vai oliko se sittenkin Waterloon taistelun vuosipäivä?
Loistoidea, yhtä kaikki. Lisää siitä saatte epäilemättä lukea lähitulevaisuudessa Äijäruokalasta, jota meidän on kiittäminen ideasta ja herkullisesta (turha väittää vastaan, Ari!) filee Wellingtonista. Kiitokset kuuluvat myös Pitbullsiilille, joka salli meidän tulla sotkemaan vielä uutuuttaan kiiltävän keittiönsä, sekä Tintille ja Harrille - salsamainen salaatti oli mehevä ja juustokakkua ihme ja kumma mahtui täpötäyteen maaruuni vielä se kolmaskin viipale!
Oma vaatimaton kontribuutioni illan ruokalistaan typistyi suureellisista suunnitelmista huolimatta lopulta Tintin tilaamiin hunajasipuleihin, jotka valmistin ulkomuistista kutakuinkin näin:
Hunajasipulit (6:lle)
n. 25 pientä keltasipulia
1 l kanalientä
pari rkl voita
reippaahkosti hunajaa
Kuori sipulit ja keitä ne kanaliemessä kypsiksi mutta ei niin pehmeiksi, että ne alkavat hajota - tämä taisi ottaa noin 10 min. Kalasta sipulit kuiville ja tee liemelle mitä tahdot. Säästäväinen tekisi siitä varmaan jonkin keiton.
Sulata sen jälkeen paistinpannussa voi ja sekoita joukkoon hunaja. Kieräytä sipulit pannuun ja paistele niitä kunnes hunaja alkaa karamelisoitua ja sipuleihin syntyy kaunis ruskistunut paistopinta.
Siinäpä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti