Suklaakakku
4 kananmunaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
1,5 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaakaojauhetta
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vatkaa sitten joukkoon sokeri pienissä erissä. Vatkaa sekaan keltuaiset. Lopuksi siivilöi vehnäjauho ja kaakaojauhe kulhoon, sekoita ne hyvin keskenään ja kääntele varovaisesti vaahdon joukkoon.
Päällystä kakkuvuoka leivinpaperilla ja voitele ja jauhota se. Kaada taikina vuokaan. Paista uunissa 200-225 asteessa 8-10 min.
Kun en ole mikään sokerileipuri, en oikein ymmärtänyt tätä kakkuvuoan paperoimista, mikä näkyi lopputuloksessa - kakusta tuli omituisen kantikas kun paperin laskokset painoivat sitä uunissa. Jos joku osaa kertoa, kuinka irtopohjavuoka oikeaoppisesti paperoidaan, vinkkejä vastaanotetaan vastaisen varalta. Paperia oli hankalaa voidella vuoassa, joten lopulta otin sen pois vuoasta, voitelin, jauhotin ja laitoin vasta sen jälkeen takaisin vuokaan.
Paistoaika ei ainakaan kaasu-uunissa pitänyt paikkaansa sinne päinkään, sain käyttää reilusti kaksinkertaisen ajan kakkuni paistamiseen vähän reilun 200 asteen lämpötilalla. Oletin että kakun on tarkoitus olla kypsä läpikotaisin, koska ohjeessa kehotettiin halkaisemaan se, kostuttamaan rommilla ja täyttämään suklaavaahdolla. Meillä ei ollut suklaavaahtoa ja rommikin jäi päivänsankarin alaikäisyyden takia väliin, mutta Kettu Kettusen puhallettua kynttilät nautimme kakkupalojen kanssa vaniljakastiketta ja vadelmia.
7 kommenttia:
pakko sanoa, ihan maailman ihaninta ja kivointa vanhemmuutta leipoa synttärikakku Kettu Kettuselle tuosta noin vaan, kun se (ilmeisesti hieman yllättäen) täyttää vuosia :) tuli superhyvä mieli tästä.
Jännittävän kuuloinen ohje... Tuo paistoaika ja lämpötila kuulostaa minusta enemmänkin kääretortun paistamiseen sopivalta (itse paistan sokerikakkua aina 175 asteessa 30-40 min).
Liina, kiitos - ei meillä joka päivä tällaista ole...
Kissaemo, itsellekin tuli sellainen olo että jotain tuossa ohjeessa oli pielessä. Ihan toimivan suklaakakkupohjan tuosta kuitenkin voisi saada.
juu, en olettanutkaan, että joka päivä - mutta ihanaa, että silloin tällöin kuitenkin! ja silloinhan se parhaalta tuntuukin, kun arkeen tulee joskus vähän juhlaa - jos se olisi jokapäiväistä niin se olisi arkea :)
Olisit kysynyt siskoltasi. ;) Se leivinpaperi siis pitää leikata sillä lailla, että ympyrä pohjalle ja suikale reunoille. Itse olen tällöin voidellut ensin reunat, että se paperi tarraa niihin kiinni. Olen ollut ymmärttänyt, että joskus tätä käytetään siksi, ettei tarvitse jauhottaa; kakun pintaan ei siis jää korppujauhomurusia, jotka saattavat saada kuorrutteen näyttämään sottaiselta.
Kettu Kettusen synttärit... <3 Kuinkahan monet vietätte vuodessa? :D
(Jos tulen teille jouluksi, mulla on muuten jo suurisuuntaisia kakkusuunnitelmia.)
Liina vei sanat suustani. ihana postaus kertakaikkiaan. jäin kyllä miettimään että leivotteko nyt joka lelun varsinaisina ja puolivuotissynttäreinä ;). pohdin nyt tässä pitäisikö juhlistanne kertoa lapsille vai ei.
meillä tehdään kakku nykyisin irtopohjavuokaan, jonka pohjan ja reunan väliin on laitettu nalkkiin leivinpaperi vuuan kiinnipistovaiheessa. leivinpaperia ei toki tarvitse voidella. reunat voitelen, mutta en jauhota. valmis kakku irtoaa hienosti.
juustokakkujen yms. kohdalla teen samalla lailla, vaan reunoja en voitele. juustokakku lähtee hienosti kun pyöräyttää reunan irti veitsen kanssa ennen irtopohjavuuan avaamista. eikä se kakkuvuoka siitä miksikään mene (ainakaan näillä leivontamäärillä).
scaredy-cat, tule vaan meille jouluksi, mulla on suurisuuntaisia ruokasuunnitelmia joita kakkusuunnitelmat sopivat hyvin täydentämään. ;)
Merituuli, jos leipoisimme Kettu Kettusen jokaisena syntymäpäivänä leipoisimme varmaan kerran viikossa. :D Nyt vain sattui olemaan joutilasta aikaa ja uunikin kuumana jo valmiiksi.
Kiitos molemmille myös leivinpaperin käyttöön liittyvistä vinkeistä. :) Ensi kerralla olen viisaampi.
Lähetä kommentti