Koska tuurimoottori lakkaa kulkemasta syyskuun lopulla eikä meillä ole omaa venettä (ainakaan vielä), kävimme menneenä viikonloppuna laittamassa kesäkodin talvikuntoon. Lämmitimme myös ihka ensimmäisen kerran tuvan leivinuunin, ja valmistimme siinä burgundinpataa Pastanjauhajien ohjeella. Tässä palasimme tietyllä tavalla alkujuurille, koska juuri burgundinpadan ohje vei meidät ensimmäistä kertaa Pastanjauhajien blogiin ja tutustutti meidät ruokabloggaamisen ihmeelliseen maailmaan. Lisäksi - vaikka kaasu-uunissakin valmistettuna jauhantakeittiön pata oli erinomaisen herkullista - olemme siitä saakka haikailleet valmistaa sitä Rosmariinin ja Pippurimyllyn tavoin leivinuunissa. Ja niinhän se tuli todistetuksi, että hyvä voi vielä parantua.
Siinä sivussa kypsyi leivinuunissa myös paahtopaisti, jolle saatiin sopivasti kyytipojaksi tattimuhennos metsästä löytyneistä muutamasta myöhäisestä herkkutatista.
Herkkutattimuhennos (2-3 annosta)
pilkottuja, puhdistettuja herkkutatteja
silputtu sipuli
voita
n. 2 dl ruokakermaa
2 tl maizenaa
suolaa, pippuria
Kuullota sipuli ja sienet voissa kasarissa. Lisää kerma ja keittele jonkin aikaa miedolla lämmöllä, suurusta haluttaessa maizenalla jonka olet sekoittanut vesitilkkaan ja mausta suolalla ja pippurilla.
Vaikka tattisaalis jäi pieneksi, rouskuja suolattavaksi löytyi sitäkin runsaammin. Etenkin karvalaukut olivat runsaslukuisia ja kauniita. Ensi talven mittaan niistä syntyy erilaisia sieniruokia.
Ja koska muutkin, niin mekin: tältä näyttää kettuväen kesäkodin kulinaarinen sydän.
2 kommenttia:
Mitenkäs näin mukava postaus on onnistunut menemään meikäläiseltä kokonaan sivu suun. :) Hienoa kyllä, että löysitte ruokablogimaailman ja panitte omankin blogin pystyyn. Mökkikeittiönnekin näyttää mahdottoman kotoisalta.
Rosmariini, syy voi hyvinkin olla siinä että kyseinen polkkaus odotteli kuvia ja julkistamista aika pitkään sen jälkeen kun teksti oli jo valmis.
Teidän esimerkkiänne on kyllä pitkälti kiittäminen siinä että innostuimme pistämään oman blogin pystyyn, vaikka emme olekaan likipitäenkään yhtä ahkeria polkkaajia.
Lähetä kommentti