oli kuitenkin ihan onnistunut.

12 kuukautta: marraskuu

Tämä on Tessa Kirosin kirjan Twelve marraskuun resepteistä. Verraten yksinkertainen ja helppolaittoinen mutta mainion makuinen pastakastike syntyy parhaiden pastakastikkeiden tapaan yksinkertaisista aineksista.

Kastikkeen voi ohjeen mukaan valmistaa myös etukäteen ja säilyttää jääkaapissa kevyen oliiviöjykerroksen alla. Ennen käyttöä se lämmitetään ja sekoitetaan sitten keitettyyn pastaan. Me kuitenkin söimme sen ilman jääkaapitusta.

Jos kastikkeeseen lisää hieman enemmän öljyä, sitä voi käyttää vaikkapa crostinien tai grillatun kanan tahi kalan päällä.

Conchiglie con olive (kuudellle hengelle)
Oliiveja simpukkapastan kera

80 g kivettömiä vihreitä ja mustia oliiveja

4 rkl oliiviöljyä
2 suolaan pakattua tai
4 öljyyn säilötty anjovisfilettä (tässä ei varmaankaan haeta meikäläistä mausteliemeen säilöttyä kilohailifilettä vaan Välimerellisempää anjovista. Me löysimme Stockmannin Herkusta lasipurkillisen italialaisia anjoviksia öljyssä.)
2 valkosipulin kyntä
1 sitruunan kuori raastettuna
pieni kourallinen hienonnettua tuoretta persiljaa
500 g simpukkapastaa (Suomessa myydään pääasiassa nimellä Gnocchi vaikka tarkasti ottaen gnocchi on jotain ihan muuta), tai esim. penneä tai fusillia
120 g raastettua kovaa ricotta-juustoa tai parmesaania

Pane vesikattila tulelle. Poista oliiveista kivet ja hienonna, jos haluaa tahnamaisempaa, oliivit voi veitsellä hienontamisen lisäksi vielä murskata hienommaksikin.

Kuumenna oliiviöljy paistokasarissa. Lisää anjovikset ja puulusikalla auttaen hajota ne hienoksi öljyn sekaan (tässä nämä Välimeren anjovikset eroavat meikäläisistä; ne ovat rakenteeltaan jämäkämpiä eivätkä hajoa öljyyn niin helposti kuin Abban mausteliemianjovikset). Seuraavaksi listään valkosipuli, ja kun se alkaa tiristä lsiätään sitruunan kuori ja oliivit. Haudutellaan pieni hetki, poistetaan tulelta ja skoitetaan sekaan persilja.

Pasta keitetään paketin ohjeen mukaan ja sekoitetan kastikkeen joukkoon. Tässä yhteydessä voi olla hyvä lisätä hieman pastankeitinvettä sekaan. Pippurimyllystä pyöräytetään sekaan mustapippuria ja tarjotaan ricotta-juuston kera, päälle voi lorautta pikkuisen oliiviöljyä chilillä tai ilman.

Jotakin aivan hirveä

Tuli käytyä viikonloppuna Hakaniemen hallissa. Oikeastaan olimme lammasostoksilla (ks. curry), mutta kun lihakauppiaalla oli myynnissä myös tuoretta hirveä, emme voineet vastustaa kiusausta - jos kohta emme hirveän kovasti yrittäneetkään.

Kauppiaalta saimme myös seuraavan ohjeen hirven valmistamiseen. Koska jotkin ainesmäärät olivat ohjeessa hyvinkin viitteellisiä, olen lisännyt ohjeeseen sulkuihin arviot siitä kuinka paljon laitoin kutakin.

Hieno hirvihöystö
(Reinin lihan ohjeella)

marinadi:
3 dl punaviiniä
1 porkkana
puolikas purjo
2 punasipulia
laakerinlehti
6 valkopippuria
15 katajanmarjaa

höystöön:
voita/öljyä lihan paistamiseen
siivilöity marinadiliemi
1 dl vettä
loraus soijaa
hiukan homejuustoa (50 g)
mustaherukkahyytelöä (n. 1 dl)
kermaa (n. 3 dl)

Kuutioi liha ja valmista marinadi. Laita liha marinoitumaan noin vuorokaudeksi.

Valuta liha (ota marinadi talteen). Ruskista liha pannussa. Lisää siivilöity marinointiliemi ja 1 dl vettä, loraus soijaa, homejuustoa ja mustaherukkahyytelöä. Hauduta kypsäksi. Lisää lopuksi kerma ja keitä hiukan kokoon. Suurusta halutessasi jauhoilla.

Sitten kommentit: Minulla oli melko tujakkaa sinihomejuustoa, jota olisi riittänyt vähemmänkin kuin 50 g, varsinkin kun juusto oli myös melkoisen suolaista. Nyt sen mausta tuli ehkä lopputuloksessa turhan hallitseva, ja suolaakin olisi sietänyt olla vähemmän, koska suolaa tuli myös soijakastikkeesta. Lisäilin siis kermaa reilunpuoleisesti.

Maistamisen jälkeen voin lisätä, että lopputulos perunamuusin kanssa ei kuitenkaan tuntunut mitenkään ylettömän suolaiselta, ja muutkin maut pääsivät mukavasti esiin, joten ei se juustomäärä sitten metsään mennytkään.

Currya taginessa

Mieleni teki kokeilla taginea myös intialaien curryn valmistukseen. Reseptin osalta turvauduin jälleen jo monta kertaa hyväksi havaittuun Camellia Panjabin Intialaiseen keittokirjaan.

Madrasilainen lammascurry

120 g tuoretta kookospähkinää tai
n. 60 g kookostiivistettä (creamed coconut, saa ainakin joistakin etnisistä kaupoista)+5 dl kookosmaitoa
8-12 kuivattua punaista chilipalkoa (tulisuudesta riippuen, laitoin kuusi keskikokoista kuivattua chiliä)
3 tl jauhettua paprikaa
2,5 x 1 cm pala tuoretta inkivääriä (korvasin tämän kolmella reilulla teelusikallisella Rajah-inkivääritahnaa)
6 isoa valkosipulin kynttä
3 tl jauhettua korianteria 
4 mustapippuria
2 laakerinlehteä
10 cm kanelitankoa
6 neilikkaa
1 tl roomankuminoita (jeera)
1 tl unikonsiemeniä
0,5 tl fenkolin siemeniä
3 rkl ruokaöljyä
2 isoa silputtua sipulia
1 kg lammasta
3 silputtua tomaattia
suolaa
kuumaa vettä

Jos käytät tuoretta kookosta, paloittele puolet siitä ja jauha se tehosekoittimessa 0,5 l vettä kanssa, siivilöi maito. - Oikotienä onneen käytin tölkissä myytävää kookosmaitoa.

Paloittele loput 60 g kookoksesta, tai saman verran kookostiivistettä. Lisää chilit, inkivääri, valkosipuli ja muut mausteet ja soseuta seos vesitilkan kanssa tehosekoittimella tms. - Koska sauvasekoittimella ei kokonaista kanelitankoa jauheta, lisäsin sen vasta seuraavassa vaiheessa. 

Kuumenna öljy valitsemassasi astiassa ja ruskista sipulit. Lisää maustetahna (ja kanelitanko) ja paistele n. 15 min miedolla lämmöllä sekoittaen samalla joukkoon 3 rkl vettä. Varo etteivät mausteet pääse palamaan. Paistoaikakin taisi minulla olla jonkin verran annettua lyhyempi.

Lisää liha ja paista viitisen minuuttia kohtalaisella lämmöllä käännellen niin että liha saa maustekuorrutuksen ja ruskistuu hieman. Lisää tomaatit ja paista vielä 5 min. Mausta suolalla. Lisää 1 l lämmintä vettä* ja hauduta kypsäksi kannen alla. Lisää lopuksi kookosmaito ja hauduta muutama minuutti ennen tarjoilua.

* Litra oli ehdottomasti liikaa. Laitoin noin 0,5 litraa, ja siinäkin oli turhan paljon ainakin taginea käyttäessä. Liemi jäi kovin vetiseksi ja jouduin keittämään sitä kokoon kohtalaisen aikaa. Ehdotan siis lisäämään vettä alkuun varovaisemmin ja tarvittaessa lisäämään sitä, jos curry alkaa näyttää liian kuivalta.

Curry on ihan parhaimmillaan oikeastaan vasta seuraavana päivänä, jolloin maut ovat ehtineet tekeytyä.

Harkitsin hiukan että tällä currylla olisi voinut osallistua myös ruokahaasteeseen, mutta lopputulos ei itse asiassa ollut kovinkaan tulinen, vaan täyteläisen mausteinen. Enemmän tulta olisi saatu, jos olisin uskaltautunut lisäämään koko annetun chilimäärän, mutta koska en ollut aiemmin käyttänyt hiljattain Lähi-idästä tuomiamme chilipalkoja, olin mieluummin varovainen.

Sunnuntaiaamiainen

Kiireettömänä viikonloppuaamuna on mukavaa syödä vähän tavallisesta poikkeava aamiainen. Tällä kertaa päädyimme Karhuherran ehdotuksesta tekemään ranskalaista paahtoleipää.

Erilaiset versiot köyhistä ritareista tunnetaan ympäri maailmaa tapana käyttää kuivahtanutta leipää. "Ranskalainen paahtoleipä" (french toast) mainitaan Wikipedian mukaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä Englannista 1600-luvulla, mutta on luultavasti alkuperältään keskiaikainen. Allakuvatun kaltaiset ranskalaiset paahtoleivät ovat nykyisin aamiaisruokaa ainakin englanninkielisissä osissa maailmaa.


Ranskalaiset paahtoleivät (3-4 annosta)


12 viipaletta vaaleaa vuokaleipää (leikattuna kolmioiksi)

5 kananmunaa
voita paistamiseen

tarjoiluun esim.
paistettuja sieniä ja pekonia
banaaniviipaleita
marjoja
vaahterasiirappia


Riko munat laakeaan kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Kasta leipäkolmiot molemmin puolin munaseokseen ja paista pannulla voissa molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarjoa suolaisten ja/tai makeiden päällisten kanssa - sienet ja pekoni ainakin toimivat kuin häkä (mutta niin niillä on tapana tehdä), samoin banaaniviipaleet ja vaahterasiirappi olivat hyvä yhdistelmä. 

Kalaa salviavoissa

Etsiessäni Kettu Kettusen synttärikakun reseptiä löysin analogisista arkistoistani kaikenlaista muutakin aivan suotta unhoon jäänyttä. Valkoviini ja paahdettu valkosipuli antavat kalalle varsin hienostuneen maun. Salviaa olisin voinut laittaa enemmänkin.

Kalaa salviavoissa

4 pientä tai 2 isoa kuha- tai siikafileetä
suolaa
vehnäjauhoja
voita
oliiviöljyä
6 valkosipulin kynttä viipaloituna
kourallinen tuoreita salvianlehtiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa

Suolaa fileet ja anna niiden vetäytyä jonkin aikaa. Leivitä sitten kalat vehnäjauhoilla. Pistä pannulle pari kunnon nokaretta voita ja lorauta oliiviöljyä. Paista fileet voi-öljyseoksessa molemmin puolin (ottaa muutaman minuutin). Nosta fileet syrjään ja paista salvianlehdet ja viipaloidut valkosipulit rapeiksi pannussa. Siirrä ne sivuun odottamaan ja palauta kalat pannuun. Kaada kalojen päälle valkoviini ja anna hautua hetken. Nosta kalat tarjoiluastiaan (huolehdi että ne pysyvät lämpiminä) ja lisää pannussa olevaan liemeen kerma. Keitä kokoon kunnes olet saanut aikaan sopivan sakean kastikkeen. Valuta kastike kalafileiden päälle ja ripottele pinnalle paistetut salvianlehdet ja valkosipuliviipaleet.


Tarjoile esimerkiksi rosmariinilla höystettyjen lyttypottujen (tai lohkoperunoiden) ja salaatin kera. Myös rakuunaporkkanat sopivat seuraan.

Kettu Kettusen syntymäpäivät

Kettu Kettunen, Pojan rakkain lelu ja alter ego, täytti tänään kuulemma kolme ja puoli vuotta. Leivoimme Ketun syntymäpäivän kunniaksi suklaakakun. Vaatimuksena ohjeelle oli, että aineksia varten ei tarvinnut lähteä kauppaan. Pikainen reseptihaku netistä sanalla "suklaakakku" ei tuottanut ainuttakaan sopivaa ohjetta, joten turvauduin vuonna miekka ja kypärä arkistoimiini resepteihin, ja johan tärppäsi. Pojan toimiessa sähkövatkaimen käyttäjänä syntyi siis Ketulle syntymäpäiväkakku.

Suklaakakku

4 kananmunaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
1,5 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaakaojauhetta

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vatkaa sitten joukkoon sokeri pienissä erissä. Vatkaa sekaan keltuaiset. Lopuksi siivilöi vehnäjauho ja kaakaojauhe kulhoon, sekoita ne hyvin keskenään ja kääntele varovaisesti vaahdon joukkoon.

Päällystä kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele ja jauhota se. Kaada taikina vuokaan. Paista uunissa 200-225 asteessa 8-10 min.

Kun en ole mikään sokerileipuri, en oikein ymmärtänyt tätä kakkuvuoan paperoimista, mikä näkyi lopputuloksessa - kakusta tuli omituisen kantikas kun paperin laskokset painoivat sitä uunissa. Jos joku osaa kertoa, kuinka irtopohjavuoka oikeaoppisesti paperoidaan, vinkkejä vastaanotetaan vastaisen varalta. Paperia oli hankalaa voidella vuoassa, joten lopulta otin sen pois vuoasta, voitelin, jauhotin ja laitoin vasta sen jälkeen takaisin vuokaan.

Paistoaika ei ainakaan kaasu-uunissa pitänyt paikkaansa sinne päinkään, sain käyttää reilusti kaksinkertaisen ajan kakkuni paistamiseen vähän reilun 200 asteen lämpötilalla. Oletin että kakun on tarkoitus olla kypsä läpikotaisin, koska ohjeessa kehotettiin halkaisemaan se, kostuttamaan rommilla ja täyttämään suklaavaahdolla. Meillä ei ollut suklaavaahtoa ja rommikin jäi päivänsankarin alaikäisyyden takia väliin, mutta Kettu Kettusen puhallettua kynttilät nautimme kakkupalojen kanssa vaniljakastiketta ja vadelmia.

12 kuukautta: lokakuu

eli pyhäinpäivän kurpitsarisotto

Tessan keittokirjassa on lokakuun kohdalla paljon kurpitsareseptejä. Kurpitsarisottoa on meillä tehty ennenkin, mutta tämä oli hiukan erilainen ohje. Mieleeni juolahti kokeilla uutta taginea myös risoton valmistuksessa, ja se palveli tarkoituksessa erittäin hyvin.

Risotto con la zucca gialla (kuudelle)

70 g voita
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1 pieni porkkana hienonnettuna
(1 pieni sellerinvarsi hienonnettuna - emme käyttäneet)
70 g savustamatonta pancettaa (käytimme pekonikuutioita)
600 g kuorittua kurpitsaa josta on poistettu siemenet, pieninä kuutioina
1,5 l lihalientä tai kanalientä (teimme liemen riistafondista joka toimi mielestämme hyvin)
500 g risottoriisiä (esim. arborio tai vialone)
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa, mustapippuria
kämmenenpohjallinen silputtua tuoretta persiljaa
50 g raastettua parmesaania (lisäksi tarjoiluun)

Pilko ainekset. Valmista lihaliemi ja pidä se kuumana.

Sulata sitten n. 40 g voita laakeassa kasarissa. Kun voi alkaa tiristä, lisää pekoni, sipuli, valkosipuli, porkkana (ja selleri, jos käytät). Hauduta miedolla lämmöllä kunnes ainekset alkavat saada hiukan väriä.

Lisää sitten kurpitsakuutiot ja 2,5 dl lihalientä ja hauduta vielä kymmenkunta minuuttia kunnes kurpitsa on hiukan pehmennyt.

Lisää riisi ja sekoita perusteellisesti. Kypsennä hetki ja lisää sen jälkeen viini. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kun viini on haihtunut, ala lisätä lihalientä kauhallinen kerrallaan, sekoittaen huolellisesti ettei risotto ota pohjaan. Odota että neste imeytyy riisiin ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Jatka tällä tavoin kunnes riisi on kypsää - sen pitäisi olla pehmeää mutta vielä napakkaa, ei vetistä. Meillä ohjeessa annettu lihaliemimäärä riitti juuri riisin kypsentämiseen, mutta jos liemi loppuu kesken, voi nestettä jatkaa lisäämällä hiukan kuumaa vettä.

Lopuksi sekoita joukkoon loput voista (n. 30 g) nokareina, parmesaaniraaste ja persiljasilppu. Tarjoa heti. Voit vielä lisätä annosten päälle parmesaaniraastetta ja rouhaista hiukan mustapippuria myllystä.


Kurpitsakuutioiden kannattaa olla melko pieniä, jotta ne eivät jää liian koviksi. Niiden ei kuitenkaan kaiketi ole tarkoituskaan muuttua aivan mössöksi, vaan ne saavat olla al dente. Tessan kirjassa olen jäänyt kaipaamaan enemmän kuvitusta, nytkin olisi ollut kiva nähdä miltä valmiin ruuan on tarkoitus näyttää.

Keittokirjojen annoskoot ovat toisinaan kovin pieniä, mutta Tessan kuuden hengen annos on tosiaankin kuuden hengen annos. Onneksi osoittautui että tämä risotto kestää myös yön yli säilyttämisen ja uudelleenlämmityksen - kaikki risotot eivät siihen sovi.

Uusi astia

Päivätär tuli vieraisille ja ehdotti taginea. Kun Arin pata, joka vietti meillä useita kuukausia kaapinpäällyshoidossa, oli jo tullut palautettua lailliselle omistajalleen, ja samaan aikaan erään postimyyntifirman kuvastossa komeili punainen taginepata varsin kohtuullisella hinnalla, uusi hankinta keittiöön oli tehtävä. Poikkesimme siis sienestysretkeltä palatessa kaupan kautta ja punainen pata muutti meille. Ainakin tämän koekäyttökerran perusteella olemme siihen kovin tyytyväisiä. Myös ruoka oli mukavan makuista.

Tagine mquali (neljälle)
(Alkuperäinen ohje kirjasta Miller: Välimeren maiden herkut)

1 kg lampaankyljyksiä - käytimme paloiteltua karitsan karetta
3 rkl oliiviöljyä
2 melko karkeasti silputtua sipulia
3 murskattua valkosipulinkynttä
3 dl lihalientä
2 rkl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruunamehua (taisi kyllä mennä enemmän)
2 rkl tomaattipyrettä
0,5 tl sahramia
1 tl rouhittuja juustokuminan (jeera) siemeniä
suolaa, mustapippuria
1 rkl vehnäjauhoja
16 vihreää oliivia

Poista lampaanlihasta kova rasva. Ruskista kyljykset paistinpannulla öljy-voiseoksessa molemmin puolin ja siirrä pataan. Niiden ei tarvitse olla läpikypsiä. Ruskista samassa pannussa myös sipuli ja valkosipuli ja lisää pataan. Lopuksi huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada se kyljysten päälle. Lisää kaikki mausteet, tomaattipyre ja lihaliemi ja sekoita. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä liedellä tai uunissa 45-55 min.
Sekoita vehnäjauhot vesitilkkaan ja lisää suurus pataan, sekoita hyvin. Hauduta kunnes liemi saostuu - meidän liememme oli käytännössä hyvin saennutta jo jauhoja lisätessä eikä tarvinnut enää hauduttelua. Lisää lopuksi oliivit.

Tarjoa lisukkeena couscousta tai keitettyä riisiä.


Jälkiruokana nautimme taannoiselta Lähi-itään suuntautuneelta työmatkalta tuliaisina tuotuja herkkuja, eli baklavaa ja suklaakuorrutettuja taateleita minttuteen kera.

12 kuukautta: syyskuu

Kiireisen syyskuun vuoksi - olemme lähdössä parin viikon työmatkalle ja Poika on jo toimitettu mummolaan reissun ajaksi - hiukan petkutimme tällä kertaa. Todellisuudessa tämä ruoka laitettiin jo elokuun puolella.

Crostone ai funghi
Paahdettua leipää ja sieniä

600 g kantarelleja
1-2 timjamin oksaa (käytimme kuivattua timjamia noin teelusikallisen)
2 valkosipulin kynttä
3 rkl oliiviöljyä + lisäksi pirskotteluun leiville
6 paksua viipaletta vaaleaa maalaisleipää
3 rkl persiljasilppua

Puhdista sienet ja leikkaa ne kohtalaisen kokoisiksi paloiksi tai jätä kokonaisiksi, jos sienet ovat pieniä. Kuori valkosipulin kynnet.

Laita sienet paistinpannuun oliiviöljyn, timjamin ja silputun valkosipulinkynnen kanssa, ja paista keskilämmöllä muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla. Laske lämplä ja hauduta miedolla lämmöllä vielä n. 15 min kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut mutta varo etteivät sienet kuivu.

Paahda leipäviipaleet molemmin puolin. Hiero toinen puoli viipaleesta kuoritulla valkosipulin kynnellä ja laita viipaleet tarjoilulautasille. Lusikoi päälle sieniseosta ja sirottele koristeeksi persiljaa sekä pirskota lopuksi sienille hieman oliiviöljyä.

Syksyiset terveiset kesäkodista

Vietimme menneen viikon loppupuoliskon syyslomaa ja kävimme laittelemassa kesäkotimme talvikuntoon.

Talvehtimispaikkaa etsivä nokkosperhonen eksyi sisälle ja täytyi auttaa takaisin ulos:


Vanhat omenapuut olivat innostuneet tuottamaan ennätyssadon:


Metsässä riitti sieniä syötäväksi ja suolattavaksi:


Vaikka sää oli välillä lähes kesäisen lämmin, alkava syksykin muistutti itsestään kovilla tuulilla ja sateella.


Silloin oli mukava kuunnella tuulen tuiverrusta ja sateen rummutusta peltikattoon sisätiloissa ja lämmittää leivinuunia, jossa paistuivat niin omenapiirakka, possu-hirvipata kuin yön yli haudutettu lammaskaalikin.

Hyvää talviunta, kesäkoti, tavataan taas keväällä kun jäät ovat lähteneet!

---

Se Ihan Perinteinen Omenapiirakka

kymmenkunta pientä kotimaista omenaa
kanelia
sokeria

murotaikina:

150 g voita/margariinia
1,5 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Ota voi pehmiämään. Pese omenat, viipaloi ne ja poista siemenkodat ja mahdolliset matoiset kohdat. Jos et tykkää kuorista piirakassa, kuori omenat ensin.

Tee murotaikina pohjaa varten: vaahdota keskenään pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna ja vatkaa hyvin. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhot taikinaan.

Painele taikina uunivuoan pohjalle. Paina taikinaan omenaviipaleet oman taiteellisen näkemyksesi mukaan. Ripota päälle reippaasti kanelia ja sokeria. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 min, eli kunnes pinta on kullanruskea ja omenat pehmeitä.

Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.


(Meillä oli niin kiire maistamaan piirakkaa, että kuva tuli otettua vasta maistiaisten jälkeen.)

Tulipahan muuten sekin testattua, että jos käytettävissä ei ole sähkövatkainta, sopii sokerin ja rasvan sotkemiseen vallan mainiosti perunamuusisurvin, siis sellainen reiällinen malli.

12 kuukautta: elokuu

Elokuussa uudet kokkaukset ovat työkiireiden takia jääneet vähiin. Houkuttelevaan luontoruokahaasteeseenkaan emme ehtineet osallistua. Sen verran olemme metsään sentään ennättäneet, että mustikkapiirakkaa ja kanttarellikastiketta on tullut nautittua.

Elokuun kuukauden ruuaksi Twelvesta valikoitui tällä kertaa kalaa pinjansiementen kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kampelaa, mutta kun sitä ei kerta kaikkiaan ollut saatavilla, käytin tähän kuhaa, ja lopputulos oli mielestäni onnistunut. Myös ruokavieraat kehuivat.

Filetti di sogliola ai pinoli (kahdelle)

2 kalafileetä, esim. kampelaa tai kuhaa

1,5 rkl vaaleita korppujauhoja
1,5 rkl silputtua persiljaa
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1,5 rkl pinjansiemeniä
1 anjovisfilee oliiviöljyssä
n. 2 rkl oliiviöljyä + lisäksi kalan paistamiseen

n. 0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa, mustapippuria

60 ml kuivaa valkoviiniä
1,25 dl vettä

Tee kalojen kuorrute:
Pilko anjovisfilee, murskaa valkosipulinkynsi ja rouhi pinjansiemenet. Sekoita ne keskenään ja lisää joukkoon korppujauhot ja persilja. Lopuksi lisää 1-2 rkl oliiviöljyä niin että syntyy tahnamainen lopputulos.

Mausta kalafileet suolalla ja pippurilla ja jauhota ne kevyesti vehnäjauhoilla. Paista fileitä pannulla oliiviöljyssä 1-2 min/puoli. Kaada sitten kalojen päälle valkoviini ja vesi ja kun se on kiehahtanut, levitä fileille kuorrute. Keitä kannen alla minuutti tai pari ja tarjoa heti.

Possua vartaissa

Tarkoituksemme oli tehdä eväsretki Barytonicin ja Kissaemon perheen kanssa, mutta säiden haltijat eivät olleet suunnitelmillemme suosiollisia. Eväiden syömistä se ei kuitenkaan estänyt. Oma panoksemme eväisiin oli tällä kertaa vartaita ja nyyttejä. Erityisesti possuvartaat ja sataykastike onnistuivat hyvin, vaikka kirjan kuvassa nestemäiseltä näyttänyt kastike olikin koostumukseltaan pikemminkin tahnaa. Oliko vika reseptissä vai maapähkinävoissa? Mutta maku on tärkein, eikä siinä ollut mitään vikaa.

Possuvartaat (8 kpl)

500 g possunfileetä

marinadi:

2 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl ketsuppia
2 rkl hoisin-kastiketta
2 murskattua valkosipulin kynttä
3 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Leikkaa possunliha melko pieniksi kuutioiksi. Kaada marinadi päälle ja sekoita hyvin. Marinoi jääkaapissa useita tunteja tai mieluiten yön yli. Pujota lihakuutiot vartaisiin ja grillaa molemmilta puolilta 3-4 minuuttia (kunnes liha on kypsää). Sivele lihaa grillauksen aikana marinadilla. Tarjoa sataykastikkeen kanssa.

Sataykastike

pieni sipuli, silputaan hienoksi
1 rkl ruokaöljyä
125 g maapähkinävoita
2 rkl soijakastiketta
1,25 dl kookoskermaa
2 rkl makeaa chilikastiketta

Kuullota sipuli öljyssä ja sekoita joukkoon muut ainekset. Paista seosta kunnes se on sileää ja kuumaa.

Summertime and the livin' is easy...

Keittiö Piemonten sydämessä heitti kesä-heinäkuun ruokahaasteen teemaksi jazzin. Mielikuvitukseni karkasi heti syvään etelään: New Orleans, Mississippi...

Jazzin kotiseudulla fuusioituivat kielet ja kulttuurit. Ranskalaiset ja espanjalaiset uudisasukkaat, mustat ja intiaanit sulautuivat kreoliväestöksi. Kaikki nämä toivat vaikutteita tietenkin myös ruokakulttuuriin. Ja kreolikeittiön tuotoksista varmaankin tunnetuin on gumbo.

Gumbo mielletään tavallisesti merenelävistä valmistetuksi keitto- tai pataruuaksi, mutta sukellus gumbon maailmaan osoitti varsin tavallista olevan että gumbossa on myös kanaa, toisinaan makkaraa tai possuakin. Mikä sitten tekee gumbosta gumbon? About Southernfood -sivuston mukaan välttämättömiä perusainesosia on vain kolme: roux, eli ruskistettu rasva-jauhosuurus, okra (afrikkalaisperäiseltä nimeltään gombo, josta tulee ruokalajin nimi) ja mielikuvitus. Selailtuani gumboreseptejä tartuin siis toimeen ja aloin käyttää mielikuvitustani. Yhdistelin ainesosia, joita gumboresepteissä näytti esiintyvän, ja lisäsin niihin omia lempiaineksiani. Eikä siitä tietenkään ilman sieniä selvitty.

Fuusiogumboa Ketturouvan tapaan (4:lle)

600 g possun lapaa (luulla)
5 siivua amerikanpekonia
300 g (2 kpl) mausteista (raaka-)makkaraa
200 g herkkusieniä
1 keskikokoinen bataatti
2 pientä vihreää paprikaa
1 iso sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1 tlk (400 g) okraa
1 tlk (400 g) kaltattuja tomaatteja omassa liemessään
öljyä paistamiseen (maissi-, rypsi- tms.)

roux:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja

lisäksi:
n. 0,5 l lihalientä
1 dl punaviiniä
20 tippaa tabascoa
2 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria
1 rkl intiaanisokeria

lopuksi:
n. 50 g tummaa suklaata (70% kaakaota)
loraus rommia

Kuutioi liha, viipaloi makkara ja pekoni. Kuutioi sipuli, paprika ja kuorittu bataatti. Leikkaa sienet lohkoiksi. Pilko kaltatut tomaatit saksilla, pidä mehu tallessa. Valuta okra.

Ruskista pannussa liha, makkara, pekoni ja sienet kukin vuorollaan ja laita ne sivuun odottamaan. Lopuksi kuullota sipulia, paprikaa, bataattia ja murskattua valkosipulia hetki öljyssä.

Valmista roux: sulata voi valurautapadassa tai isossa kasarissa (perinteinen astia on ns. Dutch oven, jalallinen rautapata) ja sirota joukkoon vehnäjauhot. Ruskista seosta ahkerasti sekoitellen, varo polttamasta jauhoja, koska silloin suurus on pilalla! Kun suurus on sileää ja kauniin ruskeaa, lisää siihen lihaliemi ohuena norona samalla koko ajan perusteellisesti sekoittaen paakkuuntumisen välttämiseksi.

Lisää syntyneeseen kastikkeeseen silputut tomaatit liemineen, sipuli ja valkosipuli, paprika, bataatti, pekoni, possukuutiot, sienet ja makkarat. Lorauta sekaan viini ja lisää mausteet. Lisäsin tässä vaiheessa myös okran, mutta tölkkiokraa käytettäessä kannattaisi ehkä lisätä okra vasta kypsennyksen loppupuolella, koska pitkässä haudutuksessa se hajoaa aivan atomeiksi.

Hauduttele reilun tunnin ajan miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoitellen. Lisää sitten Mississipin mutaa symboloiva tumma suklaa, lorauta sekaan rommi ja tarkista maku. Lisäile suolaa, mustapippuria ja tabascoa jos on tarvis. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.


En ole koskaan syönyt "aitoa" gumboa, joten en tiedä muistuttaako tämä gumbo esikuvaansa missään määrin, mutta hyvää se oli, paras sävellykseni sitten hobittipiirakan vaikka itse sanonkin. Uskaliaasti koekaniineiksi kutsutut ruokavieraatkin santsasivat, mikä on mielestäni aina paras kiitos kokkaajalle. Reiluksi arvioimani annos katosi neljään pekkaan miltei viimeistä tippaa myöten.

Kokkausmusiikiksi täytyi tietenkin valita jazzia. Vaikka kokkailinkin fuusiogumboa, fuusiojazz ei ole koskaan kolahtanut eivätkä loputtoman pitkät trumpettisoolotkaan hyväile korviani, mutta Billie Holiday sopi hyvin tunnelmointiin vaikka Lady Day ei New Orleansissa vaikuttanutkaan.