tiistai 13. joulukuuta 2011

Maksalaatikko

Kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, pidän maksasta, mutta en ole koskaan välittänyt maksalaatikosta, josta minulla tosin on kokemuksia lähinnä kouluajoilta. Olen kertaalleen aikaisemmin yrittänyt selättää tämän ruokalajin, ja lopputulos ei silloin kieltämättä ollut maultaan hassumpi, mutta ainesten suhteet olivat ohjeessa jotenkin pielessä. Raakana laatikkomassa oli lähes juoksevaa ja kypsennettynä turhan tiivistä, muistuttaen enemmän pateeta kuin maksalaatikkoa.

Aikaa on kaiketi kulunut riittävästi edellisestä epäonnistumisesta, kun päätin yritellä maksalaatikon kanssa uudestaan. Ohje oli todennäköisesti sama kuin viimeksikin, eli peräisin Ruokavuosi-kirjasta, mutta tällä kertaa säädin ainesten määriä. Ohjeessa tarjottujen rikottujen ohrasuurimoiden tai riisin sijasta kokeilin litistettyjä ohrasuurimoita. Karhuherra ja Poikakin osallistuivat valmistukseen, jälkimmäinen varsinkin lihamyllyn kampea kiertämällä. Alla ohje sellaisena kuin sen toteutimme.

Maksalaatikko

3 dl litistettyjä ohrasuurimoita (Torino) tai riisiä
600 g naudan maksaa
2 silputtua sipulia
1 tl suolaa
4 dl maitoa
1 kananmuna
2-3 dl rusinoita (maun mukaan)
1 dl siirappia
1 tl valkopippuria
1 rkl meiramia
(1 tl jauhettua inkivääriä - meiltä oli päässyt loppumaan)
voita tms. vuoan voiteluun

Keitä ohra (/riisi) pakkauksen ohjeen mukaan. 

Poista maksasta kalvot ja suonet. Paloittele ja jauha maksa. Käsikäyttöisellä myllyllä riittää kaksi kierrosta.

Sekoita kananmuna ja maito keskenään. Sekoita ohran joukkoon jauhettu maksa, sipulisilppu, rusinat, siirappi, mausteet ja munamaito. Kaada seos isohkoon voideltuun uunivuokaan. 

Paista uunissa 175 asteessa 1-1,5 tuntia kunnes maksalaatikko on kiinteää ja saanut pinnalleen hieman väriä, eikä siitä enää tihku nestettä.


Tällä kertaa koostumus onnistui täydellisesti. Perheemme maksalaatikkoasiantuntijat eli Karhuherra ja Poika kehuivat myös makua, itse olen vähän jäävi sanomaan siitä mitään.  

4 kommenttia:

Tusla kirjoitti...

Lapsuudessa järkytys oli suuri, kun äiti teki maksalaatikko itse. Se kun oli verilettujen lisäksi ainoa eines, jota meillä harrastettiin. Ja makuero oli aika iso... Tykkäsin silloin enemmän siitä Saarioisesta. Omia kokeiluja en ole tohtinut tehdä.

suolaajahunajaa kirjoitti...

Mekin olimme lapsena todenneet suoraansukaiseen tyyliin, että Saarioisella osataan paremmin. Yhä edelleen se on ainoita valmisruokia, joista pidän. En ole siis uskaltautunut ollenkaan kokeilemaan itsevalmistamista.

suolaajahunajaa kirjoitti...

Siis suorasukaiseen ;-)

Ketturouva kirjoitti...

Tusla ja suolaajahunajaa, niin kuin kävikin jo ilmi, minä en ole koskaan pitänyt maksalaatikosta missään muodossa - ja ikävä kyllä on todettava että ei siitä vieläkään tullut lemppariani, vaikka näin aikuisena sitä kiltisti ja kakistelematta syönkin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails