Suklaamuffinssit

Leipomisvimma ei päättynyt Pojan synttäreihin.

Taannoin halloumimuffinsseja tehdessäni huomasin että muffinssit* ovat paljon helpompia ja nopeampia tehdä kuin olen luullut. Tänään leivoin vierasvaraksi näitä mahtavia suklaamuffinsseja. Muffinssireseptejä löytyy kuukkelilla pilvin pimein. Tällä kertaa valinta perustui siihen, että ainekset piti löytyä kotoa ja sekä sokeri että kananmunat olivat vähissä (loput menivätkin taikinaan aika tarkkaan).

Suklaamuffinssit (10-15 kpl)

200 g suolatonta voita

2,5 dl sokeria

3 munaa

4,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100-150 g rouhittua tummaa suklaata

2 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten huolellisesti.

Sekoita kuiva-aineet keskenään suklaata lukuunottamatta. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen. Lisää sitten suklaarouhe ja viimeiseksi maito. 

Nostele taikinaa lusikoilla isoihin muffinssivuokiin tai voideltuihin muffinssipellin koloihin. Paista uunissa 225 asteessa 15-20 min.

Lopputulos oli erittäin kuohkea ja riittävän suklainen. Ohjeen mukaan muffinsseja piti tulla 10 kpl isoissa irtovuoissa, mutta muffinssipellillä niitä syntyi 15.

*Tiedän: jonkun oikeakielisyyssuosituksen mukaan niiden pitäisi olla muffineita (engl. sing. muffin), mutta pidän kiinni lapsena omaksumastani muffinssista kahdellä ässällä.

Vaihtelua makaronilaatikkoon

Jostakin kumman syystä meille kertyy erilaisia pastoja. Nytkin kaapissa oli varmaankin kymmenkunta erilaista pakettia, oli täysjyvää, ruista, kauraa ja sitä ihan tavallista valkoista, ja muotoja löytyi fusilleista simpukoihin, spagettiin ja tagliatelleen. Johonkin niitä täytyi yrittää upottaa, ja kaipasin vähän vaihtelua aivan perinteiseen makaronilaatikkoon, vaikka siitä meillä koko perhe tykkääkin.

Tämän ohjeen makaronimuonaan, tai pasta al fornoon, nappasin, mistäpä muualtakaan kuin Pastanjauhajilta, jotka ovat toimineet keittiömme innoittajina jo ajalla ennen kuin pistimme omaa blogia pystyyn. Koska minulla ei ollut tomaattikastikkeiden jämiä, turvauduin maustettuun tomaattimurskaan, jota terästin vielä hiukan yrteillä, mustapippurilla ja muutamalla tipalla tabascoa. Kirjaan uunipastan nyt niin kuin itse sitä laitoin.

Uunipasta

n. 0,5 l integrali-täysjyväpastaa (jatkettuna pussinpohjallisella kaurasimpukkapastaa)

400 g naudan jauhelihaa

1 parsakaali (/pinaattia)

1 prk (200 g) raejuustoa (/ricottaa)

n. 200 g mozzarellaa raastettuna

6 rkl parmesaania raastettuna

1 tlk (370 g) valkosipulitomaattimurskaa 

1 tlk (370 g) yrttitomaattimurskaa

kuivattua basilikaa ja oreganoa

muutama tippa tabascoa

mustapippuria, suolaa

päälle:

vajaa 1 dl kuivaa vaaleaa leipää muruna (voinee korvata korppujauhoilla)

oliiviöljyä

raastettua parmesaania

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja kiehauta parsakaalinnuput. Ruskista jauheliha. 

Sekoita isossa kulhossa tomaattimurska, mausteet, raejuusto, mozzarellaraaste ja parmesaani keskenään. Lisää joukkoon parsakaalinuput, pasta ja jauheliha ja sekoita hyvin. Kaada koko komeus voideltuun uunivuokaan ja ripota päälle oliiviöljyyn sekoitettua leipämurua ja parmesaania. (Itse laiskuuttani ripotin leivänmurut ensin, suihkutin sitten oliiviöljyn niskaan ja lopuksi ripottelin parmesaanin.) 

Paista 190 asteessa noin puoli tuntia. 

Äidin lohipiirakka

Jos olin tammikuun keittojen lumoissa, helmikuussa olen saattanut kaikenlaisia aineksia kiusaukseen. Tällä kertaa syntyi lohikiusaus, mutta sen jälkeen valmiiksi viipaloitua lohta oli vielä puolen kiloa. Sille piti keksiä jokin sijoituspaikka. Turvauduin äitiin, jonka vinkeillä syntyi tämä perinteinen lohipiirakka.

Lohipiirakka 

600 g valmista voi- tai lehtitaikinaa

n. 300 g raakaa lohta viipaleina

2 dl puuroriisiä

3-4 keitettyä kananmunaa viipaloituna

100-150 g esim. ruohosipulituorejuustoa

tuoretta tilliä

musta- tai valkopippuria, suolaa

Ota taikina sulamaan. 

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita vielä lämpimään riisiin tuorejuusto ja mausteet ja anna jäähtyä.

Kaulitse sulanut taikina valmiiksi leivinpaperin päälle noin uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä vajaalle puolelle taikinalle kerroksittain riisiä, lohi- ja kananmunaviipaleita ja silppua päälle tuoretta tilliä maun mukaan. Jätä reunasta kaista paljaaksi. Käännä sitten taikinan toinen puoli piirakan kuoreksi ja ummista reunat. Voitele kananmunalla ja paista uunissa 200 asteessa kullanruskeaksi. 

Kauniimman piirakan vielä saat kun rakennat täytteen "nurinpäin" ja pyöräytät lopuksi piirakan leivinalustan avulla ympäri.

Parsakaalipesto

Viime perjantaina Päivätär oli vierailulla luonamme ja kokkasi lounaaksi tällaisen herkun, jota takuulla laitan uudestaankin nyt kun sain ohjeen. 

Parsakaalipestoa ja pinjansiemeniä pastan kera
(kahdelle)

170 g penne- tai fusillipastaa
225 g parsakaalia pilkottuna
2 rkl pinjansiemeniä
3 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 mieto punainen chili hienonnettuna
1/2 sitruuna
suolaa ja mustapippuria  
parmesaanilastuja

Laita pasta kiehumaan.

Keitä parsakaalia kunnes se on pehmeää. Paahda sillä välin pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi ja laita odottamaan lautaselle.

Kuumenna oliiviöljy pienessä kasarissa. Kypsennä miedolla lämmöllä hienonnettua valkosipulia ja chiliä 2-3 min. Ota kasari pois lämmöltä.

Kaada vesi pois parsakaaleista, laita ne takaisin kattilaan ja surauta sauvasekoittimella soseeksi.

Valuta pasta ja kaada se siivilästä takaisin kattilaan. Sekoita pastaan parsakaalisose, valkosipuli- ja chiliöljy sekä pinjansiemenet. Purista joukkoon hiukan sitruunamehua, ja lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.

Tarjoile parmesaanilastujen kera. 

Pojan syntymäpäivät, osa 2

Jotenkin Pojan synttäreistä pääsi tänä vuonna kehittymään viikon mittainen juhlakausi, joka alkoi viime lauantaina ja päättyi tänään. Yllätyksekseni olen myös löytänyt itsestäni ainakin aloittelevan sokerileipurin. Tämän päivän vieraille tarjottu kakku sai inspiraationsa Pingun syntymäpäiväjuhlat -jaksosta.

Pingun kakun päällä näytästäisi olevan suklaakuorrutus, jonka päällä on jonkinlainen violetti systeemi, ja koristeena lumiukkokynttilä. Suklaakuorrutus syntyi näppärästi Fazerin tummasta leivontasuklaasta, jonka sulatin pakkauksen ohjeen mukaan mikrossa ja terästin pienellä nokareella voita estämään liian nopeaa jähmettymistä. Violetti räntsäys tuotti enemmän päänvaivaa. Yritys värjätä vaaleanpunaista marsipaania sinisellä elintarvikevärillä johti loppujen lopuksi eräänlaiseen sinimarmoroituun vaaleanpunaiseen marsipaaniin, mutta onneksi Poika kelpuutti sen. Kakun kruunasi valkoisesta marsipaanista cocktail-tikkujen avulla rakennettu lumiukko lakritsihatussaan, silminä ja nappeina suklaakrokantteja, ja nenänä oikea porkkananpala (josta erittyvä neste tosin pitkän päälle sai marsipaanin liukenemaan). 

Pingun kakun tarkemmasta koostumuksesta ei ole tietoa. Tein kakkupohjan samalla ohjeella kuin Kettu Kettusen synttärikakun. Nyt kun olen oppinut kaasu-uunissa paistamisen niksit, pohja onnistui erittäin hyvin ja oli mukavan mehevä. Paistoaika oli 200 asteessa noin 25 min. Kakun täytteeksi muussasin banaania.

Kuten siilikakku, tämäkään kakku ei maistunut lapsille kovin hyvin. Yhdelle oli liian suklaista, toinen ei tykännyt marsipaanista, kolmas ei maistanut ollenkaan ja sankari itse söi pelkät kuorrutteet. Tumman suklaan ja marsipaanin liitto miellytti kyllä itseäni, mutta niin makeaa oli tämäkin kakku, että pieni pala riitti vallan mainiosti.

Kreikkalainen pannukakku

Kumma juttu että en ole polkannut kreikkalaista pannukakkua aikaisemmin, koska laitan sitä usein jos on kestittävänä useampia vieraita. Tämäkin kuuluu nopeisiin ja helppohin vierasvaroihin, ja vieraat ovat yleensä tykänneet. Alkuperäinen ohje on Anna-Leena Härkösen kirjasta Sopan syvin olemus. Itse olen hiukan vetänyt mutkia suoraksi.

Kreikkalainen pannukakku

2 munaa

8 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

150 g pakastepinaattia

loraus oliiviöljyä

mustapippuria

200 g fetaa tai vastaavaa juustoa

oliiveja

aurinkokuivattua tomaattia
kuivattua basilikaa

Vispaa sekaisin munat, maito ja jauhot ja anna turvota hetki. Sekoita joukkoon sulatettu pinaattisilppu. Lisää loraus oliiviöljyä ja ripaus mustapippuria. Kaada taikina voidellulle tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja lätki päälle oliiveja (kokonaisena tai puolikkaina), fetakuutioita ja aurinkokuivattua tomaattia. Lopuksi ripottele päälle kuivattua basilikaa.

Paista uunissa 200 asteessa n. 20-30 min. Ripota kuuman, juuri uunista otetun pannukakun päälle parmesaaniraastetta ja leikkaa hiukan jäähtyneenä annospaloiksi.

Tällä kertaa onnistuin unohtamaan taikinasta kananmunat, mutta tulipahan todistettua että tämän pannarin voi paistaa ilman niitäkin. Hyytyminen otti hiukan pidempään, mutta rakenteesta en unohdusta huomannut.

Laskiainen

Tilasin aikoinaan (2000-luvun alussa) Valion julkaisemaa ilmaista Kodin ruokavuosi -lehdykkää. Lehden tarkoituksena oli tietysti mainostaa Valion tuotteita (ja lisätä niiden myyntiä), mutta olipa siinä usein aivan oivallisia ruokaohjeitakin, joista muutamia on tullut myös polkattua. Nyt löysin kansioon kokoamani lehdet pitkän tauon jälkeen uudestaan ja keksin taas monta houkuttelevaa reseptiä.

Laskiaisen perinteisen hernekeiton ja pannarin sijasta meillä syötiin siis tänään näitä:

Syrnikit eli rahkaletut (n. 20 kpl pikkulettuja)

(Valio, Kodin ruokavuosi 3/2001)

250 g maitorahkaa

4 munaa

3/4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1/2 dl vehnäjauhoja
+ vähän voita paistamiseen

Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi ja anna turvota varttitunnin ajan. Paista lettupannulla voissa alhaisella lämmöllä. 

Rahkaletut edustavat venäläistä ruokaperinnettä. Meillä ei ole lettupannua, mutta blinipannuja on muutamakin, joten paistoin syrnikit blinipannulla, jossa niitä syntyi tasan 10 kpl. Muutama ensimmäinen paistui vähän liian tummaksi ennen kuin maltoin paistaa riittävän miedolla lämmöllä. Yksitellen paistaminen oli hidasta, kolmisen varttia sain siihen vierähtämään. Mutta lopputulos palkitsi vaivannäön: ihanan kuohkeita, pehmeän makuisia herkkulettuja omatekoisen omenahillon ja kermavaahdon kera!

 

Tässä syrnikin päällä on kaupan mansikka-vadelmahilloa värin vuoksi.

Kylmäsavuporokiusaus

Tämä ohje kulkeutui meille Päivättären ystävältä. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin poronkäristyslihaa, ja hyvää on varmasti sekin, mutta innostuin kokeilemaan kuinka kylmäsavuporo toimisi tarkoitukseen.

Kylmäsavuporokiusaus

1 kg peruna-sipulisekoitusta

150-200 g kylmäsavuporoa pieneksi pilkottuna

reilu puolikas aura-juusto kolmio

n. 3 dl (ruoka-)kermaa

mustapippuria

(suolaa)

hiukan ruokaöljyä

Sekoita voidellussa uunivuoassa keskenään peruna-sipulisekoitus, kylmäsavuporo ja murusteltu aurajuusto. Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla, mutta suolaa tulee jo aika tavalla kylmäsavuporosta ja juustosta. Kaada päälle kerma. Paista uunissa 200 asteessa noin tunnin ajan.

 

Yksi kiusaus näyttää kuvassa pitkälti samalta kuin toinenkin...

Ei mitään haute cuisinea, mutta mukava ja maistuva lisä helppolaittoisiin arki- ja eväsruokiin, joihin olen kaivannut enemmän vaihtelua. Enkä minä olisi minä, jos en olisi alkanut heti miettiä säveltää tästä myös versiota, jossa olisi suppilovahveroita ja kenties jotakin muuta juustoa kuin auraa.

Possunpihvit uunissa

OPT (=Operaatio Pakastin Tyhjäksi) kävi tällä kertaa käsiksi possun leikkeisiin. Olemme usein valmistaneet niitä leivitettyinä ja pannulla paistettuina, mutta tällä kertaa halusin jotakin mahdollisimman helppotekoista synttärijuhlinnan jälkeen. Lisäksi vähän arvelutti pitkään pakastimessa lojuneiden leikkeiden tila. Niinpä kysyin neuvoa Kuukkelilta, joka arpoi jälleen reseptin. Alkuperäinen löytyy täältä, mutta tietysti menin sitä vähän virittelemään, koska meillä ei ollut sitruunoita eikä edes mehua (puute joka täytyy pikimmiten korjata).Toisekseen alkuperäinen ohje jätti epäselväksi, missä vaiheessa perunat on tarkoitus lisätä.

Possunleikkeet kreikkalaiseen malliin

4 pienenpuoleista possunleikettä

4 tomaattia

2 sipulia

4 isoa perunaa

timjamia, tuoretta tai kuivattua

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä

n. 1 dl valkoviiniä + n. 1 dl vettä

Kalttaa tomaatit (reilu 10 sekuntia kiehuvassa vedessä ja kuori irtoaa helposti). Kuori ja lohko sipuli.

Lorauta uunivuokaan oliiviöljyä pohjan peitoksi. Jauha huhmareessa reiluhkosti suolaa, mustapippuria ja timjamia ja levitä seosta possunleikkeiden päälle. Aseta pihvit vuokaan. Levittele sipulilohkot pitkin vuokaa ja leikkeiden päälle. Laita myös tomaatit vuokaan. Ripottele päälle vielä suolaa, mustapippuria ja timjamia. Valuttele oliiviöljyä kasviksille. Sitten kaada päälle n. 1 dl valkoviiniä ja toinen mokoma vettä. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja pane se uuniin 200 asteeseen noin tunniksi. Älä unohda foliota, niin kuin minä aluksi tein.

Vuoan ollessa uunissa kuori perunat ja lohko ne pituussuunnassa neljään osaan. Lisää tunnin jälkeen peunalohkot vuokaan päällimmäiseksi ja mausta niitäkin hiukan suolalla, pippurilla ja timjamilla sekä lorauksella oliiviöljyä. Palauta vuoka uuniin vielä toiseksi tunniksi. (Jos unohdit kannen/folion ensimmäisessä vaiheessa, jotain on vielä pelastettavissa jos lisäät sen nyt.) 

Tarjoa lisänä kreikkalaistyylistä salaattia, jossa on lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia, sipulia ja reippaasti oliiviöljyä sekä ripaus suolaa ja mustapippuria. Halutessasi voit lisätä myös oliiveja ja fetajuustoa. 

Halloumimuffinssit

...joiden piti olla fetamuffinsseja, mutta unohdin ostaa fetaa. Jääkaapin tutkailu tuotti saaliiksi paketin halloumia, joka sekin toimi aivan hyvin. Ohje on peräisin Päivättäreltä, joka toi näitä muffinsseja meille joskus. Alkuperäisessä ohjeessa öljyä ei ollut lainkaan, mutta lisäsin sitä. Kevytkerman korvasin ruokakermalla.

Feta/halloumimuffinssit (12 kpl)

2 rkl ruokaöljyä (laitoin rypsi-, mutta oliiviöljykin voisi toimia)

3 munaa

2 dl (kevyt)kermaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

n. 90 g feta- tai halloumijuustoa kuutioina

n. 3/4 dl  aurinkokuivattua tomaattia (öljyyn säilöttynä) kuutioituna

(hiukan suolaa, jos käytät halloumia)

koristeeksi: 12 kpl vihreitä oliiveja paprikatäytteellä

Vatkaa munat, kerma ja öljy sekaisin. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lopuksi sekoita taikinaan kuutioitu juusto ja aurinkokoiva tomaatti. 

Nostele taikinaa lusikoilla voideltuihin muffinssipellin koloihin. Laita jokaisen muffinssin keskelle koristeeksi oliivi, jos haluat. Paista 200 asteessa n. 20 min tai kunnes muffinssit ovat kypsiä (kokeile tikulla).

Vahingosta viisastuneena uunitin tällä kertaa muffinssit samalla tavalla kuin paistoin siilikakun, eli laitoin kaasu-uuniin ritilän alapuolelle korkealaitaisen uunipellin, jolle laitoin vettä. Lopputulos: muffinssit olivat täydellisiä, ja saivat kehuja synttäreiden aikuisvierailta. Lapset eivät tainneet näin epäilyttäviä leivonnaisia maistaa lainkaan.

Pojan syntymäpäiväjuhlat

Viime kesänä Irlanninmatkallamme tutustuimme siilikakkuun, joka kuuluu Pojan irlantilaisen kummitädin perheen perinteisiin.

Siili teki Poikaan suuren vaikutuksen, ja sovimme, että seuraavaksi synttärikakuksi tehdään siilikakku. Oheinen resepti on käännetty englanninkielisestä, ja määrät ja ainesosat on konvertoitu suomalaiseen keittiöön.

Siilikakku

taikina:

175 g voita

175 g (n. 2 dl) sokeria

3 munaa

175 g (n. 3 dl) vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vahvaa mustaa kahvia

1 rkl maitoa

kuorrute:

100 g voita

200 g tomusokeria

3 rkl kahvia

5 rkl tummaa kaakaojauhetta

lakritsia kuonoa ja silmiä varten

suklaanappeja tai vastaavia piikeiksi

Päällystä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele paperi ja vuoan reunat. 

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voi-sokerivaahtoon, vatkaten ainekset huolellisesti sekaisin lisäysten välissä. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, ja lisää lopuksi maito, kahvi ja jauhot. 

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja levitä se vuokaan, jättäen keskiosa hiukan matalammaksi.Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä ja kumoa kakku. 

Valmista kuorrute: vatkaa tomusokeri ja kaakaojauhe vähitellen pehmeään voihin kunnes saat aikaan kuohkean massan. 

Leikkaa kakku pystysuunnassa kahtia ja levitä kuorrutetta kakun sileämmälle pinnalle. Liitä kuorrutteella voidellut puolikkaat vastakkain niin että ne seisovat leikatulla sivullaan. Leikkaa terävällä veitsellä siilille kuono leikkaamalla kaareva kappale irti puoliympyrän toisesta päästä.

Leikkaa sitten sivuista pois kiilamaiset kappaleet. Siilin pää on nyt muotoiltu.

Levitä voisokerikuorrute kakun päälle ja tee siihen haarukalla raitoja. Leikkaa lakupötköjen päistä viipaleet kuonoksi ja silmiksi. 

Kiinnitä puolitettuja suklaanappeja tms. siilin piikeiksi.

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kahvin paikalla kahviesanssia, mutta en löytänyt sellaista kaupasta. Kahviesanssissa on ilmeisesti mukana myös väriä. Kaakaojauheella kuorrutuksesta ei tullut yhtä tummaa kuin alkuperäisessä Irlannissa syömässämme kakussa. Emme löytäneet kaupasta myöskään litteitä suklaanappeja - varmaankin sellaisia olisi jostakin saanut, jos olisi älynnyt aloittaa etsinnät aikaisemmin - joten siilimme sai piikeikseen Amerikan pastilleja.Tein sille myös tassut sydämenmuotoisista suklaapikkuleivistä, jotka puolitin.

Veikeän näköinen siili sai lasten varauksettoman hyväksynnän, mutta kakku ei maistunut muille kuin synttärisankarille kovin hyvin. Kuorrute on, kuten tomusokerin määrästä arvata saattaa, hillittömän makeaa, joten pieni pala riittää. Kakkuun voisi mielestäni laittaa hiukan muutakin täytettä, joka tasapainottaisi täytteen makeutta, tosin jos kakkua leikkelee ensin kerroksiin, sen koossapysyminen voi tulla ongelmaksi.

Valkosipulikeitto

Taas keittoa! Mutta minkäs teet kun keitättää.

Tämä yrttinen valkosipulikeitto on ollut tarkoitus polkata jo pidemmän aikaa. Tosin se voisi yhtä hyvin olla nimeltään myös tomaattikeitto tai vaikka sienikeitto, vaikka valkosipuli siinä tuhdisti maistuukin.

Valkosipulikeitto 

oliiviöljyä

3 sipulia

10 valkosipulin kynttä

2 tlk (á 400 g) kaltattuja tomaatteja (tai 8 kypsää, tuoretta tomaattia)

300 g (pienehköjä) herkkusieniä

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota tai 4 tl kasvisliemijauhetta (Reformi)

2 rkl maizenaa + tilkka vettä 

reilusti tuoreita silputtua yrttejä, esim. rakuunaa, meiramia, basilikaa, persiljaa, timjamia, lipstikkaa

muutama tippa tabascoa

suolaa, mustapippuria

tilkka valkoviiniä

Viipaloi herkkusienet ja paista ne pannulla oliiviöljyssä. Suikaloi kuoritut sipulit ja viipaloi valkosipulinkynnet. Pilko tomaatit. Lorauta oliiviöljyä kattilaan ja hauduta sipuleita ja tomaattia öljyssä 10 min. Lisää sitten vesi ja kasvisliemikuutiot tai -jauhe. Keitä toiset 10 min. Soseuta kasvikset, palauta kattila tulelle ja suurusta keitto maizenalla. Lisää lopuksi mausteet, yrtit, valkoviini ja paistetut sienet. Kuumenna keitto, mutta älä keitä enää. Tarjoa lisänä paahdettuja leipäkuutioita tai syö tuoreen leivän tai sämpylöiden kanssa.

Fredrikan tortut

Olen aina ollut laiska leipuri, mutta Pojan kanssa leipomisesta on tullut hauskempaa. Poika auttaa mielellään sekoittamaan jauhot, toimii sähkövatkaimen koneenkäyttäjänä ja tietenkin nuolee kulhot ja vispilät jälkeenpäin. Taikina syntyy siinä sivussa melkein itsestään.

Runebergintortut ovat sitä paitsi suosikkileivonnaisiani. Kansallisrunoilijan päivä meni jo, mutta nämä tortut olivatkin torstain Hesarissa Fredrikan torttujen nimellä, joten niitä voi varmaan syödä muulloinkin kuin 5. helmikuuta.

Fredrikan tortut (14-16 kpl)

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

100 g hienonnettua mantelia (käytin mantelijauhetta)

2 dl korppujauhoja

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

2 dl kuohukermaa

(0,5-1 tl karvasmanteliesanssia*)

kostutukseen:

punssia ja sokerivettä

koristelu:

vadelmahilloa

tomusokerikuorrutetta

Ota voi kulhoon pehmiämään hyvissä ajoin. 

Sekoita jauhot, kardemumma ja leivinjauhe keskenään.

Vatkaa voi ja sokeri keskenään. Lisää sitten munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Lopuksi vatkaa joukkoon mantelirouhe, korppujauhot ja jauhoseos vuorotellen kerman kanssa. *Lisäsin torttuihin myös 0,5 tl karvasmanteliesanssia makua tuomaan, vaikka sitä ei alkuperäisessä ohjeessa ollutkaan. 

Voitele muffinipelti ja jaa taikina koloihin. Paista torttuja 225-asteisessa uunissa 12-20 min (kypsyyttä voi kokeilla tikulla). 

Anna torttujen jäähtyä. Kostuta ne sitten halutessasi punssilla tai punssin ja sokeriveden sekoituksella (n. 1-2 rkl/torttu). Lopuksi koristele tortut vadelmahillosilmällä, jonka ympärille pursotat sokerikuorrutteesta renkaan.

Meidän muffinssipellissämme (joka oikeastaan ei ole edes meidän, vaan Päivättären) on vain 12 koloa enkä viitsinyt alkaa paistaa torttuja useammassa erässä, joten laitoin kaiken taikinan kahteentoista torttuun. Uunissa noustuaan ne näyttävät enemmän Fredrikan muffinsseilta. Lisäksi kaasu-uunin paisto-ominaisuudet iskivät jälleen sillä seurauksella että moni kakku päältä kaunis mutta pohjasta musta. Punssi unohtui ostaa, joten käytin torttujen kostuttamiseen lapsiystävällisesti vadelmamehua.

Torttujen maku ja koostumus oli onnistunut, vaikka punssia jäimmekin kaipaamaan. Kenties paistamalla tortut vesihauteessa pohjan palamisenkin voisi välttää. Eli näitä tehdään uudestaan.

Raidallista possua

Meillä, kuten ilmeisesti muutamilla muillakin ruokabloggaajilla, on käynnissä operaatio pakastimen tyhjentäminen syömällä. Tällä kertaa pakkasesta putkahti esiin possunfilettä. Hakusanalla possun file Kuukkeli arpoi ensimmäiseksi reseptiksi Soppakellarin raidallisen possunfileen. Kun jääkaapista löytyivät kaikki tykötarpeet pekonia myöten, hakua ei tarvinnut sen pidempään jatkaakaan. Ohjekin on tässä jokseenkin suoraan Soppakellarista kopioituna. 

Pekoniin kääritty possunfile

n. 500g possun sisäfileetä

1 pkt pekonia (150 g)

vihreää pestoa

Dijon-sinappia

suolaa

mustapippuria

Siisti possunfile ja ruskista pinta pannulla. Suolaa ja pippuroi. Sivele file pestolla ja sinapilla ja kiedo se  pekoniin. Paista uunissa 175 asteessa kypsäksi (sisälämpötila n. 75 astetta).

Fileen kanssa laitoimme pitkästä aikaa rosmariiniperunoita, jotka ehti sopivasti valmistella fileen ollessa uunissa. Niiden uunittuessa file sai puolestaan köllötellä vetäytymässä folioon käärittynä.

Lisäksi väänsin alkupaloiksi tapakset-kirjasta valkosipulisia herkkusieniä, kun kauppareissulla en vain voinut vastustaa sievien pienten herkkusienten kutsua. Oheinen ohje on noin puolet kirjan ohjeesta. Öljyn määrää en kuitenkaan puolittanut, alkuperäisessä ohjeessa oli 5 rkl.

Valkosipuliherkkusienet

200 g (pieniä) herkkusieniä

4 rkl oliiviöljyä

2 silputtua valkosipulin kynttä

tilkka sitruunamehua

suolaa, mustapippuria

2 rkl silputtua (sileälehtistä) persiljaa

Puhdista sienet ja leikkaa jalat läheltä lakkia. Lohko isot sienet 2-4 osaan. 

Kuumenna oliiviöljy paksupohjaisessa pannussa. Lisää valkosipuli ja kypsennä hetki, kunnes sipuli on hieman ruskistunut. Lisää sienet ja paista kovalla lämmöllä sekoitellen kunnes öljy on imeytynyt sieniin. 

Vähennä lämpöä ja jatka miedolla lämmöllä sienten paistamista niin että neste irtoaa niistä. Lisää sitten lämpöä ja paista n. 5 minuuttia tai kunnes neste on haihtunut lähes kokonaan. Purista sienten päälle sitruunamehua ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon persiljasilppu ja kypsennä vielä hetki. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa. 

Poropiirakka

Tämä piirakka on helppo ja nopea tehdä vaikka yllätysvieraille, ja sitä paitsi hyvää. :)

Suppilovahvero-poropiirakka

1 pkt ruisperunataikinaa
0,5 l tuoreita suppilovahveroita (tai liotettuja kuivattuja suppilovahveroita)
100 g kylmäsavuporoa
1 pienehkö punasipuli
100 g (1 prk) kantarellituorejuustoa
n. 1 dl ruokakermaa
timjamia
mustapippuria


Sulata taikina ja painele se pyöreään piirakkavuokaan. Pilko tuoreet suppilovahverot ja kuutioi kylmäsavuporo. Silppua sipuli. Halutessasi voit käyttää sieniä ja sipulisilppua muhimassa voissa paistinpannulla, mutta ilmankin onnistuu. Sekoita sienet, sipuli ja poro tuorejuuston kanssa, notkista seos ruokakermalla. Mausta timjamilla ja mustapippurilla maun mukaan. Paista uunissa 200 asteessa n. 25-30 min kunnes piirakka alkaa saada hieman väriä.

Pinkkiä pastaa

Vietimme tänään tyttöjen iltaa (oikeastaan nämä illanvietot tunnetaan tätitapaamisten nimellä). Pinkki pasta on minusta hauska idea, ja voisi sopia vaikkapa lähestyvän ystävänpäivän teemaan. Homejuustolla ja pähkinöillä ryyditetty kastike ei yksinkertaisesti voi mennä kovin kauas maalista. Tämänkin ohjeen olen joskus kauan sitten ottanut talteen jostain naistenlehdestä, ettei olisi peräti ollut Cosmopolitan. Tässä ohje hieman tuunattuna.

Pinkkiä pastaa ja homejuusto-pähkinäkastike

1 punasipuli silputtuna

oliiviöljyä

voita

80 g aurajuustoa

n. 1 dl kanalientä

2 dl kuohukermaa

n. 50 g kuorittuja saksanpähkinöitä rouhittuna

basilikaa

mustapippuria

simpukkapastaa 

etikkapunajuurten lientä

Aloita laittamalla pastan keitinvesi kiehumaan.

Laita pannuun tilkka öljyä ja nokare voita ja kuullota sipulisilppu. Kun sipuli on pehmeää, murusta sekaan aurajuusto ja lisää noin desi kanalientä. Sekoita ja kuumenna kunnes juusto on sulanut. Lisää sitten kerma ja keitä kokoon. Lopuksi mausta mustapippurilla ja basilikasilpulla.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta keitinvesi pois ja sekoita joukkoon muutama ruokalusikallinen punajuurilientä pyöritellen pastaa niin että se värjäytyy kauttaaltaan. Lopuksi sekoita pinkki pasta ja rouhitut saksanpähkinät kastikkeeseen.

Ja pinkin pastan kanssa käy tietysti pinkki kuohuviini.

Lihakeitto

Olen nyt varsin ihastunut näihin pitkään keiteltäviin, ruokaisiin keittoihin. Periaatteessa olen sitä mieltä että kun eläimiä syödään, niistä pitäisi syödä muutkin osat kuin fileet ja paistit. Ja pitkällä keittämisellä (tai muulla hauduttamisella) suhteellisen vaatimattomastakin lihasta tulee mureaa.

Olin jo jonkin aikaa sitten korjannut pakastimeen parempaan talteen puoli kiloa naudan keittolihaa. Nyt, kun nuha vaivaa ja Poikakin on vähän kuumeinen, vaikutti hyvältä ajatukselta keitellä ravitsevaa lihasoppaa meille kotimiehille lounaaksi. Hain inspiraatiota Ranskalaisen keittiön salaisuuksista, mutta lihakeitto-ohjetta en sieltä löytänyt. Niinpä yhdistelin arkistoistani löytyneitä kahta eri ranskalaiseksi mainittua lihakeitto-ohjetta, joista toinen on peräisin jostain tuntemattomaksi jääneestä naistenlehdestä - kenties Kodin kuvalehti? - ja toinen vanhasta kunnon Ruokavuosi-kirjasta. Ja sitten oikeastaan vain laitoin joukkoon kaikkea mitä mieleni teki.

Lihasoppaa ranskalaiseen malliin

puoli kiloa naudan keittolihaa + ydinluupala

valkosipulinkynsi

iso sipuli

purjo

n. 150 g lanttua

2 isoa porkkanaa

pienehkö palsternakka

laakerinlehti

muutama persiljanoksa

muutama timjaminoksa

5 mausteneilikkaa

parikymmentä kokonaista mustapippuria

suolaa

Laitoin kokonaisen lihan kylmään veteen ja kuumensin kiehuvaksi, kuorien vaahdon pois. Sitten lisäsin murskatun valkosipulin, silputun sipulin, rengastetun purjon ja kuutioidut juurekset. Niiden seuraksi pataan saivat mennä mausteet. Ja sen jälkeen vain keittelin soppaa hiljaisella tulella kolmisen tuntia. Lopuksi ongin lihan pois, annoin sen hiukan jäähtyä, paloittelin ja palautin keittoon, ja koko komeus kylmään. 

Seuraavana päivänä ei tarvitse kuin kuumentaa keitto uudestaan kiehuvaksi, ja se on valmista syötäväksi.