Sunnuntaipäivälliseksi meillä syötiin vaihteeksi possun ulkofileestä valmistettuja leikkeitä sipulisoosin kera. Aloin miettiä, mahtaako nuorempi sukupolvi enää lainkaan harrastaa ruskeaa kastiketta? Aikanaan kun kävin koulua, meitä ei kotitaloustunnilla enää opetettu sitä valmistamaan, koska se on niin epäterveellistä, vaan nakkikastikekin tehtiin maitokastikkeeseen. Maitokastike puolustaa paikkaansa vaikkapa lipeäkalan kanssa, mutta nakkien kera se on rehellisen pahaa.
Possunleikkeet
1 kevyesti nuijittu possun ulkofileepihvi per syöjä
kaksinkertainen leivitys:
(Ruokavuosi)
Pyöräytä leike ensin suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnäjauhoissa, kasta sen jälkeen kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista pannulla melko runsaassa rasvassa (itse käytän voi-öljyseosta).
Leivitettyjen leikkeiden paistaminen on minusta aina hiukan pelottavaa. Paistinpannun on syytä olla riittävän kuuma, jotta rasva ei imeydy leivitykseen, mutta toisaalta lämmön täytyy olla sen verren mieto, että liha ehtii kypsyä eikä leivitys käristy. Mitään pomminvarmaa sääntöä en osaa tähän antaa. Ja muistakaa, että lihan pitää antaa lämmetä vähintään tunti huoneenlämmössä ennen paistamista.
Ketturouvan sipulisoosi
2-3 rkl voita
2-3 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl lihalientä
1-2 sipulia viipaloituna
liraus soijaa
mustapippuria
Valmista voista ja jauhoista suurus pannulla ja ruskista sitä sopivasti. Lisää lihaliemi ohuena norona ja koko ajan perusteellisesti sekoittaen, ettei kastikkeeseen jää paakkuja. Lisää viipaloitu sipuli ja hauduttele kymmenkunta minuuttia miedolla lämmöllä. Mausta lirauksella soijaa (antaa kastikkeelle myös kauniimman värin) ja mustapippurilla. Ole varovainen soijan kanssa, ettei sen mausta tule liian hallitsevaa. Haudutetun sipulin makeuden pitäisi olla tämän soosin päämaku.
5 kommenttia:
Hivenen vanhempana muistan kyllä sekä kotitaloustuntien ruskeat kastikkeet että kouluruokailun kaameat ruskeat kastikkeet. Tietty henkinen allergia ruskeaa kastiketta on siis olemassa.
Ruskeaa kastiketta on varmasti ollut paljon kauemmin kuin kuulemani keittiölegenda, että ruskea kastike olisi peräisin Aurinkokuninkaan hovista ja että alkuperäisen reseptin mukaan valmistus olisi kestänyt kolme päivää. Todennäköisesti satua, mutta kuulostaa mukavan dekadentiltä.
Jonkun blogissa oli taannoin wieninleike ja nyt tämä. Yllytyshulluna minunkin on pakko kokeilla tässä joku päivä.
Koulun ruskeat kastikkeet olivatkin pahoja. En tiedä mitä ne niille tekivät, polttivat pohjaan? Ja legendaarinen Vallila-gourmet (HY:n tietojenkäsittelytieteen laitoksen onneksi edesmennyt ruokala) kunnostautui erityisesti valmistamalla ruskean kastikkeen jauhoklimppien kera. Eli ruskea kastike on mahdollista, ehkä jopa helppoa, mokata.
Kiitos leivitysohjeesta! Kyllä meillä ainakin tehdään ruskeaa kastiketta viikoittain. Mutta myönnettäköön, että valmista tomaattimoskaa tms. menee kyllä enemmän.
- Kotikokki, M -86
Ah. Löysin tämän kun etsin ohjetta miten leivittää omenaa, kun friteerauksen totesin liian aikaa ja rasvaa vieväksi projektiksi. Noh, ei siinä nyt näyttänyt olemaan mitään ihmeitä, kananmunaa pintaa ja pitäisi leivittyä... Tiedättekö voiko kananmunan korvata onnistuneesti jollain muulla?
Jussi, mitä mahtoi omenoista tulla? Itse ehkä yrittäisin leivittää omenat ihan vain vehnäjauhoilla. Se saattaisi tarttua pelkkään mehuiseen pintaankin?
Lähetä kommentti